Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Yle kertoi, että Oulussa käy yhä useammin siten, että bussit ajavat kyytiin haluavien ohi, koska ne ovat täynnä. Asiaan saataisiin luonnollisesti korjaus, mikäli busseihin ja niiden henkilöstöön investoitaisiin enemmän rahaa. 

Syynä ongelmaan eivät ole itse bussiyhtiöt, vaan niitä työllistävän Oulun kaupungin rahapula. Tämä ongelma juontaa puolestaan juurensa siitä, etteivät bussilippujen hinnat määräydy markkinoilla, vaan ovat yhteiskunnan sääteleminä, eivätkä siksi kata palvelusta aiheutuneita kuluja - saati liikennöitsijöiden liikevoittoja. 

Niinpä kaupunki maksaa liikennöitseville bussiyhtiöille lippujen todellisen tuoton ja rahantarpeen välisen erotuksen verovaroista. Mutta valitettavasti kaupungilla ei juuri nyt ole varaa panna nykyistä suurempia rahasummia joukkoliikenteeseensä, eikä asiasta päättävillä poliitikoilla ole halua nostaa lippujen hintoja, koska sellainen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti heidän kannatukseensa.

Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Helsingin joukkoliikenne, jonka matkalippujen hintojen nostopaine on kova, mutta etenkin poliittinen laitavasemmisto pyrkii estämään sen. Nähtävästi kaupungin vihreiden ja vasemmistoliittolaisten päättäjien mielestä olisi parempi sisällyttää entistä suurempi osa joukkoliikenteen kuluista verovaroista kustannettavaksi - eli piiloon äänestäjiltä.

* * *

Otin asian esille siksi, että edellä kuvaamani oululainen bussiongelma on suorastaan klassinen esimerkki siitä, miksi sosialismi ja jopa vain sen osittainenkin soveltaminen - Oulun tapaan - johtaa kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Sekä siitä, miksi sosialismiin perustuvat yhteiskunnat ovat historian kuluessa aina muuttuneet kansalaisilleen helvetinloukuiksi, joissa vallanpitäjät pyrkivät säilyttämällä asemansa rajaamalla ihmisten vapauksia ja tiedonvälitystä. 

Vain yksi asia on outoa. Nimittäin se, miksi Suomessakin noin neljä kymmenestä äänestysikäisestä ihmisestä antaa vaali toisensa jälkeen tukea sellaisille ehdokkaille, jota pyrkivät rakentamaan yhteiskuntamme sosialismin perustalle. 

Onhan suomalaisten koulutustaso kuitenkin OECD-maiden keskitasoa ja kansan älykkyyskin on ihan kelvollinen, joten luulisi näinkin ilmeisen asian tulevan ymmärretyksi kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo poistaa sekä työntekijä- että työnantajapuolen järjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Näin saataisiin 190 miljoonaa euroa lisää verotuloja käytettäväksi veronkevennyksiin.

190 miljoonaa ei tietenkään ole kovin paljon verrattuna valtion noin 90 000 miljoonan euron menoihin. Puhumattakaan sen reilusta 173 000 miljoonan euron velasta. Mutta on se kuitenkin jotain.

On nimittäin kysyttävä, että miksi ihmeessä tavallisen suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi on joskus menneisyydessä päätetty ohjata osa yritysten ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen rahoituksesta. Eikä juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

* * *

Toinen tuore uutinen kertoi, että hallitus aikoo alkavalla viikolla keventää yhteisöveroa kahdella tai kolmella prosenttiyksiköllä. Sen seurauksena osakeyhtiöille, osuuskunnille sekä tietyin edellytyksin liikelaitoksille, julkisyhteisöille, yhdistyksille, laitoksille, säätiöille ja asunto-osakeyhtiöille jää hiukan enemmän rahaa käytettäväksi niiden varsinaiseen toimintaan ja olemassaolon tarkoitukseen.

Myös tätä voi pitää järkevänä ratkaisuna, joka toivottavasti maksaa itsensä takaisin lisääntyvänä taloudellisena toimeliaisuutena ja sitä kautta syntyvänä verotettavien tulojen kasvuna. Onhan esimerkiksi OECD todennut yritysten verottamisen olevan talouskasvun suhteen kaikista haitallisin verotuksen muoto. Siis jopa haitallisempi kuin työtuloon kohdistuva verotus.

On siis syytä toivoa hallituksen tekevän ennakoidun päätöksensä ja sen johtavan odotettuihin seurauksiin ja sitä kautta kuittaavan ne noin 1,5-2,1 tuhannen miljoonan euron tulonmenetykset julkiselle sektorille, mitkä aiheutuvat yhteisöverokannan laskemisesta. Tosin myös tässä asiassa on tunnustettava, ettei kyse ole kovin isosta asiasta, mikäli se suhteutetaan esimerkiksi alussa mainitsemiini valtion 90 tuhannen miljoonan euron menoihin tai 173 tuhannen miljoonan euron velkataakkaan.

* * *

Lopuksi kiinnitän huomionne - arvoisat lukijani - Helsingin sanomien julkaisemaan mielipidekirjoitukseen, jossa puhutaan verohelpotuksen antamisesta hyvätuloiselle ihmiselle. Kirjoittajan mukaan "ne ovat täysin moraalitonta ahneutta". 

Kirjoitus osoittaa kuinka pitkälle sosialistinen ajattelu on edennyt suomalaisten mielenkuvissa. Me emme pidä millään tavalla moitittavana sitä, jos ihmisen yrittämisellä tai työnteolla hankkimista tuloista otetaan lähes puolet yhteiseen käyttöön - vaikkapa alussa mainitsemani edunvalvontajärjestöjen toiminnan rahoittamiseksi - mutta mikäli tätä sosialisoitavaa osuutta vähän pienennetään, on kyse täysin moraalittomasta ahneudesta. 

Ehkäpä siksi ei ole syytä ihmetellä sitäkään, että Suomessa vain harvat ryhtyvät yrittäjiksi. Ja niistäkin, jotka siihen ryhtyvät, vieläkin harvemmat tavoittelevat yrityksilleen kasvua ja rikastumista. Tai kummastella sitä, että työntekijät arvostavat vapaa-aikansa korkeammalle kuin palkallisen työnteon. 

Meneehän jo alle 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta suomalaiselta jokaisesta hankitusta lisäeurosta yli 50 prosenttia "yhteiseen hyvään" eikä tässä ole edes huomioitu välillisiä veroja kuten arvonlisävero, joka leikkaa vielä noin neljänneksen ihmisten käytettävissä olevan tulon ostovoimasta. Eikä yrittämiseen tai työntekoon taida kannustaa sekään, että  niitä, jotka tästä yhteiskunnan harjoittamasta tulojen kuppaamisesta huolimatta jaksavat tehdä pitkää päivää - tai jopa tarjota muille ihmisille töitä - panetellaan maan suurimmasta sanomalehdestä moraalittomiksi ja ahneiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää

Yritysten verottaminen on OECD:n mukaan talouskasvulle haitallisinta verotusta. Vasta sen jälkeen tulevat palkkojen, omaisuuden ja perintöjen, kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen.

Tästä syystä yrityksiä rasittavaa - eli yritysten tuloksesta maksettavaa - yhteisöveroa on Suomessa lievennetty viimeisten 20 vuoden aikana ja se on tällä hetkellä 20 prosentin tasolla oltuaan pahimmillaan vuosina 2000-2004 jopa 29 prosentissa. Vaihtoehtona voisi olla Viron tapaan yritysten verottaminen vasta sen jälkeen, kun ne realisoivat voittonsa osinkoina.

Viron mallissa etuna on se, että yritysten tulos on kokonaisuudessaan käytettävissä investointeihin kun Suomessa julkinen sektori leikkaa siitä ensin edellä mainitun 20 prosenttia. Siksi ei ole ihme, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin talouskasvun kiihdyttämiseksi, jotta yritysten investoinneille olisi nykyistä paremmat edellytykset.

Etlan mukaan tämä toimenpide vauhdittaisi talouskasvua ilman kustannuksia julkiselle taloudelle, koska yritykset ja palkansaajat hyötyvät veronalennuksesta niin paljon, että veronalennus maksaisi itsensä ajan myötä takaisin. Eli kasvattaisi julkisen sektorin muita tuloja, joita tuottaisivat järjestön johtajan Aki Kangasharjun mukaan työllisyyden paraneminen sekä ansiotason, kulutuksen ja muun toimeliaisuuden kasvu, joista kaikista seuraa verotettavia tuloja.

Ongelmana olisi lähinnä se, että näiden verotulojen kasvu tapahtuu viiveellä. Sen paikkaamiseksi Etla ehdotti valtion omaisuuden myymistä - jos ja kun ei haluta ottaa lisää velkaa. 

Tämän se teki ilmeisesti siksi, että valtio on muutenkin velkaantumassa huimaa vauhtia pitkälti Sanna Marinin (sd) hallituksen kehittelemän äärimmäisen kalliin hyvinvointihimmelin ja nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen yltiövarovaisten menoleikkausten seurauksena. 

Omalta osaltani kannatan yhteisöveron laskemista, mutta saa nähdä, tarttuuko Orpon hallitus Etlan ehdotukseen. Ja jos tarttuu, niin minkälaisen huudon se aiheuttaa verotusta rakastavissa oppositiossa ja ammattiyhdistysliikkeessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo väitti sosiaalisessa mediassa, että Suomen  veroaste olisi matala verrattuna muuhun Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan. Väite on helppo tarkistaa. 

Näin siksi, että Veronmaksajien keskusliiton nettisivulta löytyy OECD:n keräämä tilasto ja sen mukaan Tanskan, Ranskan, Belgian, Ruotsin, Italian ja Itävallan kokonaisveroasteet ovat tosiaan hiukan korkeammat kuin Suomen. Sen sijaan hänen mainitsemansa maantieteellisen alueen maista Norjan, Alankomaiden, Luxemburgin, Saksan, Islannin, Portugalin, Espanjan, Iso-Britannian ja Sveitsin veroasteet ovat matalammat.

Toisin sanoen OECD:n tilaston mukaan Suomen veroaste ei ole, toisin kuin Saramo - epäilemättä vastoin parempaa tietoaan - väitti, matala verrattuna muuhun Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan, vaan pikemminkin kohtuullisen korkea. Samalta nettisivulta löytyvän tilaston mukaan Suomen veroaste on myös ollut nousussa vuosina 2020 ja 2021 eli Marinin kabinetin valtakaudella. 

Edellä olevan faktantarkastuksen jälkeen olisikin mielenkiintoista esittää Jussi Saramolle kysymys siitä, miksi hän tahtoi valehdella julkisesti asiasta, jonka kuka tahansa saattaa helposti tarkistaa. Ja jatkoksi tiedustella, että miten hän arvelee tällaisen valehtelemisen vaikuttavan hänen puolueensa ja ylipäänsä politiikanteon luotettavuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?

Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin

Pariisin terrori-iskujen jälkeen on Ranskassa korotettu turvatasoa hälyttäen 120 000 poliisia ja sotilasta valmiustilaan.

Kun OECD:n raportissa kerrotaan maahanmuuton tuovan vastaanottajamaalle puhdasta rahaa, niin lasketaanko tulevissa selvityksissä mukaan myös näistä 120 000 turvallisuuden takia työllistetystä aiheutuneet kulut? Entä Ruotsin rakettisodan aiheuttamat kulut? Tai Helsingin juutalaisen seurakunnan turvatoimien kulut? Tai Belgialaisen terrorismin ehkäisemiseksi tehdyn operaation kustannukset?

Entä lasketaanko niille löysän eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneen Välimeren hukkumiskatastrofiketjun seurauksena syntyneiden operaatioiden kustannukset? Tai Syyriasta palaavien maahanmuuttajien kuntoutustoimet?

Jos ei lasketa, niin mikä tarkoitus tuollaisilla laskelmilla on? Epärehellisen perustelun antaminen propagandistiselle kantaväestön harhaanjohtamiselleko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Angela Merkel tivaa selitystä imaameilta ja muita kysymyksiä
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Asiantuntemusta?

Tänään luin uutisen, jonka mukaan entinen pääministeri ja nykyinen OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi valitteli sitä, etteivät jäsenmaat noudata järjestön suosituksia. Jutussa todettiin esimerkiksi järjestön asiantuntijoita pidettävän besserwissereinä, joilla ei ole kokemusta käytännön politiikasta.

En osaa sanoa onko kritiikki aiheellista, sillä ainakin Marilla entisenä Suomen pääministerinä on politiikan kokemusta paljonkin. Sen sijaan hänellä on aika niukasti kokemusta taloustieteen tutkimuksesta. 

Pääjutun yhteydessä olleesta  tietolaatikosta selvää, että entinen pääministerimme "on opiskellut kansantaloustiedettä". Wikipediasta löytyy vielä takennus, että hän on tehnyt opinnäytteensä aiheesta "Optimaalinen patenttijärjestelmä teknisen kehityksen edistäjänä". 

OECD kertooo omilla sivuillaan antavansa suosituksia "faktojen ja tosielämän kokemusten perusteella". Sivuilta ei löydy mainintoja varsinaisista tutkijoista, vaan järjestön henkilöstö koostuu ammattilaisista (ekonomisteja), kielen kääntäjistä, tuki- ja teknisestä henkilöstöstä sekä muusta väestä. 

Edelle kirjoittamieni faktojen perusteella näyttäisi siis siltä, ettei OECD:n ongelmana ole ainakaan istuminen tieteellisen norsunluutornin huipulla. Sen sijaan sen henkilöstö on hyvinkin käytännönläheistä porukkaa, joka on vahva "tosielämän kokemuksissa", mutta paljon heikommilla "faktojen" kanssa.

Tämän pintapuolisen analyysini perusteella voinkin todeta, etten ymmärrä miksi minkään vastuullisen maan pääministerin tai presidentin kannattaisi ottaa kovin vakavasti OECD:n suosituksia. Ei niin, että kannattaisi luottaa sokeasti puhtaasti taloustieteen tutkijoihinkaan - tämän estää jo pelkästään talouselämän monimutkaisuus, mikä estää luonnontieteellistyyppiset koejärjestelyt ja niiden tuottaman kohtuullisen luotettavan tiedon.

Erityisesti aikasarjoihin perustuvat tilastolliset analyysit ovat usein varsin heikosti käytännön tarpeisiin sopivia, kuten Petri Korhonen kolumnissaan osuvasti osoittaa. Eikä luottamusta kotimaiseen politiikan nauttimaan taloustieteen tukeen ole omiaan nostamaan VATT:in ylijohtajan Juhana Vartiaisen höpinät työvoiman tarjonnan niukkuudesta tilanteessa, jossa maassa on satoja tuhansia työttömiä, käyttäen esimerkkinä levottomuuksiin hukkumassa olevaa Ruotsia.

Tosin voiko Vartiaista pitää varsinaisena tutkijana? Wikipedian mukaan hän on julkaissut kaikkiaan kuusi tutkimusartikkelia. Vertailuksi todettakoon, että omalla alallani kuusi julkaisua löytyy yleensä tutkijanaluilta, jotka ovat väitelleet pari vuotta aikaisemmin.

Mutta koska tieteenalojen välillä on eroja, verrattakoon lukemaa ensimmäiseen netissä silmiini osuneeseen taloustieteen Curriculum Vitaeen eli Helsingin yliopiston metsäekologian professorin Markku Ollikaisen ansioluetteloon, jonka mukaan hänellä on kaikkiaan 126 tieteellistä paperia, joista 50 vertaisarvioitua julkaisua. Aika iso ero Vartiaiseen....

Tästä kirjoituksesta tuli enemmän tajunnanvirtaa kuin tavanomaista toivoakseni järjellistä analyysiä selkeine johtopäätöksineen. Mutta ehkäpä tämän pohjalta itse kukin voi pohtia, minkälaisella asiantuntemuksella maailman ja myös Suomen taloudelle annetaan neuvoja ja suosituksia. Toivottavasti kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä Axel Oxenstierna ole edelleen ajankohtainen lausuttuaan kerran "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Onko ruotsalainen oikeassa?

Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Yle uutisoi tänään OECD:n raportista, jonka mukaan maahanmuuttajat tuovat valtiolle enemmän kuin saavat. Uutinen on siis mielenkiintoinen lisä suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun, eikä sinänsä mitenkään yllättävä.

Onhan selvä, että korkeasti koulutetut Nokian insinöörit ja muut erityisasiantuntijat ovat palkkansa ansainneet ja veronsa maksaessaan hyödyttävät myös valtion kassaa. Ja näin tekevät epäilemättä ne matalapalkkaisetkin maahanmuuttajat, jotka tekevät pitkää päivää vaikkapa siivousyrityksissä. Näistähän ilmeisesti koostuu suomalaisten maahanmuuttajien työtätekevä enemmistö, joka raportin mukaan on lähinnä virolaisia ja venäläisiä.

Uutinen jätti kuitenkin muutaman asian avoimeksi.

Ensinnäkin haluaisin tietää, miksei Yle maininnut koko kansalle raportissa mainittua eroa eri maahanmuuttajaryhmien välillä: työperäiset ovat selviä nettomaksajia ja humanitaariset selviä nettosaajia. Toisin sanoen OECD:n raportti toteaa sen, että humanitaarinen maahanmuutto on yhteiskunnalle raskas taakka kannettavaksi.

Olisi myös ollut mukavaa lukea äidinkielellä siitä, kuinka Suomessa alhaisen ja korkean tulotason maista saapuneiden maahanmuuttajien välinen ero on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Toisin sanoen Suomi siis houkuttelee taloudellista taakkaa aiheuttavia maahanmuuttajia enemmän kuin mikään muu OECD-maa. Mutta vastapainoksi myös työhön saapuvia korkean koulutustason maahanmuuttajia.

Eniten kuitenkin haluaisin tietää, mitä kaikkea oleellista OECD:n laskelmista oli unohdettu.

Ainakaan rikoksista aiheutuneita suoranaisia kuluja en löytänyt raportista. Suomessahan vankiloissa elätetään lukuisaa ulkomaalaisjoukkoa: joidenkin vankiloiden asukeista jopa yli puolet on ulkomaalaisia.

En löytänyt raportista myöskään rikollisuuden aiheuttamia epäsuoria kustannuksia. Mitä maksavat esimerkiksi raiskauksen seuraukset suomalaisille naisille? Kysymys on tässä yhteydessä aiheellinen kun huomioidaan esimerkiksi irakilaisten maahanmuuttajien monikymmenkertainen yliedustus raiskaustilastoissa. Entä minkä hinnan maksamme raiskausuhasta johtuvasta naisten elinpiirin supistumisesta maahanmuuttajavaltaisilla paikkakunnilla?

Vielä vähemmän löysin lukuja, jotka kertoisivat siitä, mitä maksaa taskuvarkauksien ja vastaavien ulkomaalaisperäinen lisääntyminen Suomessa? Tosin täytyy todeta, etteivät nämä ole varsinaisia maahanmuuttajia, vaan pikemminkin "keikkatyöläisiä".

Poissaolollaan loistivat myös tiedot siitä, paljonko maahanmuuttajiin liittyvät levottomuudet ovat maksaneet länsimaille. Suomessa tällaisia ei onneksi ainakaan toistaiseksi ole juuri esiintynyt - kiitos Eila Kännön aiemmin vetämälle maahanmuuttopolitiikalle.

Enkä kerrassaan löytänyt lukuja siitä, mitä suomalaiselle yhteiskunnalle maksaa työttömän kantasuomalaisen nuoren syrjäytyminen hänen jäädessään vaille työpaikkaa, joka olisi olemassa mikäli sitä ei olisi täytetty maahanmuuttajalla. Hyviä esimerkkejä tällaisista työpaikoista ovat mm. pääkaupunkiseudun rakennushommat tai bussikuskin työt, joissa nykyisin työskentelee runsaasti maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kun samanaikaisesti suomalaisten nuorten on yhä vaikeampi löytää työpaikkaa.

Mutta ei raportista löydy myöskään niitä suoria ja epäsuoria hyötyjä, joita ulkomaalaiset korkeasti koulutetut työntekijät tuottavat heidät palkanneille yrityksille. Tai niitä keksintöjä, joita ulkomaalaisten yliopistotutkijoiden ja -opettajien innovaatiot ja opetus tuottavat tuottavat koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Enkä löytänyt sitäkään tietoa, mitkä hyödyt yhteiskunta saa, kun itäaasialainen maahanmuuttajavaimo ehkäisee naista kaipaavaan peräkammarin pojan syrjäytymistä syvällä maaseudulla.

Tämän kaiken jälkeen joudunkin toteamaan, että raportissa oli toki paljon mielenkiintoista tietoa. Mutta samalla näyttää ilmeiseltä, ettei sen perusteella voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, onko maahanmuutto kaikkinensa Suomen julkiselle taloudelle taloudellinen etu vai taakka. Tässä mielessä Ylen uutisen otsikointi oli vahvasti harhaanjohtava.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa
300 000 maahanmuuttajaa - tyydymmekö rypemään ojassa vai menemmekö allikkoon?