Edustuksellinen demokratia perustuu siihen, että kansalaiset antavat vaaleissa valtakirjan niille ehdokkaille, joiden uskovat hoitavan yhteisiä asioita parhaiten. Yksittäisten asioiden kannalta se tarkoittaa, että he toivovat ehdokkaansa tekevän oman näkemyksensä mukaisia ratkaisuja.
2000-luvulla äänestäjien ratkaisuja helpottamaan ovat eri mediatalot julkaisseet vaalikoneita, joiden perusteella äänestäjät ovat voineet tutustua ehdokkaiden näkemyksiin mitä erilaisimmista kysymyksistä. Tämän voi nähdä vahvistaneen demokratian eli kansanvallan pohjaa, koska näin kansalaiset ovat voineet kohdistaa äänestyspäätöksensä ehdokkaan yleisen luotettavuuden lisäksi myös yksittäisten tärkeinä pitämiensä asioiden perusteella.
Vaalikoneiden myötä on tullut esiin myös demokraattisen päätöksenteon vaikeus toteuttaa vaalilupauksiaan Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa. Hallitusta muodostettaessa jokainen puolue voi saada ohjelmaan omia tavoitteitaan, mutta joutuu vastineeksi luopumaan monista muista.
Esimerkiksi kolmen puolueen hallituksessa kahden puolueen yhteinen näkemys yleensä ohittaa kolmannen eri mieltä asiasta olevan tavoitteet. Tämän suurin osa kansalaisista luultavasti ymmärtää ja hyväksyy.
Toinen seikka liittyy muodostetun hallitusohjelman toteuttamiseen. Tämä asia on noussut vahvasti esille Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailussa, jossa molemmat pääehdokkaat ovat nostaneet vahvasti esiin sen, että Sipilän kabinetti ei ole toteuttanut maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia kuten on sovittu.
Tämä asia on sikäli omituinen, että pääministeri itse on puhunut paljon hallitusohjelman noudattamisesta. Tässä tilanteessa äänestäjällä on siten oikeus odottaa näin myös tapahtuvan. Se tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi laittomien maassaolijoiden mielenosoituksen purkamista Helsingin keskustasta ja heidän mahdollisimman pikaista palauttamistaan kotimaihinsa. Tämä on myös kansan tahto.
Tänä aamuna luin kolmannesta - ja ehkä kaikista suurimmasta - demokratian ongelmakohdasta. Se on niin sanottu takin kääntäminen. Törkeimmin se näkyy asioissa, joissa vaaleilla valitut kansanedustajat ovat vaalikonekyselyissä vahvasti tietyn asian kannalla, mutta vallassa ollessaan käyttäytyvätkin lupaustensa vastaisesti.
Iltalehti kertoi taksilupien vapauttamisesta. Ennen vaaleja sitä vastusti 73 prosenttia valituista kansanedustajista. Uudistusta ilmoittivat vastustavansa myös kaikkien hallituspuolueiden läpi menneiden edustajien enemmistö.
Siitä huolimatta taksiliikenne vapautettiin eduskunnassa viime huhtikuussa. En tässä ota kantaa siihen, oliko päätös hyvä vai huono, mutta äänestäjille ennen vaaleja annettua tietoa se ei vastannut ja demonstroi siitä syystä edustukselliseen demokratiaan liittyvää kansanvallan vajetta.
Uskon, että juuri tämän tyyppinen äänestäjien harhauttaminen on se poliittisen takinkäännön muoto, joka syö eniten luottamusta edustukselliseen demokratiaan. Sinänsähän taksilupa-asia ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan samaa on nähty esimerkiksi pakkoruotsiin liittyvässä päätöksenteossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ongelmista afrikkalaisen syrjähypyn valossa
Vaalikone
Pakkoruotsi ja demokratia
Tekstit
-
Ulkomaalaiset pois maasta?
VastaaPoistaPoliitikkojen uskottavuus?
http://yle.fi/uutiset/3-9649484
Artikkelissa kerrotaan miten useat arabimaat ovat katkaisseet suhteet Qatariin.
Maat myös antoivat poistumiskäskyn - Qatarista tulleille matkailijoille ja kansalaisille kaksi viikkoa aikaa poistua.
Lennot lopetetaan, rajoja suljetaan.
Syyksi sanotaan, että Qatar horjuttaa alueen tasapainoa tukemalla Muslimiveljeskuntaa, Isisiä ja al-Qaidaa antamalla heidän levittää sanomaansa jatkuvasti mediassa.
Lisäksi Qatarin katsotaan tukevan alueen arkkivihollista Irania.
Saudi-Arabia syyttää Qataria puolisotilaallisten ryhmien tukemisesta ja niiden väkivaltaisen ideologian levittämisestä.
Voi tietysti olla hieman skeptinen siinä, että onko tämä teatteria vai totta mutta hieman esimerkkiä, että maiden johto toimii.
Toisin kuin Euroopassa, jossa horistaan joutavia ja ihallaan Rautatientorin mielenilmausta.
Ai niin, sisäministerihän jopa toimii; poliisien vapaa-ajan kirjoittelu tutkintaan!
Siinä ne tärkeimmät...
Tuohon eka kohtaan liittyy vielä sekin, että vaikka ehdokas ilmoittaisi vaalikoneessa vilpittömästi mitä asioita hän aikoo edistää, niin eihän hän saa ryhmäkurin takia välttämättä tehtyä mitään lupaamaansa. No, ryhmäkuriahan ei puoluepamppujen mukaan edes ole, vaan kyse on siitä, että edustajat ovat ehdokkaiksi ryhtyessään sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin - vaalikonevastauksista riippumatta. Käytännössähän kaikki ehdokkaat ovat puolueiden listoilla, ja niiden ulkopuolelta eduskuntaan nousu on nykymenolla kovin tyyristä ja epävarmaa. Hyvin on puoluetoimistodiktatuuri varmistettu.
VastaaPoista