Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä

Maahanmuuttovirasto on nopeuttanut turvapaikkahakemusten käsittelyä. Nyt putkesta tulee noin tuhat päätöstä viikossa. Se tarkoittaa 52 000 päätöstä vuodessa. Ilmaista tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta rahaa kuluu runsaasti myös turvapaikanhakijoiden ylläpitoon.

Asiasta kertoneessa uutisessa oli vastaus myös siihen kysymykseen, miksi Suomeen on pyrkinyt erityisesti irakilaisia, somaleita ja afgaaneja. Sen mukaan näihin kansoihin kuuluvat ihmiset eivät ole tyhmiä, vaan tietoisia siitä, että heillä on parhaat mahdollisuudet päästä pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lihapatojen ääreen juuri Suomen kautta.

Näin siksi, että maamme antoi vuosina 2014–2015 myönteisen päätöksen 68 prosentille afganistanilaisista hakijoista, 85 prosentille irakilaisista hakijoista ja 94 prosentille somalialaisista hakijoista. Nämä prosenttiosuudet ovat suurempia kuin muissa pohjoismaissa.

Tämän kirjoituksen aiheena oleva juttu ei kerro sitä, kuinka suuri osa nyt käsiteltävistä hakemuksista johtaa irakilaisen, somalin tai afgaanin vastaanottamiseen maahamme. Julkisuudessa on kuitenkin esiintynyt väite, jonka mukaan turvapaikkapolitiikkaamme on kiristetty. Jos ja kun se pitää paikkansa, on odotettavissa, että irakilaisten, somaleiden ja afgaanien pyrkiminen maahamme vähenee ainakin siinä tapauksessa, etteivät myös muut pohjoismaat kiristä omia turvapaikanmyöntämiskäytäntöjään vastaavasti.

Mitä tästä opimme? Ellei muuta, niin ainakin sen, että turvapaikanhakijoiden käyttäytyminen on varsin rationaalista ja siksi hallittavissa tekemällä oikeanlaisia poliittisia päätöksiä. Juuri nyt noita ruohonjuuritason päätöksiä tehdään tuhannen käsittelyn viikkovauhdilla. Toivottavasti tekijät ovat tehtäviensä tasolla ja ymmärtävät päätöstensä seuraukset.

Noista seurauksista sen verran, että ainakaan minä en halua eduskuntaamme puolueita, joiden korkeat edustajat vilauttavat ajatusta aseiden käyttämisestä tulijoiden pysäyttämiseksi. Ei siksi, etteikö tulijavirtaa tulisi saada pysähtymään, vaan siksi, että samaan lopputulokseen voidaan päästä merkittävästi pehmeämmilläkin keinoilla. Siis sellaisilla kuin maahanmuuttajille tarjottavien etujen karsiminen, turvapaikkakriteereiden tiukentaminen, perheenyhdistämisten sitominen taloudelliseen kantokykyyn ja niin edelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi