Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Tänä aamuna luin valtiosta, jossa on viime vuosina ollut vasemmistovalta. Sen seurauksena siellä on noussut huoli turvallisuudesta, maahanmuutosta ja rikollisuuden kasvusta. 

Kyseiseen valtioon on viime vuosina ilmaantunut naapurimaista tulleita rikollisjengejä.  Tämän seurauksena oppositiossa ollut oikeisto on vaatinut toimia maahanmuuton kitkemiseksi ja laittomasti maassa olevien siirtolaisten karkottamista. 

* * *

Maassa käydään presidentinvaaleja, jonka toisella kierroksella ovat vastakkain laitaoikeiston ja laitavasemmiston ehdokkaat. Ennakkosuosikkina on oikeiston ehdokas.

Oikeiston ehdokas on kampanjoinut tiukemman turvallisuuspolitiikan puolesta sekä luvannut karkottaa paperittomia maahanmuuttajia. Lisäksi  hän aikoo lisätä poliisin resursseja ja on uhannut lähettää armeijan rikollisuuden riivaamille alueille sekä rakentaa muurin naapurimaansa rajalle.

Laitavasemmiston ehdokas on puolestaan kampanjoinut pikemminkin maltillisen vasemmiston kuin oman kommunistisen aatteensa teemoilla. Se tarkoittaa lupauksia minimipalkan nostamisesta ja ihmisten jokapäiväisen toimeentulon varmistamisesta - siis veronkorotuksista. Lisäksi hän on sanonut torjuvansa laitonta maahanmuuttoa ja yrittävänsä parantaa turvallisuutta, mikäli tulee valituksi.

* * *

Niin, arvoisat lukijani. Kuulostaako kovin tutulta?  

Kyseessä ei kuitenkaan ole Suomi vaan Etelä-Amerikassa sijaitseva Chile, jossa näyttää olevan samankaltaisia ongelmia kuin Suomessa. On kuitenkin selvää, etteivät ne ole identtisiä. 

Esimerkiksi Chilen maahanmuuttajien lähtöseudut eivät ole Lähi-idässä tai Afrikassa vaan etenkin Venezuelassa, mutta myös Perussa, Haitissa, Boliviassa ja Argentiinassa. Eikä sikäläinen immigraatio suinkaan ole napeilla pelaamista, sillä vuonna 2024 Chilessä eli noin 1.6 miljoonaa muiden maiden kansalaista, mikä tarkoittaa 8.8 prosenttia koko väestöstä. Sen seurauksena maa on muuttunut – Wikipedian mukaan – "etnisesti monimuotoisemmaksi".

* * *

Nähtäväksi jää, nouseeko Chilessa tämän kaiken seurauksena valtaan laitaoikeistolainen presidentti. Tämä olisi melkoinen uutinen ottaen huomioon 1970-luvulta 1990-luvulle jatkuneen Augosto Pinochetin verisen valtakauden. 

Suomalaisen wikipedian mukaan laitaoikeiston ehdokas, Jose Antonio Kast, "kannattaa vapaita markkinoita, konservatiivisia perhearvoja ja kovempia otteita maan sisäiseen turvallisuuteen sekä vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia". Toisaalta tänä aamuna lukemani artikkelin mukaan hän "on laitaoikeistojohtaja, mutta hän on chileläinen laitaoikeistojohtaja. Hän tuntee instituutiot erittäin hyvin ja on varautuneempi."

Lisäksi lienee syytä huomata se, että Chilen viimeisen reilun vuosikymmenen talouskasvun kehitys muistuttaa ikävällä tavalla Suomea, joskaan ei ole aivan yhtä ankea. Ja siinä mielessä voi hyvinkin olla niin, että maapallon eteläisen – ja köyhemmän – vuonomaan kansalaiset ovat huomanneet Argentiinan nousun Javier Milein aikana, ja päättäneet siksi nostaa presidentikseen saman aatesuunnan edustajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järki voitti oudossa näytelmässä
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mapuchet ja maahanmuutto

Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset

Yleisradio kertoi, että laitaoikeisto on kirinyt isoimmaksi puolueeksi Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa. Jutun mukaan radikaalioikeisto on nyt suurin poliittinen voima Euroopassa.

Artikkelissa mainitaan pääsyyksi tähän kehitykseen – sinänsä aivan oikein – maahanmuutto, mutta sen jälkeen seuraa pitkä selittely siitä, kuinka Eurooppa käyttää amerikkalaisia digialustoja. Ja sen seurauksena maanosamme on saanut tartunnan amerikkalaisesta polarisoituneesta keskustelusta. 

Eikä siinä kaikki, sillä "joidenkin asiantuntijoiden mukaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Piilakson digijätit tekevät tarkoituksellista hyökkäystä, jonka päämääränä on saada aikaan poliittinen muutos Euroopassa". Eikö tämä ole ilmiselvä salaliittoteoria? 

Lisäksi yksi artikkelissa mainituista asiantuntijoista kertoo, että eurooppalaisiin valtioihin kohdistuu hybridiuhkia, esimerkiksi sabotaasia, josta pitää ymmärtää kirkkaasti, että Euroopan poliittinen maantiede ei muuttuisi ilman Venäjän avustusta ja puuttumista. 

* * *

En missään tapauksessa kiistä sosiaalisen median, amerikkalaisen polarisaation enkä varsinkaan Venäjän merkitystä eurooppalaisten yhteiskuntien ongelmana – päinvastoin. Ne eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Ylen jutussa yhdellä virkkeellä kuitattu epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on ylivoimaisesti tärkein syy eurooppalaisten kansallismielisten puolueiden – joita Yle nimittää laitaoikeistoksi – kannatuksen nousulle. 

Tämän Ylen toimituskunta – ja sen haastattelemat asiantuntijat – olisivat voineet ymmärtää jo pelkästään siitä, että näiden puolueiden suhtautuminen Venäjään ei suinkaan ole yksimielistä. Osassa eurooppalaisia valtioita – kuten Suomessa – nämä puolueet ovat hyvinkin kriittisiä itäistä naapuriamme kohtaan ja toisissa – kuten vaikka Saksassa – niillä on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän todellista imperialistista luonnetta ja sen aiheuttamaa uhkaa koko Euroopalle.

* * *

Mitä taas tulee sosiaaliseen mediaan, niin on epäilemättä totta, että sosiaalisen median alustoilla keskustelut polarisoituvat helposti. Näinhän näyttää käyvän jopa tämän blogin kirjoituksiin liittyvillä kommenttipalstoilla.

Mielipiteiden yhteentörmäysten on kuitenkin sinänsä vaikea nähdä olevan lähtökohtaisesti ongelmana – pikemminkin sellaiset ovat osoitus terveestä yhteiskunnasta. Ongelmaksi ne ovat muodostuneet vain siksi, että monissa Euroopan maissa on vuosikymmenien aikana ajauduttu tilanteeseen, jossa perinteiset valtamediat ovat syöttäneet kansalaisille yksipuolista arvoliberaalia ja poliittista vasemmistoa myötäilevää jargonia. 

Tämän seurauksena eri maiden kansalaiset eivät ole saaneet purettua maahanmuuttoon liittyviä – kaikkialla näkyviin ongelmiin liittyviä – huoliaan, vaan niitä on pikemminkin kielletty, tai ainakin selitelty parhain päin. Ja siksi monet ovat huomanneet löytävänsä ajatuksillensa tukea ainoastaan kansalliskonservatiivisista puolueista. 

* * *

Tämän huolen syistä löytyi hyvä esimerkki niin ikään tämän aamun uutisvirrasta. Belgiassa oli nimittäin – Uutissuomalaisen mukaan – suunniteltu droonihyökkäystä Belgian pääministeriä vastaan. Syyttäjät kuvailivat tekoa "jihadistien inspiroimaksi terrori-iskuksi".

Lopuksi annan neuvon Ylen ja muiden Euroopan maiden valtamedioiden toimituskunnille. Jos teitä ihan vakavissaan huolettaa eurooppalaisten yhteiskuntien polarisoituminen, siirtykää nykyisestä ummehtuneesta kirjoittelusta monipuoliseen ja faktaperusteiseen journalismiin, jonka tarkoituksena on tuoda esille – tasapuolisesti ja ilman omaa agendaa – kaikkien poliittisten toimijoiden näkemyksiä ja tavoitteita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Ranskassa parlamenttipaikkojen ja äänten määrät eivät vastaa toisiaan

Ranskan vaalien eilistä toista kierrosta on seurattu ympäri maailman valtavalla mielenkiinnolla, koska ensimmäisen kierroksen perusteella arveltiin maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman saattavan nousta maan suurimmaksi puolueeksi. Ja pidettiin mahdollisena jopa sen nousua hallitusvastuuseen. 

Tulosten selvittyä kuitenkin nähtiin, ettei näin käynyt, vaan parlamentin suurimmaksi puolueeksi nousi punavihreä Uusi kansanrintama 182 paikallaan. Toiseksi nousi presidentti Macronin taustalla oleva keskustaoikeistolainen Yhdessä-koalitio ja Kansallinen liittouma jäi vain 143 paikkaan. Muille puolueille meni 68 paikkaa.

Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se, mistä Yleisradio ainakin vaaleista kertovalla nettisivullaan vaikeni. Samoin Ilta-Sanomat ja Iltalehti. 

Nimittäin suomalaisissa vaaleissa yleensä pääosaa esittävä äänten prosentuaalinen jakauma. Sen mukaan vaalien selvä voittaja oli Kansallinen liittouma 37,1 prosentilla. Eniten paikkoja kahminut Uusi kansanrintama sai "vain" 25,8 ja Yhdessä-koalitio 24,5 prosenttia äänistä. 

Toisin sanoen vaaleissa nähtiin valtava ristiriita puolueiden kannatuksen ja niiden saamien parlamenttipaikkojen lukumäärän välillä. Sen selityksenä oli niin sanottu taktinen äänestys, eli epäpyhä allianssi, jossa poliittinen keskustaoikeisto ja vihevasemmisto kehottivat äänestäjiä kussakin vaalipiirissä tukemaan toistensa ehdokasta, mikäli kansallisella rintaman ehdokkalla oli voittomahdollisuus. 

Voidaan - tietenkin - kysyä, että toteutuiko gallialaisten vaaleissa todellinen demokratia? 

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri vastaamaan esittämääni kysymykseen, vaan totean, että macronilaisten ja vihervasemmiston tulee olemaan äärimmäisen vaikea löytää yhteisymmärrystä siitä, mihin suuntaan Ranskaa tulevaisuudessa hallitaan. Eikä asiaa paranna se, että vihervasemmiston kansanrintama tulee mitä todennäköisimmin hajoamaan kuluvan parlamenttikauden aikana.

Asialla ei ehkä muuten olisi kovin suurta merkitystä, mutta Ranskan julkinen talous on vielä Suomeakin velkaantuneempi. Eikä maan talouskaan ole kasvanut aikoihin. Sen sijaan maahanmuuttajien määrä on tasaisessa kasvussa ja muslimien määrä on sen seurauksena nykyisin noin 10 prosenttia väestöstä.

Nähtäväksi siis jää, mitä yhdessä EU:n mahtivaltiossa tapahtuu nyt alkavalla vaalikaudella. Oma veikkaukseni on, että tulemme näkemään niin sanotusti paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta Ranskan ongelmat jäävät siitä huolimatta ratkaisematta. Eikä tämä ole hyväksi sen enempää EU:lle, ranskalaisille kuin Suomellekaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansallisen liittouman vaalivoitto ei tarkoita, että Ranska muuttuisi perussuomalaiseksi
Panoksena koko Euroopan tulevaisuus
Marxilainen laitaoikeisto ja kiusaajat

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Marxilainen laitaoikeisto ja kiusaajat

Belgia on tunnettu monenlaisista asioista, kuten kaksikielisestä väestöstä ja hyvistä oluista. Yksi uudempi tunnettuuden lähde Tanskan ja Hollannin välissä sijaitsevalle pienelle valtiolle on väkivaltainen (esimerkki ja toinen) uusbelgialainen väestönosa. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea lehtiartikkeli, jonka otsikossa luki, että "Belgiassa äänestetään parlamenttivaaleissa – laitaoikeistolaisten separatistien odotetaan menestyvän ja tekevän hallituksen muodostamisesta tuskaista". 

Jutun mukaan vaaleissa odotetaan menestystä kahdelle puolueelle. Niistä yksi on Flanderin alueen itsenäisyyttä ajava ja Belgian maahanmuuttopolitiikkaa vastustava kansalliskonservatiivinen Vlaams Belang -puolue, joka on saamassa merkittävän vaalivoiton ja nousemassa suurimmaksi flanderilaispuolueeksi. 

Toiseksi menestyjäksi povataan koko maassa toimivaa marxilaista PTB-PVDA -puoluetta. Siis äärikommunisteja.

Artikkelin mukaan nämä kaksi puoluetta saisivat lähes kolmanneksen parlamenttipaikoista, mutta muut puolueet eivät suostuisi ottamaan niitä kanssaan hallitukseen. Ja siten sen muodostaminen vaikeutuisi. 

* * *

Jutun luettuani jäin ihmettelemään kahta asiaa. Niistä ensimmäinen oli se, että millä ihmeen logiikalla marxilainen eli kommunistinen eli äärivasemmistolainen puolue on osa laitaoikeistoa? Minä kun olin kuvitellut, että tämä politiikan toimittajien uustermi tarkoittaisi kansalliskonservatiivisia puolueita, joiden ohjelmassa on tavoitteina myös markkinataloutta vahvistavia näkökohtia. Käsittääkseni marxilaiseksi mainituilla kommunistipuolueilla ei sellaisia ole.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään - vieläkin enemmän - oli se, että mikäli jotkut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä toisten kanssa, niin syy on jälkimmäisen. Eli analogisesti: jos kiusaava kakarajoukko jättää yhden lapsen leikkiensä ulkopuolelle, on syytä tässä eikä suinkaan heissä, jotka ovat tehneet päätöksen ulkopuolelle jättämisestä. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko tässä käsittelemäni artikkelin kirjoittajan, ja ehkäpä kaikkien muidenkin journalistien, tarkastettava todellisuuskäsityksensä. Nyt nimittäin jäi sellainen kuva, että artikkelissa hallituksen muodostamiseen syyttömät ja syylliset julistettiin tekijän oman - ilmiselvästi harhaisen - maailmankuvan perusteella. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että myös Suomessa kannattaa käydä äänestämässä tämän päivän eurovaaleissa - ellei ole sitä jo tehnyt - sillä äänestämättä jättäminen on tuen antamista sellaisille poliittisille tahoille, jotka vastustavat oman näkemyksen mukaista politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Seitsemän prosenttia muslimeita
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia