1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa