keskiviikko 14. toukokuuta 2025
Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?
keskiviikko 14. huhtikuuta 2021
Brexit uudessa valossa
Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.
HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."
Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.
Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi.
Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?
Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.
* * *
Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.
Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.
Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.
Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?
Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi
keskiviikko 15. tammikuuta 2020
Nigeriläiset ja vastuukysymys
Seuraavassa muutama jutun "parhaista" paloista.
Kylän päällikön mukaan "kaikille ei ole nykyään riittävästi viljelyalaa nopean väestönkasvun takia". Hänellä itsellään on 15 lasta kolmen vaimon kanssa ja lisäksi joukko lapsenlapsia. Imaami puolestaan totesi, että lapsiluku on kysymys, joka "täytyy jättää Jumalan käsiin".
Syynä rajuun väestönkasvuun on kyläpäällikön mukaan se, että Nigerin ja Pohjois-Nigerian hausa-kansan noudattama islamintulkinta sallii miehelle kolme vaimoa. Jokaisen heistä odotetaan synnyttävän useita lapsia.
Eräs seitsemän lapsen äiti - joka toivoi saavansa vielä kuusi lasta - kertoi puolestaan, että "jos en jossain vaiheessa enää kykene huolehtimaan perheestä, lapset ottavat vastuun". Mitähän Suomessa tapahtuisi, jos joku menisi lausumaan moisen näkemyksen julkisesti ääneen?
Ylen jutun mukaan "nopea väestönkasvu tarkoittaa sitä, että ruuantuotantoa pitäisi kasvattaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 60 prosentilla tulevien reilun kymmenen vuoden aikana". Näin siitä huolimatta, ettei alueen maatalous pysty kattamaan edes nykyistä ruuantarvetta.
Tämän kirjoituksen varsinainen aihe koskee kuitenkin sitä, että nigeriläinen vastuuttomuus johtaa kansainvaellukseen, jolla pyritään ulos kotimaan väestöräjähdystä. Tätä motivoi kyläpäällikön mukaan se, että "jos yksi lapsista on lahjakas ja pääsee töihin kaupunkiin tai ulkomaille, hän voi elättää koko muun perheen".
Jutussa haastatellaan myös nigeriläistä tutkijaa, joka tuntuu olevan pihalla kuin lumiukko Saharassa. Hänen mukaansa suurten lapsikatraiden syynä sen, että "perinteinen tuotantotapa on maanviljelys, johon tarvitaan paljon työvoimaa". Siis maassa, jossa maanviljelys ei elätä valtavia lapsikatraita, vaan niiden on lähdettävä maailmalle elättääkseen itsensä ja vastuuttomat vanhempansa?
Tässä tilanteessa kyläpäällikölläkin on ratkaisu. Hänen mukaan nigeriläiset tarvitsisivat "valtion ohjelman, jolla tehostettaisiin maanviljelyä. Toinen vaihtoehto on siirtolaisuus Nigeriaan, Libyaan tai Algeriaan. Voimme lähteä minne tahansa."
Se jäi avoimeksi, mitä hän tarkoitti sanoilla "minne tahansa". Samoin se, kuuluuko hänelle ja hänen kylälleen mitään vastuuta omasta, lastensa ja koko Nigerin tulevaisuudesta?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
lauantai 13. tammikuuta 2018
Ovatko kaikki kulttuurit samanarvoisia Kamerunissa?
Ongelma on siinä, että maassa enemmistönä olevat ranskankieliset ovat jo pitkään sortaneet englanninkielistä vähemmistöä, viime aikoina myös aseellisesti. Sen seurauksena sorron kohteena olevien parissa on syntynyt separatistisia pyrkimyksiä, jotka puolestaan ovat johtaneet entistä tiukempaan vainoon. Siihen ovat osallistuneet myös sotilaat, mikä on ajanut ihmisiä pakosalle naapurimaahan Nigeriaan.
Kamerunin nykyiset ongelmat juontavat sen historiasta. Maa oli saksalaisten hallinnassa 1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan, minkä jälkeen se jaettiin ranskalaisten ja brittien hallitsemiin alueisiin.
Molempien Kamerunin osien itsenäistyttyä 1960-luvun alussa maasta muodostettiin kielirajojen mukaan liittovaltio, joka kuitenkin ajautui 1970-luvulla tyypilliseksi afrikkalaiseksi gepardihattudiktatuuriksi. Samalla englanninkielisten kamerunilaisten osavaltiostatus poistettiin ja maasta muodostettiin monikulttuurinen kokonaisuus. Valitettavasti vieläpä sellainen, jossa vähemmistöä ryhdyttiin sortamaan.
Jään nyt esille tulleiden asioiden seurauksena odottamaan millä tavalla kansainvälinen - ja myös suomalainen - media tuomitsee ranskankielisten kamerunilaisen rasimin. Sillä siitähän tässä on perimmältään kyse. Vai onko mustien rasismi toisiaan kohtaan jotenkin parempaa kuin aina ja kaikkialla - ihan oikein - tuomittu valkoisten muihin kohdistama rasismi?
Myös YK:n tulisi antaa länsiafrikkalaisen maan tilanteesta ranskankielisen enemmistön selväsanaisesti tuomitseva lausunto. Samalla toivon, etteivät naapurit tai kaukaisemman vallat lähde sotilaalliseen operaatioon hyötyäkseen Kamerunin tilanteesta.
Toisin sanoen toivon, ettei Kamerun noudata tyypillistä afrikkalaista kehityskulkua, vaan tekee siitä poikkeuksen, josta muodostuu mustalle maanosalle positiivinen malli. Siksi haluaisin nähdä Länsi-Afrikkaan muodostuvan demokraattinen valtion, jossa kielirajat eivät muodosta sen suurempaa ongelmaa kuin Suomessakaan.
Onhan nimittäin niin, että tänä päivänä maailmaa hallitsee dogmi, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhä hyviä. Ne ovat vain keskenään erilaisia ja siksi Afrikankin kehitys on nähtävä pelkästään huonon onnen seurauksena. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisen rasistin valta kaatui
Leila Omar koko mustan Afrikan esikuvaksi!
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
