Saamelaisaktivistit tekevät saamelaisille pelkkää hallaa

Niin sanotut saamelaisaktivistit ovat jälleen tekemässä itsestään ja heimostaan naurunalaisia. Ensin Petra Laiti julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Hän kertoi, että "en näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa 'lappalaisten maata'". Lisäksi hän arveli sanasta Lappi, että "se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä".

Toisin sanoen Petra Laiti vaati englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia muuttamaan äidinkieltään. Eli teki ilmiselvän rasistisen vaatimuksen. Tosin suomen osalta hän peruutti myöhemmin ottamalla yhteyttä asiasta kirjoittaneeseen Iltalehden toimittajaan.

Laitin jälkeen julkisuuteen ilmaantui toinen saamelaisnainen, Erja Morottaja. Hän valitti, että "saamelaisiin on aina liitetty ikävä leima, että he pahoittavat mielensä kaikesta... emme saisi sanoa mistään asiasta, että tämä ei ole oikein. Heti tulee mielensäpahoittaja-klangi."

Toisin sanoen hän valitti sitä, että peilissä näkyvä kasvokuva on vino, koska naama on vino. Näin siitä riippumatta, mitä historian aikana on tapahtunut tai ollut tapahtumatta.

Minä en nimittäin usko hetkeäkään, että tämän päivän englantilaiset, ruotsalaiset tai suomalaiset käyttäisivät sanoja Lapland, Lappland tai Lappi ajatuksenaan halventaa saamelaisia. Sen sijaan sana on kontekstiltaan neutraali tai jopa suorastaan positiivinen tuodessaan lausujansa mieleen ennen kaikkea Fennoskandian pohjoisosien eksoottisen kauniin luonnon.

Lisäksi suomalaiset puhuvat nykyisin pääosin saamelaisista lappalaisten sijaan ja erotuksena suomalaisen taustan omaavista Lapin asukkaista. Myös ainakin tuntemani englantilaiset käyttävät heistä nimitystä "sámi" tai "indigenous sámi". Ruotsissa heitä taas kutsutaan tänä päivänä sanoilla "samer" tai "Sveriges urfolk". Tämä tapahtuu osin saamelaisten toiveesta ja osin siksi, että näin voidaan erottaa toisistaan saamelaiset ja Lapissa asuvat etnisesti norjalaiset/ruotsalaiset/suomalaiset ihmiset.

Eivätkä - ainakaan asiaan vähänkään perehtyneet - suomalaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset enää tänä päivänä kiellä saamelaisiin historian kuluessa kohdistuneita vääryyksiä, joista pahin lienee ollut kouluikäisten lasten erottaminen vanhemmistaan. Näin heiltä katkesi yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin, mikä oli tietenkin äärimmäisen ikävää.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka toivoisi tai vaatisi. Ja siksi saamelaisaktivistien kannattaisi katsoa menneisyyden sijaan kohti tulevaisuutta, joka Lapin asukkaille näyttää juuri nyt erinomaisen valoisalta. 

Näin on myös saamelaisten osalta, mikäli he itse niin haluavat. Sen sijaan nyt nähdyn kaltainen saamelaisaktivistien valittaminen tekee heidän heimolleen pelkkää hallaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla

Kaikenlaisilla taiteilijoille annetaan usein tilaa kommentoida ajankohtaisia asioita. Ja kyllähän he näitä tilaisuuksia käyttävätkin, useimmiten korostamalla muodikkaasti enemmän tai vähemmän vihervasemmistolaisia näkökulmia.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että paljasta pintaa amerikkalaisessa miestenlehdessä esittelemällä julkiseen tietoisuuteen noussut taiteilija Katariina Souri (os. Kärkkäinen) joutui joidenkin saamelaisten hyökkäyksen kohteeksi maalauksestaan, johon oli kuvattu nainen saamelaispuvussa. Häntä syytettiin suorin sanoin kulttuurisesta omimisesta - joka on yksi viime vuosina muodikkaan, mutta henkisesti lapsenomaisen wokelluksen ilmenemismuodoista. 

Syyttäjän äänenä toimi tulipunainen saamelaisaktivisti Petra Laiti, jonka muistamme esimerkiksi puolen vuosikymmenen takaisesta suomalaisen metsätalouden alasajovaatimuksesta. Tällä kertaa hän ilmoitti Sourin teoksen olevan paitsi kulttuurista omimista, niin myös auttamattoman vanhanaikainen ja stereotyyppinen - vaikkei hän ollut edes nähnyt koko teosta.

Wokelluksen mahdista kertoo se, että taikasanojen "kulttuurinen omiminen" mainitseminen sai teoksen tilanneen Lux Helsinki -tapahtuman järjestäjät välittömästi harkitsemaan teoksen hylkäämistä. Tai ainakin pohtimaan nyt puheena olleen osan poistamista. 

Tapaus on kahdella tavalla merkittävä. Ensinnäkin siinä mitataan epä-älyllisenä vihervasemmistolaisena ideologiana pidettävän wokelluksen vaikutusvaltaa tasa-arvostaan tunnetussa Suomessa ja Helsingissä. Ja toiseksi on käynyt selväksi, että Petra Laiti ei ole saanut tukea saamelaisilta, vaan  Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n puheenjohtaja Tuomas Keskitalo ja Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry:n päättävän elimen Lapinkylien parlamentin puheenjohtaja Merja Mattila ovat asettuneet häntä vastaan.

Nähtäväksi siis jää, kuinka Katariina Sourin teoksen käy. Sen lisäksi tapaus vahvistaa jo nyt sitä käsitystä, että wokeltaminen on kulttuurin-, tieteen- ja taiteenvastaisuudessaan vahingollinen aate, jonka oikea paikka olisi historian tunkkaisten aatteiden roskakorissa. 

* * *

Luulen, että Suomessa katsotaan eniten USA:ssa tehtyjä elokuvia. Siis jopa enemmän kuin kotimaisia. 

Siksi oli hauska huomata, että Time-lehti valitsi Aki Kaurismäen tuoreimman teoksen "Kuolleet lehdet" vuoden parhaaksi elokuvaksi. Ehkäpä se lisää kiinnostusta muidenkin suomalaisten ohjaajien tekemiin eläviin kuviin ja sitä kautta edesauttaa alalla toimivien ihmisten leivänhankintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide
Myös John Waynesta BLM-uhri
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista

Aamun lehdessä oli kaksi uutista, jotka kiinnittivät huomioni erityisellä tavalla. Ensimmäisen oli kirjoittanut kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepassa toimiva Anna-Stiina Lundqvist.

Lundqvist vaati kirjoituksessaan Suomeen lakia, joka pakottaisi maamme tulevat hallitukset kuluttamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestamme kehitysyhteistyöhön. Se tarkoittaa 223,8 miljardin BKT:sta 1,56 miljardia euroa, mikä on valtion vuoden 2018 budjetin loppusummasta 55,7 miljardista 2,8 prosenttia. Tai jokaista 5,52 miljoonaa suomalaista kohti 283 euroa vuodessa. Eli nelihenkiseltä perheeltä 1132 euroa.

Lundqvistin ehdotus on toki ymmärrettävä huomioiden hänen asemansa kehitysyhteistyöstä elävänä henkilönä. Toivottavasti tämän ymmärtävät kaikki hänen kirjoituksensa lukijat - erityisesti poliitikot - sillä historia valitettavasti osoittaa, ettei kehitysyhteistyö ole juurikaan tuottanut vastinetta sen nimissä vuosien kuluessa syydetyille miljardeille euroille. Siten ehdotus aiheuttaisi ainoastaan myötähäpeää, ellei olisi pelkoa siitä, että joku ottaa sen tosissaan.

* * *

Toinen aamun lehdessä ollut kirjoitus puolestaan käsitteli huutavalla otsikolla suomalaisten kolonialistista historiaa. Siinä Åbo Akademin professori Holger Weiss asetti päällemme synkän viitan siksi, että meille on aikanaan tuotu teollisuuden raaka-aineeksi orjia hyväksi käyttämällä tuotettua puuvillaa ja raakasokeria.

Ilmeisesti professori Weiss olisi nähnyt paremmaksi sen, että itsekin varsin pitkälti kehitysmaan asemassa ollut 1700- ja 1800-lukujen Suomi olisi osoittanut moraalista ylemmyyttä jäämällä kehittyvän maailmantalouden ulkopuolelle - koska siellä liikkui orjien avulla tuotettua tavaraa - ja kärsisi vielä tänä päivänä samanlaisesta epävarmuudesta kuin 1860-luvulla, jolloin noin 10 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Vai miten hänen kirjoituksensa olisi ymmärrettävä?

Toisen esimerkin Weiss ottaa saamelaisten alistamisesta. Tällä seikalla lienee jonkinlainen todellisuuspohjakin, mutta siitä saadaan kyllä syyttää pikemminkin Ruotsin hallintoa, johon suomalaisilla oli saamelaisten alistamisen aikaan varsin vähän asiaa, kuin suomalaisia. Nyt puhumme siis keskiajasta, jolloin Ruotsi oli juuri alistanut myös suomalaiset valtaansa osoittaen meitä kohtaan "kolonialistista käytöstä".

Toki itsenäinen Suomikin on tehnyt saamelaisten suhteen suuria virheitä: ennen kaikkea sellainen oli viime vuosisadan yritys pakkosuomalaistaa heidät. Tästä ei kukaan nykysuomalainen liene ylpeä.

Totuus on kuitenkin, että tänä päivänä saamelaisilla on vähintään samat oikeudet kuin suomalaisilla ja siten hyvä olla. Jälkimmäisestä todistaa vastaansanomattomasti se, että he aika ajoin kiistelevät oikeutta myöden keskenään siitä, kenet hyväksytään saamelaiseksi ja ketä ei. Olisi omituista, jos sellainen kiista esiintyisi kuulumisesta kolonialistisesti alistettuun kansanosaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa

Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti kirjoitti Twitterissä kommentin pääministeri Juha Sipilälle (kepu), joka aikoi istuttaa 5 000 puuntaimea ensi kesänä ja haastoi muutkin kepulaiset istuttamaan yhteensä 100 000 puuta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tarkalleen Laiti ehdotti, että "entä jos vain jätettäisiin puut hakkaamatta, niin ei tarvitse jälkikäteen istuttaa korvaavia tilalle?"

Jäin miettimään, että ymmärsiköhän nuori saamelaisnainen nyt varmasti sen, että metsäsektori tuottaa suoraan ja epäsuorasti huomattavan osan maamme vienti- ja verotuloista. Ja että puiden hakkaamatta jättäminen tarkoittaisi siten maamme julkisen talouden raakaa alasajoa, elinolojen heikkenemistä maamme metsäisillä syrjäseuduilla ja metsäsektorilta leipänsä saavien noin 60 000 ihmisen joutumista työttömäksi.

Käytännössä Suomessa jouduttaisiin luopumaan kokonaan tai ainakin huomattavalta osin kaikenlaisista yhteiskunnan varainsiirroista. Tämä koskisi esimerkiksi porotalouden tukia määrältään 28,50 euroa kertaa noin 200 000 poroa eli vajaata kuutta miljoonaa euroa tulonsiirtoa pohjoiseen Suomeen. Samoin kaikista muista tulonsiirroista, joiden nauttiajana Lappi on yksi suurimmista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine
Metsä hyötykäytössä
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan

Muhammed ja Ylen intiaanipäähine

Yleisradio on joutunut myrskyn silmään lopetettuaan lastenohjelman, jossa esiintyi henkilö intiaanipäähine päässään. Syynä hyllytykseen oli 21-vuotiaan ja ilmeisesti somehuomiokipeän neitokaisen valitus aiheesta.

Yle ei valitettavasti ole myöntänyt erehdystään, saati että olisi jäänyt kritiikin tuleen makaamaan, vaan on julkaissut pitkiä omaa toimintaansa puolustavia kannanottoja, joihin on koottu erilaisten vähemmistökulttuurien edustajia: kiinni on saatu ainakin useampi saamelainen ja yksi intiaani. Jutuissa vilisee myös vihapuhetta, trolleja ja yllätyksekseni jopa profeetta Muhammed.

Tämän kirjoituksen laukaisi juuri tuo Mohawk-intiaani Anthony Rice-Perttusen Muhammed-vertaus. Jotta en vääristelisi, kopioin sen Ylen kirjoituksesta suoraan.

"Asiaa on niin vaikea yksinkertaistaa. On hyvin helppoa kertoa, miksi kannattaa käyttää turvavyötä autossa, mutta kun kysymys on kulttuurisesta omimisesta, puhutaan eri maailmankatsomuksista, Rice-Perttunen sanoo.

Lähin esimerkki, minkä hän keksii, on islamin profeetta Muhammedin pilakuvista lähtenyt kohu vuonna 2006. Perttusen mielestä kristillisen Euroopan oli jo silloin vaikea ymmärtää, miksi teko oli loukkaava.

Vastaavalla tavalla Kristuksen pilkkaaminen osuisi hänestä samankaltaiseen pyhyyden käsitteeseen, minkä hän liittää sekä tasankointiaanien käyttämään, näyttävään sulkapäähineeseen kuin myös oman heimonsa käyttämiin sulkakoristeisiin."

Muhammedin pilakuvissa - ainakaan siinä tunnetuimmassa, jossa Muhammedin turbaanissa kytee sytytyslanka - ei ollut kysymys Allahin tai Muhammedin pilkkaamisesta millään tavalla. Sen sijaan pilapiirtäjän tarkoituksena oli kritisoida islamiin liittyvää suvaitsemattomuutta ja terroristista väkivaltaa toisuskoisia kohtaan.

Mielenkiintoista kyllä, muslimien reaktiot piirroksiin tulivat osoittaneeksi kritiikin oikeaan osuneeksi: tanskalaisimaamit nostattivat muslimien vihaa valeuutisilla, muslimimaissa pantiin täytäntöön tanskalaisten tuotteiden ostoboikotteja, islaminuskoiset mölysivät ja ampuivat muslimimaissa, Tanskan ja Norjan lippuja poltettiin, yksi suurlähetystö tuhottiin ja jopa rauhanturvaajia satutettiin. Jopa muslimimaiden valtionpäämiehet vaativat kuvien julkaisemisen seurauksena tapaamista Tanskan pääministerin kanssa ymmärtämättä, että eteläisimmässä pohjoismaassa vallitsee sananvapaus ilman poliittista kontrollia.

Jos minä kuuluisin vähemmistökulttuuriin (kuten etnisenä suomalaisena globaalisti kuulunkin), olisin hyvin pahoillani, mikäli minun pyhät arvoni rinnastettaisiin islamilla perusteltuun väkivaltaan. Ja sellaiseen suvaitsemattomuuteen, jotka nousivat kaikkien silmille Muhammed-pilakuvien yhteydessä.

En myöskään haluaisi tulla liitetyksi sellaiseen (onneksi kuvitteelliseen) suomalaisjoukkoon, joka nostaisi mekkalan siitä, että moni amerikkalainen on rakentanut suomalaisen kulttuurin syvimpään olemukseen kuuluvan saunan kotimaahansa. Saati, että olisin juutalainen ja vaatisin islamin ja kristinuskon kieltämistä siksi, että ne ovat syntyneet juutalaisuuden pyhien tekstien perustalle.

Päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että suomalaisen kulttuurin keksinnöt ja/tai tavat ovat levinneet myös muualle. Enkä ole pahoillani siitäkään, että omaan kulttuuriini on tullut hyödyllisiä piirteitä muista kulttuureista.

Näin siksi, että kulttuurit kehittyvät toisiltaan parhaita puolia kopioimalla ja edelleen kehittämällä. Se olisi hyvä myös vähemmistökulttuureiden kellokkaiden ymmärtää - sinänsä en epäile, etteivätkö useimmat noihin kansoihin kuuluvat ihmiset näin jo tekisikin. Mutta siis nämä kellokkaat ja heidän harhaanjohtamansa verorahoitteisen mediamme toimijat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaatiiko vuoden 2018 kenttäoikeus uhrin?
Karjalan liitto astui tielle, joka on vieras suomalaiselle kulttuurille
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?