Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista

Suomalainen kielipuolue pitää työperäistä maahanmuuttoa välttämättömänä maamme tulevaisuuden kannalta ja esitti siksi hallituksen maahanmuuttopoliittisten linjausten avaamista. Tarkalleen ottaen puheenjohtaja Anders Adlercreutz (ruots) ehdotti vuotuisen nettomaahanmuuton pitämistä yli 40 000:ssa ihmisessä.

Hänen mukaansa työperäinen maahanmuutto pitäisi vapauttaa tarveharkinnasta kokonaan, mutta suomalaiset veronmaksajat velvoittaa järjestämään "englanninkielistä opetusta niin peruskouluun kuin lukiokoulutukseen". Lisäksi hänen mukaansa "tarvitsemme englanninkielisen ylioppilastodistuksen". 

Adlercreutz ehdotti myös, että Suomessa korkeakoulututkinnon suorittanut ulkomainen henkilö saisi pysyvän oleskeluluvan ja jopa ylioppilaaksi suomen tai ruotsin kielellä valmistuneelle pitäisi antaa pysyvä oleskelulupa. 

Puheenjohtajan ajatukset eivät saanut pääministeri Petteri Orpoa (kok) tai valtiovarainministeri Riikka Purraa (ps) innostumaan. Näin ollen RKP:n vaatimukset tuskin toteutuvat tällä hallituskaudella, kuten Adlercreutz epäilemättä tiesikin niitä luetellessaan. Siksi on kysyttävä, että miksi hän teki ehdotuksensa. 

Vastausta ei tietenkään tiedä kukaan muu kuin hän itse. Minulle juolahti kuitenkin mieleen, että olisiko ajatuksena rakentaa pohjaa jo nyt sille mahdollisuudelle, että maahanmuuttoasioihin vastuuttomasti suhtauttuva vihervasemmisto voittaisi vuoden 2027 eduskuntavaalit ja pääministerin paikka menisi SDP:lle? Vai oliko tarkoituksena yksinkertaisesti vain kosiskella Suomessa jo nyt asuvia maahanmuuttajataustaisia henkilöitä puolueen kannattajiksi tällä halpahintaisella ulostulolla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Anders Adlercreutz tahtoo alistua kiristyksen edessä

Halpahintainen demokratia

Eilinen Ilta-Sanomien uutinen paljasti maailman ylivoimaisesti suosituimman presidentin. Hän on Ruandan kansanmurhan jälkeen valtaan noussut Paul Kagame, joka sai taannoisissa vaaleissa 99,18 prosenttia annetuista äänistä. Toisin sanoen hänen kaksi kilpailijaansa sai yhteensä vain vajaan prosentin äänistä.

Saavutettu vaalitulos oli myös Kagamen oma ennätys, sillä saman uutisen perusteella hän on aiemmin hän on yltänyt vain 98,8 prosentin suoritukseen. Vai olivatko kilpailevat ehdokkaat silloin suositumpia kuin nyt käydyissä vaaleissa? 

Oli myös mielenkiintoista huomata, että USA:n presidentti Joe Bidenin siirryttyä muutama päivä sitten syrjään keräsi varapresidentti Kamala Harris vaalikassaansa kahdessa päivässä 230 miljoonan dollaria. Se tarkoittaa lähes 115 miljoonaa dollaria päivässä. 

Tällä rahalla hän pääsee varmasti hyvään alkuun etenkin, kun Bidenin jo keräämät 96 miljoonaa päätynevät hänen käyttöönsä. Ja ehkäpä myös Bidenille jo 700 miljoonan dollarin tukipakettia tarjoamaan ehtineet tahot siirtävät lupauksensa varapresidentille. 

Tästä kaikesta näemme, ettei demokratia ole suuressa lännessä halpahintaista, sillä myös toinen ehdokas - Donald Trump - kerää epäilemättä muhkean summan käyttöönsä. Vertailun vuoksi muistettakoon, että presidenttiehdokas Alexander Stubb keräsi viime vaaleissa käyttöönsä vaatimattoman 2,7 miljoonan euron potin. 

Valitettavasti mediat eivät kuitenkaan ole kertoneet Kagamen vaalikassan suuruutta. Mutta jos saan arvata, se ei välttämättä sisällä kovinkaan suurta setelitukkua, sillä hänellä lienee ollut käytössään tehokkaampia keinoja. Jopa niin, että Ruandan demokratiaa voisi pitää halpahintaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita

Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa