Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei kuolleista ihmisistä puhuta pahaa, vaan heitä muistetaan tuomalla esille positiivisia asioita. Valitettavasti eiliseen Ylen pääuutislähetykseen ranskalaisen näyttelijä Brigitte Bardot´n kuolemasta jutun tehnyt  toimittaja Heikki Heiskanen ei ymmärtänyt tätä.

Lyhyessä nekrologissaan hän kävi lyhyesti läpi ne asiat, joista vainaja muistetaan. Siinä yhteydessä hän sanoi – sanatarkasti – että "poliittisesti äärioikealle ajautunut Bardot aiheutti skandaaleja jyrkillä lausunnoillaan muslimeista, maahanmuutosta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta sitä puolta ei tänään Ranskassa muistella..."

En tarkoita, etteikö Bardot´n kannanottoja ja näkemyksiä tai niiden aiheuttamia reaktioita olisi saanut mainita. Sen sijaan totean, että se olisi pitänyt tehdä vainajaa arvostaen tai ainakin neutraalisti eikä – kuten nyt – lievästi sanottuna tahdittomasti ja omia mielipiteitä tyrkyttäen. 

Näin siksi, että toimittaja loi sanoilla "äärioikea ja skandaali" negatiivisen viitekehyksen vainajan näkemyksiin. Ja pyrki siten leimaamaan Bardot´n aiheellisia ja vuosi vuodelta yhä enemmän eurooppalaisten parissa kannatusta saavia näkemyksiä. 

* * *

Vahinko on tietenkin jo tapahtunut, mutta vastaisuuden varalle kehotan Heiskasta ja muita mediatoimittajia lukemaan aiheesta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin ennen nekrologin laatimista. Siinä kerrotaan, että muistokirjoitus "antaa yleisesityksen henkilön elämänvaiheista ja pyrkii asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin tämän merkityksen sillä elämänalueella tai niillä elämänalueilla, joilla tämä on varsinaisesti merkittävimmän elämäntyönsä tehnyt. Nekrologit kirjoitetaan yleensä kunnioittavassa sävyssä."

Esimerkin tällaisesta muistokirjoituksesta voi lukea Bardot´n kuolemaa käsitelleestä Uutissuomalaisen artikkelista, jossa todettiin – samoista aiheista mihin tartuin – asiallisesti ja vainajaa kunnioittaen, että "Bardot antoi vuosien varrella lausuntoja, joissa hän moitti Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ja vastusti muslimien rituaaliteurastusperinnettä". Siinä todettiin myös, että yksi Bardot´n aviopuolisoista oli Kansallinen liittouma -puolueen entinen neuvonantaja, minkä vuoksi häntä epäiltiin puolueen kannattajaksi, vaikka vainaja oli kertonut, ettei ollut koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. 

Tällä asialla ei tietenkään olisi mitään merkitystä muuten kuin Ylen ja sen toimittajan käyttäytymiskyvyttömyyden demonstraationa, ellei yhtiön toimintaa rahoittaisi koko kansa. Siksi varsinkin nähdyn kaltainen toimittajan oman poliittisen kannan tyrkyttäminen Heiskasen nekrologissa oli suorastaan epäasiallisesta vainajan haudalla hyppimistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Minä ja Pentti Linkola

Grönlannin rekikoira eli qimmit

Grönlannin inuiitit ovat käyttäneet omaa rekikoiraansa apunaan yli 800 vuoden ajan. Tämän koirarodun - qimmitin - kanta on pienenemässä nopeasti useista syistä, kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja moottorikelkkojen käytön lisääntyminen. 

Tuoreessa monikansallisessa tutkimuksessa tutkittiin näiden koirien ja niiden esi-isien geenien muuntelua selvittääkseen, kuinka vuosisatojen eristäytyneisyys on muovannut qimmitien populaatioita. Lisäksi tutkijoita kiinnosti, millainen vaikutus eurooppalaisten mukanaan tuomilla koirilla on ollut nykyisiin Gronlannin rekikoiriin. 

Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa alueellista koirapopulaatioita sekä todisteita siitä, että koirien genomeihin oli vaikuttanut kaksi kertaa kanadalaisisten inuiittien koirista peräisin olevaa geneettistä ainesta. Sen sijaan nykyisissä qimmit-koirissa on vain vähän eurooppalaista perimää. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että koirissa oli vain vähän viimeaikaista sisäsiittoisuutta, vaikka niiden monimuotoisuuden taso oli alhainen. Tämä tilanne on hyvä, mutta sikäli vaarallinen, että mikäli näiden koirien lisääntymisessä hyödynnetään koirien jalostuksessa yleistä sisäsiittoisuutta, saattavat haitalliset geenimuodot yleistyä ja vaikuttaa sitä kautta koko koirarodun elinvoimaan.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksiaan voidaan käyttää Grönlannin rekikoirien suojelutoimissa niiden ympäristön muuttuessa yhteiskunnallisen kehityksen mukana varsin nopeasti. Tämä olisi sikäli tärkeää - tai ainakin mielenkiintoista - että koirarotu on yksi maailman vanhimmista. 

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ampui miehen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille 
Russakan ihmeelliset seikkailut
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Miljoonien eurojen joenylitys?

Suomussalmella metsätyökone ajoi rauhoitetun joen yli kahdesti siten, että tapauksen sattui näkemään sivullinen henkilö. Tämä oli paikalla laskemassa joessa elävien jokihelmisimpukoiden määrää sekä tapauksen huomattuaan kertonut kuljettajalle tämän toiminnan lainvastaisuudesta. Siitä huolimatta tämä oli jatkanut toimintaansa. 

Metsähallitus on arvioinut, että tapauksessa kuoli tuhansia simpukoita, mutta niiden tarkka määrä ei tietenkään ole kenenkään tiedossa. Siitä huolimatta tapaus on tällä hetkellä poliisin tutkinnassa törkeänä luonnonsuojelurikoksena.

Nähtäväksi jää, meneekö tämä tapahtuma oikeuteen. Lain mukaan "Luonnonsuojelurikkomuksesta tuomitaan...se, joka tahallaan...törkeästä huolimattomuudesta hävittää tai heikentää oikeudettomasti tiukasti suojellun luontotyypin esiintymän". Sekä edelleen, että hänet "on tuomittava...74 §:n säännöksiä rikkonut menettämään valtiolle se arvo, joka rauhoitetulla eläimellä tai kasvilla on lajinsa edustajana....Ympäristöministeriön asetuksella säädetään rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista".

Edellä mainitun lain 74 §:n mukaan "kiellettyä on rauhoitettujen eläinlajien: yksilöiden tahallinen häiritseminen... niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla".

Ympäristöministeriön asetuksella jokihelmisimpukan arvoksi on määritetty 589 euroa. Siten metsäkoneen kuljettajalle saattaa syntyä tapauksesta - siis tuhansien jokihelmisimpukoiden kuoleman aiheuttamisesta - satojen tuhansien tai jopa miljoonien eurojen korvausvelvollisuus, mikäli päätös on langettava. 

Jos näin käy - taikka vaikka ei kävisikään - on varmaa, että tapaus tulee herättämään huomiota ja sillä on pitkäaikaiset seuraukset. Mikäli laki toteutuu koko ankaruudessaan, vaikeuttaa se jatkossa metsätöiden tekemistä sekä aiheuttaa näin metsäsektorille jonkin verran lisäkustannuksia. 

Lisäksi epäilty kuljettaja menisi todennäköisesti henkilökohtaiseen vararikkoon ja - mikäli kyse on yksinyrittäjästä - hänen metsäkoneyhtiönsä konkurssiin. Yleisellä tasolla tällainen päätös johtaisi siihen, että luonnonsuojelulain noudattamiseen tultaisiin jatkossa suhtautumaan oleellisesti vakavammin kuin tähän mennessä eli lainkuuliaisuus lisääntyisi. 

Jos taas syyttäjä tai oikeus päättäisi, ettei tapaukseen liity rikosta tai alentaisi korvaussummaa oleellisesti sen kohtuuttomuuden perusteella, asettuisivat lainsäädäntö ja erityisesti ympäristöministeriön asetus outoon valoon. 

Eli korvaussummaa kohtuullistettaessa nousisi esille kysymys siitä, miksi hintoja on edes määritetty, jos niitä ei tosipaikan tullen sitten noudatetakaan. Ja toisaalta tapauksen määritteleminen muuksi kuin rikokseksi johtaisi varmuudella ainakin ympäristöväen voimakkaisiin reaktioihin. 

Omalta osaltani en ala tässä veikkailemaan oikeuden päätöksen sisältöä. Sen sijaan kaivan popcornit esille ja jään odottamaan mitä tuleman pitää. Samaa suosittelen teillekin, arvoisat lukijani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat
Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä
Luonnonsuojelijoiden suurtyön hyödyntämisestä

Kissaliitto huolestui

Kansainvälisten huippupoliitikkojen neuvonantajaksi ryhtyneen Sanna Marinin (sd) hallitus joutui kaudellaan kuittaamaan ison laskun koronaviruspandemiasta ja Ukrainan sodasta. Nämä ovat ymmärrettäviä menoja, joiden vastineeksi hänen kabinettinsa olisi pitänyt kyetä tinkimään muista julkisista menoista - ja jättää kokonaan toteuttamatta sellaisia, joita ei ennen sen hallituskautta ollut edes olemassa.

Suurin niistä oli hyvinvointialueuudistus. Se toteutettiin kustannuksia säästämättä, minkä seurauksena nämä alueet ovat nyt akuutissa kustannuskriisissä. Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkimme pitäisi nipistää pelkästään soten peruspalveluista vuoden 2026 loppuun mennessä 100–200 miljoonaa, Vantaan ja Keravan 35 miljoonaa ja Länsi-Uusimaan vajaat 70 miljoonaa euroa. 

Päälle tulee vielä Husin menojen supistustarve - mikä tekee lehden mukaan kolmanneksen lisää. Taloustilanne on samankaltainen kaikilla muillakin hyvinvointialueilla

Tässä tilanteessa oli suorastaan irvokasta lukea MTV3:n tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin Suomen kissaliiton olevan huolestunut eläinten aseman heikkenemisestä, koska Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Ilmeisesti kyseisessä kansalaisjärjestössä ei vieläkään ymmärretä Suomen talouden nykytilan vakavuutta tai julkisten menojen tärkeysjärjestystä.

Onneksi hallituksella näyttäisi olevan siitä käsitys. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ilkka-Pohjalaisen mukaan hallitus on eläinsuojeluasiamiehen palkanmaksun sijaan heltynyt leikkaamaan lapsiperheiden tuesta hiukan vähemmän kuin sen ohjelmassa oli suunniteltu. Tämä kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa suomalaisnaiset synnyttävät lapsia vähemmän kuin kertaakaan sitten suurten nälkävuosien. 

Pelivara on kuitenkin ohut, sillä maan taloudessa tapahtuu nyt paljon negatiivisia asioita. Rakennusyrityksiä kaatuu ja tehtaita suljetaan, joten kesäisen talousennusteen mukainen lievä talouskasvu saattaa jäädä toteutumatta, vaikka viime päivinä on toki kuultu positiivisiakin uutisia. Toivoa sopii, että ne yhdessä julkisten menojen priorisoinnin kanssa johtavat Suomen kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen
Hienoja tavoitteita
Kissauutinen

Ensin oli alpakka, seuraako tulevaisuudessa huonekärpänen?

Iso-Britanniassa nähty alpakkafarssi kertoi jotain oleellista nykyisen maailman vinksahtaneisuudesta. Siellä nimittäin havaittiin eräällä alpakalla nautatuberkuloosia, joka vahvistettiin uusintatestillä. Ja sen jälkeen tehtiin eläimen lopettamispäätös. 

Tämä herätti valtavan vastustuksen. Ensinnäkään itse alpakan omistaja ei olisi hyväksynyt muille eläimille vaarallisen lemmikkinsä lopettamista. Lisäksi hän sai maatilalleen mielenosoittajia, jotka yrittivät vaikuttaa asiaan. 

Hänelle satoi myös tukea maailmalta: peräti 140 000 ihmistä ympäri maailmaa allekirjoitti pääministeri Boris Johnsonille osoitetun vetoomuksen alpakan lopettamisen estämiseksi. Ja kaiken huipuksi pääministerin kanslia ja tiedottaja välittivät alpakan lopettamisen jälkeen myötätuntonsa elukan omistajalle. 

Aika vähissä näyttäisivät siis olevan joidenkin ihmisten ongelmat tässä maailmassa, kun alpakan hyvin perusteltu lopettaminenkin saa aikaan tällaisen kansaliikkeen. Lapsuudessani paljon aikaa maalla viettäneenä, entisenä koiranomistajana - ja kotieläinten lopettamiseen niiden kautta tottuneena - jäin vain ihmettelemään, että minkähänlaisiin mittoihin tämän maailman elävästä elämästä vieraantuminen mahtaakaan kasvaa omien lastenlasteni elämän aikana. Lähetteleeköhän joku silloin adresseja tai järjestää mielenosoituksia huonekärpästenkin säästämisen puolesta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Mitä sikarutto opettaa?
Norjassa lahdataan 2000 poroa

Hyödyllistä kommunismia

Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa ja muuallakin maailmalla on vaikuttanut kaksi sellaista aatetta, joiden nimissä on tapettu erityisen paljon ihmisiä. Tarkoitan kansallissosialismia ja kommunismia. 

Kansallissosialismin uskottavuus kaatui Hitlerin kolmannen valtakunnan sortuessa, mutta kommunismin nimiin vannotaan monin paikoin edelleen. Eikä niiden ikeessä elävien ihmisten elämä ole helppoa, kuten Venezuelan ja Pohjois-Korean esimerkit osoittavat. 

Suomessa kommunismi näyttäisi edelleen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä aate, koska se on edustettuna jopa eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että aatteen historia on synkkä, eikä sen varaan ole koskaan onnistuttu rakentamaan edes toimivaa yhteiskuntaa.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusartikkeli, jonka mukaan kommunismista voi olla myös hyötyä. Kuuba on nimittäin saari, jonka maantieteelliset ja biologiset piirteet ovat sellaiset, että sen pitäisi olla täynnä vieraslajeja. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimuksen mukaan saarella on satoja vieraslajeja vähemmän kuin ympäröivien pienempien saarten perusteella voisi ennakoida. Eron taustalla on kommunistisen Kuuban sulkeutuneisuus, minkä seurauksena vieraslajit eivät ole pääseet leviämään sinne yhtä tehokkaasti kuin vapaammin eläville naapurisaarille. 

Näin ollen kuubalainen kommunismi on ollut paikallisen lajiston kannalta hyväksi. Toki aatteen ympäristöjalanjälki on monin muin paikoin ollut karmaisevaa - kuten Neuvostoliiton kaaduttua huomattiin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siitä huolimatta sijoitan Marxin, Engelsin tai Leninin nimiin vannovat ihmiset samaan koriin kansallissosialistien kanssa. Enkä syyttä, sillä suosivathan Kolmannen valtakunnan johtajat kasvissyöntiä, luomutuotantoa ja eläintensuojelua, joiden puolesta kiihkoileminen kuuluu myös suomalaisen nykyvasemmiston asialistoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?
Oravatarina

Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan

Kirkko ja kaupunki -lehden perusteella maamme evankelisluterilainen kirkko on lähtenyt ristiretkelle lihaa syövää heteromiestä vastaan. Ensin lehti julkaisi kolumnin, jossa rinnastettiin eläinten tuotanto Saatanan tuhotekoihin. Ja seuraavaksi sen julkaisema toinen kirjoitus syytti maailman etuoikeutetuimpiin ihmisiin kuuluviksi väittämäänsä valkoista miestä uhriutumisesta.

En tiedä mihin Kirkko ja kaupunki tai sitä julkaisevat pääkaupungin seurakunnat pyrkivät tämänkertaisella ulostulollaan. Joka tapauksessa ne ovat onnistuneet pahoittamaan ainakin suomalaisten eläintuottajien mielen, eikä jälkikäteinen selittelykään taida juuri auttaa. En myöskään usko, että nuo kirjoitukset lisäisivät kirkon suosiota tavallisten työtä tekevien ja kirkollisveronsa maksavien suomalaismiesten keskuudessa. 

Tuo eläinkirjoitus oli sikäli mielenkiintoinen, että samaan aikaan on Pohjanmaalta paljastunut eläinsuojelurikos, jossa on tapettu lampaita antiikkisin menoin ja suunnatonta kärsimystä tuottaen. Syynä siihen on ollut islamilaisten fanaatikkojen ruokaan liittyvien vaatimusten täyttäminen eläinparkojen kustannuksella. Ainakaan tätä kirjoitettaessa Kirkko ja kaupunki ei ollut ottanut asiaan minkäänlaista kantaa, saati tuominnut tekoa.

Näyttäisikin siltä, että Kirkko ja kaupunki tekee - todennäköisesti ymmärtämättömyyttään - työtä ainoana puolueena valkoista heteromiestä muiden ihmisten kanssa tasa-arvoisena pitävän Perussuomalaisten eteen. Onhan hyvin tunnettua, että suomalaisten sympatiat asettuvat aina altavastaajan puolelle. Ja juuri nyt sellainen on nykyaikana tavallinen naisista ja hyvästä lihasta tykkäävä mies, jonka ihmisyyden on aiemmin kyseenalaistanut vihervasemmiston hallitsema valtamedia ja nyt siis myös kristillisen kirkkomme näkyvin julkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

 

Pula luovuttavista koirista

Onkohan nyt hätä kyseessä? Yle nimittäin uutisoi, että koirien verenluovuttajista on pula.

Uutisessa kerrotaan sanatarkasti että "koira tarvitsee verensiirtoa esimerkiksi auton alle jäätyään tai muuten isoon leikkaukseen joutuessaan. Koira voi tarvita verensiirtoa myös sairauden vuoksi. Sillä voi olla esimerkiksi punasolujen hajoamiseen johtava immuunivälitteinen sairaus, joka johtaa vakavaan anemiaan."

On tietenkin hienoa, että koiratkin saavat tarvittaessa verta. Ja että heidän omistajansa hoitavat koiriaan terveiksi, vaikka ennen vanhaan sairaat eläimet tavattiinkin päästää päiviltä kärsimysten lopettamiseksi. 

Tässä tilanteessa minulla on vain kaksi toivetta. 

Ensimmäinen on se, ettei kukaan pitkittäisi koirien kärsimyksiä tarpeettomasti. Eli "pelastaisi" sairaita tai loukkaantuneita koiria samankaltaiseen tilanteeseen, josta ihmiset voivat Hollannin ja Belgian kaltaisissa sivistysmaissa hakea armokuolemaa.

Toinen toiveeni koskee koirien ja muidenkin lemmikkien terveydenhuollon rahoitusta. Toivottavasti se tapahtuu sataprosenttisesti omistajien rahoituksella, eikä siihen sotketa edes epäsuorasti veronmaksajien pennosia. Lemmikkien terveydenhuoltoa kun ei oikein voi katsoa ihmisoikeudeksi tai edes yleishyödylliseksi toiminnaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Kyykärmes on terveellinen
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat

Kyykärmes on terveellinen

Ilta-Sanomat muistuttaa lukijoitaan siitä, että kyy on hyötyeläin tappaessaan myyriä. Näin tehdessään se vähentää niiden mukana leviäviä tauteja kuten myyräkuumetta, puutiasiaivokuumetta ja borrelioosia.

Myyräkuumeen aiheuttaa virus, joka erehtyy siirtymään myyristä ihmiseen. Meistä se ei enää leviä eteenpäin vaan viruksen kannalta kyse on eräänlaisesta itsemurhasta. Virus tunnetaan tieteessä nimellä Puumala-virus, eli se on ensimmäisenä eristetty Suomesta.

Puutiaisaivokuume puolestaan syntyy TBE-viruksen tartunnan seurauksena. Virus pystyy elämään monilla nisäkkäillä, joiden välillä se siirtyy punkin tai joskus myös hyttysen välityksellä. Puutiaisaivokuumetta esiintyy Suomessa varsin vähän, mutta jo Venäjällä tai Virossa paljon runsaammin.

Tauti on pahimmillaan tappava, joskin Suomessa esiintyvä Kumlinge-virus aiheuttaa kuoleman vain parissa prosentissa tapauksista. Muualla maailmassa on virusmuotoja, jotka tappavat lähes kolmanneksen uhreistaan. Yksi näistä meikäläistä vaarallisemmista viruksista on leviämässä myös Suomeen.

Borrelioosi ei ole virustauti (kuten IS:n uutisessa virheellisesti väitetään) vaan sen aiheuttaa borrelia-bakteeri, joka on läheistä sukua kuppabakteerille. Se on paljon Kumlinge-virusta yleisempi, mutta esiintyy silti vain muutamissa prosenteissa puutiaisista. Niistäkin levitäkseen se tarvitsee aikaa, joten punkkisyyni pelastaa useimmiten tartunnalta.

Kyykäärmeen vaikutus näihin kolmeen tautiin perustuu myyräkannan rajoittamiseen. Mitä enemmän vähemmän myyriä, sitä vähemmän punkkeja ja sitä vähemmän myös taudinaiheuttajia. Tosin mekanismi toimii aika heikosti puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin suhteen, sillä niitä levittävät myös muut eläimet kuten kauriit.

Yhdysvalloissa on todettu, että sikäläiset punkit ja niiden levittämät taudit ovat lisääntyneet kojoottikannan lisääntymisen myötä. Syynä siihen on kettujen väistyminen kojoottien tieltä, jolloin kettujen saalistamat pikkunisäkkäät ovat lisääntyneet.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia. Ehkä sen, että myös ihmiseen tarttuvat taudit ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja sellaisena riippuvaisia ympäristöstään ja sen muutoksista. Niinpä kyykin kannattaa jättää rauhaan, ellei se nyt aivan pihamaalle tunge.

Itse näin viikonloppuna komean mustan kyyn. Katselin sitä hetken, kun se kaikessa rauhassa luikerteli tieltäni mustikkavarvikon alle piiloon. Sitten jatkoin matkaani kohti uusia seikkailuja. Saman teki epäilemättä myös näkemäni kärmes.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitäpä muutamasta viruksesta?
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Borrelioosin syistä

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Tämän aamun maahanmuuttouutinen kertoi irakilaisesta perheestä, joka saapui Suomeen kiintiöpakolaisina. Liikuttavan ja maahanmuuttoagendaa ajavan jutun sivujuoneksi oli valittu satakieli, joka "oli len­tä­nyt Da­mas­kok­ses­sa si­säl­le asun­toon kuin vies­ti ko­toa Bag­da­dis­ta".

Lintu oli "per­heen ai­noa on­nen­tuo­ja", joten se tuotiin Suomeen piilotettuna matkatavaroihin. Kaikeksi onnettomuudeksi matkatavaroiden mukana Suomeen tuotettu satakieli "pe­läs­tyi iso­ja, val­koi­sia lok­ke­ja, len­si va­hin­gos­sa päin ik­ku­naa ja kuo­li."

Uutisen mukaan perhe itki koko viikon ja hautasi linnun kerrostalon pihamaalle. Mutta ehkäpä pieni onnentuoja oli jo tehnyt tehtävänsä ja nyt perheen "oli ai­ka jät­tää Bag­dad ja pa­ko­mat­ka lo­pul­li­ses­ti taak­seen, aset­tua Suo­meen ja tul­la on­nel­li­sek­si tääl­lä".

Kovin suloisen ja liikuttavan tuntuinen tarina. Valitettavasti tarkemmin tarkasteltuna kuitenkin jotain aivan muuta.

Ensinnäkin luonnonvaraisten ja lemmikkilintujen tuonti sisältää eläin- ja ihmistautien leviämisvaaran, joiden takia lintukauppa on ajoittain jopa kokonaan kielletty. Tälläkin hetkellä lintujen tuontia EU-maiden sisälle ja välillä on rajoitettu monenlaisin toimenpitein. Esimerkiksi lähtömaita on rajattu ja linnuille on asetettu 30 vuorokauden karanteeniaika. 

Suomeen saapunut irakilaisperhe tuli siis jo maahan saapuessaan tehneeksi rikoksen uuden kotimaansa lainsäädäntöä vastaan sekä sen myötä riskeeranneen suomalaisten eläinten ja ihmisten terveyden. Onneksi kumpikaan näistä riskeistä ei ilmeisesti kuitenkaan toteutunut.

Toiseksi on huomattava, että koska pakolaisperhe oli piilottanut linnun matkatavaroihin, se oli mitä ilmeisimmin tietoinen linnun maahantuomisen laittomuudesta. Mitä tämä kertoo Suomesta uuden kodin ja ylläpidon saaneen perheen asenteesta uutta kotimaataan kohtaan? 

Kolmanneksi haluaisin kiinnittää lukijani huomion siihen, ettei Suomeen saapuvien pakolaisten matkatavaroita ilmeisesti tarkasteta lainkaan. Ei kai kokonaisen linnun salakuljettaminen olisi muuten mahdollista?

Neljänneksi jutun kirjoittanut toimittaja Kristiina Markkanen varmaankin arveli lintusivujuonen luovan sympatiaa maahanmuuttajia kohtaan. Edelle kirjoittamani perusteella tähän ei ole syytä, vaan jutun vaikutus ainakin lintujen sisältämät riskit tunteville on pikemminkin päinvastainen. 

Viidenneksi täytyy ihmetellä, ettei toimittaja kaikesta päätellen tullut edes ajatelleeksi lintujen maahantuonnin EU:n ulkopuolelta olevan laitonta. Kertooko tämä jutun kirjoittaneen toimittajan ammattitaidottomuudesta? Vai järjen sumentavasta kiihkosta päästä kirjoittamaan nyyhkytarinoita maahanmuuttajien ihanuudesta?

Ja vielä kuudenneksi on kysyttävä, aikooko lintujen maahantuonnista vastaava viranomainen vaatia eläinmen salakuljettajille seuraamuksia edellä siteeraamassani jutussa kerrotun rikoksen takia. Onhan meillä parhaillaan menossa kovin rangaistusvaatimuksin sävytetty rikosoikeudenkäynti laittoman linnunmunakokoelmankin takia. 

Miksi siis elävän linnun salakuljetuksenkaan tulisi olla vailla seurauksia? Tai jos on, niin olenko minäkin oikeutettu tuomaan seuraavalta ulkomaanmatkaltani Suomeen jonkin suloisen linnun matkatavaroihin piilotettuna?

Lopuksi esitän arvauksen, että tämän kirjoitukseni pohjana olleessa uutisessa esiintynyt lintusivujuoni oli todellisuudessa vain toimittajan dosentti Sakari Suutarisen innoittamana luoma nyyhkytarina kantaväestön maahanmuuttaja-asenteiden manipuloimiseksi. 

Jos ja kun näin on, toivotan jutussa esiintyneelle maahanmuuttajaperheelle onnea, ahkeruutta ja itse lain suomin keinoin hankittua menestystä uudessa kotimaassaan. Toimittaja Kristiina Markkaselle sen sijaan suosittelen journalistin ohjeisiin perehtymistä riippumatta siitä, osuiko arvaukseni lintusivujuonen sepitteellisyydestä oikeaan vai ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua

Sus siunatkoon

Susi on pelätty petoeläin. Sen merkkinä meillä ja muuallakin on pitkät perinteet saduista, joiden pahiksena on inhimillistetty (vai pitäisikö sanoa epäinhimillistetty) susi. Siis sellaisia kuin tarina Punahilkasta, jonka ilkeä susi otti ja söi. Onneksi metsästäjä kuitenkin pelasti.

Todellisuudessa susi on erittäin sosiaalinen perheyksiköstä muodostuneessa laumassa elävä älykäs eläin. Se osaa kommunikoida lajikumppaniensa kanssa asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla. Toisin kuin vanhoissa uskomuksissa luullaan, sudet eivät ulvo tavallista enempää täysikuun aikaan. Mutta ulvovat noin muuten silloin tällöin lähtiessään saalistamaan, vartioidessaan reviiriä tai kutsuessaan laumaa koolle.

Perhossa suomalainen susiviha on leimahdellut jo pitkään. Sen rohkaisemana (ns. puskaradion mukaan) eräät kulmakunnan tärkeimmät päättäjät eli mahtimiehet olivat päättäneet laittomasti tappaa joukon susia siinä myös onnistuen. Epäonnekseen heidän toimintaansa oli seurailtu jo pidempään, joten käryhän siinä saalistuksessa kävi. 

Ei tullut Perhon mahtimiehistä sankareita, kuten kuuluisasta Susi-Kallesta eli Kalevi Oikaraisesta, joka sekä hiihti kuusamolaisen suden kiinni että nappasi vuoden 1970 Tatran MM-hiihdoista kuninkuusmatkan kultamitalin jännittävien vaiheiden jälkeen. Sen sijaan he saanevat ansaitun tuomion metsästysrikoksesta. Ja hyvä niin.

Perhon mahtimiesten kiinnijääminen on valitettavasti poikkeustapaus. Susia on lahdattu useiden vuosien ajan pitkin maamme selkosia ilman suurempaa kiinnijäämisen riskiä. Sen seurauksena susien määrä on hiljalleen taas vähentynyt. 

Susivihan uuden nousun seurauksena luontoväki on ryhtynyt vaatimaan suden julistamista äärimmäisen uhanalaiseksi. Ymmärrystä ei kuitenkaan ole tullut ainakaan pääministeri Kataiselta, joka on vaatinut ymmärrystä maaseudun ihmisten peloille ja antanut ymmärtää, että metsästyslupia olisi jatkossa saatavilla nykyistä enemmän.

Tässä kohtaa pyydän lukijaltani tarkkaavaisuutta. 

Kataisen puheissa on nähkääs yksi erittäin syvä viisaus. Hän nimittäin sanoi, että "susien pitää luontaisesti pelätä ihmistä". Tätä pääministerin kommenttia olisi myös luontoväen syytä pohtia ajamansa agendan, eli suden suomalaisen metsän asukkina säilyttämisen, kannalta.

Uskon kaikkien asiaa vähänkin pohtivien ymmärtävän sen, että Perhon tapaus osoittaa susivihan olevan Suomen salomailla yleisesti hyväksytty katsantokanta, jonka pitää aisoissa vain lain kouran pelko. Siksi on selvää, että mikäli susi syö Suomessa yhdenkin lapsen, ei ihmisten susivihaa pysty suitsimaan millään, vaan kaikki Suomen sudet eläintarhojen asukkeja lukuun ottamatta tulevat lahdatuksi. Aivan varmasti.

Niinpä suosittelenkin luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Samoin uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet ammutaan ajoissa. Ja mikäli tämä ei pidä susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia. 

Tämä tarkoittaisi susipopulaation pitämistä kutakuinkin nykyisessä tiheydessään, eli varsin pienenä. Tästä ei synny suurempaa vahinkoa, koska itärajan takana on lisää suden geenejä, joten kyseessä ei ole geneettisesti eristäytynyt populaatio kuten Ruotsissa, missä eristys on aiheuttanut susille geneettisiä ongelmia.

Tällä kirjoituksellani toivon edes hiukan lisääväni ymmärrystä susikiistan eri osapuolten välillä ja siten edesauttavani suomalaisen susikannan kestävää säilymistä. Sillä sen pitäisi olla kaikille suomalaisille selvää, että ilman sutta Suomen luonto olisi paljon köyhempi ja maamme siis kurjempi elää. Ainakin ihmiselle, joka edes kerran eläessään tahtoisi nähdä villin suden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vieraita tuholaisia metsissä

Borrelioosin syistä

Kuinka kissa latkii maitoa?







.