Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jonka mukaan nyt suunnitteilla olevan ravintoloissa tarjottavan arvonlisäveron alennuksen sijasta näin syntynvä laskennallinen verotulojen väheneminen kannattaisi korvata vastaavan rahasumman sijoittamisella parempaan kohteeseen, kuten esimerkiksi opetustoimen leikkausten pahimpien haittavaikutusten lieventämiseen.

Ottamatta tässä kantaa millään tavalla ravintolatarjoilun arvonlisäveron tasoon tai koulutoimen leikkausten haittavaikutuksiin, haluan tuoda esiin julkisen varainkeruun ja sen käytön välisen problematiikan - tai oikeastaan dilemman.

Suomessa on varsin korkea verokanta, joka omalta osaltaan vähentää sekä suomalaisten yrittäjien että palkanmaksajien käteen jääviä nettotuloja. Samalla se nostaa työllistämisen kustannuksia yhdessä palkkoihin liittyvien sosiaalikulujen kanssa. Tämän seurauksena sekä kannuste ryhtymisestä yrittäjäksi, että ihmisten palkkaamiseksi on pienempi kuin alhaisemmalla verotuksen ja sosiaalituvan tasolla.

Yrittämisen alhaisen motivaation ja korkean työllistämiskynnyksen takia ihmisistä suuri osa ei pysty elättämään itseänsä työllä, vaan jää työttömäksi sosiaaliturvan varaan. Näin suomalaisten palkkasumma jää pienemmäksi kuin se olisi ilman verotusta, minkä seurauksena verotettava tulo on pienempi kuin se olisi ilman verotusta. Lisäksi verovarojen tarve kasvaa sosiaaliturvan kustannusten noustessa. Ongelmaksi muodostuu siis kasvavien julkisten menojen rahoittaminen verotuksen avulla.

Verotuksen kautta syntyy suomalaiselle yritysmaailmalle toinenkin ongelma: suomalaisen työn hinta nousee niin, että yritysten kansainvälinen kustannuskilpailukyky ja myös kotimainen hintataso heikkenevät. Nämä tosiasiat heikentävät ulospääsyä kotoisesta noidankehästä.

Siihen taas auttaa (työn kustannusten alentamisen) ohella osaamisen lisääminen, jolloin työn tuottavuus kasvaa ja voimme valmistaa esimerkiksi vientituotteita ja palveluita. Siis sellaisia, joita ei ole mahdollista tuottaa alhaisemman osaamisen yhteiskunnissa.

Opetus ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan siihen tarvittavat varat otetaan meillä pääosin julkisista varoista. Niiden keräämiseksi on jälleen kannettava veroja, jotka omalta osaltaan lisäävät veroastetta. Mikä puolestaan...

* * *

Ehkäpä edelle kirjoitettu sinänsä hyvinkin epätäydellinen kuvaus riittää taustaksi siihen, mitä haluan sanoa.

Verojen alkuperäinen tarkoitus lienee ollut italialaisen mafian tapaan kerätä mahtimiehille varoja. Vastineeksi nämä lupasivat puolustaa verovelvollista vihollisia vastaan (tai ainakin jättää itse ryöstämättä veroja enempää).

Myöhemmin olemme siirtyneet hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa verojen avulla pidetään turvallisuuden lisäksi huolta heikoimmista, hoidetaan ihmisten koulutusta, järjestetään terveydenhoito ym.

Periaatteessa tämä kaikki hyödyttää myös yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta, koska sen seurauksena toimintaympäristö pysyy niin vakaana, että siellä tapahtuvaan taloudelliseen toimeliaisuuteen kannattaa sijoittaa suuriakin rahasummia. Siis perustaa yrityksiä, rakentaa tehtaita tai vaikkapa pitää ravintoloita. On kuitenkin selvää, ettei verotusta voi nostaa miten korkeaksi tahansa, kuten edellä yritin kuvata, sillä ilman taloudellista kannustinta ja kustannuskilpailukykyä kaikelta taloudelliselta toiminnalta katoaa pohja.

Jostain edelle kirjoitetun kaltaisesta logiikasta lienee kyse myös hallituksen tahdossa alentaa ravintoloiden juomatarjoilujen alv:tä. Sen seurauksena ajatellaan ihmisten alkoholinkäytöstä nykyistä suuremman osan siirtyvän ravintoloihin, jotka siksi tulevat työllistämään nykyistä useampia ihmisiä. Ja näin sekä veropohja laajenee että työttömien elättämiseen kuluvat julkiset kulut pienenevät.

Entä se dilemma?

Se syntyy siitä, ettei minulla eikä varmasti myöskään hallituksella ole todellista tietoa siitä, tuottaako saman rahasumman sijoittaminen ravintoloiden toimintaedellytyksiin (eli sisämarkkinoille) suuremman yhteiskunnallisen hyödyn kuin samansuuruinen sijoitus mielipidekirjoittajan ehdottamaan (työntekijän tuottavuutta nostavaan) koulutukseen. Näin siitä huolimatta, että jokainen ymmärtää varmasti, että ravintoloiden verotuksen nostaminen tappiin johtaa yhtä varmasti tuhon tielle kuin koulutuksesta kokonaan luopuminenkin,

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen
Iloinen veronmaksaja?