Timothy C. Wineguard -niminen sotahistorian tutkija on kirjoittanut kirjan "The Mosquito: A Human History of Our Deadliest Predator", jota en ole lukenut. Sen sijaan luin siitä Karen Masterson -nimisen tutkijan tekemän arvion Nature-lehdestä ja päätin jakaa muutaman sieltä löytämäni tiedonpalasen arvoisan lukijani kanssa. Seuraavassa on siis Mastersonin kirja-arviosta poimittuja tietoja.
Hyttyset ovat siis kirjan mukaan ihmisiä eniten tappavia petoja. Sen levittämät taudinaiheuttajat (jotka omasta mielestäni oikeastaan ovat hyttysten sijasta niitä petoja, mutta unohdetaan tällä kertaa saivartelu) aiheuttavat esimerkiksi kelta-, dengue- ja länsi-Niilin kuumetta sekä malariaa. Pelkästään viimeksi mainittu tappoi vuonna 2017 yhteensä 435 000 ihmistä.
Hyttyset ovatkin loistava liittolainen sotatoimissa. Esimerkiksi 2 500 vuotta sitten ateenalaiset ja spartalaiset torjuivat persialaiset sotajoukot Plataiain taistelussa hyttysten avulla. Tämä tapahtui ohjaamalla ne ennen taistelua soiselle alueelle, missä hyttysten levittämä malaria-loinen teki tuhojaan niin, että persialaisten taisteluvahvuus putosi 40 prosentilla.
Tämä tapahtui siis juuri ennen kreikkalaisen filosofian, tieteen ja taiteen kulta-aikaa, jonka saavutukset viitoittivat tien kohti länsimaista kulttuuria. Eurooppalaisuuden kannalta tärkeää oli myös kristittyjen sairaaloiden toiminta varhaiskeskiajalla kun ne hoitivat valtavia määriä malariapotilaita ja sitä kautta saivat kansanjoukot kääntymään pakanuudesta kristinuskoon. Sen seurauksena Euroopan väestö valmistautui tietämättään Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan syntyyn.
Mutta ei hyttysten merkitys sotatoimissa rajoitu suinkaan kaukaisiin aikoihin. Kirjan mukaan niillä oli osuutensa myös Yhdysvaltain tappioon Vietnamin sodassa: ei siksi että nämä olisivat hävinneet merkittäviä taisteluita, vaan koska hyttysten levittämät malarialoiset tekivät osaltaan miehistötappioista kotirintamalle kestämättömiä.
Mielenkiintoinen oli myös tieto siitä, että 95 prosentilta länsiafrikkalaisista puuttuu muilla ihmisillä esiintyvä geeni, jonka koodaamaa pintaproteiinia malarialoinen käyttää infektion alussa. Tämän havaitsivat myös amerikkalaiset orjatyötä teettävät maanviljelijät, joiden tahdosta Amerikan musta väestö on vielä nykyisinkin pääasiassa länsiafrikkalaista alkuperää. Näin siksi, että heidän esi-isänsä eivät sairastuneet muiden afrikkalaisten tapaan malariaan työskennellessään puuvillapelloilla, joten he olivat orjamarkkinoilla haluttua tavaraa.
Malariaa vastaan on tietenkin myös etsitty lääkkeitä. Näin tehtiin myös natsi-Saksassa, missä tahallisissa malarialoisten tartutuksissa kuoli noin 400 ihmistä. Sen sijaan kirjassa vaiettiin - mutta kriitikko toi esille - että samaan aikaan myös Yhdysvalloissa tehtiin samankaltaisia kokeita mm. sotilailla ja vangeilla. Erona oli vain mittakaava - amerikassa onnistuttiin näissä kokeissa tappamaan ainakin 1 000 ja mahdollisesti jopa 3 000 ihmistä.
Itselläni ei oikeastaan ole näihin tietoihin sen kummempaa lisättävää. Tai ehkä se, että myös meidän kotoiset hyttysemme pystyvät kantamaan ja levittämään malariaa. Ja itse asiassa tautia on myös esiintynyt maassamme aiemmin ja vielä vuosina 1944–1945 esiintyi Suomessa parin tuhannen tapauksen epidemia. Nykyisin sitä esiintyy ainoastaan lomailun ja maahanmuuton seurauksena, mutta ilmaston lämmetessä ennustetulla tavalla se saattaa jälleen yleistyä myös Suomessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Polveutuvatko kreikkalaiset antiikin helleeneistä?
Ilmastonmuutokset korreloivat Euroopan historian suurten tapahtumien kanssa
-
Suomalainen malaria asui pienissä ylikansoitetuissa mökeissä, isoissa väkeä täynnä olevissa tuvissa. Ja ennen kaikkea: laskiämpäreissa ja tiskisaaveissa.
VastaaPoistaHäätö malarialle tuli, kun omat makuukamarit ja omat tuvat köyhillekin yleistyivät. Ja sama DDT joka vei lutikat, torakat vei horkkasääsketkin - oheistappioina. Niin, että tartuntaketju katkesi. Malarialoisio on huono tarttumaan.
Pyssymies
Wikipedian mukaan "Kotoperäisen malarian katoaminen Suomesta on pitkälti seurausta savupirttien katoamisesta ja rakennuskannan kehittymisestä. Karjan ja ihmisten elinetäisyyden kasvu oli tässä myös tärkeässä asemassa kun karjaa alettiin pitää erillisissä suojissa, navetoissa ja talleissa savupirttien sijaan. Samalla savupiipun yleistyminen vei P.vivaxin mahdollisuuden jatkaa kiertoaan ja loisia ihmisasumusten suojissa talvehtivissa horkkasääskissä."
Poista