Elias Oikarinen yllättyi

Tänä aamuna opimme, että tonttien hinnan osuus asunnon hinnasta on laskenut Helsingin keskustassa ja on pienempi kuin esikaupunkialueella. Asiasta kertoneessa HS:n uutisessa akatemiatutkija Elias Oikarinen piti tulosta hämmästyttävänä.

Hänen mukaansa "tämä on täysin vastoin sitä, mitä voisi taloustieteen teorian ja empirian perusteella olettaa". Lisäksi hän pohdiskeli, että "asuinneliöt ovat kantakaupungissa esikaupunkeja arvokkaampia ennen kaikkea sijainnin houkuttelevuuden takia, ja sijainnin houkuttelevuus näkyy suoraan maan arvossa".

Koska arvon akatemiatutkijalta on jäänyt huomaamatta eräs seikka, johon viittasin kerran aiemminkin, niin kerrottakoon se hänelle tässä: uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu ei ole Helsingissä eikä varsinkaan keskustassa enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin. Ja ne ovat pilvissä, koska pääkaupungissamme vallitsee asuntopula.

Sama toki pätee myös ainakin osittain maan hintaan, mutta asuntojen kysynnän käydessä kuumana jää maan hinta merkityksettömäksi asuntojen markkinahinnan rinnalla. Ja juuri siksi ei ole lainkaan yllättävää, että asuntopulan vallitessa tontin osuus asuntojen myyntihinnoista jää suhteellisen vähäiseksi.

Itse sanoisin, toisin kuin Elias Oikarinen, että nyt paljastuneen selvityksen tulos ei ole lainkaan yllättävä, vaan pikemminkin täysin odotusten mukainen.

Teen lopuksi myös ehdotuksen akatemiatutkijan ymmärtämättömyyden syystä: hän on tullut sisäistäneeksi liiankin hyvin taloustieteessä yleisesti oletetun kuluttajien päätöksenteon rationaalisuuden. Sen on kuitenkin osoitettu olevan virheellinen lähtökohta - asian selventämisestä jaettiin mm. taloustieteen Nobel-palkinto aiemmin tänä vuonna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako