Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Jarkko Elorannan alleviivaus

Ammattiyhdistysliike lähti pelaamaan äärimmäisen kovilla panoksilla suomalaista demokratiaa ja elinkeinoelämää vastaan julistaessaan kahden viikon mittaiset lakot vientiteollisuutta vastaan. Pelin tarkoituksena on painostaa elinkeinoelämän nostattaminen hallituksen suunnittelemia työelämämuutoksia vastaan. 

Lakkokenraali Jarkko Elorannan hyökkäys ei kuitenkaan ole johtanut hänen toivomaansa tulokseen, vaan elinkeinoelämä on pysynyt maan hallituksen tukena. Esimerkiksi Suomen yrittäjien Mikael Pentikäinen julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jossa hän totesi, että "on täysin vastuutonta, että SAK toteuttaa poliittisia lakkoja tilanteessa, jossa Suomi on taantumassa ja velkaantuu hallitsematonta vauhtia sekä Euroopassa on käynnissä ankara sota. Lakoilla syvennetään Suomen talouden ongelmia entisestään."

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies puolestaan muistutti, että "viimeistään nämä rajut poliittiset lakot osoittavat, että lainsäädäntömme pitää muuttaa kilpailijamaiden tasolle. Hallituksen ei tule antaa periksi ay-liikkeen massiivisen lakonuhan edessä."

Häntä säesti saman järjestön työlämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala linjaamalla, että "SAK:n jäsenliittojen juuri ilmoittamat täysin vastuuttomat lakot osoittavat tarpeen toteuttaa hallituksen esittämän työrauhauudistuksen. Taloudellinen tilanne on huono ja tulee lakkojen seurauksena huonontumaan."

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) muistutti, että "ei asiat lakoilla ratkea. Suomen julkisen talouden tilanne on jo entuudestaan vaikea. Hallitusta vastaan suunnatut pitkät ja massiiviset poliittiset lakot aiheuttavat suurta vahinkoa Suomen taloudelle ja tulevat kalliiksi veronmaksajille."

Lisäksi hän ohjeisti korporaatiojohtajia demokratian pelisäännöistä, joiden mukaan "SDP teki juuri välikysymyksen työmarkkinatoimista ja hallitus sai eduskunnan luottamuksen. Työmarkkinauudistuksille on eduskunnan enemmistön tuki". 

Pääministeri linjasi myös, että "liitot osoittavat lakoillaan tarpeen rajoittaa poliittisia lakkoja". 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko ammattiyhdistysliike horjuttamaan suomalaista demokratiaa vai onko se lopulta taivuttava. Toistaiseksi liittojen toimet ovat olleet yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta haitallisuudestaan huolimatta laillisia, mutta tilanne muuttuu heti kun hallituksen esitykset on hyväksytty eduskunnassa. 

Mikäli ay-liike vielä sen jälkeenkin jatkaisi toimiaan, ei kyse olisi enää laillisesta edunvalvonnasta vaan suorasta kapinasta suomalaista demokratiaa vastaan. Ja sen myötä lakkokenraalin rooli vaihtuisi kapinakenraaliksi, jonka toimintaa tarkasteltaisiin rikoksena. 

Tästä syystä suosittelen Jarkko Elorannalle juuri nyt sen pohtimista, että olisiko suomalaisen talouselämän tuhoamisen sijaan parempi keskittyä tekemään hallitukselle esityksiä siitä, millä tavalla Suomen julkisen sektorin velkaantuminen saataisiin taitettua muilla kuin hallitusohjelmassa mainituilla keinoilla - jos sellaisia on löydettävissä. Sekä hyväksymään poliittisten lakkojen rajoittamisen yhteen vuorokauteen, jotta nyt käynnissä olevan arvottoman näytelmän toistuminen voitaisiin välttää tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys, johon en löytänyt vastausta
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Jarkko Eloranta eroaisi, jos ymmärtäisi olevansa pelkästään haitaksi

Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys

Hallitus teki budjettiriihessään monenlaisia päätöksiä, joiden avulla maamme olisi tarkoitus selättää korovankriisi, edistää siirtymistä hiilineutraaliin talouteen ja turvata maamme talouden kasvu sitten, kun maamme palaa normaaliaikaan. Päätökset jokainen voi lukea edellä linkittämästäni Ylen jutusta, joten en ala tässä toistamaan niitä. Sen sijaan keräsin yhteen kommentteja, joita yhteiskunnan toimijat ovat niistä sanoneet. 

Aloitetaan pääministeristä. Hänen mukaansa budjetti on elvyttävä. Ja niin se totta vieköön onkin koska nettovelkaa otetaan aiempaan verrattuna noin viidennes lisää. 

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta myötäili puoluetoveriaan ja arveli, että budjettiriihessä sovitut panostukset osaamiseen, työttömien työnhaun tukemiseen ja palkkatukeen ovat oikean suuntaisia. Elorannan mielestä elvytyksen jatkaminen ja siitä johtuva julkisen talouden velkaantuminen ovat perusteltuja tässä tilanteessa.

Hänen vastapelurinsa eli Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies pahoitteli, että "menoja kasvattavat muun muassa panostukset julkisiin työvoimapalveluihin, oppivelvollisuusiän nosto ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Näiden kustannusten huomiointi tiputtaa ilmoitettua työllisyyslukua alaspäin, koska työllisyystavoite on mitoitettu siten, että uudet työlliset saadaan ilman valtion tukea." 

EK näkee kuitenkin järkevinä päätöksinä sähköveron laskemisen EU:n minimiin ja väylämaksun puolituksen jatkamisen sekä liikenneinfran rahoituksen lisäämisen. Kilpailukyvyn ja uudistumisen eteen olisi sen puheenjohtajan näkemyksen mukaan tarvittu enemmän konkreettisia päätöksiä tässä ja nyt. 

Kokoomuksen Antti Häkkänen totesi, että "tilapäistä elvytystä tarvitaan jonkin verran, mutta samalla pitäisi tehdä talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavia päätöksiä". Ja kysyi, että "minkä ihmeen takia työllisyyspäätökset vesitettiin riihessä?"

Raskainta kritiikkiä hallitus sai kuitenkin puheenjohtaja Jussi Halla-aholta (ps), joka totesi hallituksen toimien rapauttavan "Suomen kilpailukykyä etenkin vientiteollisuuden alueella". Samalla "polttoaineverojen korotukset osuvat tavalliseen kotitalouteen, liikkumiseen ja asumiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella... Ainoa tapa, jolla julkinen talous saadaan tasapainoon on se, että Suomeen syntyy uutta tuottavaa työtä ja tämä hallitus ei valitettavasti toimillaan sitä edistä".

Toisin sanoen hallitusta poliittisesti lähellä olevat toimijat kehuivat päätöksiä ja oppositio tyrmäsi ne rankoin sanakääntein. Siksi on lopuksi syytä kuulostella riippumattoman toimijan näkemyksiä. Sellaisen lausui Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

Hänen mukaansa "on hyvä, että budjetissa laitetaan paljon paukkuja siihen, että koronakriisi saadaan hallintaan esimerkiksi testauksen kautta... Saadaanko Suomen talous oikenemaan keskipitkällä aikajänteellä. Siihen ei tänään julkistetussa kestävyystiekartassa ole mielestäni askelmerkkejä... työllisyyspolitiikan kunnianhimon taso ei ole ihan sitä, mitä hallitusohjelmassa sovittiin."

Yhteenvetonsa hallituksen suunnitelmista maamme talouden oikaisemisesta koronakriisin jälkeen Vihriälä muotoili sivistyneesti ja kiihkottomasti. Sen mukaan "tiekartta on minun nähdäkseni vielä aika löysä harjoitus, jota on tarpeen täsmentää viimeistään keväällä".

Nähdäkseni Vihriälän näkemys on sekä perusteltu että todenmukainen. Vähemmän sivistyneesti sanottuna hallitus epäonnistui budjettiin kirjattujen toimenpiteiden suhteen täydellisesti. Kalle Isokallion kommenttia lainatakseni "hallitus uskoo, että narun työntäminen on helpompaa, kuin narun vetäminen".

Itse kysyin edellisessä aihetta koskevassa kirjoituksessani, että kumman tien hallitus valitsee: ongelmien jättämisen seuraajilleen vai niihin tarvittavien ratkaisujen huomioimisen jo nyt. Eilen samamme vastaus oli selvääkin selvempi: Sanna Marin ja kumppanit valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon, joka on selkärangaton, vastuuton ja myös sukupolvirasistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikkeuksellisen tärkeät budjettineuvottelut 
Autoilijan uusi lisävero
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?

Akateemisessa todellisuudessani moni on ihmetellyt paperitehtailla ja laboranttiopiskelijana kannuksensa hankkineen Jari Lindströmin nimitystä oikeus- ja työministeriksi. Etenkiin kun mies on avoimesti kertonut poliittiseksi innoittajakseen edesmenneen Tony Halmeen.

Toki Lindsröm on jo näyttänyt kykyjään toimiessaan edellisessä eduskunnassa reilun vuoden ajan Perussuomalaisten ryhmänjohtajana. Ja tietenkin oman puolueensa piirijärjestön puheenjohtajana. Mutta siitä huolimatta nimitystä on siis yleisesti ihmetelty.

Tänään Lindström sitten pudottikin varsinaisen pommin vaatimalla työnantajajärjestöjä aktiivisuuteen yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Muussa tapauksessa hallitus voi palauttaa työnantajille Kela-maksut hoidettaviksi.

Ilmeisesti Lindströmin avaus on asiasisällöltään varsin painava, sillä EK:n Jyri Häkämies reagoi heti yhtä lapsellisesti kuin työntekijäpuolen edustajat aiemmin yhteiskuntasopimusvaatimuksiin. Eli ryhtymällä pohdiskelemaan kuinka paljon Kela-maksujen palauttaminen työnantajile maksaisi.

Minä en usko hetkeäkään, että Lindströmin tarkoituksena on palauttaa työnantajien harteille Kela-maksuja. Sen sijaan hän yrittää löytää keinot siihen, että työelämäjärjestöt lopultakin ryhtyisivät yhdessä miettimään, mitä ne voisivat tehdä Suomen talouselämän virkistämiseksi. Sen aikaansaamiseksi kun tarvitaan molemmat osapuolet.

Pääministeri Sipilä sen enempää kuin valtiovarainministeri Stubb tai puheenjohtaja Soinikaan eivät ole tätä kirjoitettaessa ottaneet kantaa Lindströmin ulostuloon. Toivon sillä kuitenkin olevan heidän hyväksyntänsä, koska muussa tapauksessa uuden hallituksen lupaavasti alkanut taival tai ainakin sen toimintakyky saattaa katketa viime aikoina rummutetun keskinäisen luottamuksen katoamiseen.

Sinänsä on harmi, ettei Kela-maksujen siirtoa työnantajille huomattu ottaa mukaan jo hallitusohjelmaan. Silloin se ei olisi vaikuttanut yhtä selvästi uhkaukselta kuin näin esitettynä. Tyylipisteitä Lindströmille ei siis voi kovin paljon antaa, mutta sillä ei ole väliä mikäli uhkaus johtaa koko kansakuntaa hyödyttävän yhteiskuntasopimuksen syntyyn.

Kaikkien pitäisi tässä tilanteessa muistaa, että viime kädessä talouden tehostuminen on niin työnantajan kuin työntekijänkin etu. Ja etenkin isojen poikien pöydissä ilman edustajaa olevien työttömien ja muiden yhteiskunnan haavoittuvimpien tuki ja turva. Konkurssitaloudestahan eivät hyödy kuin onnekkaat keinottelijat ja hämärämiehet.

Mutta katsotaan nyt, kuinka peli etenee. Ryhtyvätkö kaikki puhaltamaan samaan hiileen vai tekikö Lindström ensimmäisessä julkisuuteen nousseessa avauksessaan ainoastaan oman maalin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Nyt on tekemisen meininki!
Saate hallitusneuvottelijoille

JK Juha Sipilä ei ilmeisesti ollut tietoinen Lindströmin avauksesta. Hallituksen sisäistä luottamusta tämä ulostulo tuskin kuitenkaan lisää, vaikka Sipilä (ja myös Stubb) adoptoisikin avauksen. Jäädään siis odottamaan jatkokertomusta.