Ovatko Fatim Diarra, Elisa Gebhard ja Johannes Yrttiaho ymmärtämättömiä, tyhmiä vai Putinin advokaatteja?

Suomen uutiset kertoi perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Vilhelm Junnila (ps.) sanoneen, että rajaturvallisuuslaki voidaan säätää poikkeuslakina eikä ole ehdotonta estettä päättää asiasta kiireellisessä menettelyssä. Hänen mukaansa "itäraja pysyy säpissä ja Venäjän työntämät turvapaikanhakijat sen takana".  

Kommentti johtui siitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta sai perjantaina valmiiksi lausuntonsa väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Eikä eduskunnalla sen mukaan ole estettä päättää lain voimassaolon jatkamisesta kiireellisessä menettelyssä. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, on tässä laissa kyse varautumisesta Venäjän hybridisotaan, jossa aseina käytetään harhaanjohdettuja kehitysmaalaisia. Eli toisin sanoen Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden turvaamisesta sekä epäinhimillisen kehitysmaalaisten ihmisten hyväksikäytön estämisestä. 

Valitettavasti valiokunnan päätös ei syntynyt yksimielisesti, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Enkä sano näin siksi, etten kannattaisi kansanedustajien oikeutta olla täsmälleen sitä mieltä kuin he haluavat, vaan siksi, että päätöksen vastustamiselle ei ole nähtävissä muuta syytä kuin ymmärtämättömyys tai suoranainen tyhmyys. Ellei sitten kyse ole suorastaan tarkoituksellisesta toiminnasta Venäjän imperialististen pyrkimysten tukemiseksi. 

Äänestyksen tulos oli neljätoista lain säätämismahdollisuuden puolesta ja kolme vastaan. Nämä kolme - ymmärtämätöntä, tyhmää tai Vladimir Putinin advokaattina toimivaa - kansanedustajaa olivat Fatim Diarra (vihr), Elisa Gebhard (sd) ja Johannes Yrttiaho (vas). Toisin sanoen mukana oli kaikkien kolmen eduskuntamme vihervasemmistopuolueen edustajia.

* * *

Mikäli nämä henkilöt edustaisivat puolueensa kantaa, ei rajaturvallisuulain jatkaminen menisi läpi eduskunnassa, sillä se vaatisi ensin lainsäätämisen kiireellisyyden hyväksymistä 5/6 enemmistöllä ja sen jälkeen varsinaisessa päätöksessä 2/3 enemmistön. Näin siksi, että nykyisessä eduskunnassa SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajien yhteenlaskettu lukumäärä on 67 eli karvan verran yli kolmannes kaikista kansanedustajista. 

Onneksi kuitenkin perustuslakivaliokunnan neljästä sosiaalidemokraattisista jäsenestä kolme äänesti esityksen puolesta - eli Gebhardin näkemys poikkesi puolueen yleisestä linjasta. Siten lain säätäminen näyttäisi mahdolliselta siinäkin tapauksessa, että kaikki eduskunnan vihreät ja vasemmistoliittolaiset kansanedustajat haluaisivat tukea Venäjää ja sen putinistista imperialismia rajaturvallisuuslaista aikanaan äänestettäessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä

Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliitikot ovat henkilöitä, jotka haluavat päättää yhteisönsä yhteisistä asioista. Toisin sanoen ihmisiä, joiden käsiin tavalliset ihmiset luottavat veroilla kerättyjen rahojensa hoitamisen. 

Loogisesti ajatelleen tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että tavallinen vaalikarja olisi hyvinkin tarkka siitä, että poliitikkoina menestyvät vain erittäin rehelliset ihmiset, jotka osaavat katsoa yhteistä etua. Tämä käsitys on kuitenkin jälleen kerran joutunut mielenkiintoiseen valoon. Enkä tarkoita pelkästään Kepua, joka tunnetusti pettää aina - jopa innokkaimmat kannattajansa. 

Aloitettakoon silti Keskustasta, jonka kansanedustaja sekä entinen pääministeri ja puhemies Matti Vanhanen esitti muutamia päiviä sitten väitteen, jonka mukaan eduskunnan nykyinen puhemies Jussi Halla-aho suosisi kyselytunnilla hallituspuolueita. Näin tehdessään Vanhanen ei tullut ajatelleeksi, että väitteen todenperäisyys on helppo tarkastaa. 

Näin teki kansanedustaja Sanna Antikainen (ps), joka pyysi eduskunnan tietopalvelusta tilastot puhemieskausien aikaisista puheenvuorojen jakautumisista. Niiden mukaan Halla-aho on siis antanut oppositiolle jopa suuremman osuuden puheenvuoroista kuin Vanhanen itse antoi ollessaan puhemiehenä. 

Näin ollen Vanhasen ristiretki eduskunnan puhemiestä vastaan päättyi nolosti ja paljasti hänen omat puheensa epärehellisiksi. Ja samalla nosti tikun nokkaan myös maamme - tunnetusti vasemmalle kallelleen olevat - poliittiset toimittajat, jotka eivät olleet vaivautuneet tarkastamaan asiaa ennen kuin toistivat Vanhasen niin sanottua muunneltua totuutta sisältäviä väitteitä.

Toinen tuore tapaus koskee Harry Harkimoa (liik), joka on asettunut Helsingin pormestariehdokkaaksi. Siis tehtävään, johon voi asettua vain helsinkiläinen. 

Nyt on kuitenkin paljastunut, että hänen Helsingin asuntonsa on ollut Bed & Breakfast -käytössä, joten hän itse ei ole siellä asunut, vaan mitä todennäköisimmin Sipoon suuressa omakotitalossaan. Tästä huolimatta pikkupuolueen johtaja väitti sosiaalisessa mediassa, että olisi "asunut stadissa lähes koko ikäni". 

Väite voi tietenkin pitää paikkansa, mutta koska hän on Ilta-Sanomien mukaan sanonut jo aiemmin, että on asunut koko elämänsä Sipoossa, on jompikumpi väite valheellinen. Ja Harkimo siten aivan yhtä epärehellinen kuin Vanhanenkin. Mutta katsoo silti olevansa äänestäjien luottamuksen arvoinen.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä jatkuvasti nykyisen hallituksen julkisen talouden korjaustoimia (esimerkki ja toinen) vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman oli yrittäjien vaalitentissä murehtivinaan sitä, että "kyllähän tässä pitää ottaa huomioon julkisen talouden raamit. Jonkun pitää pitää huolta tästä, mitä tälle velkaantumiselle käy". 

Tai neljättä, sillä Vihreiden Fatim Diarra on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tästä huolimatta hän on päättänyt puolisonsa kanssa ottaa vastaan lahjamatkan lentokoneella Taiwaniin. 

Tämä ei tietenkään ole hänen kohdallaan mitenkään erikoista, sillä kirjoitin vain puoli vuotta sitten myös hänen taksinkäytöstään, joka ei ole sen enempää hänen vihreiden puheidensa kuin terveytensäkään kannalta kestävää. Eikä jälkimmäinen seikka ole ollut jättämättä jälkiä hänen habitukseensakaan.

* * *

Esimerkit jääkööt tällä kertaa tähän, sillä jo edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat poliitikkojemme olevan varsiin epärehellistä väkeä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi ihmeessä suomalaiset äänestäjät ovat valmiita jättämään yhteiseen käyttöön luovuttamansa verovarat - pitkälle yli 100 miljardia euroa - epärehellisten ihmisten hallittavaksi. 

Ovathan kaikki edellä käsittelemäni epärehelliset poliitikot tuttuja vähemmänkin politiikkaa seuraaville ihmisille ja jokainen edelle kirjaamani tapaus on luettavissa kaikkien ihmisten tavoitettavissa olevista medioista, jopa useammista. Lienee myös hyvin tiedossa, etteivät yllä käsitellyt poliitikot ole suinkaan ainoita kaltaisiaan, vaikka tulivatkin edellä nostetuksi esimerkeiksi. 

Minusta tähän olisi aika saada muutos tulevissa alue- ja kuntavaaleissa, eli äänestäjien tulisi pidättäytyä antamasta kannatustaan sellaisille poliitikoille, joka on jäänyt kiinni tahallisesta epärehellisyydestä - puhumattakaan heistä, joille on käynyt näin jo useampaankin kertaan. 

Samalla äänestäjien kannattaisi pidättäytyä äänestämästä samoja poliitikkoja sekä eduskuntaan, aluevaltuustoon että kunnanvaltuustoon. Eihän kukaan ehdi millään paneutua niissä kaikkiin päätettävänä oleviin asioihin, vaan toimii parhaimmillaankin ainakin osassa päätöksistä pelkkänä kumileimasimena. Pahimmillaan he eivät saavu edes paikalle ajaakseen äänestäjänsä toivomaa politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Fatim Diarran vihreät arvot
Minkä peluri luonteelleen voi?

Fatim Diarran vihreät arvot

Kaksinaismoraali on hauska ilmiö. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille.

Tästä meille antoi mainion esimerkin kansanedustaja Fatim Diarra (vihr), joka on käyttänyt taksia jopa yhden kilometrin matkalla. Hän ei kuitenkaan koe tämän olevan ristiriidassa vihreiden arvojen kanssa, koska monella muulla kansanedustajalla on ilmastoa kuormittavammat matkustustavat.

Hän myös tarkensi suosivansa "sitä liikennevälinettä, joka on tilanteeseen kaikista järkevin".  Ja kuitenkin juuri hän edustaa juuri sitä puoluetta, joka on tehnyt kaikkensa vähentääkseen järkevien liikennevälineiden valikoimaa tekemällä Helsingin keskustan autoliikenteen mahdollisimman tahmeaksi. Ja tulee jatkossa huolehtimaan myös siitä, ettei liikenne suju edes kaupungin sisääntuloväylillä, jotka ovat tärkeitä niille pääkaupunkiseutulaisille ja ympäryskuntalaisille, joita julkinen liikenne palvelee heikosti. 

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, sillä Diarran puolue asettuu poliittisella kartalla laitavasemistoon, jonka ideologiaa kuvattiin jo minun lapsuudessani yleisesti sanoilla "mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun".

Noin muutenhan Diarran moraalikäsitykset ovat olleet aiemminkin esillä. Mutta ei niistä tässä sen enempää kuin pelkät linkit hänen näkemyksiinsä lahjonnasta ja vihapuheesta. Näistä ainakin jälkimmäinen on ollut useasti esillä vihreiden muiden  puolueiden kannattajia syyllistävissä puheissa, mutta ensin mainittu ei käsittääkseni kuulu puolueen viralliseen agendaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Onko kaikki nyt kunnossa?

Muuttuuko Vihreät markkinatalousmyönteiseksi vai romahtaako Suomen brändi?

Atte Harjanne (vihr) ilmoitti eilen, ettei aio pyrkiä puolueensa puheenjohtajaksi. Ilmoitus oli alun perin Harjanteen blogissa - ja etenkin sen kootut selitykset.

Blogin mukaan Harjanteella "ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö vihreät tänä päivänä voisi valita johtoonsa oikeistoliberaalia miestä, joka kannattaa näkyvästi ydinvoimaa ja puhuu paljon maanpuolustuksesta". Näinköhän?

Lisäksi sieltä löytyi paljon viestejä hänen lukijoilleen (lue: tulevalle puheenjohtajalle). Niiden mukaan puolueen pitäisi jatkossa vahvistaa talousprofiiliaan markkinaliberaalin ja taloutta uudistavan otteen kautta sekä ja palata "keskemmälle ja monipuolisemmaksi siitä ahtaasta positiosta, johon olemme ihmisten mielissä valuneet". 

Nähtäväksi siis jää, kuka ottaa toteuttaakseen nämä haaveet. Olisiko se Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Fatim Diarra, entinen taideylipiston ylioppilaskunnan projektipäällikkö Saara Hyrkkö vai peräti ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen? Takavuosien TV-poliisi Reinikaista mukaillen: saas panna kattoen.

* * *

Eilen nähtiin myös mielenkiintoinen sananvaihto Riikka Purran (ps) ja Annika Saarikon (kepu) välillä. Sen taustana oli ensin mainitun kolumni Maaseudun tulevaisuudessa, jossa hän totesi, että "jos keskusta on oppositiossa SDP:n kanssa, se jää sen jalkoihin, koska asetelma on hallituksen oikeisto vastaan opposition vasemmisto. Jos keskusta on oppositiossa perussuomalaisten kanssa, tilanne on sen kannalta vielä huonompi."

Tähän vastasi Keskustan puheenjohtaja piruilemalla samassa lehdessä, että "eikö Purra halua hallitukseen kuin vain Keskustan kanssa? Suunnitteleeko hän oppositioon menoa?"

Näyttää siis siltä, että Keskusta on kerta kaikkiaan päättänyt jäädä oppositioon jättäen viimeisetkin kannattajansa muiden poliittisten liikkeiden hyväntahtoisuuden varaan. Mahtaakohan puolueen pullantuoksuinen puheenjohtaja siis luottaa siihen, ettei maaseudun keskustalainen väki arvelisi tämän osoittavan oman edun tavoittelemisen olevan hänelle tärkeämpää kuin äänestäjien asioiden ajamisen?

* * *

Edelle kirjoittamani tapaukset ovat toki mielenkiintoisia. Mutta kaikista mielenkiintoisinta on vaalien voittajan eli Kokoomuksen näkymättömyys. Onkohan Petteri Orpo kollegoineen painunut maan koloon odottelemaan tänään valmiiksi tulevia puolueiden vastauksia hänen kysymyslistaansa?

Oman kansan etujen ajattelemista vahingollisena pitävä Tytti Tuppurainen sen sijaan ei ole malttanut pitää kynttiläänsä vakan alla, vaan otti ja kertoi, että "minusta perussuomalaisia ei pidä päästää hallitukseen". Tällä hän asettui samaan rintamaan RKP:n Eva Biaudet´n kanssa, joka oli samoilla linjoilla jo aiemmin väittäessään, että koko Suomen brändi maailmassa romahtaisi, jos perus­suomalaiset olisivat hallituksessa. Näinköhän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Vaalitulos ja sen seuraukset

Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi

Vihreiden puheenjohtajan eilinen eroilmoitus sai liikkeelle varsin monia mahdollisesti puheenjohtajaksi pyrkiviä poliitikkoja. Kehottaisin kuitenkin puoluetta valitsemaan Ohisalon seuraajan ehdottomasti intersektionaalisen feminismin hengessä. Näin siitä huolimatta, etten ole juurikaan kannattanut vihreiden ajatuksia ja toivoin eilen huonosti harkittuani puolueen valitsevan pikemminkin porvarillisen ja arvokonservatiivisen puheenjohtajan.

Syön siis eiliset sanani ja totean, että puolueen tulisi nojautua tässä asiassa aivan ehdottomasti intersektionaaliseen feminismiin. Muussa tapauksessahan sitä voidaan syyttää omien periaatteidensa syömisestä ja ihmisvihasta. 

Vai ajatteleeko joku, että puolueen uskottavuus ei kärsisi siitä, että puolueen periaateohjelmassa kerrotaan sen olevan "feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Feminismillä tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Vihreä feminismi on intersektionaalista, eli huomioi sukupuolen lisäksi myös muut yhdenvertaisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, luokan tai sosioekonomisen aseman sekä syrjinnän moniperusteisuuden."

Tästä syystä katsoisin, että ilmoittautuneista esimerkiksi Atte Harjanne tai Saara Hyrkkö eivät tule kyseeseen. Sen sijaan Oras Tynkkysellä ja aivan erityisesti Fatim Diarralla voisi olla mahdollisuuksia. Ensimmäinenhän kuuluu seksuaalivähemmistöön ja jälkimmäisellä on etunaan sukupuolen lisäksi ruskea ihonväri, joten hänen syrjimisensä puheenjohtajavalinnassa olisi ilmiselvää rasismia.  

* * *

Vihreät sanoo olevansa paitsi feministipuolue, niin myös kiinnostunut ympäristöasioista. Ja niistä merkittävimpiin kuuluu ilmastonmuutos. 

Siksi tässä yhteydessä on syytä mainita myös se, että Helsingin sanomat kertoi maailman merten pintalämpötilojen olevan korkeampia kuin koskaan ennen mittaushistorian aikana. Jutun mukaan se ennakoi uutta ilmastoa lämmittävän El Niño -ilmiön nousua. 

Tämä olisi tietenkin äärimmäisen mielenkiintoinen asia, sillä ilmaston lämpeneminen on viime vuosina pysähtynyt sekä HS:n jutun, arktisen merijään että RSS-satelliittidatan perusteella. Toisin oli kuitenkin vuosina 2007 ja 2012, jolloin merijää suli tähänastisen mittaushistoriansa pienimpään pinta-alaan, kuten alle piirtämästäni kuvasta näkyy.

Juuri tällä hetkellä valtamerten lämmin pintavesi ei kuitenkaan näy pohjoisen napajään koossa. Sen laajuus oli kyllä jokin aika sitten ajankohtaan nähden aivan mittaushistorian pienimpien joukossa, mutta on nyt palautunut jälleen vuosia 2006, 2007 ja 2015-2021 suuremmaksi. Vuoden 2012 huhtikuun puolivälissä se oli kuitenkin nykyistä selvästi laajempi, vaikka sitten syyskuuksi supistuikin sekä minimilaajuuteensa että -pinta-alaansa. 

Nähtäväksi siis jää, toistaako pohjoinen merijää vuoden 2012 temppunsa El Niño -ilmiön seurauksena ja sulaa kesän aikana pienemmäksi kuin kertaakaan vuoden 1979 jälkeen. Vai pysytteleekö se sittenkin edellisiä El Niño -vuosia laajempana? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Onko kaikki nyt kunnossa?

Onko kaikki nyt kunnossa?

Sattuneista syistä palaan kuluneen viikon yhteen puheenaiheeseen eli siihen kuinka rehellisiä ihmisiä vihreät ovat. Ensin vihapuheoikeudestaan tunnettu puolueen varapuheenjohtaja Fatim Diarra pyysi ja sai Helkamalta parin tonnin sähköpolkupyörän ja väitti, ettei lahjalla ollut mitään tekemistä sen kanssa, että hän on hallituspuolueen johtoon kuuluva merkittävä poliitikko.

Diarra maksoi asian noustua paheksunnan kohteeksi pyöränsä lopulta itse. Onko asia siis nyt kunnossa?

No ei tietenkään. Diarrahan joka tapauksessa käytti hyväkseen asemaansa poliitikkona, vaikka väittikin saaneensa pyörän koska hänellä on Instagrammissa 5 000 seuraajaa. Vaikka näin olisikin, on kuitenkin todennäköistä, ettei Diarra osaa jäävätä itseään poliittisena päätöksentekijänä silloin, kun hän on tekemässä päätöksiä esimerkiksi sähköpyöräilyyn liittyvissä asioissa toimiessaan Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Vihreistä kertoi jotain myös se, että ministeri Maria Ohisalo teki poliittisen päätöksen syrjäyttäessään maahanmuuttoviraston johtajan Jaana Vuorion vihreällä miehellä siitä huolimatta, että tämän johtamiskokemus on oleellista vähäisempi kuin Vuoriolla. Siksi on selvää, että päätöksen taustalla oli poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Näin toimiessaan Ohisalo jatkoi valitsemallaan linjalla. Mehän muistamme vihreän naisen nimittämisen Ohisalon ministeriön kansliapäälliköksi ohi pätevämpien kilpahakijoiden. Ja tietenkin sen, kuinka hallitus aloitti toimintansa nimittämällä avustajikseen joukoittain poliittisesti samanmielisiä kavereitaan.

Vielä pari sanaa pääministeri Sanna Marinista (sd), joka saanee tänään omakseen myös puolueen puheenjohtajan nuijan. Hän nimittäin totesi olevansa "ylpeä, että saan elää yhteiskunnassa ja johtaa maata, jossa pääministerit itse siivoavat ja pesevät oman kotinsa vessat ja jossa presidentit voivat matkustaa metrolla ja raitiovaunulla".

Siitä sietääkin olla ylpeä. Mutta mitähän kaunis pääministerimme mahtaa ajatella siitä, että tuoreen uutisen mukaan ainakin vanhusten kulkeminen alkaa olla niin tai näin - ainakin jos käytössä on arvokkaita koruja. Tekijöinä uutinen mainitsi huonosti Suomea puhuvat ulkomaalaistaustaiset naiset.

Ja emmehän me tietenkään ole unohtaneet Oulun raiskausrinkiä tai Turun terroristia. Kaikille näille tapauksille on yhteistä se, että tekojen taustalla on suomalainen eli EU:n maahanmuuttopolitiikka. Siis juuri se politiikka, jonka perimmäisestä luonteesta sisäministerimme totesi vuosia sitten, että se "on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa
Tekeekö Marinin kabinetti vallankumousta?
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Jussi Halla-aho (ps) sai aikanaan tuomion muokattuaan Kaleva-lehden luonnehdinnan suomalaisista vastaamaan stereotyyppistä luonnehdintaa eräästä maahanmuuttajaryhmästä. Alkuperäinen väite oli ollut seuraava: "päissään surmaaminen on (suomalaisten) kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen  erityispiirre". Lehti perusteli väitettä tilastotiedolla, kuten myös Halla-aho omaansa (jälkimmäisen kirjoitus löytyy täältä).

Halla-ahon ilmeisenä tarkoituksena ei ollut pohtia kansanryhmien geneettisiä erityispiirteitä vaan testata ovatko kaikki ihmiset Suomessa oikeuden edessä samanarvoisia. Korkein oikeus arvioi Halla-ahon kirjoituksen kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja tuli samalla osoittaneeksi maahanmuuttajataustaisten ihmisten olevan oikeuden edessä erityisasemassa kantasuomalaisiin nähden Ja vahvistaneeksi, ettei laki tai ainakaan oikeuskäytäntö ole kaikille sama.

Eilen maassamme syntyi pienimuotoinen kohu siitä, kun helsinkiläinen ilmeisesti puoliksi maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra (vihr) tuli kirjoittaneeksi Facebookissa, että "ainut syy muuttaa metsään on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua". Hän siis toisti Kalevan stereotyyppisen näkemyksen suomalaisista - erityisesti maaseudulla asuvista - miehistä vaimonhakkaajina ja lisäsi päälle väitteen, jonka mukaan maalla asuvat suomalaiset harrastaisivat sukurutsaa eli lähisukulaisten välistä sukupuolista kanssakäymistä.

En kuitenkaan usko, että valtionsyyttäjä tarttuu Diarran kirjoitukseen kiihotuksena kansanryhmää vastaan, vaan epäilen hänen haluavan edelleen alleviivata, että Suomessa ihmiset ovat oikeuden edessä eri asemassa etnisen taustansa perusteella. Näin etenkin nyt, kun Diarra perusteli kirjoitustaan sillä, että hän harrasti mustaa huumoria kantasuomalaisista sukulaisistaan. He ovat nimittäin Pellosta, joka sijaitsee Lapissa samoin kuin Sallan kunta, jonka mukaan on nimetty SLC17A5-geenissä olevasta geenivirheestä johtuva Sallan tauti.

Diarran tapauksessa on toinenkin huomionarvoinen piirre. Suomalaisia maalaismiehiä vastaan kiihottavien sanojensa jälkeen Diarra on nimittäin oman kertomansa mukaan saanut "lukuisia vihapuheluita, joiden tarkoituksena on ollut loukata ja pelotella".

Jos ja kun Diarran väite vihapuheluista pitää paikkansa, osoittavat ne joidenkin suomalaisten täydellistä typeryyttä. Esimerkiksi Mauno Koivisto totesi aikanaan, ettei "pidä provosoitua kun provosoidaan".

Tämä ohje olisi hyvä muistaa myös silloin, kun joku ottaa ja käyttää suomalaisen oikeuskäytännön mukaan määritettyjä oikeuksia julkaista tiettyjä kansanryhmiä (tässä suomalaiset maalaismiehet ja ja insestin osalta kaikki maalaiset) loukkaavia väitteitä. Siten Diarran saamat vihapuhelut osoittavat ainoastaan soittelijoiden oman typeryyden, jonka korjaamiseksi esimerkiksi anteeksipyyntö olisi paikallaan.

Näin erityisesti siksi, että Diarran kirjoituksella on valtiovallan nimenomainen suoja. Sen vahvistaa myös taannoinen Ylen julkaisema testi, joka määritteli lain mukaiseksi väitteen "somalitaustainen Mohamed kirjoittaa blogiinsa: ´väkivalta ja vaimon hakkaaminen ovat suomalaisilla geeneissä´".

Tälle väitteelle Ylen testissä annetaan seuraava perustelu: "laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tarkoitettu vähemmistöjen suojaksi. Suomesta ei löydy oikeustapausta, jossa olisi käsitelty kiihottamista enemmistöryhmää vastaan. Sillä, kenestä sanotaan, on siis ratkaiseva merkitys, ei sillä, kuka sanoo."

Lopuksi vielä rautalangasta väännettynä. Diarran tapaus ei ansainnut tulla tämän kirjoituksen aiheeksi siksi, että kyseessä olisi merkittävä poliitikko. Itse asiassa en muista koskaan aiemmin edes kuulleeni hänestä. Se ansaitsi pääsynsä tähän blogiin siksi, että tapaus alleviivasi Halla-ahon esille nostamaa, korkeimman oikeuden vahvistamaa ja Ylen edelleen kaikelle kansalle välittämää tosiasiaa kansanryhmien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassamme.

Mikäli arvoisat lukijani haluavat muutosta ihmisryhmien väliseen lähtökohtaiseen epätasa-arvoon maassamme, käyttävät he vaaleissa äänioikeuttaan siten, että eduskuntaan valitaan sellaiset lainsäätäjät, joille kaikkien ihmisten tasa-arvo oikeuden edessä on tärkeää ja jotka ryhtyvät valtaan päästyään lainsäädännöllisiin toimiin nykytilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan etnisesti määriteltyjä oikeuksia käyttäviin henkilöihin kohdistuvat vihapuheet tai -soittelut eivät edistä tämän asian korjaamista, vaan pikemminkin vaikeuttavat sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä