Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Helsingin Sanomat otti tänä aamuna kantaa kahdella mielipidekirjoituksella meneillään olevaan pakolaiskriisiin. Ensin anonyymi pääkirjoitus otsikoi raflaavasti: "Huutokauppaa Syyrian pakolaisilla". Kirjoituksen sanoma oli vanha ja kulunut eli sen mukaan EU-mailla on Turkki-sopimuksen tultua voimaan uudenlainen vastuu syyrialaispakolaisista – pakolaisleireiltä Syyrian naapurimaista on siirrettävä haavoittuvassa asemassa olevia pakolaisia turvaan.

Uutinen kertoi, että EU:n on jaettava Turkki-sopimuksen mukaisesti noin 72 000 Turkissa olevaa syyrialaispakolaista eri jäsenmaihin. Lisäksi juttu kertoo, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n isännöimässä kokouksessa vaurailta mailta toivottiin sitoumuksia pakolaisten vastaanottamisesta. Tavoitteena on, että syyrialaispakolaisista 10 prosenttia, 480 000 ihmistä, saataisiin uudelleensijoitettua vuoden 2018 loppuun mennessä.

En osaa sanoa sisältyvätkö EU:n lupaamat syyrialaiset UNHCR:n lukuihin, mutta on selvää, ettei EU pysty sijoittamaan alueelleen enempää kuin lupaamansa 72 000 ihmistä. Hyvä jos niitäkään.

Tosiasia kuitenkin on, että 72 000 ihmisen kontrolloitu sijoittaminen olisi EU:n kannalta paljon parempi tilanne kuin viime vuonna nähtyjen parin miljoonan spontaanin turvapaikanhakijan majoittaminen - siis olettaen, että muualta kuin Syyriasta lähteneiden vyöry samalla pysähtyisi.

Koska itse kirjoitus koski varsinaisesti syyrialaisia, siinä kerrottiin myös heidän osuutensa Suomeen pyrkivistä.  Viime vuonna tulleista 32 500 turvapaikanhakijasta heitä oli 877. Tänä vuonna tulleista 2 200 turvapaikanhakijasta heitä on 150. Suomi ei siis ole kovin suosittu syyrialaisten kohdemaa.

Lopuksi kirjoituksessa kerrottiin, että viime kesänä tehdyn jaon mukaan Suomen osuus EU:n sisäisistä turvapaikanhakijoiden siirroista on noin 2 200 hakijaa. Lisäksi Suomen osuus Turkista siirrettävistä syyrialaisista on 1 100. Kiintiöpakolaisten määrä on 750, joista 600 on Turkista otettavia syyrialaisia ja 150 syyrialaisia Libanonista tai Jordaniasta. Valitettavasti tässä ei ole koko totuus, vaan näiden kaikkien päälle tulevat spontaanit turvapaikanhakijat sekä perheenyhdistämisen kautta tulevat.

HS:n toinen mielipidekirjoitus oli nimellinen. Sen oli laatinut toimittaja Petteri Tuohinen otsikolla "Pysykää siellä Syyriassa".

Hän aloitti valtavien kustannusten, terroritekojen ja joukkoseksuaaliväkivallan seurauksena tapahtuneella tosiasialla: "Eurooppa vaikutti menevän viime vuonna tolaltaan, kun EU:n jäsenmaihin pyrki viime vuonna yli miljoona turvapaikanhakijaa". Valitettavasti hän heti perään osoitti oman ymmärtämättömyytensä ilmeisesti sarkasmiksi tarkoitetulla lausahduksella: "onhan pakolaisten määrä peräti kaksi promillea jäsenmaiden asukasluvusta".

Tuohinen ei siis ole vieläkään oivaltanut, ettei ihmisten vapaa liikkuvuus toisten elätettäväksi ole mikään ihmisoikeus. Ei varsinkaan, mikäli siihen liittyy vastaanottajien kannalta niin ikäviä piirteitä kuin viime (ja tänä) vuonna on nähty.

Ilmeisesti hän ei myöskään ymmärrä, että jatkuessaan pidempään tämä kehitys johtaa vääjäämättä eurooppalaisten kansainvälisessä vertailussa turvallisten ja muutenkin elinympäristöinä parhaiden joukkoon kuuluvien yhteiskuntien peruuttamattomaan muutokseen tavalla, jonka päässä häämöttää epätasa-arvoinen, väkivaltainen ja polarisoitunut tulevaisuus. Eurooppalaisilla on oikeus ja suorastaan velvollisuus vastustaa tällaista kehitystä.

Toimittajan kirjoituksen jatkona oli väite siitä, että miljoonille syyrialaisille ainoa toivo selvitä sodan jaloista on ollut pakomatka Turkkiin ja sitä kautta mahdollisesti Eurooppaan. Ja että syyrialaisilla ei taida olla enää tätäkään toivoa. Niinpä Tuohinen päätteli, että Turkin ja EU:n selvä viesti sotaa pakeneville syyrialaisille näyttäisi olevan, että pysykää nyt vain siellä sodan keskellä.

Maailmassa on ollut ja tulee olemaan sisällissotia mitä erilaisimmista syistä. Niitä voivat olla erityisesti uskonnollis-etnisten ryhmien välinen polarisaatio, voimakkaiden johtajien väliset henkilökohtaiset vallanhimot tai tulonjaon epätasaisuus. Sisällissodat ovat yleensä olleet myös äärimmäisen julmia ja raakoja - ääriesimerkkinä Ruandan kansanmurhaksi luettavat tapahtumat parikymmentä vuotta sitten.

Näistä sisällissodista ovat kansakunnat onnistuneet nousemaan uuteen rauhantilaan. Jopa etnisen kansanmurhan kokenut Ruanda. Kysymys kuuluukin, että mikä estää Syyriaa tekemästä samaa?

Vastaan itse. Syyriassa on aivan liikaa uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, joiden ainoana tavoitteena on oma valtaannousu tai ainakin kilpailevan ryhmittymän pudottaminen vallasta. Jos tuosta monikulttuurisuuden taakasta ja toisten syyllistämisestä päästäisiin eroon, voisivat syyrialaisetkin alkaa uudelleenrakentamaan maatansa.

Minun sanomani selväjärkisesti ajatteleville syyrialaisille on Tuohisen muotoilemaa lausetta jatkaen seuraava: pysykää nyt vain siellä sodan keskellä, sopikaa keskinäiset riitanne ja unohtakaa kaunanne sekä ryhtykää rakentamaan maatanne. Ja jos esimerkiksi ISIS ei tähän suostu, yhdistäkää voimanne ja ajakaa se ulos koko maasta.

Taitaa vain olla niin, ettei kukaan osaa etsiä sodan syyllisiä peilistä eikä ottaa itse vastuuta rauhan rakentamisesta, vaan siirtää tulevaisuuden kotimaastaan kaikille muille. Sillä keinolla koko Syyrian tulevaisuus on synkkä ja musta koska tulevaisuuden rakentaminen jää pelkästään sotahulluille ja uskonnollis-poliittis-etnisille kiihkoilijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia