Virheellistä kieltä

Suomalaisen koulujärjestelmän ja lukuharrastuksen heikkeneminen saivat hämmästyttävän demonstraation Keravalla, missä on asennettu opastetauluja jalankulkijoille. Itse asia on luonnollisesti oikein hyvä, mutta onko syytä huolestua siitä, että valmiissa tauluissa on kirjoitusvirheitä?

Asiasta kertoi paikallinen Keski-Uusimaa-lehti, jonka mukaan esimerkiksi "Kerava-sali on kirjoitettu opasteisiin muotoon Kerava-Sali ja kirjaston Pentinkulma-sali muotoon Pentinkulmasali". Varmaankin ihmiset löytävät nämä paikat virheellistenkin opasteiden avulla, mutta ne tullaan joka tapauksessa uusimaan. 

Eikä se ole ilmaista, vaan kulun kuittaa keravalainen veronmaksaja, koska virhe juontaa paikallisen byrokraatin – Johanna Inkiläisen – mukaan "vuodelta 2022, jolloin opasteiden tekstit määriteltiin ja hyväksyttiin osana opastekokonaisuuden suunnittelua".

* * *

Koska koulujemme tason parantamisesta tai lukuharrastuksen uudesta noususta ei näyttäisi olevan merkkejä, lienee odotettavissa, että virheellinen suomi tulee tulevina vuosina näkymään yhä enemmän ympäristössämme. Eikä tätä asiaa varmaankaan paranna se, että kasvava osa suomalaista puhuu äidinkielenään vieraita kieliä. 

Toisin sanoen meidän tavallisten kielenkäyttäjien on nyt ja tulevaisuudessa sopeuduttava kielellisen ympäristömme vähittäiseen rapistumiseen. Ja sen seurauksena epäilen, että myös suomen kielioppiin tulee – toki viiveellä – uudistuksia, joissa virallistetaan jo tapahtuneet kieliopin löyhennykset ja myös puhekieleen uineet vieraiden kielten vaikutteet. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä kieli on kuin elävä organismi, joka muuttuu jatkuvasti ulkoisten vaikutteiden seurauksena – niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Eikä tästä asiasta kannata siksi menettää yöuniaan, vaikka se – silloin tällöin – vähän harmittaisikin. 

JK kello 7.36. Tuli vielä mieleeni, että kännyköiden oikeinkirjoitusohjelmien tekemien jatkuvien kielioppivirheiden – erityisesti yhdyssanojen katkaisujen – seurauksena suomen rappeutuminen tullee jatkossa kiihtymään entisestään. Näin erityisesti nuoremman sukupolven ja vieraita kieliä kotikielenään puhuvien parissa. Siis jotenkin näin: "kirjoitin blogi tekstin, jossa ihmettelin Suomen kieli opin rappeutumista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Kansalaisuuskoe
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Itsenäisyys ja Damokleen miekka

Kuten tiedätte, itsenäistyi Suomi tasan 108 vuotta sitten. Onko tämä sitten ollut pitkä vai lyhyt aika?

Sitä voi tarkastella esimerkiksi siltä kantilta, että minun ikäiseni ihmiset ovat eläneet ja kokeneet suurimman osa Suomen itsenäisyyden ajasta. Ja isovanhempamme ovat syntyneet Venäjän keisarikunnan autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. 

Itse asiassa Suomen itsenäisyys on kestänyt yhtä pitkään kuin asemamme Venäjän osana. Suomen sota käytiin vuosina 1808-09, minkä jälkeisessä rauhanteossa Ruotsin valtakunnan itäiset osat Pohjanlahtea sekä pohjoisessa Tornion- ja Muonionjokea myöden liitettiin Venäjän osaksi. 

Autonomisella suuriruhtinaskunnalla ehti 108 vuoden aikana olla vain viisi suuriruhtinasta. Heistä ensimmäinen oli Aleksanteri I, joka päätti tehdä Suomesta autonomisen ja yhdisti siihen Venäjän aiemmin valloittamia Kymijoen itäpuolisia osia. Viimeinen suuriruhtinaamme oli puolestaan Nikolai II, joka lähti tuhoamaan maamme autonomista asemaa, mikä aiheutti laajaa tyytymättömyyttä ja johti lopulta Suomen itsenäistymiseen.

Itsenäisellä Suomella on ollut kolmetoista presidenttiä ja 77 hallitusta. Itsenäisyyden alkaessa presidentille annettiin vahvat valtaoikeudet, koska kansassa oli paljon kuningasmielisyyttä. 1980-luvulta lähtien tosiasialliseksi vallankäyttäjäksi maassamme on perustuslakimuutosten seurauksensa noussut kuitenkin hallitus ja sen pääministeri pois lukien ulkopolitiikka, jossa vahvat presidentit Sauli Niinistö ja Alexander Stubb ovat säilyttäneet ohjakset itsellään.  

* * *

Historia on mennyttä aikaa ja vaikka sitä onkin mukava muistella, ratkaistaan kansamme kohtalo kuitenkin tulevaisuudessa. Ja siksi meidän jälkeläisemme tulevat näkemään onko Suomi suomalainen vielä 108 ajastajan kuluttua eli vuonna 2133. 

Kuten historia osoittaa, ehtii näin pitkässä ajassa tapahtua paljon, eikä lopputuloksen ennustaminen ole mahdollista, kuten se ei ollut myöskään vuoden 1917 joulukuussa. Tuskinpa moni silloin osasi kuvitella elämäämme Euroopan Unionin ja läntisen puolustusliiton jäsenenä 108 vuotta myöhemmin. Eikä sellainen kaukokatseisuus liene mahdollista tänäkään päivänä. 

Siitä huolimatta uskoa tulevaisuuteen antaa se, että Suomi on demokratia ja sellaisena maamme kohtalo on kansan käsissä. Tähän tosiasiaan kätkeytyy kuitenkin eräänlainen Damokleen miekka: vaikka hyvillä päätöksillä kansamme tulevaisuus on vähintään yhtä upea kuin menneet 108 vuotta, voi epäonnistuminen johtaa isänmaamme kuihtumiseen ja tulevien suomalaisten karuun tulevaisuuteen. 

Siksi meidän ja tulevien suomalaisten tulee käyttää sille kuuluvaa valtaa harkiten ja viisaasti. Eli isänmaan ja sen suomalaisen kansan menestyksen takaamiseksi.

Tästä kaikesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi – toivotan teille kaikille, arvoisat lukijani, hyvää itsenäisyyspäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita

Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu
Talouden tila ja itsenäisyys

Feministinen paljastus

Kulttuuripersoonat ovat Suomessa tunnetusti lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia tai äärivasemmistolaisia wokeltajia. Sen mukaisesti heidän "viralliseen" olemukseensa kuuluu aatteellinen vapaamielisyys eli arvoliberalismi, ihmisten tasa-arvon korostaminen, feminismi ja konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea Ilta-Sanomaista artikkeli, joka kertoi Tuuli Mukan julkaisseen sosiaalisessa mediassa kuvakokoelman, jossa tuodaan esille Katariina Sourin menneisyys Playboy-mallina. Sen kohde huomauttikin osuvasti, että "Tuuli Mukka näyttää miten seksismi luonnistuu naisiltakin". 

Tämä ilmeisesti havahdutti Mukan huomaamaan, että hänen viestinsä oli tosiaankin kaikkea muuta kuin wokeltava ja pyytämään siitä anteeksi - mikä toki hyväksyttiin. Tämä oli mielenkiintoista. 

Katsoin jutun luettuani hiukan Tuuli Mukan X-tiliä. Siinä pisti silmään erityisesti hänen taipumuksensa uudelleenjulkaista tunnetusti vasemmistolaisten henkilöiden ja nimimerkkien viestejä, joten kyseessä on ilmiselvästi syvälle vasemmistolaiseen kuplaan kallellaan oleva henkilö. Ei mitenkään erityisen tärkeä, mutta kuitenkin tyypillinen lajinsa edustaja. 

Taiteen osalta Mukka näyttää - ainakin helsinkiläisen gallerian kuvaston mukaan - suosivan hiuksilla peitettyjä naishenkilöiden kasvoja. Tarkemmin en osaa sanoa, koska en muista tätä aiemmin kuulleeni hänestä - mahdollisesti vain siksi, etten ole mikään nykytaiteen suurkuluttaja. 

Niin tai näin. Tässä käsittelemäni tapaus pääsi blogikirjoituksen aiheeksi siksi, että se osoitti vihervasemmistolaisessa kuplassaan wokeltavan taiteilijankin saattavan ylittää karsinansa rajat kiihkossaan. Ja sortuvan jopa naista vähättelevään seksismiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa

Helsingin sanomat jatkoi hallituksen ministereiden kaatamisyrityksiä palaamalla vuoteen 2008, jolloin nimimerkki "riikka" kirjoitti lehden mukaan, että "terveisiä Barcelonasta. Täällä ei näy ’hälyyttävä maahanmuutto-ongelma’. Neekerit myyvät piraatti-Vuittoneita Las Ramblasilla, huivit ovat piilossa ja kukin kastissaan. Täytyy olla kusetusta, sekin sitten."

Lehti teki sen johtopäätelmän, että nimimerkki "riikka" on nykyinen valtionvarainministerimme, koska tämä on ollut samaan aikaan Barcelonassa ja "on epätodennäköistä, että samana päivänä Barcelonassa olisi ollut kaksi eri suomenkielistä Riikkaa, joiden mieliä kutkuttivat monikulttuurisuusasiat". 

Lisäksi HS:n jutussa mainittiin useita nimimerkki "riikan" Scriptaan kirjoittamia kommentteja, joissa on käytetty varsin värikästä kieltä, mikä kieltämättä kuulostaa kovin sivistymättömältä. Lehden toimittaja oli myös yhteydessä Riikka Purraan (ps), mutta tämä ei ottanut kantaa siihen, onko nimimerkki "riikka" hänen vai jonkun muun käyttämä. 

Lopuksi HS lainasi Purran blogitekstiä, jossa tämä on todennut, että "minulle ei tulisi mieleenikään alkaa irtisanoutua tai pahoitella tekemisiäni ja sanomisiani vuosien ja vuosikymmenten takaa. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? En varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista. Monista olen, mutta en aio lähteä median ja vasemmiston kanssa peliin, että mistä olen ja mistä en. Tai olenko kirjoittanut tuon ja tuon vai en ole. Siitä kun ei tulisi loppua. Ei minkäänlaista loppua. Muistikin tulisi jo vastaan. Antaa kiinnostuneiden siis kaivaa."

Mielenkiintoista kyllä, HS ei kopioinut koko tekstinpätkää, vaan jätti sanomatta kohdan, jossa valtionvarainministeri kertoi, että "en varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista". Eikä tietenkään olekaan, sillä onhan hänen Barcelonan matkastaan kulunut jo 15 vuotta eli mikäli hän olisi nimimerkki "riikka", olisi hän tuolloin ollut vähän yli kolmekymppinen. 

Purra totesi yleisellä tasolla, olleensa "joskus hyvin turhautunut ja toivoton tietyistä Suomessa nähtävistä maahanmuuton lieveilmiöistä, esimerkiksi naisiin kohdistuvasta häirinnästä ja seksuaalirikoksista ja islamin epätasa-arvoisista käytännöistä" ja kirjoittaneensa joskus takavuosina "vihaisesti ja typerästi" sekä tavoilla, joita ei nykyään hyväksyisi. Lisäksi hän totesi erikseen, ettei hyväksy, eikä ole koskaan hyväksynyt minkäänlaista väkivaltaa.

Valtiovarainministerin näkemykset ovat tietenkin itsestään selviä, mutta jätän arvoisan lukijani harkittavaksi, voidaanko HS:n toimituksen ulostulosta vetää se johtopäätös, että siellä hyväksytään valtiovarainministerin mainitsemat lieveilmiöt maahanmuuttajien naisiin kohdistuvista häirinnästä, seksuaalirikoksista ja islamin käytännöistä?  

* * *

HS:n jutussa oleellista on, että lehti näki valtavasti vaivaa löytääkseen erilaisia puolentoista vuosikymmenen takaa löytyviä - mahdollisesti Purran kirjoittamia - tekstejä, joita se pitää rasistisina ja sopimattomina. Tällaiselle epätavalliselle toiminnalle on helppo löytää syy: se ei ole juuri nyt ja tässä tärkeän tiedon välittäminen lehden lukijakunnalle, vaan paineen luominen Petteri Orpon (kok) hallituksen kaatamiseksi.

Tämän havaitsi myös eurokansanedustaja Ville Niinistö (vihr), joka julisti sosiaalisessa mediassa, että "Nimim. ´riikan´ ajattelu ei ole soveliasta Suomen valtiovarainministeriltä. Epäilyksen varjo syvä, etenkin kun ei ole siitä selvästi irtisanoutunut tai sitä pahoitellut."

Epäilemättä myös Niinistön tavoitteena on Orpon hallituksen kaataminen. Eli käytännössä paineen luominen Anna-Maja Henrikssonille (rkp), jotta tämä ohjaisi puolueensa nakertamaan jälleen hallitusyhteistyötä samaan tapaan kuin Vilhelm Junnilan (ps) tapauksessa.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko HS ja muu vihervasemmisto aikeissaan. Jos niin käy, se on onneton uutinen Sanna Marinin (sd) hallituksen jälkeiselle Suomelle, jonka julkinen talous horjuu kuilun partaalla. Ja jonka naiset ja nuoriso kärsivät aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneestä uudenlaisesta väkivallasta.

Taloudelliseen kuiluun putoamisen vaara sekä aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraukset ymmärrettiin myös viime vaaleissa äänestäneiden parissa, kuten Marinin hallitukseen osallistuneiden puolueiden peräti 17 kansanedustajapaikan menetys osoitti. Siksi maahan tarvittiin hallitus uudelta pohjalta ja sille uskottava ohjelma julkisen talouden korjaamiseksi. 

Näin on nyt tehty, joten myös HS:n toimituksessa olisi syytä lopettaa hallituksen kaatamisyritykset ja niiden sijaan ryhtyä tukemaan hallituksen ponnisteluja Suomen talouden ja sisäisen turvallisuuden kohentamiseksi. Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös nykyisen hallituksen ainoassa Marinin kabinettiin kuuluneessa puolueessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja demokratia
Uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi lupasi ison muutoksen HS:n journalismiin
Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista

Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa

Nuoria vantaalaisia ja vanha oppikoululainen

Yle kertoi nuoresta vantaalaisnaisesta, joka mainitsi, että "harkitsen vielä, äänestänkö vai en. En oikein tiedä, ketä äänestäisin ja mihin tämä äänestäminen liittyy". 

Nainen kertoi jutussa myös, että vaalit ovat hänelle hankala kysymys, koska häntä ei maailmanmeno kiinnosta ollenkaan. Siitä huolimatta hänelläkin oli mielessä muutamia tärkeitä asioita: eläinten hyvinvointi, luonto sekä nuorten hyvinvointi. Lisäksi hän haluaisi puututtavan hyväksikäyttöön ja huumeisiin sekä roskaamiseen.

Samassa jutussa seurakuntanuori valisti meitä ikäloppuja siitä, mikseivät monet nuoret äänestä. Hänen mukaansa "nuoret eivät saa tietoa. Ei tiedetä, missä on äänestyspaikkoja, ja sitten se, että ei vain jaksa äänestää. Jos ei ole ketään kiinnostavaa tuttua, eivät he jaksa mennä äänestämään."

Siksi hänen mielestään pitäisikin saada "enemmän nuoria ehdokkaiksi. Eivät he halua äänestää ketään yli 40-vuotiasta". 

Näin siis vantaalaiset alle kaksikymppiset nuoret. Ensijärkytykseni jälkeen jäin itse pohtimaan, että olisikohan sittenkin parempi, etteivät he äänestäisi ainakaan ennen, kuin jaksavat selvittää mistä politiikassa on kyse ja mitä erilaisista poliittisista vaihtoehdoista seuraa.

Samoin jäin pohtimaan omaa nuoruuttani viime vuosisadan ylipolitisoituneimpina vuosina. Kyllä silloin itselläni ja kavereillani olivat hyvinkin tiedossa poliittiset vaihtoehdot ja niiden mahdollisen valtaanpääsyn seuraukset - ja ne olivat yleisiä keskustelun aiheita myös vapaa-ajalla. 

En myöskään muista kenenkään pohdiskelleen äänestämättä jättämistä sitten, kun sen aika lopulta tuli. Vaikka toki silloinkin moni muu nuori taisi jättää äänestämättä. Ehkäpä asia oli niin, että oppikoulua käyvänä vietin aikaani erilaisessa seurassa kuin jotkut muut nuoret.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Ylen julkaisema profilointi-juttu: pitäisiköhän Yle-veroa nostaa?
Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista
Miksei kukaan kannata perussuomalaisia?

Tosiasioiden muistelu satuttaa

Ilta-Sanomat: "Kansanedustajan outo kysymys sai eduskunnan pyörittelemään päätään – ´Pohjanoteeraus´". Helsingin sanomat: "Oppositio haastoi oppositiota kyselytunnilla: ´Rimanalitus´, moitti Orpo".

Edelle kopioimani Erkkomedian otsikot osoittavat, että kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) on osunut ja kohde uponnut. Tarkoitan tällä sekä kokoomuslaisia että sanomatalolaisia. Otsikoilla nimittäin viitataan vain tosiasioita esille tuoneeseen kysymykseen, joka kuului seuraavasti. 

"Kaikki kuuntelijat ja katselijat varmasti tietävät millainen on ollut perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen linja, mutta nyt vaalien alla kokoomus esittää jälleen kovaa poikaa. Mutta muistakaa, Aleksander Stubb, heidän entinen puheenjohtajansa mainitsi, että Ruotsi on yksi turvallisimmista maista koko maailmassa."

"Silloin sisäministerinä toiminut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi, että turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu on rasismia. Silloin puhuttiin arvopohjasta, emmekä mekään mahtuneet heidän kanssaan samaan hallitukseen. Arvoisa hallitus näettekö tekin tämän kokoomuksen vaalibluffin läpi?"

Täytyy tosin huomauttaa, että Junnilan kysymys meni ilmeisesti myös pääministerin ihon alle, koska tämä arveli, että "ehkä tämänkaltaiset kysymykset tai debatit kuuluvat johonkin muuhun foorumiin kuin hallituksen kyselytunnille". Hyvä kuitenkin, että hänen mukaansa "huoli jengiytymisestä, rikollisuuden kasvusta, meidän lasten ja nuorten pahoinvoinnista...on kuitenkin tässä salissa yhteinen".

Nähtäväksi siis jää, millaisin keinoin Suomen seuraava hallitus lähtee tätä huolenaihetta purkamaan. Ainakin sopii toivoa, että lähes täydellä varmuudella siihen osallistuva Kokoomus muistaa Junnilan esille tuomat johtohenkilöidensä kaksi pahimman luokan kömmähdystä ja ottaa maahanmuuton ongelmat lopultakin tosissaan. 

Ainakin tunnettu kansanviisaus antaisi ymmärtää, että näin olisi käymässä. Onhan Suomessa tapana sanoa, että "kolmas kerta toden sanoo". Vaikka toisaalta samaisella kansalla on kyllä päinvastainenkin viisaus: "ei kahta ilman kolmatta".

* * *

Myös nykyisen hallituksen ministeri Mika Lintilä (kepu) on joutunut selittelemään kovasti WhatsApp-tililtään lähetettyä viestiä. Hänen mukaansa sen on saattanut sosiaaliseen mediaan joku muu kuin tilin omistaja. 

Poliisi tutkii asiaa, mutta tässä näppäimistön äärellä minun on kuitenkin todettava, että viestiin sisältynyt meemi itsessään oli hauska ja osuva. Hehkeänä hymyilevä pääministeri Sanna Marin (sd) heiluttamassa plakaattia, jossa lukee "iloa valoa ja Olavia" vieressään Matias Mäkynen (sd) käsissään kirjoitus "vieraissa käynti kulukorvauksiin".

Arvoisa lukijani tietänee itsekin mihin tosiasioihin meemin muokatut tekstin viittaavat, joten ei tästä asiasta tällä kertaa sen enempää. Noin yleisesti voinemme kuitenkin panna merkille, että vanhojen törttöilyjen muistelu näyttäisi sattuvan niin Kokoomuksessa kuin Sosialidemokraateissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan ensimmäinen uhri
Uutta tietoa faktantarkastajille
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin