Julkiselle sektorille eli valtiolle ja kunnille voidaan ostaa palveluita joko yksityisiltä toimijoilta tai valtion omilta - sitä varten perustetuilta - julkisomisteisilta yrityksiltä. Erona näiden välillä on omistuksen lisäksi se, että jälkimmäisiltä eli niin sanotuilta inhouse-yhtiöiltä tehtyjä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa.
Tämä tilanne tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei inhouse-yhtiöihin kohdistu samanlaista kustannustehokkuuspainetta kuin yksityisiin toimijoihin. Ja siksi on tärkeää, että niiden tehokkuutta valvotaan sekä hallinnollisesti että tutkimuksen kautta.
* * *
Yksityisen yrityksen hinnat olivat tutkimuksen perusteella keskimäärin 41 % alhaisemmat kuin inhouse-yhtiöllä. Siinä huomattiin myös, että työntekijöiden tehokkuus parani yksityistämisen jälkeen peräti 82,5 % ja työvoimakustannukset laskivat keskimäärin 8 %.
Tutkimus osoitti lisäksi, että inhouse-yhtiöllä oli vähemmän laskutettavia asiakkaita ja siellä tehtiin vähemmän työtunteja kuin yksityisissä yrityksissä. Kuitenkin inhouse-yhtiössä työskenteleville maksettiin keskimäärin 14 % parempaa tuntipalkkaa.
Jyväskyläläisten toisen tutkimuksen mukaan yksityistäminen parantaa inhouse-yritysten kustannustehokkuutta ja sitä kautta myös säästää valtioiden ja kuntien kustannuksia. Siten markkinaehtoisten toimijoiden käyttö julkisen sektorin hankinnoille voisi - niiden liikevoittovaatimuksesta huolimatta - olla julkisyhteisöille huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin inhouse-yritykset.
* * *
Nämä Jyväskylän yliopiston tutkimukset aiheuttivat heti vastalauseen, jonka mukaan etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa olisi julkaistu vääriä tietoja. Valittajan mukaan tutkimus on harhaanjohtava muun muassa siksi, ettei inhouse-yhtiön ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan kustannustehokasta palvelua omistajilleen. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjen mittareiden on väitetty olevan sopimattomia vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja inhouse-yhtiöiden vertailuun.
Tutkimusten tekijä Reetta Ghezzi on puolestaan todennut, että "rakentava palaute ja kritiikki on aina tervetullutta. Jos tutkimuksesta löytyy selkeästi virheitä, niin totta kai me haluamme tietää siitä. Mutta jos tulokset eivät miellytä, se ei ole mielestäni asiallinen kritiikki."
Poliitikoista ainakin Kokoomuksen Tere Sammallahti on ottanut asiaan kantaan toteamalla, että jos inhouse-yrityksissä ollaan huolissaan tutkimuksen paikkansapitävyydestä, niin "helpoin tapa hälventää epäilyjä olisi antaa inhouse-yhtiöiden piilottelemat talousluvut tutkijoiden käyttöön. Aleksandr Solzhenitsyniä vapaasti mukaillen: He tietävät. Me tiedämme. He tietävät, että me tiedämme. Ja sitä rataa."
* * *
Nähtäväksi siis jää, mitä jyväskyläläisten tutkimuksista seuraa. Yleisenä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että tutkimusten tulokset ovat voimassa siihen asti, kunnes joku on osoittanut niissä kiistattomia virheitä tai on uudella tutkimuksella saavuttanut erilaisia tuloksia.
Kumpikaan näistä ei ole toteutunut jyväskyläläisten tutkimusten osalta, vaikka asia on äärimmäisen tärkeä verovarojen käytön ja siten koko yhteiskunnan kannalta. Ja siksi soisi, että aiheesta tehtäisiin nopeasti lisätutkimuksia, jotka joko vahvistaisivat tai falsifioisivat tässä puheena olleiden tutkimusten tulokset.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen
Tekstit
Tyypillistä. Väärin tutkittu, jos tulos ei miellytä niitä tahoja, joita se koskee. Tämänkin sektorin voisi hyvin yksityistää. Kommunismin malli haalia kaikki tuotantolaitokset valtiolle/kunnille ei sovi minnekään. Kallista ja tehotonta.
VastaaPoistaSe yksi juttu vaan, että onko kysymyksessä taistelu vasemman ja oikean taskun välillä. Jos nimittäin kyseessä on sellainen joko lakisääteinen tai muuten de facto pakollinen palvelu, jonka maksaja on aina julkinen taho eli veronmaksajat, niin onko mitään järkeä "tehostaa" palvelua siten, että vaikkapa potkitaan väkeä pellolle ja sitten maksetaan potkitulle väelle työttömyyskorvausta eli toisen sanoen siirretään rahaa taskusta toiseen ja kuvitellaan sillä "tehostetun". Samaa omiin housuihin kusemistahan harjoitetaan kun siirretään esimerkiksi Puolustusvoimien kiinteistöjä Senaatti-kiinteistöjen haltuun (jolloin Pv. maksaa vuokraa) ja lopputulos veronmaksajan kannalta ei ole ainakaan positiivinen, mutta konsulttien papruissa "toimintaa on tehostettu".
VastaaPoistaKannattaisiko siis palkata kaikki työttömät yhteiskunnan leipiin, niin päästäisiin työttömyydestä. Sitten keksittäisiin heille hommia, joissa voisi olla tekevinään jotain. Neuvostoliitossakin hotelleissa oli joku mummeli eli kerrosvahti pöydän takana hotellin joka kerroksessa. Suomessa nykyään tätä metodia edustaa Yle.
PoistaSuomen valtio ei osaa muuta kun ryöstää kansalaisia. Esimerkkinä vaikka perintövero mistä on jo maksettu kaikki mahdolliset verot, mutta se ei riitä terroristiselle syöttösialle nimeltä, valtio. Joten ei yllä enää mikään missä valtiolla on räpylänsä ryöstämässä.
VastaaPoistaVerotus on vasemmiston erityisosaamista.
PoistaKansa odottaa edelleen VATT:n selvitystä mitä maahanmuuttajat, erityisesti niin sanotut turvapaikanhakijat maksavat yhteiskunnalle.
VastaaPoistaSitä odotellessa kaikki Syyrialaiset voidaan palauttaa kotimahansa koska al-Assadin vaino on ohi.
Tällä tehostetaan mm. maahanmuutto-klusterin toimintaa ja parannetaan valtion taloutta.
Minäpä kerron kun olen tuolla ollut eli olen ollut sekä näille in-houseyhtiöille "palveluja" eli ohjelmistoja ja ylläpitoa toimittavassa firmassa ja sitten olen ollut palkattuna konsulttina in-house firmassa. Enää en ole kummassakaan vaan ihan muualla.
VastaaPoistaNoista in-house yhtiöistä ei ole kenellekään yhtään mitään hyötyä. Ne on olemassa siksi ettei julkisyhteisöjen tarvitsisi tehdä tarjouskilpailuja ja se kyllä täyttyy. Kun julkistyhteisö, vaikkapa kunta tai sairaanhoitopiiri tms. haluaa ostaa jotain, se kääntyy in-house yhtiön puoleen josta se "omistaa" sentillä jotain. Ja tämä in-house yhtiö taas tekee b to b kaupan sen varsinaisen toimittajan kanssa joten senkään ei tarvitse kilpailuttaa mitään. Havaitseeko joku huolestuttavan piirteen? no minä näin että se huoli on käytännössä oikeutettu. In-house yhtiö sitten lisää oman hallinnon provisionsa ja "työtuntinsa" siihen laskuun päälle minkä se varsinainen toimittaja lähettää ja laittaa sen kokonaislaskun julkisyhteisölle. Torta på torta ilman hyötyä.
Käytännön töissäkin se in-house yhtiö lisää esim. ylläpidon ketjuun oman kerroksensa väkeä joka ei oikeastaan tee mitään muuta kuin palaveeraa ylimääräiset kokoukset asioiden kanssa, hidastaa ja sotkee asioita. Ja kun ne in-house yhtiön porukat eivät ole yleensä niitä terävimpiä kyniä, eivätkä tiedä subtanssista monesti juuri mitään. Kaikessa turvaudutaan toimittajan asiantuntijoihin. Siellä ei ICT puolella ole ict-alan ihmisiä läheskään kaikki, harva on, vaan sairaanhoitajia sun muita "projektipäälliköinä" ja "toimialavastaavina", " sektorijohtajina" vai mitä ne tittelit olikaan jne. Voisin kertoa monta tarinaa... mutten voi koska NDA. Mutta koko kakkua se NDA ei koske.
In-house yhtiö tuo siis täysin tarpeettomasti ihan jo toimivaksi hiottuun ja sinällään kustannustehokkaaseen toimitusten ja ylläpidon ketjuihin omat ihmisensä mukaan ja laskuttaa nekin kulut sitten siltä julkisasiakkaaltaan. Tämä kaikki siis vain siksi ettei virkamiesten tarvitsisi kilpailuttaa monimutkaisimman kautta kilpailulain mukaisesti kaikkia palveluitaan. Täytyy toki myöntää, että kilpailulaki on virkamiesten laatima tolkuton byrokraattinen himmeli ja sen vaatimukset monimutkaisia ja erittäin työläitä ja siksi kalliita (kilpailutuksen hyöty menee usein kilpailutuksen kustannuksiin), mutta tässä on lähdetty ratkaisemaan yhtä ongelmaa luomalla toinen, suurempi.
Eikä se kilpailulainsäädäntö edes tee sitä mitä sen piti eli saa aikaan reilua ja tasapuolista tarjouskilpailua ilman korruption mahdollisuutta, vaan virkamiehet ovat jo aikoja sitten oppineet, että miten he saavat etukäteen valitsemansa toimittajan ja softan "voittamaan" sen tarjouskilpailun ilman että päätyvät markinaoikeuteen. Muistakaa Apotti. Kaikki alalla tiesivät kuka sen kisan voittaa. Jos ei tiennyt, oli ammattitaidossa ja yhteyksissä ongelmia. Useiden suurten toimittajien piti silti tehdä iso työ tarjouksen kanssa, jos silti jotain tapahtuisi ja siksi että piti osoittaa olevansa kiinnostunut alasta asiakassuhteiden vuoksi.
Keskiajan maagit tekivät taikojaan, ja kunnianhimoisin päämäärä oli alkemistien yritys tehdä lyijystä kultaa.
VastaaPoistaIhminenhän on eräänlainen kiiltäviin metalleihin mieltynyt harakka, ja jo ennen kuin kukaan kirjoitti historiaamme ensimmäistäkään riviä, primitiiviset alkuihmiset ripustivat kehoonsa puhkottuihin reikiin kaikenlaisia kimaltelevia kimpaleita.
Omat talousajatuksemme ovat toki paljon, paljon, paljon viisaampia, ja onhan meillä oikein taloustiedekin, joka tosin ei toistaiseksi ole päässyt ihan tarkalleen sopuun siitä minkäniminen taloususkonnon lahko omaisi kirkastetuimman totuuden. Mutta kyllähän ne kaikki puhuvat esimerkiksi julkisesta taloudesta ja yksityisestä sektorista.
Ehkä olemmekin yrittäneet löytää totuutta ihan väärästä kohdasta, kun olemme tarkastelleet talouden toimintaa ja instituutiota. Sama "rahahan" niissä kiertää, eikä se missään vaiheessa ole erikseen lyijyä ja kultaa.
Ehkä paras innovaatio olisi kehittää kaksi kokonaan eri rahaa, yksityinen ja yleinen, ja panna ihan kaikki, vaikka koko valtakunta, kummallakin valuutalla hinnoitelluksi ja myyntiin. Jep jep, oikein odotan sitä päivää että kaikki -- siis ihan kaikki -- on yksityistä omaisuutta ja toimii ah, ah, ah, niin tehokkaasti.
Siinä menevät julkisrahan ökyomistajat komeaan konkurssiin! Eikä mitään eikä ketään kelle valittaa! Eipä paljoa kannata edes kadun toiselle puolelle yrittää, kun katu on yksityistetty eikä ihan halpa hyödyke ollenkaan. Kas, kun yksityistä rahaa otetaan siitä mikä on ihmisille kaikkein välttämättömintä. Sitä nimitetään talouden realiteetiksi.