James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta

Seksikirja pojille

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on todennut, että ruotsalaisen kirjailijan ja seksuaalikouluttajan Inti Chavez Perezin seksiopas "Respektiä – Seksikirja pojille" on sopimaton lapsille. Kyse on siis siitä kirjasta, joka on jaettu kaikkiin Suomen yläkouluihin ja jossa yksi väliotsikoista kuuluu, että "kuinka kullin saa syvälle suuhun".

En ole lukenut tuota kirjaa, mutta julkisten tietojen perusteella se tosiaan kuulostaa varsin sopimattomalta. Näin siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - että kohderyhmänä olevat murrosikäiset pojat ovat epäilemättä löytäneet internetin pornovideot jo vuosia aikaisemmin. Luultavasti viimeistään samassa iässä kun minun ikäpolveni poikalapset löysivät pornolehdet.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan "on tärkeää, että seksuaalikasvatus on laadukasta, sitä on tarjolla kaikille ja aikuiset osaavat käsitellä asioita ikätasoisesti yhdessä nuorten kanssa". 

Tähän on sinänsä helppo yhtyä, mutta vielä tärkeämpää olisi opastaa nuoria miehenalkuja siihen, että he ymmärtäisivät, ettei sukupuoliyhteyden ole tarkoitus olla tyttöjen - tai homoseksuaalisissa akteissa vastaanottavan partnerin - hyväksikäyttöä tai teknistä suorittamista, vaan molempien osapuolten yhteiseen tahtoon perustuva läheinen kontakti ja rakkauden osoitus. 

Siksi on syytä huomata myös kirjan kirjoittajan näkemys, jonka mukaan sen "tärkein harjoitus on istua ja miettiä, mitä oikeasti haluaa seksiltä, ja kirjoittaa se ylös. Sen jälkeen toiveitaan pitäisi verrata siihen, mitä näkee pornossa. Siinä voi nähdä oman seksuaalisuuden ja internetin tarjoaman mielikuvan eron."

Tarkoitus siis on - ainakin tämän kommentin valossa - oikein hyvä, vaikka epäilenkin vahvasti, etteivät murrosikäiset pojat istu eivätkä mieti, puhumattakaan siitä, että he kirjoittaisivat halujaan ylös tai vertailisivat toiveitaan pornoon. Kyllä he lukevat kirjaa nimenomaisesti oppaana seksuaaliseen aktiin ja käyvät läpi todennäköisesti vain ja ainoastaan juuri siihen liittyvät sivut. 

Sen seurauksena kirjan vaikutus on todennäköisemmin seksuaalisen suorittamisen ja välineellistämisen ylikorostuminen suhteessa kumppaniin kohdistuvaan rakkauteen tai hellyyteen. Ja siten seurauksena saattaa olla pahimmillaan myös kestävän parisuhteen luomiseen tarvittavan kyvyn heikkeneminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Paljastuvatko seksuaalisesti häiriintyneet kulttuurit?
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu

Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja

SDP:ssä käydään kovaa vääntöä siitä, pitäisikö hallituksen valmistelemalle rajalaille antaa tukea vai olla tukematta eli seistä poliittisen laitavasemmiston rinnalla. Viimeksi puolueen kansanedustajista Timo Harakka ja Nasima Razmyar ovat ilmoittaneet vastustavansa sitä. 

Tässä yhteydessä en malta olla lainaamatta Iso-Britannian johtavan Venäjä-asiantuntijan Keir Gilesin äskettäin suomeksi käännettyä kirjaa "Venäjän sota jokaista vastaan". Siinä kommentoidaan Venäjän rajalla jo vuonna 2015 nähtyä maahanmuuttajia välineellistänyttä hybrioperaatiota seuraavasti.

"Venäjä... lennätti siirtolaisia Irakista ja puski heitä naapurimaidensa rajojen yli... Venäjän valtiojohto kontrolloi operaatiota, jonka käytännön toteuttamisessa Venäjän mafialla oli tärkeä rooli alusta loppuun... Venäjä pystyi testaamaan Suomen johdon reagointia samalla kun se sääteli painetta kriisin eri vaiheissa."

"Lopulta Venäjä onnistui pakottamaan Suomen kahdenväliseen sopimukseen. Se oli periaatteellinen viesti siitä, että Suomi tunnusti kuuluvansa niihin maihin, joissa Venäjä voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin."

"Näin Venäjä osoitti pystyvänsä toimittamaan siirtolaisia Euroopan rajoille tarpeen vaatiessa sen mukaan, suostutaanko sen toiveisiin muilla aloilla. Sen jälkeen Venäjä voi käyttää välineellistettyä maahanmuuttoa kiristämään yhteiskunnallista jännitystä pitkin Eurooppaa. Tätä tarkoitusta varten Venäjä voi suurennella uutisia - joskus totuuspohjaisia, joskus täysin keksittyjä - osoittaakseen, että ihmisvirrat uhkaavat niitä vastaanottavia yhteiskuntia." 

"Välikohtaus havainnollisti sitä, miten Venäjä luo ongelmia ja kriisejä saadakseen puristetuksi myönnytyksiä vastikkeeksi ongelmien poistamisesta... Aiemmin Moskovan suurlähettiläänä toiminut henkilö kirjoitti... 'Venäläinen varastaa sinulta sata puntaa. Olet raivoissasi. Protestoit, hypit tasajalkaa, taot nyrkillä pöytää, uhkailet, imartelet - venäläinen katselee välinpitämättömästi. Sitten hän antaa sinulle 20 puntaa ja sanoo: ´tässä, olen tehnyt myönnytyksen, nyt on SINUN vuorosi tehdä myönnytys.´'"

* * *

Toivon todella, että tämä kirjoitus saavuttaisi myös Timo Harakan, Nasima Razmyarin (sd) ja muut rajalain vastustajat, jotta he ymmärtäisivät, mistä tässä laissa on kyse. Ja ei, se ei ole ihmisoikeudet, maahanmuutto tai edes Suomen sisäinen turvallisuus. 

Niiden sijaan kyse on koko Euroopan ulkoisesta turvallisuudesta, aseriisunnasta, kiristyksestä ja hyödyllisistä idiooteista. Tarkemmin sanottuna nyt puhutaan yhden tehokkaaksi osoittautuneen aseen poistamisesta aggressiiviselta diktaattorilta, jolla on halu ja tahto edistää omaa ja diktatuurinsa etuaan kiristämällä eurooppalaisia yhteiskuntia. 

Ja siksi Suomen eduskunnan olisi syytä olla mahdollisimman yksimielinen tässä asiassa ilman, että jotkut timoharakat tai nasimarazmyarit päättävät ymmärtämättömyyttään ryhtyä kyseiselle diktaattorille palveluksia tekeväksi hyödyllisiksi idiooteiksi, sillä en jaksa uskoa, että he sentään olisivat Johan Bäckmanin tai Tarja Cronbergin tapaisia Putinin kätyreitä?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?
Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Toverituomioistuin

Eurovaalien suurvoittaja - eli Vasemmistoliitto eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Jussi Saramon suulla - haluaa jatkaa elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) tapauksen käsittelyä eduskunnassa. Tarkalleen ottaen puolueen kansanedustaja  haluaa käyttää kansanedustajien aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, että nauttiiko mainittu poliitikko eduskunnan enemmistön luottamusta. 

Vasemmistoliiton toveriksi tähän pelin politiikkaan on ilmoittautunut myös Vihreät, jonka eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne on vahvistanut asian. Nähtäväksi jää, osallistuuko tähän performanssiin vielä muitakin puolueita tai yksittäisiä kansanedustajia. 

Wille Rydman viestitti itse sosiaalisessa mediassa asiasta kuultuaan, että "Hieno juttu! Päästään kumoamaan vääriä väitteitä mahdollisimman avoimesti ja yksityiskohtaisesti. Toki eduskunta on aivan väärä areena näitä käsitellä, mutta itse asia on tärkein. Jos vasemmisto näin haluaa, niin tehdään se sitten oikein eduskunnassa."

Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, on Rydman kirjoittanut jo viime kesänä Vasemmistoliittoa kiihottaneesta Helsingin sanomien jutusta oikein kirjan, joka sisältää myös hänen näkemystään tukevat todisteet - ja julkaisi blogissaan viime lauantaina siitä lyhennelmän, johon on koottu tiivistetyssä muodossa sen keskeiset johtopäätelmät. 

Itse kunkin - ja erityisesti Vasemmistoliiton kansanedustajien - olisi ollut hyvä tutustua siihen ennen kuin käynnistivät nyt eduskunnassa pystyyn panemansa toverituomioistuinkäsittelyn. Tai lukea läpi edes minun yhteenvetooni Rydmanin kirjasta. 

Näin siksi, ettei kaikkiin aiheeseen liittyviin seikkoihin liittyvistä asioista syyttämättäjättämispäätöksen tehnyt syyttäjä suinkaan todennut ketään syylliseksi lainvastaiseen toimintaan. Mutta tuli juuri siksi mahdollistaneeksi nyt nähtävän performanssin sen lisäksi, että - kuten aiemmin totesin - hän "teki erityisesti Rydmanista, mutta myös hänestä toimittajalle puhuneista naisista sekä jutun kirjoittaneesta toimittajasta, niin sanotusti löysässä hirressä roikkuvia".

Juuri tämä ratkaisu mahdollisti eduskunnassa nyt nähtävän Vasemmistoliiton ja Vihreiden toverituomioistuimen pystyttämisen, minkä ainoana tosiasiallisena - ja likaisena - tarkoituksena on jatkaa Rydmanin mustamaalausta ja siten kampittaa hallituksen toimintaa ja hajottaa sen yhtenäisyyttä.

Sanalla sanoen tällainen likainen peli ei ole kunniaksi kummallekaan kotimaisen laitavasemmistomme puolueelle. Eikä se lisää myöskään suomalaisten yleistä luottamusta suomalaiseen politiikkaan tai poliitikkoihin. 

Tässä tilanteessa olisikin hyvä, mikäli suomalaismediat - erityisesti Ylen uutistoimitus - tarttuisivat tapaukseen ja raportoisivat eduskuntakäsittelyssä ilmenevät faktat ja valheet mahdollisimman tarkoin suomalaisille. Näin siksi, että nämä voisivat tehdä johtopäätöksensä itse niin Rydmanista, tapaukseen liittyvistä naisista, jutun kirjoittaneesta HS:n toimittajasta kuin lehden nykyisestä päätoimittajastakin, jonka mukaan hänen lehtensä jutun "sävy oli asiallinen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Johtaako Rydmanin tapauksen nolo käänne journalistien poliittisten näkemysten selvittämiseen?
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Kuten kaikki tiedämme, on Suomessa kaksi kansalliskieltä. Niistä yleisempi on suomi, mutta myös ruotsilla on tämä status ja sitä puhuvilla oma lehdistö, jonka lippulaiva on Hufvustadsbladet.

Tästä syystä ruotsinkielisen väestönosan parissa käytävä yhteiskunnallinen keskustelu jää suurimmalle osalle kansaa vieraaksi. Ja toisaalta saa joskus sellaisia piirteitä, joita ei löydy helposti suomenkielisestä valtamediasta.

Tästä esimerkkinä vaikka runoilija Eva-Stina Byggmästarin allekirjoitettama kirjoitus, jonka katsoin kääntämisen arvoiseksi omalle lukijakunnalleni. Siinä ei kainostella argumentaatiovirheenä tunnettuja natsikortteja tai rasismileimoja eikä kainostella suoraan henkilöön käyvää nimittelyä - eikä vastaavaa voisi kukaan kirjoittaa suomenkieliseen lehdistöön menettämättä täydellisesti uskottavuuttaan.

Eli olkaapa hyvä.

"Orpon hallitus toimii erittäin vastuuttomasti Suomen kulttuurin kannalta kokonaisuutena ja erityisesti kysymyksessä siitä, onko kirjallisuutta olemassa maassamme vai ei. On kuin hallitus olisi unohtanut, että kansallislaulumme sanat on kirjoittanut runoilija, suomenruotsalainen Johan Ludvig Runeberg.

Yleinen luonnon ja niin kutsutun ihmispääoman riistäminen sekä rasismi, siitä me muistamme Orpon ja hänen kätyrinsä. Pelko vertaamisesta aikaisempiin vallanpitäjiin on usein johtanut kirjarovioihin. Kirjojen polttaminen oli pitkään symbolinen teko vallan vahvistamiseksi. Kirjaroviot ovat läpi historian olleet tehokas kirjallinen sensuurikeino sekä symbolinen teko osoittamaan absoluuttista valtaa.

Yksi modernin ajan surullisenkuuluisista kirjojen polttamisista tehtiin Adolf Hitlerin määräyksestä. Orpo ja hänen juoksupoikansa eivät polta kirjoja, eivätkö!? Mutta itäisessä naapurissamme sensuuri on kovaa, ja kirjat, jotka eivät ole Putinin hallinnon kanssa samaa mieltä, poistetaan kirjastohyllyiltä ja päätyvät paperinkeräykseen, käytännössä ne poltetaan.

Voimme hyvästä syystä kutsua sitä, mitä Orpo tekee, psykologiseksi ja henkiseksi rovioksi. Kielivähemmistöjen kirjailijat ja kulttuurityöntekijät ovat ne, jotka ensimmäisinä ja eniten kärsivät Orpon hallituksen kulttuuristrategiasta ja vallankäytöstä. Heinrich Heine kirjoitti näytelmässään ´Almansor´ (1823): ´Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta ihmisiä´.

Toukokuun 10. päivänä 1933 lähes 40 000 ihmistä kokoontui Opernplatzille, nykyiselle Bebelplatzille, keskelle Berliiniä. Paikalla oli SS-sotilaita, poliiseja, puolisotilaallisen SA:n, Saksan opiskelijajärjestöjen ja Hitlerin nuorisojärjestön nuoria sekä yleisöä. He olivat kokoontuneet polttamaan kirjoja.

Propagandaministeri Joseph Goebbelsin kehotuksesta niin kutsutut ei-saksalaiset kirjat piti polttaa. Ne olivat juutalaisten tai natsihallinnon poliittisten vastustajien kirjoittamia tekstejä. Lähes 25 000 kirjaa katsottiin ei-saksalaisiksi. Vuoteen 1934 mennessä Saksassa oli kielletty 5 000 kirjaa, ja kiellettyjen kirjoittajien joukossa oli runoilija Heinrich Heine.

Vuoden 1934 kirjapoltot eivät olleet uusi ilmiö. Kirjojen polttamista on tapahtunut läpi historian, usein sodan yhteydessä. Varhaisin tunnettu kirjojen poltto tapahtui nykyisen Kiinan alueella vuonna 213 eKr, kun kiinalainen keisari Qin Shi Huang, joka rakennutti myös Terrakotta-armeijan Xianissa, vahvisti voittonsa aikaisempia hallitsijoita vastaan kirjojen poltolla. Historioitsija Lois Mai Chanin mukaan keisari halusi paitsi poistaa aiemmin julkaistut tekstit myös hallita tietoa. Ennen kaikkea hän halusi, ettei kansa voisi verrata hänen hallintoaan aikaisempiin hallitsijoihin.

Teolla itsellään on vahva symbolinen voima. Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (1953) kertoo tulevaisuudesta, jossa sensuuri on johtanut dystopiaan. Kirjassa Bradbury kirjoittaa: ´Hän, joka tappaa miehen, tappaa järkevän olennon... mutta hän, joka tuhoaa kirjan, tappaa itse järjen´.

Kuka on Orpon propagandaministeri? Onko tämä järjen kuoleman alkua, mitä nyt todistamme?

Tuki kirjastoille laadukkaan kirjallisuuden hankintaan pienistä painoksista on leikattu täysin kulttuuribudjetista. Tilanne laadukkaan kirjallisuuden osalta oli vaikea alusta asti, ja siniruskea hallitus tekee kaikkensa lyödäkseen viimeisen naulan arkkuun.

Pienelle kirjallisuudelle, kuten suomenruotsalaiselle, joka luonnollisesti julkaistaan usein pieninä painoksina, on kirjallisuustuki ollut elintärkeää. Kyse on suhteellisen vähäpätöisestä säästöstä, joka voi aiheuttaa hyvin suurta vahinkoa koko kirjalliselle kentälle, kirjailijoille, kustantajille ja kirjastoille sekä koulutukselle ja lopulta demokratialle.

Sama pätee myös suunnitelmiin kirjojen arvonlisäveron nostamisesta. Lisäksi hallitus aikoo vähentää työ- ja projektistipendejä opetusministeriön ja taiteen edistämiskeskuksen kautta, mikä vaikuttaa erityisesti suomenruotsalaisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin.

RKP, joka on valinnut istumisen siniruskean Orpon hallituksessa, edistää aktiivisesti suomenruotsalaisen kulttuurin, kielen ja koulutuksen köyhtymistä entistä nopeammalla tahdilla. Tämä on jotain, mitä RKP:n äänestäjät tuskin näkivät kristallipallossa, kun he viimeksi kävivät äänestämässä. Mutta Anna-Maja Henriksson on loistava esimerkki siitä, miten valta tyhmistää ja korruptoi.

Se kyynisyys, joka nyt vallitsee puolueessa, ei ole vain huolestuttavaa, se on hämmästyttävän tehotonta. RKP:llä ei ole koskaan ollut näin vähäistä tukea äänestäjiltä, joten johdon olisi syytä katsoa tarkasti peiliin.

Ainoa asia, joka voisi mahdollisesti palauttaa osan RKP:n menettämästä luottamuksesta sen osallistuttua Orpon hallitukseen, elämäni ruskeimpaan, on heittää pyyhe kehään ja sanoa, että tänne mutta ei pidempään. Jos näin ei tapahdu, RKP tulee olemaan menneen ajan parlamentaarinen puolue.

Miten sinä ja puolueesi haluatte jäädä muistoihin, Anna-Maja Henriksson, niinä jotka auttoivat kaatamaan bensiiniä kirjakasaan? Historia ei tule olemaan armollinen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Hamasilaista lastenhoitoa

Tänä aamuna julkaisen työkiireiden takia ainoastaan lyhyen listan mielenkiintoisista uutispaloista.

Yksi. Palestiinalaisten halusta solmia rauha Israelin kanssa todistaa heidän kouluissaan annettu opetus. Palestiinalaislapset nimittäin antavat tällä tekstitetyllä videolla heille annetun antisemististisen opetuksen tehosta vahvan todistuksen. Niin vahvan, ettei se tarvitse minun selityksiäni.

Kaksi. Suomalainen veronmaksaja on kustantanut antisemitististä materiaalia sisältäviä koulukirjoja. Asiaan ei kuitenkaan ole välitetty puuttua, vaikka se onkin ollut tiedossa.

Kolme. Jerusalem Post vahvisti eilen, että heillä on riittävät todisteet siitä, että Hamasin iskun aikana on tapettu, poltettu ja paloiteltu pikkulapsia.  

Neljä. Hamasin hyökkäys on nyt johtanut siihen, että Israel on tuhonnut Syyrian pääkaupungin Damaskoksen lentokentän. Syynä oli ilmeisesti se, että Iranin ulkoministerin oli tarkoitus saapua sitä kautta Syyriaan sotkeentuakseen Hamasin aloittamaan lapsille äärimmäisen tuhoisaan sotaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismin uhri olikin syyllinen
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille

Mistä ruotsalaisegyptiläisen tapaus kertoo?

Yleisradio ja MTV3 kertoivat, että ruotsalaisegyptiläinen mies on suunnitellut polttavansa Raamatun ja Tooran. Ja on hakenut oikein poliisilta lupaa tehdäkseen sen. 

Miehen mukaan "pyhien kirjojen polttaminen on jokseenkin inhottavaa, mutta olen vihainen ja teen sen saadakseni aikaan keskustelua". Nähtäväksi jää, syntyykö sitä. Ja jos syntyy, niin mistä aiheesta. 

Jutun luettuani jäin miettimään, että millähän tavalla kristityt tai juutalaiset suhtautuvat Raamatun tai Tooran polttamiseen. Syntyykö jumalattomia mellakoita pitkin maailmaa, uhataanko kirjanpolttaja tappaa vai ryhdytäänkö jossain päin maailmaa polttelemaan Ruotsin lippuja - mikäli tuhansista huutavista suista roiskuvan kuolan kastelemat kansallistunnukset vain saadaan palamaan?

Vai jääkö näiden pyhien kirjojen polttaminen sittenkin vähäisemmälle vastareaktiolle. Ja jos ja kun näin käy, minkälaisiin huomioihin se johtaa - ei kristityistä ja juutalaisista vaan - oman pyhän kirjansa polttamisesta kerta toisensa jälkeen raivostuvista muslimeista. 

Ei siis ihme, että ruotsalaisegyptiläisen miehen moskeijassa kirjanpolttajakandidaattia oli kehotettu olemaan tekemättä tekoaan. Pyyntö, joka sinänsä yllätti - ainakin minut - selväjärkisyydellään. 

Oma mielenkiintonsa on silläkin antaako poliisi luvan mainittujen kirjojen polttamiselle. Ainakaan tällaisen päätöksen tekemiselle ei Ruotsin laissa liene lakipykälää, johon tukeutua. Eikä ruotsalaisegyptiläiselle liene siten tulossa minkäänlaisia seurauksia, vaikka hän polttaisi mainitut pyhät kirjat ilman poliisin lupaakin. 

Lopuksi on todettava, että kaikenlaisten pyhien kirjojen polttaminen on sinänsä tyhmää. Eikä niitä - edes Koraaneja - polttaisi kukaan, ellei maailmassa eläisi miljardia ihmistä, joiden uskonnon piirissä on valtavasti ihmisiä, jotka reagoivat pyhän kirjansa polttamiseen riehumalla ja raivoamalla. Ellei näin olisi, ei edes Rasmus Paludan jaksaisi pitää yllä koraaninpolttamisperformanssejaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Ranskalaisen teinitytön tapaus
Kuin aivottomat eläimet

Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

Humanitaariset maahanmuuttajat ovat vallanpitäjien ja valtamediamme mukaan sekä tulevaisuuden voima ja rikkaus että ehdoton velvollisuus ja tulevaisuuden takaaja. Siksi olikin "yllättävää", että EU on huolissaan siitä kun Valko-Venäjä on ryhtynyt avustamaan Turkin avustuksella kehitysmaalaisia ihmisiä rajojen yli. On puhuttu jopa siitä, että Lukashenko käy tällä tavalla suorastaan hybridisotaa meitä vastaan.

Edelle kuvaamani seikat kertovat paljon 2000-luvun alun henkisestä ilmapiiristä. Se on ennen kaikkea älyllisesti epärehellinen väittäessään mustaa valkoiseksi, mutta toimien tarvittaessa aivan kuin valkoiseksi väitetty olisi sittenkin mustaa.

Tämä älyllinen epärehellisyys näkyi myös Helsingin sanomien tuoreessa artikkelissa, jossa kerrottiin kouluihin pesiytyneestä rasismissa. Se ilmenee jutun mukaan esimerkiksi siinä, että opettajat ovat valkoihoisia eivätkä siksi tarjoa samastumisen kohteita maahanmuuttajille sekä koulukirjojen eurooppakeskeisissä kuvastoissa ja sisällöissä. 

En epäile, etteivätkö nämä ja muut jutussa mainitut ongelmat olisi todellisia. Mutta älyllisesti epärehelliseksi kirjoituksen teki erityisesti se, ettei siinä mainittu sanallakaan maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -vanhempien itse aiheuttamia ongelmia.

Jos ja kun tummahipiäisemmät lapset häiriköivät luokassa selvästi enemmän kuin aikuiset tai mikäli he kiusaavat joukkona koulutovereitaan jopa kuolemanpelkoon saakka, ei liene ihme, että tämä herättää vastareaktioita kouluyhteisössä. Yhtä vähän ongelmien ratkaisua auttaa se, että maahanmuuttajalasten vanhemmat painostavat jälkikasvuaan säilyttävän lähtömaidensa kulttuurin ja tavat sen sijaan, että ohjaisivat ja kannustaisivat näitä omaksumaan uuden kotimaansa elämäntavan.

Siksi suomalaisten koulujen ongelmien ratkaiseminen ei voi lähteä vain yhdestä osapuolesta, vaan olisi puututtava ennakkoluulottomasti sen kaikkiin puoliin, jotta molemminpuolisten asenteiden ruokkima noidankehä saadaan katkaistuksi. 

Jos sen seurauksena päädytään siihen - kuten oikeaksi epäilen - että maahanmuuttajien määrä on yksinkertaisesti liian suuri suomalaisen yhteiskunnan ja koululaitoksen sulatettavaksi, olisi siihenkin löydettävä loogisesti oikea ratkaisu. 

Ja tämä kiertyy Valko-Venäjän pikkutsaarin hybridisodan luomaan huoleen EU:n päättäjien parissa. Se nimittäin osoittaa, etteivät viralliset juhlapuheet humanitaarisista maahanmuuttajista tulevaisuuden voimana ja rikkautena sekä tulevaisuuden takaajina ole rehellisiä vaan niitä esitetään jostain aivan muusta syystä. Eikä tuo syy perustu tosiasioiden rehelliseen analyysiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin
Väkivaltaa Havukoskella

Valtakunnansalaisuus

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä oli ja meni. Tärkeimmäksi uutiseksi jäi se, että tulevaa Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavat mielenosoittajat heittelivät kivillä Ylen toimittajaa.

Asiasta kertovassa uutisessa oli video tapahtuneesta. Heitellyt kivet olivat niin suuria, että niiden osuessa ihmiseen olisi syntynyt pahaa jälkeä. Videolla väkivaltaiset mielenosoittajat eivät puhu Suomea.

Mielenosoitusten yhteydessä poliisi pidätti yhteensä 37 "aktivistia" - oikeammin rettelöivää ressukkaa. Heistä yksitoista oli Ylen oman uutisen mukaan ulkomaalaisia, mukana EU-kansalaisia, yhdysvaltalaisia ja australialaisia.

Tänään asiaan palasi Helsingin Sanomat. Sen mukaan Fennovoima on tehnyt yli sata työmaan tapahtumiin liittyvää rikosilmoitusta viime kesän jälkeen. Yhdessä tapauksessa rettelöitsijät olivat polttaneet auton tulevalle ydinvoimalalle johtavalle tielle. Kaikkiaan ilkivallasta on tähän mennessä aiheutunut noin puolen miljoonan euron tappiot.

Jutussa on mielenkiintoinen tarkennus, jonka mukaan "aktivistit eivät ole osa voimalaa vastustavaa Pro Hanhikivi -kansalaisliikettä." Edelle kirjoitettujen tietojen perusteella en toki epäillytkään sitä, sillä kyseessä on hyväksyttäviin menettelytapoihin sitoutunut liike, joka käyttää lain suomia mahdollisuuksia tavoitteidensa ajamiseksi. Se on oikein ja kunnioitettavaa.

Oululaisen maakuntalehden eli Kalevan mukaan väkivaltaiset ilkivallantekijät ovat varsin monikansallinen joukko. Sen kantavat voimat ovat kuitenkin suomalaisia.

* * *

Minua ihmetyttää suuresti se lehdistön salamyhkäisyys, joka vallitsee pari päivää sitten ydinvoimalatyömaalla rettelöineiden henkilöiden taustojen suojelemiseksi julkisuudelta. Avoimia kysymyksiä on paljon.

Ovatko paikalla riehuneet EU-kansalaiset yhtä vai useampaa kansallisuutta? Onko heidän etninen taustansa eurooppalainen vai jokin muu? Edustavatko he jotain poliittista aatetta tai monikansallista järjestöä? Vai ovatko he kenties pelkkiä "ammattihuligaaneja", jotka käyttävät Fennovoimaa tekosyynä saadakseen kieroutuneen jännitysaddiktionsa tyydytetyksi?

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, kenen rahoilla etenkin amerikkalaiset ja australialaiset, mutta myös EU-kansalaiset, saapuivat Suomeen rettelöimään? Onko taustalla jokin poliittinen liike tai valtionapua saava kansalaisjärjestö? Sitä en usko, että ainakaan USA:sta tai Australiasta asti olisi tultu tänne omilla rahoilla tekemään rikoksia, joista jää varmasti kiinni.

Jotenkin tuntuu, että huligaanien taustatekijät olisivat jonkinlainen valtakunnansalaisuus. Vaikka oikeasti heidän taustoillaan saattaa olla sellaista yleistä poliittista merkitystä, joka olisi hyvä olla kaikkien äänestyspäätöksiä tekevien kansalaisten tiedossa. Vai onko valtakunnansalaisuudessa sittenkin kyse juuri siitä, eli suomalaisen mediankentän poliittisten lemmikkien suojelusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen ilkivalta johtaa yhteiskuntaan joka ei ole hyvä edes idiooteille
Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?
Älytöntä ilkivaltaa

Miksi EU on epäonnistunut?

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.

Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.

"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.

On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja