Rasistinen tiedekunta

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella. 

Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."

Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".

Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.

Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".

Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen. 

Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan.  Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa. 

Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?

Pyrin yleensä kirjoittamaan yhden ajatuksen päivässä - tänään se koski ajankohtaisia metsäasioita. Mutta syyslomakautisen päivän mittaan kuulin toisenkin uutisen, joka pakotti - tai suorastaan vaati - ajattelemaan vielä toisenkin kerran.

Kirjoitin nimittäin eilen kovasti kohua herättäneestä uutisesta, jossa tummahipiäisen germaanitytön väitettiin raivostuneen nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin hahmoina. Totesin jo tuolloin, että "koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä".

Uskoin tarinan kuitenkin todeksi, koska asian esille nostaneen IL:n jutut olivat toimittajan kirjoittamia, ja kyseinen henkilö oli jo ennen tätä kirjoittanut useita juttuja samaan lehteen. Tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että Keijon tapana on aiemmin ollut lähettää samankaltaisia järjettömiä, mutta ns. suvaitsevaista maailmankuvaa mukailevia kirjoituksia valtamedioiden yleisönosastoihin, ja ne ovat niitä yksi toisensa jälkeen julkaiseet.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olisi sittenkin pitänyt uskoa omaa arviota, sillä Keijo Kaarisade kyseli Twitterissä Helsingin yliopiston viralliselta Twitter-tililtä että "Miten menee omasta mielestä @helsinkiuni? #keijotus". Tämä on se ilmaisumuoto, jota hän on käyttänyt aiemminkin.

Hän kertoi myös, että "jos aiempien keijotusten kaava toistuu, Helsingin yliopisto tunnustaa pian tulleensa keijotetuksi ja että virhe oli ettei keijotusta tunnistettu, eikä se että Afrikan tähden takia syyllistetään suomalaisia rasisteiksi ja määrätään henkilöstö kalliiseen uudelleenkoulutukseen".

Lisäksi Kaarisade kertoi yhdessä viestissään, että "Keijolle tulee jo tilitystä yliopistoväeltä: ´Sinun takiasi joudun käyttämään monta työpäivää antirasismikoulutukseen oman tutkimus- ja opetustyön sijaan´!" Ja ripotteli vielä suolaa tuoreeseen haavaan vinkkaamalla, että "🚨@helsinkiuni teillä on rasisteja joiden mielestä tiede on muka tärkeämpää kuin Afrikan tähden kitkeminen kampukselta! 🚨"

Ja piruili hiukan myöhemmin vielä, että "Huhujen mukaan Helsingin yliopiston johdossa on tänään kyselty: ´Mitä se keijotus tarkoittaa?´ Uskotteko jo että koulutusleikkaukset aiheuttavat osaamisvajetta?"

Tämän tapauksen yhteydessä on mielenkiintoista, että Helsingin ylioipisto ehti jo tehdä päätöksen henkilöstölle räätälöidyn kolmipäiväisen antirasismikoulutuksen järjestämisestä osana antirasismi-teemavuotta. Koulutuksen tarkoitus on, että henkilöstö pystyy paremmin tunnistamaan ja toimimaan vastaavissa tilanteissa.

Tapaus ehti saada myös yhteiskuntatieteiden tohtorin ja entisen valtioneuvoston kansliapäällikön Risto Volasen varoittamaan yliopistoa siitä, että "jos peräännytte tämän wokediktatuurin edessä olette pian samassa tilanteessa kuin meillä 1970 -luvun stalinstien aikana ja nyt useissa amerikkalaisissa yliopistoissa eli pienet salaseurat pyrkivät määräämään, mitä saatte opettaa. USA:ssa tämä on jo pitkällä, mutta niin on myös demokratian ja tieteen puolustus."

* * *

Nähtäväksi siis jää, vahvistaako Helsingin yliopisto langenneensa keijotukseen, luopuvansa antirasistisen koulutuksen järjestämisestä ja lopettavansa perääntymisensä voukkidiktatuurin edessä. 

Mielenkiintoista on nähdä myös se, ottaako joku valtamedioistamme kertoakseen sen mitä olen edellä kertonut - joko ennen yliopiston tunnustusta tai sen jälkeen. Ja syntyykö tästä tapauksesta lopultakin terve yhteiskunnallinen keskustelu siitä, kuinka syvässä rähmässä suomalaisten on maattava voukkien ja känseleiden edessä, vai olisiko sittenkin seisottavaa selkä suorana omalla kannalla ja tosiasioihin nojaten?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Parodiahorisontin ylityksiä
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Parodiahorisontin ylityksiä

Historiantutkija Teemu Keskisarja päätti sohaista yhtä aikamme unelmakuvaa toimimalla kuten tunnettu yleisönosastokirjoittaja ja twitteristi Keijo Kaarisade. Siis kirjoittamalla kuvauksen Suomen kolonialistisesta historiasta sellaisesta muutamiin yksittäisiin anekdootteihin perustuvasta näkökulmasta, jolla politiikkamme tietty osa (esimerkki) haluaisi korvata faktapohjaiseen tutkimukseen perustuvan menneisyytemme.

Itse Keskisarjan kolumnia lukiessani hymähtelin tämän tästä. Mutta hymyni hyytyi kun siirryin kirjoituksen saamiin kommentteihin - niistä melkoinen osa näyttäisi olevan samaa mieltä tekstin pseudohistoriallisen sanoman kanssa eli ottaneen jutun tosissaan.

Tämä kertoi ainakin itselleni sen, että historian näkökulmaa aktiivisesti muuttava vihervasemmistolaisten fraktio on kuin onkin onnistunut saamaan vaihtoehtoisen totuutensa ainakin joidenkin ihmisten mielissä uskottavaksi. Keskisarja puolestaan näyttää ainakin osin epäonnistuneen satiirissaan - näin siitä huolimatta, että jutussa vilisi aivan päättömiä väitteitä kuten tervanpolttajien "raikas ja vapaa työnilo" tai vanhojen kaupunkiemme "marmoripalatsit".

Toisin sanoen Keskisarjalle kävi kuten Keijo Kaarisateelle, jonka jutut upposivat useiden maamme suurimpien lehtien mielipidesivuille kuin kuuma veitsi voihin huolimatta niiden sisältämistä idioottimaisista mutta poliittisesti korrekteista höpötyksistä.  Siitä huolimatta tai juuri siksi Keskisarja teki meille suomalaisille suuren palveluksen.

Kirjoituksensa kirjoittamalla hän nimittäin osoitti, että parodiahorisontti on nyt ylitetty paitsi maahanmuuttoasioissa niin myöskin menneisyytemme tulkinnoissa. Ehkäpä seuraavaksi tulee aika, jolloin joku maamme pääministeri esittelee merkittävänä saavutuksena sellaista, että antamalla rapiat kuusi ja puoli miljardia euroa kaverille saa takaisin reilut kolme. Tai että Suomen hallituksen ministeri arvelee saatavuusharkinnan, joka ei koske kansainvälisten huippuosaajien palkkaamista, vaikeuttavan sen tason huippukoodareiden rekrytointeja, joita on vain muutama maailmassa.

Anteeksi, en kuullut... Ai että nuo kaksi esimerkkiäni ovat jo toteutuneet - no niinpä ovatkin, tulihan niihin tosiaan itsekin laitetuksi sylttytehtaalle johtavat linkitkin. Mistä ne sitten kertovat? Ei kai vain sitä, että surrealistinen parodiahorisontti on ylitetty jo Suomen hallituksenkin osalta? Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Punavihreä kenttäoikeus
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Iltalehden mukaan Fazer ja Valio ovat aikeissa vaihtaa perinteisten tuotteidensa nimeä ja pakkausta. Syynä siihen on Suomen uutisten välittämän tiedon mukaan tunnetun parodiahahmon Keijo Kaarisateen sekä maallistuneen kurdin Anter Yasan Twitterissä julkaisemat vitsit ja niitä seurannut keskustelu.

Kun luin tapauksesta olin ensin äärimmäisen huvittunut, kunnes ymmärsin, että se osoitti murheellisella tavalla sen kuinka yritysmaailman on oltava jatkuvasti varpaillaan ns. poliittisen korrektiuden suhteen. Sama koskee myös meitä tavallisia pulliaisia: ihmisten on nykymaailmassa pidettävä kieli keskellä suuta, jotta ei menetä työntekomahdollisuuksiaan tai joudu jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tällainen maailma on yksinkertaisesti sairas, koska sitä ohjaava voima on pelko. Pelko siitä, että joudumme sellaisen ajatuspoliisin hampaisiin, jolla on valta tuhota meidän tulevaisuutemme.

Valitettavasti meillä on täällä Suomessa valtakunnansyyttäjä, joka haluaa ajaa maamme ilmapiiriä yhä kieroutuneemmaksi, sekä media, joka tahtoo edistää tätä kehitystä. Lisäksi Suomessa on vallassa hallitus, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan pikemminkin edesauttaa ihmisten elämän altistamista pelolle sekä vaikeuttaa taloutemme tukirankana toimivien yritysten toimintaa.

Asiaa ei helpota myöskään se, ettei ilmiö rajoitu pelkästään Suomeen, vaan on ainakin länsimaiden laajuinen. Nähtäväksi siis jää, kuinka ja koska tämä kierre oikaistaan. Ja mitä siitä sivistyksestä ja hyvinvoinnista, josta olemme saaneet nauttia ainakin minun elämäni ajan, on silloin vielä jäljellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle

Onnistuneista parodioistaan tunnettu Keijo Kaarisade kertoi Twitterissä tavanneensa armeijasta viikonloppulomilla olevaa sukulaispoikaa. Tämä kertoi sopeutuneensa hyvin mutta valitteli ettei halua joutua rajalle kantamaan maahantulijoiden laukkuja.

Yksi Kaarisateelle vastanneista twiittaajista väitti kieltävänsä omaa poikaansa osallistumasta kantohommiin muuten kuin kovat piipussa ja oma rinkka/tst-reppu selässä. Tämä herätti mielessäni pari ajatusta.

Sotilaalla ei ole Suomen armeijassa oikeutta kieltäytyä käskystä. Tämä johtuu siitä, että sotatilanteessa joukon on maksimaalisen vaikutuksen saadakseen toimittava koordinoidusti ja tehokkaasti.

Asia on ilmaistu yleisessä palvelusohjesäännössä näin: "sotilas on sotilaskäskyasioissa esimiehensä alainen. Ennen kuin esimies antaa sotilaskäskyn, hänen on harkittava sen lainmukaisuus, soveltuvuus ja toteuttamiskelpoisuus. Varmistuakseen siitä, että käskynalainen on ymmärtänyt annetun käskyn oikein, esimies voi vaatia käskyn tai sen osan toistettavaksi. Hän on velvollinen valvomaan antamansa käskyn noudattamista ja vastuussa käskyn seurauksista."

Samasta syystä on suomalaisten ja muiden maiden rajavartioiden noudatettava esimiestensä käskyä. Tämä asia nousi esille, kun sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) totesi Suomen Kreikan rajavartiointiin osallistumisen kannalta oleelliseksi on sen, että "Frontex-operaatiossa osallistujat toimivat täysin lakien ja asetusten mukaisesti".

Asiasta esimerkin tarjosi niin ikään HS:n uutinen, jonka mukaan "Tanskan Frontex-joukot kieltäytyivät noudattamasta Kreikalta tullutta käskyä palauttaa pelastetut ihmiset takaisin merelle". Näin EU:n apujoukot ovat muuttuneet kreikkalaisten kannalta avustajan sijasta lisäongelmaksi.

Asiaa ei auta se, että Zagrebissa kokoontuneet EU:n ulkoministerit kertoivat perjantaina tuomitsevansa Turkin päätöksen avata rajansa Kreikkaan. Sen sijaan jonkinlaista helpotusta voisi tuoda se, että EU-maat päättäisivät lopultakin noudattaa kansalaistensa enemmistön tahtoa ja luoda sellaiset uudet pelisäännöt turvapaikkapolitiikalle, jotka toimisivat myös kansainvaelluksen tyyppisissä tilanteissa.

Edelle kirjoittamaani liittyi oleellisesti HS:n tekemä haastattelu, jossa entinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) arveli Kreikan tilanteen EU:lle luoman ongelman ratkaisun löytyvän mahdollisesti siitä "että EU:ssa yhdessä tunnustetaan, että tällaisessa painostustilanteessa pitää voida keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanotto määräaikaisesti". Hän jatkoi oppositiojohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) seuraten ehdotuksella EU:n ulkorajoille sijoitettavista ulkorajakeskuksista, joissa käsiteltäisiin kaikkien Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden hakemukset ja joissa heidät pidettäisiin koko hakemusten käsittelyn ajan.

On hienoa, että myös Kokoomuksessa ollaan hiljalleen heräämässä todellisuuteen maahanmuuttoasioiden suhteen. Näin ainakin retoriikan tasolla. Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö tämä myös tositilanteessa, mikäli Suomen rajoille ilmaantuu joukoittain kehitysmaalaisia vaatimaan turvapaikkoja.

Mykkäsen uusi linjaus tulee testauksi myös siinä tapauksessa, että nykyinen Sanna Marinin (sd) hallitus kaatuu sisäministerinsä fanatismiin tai muihin syihin. Näin siksi, että ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun Kokoomus kieltäytyi noudattamasta silloisen hallituksen ohjelmaan jo kirjattua järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, minkä perussuomalaisten uusi johto oli asettanut ainoaksi ehdoksi omalle hallituksessa jatkamiselleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fanatismia eduskunnassa
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
Mykkänen järjestää joillekin irakilaisille passeja, mutta miksei kaikille?