Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?

Ylen julkaisi jutun, jossa soinilaisten perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä (sin) väitti puolueen halla-aholaisen vähemmistön vaatineen häntä tekemään ennen vuonna 2017 tapahtunutta puolueen hajoamista myyräntyötä Yleisradiota vastaan ja sitä kautta nakertamaan ihmisten luottamusta medioihin.  Tämän mukaan "se oli ihan tällainen ohjelmallinen julistus, että perussuomalaisten pitää tehdä ulostuloillaan selväksi, mitä he ajattelevat Ylestä".

Juttu on sikäli kummallinen, ettei toimittaja kommentoi siinä sanaakaan Ylen linjasta tuona aikana. Siksi päätin virkistää muistiani ja katsoa, mitä olen itse kirjoittanut aiheesta ennen vuotta 2017.

* * *

Kesäkuussa 2013 kirjoitin Arto Luukkaisen (ps) ehdotuksesta, jonka mukaan Yle voisi tehdä ajankohtaisohjelman, jossa maahanmuuttajille esitettäisiin heidän tyttölapsiin suhtautumiseensa liittyviä kysymyksiä. Siis sellaisia kuin "hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?"

Luukkaisen ehdotuksen pohjalta ehdotin samassa kirjoituksessa Ylelle ajankohtaisohjelmaa, johon kutsuttaisiin monipuolinen keskusteluryhmä pohtimaan samaa aihetta niin ikään kysymyslistan pohjalta. Kummankaan kaltaista ohjelmaa ei ole tietääkseni esitetty Ylellä vielä tänäkään päivänä, vaikka arvelin silloin, että "näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua".  

Helmikuussa 2015 kirjoitin siitä, kuinka Yle haastatteli Syyriaan lähtenyttä jihadistia salaten tämän oikean nimen. Näin siitä huolimatta, "etteivät länsimaiden toimet taisteluihin osallistumisen estämiseksi ole vaikuttaneet nimeksikään; ja uutisen tehdessään valtionmedia tulee mainostaneeksi jihadismia kaikille kuulolla oleville". 

Lokakuussa 2015 ihmettelin, kuinka Ylen silloisessa useiden kymmenien ihmisten maahanmuuttajaillassa "on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa."

Huhtikuussa 2016 pohdin, että miksi Ylen toimitus käänsi Guardianista jutun suomeksi muuten varsin uskollisesti, mutta jätti kertomatta sen, että Belgiaan tuleville maahanmuuttajille allekirjoitettavaksi annettu julistus "kertoo tulijoilta vaadittavaan homojen oikeuksien sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon tunnustamista". Ihmetelin, että "eihän kyse vain ole siitä, että yleläiset epäilevät suomalaisilla olevan varsin hyvän käsityksen tietyistä kulttuureista tulevien henkilöiden suhtautumisesta homojen oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon".

Maaliskuussa 2017 hämmästelin Ylen uutista Ruotsin rajusti lisääntyneistä jengirikoksista tarjoten monenlaisia lukuja. Kummallista oli kuitenkin se, ettei Ylen "uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan."

* * *

Näiden viime vuosikymmenellä tehtyjen muistiinpanojeni perusteella näyttää siltä, ettei Yleisradio tosiaankaan pystynyt tuolloin - ainakaan maahanmuuttokysymyksissä - neutraaliin uutisointiin. Sen sijaan sen toimitus syötti kaikelle kansalle omaa vihervasemmistolaista propagandaansa, joka on sittemmin osoittautunut suomalaisten harhaanjohtamiseksi ellei suorastaan etnisesti suomalaista vastaan suunnatuksi myyräntyöksi - yleläistä kielikuvaa käyttääkseni. 

Siten ei ole ihme, että jo tuolloin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan ongelmallisuuden erinomaisesti ymmärtäneet halla-aholaiset suhtautuivat yhtiön tosiasioita peittelevään journalismiin hyvinkin kriittisesti. Ja vaativat Yleä korvaamaan valheellisen uutisointinsa tosiasioihin perustuvalla journalismilla siinä kuitenkaan onnistumatta, kuten vaikkapa tämä syyskuinen tapaus osoitti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Ylen uutistoimituksen kehityshanke
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta

Suomi on liittymässä Ottawan sopimukseen, joka kieltää henkilömiinat. Asiasta käytiin eduskunnassa keskustelu, jossa esiteltiin argumentteja puolesta ja vastaan.

Mutta mitä teki kansalaisten tiedonsaannista vastaava lehdistö?

Sen sijaan että se olisi analyyttisesti tarkastellut itse asiaa, se nosti piikin nokkaan kansanedustaja Kimmo Kivelän, joka oli lainannut puheenvuoroonsa perustelut Wikipediasta. En oikein ymmärrä, mistä ne perustelut olisi pitänyt hakea, kun kerran hyvä lähde on kaikkien käsillä. Olisiko Kivelän pitänyt niin sanotusti keksiä pyörä uudelleen? Omasta mielestäni ainoa asiallinen moite Kivelälle voidaan tässä asiassa antaa siitä, ettei hän maininnut tietojensa lähdettä.

Käytännössä lehdistön tavoitteena Kivelän tikun kärkeen nostamisessa lienee viedä ihmisten huomio pois itse asiasta. Ja tässä se on epäilemättä myös onnistuva. Samalla uhrataan, ilmeisesti joko väliaikaisen turvaneuvostopaikan ja/tai nykyisen Tasavallan Presidentin YK-tavoitteiden alttarille, suuri osa Suomen puolustusvoimien kykyä huolehtia maamme sotilaallisesta koskemattomuudesta. Toivottavasti uhrauksille saadaan aikanaan katetta, eikä puolustuvoimien suorituskyvyn alentumaa tarvitse koskaan testata tositilanteessa.

Jotta itse asia ei unohtuisi, teen lopuksi Kivelät ja lainaan Wikipediasta perustelut puolesta ja vastaan.

Ottawan sopimuksen kannattajat esittävät mm. seuraavia väitteitä:

• miinat eivät erota sotilaita ja siviilejä, vaan tappavat ja vammauttavat ihmisiä eri puolilla maailmaa joka päivä

• miinanraivaus on hyvin kallista, vaikka miina itsessään on suhteellisen halpa

• miinojen marginaalinen sotilaallinen hyöty on pieni verrattuna niiden seurauksiin siviiliväestölle

• Miinojen käyttö on vastoin humanitääristä oikeutta

Ottawan sopimuksen vastustajat esittävät mm. seuraavia väitteitä:

• Suomessa osattiin jo yli 60 vuotta sitten kirjata miinakentät kartalle, niin ettei siviiliväestölle aiheutunut haittaa

• Rauhan aikana suomalaiset miinat eivät ole maastossa, vaan Puolustusvoimien varastoissa.

• Sotatilassa miinat ovat ylivoimainen asejärjestelmä Suomen kaltaisessa maassa, jolla on pitkät rajat puolustettavinaan mutta vain vähän puolustajia. Jalkaväkimiinojen etuna on myös niiden psykologinen vaikutus: kun vihollinen tietää maassa mahdollisesti olevan miinoja, se pelkää jokaista askeltaan.

• Suomen oloissa maamiinat ovat turvallisempia siviiliväestölle kuin rypälepommit, joiden riski jäädä räjähtämättöminä maastoon on paljon suurempi.

On melko helppo nähdä, ettei mikään edelle kirjoitetuista sopimusta puoltavista seikoista koske Suomea, joka käyttää miinoja puolustustarkoituksiin ja kartoittaa jokaisen tekemänsä miinakentän. Sekä purkaa ne sotatilanteen jälkeen. 

Sen sijaan sopimuksen vastustajien argumentit ovat asiallisia. Tästä huolimatta maamme tullee liittymään Ottawan sopimukseen, eikä tätä todellisuudessa oteta huomioon puolustuvoimien määrärahoissa, vaikka niin on luvattu. Jos jotain ehkä korvamerkitäänkin korvaaviin asejärjestelmiin, otetaan jostain muualta sitten monin verroin enemmän pois. Tällainen toiminta on yksinkertaisesti epärehellistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Diplomatian kukkasia

Valtion tehtävät

Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?