Fatim Diarran vihreät arvot

Kaksinaismoraali on hauska ilmiö. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille.

Tästä meille antoi mainion esimerkin kansanedustaja Fatim Diarra (vihr), joka on käyttänyt taksia jopa yhden kilometrin matkalla. Hän ei kuitenkaan koe tämän olevan ristiriidassa vihreiden arvojen kanssa, koska monella muulla kansanedustajalla on ilmastoa kuormittavammat matkustustavat.

Hän myös tarkensi suosivansa "sitä liikennevälinettä, joka on tilanteeseen kaikista järkevin".  Ja kuitenkin juuri hän edustaa juuri sitä puoluetta, joka on tehnyt kaikkensa vähentääkseen järkevien liikennevälineiden valikoimaa tekemällä Helsingin keskustan autoliikenteen mahdollisimman tahmeaksi. Ja tulee jatkossa huolehtimaan myös siitä, ettei liikenne suju edes kaupungin sisääntuloväylillä, jotka ovat tärkeitä niille pääkaupunkiseutulaisille ja ympäryskuntalaisille, joita julkinen liikenne palvelee heikosti. 

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, sillä Diarran puolue asettuu poliittisella kartalla laitavasemistoon, jonka ideologiaa kuvattiin jo minun lapsuudessani yleisesti sanoilla "mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun".

Noin muutenhan Diarran moraalikäsitykset ovat olleet aiemminkin esillä. Mutta ei niistä tässä sen enempää kuin pelkät linkit hänen näkemyksiinsä lahjonnasta ja vihapuheesta. Näistä ainakin jälkimmäinen on ollut useasti esillä vihreiden muiden  puolueiden kannattajia syyllistävissä puheissa, mutta ensin mainittu ei käsittääkseni kuulu puolueen viralliseen agendaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Onko kaikki nyt kunnossa?

Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää

Ruotsilla alkaa olla pakottava kiire päästä NATO:n jäseneksi. Näin siksi, että länsinaapurin jengirikollistilanne alkaa olla sellainen, ettei siitä selvitä ilman läntisen puolustusliiton apua.

Lieneekö tämä asiaintila sitten sellainen, että Turkin presidentti heltyisi ja päästäisi Svea-mamman tytöt ja pojat lopultakin NATO:on. Vai onko hän sittenkin tykästynyt enemmän ruotsalaisten jengijohtajien hyysäämiseen? 

Edelle kirjoittamani aiheuttaisi hymyilyä Pohjanlahden tällä puolella, ellei myös oma tilanteemme maahanmuuttajarikollisuuden kanssa olisi niin vakava. Sitä kuvasi asiaan vihkiytynyt poliisimies kertomalla, että "aiempaa useampi nuori liittyy rikollisiin katujengeihin omasta halustaan. Katujengeissä ihannoidaan rikollista elämäntapaa ja ollaan viranomaisvastaisia. Nuoret hakevat rikollisin keinoin nopeita voittoja ja pönkittävät teoillaan asemaansa."

Jollain tavalla huvittavaa on sekin, että niin sanotut asiantuntijat esiintyvät vakavalla naamalla todeten, että "ei ole mikään yllätys, että naapurimaasta tietyt laineet lyövät myös tänne". Jos näin olisi - siis näiden asiantuntijoiden kohdalla - niin mistä syystä Ruotsin tiestä jo vuosikymmeniä varoitelleisiin perussuomalaisiin ja etenkin Jussi Halla-ahoon on kohdistunut niin paljon julkista väheksyntää ja suoranaista vihaa ilman, että nämä asiantuntijat olisivat vahvistaneet heidän - nyt oikeaksi vahvistetut - varoituksensa? 

Mitäpä tähän sanomaan muuta kuin että oi näitä aikoja ja sen kaksinaismoraalin määrää, jota suomalaiset mediat nyt pullistelevat. Eikä kukaan vieläkään sano, että etenkin pääkaupunkiseudun todellisuus on edelleen pikemminkin järkyttävä kuin lohdullinen, sillä poliisin arvion mukaan vain joka viides jengiläinen viettää aikaansa tiilenpäitä lukien. Toisin sanoen neljä viidestä on edelleen vapaalla jalalla tekemässä ja suunnittelemassa uusia rikoksia - sekä houkuttelemassa joukkoonsa uusia nuoria.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat

Tosielämän naisen logiikkaa

Minun ikäiseni ihmisen muistavat hyvin Pertti "Spede" Pasasen - nykykäsityksen valossa poliittisesti epäkorrektit ja siten virallisesti mukahauskat - naisen logiikka -sketsit (esimerkki jos toinenkin ja lisää löytyy Youtubesta vaikka ei naurattaisikaan). Nämä tulivat mieleeni, kun aamulla - pandemiasta jo kirjoitettuani - katselin työmatkalla uusimpia uutisia kännykästäni. 

Huomasin nimittäin Erkkomedian lippulaivan kertoneen, että "miehistä 72 prosenttia ja naisista 46 prosenttia hyväksyy Kreikan toiminnan. Vastaava jako kävi ilmi, kun vastaajat arvioivat, miten Suomen pitäisi toimia vastaavassa tilanteessa... Tässä tilanteesta miehistä 72 prosenttia haluaisi Suomen estävän turvapaikanhakijoiden maahantulon, naisista 56 prosenttia."

Eihän tämä nyt ollut sellainen tosielämän naisen logiikka, joka oikeuttaisi Speden nykyaikaan täysin sopimattomat sketsit? Siis, että miehet pelaisivat yhdellä standardilla, mutta naisilla olisi lukemin 46-56 eri säännöt Suomelle ja Kreikalle?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen ja miehen logiikka
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Olin keskikoulussa kun kuulin yhden luokkakaverini sanovat vieressäni istuvalle tytölle, että tämä on tänään ihana. Olin vihreänä kateudesta, koska en itse voinut edes kuvitella uskaltavani sanoa mitään sellaista kauniille neidolle. Omalta osaltani vastakkainen sukupuoli oli tuolloin kaukaa ihailtu, mutta aivan liian pelottava, osa maailmaa.

Tässä välillä olen toki joskus maininnut silloin tällöin positiivisesti naispuolisten työkavereideni ulkonäkömuutoksista - uusista kampauksista tai vaatteista. Siitäkin on kuitenkin jo vuosia, sillä tässä välillä ovat ilmaantuneet julkisuuteen nämä feminismit ja #metoo-liikkeet.

Syynä vaikenemiseeni on se, etten halua ottaa riskejä tulla tässä ilmapiirissä ymmärretyksi väärin. Ympärilläni kuulemani - tai paremminkin hiljaisuuden - perusteella ovat monet muutkin miehet tehneet samanlaisen johtopäätöksen.

En tiedä millä tavoin vastakkainen sukupuoli on suhtautunut pienten huomionosoitusten katoamiseen. Ehkäpä jotkut ovat olleet muutokseen tyytyväisiä ja toiset tyytymättömiä. Ja saattaa olla, että naisiin kohdistuvat todelliset törkeydet ovat vähentyneet - tosin en itse ole niitä aiemminkaan joutunut todistamaan, mutta en väitä etteikö sellaisista pitäisi päästä eroon.

Varmaa on kuitenkin että se, mitä aiemmin pidettiin yleisesti jonkinlaisena elämän suolana - eli pieni hyväntahtoinen flirtti - on katoamassa yhteiskunnasta. Tätä osoittaa omien havaintojeni lisäksi se, ettei sellaisesta ole enää kirjoiteltu lehdistössä aiempaan tapaan. Todisteena tästä sanoilla "pieni flirtti" tehty googlaus löysi ensimmäiselle näyttösivulle päivättyjä median juttuja vuosilta 2017, 2015, 2013, 2012, 2011, 2010, eikä siis yhtään juttua viimeisen kahden vuoden ajalta.

Jokaisella lienee näkemys siitä, onko flirtin katoaminen työpaikoilta - tai ainakin lehtijutuista - hyvä vai huono asia. Varmaa on kuitenkin, että elämä on muuttumassa monta pykälää aiempaa harmaammaksi.

Varmaa on myös se, että maailmamme näyttää tässä suhteessa muuttuvan askelta tekopyhemmäksi. Siis kohti sitä kaksinaismoralistista suuntaa, jonka yhtenä merkkinä suuressa lännessä on mahdollista haastaa oikeuteen nainen, jonka rinnat ovat olleet nähtävissä lapsipuolille.

Samaan suuntaan on yhteiskuntamme muuttumassa myös viihteen osalta. Joutuivathan Pekka ja Pätkä Ylen sensuuriin näyttelijöiden mustattujen naamojen takia ja vihreä poliitikko ja entinen koomikko pyyteli anteeksi saamelaisilta aiempia tekemisiään. Ja jo aiemmin toimittaja joutui vaikeuksiin käytettyään lähetyksessä intiaanipäähinettä ja naapurissa Peppi Pitkätossulta poistettiin neekerikuningas-isä. 

Nähtäväksi jää mihin tällä tiellä päädymme. Ja seuraako nyt nähdystä jonain päivänä jonkinlainen vastaisku, jossa tiukkapipoisuus saa väistyä ja vapamielisyys saa alaa. Vai uppoudummeko me yhä syvemmälle sellaiseen maailmaan, jossa pinta on harmaata, mutta sen alla kuohuu ja kuhisee kuin viktoriaanisen Britannian julkisivun alla.

Wikipedian mukaan tuolloin kukoisti varsinainen kaksinaismoralismi eli "siinä missä monet yläluokkaiset miehet vaalivat kotonaan ja suhteissa yläluokan naisiin tiukkaa protokollaa ja tapakulttuuria, samaisten miesten kerrotaan usein salaa harrastaneen monia epäsiveellisiä ja paheellisia elämäntapoja kuten juopottelua, uhkapeliä, epäsiveellisiä revyy-esityksiä ja bordellivierailuja. Aikakauden tabloidilehdistö ruokki skandaalien metsästystä, joka oli suosittua kansanhuvia Britteinsaarilla."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta