Lähes kaikki Suomalaiset ovat huomanneet, että Kiira Korpi taisteli EM-taistoluisteluissa kolmanneksi, tai että Krista Lähteenmäki voitti nuorten MM-hiihdoissa kultaa. Samoin tiedämme, että Sofi Oksanen sai suuren kirjallisuuspalkinnon Ranskassa ja että Euroviisutkin voitettiin muutama vuosi sitten. Media on siis kiitettävästi tuonut esille maanmiestemme menestyksen niin urheilun, taiteen kuin viihteenkin saralla.
Vaan entä tiede? Eikö Suomi ole sillä saralla kunnostautunut lainkaan?
Kyllä on, mutta meille ei vain ole kerrottu menestyksen vaatimalla näyttävyydellä!
Akatemiaprofessori Ilkka Hanski sai pari viikkoa sitten yhden maailman suurimmista tiedemaailman tunnustuksista - ruotsalaisen Crafoord-palkinnon. Koska muun muassa ekologian alalla ei ole varsinaista Nobelin palkintoa, kutsutaan Hanskin saamaa tunnustusta pikku-Nobeliksi. Palkintosumma on 500 000 dollaria, eli noin puloet Nobel-palkinnon suuruudesta. Käytännössä Hanskin palkintosumma on kuitenkin suurempi kuin monen Nobelistin, sillä hän sai koko summan itselleen, kun taas Nobel jaetaan usein kolmen tutkijan kesken.
Palkinto on tunnustus Hanskin tekemästä metapopulaatiotutkimuksesta, jonka kohteena ovat nimensä mukaisesti enemmän tai vähemmän erillisinä ryhminä elävät eliölajit. Näissä tutkimuksissa Hanski on jo pitkään ollut maailman johtava tutkija ja hänen meriittilistansa on millä tahansa kriteereillä tiedemaailmassa aivan poikkeuksellinen.
Itse havaitsin Hanskin palkinnosta vain pikku-uutisia. Ei puhettakaan mistään näyttävästä uutisoinnista ja suomalaisen tieteen hypetyksestä. Merkillistä.
Eikä Hanskin tapaus ole suoinkaan ensimmäinen laatuaan. Reilu kymmenen vuotta sitten Metsäntutkimuslaitoksen professori Erkki Tomppo sai metsäalan arvostetuimman tuolloin noin 200 000 euron Wallenberg-palkinnon omista metsien inventointiin liittyvistä tutkimuksistaan. Vuonna 2004 se tuli suomalaiselle Paul Olof Meinanderille ja jälleen vuonna 2009 - tällä kertaa kolmelle TKK:n kasvatille. Missään näistä tapauksista uutisointi ei ollut sen näyttävämpää kuin Hanskin Crafoord-palkinnonkaan.
Lääketieteen menestyjien palkinnoista sentään uutisoidaan edes jotenkin, vaikka lääketieteilijämme eivät aivan edellämainittujen tutkijoiden saavustusten tasolle ole yltäneetkään - ainakaan palkintosuummilla mitaten. Viimeksi Professori Juha Keren saama 20 000 euron Matti Äyräpää -palkinto ylitti näyttävästi uutiskynnyksen. Ja edesmennyt Leena Palotiehän oli koko kansan parissa tunnettu tiedepersoona, loistava tutkija ja monien kansainvälisten palkintojen saaja.
Miksi suomalainen Media ei noteeraa tieteentekijöidemme menestystä? Ei ainakaan lääketieteen ulkopuolella. Onko taustalla ymmärtämättömyys siitä, kuinka merkittävistä tunnustuksista on kyse? Vai onko kyse lukijoiden aliarvioinnista - ei uskota että tiedeasiat voisivat kiinnosta ketään. Vai mistä ihmeestä tämä vaiteliaisuus maailmanmestaruuteen verrattavien tiedesaavutusten uutisoinnissa on kyse?
Kuitenkin olen varma että suomalaiset mielellään kuulisivat suomalaisten menestyksestä urheilukenttien ja taideareenoiden lisäksi myös tieteen kentillä. Sitä paitsi veronmaksajina heillä on myös oikeus kuulla mihin ja millä tuloksella heidän rahojaan on käytetty. Olisi hienoa jos mediakin ymmärtäisi tämän.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?
VTT:n johtajat tietovarkaissa
Tekstit
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.