Feministinen paljastus

Kulttuuripersoonat ovat Suomessa tunnetusti lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia tai äärivasemmistolaisia wokeltajia. Sen mukaisesti heidän "viralliseen" olemukseensa kuuluu aatteellinen vapaamielisyys eli arvoliberalismi, ihmisten tasa-arvon korostaminen, feminismi ja konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea Ilta-Sanomaista artikkeli, joka kertoi Tuuli Mukan julkaisseen sosiaalisessa mediassa kuvakokoelman, jossa tuodaan esille Katariina Sourin menneisyys Playboy-mallina. Sen kohde huomauttikin osuvasti, että "Tuuli Mukka näyttää miten seksismi luonnistuu naisiltakin". 

Tämä ilmeisesti havahdutti Mukan huomaamaan, että hänen viestinsä oli tosiaankin kaikkea muuta kuin wokeltava ja pyytämään siitä anteeksi - mikä toki hyväksyttiin. Tämä oli mielenkiintoista. 

Katsoin jutun luettuani hiukan Tuuli Mukan X-tiliä. Siinä pisti silmään erityisesti hänen taipumuksensa uudelleenjulkaista tunnetusti vasemmistolaisten henkilöiden ja nimimerkkien viestejä, joten kyseessä on ilmiselvästi syvälle vasemmistolaiseen kuplaan kallellaan oleva henkilö. Ei mitenkään erityisen tärkeä, mutta kuitenkin tyypillinen lajinsa edustaja. 

Taiteen osalta Mukka näyttää - ainakin helsinkiläisen gallerian kuvaston mukaan - suosivan hiuksilla peitettyjä naishenkilöiden kasvoja. Tarkemmin en osaa sanoa, koska en muista tätä aiemmin kuulleeni hänestä - mahdollisesti vain siksi, etten ole mikään nykytaiteen suurkuluttaja. 

Niin tai näin. Tässä käsittelemäni tapaus pääsi blogikirjoituksen aiheeksi siksi, että se osoitti vihervasemmistolaisessa kuplassaan wokeltavan taiteilijankin saattavan ylittää karsinansa rajat kiihkossaan. Ja sortuvan jopa naista vähättelevään seksismiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla

Kaikenlaisilla taiteilijoille annetaan usein tilaa kommentoida ajankohtaisia asioita. Ja kyllähän he näitä tilaisuuksia käyttävätkin, useimmiten korostamalla muodikkaasti enemmän tai vähemmän vihervasemmistolaisia näkökulmia.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että paljasta pintaa amerikkalaisessa miestenlehdessä esittelemällä julkiseen tietoisuuteen noussut taiteilija Katariina Souri (os. Kärkkäinen) joutui joidenkin saamelaisten hyökkäyksen kohteeksi maalauksestaan, johon oli kuvattu nainen saamelaispuvussa. Häntä syytettiin suorin sanoin kulttuurisesta omimisesta - joka on yksi viime vuosina muodikkaan, mutta henkisesti lapsenomaisen wokelluksen ilmenemismuodoista. 

Syyttäjän äänenä toimi tulipunainen saamelaisaktivisti Petra Laiti, jonka muistamme esimerkiksi puolen vuosikymmenen takaisesta suomalaisen metsätalouden alasajovaatimuksesta. Tällä kertaa hän ilmoitti Sourin teoksen olevan paitsi kulttuurista omimista, niin myös auttamattoman vanhanaikainen ja stereotyyppinen - vaikkei hän ollut edes nähnyt koko teosta.

Wokelluksen mahdista kertoo se, että taikasanojen "kulttuurinen omiminen" mainitseminen sai teoksen tilanneen Lux Helsinki -tapahtuman järjestäjät välittömästi harkitsemaan teoksen hylkäämistä. Tai ainakin pohtimaan nyt puheena olleen osan poistamista. 

Tapaus on kahdella tavalla merkittävä. Ensinnäkin siinä mitataan epä-älyllisenä vihervasemmistolaisena ideologiana pidettävän wokelluksen vaikutusvaltaa tasa-arvostaan tunnetussa Suomessa ja Helsingissä. Ja toiseksi on käynyt selväksi, että Petra Laiti ei ole saanut tukea saamelaisilta, vaan  Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n puheenjohtaja Tuomas Keskitalo ja Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry:n päättävän elimen Lapinkylien parlamentin puheenjohtaja Merja Mattila ovat asettuneet häntä vastaan.

Nähtäväksi siis jää, kuinka Katariina Sourin teoksen käy. Sen lisäksi tapaus vahvistaa jo nyt sitä käsitystä, että wokeltaminen on kulttuurin-, tieteen- ja taiteenvastaisuudessaan vahingollinen aate, jonka oikea paikka olisi historian tunkkaisten aatteiden roskakorissa. 

* * *

Luulen, että Suomessa katsotaan eniten USA:ssa tehtyjä elokuvia. Siis jopa enemmän kuin kotimaisia. 

Siksi oli hauska huomata, että Time-lehti valitsi Aki Kaurismäen tuoreimman teoksen "Kuolleet lehdet" vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ehkäpä se lisää kiinnostusta muidenkin suomalaisten ohjaajien tekemiin eläviin kuviin ja sitä kautta edesauttaa alalla toimivien ihmisten leivänhankintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide
Myös John Waynesta BLM-uhri
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet