Helsingin Sanomat uutisoi tänään
terveysteknologiayritys Lojerin tehneen historiansa suurimman
kaupan Indonesiaan. Jutussa kerrotaan myös yrityksen taustoista, siis siitä miksi sillä menee hyvin.
Yrityksen juuret ovat konepajateollisuudessa ja erityisesti käsipumpuissa,
joista se siirtyi 1980-luvulla sairaalakalusteisiin. Toisin sanoen yrityksessä oleva vahva
osaaminen ymmärrettiin suunnata uudelleen, kun vanhat tuotteet tulivat tiensä päähän.
Tässä on salaisuus numero yksi: ei pidä jäädä roikkumaan siihen, mitä on aiemmin tehty, vaan pitää hyödyntää osaaminen uudella tavalla.
Tässä on salaisuus numero yksi: ei pidä jäädä roikkumaan siihen, mitä on aiemmin tehty, vaan pitää hyödyntää osaaminen uudella tavalla.
Käsipumpuista on tietenkin pitkä matka sairaalakalusteisiin,
joten yrityksessä ei ollut valmiiksi niihin liittyvää erityisosaamista - se
hankittiin yrityskaupoilla. Sen jälkeen osaaminen on säilytetty mm. pitämällä koko suunnittelu- ja valmistusketju Suomessa. Syynä siihen on
nimenomaan osaamisen säilyttäminen ja sen kehittämisen mahdollistaminen.
Tässä on salaisuus numero kaksi: toimintoja ulkoistamalla kadotetaan osaamista ja etenkin mahdollisuuksia tuotekehitykseen.
Tässä on salaisuus numero kaksi: toimintoja ulkoistamalla kadotetaan osaamista ja etenkin mahdollisuuksia tuotekehitykseen.
Koska yritys valmistaa korkean
teknologian tuotteita, tärkein merkitys on tuotteiden laadulla – ei hinnalla.
Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden maailmanvalloitukseen, mutta uuden maan
valtaaminen ei käy hetkessä. Pelkkä hyvä tuote ei riitä, vaan se on osattava
myös kaupata.
Tässä on salaisuus numero kolme: on osattava yhdistää toisiinsa kilpailukykyinen tuote ja sen markkinointi.
Tässä on salaisuus numero kolme: on osattava yhdistää toisiinsa kilpailukykyinen tuote ja sen markkinointi.
Nyt kun Suomi on tekemässä
tuottavuusloikkaansa noustakseen kuopan pohjalta ylös, olisi toivottavaa jos
mahdollisimman moni yritys hyödyntäisi Lojerin kokemuksia ja oppeja.
Tavallaanhan tämä on nähty peliteollisuudessa, jossa suomalaista tietotekniikkaosaamista
on hyödynnetty uudella tavalla – ja onnistuen!
Käänteisen esimerkin taas tarjoaa
metsäteollisuuden 2000-luvun alku, jolloin luultiin paperimarkkinoiden vetävän
ikuisesti, mutta pudotus tuli äkkijyrkkänä euron hinnan noustua pilviin
suhteessa Ruotsin kruunuun. Hienoa kuitenkin, että nyt puhaltavat myös
metsäteollisuudessa uudet tuulet.
Nykyisen talouskurimuksen perälauta lienee Äänekosken tehtaan valmistuminen ja sen mukanaan tuoma talousruiske. Ellei ennenäkemättömän väestönkasvun aiheuttama julkisten menojen kasvu sitten syö pois tuota mahdollisuutta.
Onneksi jälkimmäisen ehkäisemiseksi tarvitaan vain poliittista tahtoa. Toivottavasti Sipilän kabinetilta löytyy sellaista: muuten on vaarana, että se jää historiaan Suomen kaikkien aikojen kehnoimpana valtioneuvostona, joka kampitti maamme tulevaisuuden juuri uuden nousun kynnyksellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: Nykyisen talouskurimuksen perälauta lienee Äänekosken tehtaan valmistuminen ja sen mukanaan tuoma talousruiske. Ellei ennenäkemättömän väestönkasvun aiheuttama julkisten menojen kasvu sitten syö pois tuota mahdollisuutta.
Onneksi jälkimmäisen ehkäisemiseksi tarvitaan vain poliittista tahtoa. Toivottavasti Sipilän kabinetilta löytyy sellaista: muuten on vaarana, että se jää historiaan Suomen kaikkien aikojen kehnoimpana valtioneuvostona, joka kampitti maamme tulevaisuuden juuri uuden nousun kynnyksellä.
Puusta on moneksi
Konkurssiuutinen valaa uskoa tulevaisuuteen
Voisikohan olla...
Tekstit
Hallituksen talouspoliittinen lähtökohta tuntuu olevan Saksassa toteutetun sisäisen inflaation kopioiminen, ymmärtämättä sitä ettei pieni yhteisvaluutta-alueen maa voi harjoittaa "beggar thy neighbour" -politiikkaa. Mikä tärkeintä, saksalaiset ovat pitäneet tuotteidensa laatutason ennallaan. Sipilälle ja kumppaneille tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, ettei neuvostoliittolaisia peräaukossasurisijoita osta kukaan vaikka kuinka halvalla tarjoittaisiin.
VastaaPoistaMeillä on toki akuutti kustannuskilpailukykyongelma, joka pitää ratkaista heti. Mutta pitkällä aikavälillä olisi kuitenkin löydettävä keinot, jossa riittävän iso osa suomalaista tuotteista on kilpailukykyisiä laadun tai omintakeisuutensa eikä niinkään hinnan perusteella. Myönnän kyllä, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta toisaalta nyt syöstään kustannuskilpailukyvyn ylläpitämiseksi pitkän aikavälin menestystekijöitäkin hukkaan. Ja tämä näkyy siis sekä hallituksen, että monen yrityksenkin toiminnassa.
Poista
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti pidän Valmetin asetuotannon alasajoa ja myyntiä italialaisille yhtenä suurimmista rikoksista yhteiskuntaa kohtaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Valmet_412
Kohta 40 vuotta kestänyt valmistus on varma merkki hyvin suunnitellusta tuotteesta.
Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki myydään. Tuotekehittely ei saa maksaa, voittoa on tuotettava välittömästi. Jopa huoltovarmuuden kannalta ensiarvoista tuotantoa myydään ja yleensä halvalla.
Jos kvartaali ymmärrettäisiin neljännesvuoden sijasta neljännesvuosisadaksi olisi paljon voitettu. Olisi myös hienoa, jos Suomessa tuotetuista tavaroista ja palveluista maksettaisiin aina myös verot Suomeen.
PoistaLojer on hieno, mutta yksittäinen viesti paremmasta.
VastaaPoistaÄänekosken sellutehdas on askel kohti matalampaa - ei korkeampaa - jalostusastetta metsäteollisuudessa.
Jos Maalaisliiton kaavailu puun polttamisesta toteutuu niin raakapuun jalostuskyky laskee edelleen. Tämän päälle puun poltto onnistuisi vain taskaiden tukiaisten avulla.