Tutkimus osoitti julkisomisteisten yritysten tehottomuuden

Julkiselle sektorille eli valtiolle ja kunnille voidaan ostaa palveluita joko yksityisiltä toimijoilta tai valtion omilta - sitä varten perustetuilta - julkisomisteisilta yrityksiltä. Erona näiden välillä on omistuksen lisäksi se, että jälkimmäisiltä eli niin sanotuilta inhouse-yhtiöiltä tehtyjä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa. 

Tämä tilanne tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei inhouse-yhtiöihin kohdistu samanlaista kustannustehokkuuspainetta kuin yksityisiin toimijoihin. Ja siksi on tärkeää, että niiden tehokkuutta valvotaan sekä hallinnollisesti että tutkimuksen kautta. 

* * *

Jälkimmäiseen tehtävään on tarttunut Jyväskylän yliopisto, joka julkaisi kaksi tutkimusta, joiden mukaan inhouse-yhtiöiden kustannustehokkuus on selvästi heikompi kuin yksityisesti omistettujen yritysten. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin inhouse-yhtiön kulu- ja laskutusrakennetta ja vertailtiin sitä yksityiseen tilitoimistoon, joka oli ostanut inhouse-yhtiön liiketoiminnan. 

Yksityisen yrityksen hinnat olivat tutkimuksen perusteella keskimäärin 41 % alhaisemmat kuin inhouse-yhtiöllä. Siinä huomattiin myös, että työntekijöiden tehokkuus parani yksityistämisen jälkeen peräti 82,5 % ja työvoimakustannukset laskivat keskimäärin 8 %. 

Tutkimus osoitti lisäksi, että inhouse-yhtiöllä oli vähemmän laskutettavia asiakkaita ja siellä tehtiin vähemmän työtunteja kuin yksityisissä yrityksissä. Kuitenkin inhouse-yhtiössä työskenteleville maksettiin keskimäärin 14 % parempaa tuntipalkkaa.

Jyväskyläläisten toisen tutkimuksen mukaan yksityistäminen parantaa inhouse-yritysten kustannustehokkuutta ja sitä kautta myös säästää valtioiden ja kuntien kustannuksia. Siten markkinaehtoisten toimijoiden käyttö julkisen sektorin hankinnoille voisi - niiden liikevoittovaatimuksesta huolimatta - olla julkisyhteisöille huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin inhouse-yritykset.

* * *

Nämä Jyväskylän yliopiston tutkimukset aiheuttivat heti vastalauseen, jonka mukaan etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa olisi julkaistu vääriä tietoja. Valittajan mukaan tutkimus on harhaanjohtava muun muassa siksi, ettei inhouse-yhtiön ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan kustannustehokasta palvelua omistajilleen. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjen mittareiden on väitetty olevan sopimattomia vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja inhouse-yhtiöiden vertailuun.

Tutkimusten tekijä Reetta Ghezzi on puolestaan todennut, että "rakentava palaute ja kritiikki on aina tervetullutta. Jos tutkimuksesta löytyy selkeästi virheitä, niin totta kai me haluamme tietää siitä. Mutta jos tulokset eivät miellytä, se ei ole mielestäni asiallinen kritiikki."

Poliitikoista ainakin Kokoomuksen Tere Sammallahti on ottanut asiaan kantaan toteamalla, että jos inhouse-yrityksissä ollaan huolissaan tutkimuksen paikkansapitävyydestä, niin "helpoin tapa hälventää epäilyjä olisi antaa inhouse-yhtiöiden piilottelemat talousluvut tutkijoiden käyttöön. Aleksandr Solzhenitsyniä vapaasti mukaillen: He tietävät. Me tiedämme. He tietävät, että me tiedämme. Ja sitä rataa."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mitä jyväskyläläisten tutkimuksista seuraa. Yleisenä periaatteena voidaan kuitenkin todeta, että tutkimusten tulokset ovat voimassa siihen asti, kunnes joku on osoittanut niissä kiistattomia virheitä tai on uudella tutkimuksella saavuttanut erilaisia tuloksia. 

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut jyväskyläläisten tutkimusten osalta, vaikka asia on äärimmäisen tärkeä verovarojen käytön ja siten koko yhteiskunnan kannalta. Ja siksi soisi, että aiheesta tehtäisiin nopeasti lisätutkimuksia, jotka joko vahvistaisivat tai falsifioisivat tässä puheena olleiden tutkimusten tulokset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen

Hankintalaki on kallis, mutta haitallinen

Haukiputaan entinen talous- ja suunnittelupäällikkö kirjoitti aamun lehdessä hankintalain aiheuttamista ongelmista suomalaiselle julkiselle sektorille.  Hänen mukaansa laki "on jo pitkään toiminut julkista hallintoa vastaan sekä taloudellisesti että laadullisesti".

Kirjoittajan mukaan ongelmana on erityisesti se, että halvimmasta tarjouksesta poikkeaminen vaatii erityiset ja vieläpä ennen tarjouspyyntöä muotoillut perustelut tai muuten ollaan helposti markkinaoikeudessa. Oman kokemukseni perusteella voin vahvistaa tämän. 

Esimerkiksi tutkimuslaitteita hankittaessa selvitän nykyisin aina etukäteen, mikä laite hankitaan ja sen jälkeen kirjoitan tarjouspyynnön siten, että ostettavaksi haluttu laite voittaa "kilpailun". Näin vältytään markkinaoikeudelta, mutta lain hengen mukainen menettely tuskin on.

Hankintalakiin liittyvät ongelmat eivät ole mitenkään uusi asia. Olen itsekin kirjoittanut niistä jo vuosia sitten.

Tuolloin nostin esille sen, että laki suosii voimakkaasti suuria toimijoita ja sitä kautta käytännössä ehkäisee pk-yritysten kehittymistä ja toimintaa. Tämän totesi tavallaan myös Haukiputaan mies, päätellessään, että kansainväliset suuryhtiöt noukkivat kilpailutettavista palveluista lyhyessä ajassa itselleen tuottoisimmat osat. Tätä ei ole syytä epäillä

Kirjoittaja huomautti myös, että tarjonnan ollessa olematonta saattaa virallinen tarjouspyyntö tosiasiallisesti nostaa hintoja jopa merkittävästi verrattuna paikalliseen sopimiseen. Hän ei kuitenkaan maininnut ehkä lain tärkeimpiä veronmaksajien kuitattavaksi tulevia lisäkustannuksia.

Tarkoitan sitä, että hankintalaki on tuottanut lähes jokaiseen virastoon päätoimisen kilpailutusasiantuntijan, jolle pitää tietenkin maksaa palkkaa. Lisäksi hankintalaki on pitkittänyt jokaisen hankinnan kestoa moninkertaiseksi ja - kuten jo todettu - on vaikeuttanut tehokkaasti pienyritysten toimintaa maassamme.

Lopuksi kiinnitän huomioni siihen, että haukiputaalainen mielipidekirjoittaja toteaa, ettei hankintalain mukainen julkinen hankinta toimi samoin kuin yksityinen ihminen tehdessään ostopäätöksiä. Lainaan asiaa valaisevan esimerkin omasta vanhasta kirjoituksestani. 

"Esimerkiksi työmaaruokalaa kilpailutettaessa voi hankintakriteereinä käyttää vaikka tarjolla olevien ruokalajien määrää ja hintaa, mutta ei missään tapauksessa esimerkiksi ruuan makua tai aiempia kokemuksia palvelun joustavuudesta." Käsi ylös se, joka toimii samalla tavalla valitessaan ruokapaikkaa itselleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Julkisen sektorin liiat virkamiehet

Johtaminen julkisella sektorilla

Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista