Raha ratkaisee myös ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa

Kreikassa on säädetty turvapaikkahakemusten käsittelyn ja kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten karkottamista nopeuttava laki. Maan pääministerin mukaan "tämä laki lähettää selvän viestin: jo riittää niiden kanssa, jotka yrittävät tulla maahamme ja jäädä tänne, vaikka he tietävät, ettei heillä ole oikeutta turvapaikkaan".

Taustalla on nopeasti kiihtynyt Turkista kreikkalaisten saaristoon suuntautuva kansainvaellus, joka uhkaa jälleen kerran panna koko maan sekaisin. On siis syytä toivoa, että uusi laki johtaa toivottuihin seurauksiin ja parempaa elintasoa hakevien ihmisten virta loppuu - sillä mistäpä muusta on kyse silloin, kun tulijoita virtaa yhdestä turvallisesta maasta (Turkki) toiseen (Kreikka).

Vähemmän yllättävästi edelle linkittämässäni uutisessa kerrottiin myös erilaisten ns. ihmisoikeus- ja avustusjärjestöjen pyrkivän sotkeutumaan Kreikan asioihin julistamalla, että laki heikentäisi pakolaisille kuuluvaa kansainvälistä suojaa. Näin siis siitä huolimatta, ettei Turkista ole tulossa pakolaisia - ei ainakaan muita kuin mahdollisia Turkin kurdeja, joita toki kohdellaan kotimaassaan kurjasti.

Jos ihmisoikeus- ja avustusjärjestöt olisivat oikeasti huolissaan pakolaisten asemasta, suuntaisivat ne sanomansa kansainvaellusten lähtömaihin kertoen, ettei nyt kannata lähteä liikkeelle. Näin ihmiset eivät hakeutuisi ongelmiin, vaan pysyisivät kotonaan.

Valitettavasti ne eivät tätä tee, vaan pyrkivät syyllistämään asiasta meitä eurooppalaisia. Syitä voi itse kukin pohtia. Itse ole varma siitä, että järjestöjen perimmäisenä motiivina on niissä toimivien henkilöiden henkilökohtainen tulonmuodostus.

Vanha, alkujaan ilmeisesti amerikkalaisen juristin suusta lähtenyt, sanontahan kuuluu, että jos haluat etsiä jollekin ilmiölle syytä, selvitä kuka siitä hyötyy eli follow the money. Tätä ei muuta miksikään se, että järjestöt yleensä sanovat olevansa voittoa tuottamattomia, mitä en sinänsä epäile.

Sen sijaan on selvää, etteivät niissä päätoimisesti työtä tekevät ihmiset elä pelkällä pyhällä hengellä, vaan nostavat järjestöiltään palkkaa ja muita etuja. Internet on tästä asiasta pullollaan tietoa (esimerkki).

Mikäli järjestöt siis pyrkisivät hillitsemään ihmisvirtoja, muuttuisivat ne samalla tarpeettomiksi ja niissä toimivat ihmiset jäisivät leivättä ja sirkushuveitta. Siksi jokaiselle ihmisoikeus- ja avustusjärjestössä päätoimisesti puuhastelevalle on äärimmäisen tärkeää, että maailmassa on hädänalaisia ja kaltoin kohdeltuja - tai ainakin sellaisia, joista näin voidaan sanoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK, Lesboksen pormestari ja Oxfam EU:ta vastaan
Moraalittomat ja edesvastuuttomat avustusjärjestöt jälleen otsikoissa
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui