Totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista olisi luovuttava

Arno Kotro nosti aamun mielipidekirjoituksessaan esille totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset. Hänen mukaansa "kyseessä on suomalainen erikoisuus. Käytännössä kaikkialla muualla Euroopassa moisesta hullutuksesta on luovuttu."

Olen oikeastaan Kotron kanssa samaa mieltä. Vankeustuomiota kärsivät totaalikieltäytyjät ovat yhteiskunnalle kalliita, sillä yksi vankilavuorokausi maksaa noin 200 euroa, eli vankilassa suoritettuna totaalikieltäytyjän hinnaksi yhteiskunnalle tulee yli 34 000 euroa.

Siksi totaalikieltäytyjät saavatkin nykyisin jalkaansa pannan, jonka käyttöä valvotaan. Kotro piti tätä surkuhupaisana, mitä se yhteiskunnan resurssien käytön kannalta tietysti onkin. Sen sijaan maan turvallisuuden suhteen totaalikieltäytyjät ovat kiistatta surkuhupaisia vapaamatkustajia, joiden määrän kasvaessa vaarantaisi koko yhteiskunnan tulevaisuuden.

Kotron vuodatusta lukiessani sain ajatuksen. Mitäpä jos totaalikieltäytyjien rangaistukset korvattaisiin yhteiskunnalle maksettavalla korvauksella siitä, että heille tarjotaan varusmies- ja siviilipalveluksen suorittavien toimesta turvallinen elinympäristö?

Sopiva maksu voisi olla esimerkiksi suomalaisen vuoden keskipalkan kokoinen ja sen tuotto tulisi käyttää ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden resursointiin. Nykyinen keskipalkka Suomessa on noin 3500 euroa kuukaudessa, joten totaalikieltäytymisen hinnaksi tulisi varsin kohtuullinen 42 000 euroa.

Korvauksen olisi syytä olla automaattisesti ulosottokelpoinen, jotta sen välttämisestä ei tulisi "kansalaisurheilua". Samalla voitaisiin tehdä ase- ja siviilipalvelusta vapaaehtoisia, koska maksun maksava tulisi sen kautta huolehtineeksi oman osansa maan turvallisuuden ylläpidosta.

Tässä yhteydessä olisi tärkeää huolehtia myös siitä, että totaalikieltäytymisestä kertyneet varat eivät hukkuisi valtion pohjattomaan kassaan, vaan sijoitettaisiin maan turvallisuuteen. Puolustusvoimien tarpeiden lisäksi niiden avulla voisi palkata poliiseja valvomaan kylien ja kaupunkien turvallisuutta. Näin vahvistettaisiin sekä kaukana poliisin palveluista sijaitsevien syrjäkylien että viime aikoina katupartioina näkyvästä turvallisuusvajeesta kärsivien kaupunkien järjestystä.

Jätän ehdotukseni poliitikkojen vapaasti harkittavaksi ja muokattavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katupartioista
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella