Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista

Ilta-Sanomat julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Kelan toimeentulotuen saajista. Tai ehkä se on pikemminkin hirveä kuin mielenkiintoinen, ja siksi päätin poimia muutaman siinä esitetyn tiedonpalasen ja kommentin teidän ihmeteltäväksenne, arvoisat lukijani. 

Suomessa oli vuoden 2024 lopulla 43 534 arabiaa äidinkielenään puhuvaa ihmistä. Heistä 22 918 henkilöä eli 52,6 prosenttia sai perustoimeentulotukea Kelasta. Somaleita oli puolestaan 26 891, joista 13 348 eli 49,6 prosenttia nautti samasta etuudesta. 

Suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista vain reilu 4,5 prosenttia sai toimeentulotukea vuoden 2024 aikana. Siten edellä mainitut väestöryhmät saavat tätä veronmaksajilta kerättyä tukirahaa –  henkeä kohden laskettuna – kertaluokkaa enemmän kuin suomalainen kantaväestö.

Maahamme saapuneista ukrainalaisista puolestaan noin 47 prosenttia saa toimeentulotukea. Siten myös he ovat suurelta osin veronmaksajien elätettävänä, mutta toisaalta heistä elantonsa hankkii omalla työllään jo nyt hiukan suurempi osuus kuin alussa mainittuihin väestöryhmiin kuuluvista ihmisistä. 

* * *

Jutussa oli haastateltu muutamia asiantuntijoita. Niistä erityisen osuva on Elinkeinoelämän tutkimulaitoksen (Etla) vanhemman tutkijan Sakari Lähdemäen näkemys, jonka mukaan "eri väestöryhmien välillä näyttäisi olevan merkittäviä eroja sen suhteen, miten hyvin he integroituvat. Vaikea sanoa mikä tätä selittää, lähtömaan heikot olosuhteet vai kulttuurilliset tekijät vai jotkin muut seikat."

Sekä edelleen: "tämä horjuttaa sitä ajatusta, että tietyiltä alueilta tulevat integroituisivat länsimaiseen yhteiskuntaan sen olemassa olevien instituutioiden avulla". Mutta tämänhän me jo tiesimmekin. 

Toisaalta Valtion talouden tutkimuskeskuksen (VATT) johtava tutkija Hanna Pesola puolestaan kertoi Tanskassa tehdystä tutkimuksesta, jossa havaittiin, "että pakolaisten toimeentulotuen leikkaaminen paransi työllisyyttä ja työtuloja ensimmäisen vuoden aikana, mutta myönteiset työllisyysvaikutukset näyttivät kadonneen viiden vuoden jälkeen".

Hän myös huomautti, että "tukien leikkaukset vaikuttivat voimakkaasti niiden kohteena olleiden perheiden lapsiin. Heidän kohdallaan reformi vähensi varhaiskasvatukseen osallistumista ja toisen asteen tutkinnon suorittamista. Lisäksi se nosti todennäköisyyttä tulla tuomituksi väkivaltarikoksesta."

Näiden kommenttieen perusteella olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista – ellei suorastaan katastrofaalista – eikä tähän lopputulokseen päätymistä voi juurikaan ehkäistä. Ei ainakaan Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa kantaväestön määrä on juuri kääntynyt kiihtyvään laskuun, jonka seurauksena työtä tekevän kantaväestön kyky tarjota maassa asuville vieraskielisille etuuksia heikkenee vuosi vuodelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille

Maahanmuuton kustannukset ovat olleet tässä blogissa esillä moneen kertaan. Niin tälläkin kertaa, koska kansantalouden emeritusprofessori Vesa Kanniainen on kertonut laskeneensa eduskunnan pyynnöstä maahanmuuttajien nettokustannuksiksi - siis hyödyt miinus kustannukset - julkiselle taloudelle pahimmillaan jopa noin 900 000 euroa per tulija (irakilaiset ja somalit).

Tämä luku on samaa suuruusluokkaa kuin muualla tehdyt (Tanska, Norja) ja kotimaassakin aiemmin tehdyt laskelmat. Näin ollen lienee selvää, ettei Suomeen kannata ottaa ensimmäistäkään maahanmuuttajaa ilman, että sille on erityisen hyvät perusteet. Samalla hän osoitti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen vastaavan tutkimuksen vakavasti puutteelliseksi ja siksi tuloksiltaan virheelliseksi.

Kanniainen kuitenkin totesi, että maahanmuuttajien välillä on oleellisia eroja, jotka johtuvat erityisesti Lähi-idän ja Afrikan suunnalta tulevien ihmisten olevan erityisen haitallisia taloudelle. He ovat käytännössä lähinnä humanitaarisia maahanmuuttajia.

Koska Kanniaisen analyysi oli tehty eduskunnan pyynnöstä, on syytä uskoa ja toivoa sitä, että niitä tullaan jatkossa hyödyntämään myös maahanmuuttoon liittyvässä lainsäädännössä. Tai itse asiassa, tämän tulisi olla itsestäänselvyys niin oikeiston ja vasemmiston poliittisia linjoja laadittaessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi
Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?

Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Yritysten verottaminen on OECD:n mukaan talouskasvulle haitallisinta verotusta. Vasta sen jälkeen tulevat palkkojen, omaisuuden ja perintöjen, kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen.

Tästä syystä yrityksiä rasittavaa - eli yritysten tuloksesta maksettavaa - yhteisöveroa on Suomessa lievennetty viimeisten 20 vuoden aikana ja se on tällä hetkellä 20 prosentin tasolla oltuaan pahimmillaan vuosina 2000-2004 jopa 29 prosentissa. Vaihtoehtona voisi olla Viron tapaan yritysten verottaminen vasta sen jälkeen, kun ne realisoivat voittonsa osinkoina.

Viron mallissa etuna on se, että yritysten tulos on kokonaisuudessaan käytettävissä investointeihin kun Suomessa julkinen sektori leikkaa siitä ensin edellä mainitun 20 prosenttia. Siksi ei ole ihme, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin talouskasvun kiihdyttämiseksi, jotta yritysten investoinneille olisi nykyistä paremmat edellytykset.

Etlan mukaan tämä toimenpide vauhdittaisi talouskasvua ilman kustannuksia julkiselle taloudelle, koska yritykset ja palkansaajat hyötyvät veronalennuksesta niin paljon, että veronalennus maksaisi itsensä ajan myötä takaisin. Eli kasvattaisi julkisen sektorin muita tuloja, joita tuottaisivat järjestön johtajan Aki Kangasharjun mukaan työllisyyden paraneminen sekä ansiotason, kulutuksen ja muun toimeliaisuuden kasvu, joista kaikista seuraa verotettavia tuloja.

Ongelmana olisi lähinnä se, että näiden verotulojen kasvu tapahtuu viiveellä. Sen paikkaamiseksi Etla ehdotti valtion omaisuuden myymistä - jos ja kun ei haluta ottaa lisää velkaa. 

Tämän se teki ilmeisesti siksi, että valtio on muutenkin velkaantumassa huimaa vauhtia pitkälti Sanna Marinin (sd) hallituksen kehittelemän äärimmäisen kalliin hyvinvointihimmelin ja nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen yltiövarovaisten menoleikkausten seurauksena. 

Omalta osaltani kannatan yhteisöveron laskemista, mutta saa nähdä, tarttuuko Orpon hallitus Etlan ehdotukseen. Ja jos tarttuu, niin minkälaisen huudon se aiheuttaa verotusta rakastavissa oppositiossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Näkyykö Tarja Halosen arvovaikuttaminen edelleen?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on esittänyt oman näkemyksensä siitä, kuinka Suomen yhä syvemmälle sukeltava talous saataisiin kääntymään jälleen nousuun. Sen mukaan esimerkiksi yhteisöveroa pitäisi laskea viisi prosenttiyksikköä ja korkeimpia marginaaliveroja kymmenen prosenttiyksikköä. 

Etlan Aki Kangasharju perusteli tätä sillä, että "kasvu on saatava nopeutumaan tai julkisen sektorin alijäämä joudutaan poistamaan pelkästään julkista taloutta pienentämällä. Verotuksen kiristäminen ei auta hitaan kasvun oloissa, koska se hidastaa kasvua entisestään".  

Lisäksi Etla ehdotti hallituksen neljän miljardin investointiohjelman suuntaamista palvelemaan uuden teollisuuspolitiikan tavoitteita. Eli käytännössä startup-yritysten kasvuvaiheen rahoituksen järjestämistä, jotta ne eivät näivettyisi lupaavan alun jälkeen rahoituksen puutteeseen.

* * *

Nämä kaksi asia liittyvät toisiinsa tavalla, jota edelle linkittämäni uutinen ei kertonut. Eli Suomessa ei joko ole riittävästi yksityistä rahoitusta tai sitä ei kannata sijoittaa Suomeen. Ja juuri siksi meillä on perinteisesti jouduttu rahoittamaan yrityksiä julkisista varoista.  

Nyt siihen ei kuitenkaan ole varaa, koska Suomen talous jämähti paikalleen jo vuonna 2008 eli hiukan Tarja Halosen presidenttikausien puolivälin jälkeen - siis taloudellisessa mielessä suorastaan ikuisuus sitten. Ja sen seurauksena julkinen sektori on suorastaan käsittämättömän alijäämäinen.

Tässä mielessä oli erityisen ikävä huomata, etteivät suuret suomalaiset yritykset näe tuoreen kyselyn mukaan tarpeelliseksi tehdä uusinvestointeja Suomeen. Sen sijaan ne näkevät järkevämmäksi sijoittaa rahansa - ylläpitäviä investointeja lukuun ottamatta - ulkomaille, missä pääomalle saa paremman tuoton.

* * *

Mainitsin edellä Tarja Halosen. Tein tämän tarkoituksella, sillä muistan varsin hyvin, kuinka hän heti presidentiksi noustuaan ilmoitti haluavansa olla vahva arvovaikuttaja. 

Satuin nimittäin eilen huomaamaan sosiaalisessa mediassa haastattelupätkän, joka oli peräisin tästä haastattelusta (kohdasta 5 minuuttia 11 sekuntia), jossa hän sanoo, ettei rikastuminen "ole rikos, mutta se on joltain pois". 

Haastattelussa puheena olevassa tapauksessa Halosen kritiikille erään ammattijohtajan kohtuuttomista palkkioista oli kyllä hyvät perustelut, eikä hän myöskään sanoutunut kokonaan irti taloudellisten kannustimien käytöstä lisäämään ihmisten työmotivaatiota. Siitä huolimatta hänen edelle lainaamani kommentti osoittaa sen ajattelun joka vallitsee poliittisessa vasemmistossa ja esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen parissa. 

Heidän ajatuksissaan talous on nollasummapeliä, jossa yhden voitto on toisen tappio aivan kuten Halonen totesi. Eivätkä he siten kykene näkemään, että etenkin yrittäjien rikastuminen voi kasvattaa koko talouden kakkua, mikäli heidän ansaitsemansa raha palautuu takaisin talouteen esimerkiksi kotimaan investointeina. 

Siksi mieleeni tuli sellainen ajatus, että voisiko Suomen kyvyttömyys nousta muiden maiden tavoin vuoden 2008 kansainvälisestä talousromahduksesta johtua siitä, että presidentti Halonen onnistui arvovaikuttajana muuttamaan suomalaisten ajattelua. 

Eli kykenikö hän muuttamaan kansallisen mielipiteemme valtavirran kahdentoista vuoden kautensa aikana talouskasvun edistämisestä tulonjaon vahtimiseen? Ja siten lamauttamaan uusinvestointien kohdistamisen maahamme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen
Parhaat presidentit - ja pari huonointa
Tarja Halosen möläytyksestä

Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus

Kotimaiset mediat uutisoivat näyttävästi elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportin vihreiden suomalaistuotteiden osuudesta maaailmankaupassa. Ote oli negatiivinen, kuten esimerkiksi MTV3:n otsikko "Suomen osuus vihreiden tuotteiden kaupasta vain puoli prosenttia – potentiaalia kasvuun hyödynnettävä" osoittaa.

Helsingin sanomat puolestaan otsikoi asiasta, että "Tutkimus: Suomen vihreä vienti on tilastojen mukaan lapsenkengissä, mutta murros voi olla jo käsillä". Ehkä hiukan pöllömediaa optimistisemmin, mutta yhtä kaikkea nykytilannetta pessimistisesti katsovana.

Niinpä otin ja perehdyin tuon raportin tiedotteeseen Etlan omilla sivuilla. Sieltä löysin muutamia lukuja, jotka journalistien tulkintoja paremmin kertonevat siitä tilanteesta, jossa vihreä taloutemme on juuri tällä hetkellä.

Otetaan ensin vihreiden suomalaistuotteiden määrä maailmankaupasta. Se on raportin mukaan 0,5 prosenttia. Kysymys siis kuuluu: onko se paljon vai vähän.

Yhden vastauksen saamme vertaamalla tuota lukua suomalaisten osuuteen maailman väestöstä. Eli 0,5 per (5,5 miljoonaa / 7 713 miljoonaa). Laskutoimituksen lopputulos on se, että meidän osuutemme vihreistä tuotteista on noin 7-kertainen suhteessa koko maailman väestöön.

Toisen vastauksen saamme vertaamalla Suomen 0,5 prosentin osuutta EU-maiden vihreiden tuotteiden osuuteen (raportin mukaan 35 prosenttia maailmankaupasta) ja suhteuttamalla se Suomen ja EU-maiden väestöjen suhdelukuun. Suomalaisiahan on 100 x 5,5 miljoonaa / 448 miljoonaa eli noin 1,2 prosenttia EU-kansalaisista. Kun nyt laskemme suomalaistuotteiden osuuden EU:n tuotteiden määrästä saadaan vastaukseksi 1,43 prosenttia eli jakamalla tämä äsken lasketulla 1,2:lla prosentilla voimme todeta olemme muita EU-maita noin 16 prosenttia etevämpiä vihreiden tuotteiden tuottajina.

Etlan raportissa oli myös tieto, että Suomi tuottaa EU-maiden vihreistä palveluista kahdeksan prosenttia. Kun suhteutamme tämän osuuteemme EU:n väestöstä saamme lopputulokseksi, että vihreiden palvelujen tarjoajina olemme noin 6,5 kertaa parempia kuin muut EU-maat.

Edellä kuvaamieni laskutoimitusten perusteella minusta näyttäisi siltä, ettei suomalaismedioiden pessimismiin suomalaisten vihreiden tuotteiden nykytilanteesta näyttäisi olevan minkäänlaista perustetta - päinvastoin. Jos ja kun maailma jatkossakin vihertyy, on siten syytä olla luottavainen myös Suomen vihreän talouden tulevaisuuden suhteen.

Tämän edellytyksenä on kuitenkin suomalaisen tuotekehityksen mahdollistaminen sekä intellektuaalisesti (koulutus ja rekrytointipolitiikka) että aineellisesti (yritysten kassavirta). Siksi on tärkeää, että maan hallinnossa ymmärrettäisiin huolehtia niihin vaikuttaviin tekijöihin eli koulutuspanosten suuntaamisesta oikeanlaista osaamista tuottavaksi, yritysten kilpailukyvyn muista kotimaisista tekijöistä huolehtiminen sekä yritysmaailmamme "vanhojen" tuotteiden tuottamien tulojen tasaisen virran mahdollistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia

Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?

Sanna Marinin (sd) hallituksen valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kepu) jättää tehtävänsä Annika Saarikolle (kepu). Hän jää historiankirjoihin valtion rahakirstun vartijana, jonka aikana romutettiin vastuullinen talouspolitiikka, jollaisella Suomen valtionvelka oli pari vuotta sitten saatu laskuun.  

Ilta-sanomat julkaisi Vanhasen eräänlaisen testamentin, jonka mukaan hänen johtamansa velkaantuminen pitää kääntää tehostamalla kasvua sekä julkisen sektorin toimintaa ja tuottavuutta. Miljardien eurojen aukkoa ei voi hänen mukaansa paikata vain leikkauksilla ja veronkorotuksilla, vaan on puututtava lähes kaikkiin valtion menoihin. Vain oikeusministeriön hallinnonalan hän jättäisi leikkauslistojen ulkopuolelle. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavoin uusi ministeri ottaa koppia edeltäjänsä näkemyksestä, jonka mukaisesti tämä ei kuitenkaan hoitanut valtion asioita. Siinä mielessä Vanhasen testamentti on siis nykyhallituksen käytännön mukaista, että tehdyt sotkut siirretään muiden selvitettäväksi. 

Vastuun väistäminen saattaakin johtua siitä, että Vanhasen aikana tehdyt päätökset ovat äärettömän ongelmallisia. Viimeksi eilen niitä kauhisteli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, jonka mukaan hallituksen finanssipolitiikka tarkoittaa elvytyksen jatkumista nousukaudella ja julkisen talouden kestävyysnäkökulman laiminlyöntiä, joka "tuhoaa Suomen tulevaisuuden".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha
Toivotaan toivotaan toivotaan
Matti Vanhasen uusi vero