Löysin tänä aamuna Ylen uutisista oikean helmen. Sen mukaan Leila Omar on somalinainen, joka näyttää kuinka Afrikka saataisiin jaloilleen, mikäli afrikkalaiset niin haluaisivat. Hän on nimittäin perustanut Somalimaan Hargeisaan aurinkoenergiaan nojaavan yrityksen yhdessä kantasuomalaisen miehensä kanssa ja sitä kautta auttaa kotimaansa taloudellista kehitystä.
Leila Omar tuli Suomeen vuonna 1990, mutta palasi kotimaahansa, koska halusi auttaa sen nousua jaloilleen. Hän ei koskaan kokenut itseään suomalaiseksi, vaan "unelmoin aina tänne palaamisesta. Nyt haluan kehittää maatani. Toivon, että jonain päivänä voisin rakentaa aurinkovoimaloita, joista köyhät saavat sähköä."
Leila Omariin tapauksessa kansainvälinen suojelu on johtanut hyvään tulokseen. Hän ei jäänyt Suomeen sosiaaliturvan varassa eläväksi laajan lapsikatraan kotiäidiksi, vaan kotimaan olojen muututtua turvalliseksi palasi sinne. Mukanaan hän vei osaamista ja epäilemättä aivan oleellisena osana kulttuurin muutoksen: "opin Suomessa paljon yrittämisestä ja työmoraalista".
Yleläinen journalismi ei paljastanut toimiiko Omarin yritys markkinaehtoisesti vai kehitysapukoneiston osana. Sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä, koska aurinkoinen somalimaa on joka tapauksessa oiva paikka aurinkoenergiaan perustuvalle yrittämiselle. Kauppaa on kuitenkin tehty vain Omarin oman klaanin kanssa, mikä ehkä viittaa niihin rajoitteisiin, joita maan kulttuuri asettaa taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle.
Jutussa valotettiin myös hiukan niitä ongelmia, joita kehitysapuun liittyy. Leilan aviomiehen sanoin: "tähän kohteeseen on muutamia vuosia sitten hankittu kiinalaisia aurinkopaneeleita ja laitteistoa. Eiväthän nämä toimi, siksi meidät kutsuttiin tänne laittamaan paikat kuntoon... Tänne on ostettu, mistä halvalla saa. Kaikki on eri valmistajilta: tasavirtaa vaihtovirraksi muuntavat invertterit, akut ja panelit. Jos olisimme saaneet asentaa aurinkosähkön omilla laitteillamme, tämä toimisi vähintään kymmenen vuotta ilman ongelmia."
Hän totesi myös, että "kehitysavusta käytetään varmasti satoja miljoonia siihen, että tuodaan tänne vettä ja ruokaa. Sadalla miljoonalla dollarilla saataisiin joka kylään sadan metrin porakaivo. Se on aina sitä, että ajatellaan jälkikäteen. Muutaman vuoden päästä on seuraava kuivuus ja ollaan samassa tilanteessa."
Kerrotun valossa ei ole ihme, ettei kehitysyhteistyö ole saanut mustaa Afrikkaa nousemaan jaloilleen huolimatta Suomenkin siihen käyttämistä lähes miljardista eurosta. Toivottavasti noiden varojen käyttö on jatkossa nykyistä tehokkaampaa - ja sitä toteuttavat paluumuuttajat yhteiskunnista, joissa asiat ovat kunnossa.
Lopuksi toivotan Leila Omarille menestystä kotimaassaan. Hänessä olisi ainesta koko mustan Afrikan esikuvaksi. Ja miksei myös kaikkialta länsimaista turvapaikan saaneiden roolimalliksi!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Tekstit
-
Jos kirjoituksesta poimittu lause pitää paikkansa, se oleellinen on Leilalla ollut kunnossa:
VastaaPoista"Tuolloin 18-vuotias Leila Omar oli päättänyt, että selviytyy uudessa kotimaassaan omin avuin."
Nykyisinhän tänne tullaan vain elämään sosiaaliavun varaan ja hakemaan taikaseinästä "ilmaista" rahaa :(
Jep.
PoistaPositiivisia uutisia EU parlamentista: Victor Orbanin näkemykset pakolaiskriisistä näyttävät voittavan, ainakin Politico luetuimman artikkelin http://www.politico.eu/article/viktor-orban-migration-eu-has-won-the-argument/ mukaan.
VastaaPoistaOrban ehdotti Afrikkaan transito-leirejä jo pari vuotta sitten mutta silloin niitä pidettiin "paholaisen" ajatuksina. Nyt Macron ja Juncker ovat esitelleet samoja asioita ominaan. Ei kelvannut 2015 koska populisti esitti idean, ja koska "Wir schaffen das"-Merkel piti hoitaa koko pakolaiskriisi. Politiikot taistelevat vallasta ja kunniasta....
Setarkos ajatuksia
"Orbán wins the migration argument
PoistaSuddenly most EU leaders echo the Hungarian prime minister.
By JACOPO BARIGAZZI 9/15/17, 4:17 AM CET Updated 9/17/17, 7:15 AM CET
No one in Brussels wants to say it out loud, but Viktor Orbán is winning the migration debate."
jne
Olen usein ihmetellyt, miksi kuivuuteen ei esimerkiksi Somaliassa varauduta. Kuivat kaudethan tulevat yhtä varmasti kuin Suomessa talvi. Ja tuossa artikkelissa vastaus sanotaan selvästi: hätäapuna tuodaan vettä ja ruokaa, ei porakaivoja eikä vedenhuoltojärjestelmiä.
VastaaPoistaVähän sama juttu kuin muukin ruokahuolto. Jostain lukaisin, että useissa viljavissakaan Afrikan maissa maataloutta ei oikein kannata harjoittaa, kun viljasta ei saa kunnollista hintaa. YK:n ja EU:n ruokalähetykset tulevat kohtalaisen säännöllisesti eikä paikallinen pienviljelijä pärjää hinnoittelussa noin suuria kilpailijoita vastaan. Markkinatalous pilattu.
Painotan nyt sitten vielä kuitenkin, että en minä kehitysapua vastusta. Mutta sillä pitäisi olla vastaanottajalle mielellään myönteisiä vaikutuksia. Nykyisinhän keskitytään vain siihen, että kehitysapuun pitää saada käytetyksi riittävä osuus lähettäjämaan bruttokansantuotteesta.
Olisiko kyse sikäläisten ympäristöolosuhteiden ihmisten fatalistisesta ajattelutavasta, jota islam ei ole ollut omiaan ainakaan heikentämään?
PoistaIhminen on alistunut kokemaan, ettei voi vaikuttaa omaan elämäänsä aktiivisesti: kuiva kausihan voi viedä kaiken siihen mennessä kokoon saadun, vaikka siihen olisi kuinka varautunut.
Samantapainen mentaliteetti oli tietääkseni vaikuttamassa myös Suomen 1600-luvun noituusprosessien taustalla: niitä käytiin paljolti läntisessä Suomessa, jossa karjatalous oli voimakkainta.
Itäisen Suomen väestö eli paljolti kaskiviljelyllä, ollen näin suuressa määrin luonnon arvaamattomien oikkujen armoilla. He eivät voineet kokea kykenevänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä siinä määrin kuin läntisen Suomen karjankasvattajat.
Kun länsisuomalainen talonpoika sitten kohtasi hänelle tuntemattoman karjataudin tai vastaavaa, ei hänen ensimmäinen ajatuksensa ollut etsiä onnettomuuteensa syytä luonnosta, vaan jostain pahantahtoisesta kanssaihmisestään.
Kun ihminen hallitsee omaa elämäänsä, hän ymmärtää sen vastoinkäymisten olevan seurausta sekä hänen omista vääristä valinnoistaan että muiden toimijoiden hänestä riippumattomista vaikutuksista. Ensinmainituista hän ottaa opikseen, jälkimmäisiä hän pyrkii jatkossa välttämään
Kun ihminen kokee erheellisesti hallitsevansa omaa elämäänsä, hän voi kokea kaikki sen vastoinkäymiset muiden ihmisten pahantahtoiseksi toiminnaksi häntä vastaan:
"Kuka teki tämän minulle? Heti kun saan syyllisen selville, minä kostan!"
Kun ihminen ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, alistuu hän fatalismiin eikä edes yritä varautua tulevaisuuteen. Se tulee kuitenkin sellaisena kuin tulee...
Kun kahden viimemainitun maailmankatsomuksen omaavat ihmiset luovat näistä näkemyksistä kokonaisen oppijärjestelmän, joka betonoidaan lisäksi uskonnolliseen erehtymättömyyteen, on lopputulos sovittamattomassa ristiriidassa länsimaisen sivistyksen kanssa.
Me emme voi olla sellaisen maailmankatsomuksen omaavien ihmisten kanssa tekemisissä millään muulla tavalla kuin osoittamalla heille omaavamme heitä suuremman väkivaltapotentiaalin.
Heidänlaisilleen kun kaikki muu näyttäytyy vain hyväksikäytettävänä heikkoutena.
Minusta tämä taas näyttää klassiselta kehitysapurahojen omiin taskuihin imurointioperaatiolta. Hämäykseksi tilaillaan halvinta mahdollista kiinalaiata bulkkia, muka aurinkovoimalaksi. Valtaosa rahoista vain "katoaa". Sitten länsimaalaiset saapuvat paikalle ja projekti alkaa alusta. Tilataan toimivat, oikeat laitteet. Kasataan ne ja pannaan toimivat. Ne toimivat sen aikaa, kun länsimaalaiset pitävät ne toimintakunnossa. Länsimaalaisten lähdettyä ne lahoavat niille sijoilleen.
VastaaPoistaMitä sitten saatiin aikaan? Puolikkaan tenniskentän kokoinen palsta arinkopaneeleita, joka toimii virtalähteenä linkkiasemalle, että ihmiset joilla on varaa iphoneihin voivat tihrustaa nettipornoa.
Hauskasti nämä ihmiset sitten vielä kehtaavat märistä, että ruoka-apua ei afrikkaan ei tarvitse antaa. Antakaa rahaa. Rakennamme kaivoja. Ensin iphonet, sitten kaivot. Ha ha.
En tiedä mikä on totuus, mutta jos somali (osaa) hoitaa asioita Somaliassa, saattaa olla, että paneelit yms saadaan korjattua rikkoutumisen jälkeenkin. Näin ainakin sopii toivoa.
PoistaLuin kolmisenkymmentä vuotta sitten vanhasta porari Väiskistä, joka meni omine koneineen Afrikkaan poraamaan moneen kylään kaivoja. Joku suomalainen taho rahoitti myös kaivon pumput.
VastaaPoistaMiten niille kävi? Muistelen, että rikki menneitä pumppuja ei kukaan korjannut ja puhdas vesi loppui jälleen.
Yleltä agendaansa sopiva juttu. Entäs ne tuhannet muut somalit? Miten on menny niinku omasta mielestä, siis uudessa kotimaassa (!) pärjääminen? Vuosien mittaan Pauli Vahtera on käsitellyt aihetta blogeissaan. Täytyy muistaa, ettei sorru yleistykseen!
VastaaPoista