Eilinen lehti kertoi Keski-Afrikan tasavallan surkeudesta: maa on kansakuntien inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin perusteella maapallon kurjin paikka elää. Se ei varsinaisesti ole uutinen eikä edes mielenkiintoista.
Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.
Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.
Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.
Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.
Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.
On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.
Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.
Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.
Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa
Tekstit
-
"Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. "
VastaaPoistaTämä toteamus, vieläpä julkisen median antamana on kultahippunen, jota kannattaa tutkailla useammankin kerran - ja ajatuksella.
Sen jälkeen voisi tehdä jokusen johtopäätöksen ja suunnitella hoidon.
-Beowolf-
Erityisen mielenkiintoista tässä on luku 15%.
PoistaSaa nähdä miten pitkään Etelä-Afrikka kelpaa esimerkiksi. Tuukka Kurun analyysi maan kehityksestä ei ole mukavaa luettavaa: https://blogit.kansalainen.fi/sulatusuunin-epavarma-tulevaisuus-osa-iii/
VastaaPoistaPaikallisilta kuullun mukaan Etelä-Afrikka on korruptoitunut, räjähdysaltis ruutitynnyri..
VastaaPoista"Maailman kaikista maista Etelä-Afrikassa tehdään eniten raiskauksia henkeä kohti[89]. Yksi neljästä eteläafrikkalaisesta miehestä tunnustaa olevansa raiskaaja. Koululaisten keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa neljännes pojista mainitsi joukkoraiskausten olevan mukavaa.[90] CIET African kyselyssä vuonna 1999 kolmannes vastanneista naisista kertoi joutuneensa viimeisen vuoden aikana raiskatuksi.[90] Etelä-Afrikassa on uskomus, että raiskaus on miehinen teko.[91]"
VastaaPoistaNo ei tosiaan mikään lintukoto..
Ei tosiaankaan lintukoto, mutta ei myöskään kurjuuden alho. Jatkossa oleellista on se, kuinka pitkälle Mandelan perintö kantaa. Minun nähdäkseni ilman hänen poikeuksellista kykyään maan ensimmäisenä mustana johtajana olisivat Zimbabwen tapahtumat toistuneet ja eteläisinkin Afrikka täydessä kaaoksessa.
PoistaDemokratian vientiponnistukset ovat tappaneet jo ison läjän ihmisiä.
VastaaPoistaAntiikin kreikkalaiset, jotka keksivät länsimaisen demokratiamuodon, eivät olettaneet barbaarien omaksuvan demokratiaa. Tuon ajan kreikkalaiset olivat ehkä fiksumpia kuin maailma nykyään keskimäärin.
Eivätpä nuo barbaarit näytä demokratiaa omaksuneenkaan. Ei demokratiaa esiinny kuin vakaissa sivistysvaltioissa; ei tarvitse kuin mennä itärajamme yli, kun jo näemme demokratian alkavan olla hivenen heikossa hapessa.
VastaaPoistaDemokratian vientiyritykset ovat siis yksiselitteisesti järjettömiä. Barbaareilla on oltava diktaattori, joka sanelee mitä tehdään ja miten, ja pakottaa raa'alla voimalla sen tapahtuvaksi. Muuten homma revähtää vain valtionlaajuiseksi anarkiaksi.
Pitäisikö tuolla kokeilla vaikkapa kolonialismia?
VastaaPoistaSe taitaisi toimia paremmin kuin nykyinen viritys.
Kiina olisi varmasti kiinnostunut.
Ari
Kiinahan on jo jonkin aikaa toiminut tuohon suuntaan Afrikan mantereella. Itse oletan, että sillä on jatkossa positiivinen vaikutus sekä afrikkalaisten elinolosuhteisiin, että Kiinan talouteen.
PoistaMennyttä siirtomaavaltaa tarjotaan jatkuvasti selitykseksi Afrikan maiden kurjimukselle. Selitys ontuu.
VastaaPoistaMyös Aasiassa on entisiä siirtomaita. Ne tunnetaan tänä päivänä taloustiikereinä.
Todennäköisempi selitys kehitysmaiden kehitysmaalaisuudelle on se, että niissä asuu kehitysmaalaisia uskomuksineen, perinteineen, tapoineen ja moraaleineen.