Israelilaisministereiden kansanmurha- ja väestönvaihtopuheet kohentavat palestiinalaisterroristien asemaa

Eilisillan uutiset kertoivat israelilaisministereiden palestiinalaisia koskevien puheiden koventuneen. Päähallituspuolue Likudia edustava ulkoministeri Israel Katz kertoi maan tyhjentävän Gazan asukkaista heti kun Yhdysvallat osoittaa paikan, mihin nämä voi karkottaa. 

Nämä puheet eivät ole minkään kansainvälisen lain mukaisia, päinvastoin. Siitä huolimatta ne ovat kevyempiä kuin Katzin ministerikollegan ja Otzma Yehudit -puolueenjohtajan Itamar Ben-Gvirin haaveilu 30-40 gazalaisen salamurhaamisesta joka yö.

* * *

Molemmissa tapauksissa ministereiden ääneen ajattelun lopputulos kansainväliseen politiikkaan on yksiselitteinen: ne heikentävät Israelin asemaa. Ja vahvistavat siten palestiinalaisiin muualla maailmassa kohdistuvaa sympatiaa eli voimaannuttavat heitä tukevaa aktivismia. 

Toki on selvää, että Katzin puheet ovat todellisuudessa paljon vakavammin otettavia kuin Ben-Gvirin salamurhahaaveet. Näin jo siksi, että hän on valtapuolue Likudin eikä minkään pienen ääripuolueen edustaja. 

Lisäksi Katzin puheille tuo uskottavuutta se, ettei Gazan ongelmaan ole edes kymmenien vuosien aikana löydetty Israelin turvallisuudeen takaavaa ratkaisua – kuten vuoden 2023 terrori-isku kiistatta osoitti. Tämä epäilemättä turhauttaa juutalaisvaltion kaikkia niitäkin päättäjiä, jotka haluaisivat löytää rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun niin sanotun Pyhän maan kahden kansan ongelmaan.   

Toisaalta on aivan selvää, että edellä manitujen ministereiden ääneen ajattelu on kuin lottovoitto Hamasille, jonka asema oli jo ehtinyt heikentyä 7. lokakuuta 2023 tehdyn terrori-iskun ja sen seurausten jälkeen. Eihän kukaan merkittävä länsimainen poliitikko voi asettua puolustamaan tai tukemaan kansanmurha- tai edes kansan pakkosiirtopuheita demokraattisen hallituksen ministereiltä. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Israelin ja palestiinalaisten tilanne kehittyy jatkossa. Nyt kuullut kannanotot eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan kertovat Israelin juutalaisten syvästä turhautumisesta palestiinalaisongelman vuosikymmenestä toiseen jatkuneeseen ratkaisemattomuuteen ja sen terroristisiin seurauksiin. 

Valitettavasti vain ratkaisut ovat kortilla tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei luota toisiinsa. Eikä palestiinalaishallinnolle kelvannut aikanaan edes itsenäisyys, vaikka sitä tarjottiin. 

Sitä paitsi, ainakaan Hamasilla ei ole tänä päivänäkään todellista tahtoa luopua haaveestaan ulottaa valtansa – kuten he itse sanovat – "from the river to the sea" eli koko nykyisen Israelin alueelle. Ja samalla tyhjentää koko alue juutalaisista.

Siksi minusta näyttää siltä, että Pyhän maan väestöjen vastakkainasettelu ja väkivaltaisuudet tulevat jatkumaan vielä kymmeniä, ellei suorastaan satoja, vuosia. Enkä ihmettelisi lainkaan, mikäli – joskus kuitenkin väistämättä vastaan tuleva – ratkaisu noudattaisi tässä käsiteltyjen israelilaisministereiden ajatuksia. Tai vaihtoehtoisesti palestiinalaisterroristien haaveita juutalaisten syöksemisestä Välimereen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

Mustaa hallintoa

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio, jonka talouskasvu on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ollut olematonta. Samalla se on myös ainoa läntisen pallonpuoliskon maa, jossa valtaa pitävät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat ihmiset. Syynä siihen on 1800-luvulla tapahtunut valkoihoisten kansanmurha.

Valitettavasti maan tilanne ei näyttäisi olevan paranemassa, vaikka se saikin uuden pääministerin, joka ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväksi turvallisuuden palauttamisen. Tuore uutinen nimittäin kertoi USA:n viranomaisten kieltäneen kaikki siviililennot Haitiin 30 päivän ajaksi, sekä lisäksi maan ilmatilan käyttämisen alle kolmen kilometrin korkeudessa.

Toki tässä tilanteessa olisi suotavaa ja toivottavaa, että Haitin pääministeri pystyisi lunastamaan lupauksensa ja osoittamaan myös haitilaisten pystyvän luomaan valtion, joka ei - nykytilanteen lailla - eroaisi muiden kansanryhmien hallitsemista läntisen pallonpuoliskon maista. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis lyömään senttiäkään vetoa hänen onnistumisensa puolesta. Enkä varsinkaan Haitin siirtymisestä vakaalle uralle kohti toimivaa demokratiaa ja sitä tukevaa talouskasvua.

* * *

Mosambik on puolestaan eteläisen Afrikan valtio, jossa käytiin lokakuun lopulla vaalit. Niiden jälkeen maassa on nähty levottomuuksia, joissa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Syynä ovat epäilyt maata hallitsevan - alkujaan marxilais-leninistisen - Frelimon vaalivilpistä.

Levottomuuksien seurauksena Etelä-Afrikka sulki Mosambikin vastaisen rajansa ensin kokonaan, mutta on sittemmin vapauttanut tavaraliikenteen. Tuoreen tiedon mukaan Mosambikin oppositiojohtaja on kuitenkin yllyttänyt kannattajiaan kohdistamaan protesteja erityisesti taloudellisesti merkittäviin paikkoihin, kuten maan ja provinssien pääkaupunkeihin, satamiin ja rajoihin. 

Siten väkivaltaisuuksia lienee tiedossa myös lähipäivinä. Nähtäväksi kuitenkin jää, seuraako niistä Mosambikin vajoamiseen samanlaiseen sekasortoon kuin Haiti tai vaikkapa pohjoisemmassa Afrikassa sijaitseva Sudan.

Nostin Mosambikin esiin siksi, etten ole havainnut sen tuoreimmista tapahtumista uutisoidun Suomessa lainkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Gazan kansanmurha

Lehdistön vapautta ajava Committee to Protect Journalists (CPJ) on kiinnittänyt huomiota siihen, että Israel on suhtautunut entistä negatiivisemmin toimittajiin ja mediaan sen jälkeen kun se aloitti tuoreimman sotilaallisen operaationsa Gazan pohjoisosissa. Tämän seurauksena maailma saa entistä vähemmän tietoa alueen tapahtumista ja mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista.

CPJ:n kannanotosta kertova uutisen mukaan Israelin armeijan hyökkäykset tiedotusvälineitä vastaan ja toimet muutamien Gazassa jäljellä olevien toimittajien kyseenalaistamiseksi ovat tarkoituksellinen taktiikka estää maailmaa näkemästä, mitä Israel siellä tekee. Väite on tietenkin vakava, koska alueella on kuollut yli 43 000 siviiliä. 

Siviilikuolemat ovat YK:n selvityksen mukaan johtuneet sekä Israelin armeijan että palestiinalaisten toimista. Jälkimmäisestä on tosin puhuttu ainakin suomalaismedioissa kovin vähän, jos lainkaan. 

Lehdistönvapauden kannalta on myös huolestuttavaa, että Israelin asevoimien mukaan monet journalistit ovat toimineet palestiinalaisten äärijärjestöjen kanssa, mikä on saattanut vaikuttaa hyvinkin merkittävästi uutisoinnin näkökulmiin.

Kovin väite on kuitenkin kuultu YK:n ihmisoikeustoimistolta, joka epäilee, että Israel olisi tuhoamassa koko Gazan palestiinalaisväestöä. Siis yli kaksi miljoonaa ihmistä eli noin 51-kertaista määrää tähänastiseen uhrilukuun verrattuna. 

Jos Gazan väestö todella tuhottaisiin kokonaan, olisi sillä epäilemättä Israelin kannalta tuhoisa vaikutus maailman mielipiteisiin. Ja siksi olisi äärimmäisen todennäköistä, että jopa Yhdysvaltain tuki juutalaisvaltiolle kyseenalaistuisi, mikä johtaisi aikanaan Israelin kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Lisäksi väite sopii huonosti siihen tosiasiaan, että Israel on ilmoittanut lopettavansa sodan välittömästi kun Hamas vapauttaa lokakuun 7. päivän panttivangit. Järjestö on kieltäytynyt kerta toisensa jälkeen tekemästä sitä - viimeksi noin kuukausi sitten.

Nähtäväksi siis jää, miten Gazan sota etenee ja saa aikanaan päätöksensä. Hamasin suosion kasvamisen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, ettei alueen palestiinalaisväestöllä ole tosiasiallista tahtoa elää rauhanomaisesti juutalaisten naapureidensa kanssa. Näin siksi, että Hamas on yksiselitteisesti antisemitistinen terroristijärjestö, jonka tavoitteena on tuhota Israel.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Kiitokset Vasemmistoliitolle

Vasemmistoliitto on Euroopan parlamentissa ollut samassa europuolueessa kuin monet putinistit. Tuoreen tiedotteen mukaan tilanne on nyt muuttunut, koska Eurooppaan perustetaan uusi punavihreä puolue. 

Olen varsin harvoin antanut kiitosta laitavasemmistolle, mutta tässä on sellaisen paikka. On erinomaista, etteivät edes suomalaiset punavihreät enää veljeile yhden aikamme suurimman kansanmurhaajan kanssa. Sillä sellainenhan Vladimir Putin epäilemättä on sekä omalle että muille kansoille - puhumattakaan ukrainalaisista.  

Jatkossa jää sitten nähtäväksi millä tavalla uusi puolue eroaa Euroopan vanhasta vasemmistosta ja vihreistä. Eli jääkö sille europarlamentissa tilaa ja ennen kaikkea vaikutusvaltaa. Ja jos jää, niin miten se sitä käyttää. 

Sinänsä tässä antamani kiitos ei tarkoita, että soisin Vasemmistoliitolle - ainakaan toistaiseksi - suurta tulevaisuutta sen enempää Suomessa kuin Euroopan Unionissakaan. Päinvastoin, heidän ideologiansa on viimeisen sadan vuoden aikana näyttänyt jo karvansa kansojen tulevaisuuden ankeuttajana (esimerkki, toinen, kolmas ja tuore), enkä usko nyt perustetun uuden europuolueen muuttavan tätä tosiasiaa. 

Jos näin kuitenkin jostain syystä - yllättäen - kävisi, olen valmis antamaan sitten aikanaan toisenkin kiitoksen puolueelle. Toistaiseksi pidättäydyn kuitenkin tässä yhdessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Lindtmanin viesti viidennelle kolonnalle
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä

Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?

Kokoomuksen europarlamentaarikko Aura Salla vaati eilen, että Israelille pitäisi asettaa pakotteita, koska se on - hänen mukaansa - syyllistynyt kansanmurhan. Syytös on kieltämättä varsin kova. 

Samalla hän vaati Suomea lopettamaan aseostonsa Israelista ja moitti maatamme kaksinaismoralistiseksi. Sekä väitti, että Israel pommittaa Gazaa verhoten sen taisteluksi Hamasia vastaan. 

En odottanut kuulevani tällaisia kannanottoja Kokoomuksen parista, vaan pikemminkin Vasemmistoliiton tai Vihreiden suunnasta. Ja siksi ajattelin lausua niistä pari sanasta. 

Ensinnäkin Wikipedian mukaan kansanmurha (oikeustieteessä joukkotuhonta) on jonkin tietyn etnisen, kielellisen, uskonnollisen tai muun, yleensä vähemmistönä olevan ryhmän järjestelmällistä tuhoamista. Tunnetuimpia historiallisia esimerkkejä siitä ovat armenialaisten joukkotuhonta yli sata vuotta sitten sekä juutalaisten kansanmurha Hitlerin Saksassa. 

Molemmissa tapauksissa ihmisiä tapettiin järjestelmällisesti tarkoituksena tuhota koko kansa. Näin armenialaisia kuoli eri arvioiden mukaan useista sadoista tuhansista aina puoleentoista miljoonaan. Natsien juutalaisvainoissa kuoli miljoonia ihmisiä, yleisimmän estimaatin mukaan kuusi miljoonaa. Kummassakaan tapauksessa kansanmurhan kohteella ei ollut mahdollisuutta sellaiseen omaan ratkaisuun, jonka seurauksena joukkotuhonta olisi loppunut. 

Israelin hyökkäyksessä Gazaan on iskuja kohdistettu myös esimerkiksi sairaaloihin ja kouluihin. Ainakin osassa näistä tapauksista (esimerkki ja toinen) - mahdollisesti kaikissa - ovat kohteena olleet siviilien joukkoon piiloutuneet terroristit, eivätkä siviilit. Siten ensimmäisen sotarikoksen on niiden osalta tehnyt Hamas, kuten teki koko Gazan sodassakin. 

Lisäksi palestiinalaisilla - toisin kuin 1900-luvun alun armenialaisilla tai Saksan juutalaisilla - on halutessaan mahdollisuus lopettaa Israelin hyökkäys. Tämä tapahtuisi vapauttamalla viime lokakuussa otetut panttivangit ja laskemalla aseet. Tämä ei kuitenkaan sovi Hamasille, joka mieluummin jatkaa omaa sotaretkeään piittaamatta sen aiheuttamista kymmenistä tuhansista palestiinalaisuhreista.

* * *

Edelle kirjoittamieni tosiasioiden perusteella voidaan kyseenalaistaa Salla Auran väite Israelin Gazassa tekemästä kansanmurhasta. Sitä ei puolla mikään muu kuin uhrien suuri lukumäärä kun taas palestiinalaisten mahdollisuus omaan aktiivisuuteen sen lopettamiseksi sekä palestiinalaisten omat sotarikokset puhuvat sitä vastaan. 

Lisäksi täällä kaukana pohjoisessa on syytä muistaa, että meillä on itärajan takana imperialistinen suurvalta, jonka aiheuttaman sotilaallisen uhan torjumiseksi on armeijamme aseistus syytä pitää mahdollisimman korkealuokkaisena. Tässä suhteessa miljardin muslimin vihaama Israel on ensiarvoisen tärkeä toimittaja, koska sen tuottamat asejärjestelmät ovat korkeatasoisia ja käytännössä erinomaisiksi osoittautuneita.

Lopuksi totean Aura Sallalle, että mikäli Hamas luovuttaa ottamansa panttivangit Israelille ja laskee aseensa, eikä Israel sen seurauksena lopeta sotatoimiaan Gazassa, liityn hänen näkemykseensä palestiinalaisten kansanmurhasta. 

Sitä ennen katson kuitenkin, että kymmenien tuhansien palestiinalaisten kuolemaan johtaneet tapahtumat on pikemminkin palestiinalaisten kuin Israelin vastuulla. Ja vastustan sitä, että Suomi asettaisi minkäänlaisia pakotteita Israelille tai luopuisi ostamasta siellä valmistettuja aseita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään
Ei turvapaikkaa terroristeille
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Juutalaisten joukkomurhaan yllyttämisen tuomittavuus riippuu USA:n yliopistoissa asiayhteydestä

Wokellus on mielestäni yksi tämän ajan mielenkiintoisimpia, mutta myös pelottavimpia ilmiöitä. Tästä saimme esimerkin Yhdysvaltain kongressista, missä republikaanien edustaja Elise Stefanik tiedusteli amerikkalaisten huippuylipoistojen johtohenkilöiltä sitä, että rikkooko juutalaisten kansanmurhaan yllyttäminen niiden eettisiä ohjeistoja. 

Hänen kysymyksensä oli seuraava: "loukkaako juutalaisten kansanmurhan vaatiminen yliopistonne eettistä ohjeistoa, kyllä vai ei?" 

Pennsylvanian yliopiston edustaja vastasi, että "jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Nimenomaan vaaditaan juutalaisten joukkotuhoa. Onko se kiusaavaa häirintää, jos se on suunnattua ja vakavaa, niin se on häirintää, joten vastaus on kyllä."

"Päätös riippuu tilanteesta, kongressin jäsen."

"Päätös riippuu tilanteesta, se on teidän todistuksenne tänään. Juutalaisten joukkotuhon vaatiminen riippuu tilanteesta. Se ei ole kiusaamista tai häirintää. Tämä on helpoin kysymys vastata kyllä. Joten onko todistuksenne se, että ette vastaa kyllä?"

"Jos puhe muuttuu käytökseksi, se voi olla häirintää, kyllä."

"Käytös tarkoittaa joukkotuhonnan toteuttamista. Puhe ei ole häirintää. Tämä on mahdotonta hyväksyä. Annan teille vielä yhden tilaisuuden näyttää maailmalle vastauksenne. Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Pennsylvanian yliopiston eettisiä ohjeita, kun kyse on kiusaamisesta ja häirinnästä? Kyllä vai ei."

"Se voi olla häirintää."

Kongressiedustaja ohjeisti vielä, että "vastaus on kyllä" ja kääntyi sen jälkeen Harwardin yliopiston johtohenkilön puoleen.

"Rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Voi olla, riippuen tilanteesta". 

"Mikä on tilanne?"

"Kohdistuu yksilöön, kohdistuu yksilöön."

"Se kohdistuu juutalaiseen opiskelijaan, juutalaisiin yksilöihin. Ymmärrätkö, että todistuksesi alentaa heitä? Ymmärrätkö, että dehumanisointi on osa antisemitismiä? Kysyn sinulta vielä kerran: rikkooko juutalaisten joukkotuhon vaatiminen Harvardin kiusaamisen ja häirinnän sääntöjä, kyllä vai ei."

"Antisemitistinen retoriikka, kun se muuttuu käytökseksi, joka on kiusaamista, häirintää ja pelottelua on sellaista käytöstä, jonka seurauksena me ryhdymme toimiin."

"Joten vastaus on kyllä, että juutalaisten joukkotuhon vaatiminen rikkoo Harvardin käytännesääntöjä, eikö niin."

"Taas kerran. Se riippuu tilanteesta."

"Ei riipu tilanteesta. Vastaus on kyllä, ja siksi sinun pitäisi erota. Kaikki vastauksenne ovat kelvottomia."

Tulkitsen keskustelun siten, että yliopistojen johtohenkilöt eivät yksinkertaisesti uskalla tuomita juutalaisten joukkotuhonnan vaatimista pelätessään amerikkalaisen wokeltavan vasemmiston vastaiskua. Niinpä on parempi kiemurrella ja höpistä älyllisiä epärehellisyyksiä kongressissa kuin joutua vastakkain sen vihan kanssa, joka heitä odottaisi työpaikallaan, mikäli he asettuisivat wokeltavaa ja palestiinalaisia myötäilevää vasemmistoa vastaan.

Tämä toimikoon meille suomalaisille esimerkkinä siitä, mitä seuraa liiallisesta arvoliberaalin vasemmiston nöyristelystä. Siinä eivät mene roskatunkiolle pelkästään oma elämä ja itsekunnioitus vaan myös koko yhteiskunnan tasa-arvoisuus, turvallisuus ja rehellisyys.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Punavihreää wokellusta
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Kuka hyökkäsi sairaalaan?

Gazan kaistaleella Lähi-idässä on tehty tuhoisa isku sairaalaan. Sellainen on tietenkin vastoin kaikkia kansainvälisen politiikan pelisääntöjä mukaan lukien sodankäyntiin liittyvät sopimukset. Eikä iskusta ole ottanut vastuuta kukaan. 

Nähdäkseni syyllinen voi olla kumpi tahansa osapuoli. Israelin kohdalla kyse voisi olla joko jonkinlaisesta vahingosta tai tarkoituksellisesta teosta. Ensin mainittua ei pitäisi voida tapahtua juutalaisvaltion tapaisen sotilasmahdin hyvin järjestäytyneelle armeijalle. 

Sen sijaan tarkoituksellinen teko on mahdollinen ja kertoisi siitä, että israelilaisten mitta on tullut täyteen Hamasin murhattua joukoittain juutalaisia koteihinsa. Mikäli asia on näin, tulemme näkemään raa´an näytelmän, jossa Israel tuhoaa koko Gazan - ehkä jopa sen väestön. Eli syyllistyy kansanmurhaan.

Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu, tulemme näkemään salamasodan, jossa Israelin johto tai armeija ei juurikaan vilkuile sivuilleen vaan pyrkii tuhoamaan Gazan ja sen asukkaat mahdollisimman nopeasti. Eli ennen kuin kansainvälinen painostus - tai jopa palestiinalaisten suojaksi lähetettävä sotilaallinen voima - ehtii kasvaa niin vahvaksi, että hyökkäys on lopetettava. 

Tällaisen operaation lopputuloksena olisi väistämättä Israelin joutuminen kansainvälisen hylkyvaltion asemaan ja sen seurauksena maan hallinnon kaatuminen. Sekä USA:n vuosikymmeniä antaman sotilasavun päättyminen. 

Syyllinen voi olla myös Hamas, jonka kohdalla kyse olisi ns. false flag -operaatiosta eli lavastetusta hyökkäykskestä, jonka tarkoituksena on saada koko maailma kääntymään Israelia vastaan. Mikäli näin on, se kertoisi terroristijärjestön käsittämättömästä piittaamattomuudesta omiaan kohtaan.

Selvää on, että juuri tässä vaiheessa koko islamilaisessa maailmassa syylliseksi uskotaan Israelin asevoimat ja sen seurauksena Gazan kahakkaan saattaa liittyä ainakin osa muslimimaista. Toisaalta niiden johtajia pidättelee tietoisuus siitä, että juutalaisvaltion asevoimat ovat heidän armeijoihinsa verrattuna sekä tekniseltä että moraaliselta suorituskyvyltään täysin ylivoimaisia. Ja sen seurauksena todennäköisesti tappiolliseksi koituva sotaretki saattaisi johtaa islamilaisten maiden epädemokraattisten johtajien vallan kaatumiseen. 

* * *

Minun nähdäkseni Israelin asevoimien vahinko ei ole käytännössä mahdollinen. Enkä pidä kovin todennäköisenä myöskään Israelin hyökkäystä sairaalaan osana Gazan hävittämistä. Jälkimmäinen on kuitenkin mahdollista, sillä Hamasin hyökkäys on epäilemättä aiheuttanut ennenäkemätöntä raivoa - ja myös suunnatonta pelkoa - maan asukkaiden parissa.

Todennäköisimpänä pidän kuitenkin Hamasin järjestämää lavastettua hyökkäystä sen jouduttua epätoivoiseen asemaan Israelin hyökättyä ja saarrettua Gazan kaistaleen. Näin siksi, että terroristien voi hyvinkin kuvitella epätoivoisessa tilanteessa turvautuvaan mihin tahansa keinoon saadakseen tavoitteensa toteutetuksi. 

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kristallipalloa, joten tässä vaiheessa on vain jäätävä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivottava, että Lähi-idän kriisipesäkkeeseen saataisiin jonakin päivänä kestävä ratkaisu - mikä ikinä se sitten olisikaan.

JK kello 18.40. Päivän mittaan on käynyt yhä selvemmäksi, että puheena oleva räjähdys oli palestiinalaisten tekosia. Omasta mielikuvituksettomuudestani johtuu, ettei aamulla käynyt edes mielessäni, että palestiinalaisten kyvyttömyys voisi olla niin täydellistä, että he osuisivat sairaalaansa - tai sen parkkipaikalle - ihan vain vahingossa. Toistaiseksi pidän kuitenkin mahdollisena, joskin vähäisenä, että osuma ei sittenkään olisi vahinko vaan päätekstissä arvelemani lavastettu hyökkäys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hamasilaista lastenhoitoa
Terrorismin uhri olikin syyllinen
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista

Kuka taisteli ketä vastaan ja kenen puolella?

Olen ollut jossain määrin siinä käsityksessä, etteivät nykyajan ihmiset ole kovinkaan hyvin perillä ihmiskunnan historiasta. Tämä käsitykseni sai valitettavasti vahvistusta, kun kanadalais-ukrainalainen sotaveteraani sai Kanadan parlamentissa suosionosoitukset Zelenskyin vierailun aikana.

Näin kävi, koska Kanadan parlamentin alahuoneen puhemies Anthony Rota oli kutsunut veteraanin yleisölehtereille Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailun ajaksi. Ja esitteli tämän siellä kertomalla, että "hän taisteli Ukrainan itsenäisyyden puolesta venäläisiä vastaan toisessa maailmansodassa. Hän tukee Ukrainan joukkoja myös tänä päivänä 98-vuotiaana".

Ilmeisesti kanadalaisella puhemiehellä ei ollut kovinkaan hyvää käsitystä toisen maailmansodan tapahtumista. Vaikka Suomen voi ehkä sanoa olleen erillissodassa Saksan rinnalla, olivat ukrainalaiset osana Neuvostoliittoa taistelemassa USA:n, Iso-Britannian ja Kanadan kanssa Hitlerin Saksaa vastaan. Ja mikäli eivät olleet - kuten kunniavieraana ollut kanadalais-ukrainalainen veteraani - taistelivat he osana natsien sotakoneistoa. 

Näin nimittäin todella tapahtui saksalaisten vallattua Ukrainan. Tällöin aiemmin juutalaisvastainen ja poliittisiin terrori-iskuihin syyllistynyt Stepan Bandera nimittäin julisti Ukrainan tasavallan uudelleen perustetuksi. Sitä saksalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet, joten ukrainalaisten aseellinen taistelu Neuvostoliittoa vastaan jäi Hitlerin liittolaisuudeksi ja osallistumiseksi juutalaisten kansanmurhaan. 

Edelle kirjoitetuista syistä ei kanadalaisen puhemiehen ratkaisua kutsua natsien puolella neuvostoliittolaisia vastaan taistellut henkilö kunniavieraaksi demokratiaan perustuvan Ukrainan puolesta taistelevan ja juutalaisen taustan omaavan Volodymyr Zelenskyin vierailulle voi pitää mitenkään sopivana. Ei, vaikka veteraani olisikin osallistunut taisteluihin venäläisiä joukkoja vastaan.

Valitettavasti en usko, että kanadalainen puhemies olisi historiantietojensa perusteella mitenkään erityinen tapaus länsimaissa. Luultavaa on, ettei moni meikäläinenkään poliitikko - saati rivikansalainen - ole kovinkaan hyvin perillä oman kansansa vaiheista historian pyörteissä, vaikka luulenkin suomalaisten olevan tässä suhteessa varsin valistuneita verrattuna muiden maiden kansalaisiin. Sen merkkinä voi pitää vaikkapa sitä, että blogistikollega Vasarahammer tarttui jo eilen tähän samaan aiheeseen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta valloittamillaan alueella niin sanotun kansanäänestyksen. Sen tavoitteena on Mainilan laukausten tavoin luoda vaihtoehtoista todellisuutta - eli luoda laillisuuden verho sille, että Venäjä voi jatkossa väittää Ukrainan ulottaneen sotatoimensa sen alueelle. 

Toisin sanoen, jos ja kun kansanäänestyksen seurauksena valloitetut Ukrainan alueet liitetään Venäjän osaksi, on Putinilla mahdollisuus jopa ydinaseen käyttöön tappiolliseksi muuttuneen sodan kääntämiseksi. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, ettei käytännössä kukaan - ainakaan länsimaissa - usko äänestyksen tulosta rehelliseksi. 

Kansanäänestyksen lisäksi Venäjän johto näyttäisi turvautuvan terrorismiin edistääkseen sotaansa Ukrainassa. Sillä kuka tai mikäpä muu taho olisi järjestänyt Itämerellä kulkevien kaasuputkien räjäytyksen kuin Vladimir Putin ja hänen hallintonsa.

Riitaisassa Euroopassa etenkin Saksalla on ollut vaikeuksia asettua selkeästi yhteisrintamaan aggressiivisesti käyttäytyvää Putinia vastaan. Syynä lienee ainakin osin sen riippuvaisuus venäläisestä fossiilisesta energiasta. 

Nähtäväksi siis jää useampikin asia. Johtaako Ukrainan menestys venäläisen ydinaseen vilauttamiseen tai jopa varsinaiseen käyttöön? Ja jos niin käy, niin kuinka USA - tai NATO - vastaa siihen?

Entä saako talvi Saksan ja muut venäläisestä energiasta riippuvaiset maat horjuttamaan länsimaiden yhteisrintamaa? Ja kuinka käy Venäjän sisäisen yhtenäisyyden nyt, kun Putin on päättänyt viedä joukoittain vastentahtoisia venäläismiehiä tapettavaksi teknisesti ylivoimaisilla länsiaseilla Ukrainassa? Vai onko hänen tavoitteenaan "vain" käyttää sotaa työkaluna etniselle puhdistukselle maassaan? 

Tämä kaikki ei ole vain mielenkiintoista mediaspektaakkelia, vaan arvaamattomaan lopputulokseen johtavaa kauhunäytelmää, joka saattaa tavalla tai toisella eskaloitua koko Eurooppaa koskevaksi todellisuudeksi. Siksi siihen on syytä varautua myös Suomessa ja koko Euroopan Unionissa - sekä toivoa, että päivä päivältä yhä vaarallisemmaksi muuttuvan Putinin aika maansa johdossa loppuisi mahdollisimman nopeasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven

Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?

Viikonlopun aikana medioihin levisi tieto murhatuista ukrainalaisista siviileistä, joita oli löytynyt venäläisten ensin valtaamilta, mutta Ukrainan myöhemmin takaisin ottamilta alueilta. Ne vahvistivat entisestään kuvaa siitä, etteivät venäläiset noudata niin sanottuja sodan sääntöjä. 

Niinpä poliitikot ja asiantuntijat tasavallan presidenttiä, pääministeriä ja Helena Rantaa myöden myös Suomessa riensivät kauhistelemaan tuomitsemaan Venäjän teot sekä - aivan oikein - vaatimaan heidän saattamistaan vastuuseen. Samoin tekivät poliitikot ympäri maailman. 

Toki tuomitsen itsekin nämä hirmuteot synkkinä sotarikoksina. Mutta samalla on syytä todeta, ettei Putinin armeijan aiemmin ilmi tullut tapa käydä sotaa ohjuksin ja muin asein välittämättä siviileistä ole ollut yhtään vähemmän tuhoisaa. Siksi myös sitä tulisi loogisesti ajatellen pitää aivan yhtä vakavana siviileihin kohdistuvana sotarikoksena.

Minusta tässä asiassa on mielenkiintoista se, kuinka jälleen kerran jouduimme havaitsemaan, ettei todellisuus välttämättä vastaa ihmisten reaktioita. Klassinen esimerkki tästä on susien pelko: nehän kyllä ovat vaarallisia petoja suurine hampaineen, mutta eivät ole sataan vuoteen aiheuttaneet ihmishenkien menetyksiä toisin kuin hirvet, joiden takia Suomessa on kuollut vuosittain keskimäärin kaksi ihmistä.  

Silti hirviä ei pelkää kukaan, mutta sudet herättävät kauhua. Ajatus kuolemisesta hirvikolarissa ei selvästikään ole yhtä pelottavaa kuin joutuminen suden hampaisiin. 

Ja sama koskee näköjään myös sodassa tappamista. On selvästi vastenmielisempää ajatella, että ihminen käy käsiksi siviiliin teloitustarkoituksessa kuin se, että tämä tapettaisiin kauempaa ampumalla ilman, että murhaajan ja murhatun välille syntyy fyysistä kontaktia. Kummassakin tapauksessa teko on kuitenkin aivan samalla tavalla tahallinen ja johtaa samanlaiseen traagiseen lopputulokseen. 

Olisiko yhteys suden ja murhaajan välillä se, että molemmat käyvät tarkoituksella tappamassa valitsemansa henkilön, mutta hirvi tai ohjus tappavat uhreja, joita ne eivät ole erikseen valinneet? Vai mistä ihmeestä tässä epäloogisuudessa mahtaa olla kyse?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Military specialist: Russian plan in Ukraine was incredibly poor
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Halla-aho älyllisesti rehellisenä

Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Minun lapsuudessani maailma kävi ydinsodan partaalla, kun Neuvostoliitto toimitti omia ydinaseitaan Kuubaan, eikä Yhdysvallat hyväksynyt sitä, vaan uhkasi maihinnousulla. Tilanne ratkesi, kun USA uhkasi kostaa Kuubasta tehdyn ydinaseiskun suoraan Neuvostoliitolle, minkä jälkeen itäiset ydinaseet vedettiin pois läntiseltä pallonpuoliskolta ja Kuuban valloitusyritys jäi tekemättä.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta juuri nyt läntinen maailma katselee sen seuraajavaltion toimesta tapahtuvaa kansanmurhaa Ukrainassa. Huolimatta ilmiselvistä ja massiivisista siviileihin kohdistuvista veriteoista - kuten lastensairaalan tuhoamisesta - länsimaat eivät ole edes uhanneet Venäjää sotilaallisella väliintulla, vaan jopa kieltäneet sotilaidensa omaehtoisen osallistumisen demokraattisen maailman puolustamiseen. Eikä USA ole halunnut osallistua edes puolalaisten hävittäjäkoneiden lahjoittamiseen ukrainalaisille puhumattakaan sotatantereen ilmatilan sulkemisesta.

Syynä tähän passiivisuuteen on pelko täysimittaisen ydinsodan syttymisestä. Se on sikäli järkevää, ettei sellaisessa ole voittajia vaan lopputuloksena on vääjäämättä kaikkien tappio.

Samaan aikaan on mahdollista, että Venäjän heikosti edennyttä hyökkäystä veljeskansansa kimppuun vauhditetaan kemiallisten tai jopa taktisten ydinaseiden käytöllä. Todennäköistä on, ettei länsi ydinsodan pelossaan puutu myöskään tähän, vaan sallii näidenkin aseiden käytön eurooppalaisessa kansanmurhassa. 

Tämän kaiken me tiedämme Ukrainan sotauutisoinnista. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään journalistista pohdintaa siitä, mitä saattaa seurata siitä, että yhdelle ydinasemahdille annetaan nyt ilmiselvä lupa tehdä omille naapureilleen aivan mitä se itse haluaa. 

Eli mitä seuraa ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen? Käydäänkö käsiksi Suomeen, johon on jo nyt kohdistettu hybridisodankäynnin toimia? Vai laskeeko Venäjän tsaarintekele, etteivät USA ja muut länsimaat pane viime kädessä kovaa kovaa vastaan edes NATO:n jäseniin - kuten Viroon, Latviaan ja Liettuaan - kohdistuviin hyökkäyksiin jos niitä vain uhkaa tarpeeksi uskottavasti ydinsodalla? 

Eli kuinka pitkälle länsimaat sallivat Venäjän toimia oman ydinsateenvarjonsa alla? Mihin vedetään raja? Ylitetäänkö se vasta siinä vaiheessa, kun itäisen suurvallan aggressio kohdistuu suoraan ydinasevaltioon - siis USA:an, Iso-Britanniaan tai Ranskaan?

Tässä vaiheessa meidän suomalaisten ainoa mahdollisuus on vain toivoa, että nyt asetetut talouspakotteet näivettävät Venäjän toimintakyvyn niin nopeasti, ettei se voi ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen edes haaveilla uusista sotaretkistä. Ja ettei pidemmällä aikavälillä - maan talouden noustua uudelleen - sen johtoon nouse uutta putinia, joka 2020-luvun alun Ukrainan-tapahtumien perusteella olettaa länsimaiden katsovan kansanmurhia sivusta myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin sulki Ukrainan NATO-oven
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Trumpin vaihtoehdot Koreassa

Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit

Ukrainaan tunkeutunut Venäjän armeija on kokenut odottamattomia vaikeuksia ja on käytettävissä olevien tietojen mukaan siirtymässä siviilien terrorisointiin. Esimerkiksi Harkovassa Venäjä on tulittanut kaupunkia raketinheittimillä ja risteilyohjuksilla. Lisäksi se on ilmeisesti käyttänyt myös termobaarista asetta siviilejä vastaan. 

Tämän kaiken jälkeen olemme nähneet mielenkiintoisia reaktioita. Niistä oudoin on Saksan entisen demariliittokanslerin Gerhard Schröderin asettuminen Vladimir Putinin terroristiseen leiriin. 

Suomessa Jussi Halla-aho (perus) puolestaan asettui siviilien puolelle vaatimalla Natoa, YK:ta ja EU:ta pysäyttämään "venäläisten lauman ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa". Tämä herätti monissa suomalaispoliitikoissa närää. 

Erkki Tuomioja (sd) piti Halla-ahon vaatimusta järkyttävänä arvioiden sen johtavan kolmanteen maailmansotaan. Jussi Saramon (vas) puolestaan kertoi oman näkemyksensä, jonka mukaan "ei ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja saa tuollaista sanoa". 

Pääministeri Sanna Marin (sd) taas kommentoi, että "tämä oli kovasti sanottu valiokunnan puheenjohtajalta. Uskon että eduskunta omalta osaltaan arvioi, onko tässä millä tavalla menetelty".

Nähtäväksi jää, mihin Halla-ahon ulostulo lopulta johtaa. Tähän mennessä näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, ettei suomalaispoliitikoilta - häntä lukuun ottamatta - heru juurikaan myötätuntoa Putinin sotajoukkojen terrorisoimia ukrainalaissiviilejä kohtaan. Tai ainakaan pyrkimystä lopettaa heihin kohdistuvaa joukkotuhontaa nyt, kun se ehkä olisi vielä mahdollista.

Sama koskee mitä todennäköisimmin myös Halla-ahon mainitsemia Natoa, YK:ta ja EU:ta. Ne eivät tule sotkeentumaan Ukrainan tapahtumiin sotilaallisilla interventioilla, vaan katsovat mieluummin sivusta, kun siviilejä tapetaan joukoittain. Syynä on luonnollisesti Tuomiojan mainitsema ydinsodan pelko ja toive siitä, että vähäisemmätkin toimet riittäisivät lopulta lannistamaan Putinin.

Toivon toki olevani väärässä ja ehkäpä Marinin odottamassa eduskuntakeskustelussa ilmaantuu julkisuuteen myös ukrainalaisia siviilejä puolustavia suomalaispoliitikkoja. Ainakin toivon niin. Ja samalla pyydän kaikkia suomalaispoliitikkoja lukemaan ajatuksella Eino Leinon runon "Kumpi on kauniimpi?"

Kumpi on kauniimpi:

uskoa, että vapaus koittaa,

toivoa, että valkeus voittaa,

ja taistella valkeuden eestä, –

vai taistella

tietäen, ettei valkeus koita,

tietäen, ettei vapaus voita,

ja sentään taistella?

Kumpi on kauniimpi:

aatella: ellei vapaus voita,

tuumia: ellei valkeus koita,

miksi ma taistelen sitten?

vai aatella:

laps olen auringonlaskun, en koiton,

mies olen valkeuden, vaikka en voiton,

siksi mun murtua täytyy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi