Lapsenraiskaaja muistutti italialaisen oikeusistuimen päätöksen haitallisuudesta

Italialainen oikeusistuin on päättänyt, että Albaniaan siirrettyjen egyptiläis- ja bangladeshilaismiesten tilanne ei vastaa kriteerejä, joiden mukaan turvapaikanhakijoita voidaan siirtää Albaniaan. Ja siitä syystä pääministeri Giorgia Melonin hallituksen pitää noutaa heidät takaisin Italiaan.

Oikeusistuin vetosi asiassa EU-tuomioistuimen ratkaisuun, jonka mukaan valtioiden osia ei voida julistaa turvallisiksi. Melonin puolue totesi päätöksen poliittisesti motivoituneeksi.

Nähtäväksi siis jää, noudattaako Italian hallitus oikeuden päätöstä ja siirtää turvapaikanhakijat takaisin Italiaan. Vai keksiikö se keinon lykätä tai jopa kokonaan kiertää oikeuden päätös tavalla tai toisella. 

Samaan aikaan Suomen korkein oikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan vähän yli kolmekymppisen Achraf Ben Moussan, 32, törkeä lapsenraiskaus katsottiin viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen arvoiseksi. Ja samalla muistutti meitä karulla tavalla siitä, miksi humanitaarinen maahanmuutto on suomalaisille - ja ylipäänsä eurooppalaisille - haitallista ja kannattaisi minimoida mahdollisuuksien mukaan. 

Valitettavasti italialaisen oikeusistuimen päätös kuitenkin vaikeuttaa eurooppalaisten valtioiden keinoja vähentää humanitaarisen maahanmuuton haittoja. Ja siitä syystä Melonin hallituksen on syytä valittaa päätöksestä maan oman ja EU:n lainsäädännön tarjoamien oikeudellisten mahdollisuuksien mukaisesti. Sekä tarvittaessa käynnistää poliittinen prosessi asian korjaamiseksi koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan

Italia on alkanut siirtää turvapaikanhakijoita Albaniaan. Se tapahtuu maan merivoimien laivalla, jonka kyydissä on kymmenen bangladeshilaista ja kuusi egyptiläistä miestä, jotka olivat lähteneet veneellä Libyasta kohti saapasmaan rannikkoa.

Turvapaikanhakijoita kuljettavan Italian laivaston aluksen on tarkoitus saapua perille keskiviikkona, minkä jälkeen kehitysmaalaiset siirretään jonkinlaiseen keskukseen. Heidän hakemuksensa käsitellään kuitenkin Italiassa, mutta ilman heidän fyysistä läsnäoloaan. Sen sijaan miehet pääsevät ääneen videolinkin kautta. 

Niin sanotut ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineen Italian järjestelyä vastaan ja väittäneet epäilevänsä näiden turvallisuutta Albaniassa. Väite on ihmeellinen, sillä vastaanottokeskuksen henkilökunta on italialaista, joten miehet eivät joudu albanialaisten kanssa tekemisiin kuin omasta tahdostaan eli poistumalla sijoituspaikkansa ulkopuolelle.

Toivon mukaan Italian järjestelyllä on hillitsevä vaikutus Välimeren yli tulevaan kehitysmaalaisten toiviomatkailuun. Liikenne käy nimittäin varsin kuumana, sillä kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut yli 52 000, Kreikkaan yli 42 000, Espanjaan lähes 12 000 ja Kyproksellekin yli 5 000 kotiseutuaan korkeampaa elintasoa vaativaa ihmistä. 

* * *

Suomessa on julkaistu kirja, jonka mukaan maassamme ei ole ruotsalaistyyppisiä katujengejä. Sen sijaan täällä on kaveripiirejä, joiden kokoonpanot vaihtelevat. Ja joihin kuuluvien verivihollistenkin äiditkin saattavat tuntea toisensa.

Näillä usein 1990-luvulla Suomeen muuttaneilla henkilöillä on syviä ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Ja siksi epäluuloa valkoisia suomalaisia kohtaan. 

Yksi kirjan kirjoittajista kertoi, että "vaikka nämä miehet ovat olleet rikollisuudessa tosi pitkään ikäänsä nähden, kaikki he haluavat lopulta elää tavallista elämää". Eivätkä he enää ihannoi jengimaailmaa.

Kirjasta kertoneen jutun luettuani jäin miettimään mistä johtui, ettei aikanaan maahamme saapuneilla chileläisillä tai vietnamilaisille ollut sellaisia ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia kuin 1990-luvulla saapuneilla - siis lähinnä somaleilla. 

Enkä usko, että se johtuisi pelkästään siitä, että Suomen taloustilanne oli vietnamilaisten saapuessa 1980-luvulla parempi kuin seuraavalla vuosikymmenellä. On nimittäin niin, että chileläisten saapuessa 1970-luvulla Suomi oli köyhä maa, joka muiden valtioiden tavoin kärsi öljykriisistä, jonka aikana kansalaisia kehotettiin muun muassa alentamaan asuntojensa lämpötila 20 asteeseen ja moottoriteiden valaistus sekä kauppojen ikkunat pimennettiin yön tunneiksi sähkön säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Iso-Britannia on säätänyt lain, jonka mukaan sinne pyrkivien kehitymaalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään Ruandassa. Päätöksen seurauksena Englantiin, Walesiin, Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin päässeet elintasopakolaiset ovat pyrkineet Irlannin tasavaltaan. Eli päätös on toiminut toivotulla tavalla.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on eilen nimennyt kaksi mahdollista maata, jotka voisivat toimia Suomeen tunkeutuvien turvapaikanhakijoiden asuinpaikkana heidän anomustensa käsittelyn ajan. Ne ovat Albania ja Marokko.

Orpon mukaan turvapaikkojen mahdollinen tarjoaminen Suomen rajojen ulkopuolella tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset lopulta loisivat oman tulevaisuutensa kyseisissä maissa sen sijaan, että kulkevat "jonkun toisen maan läpi pyrkiessään Eurooppaan, ja... lähtevät salakuljettajien matkaan hengenvaaralliselle matkalle yli Välimeren". 

Toki Albaniasta ja Marokosta puuttuu Suomen kaltainen avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka mahdollistaa myös ulkomaalaisten toimeentulon ilman työnä tai työnteon edellytysten kehittämisenä tapahtuvaa vastiketta. Eli kyseiset maat tuskin kiinnostavat sinänsä sosiaaliturvaperusteisia turvapaikanhakijoita. Toisaalta ei täälläkään kukaan taida kaivata sellaisia - vaikka poliittinen vasemmisto ei heidän motiivejaan ehkä kykenekään näkemään. 

Toivottavasti pääministerin kannanotot siis tarkoittavat sitä, että hallituksella on valmius toteuttaa samantyyppinen järjestelmä, johon britit ovat jo siirtyneet. Ja asian ennakkovalmistelu olisi jo kaikessa hiljaisuudessa siirretty valmisteluun asianomaisissa ministeriöissä. 

Ainakaan turvapaikkapolitiikan järkeistämistä jo pitkään ajaneilla perussuomalaisilla tuskin olisi mitään tätä vastaan. Ja on hienoa, että pääministerikin on nyt siis nähnyt asian tärkeyden. Näin asian takana on jo hallituksemme kaksi suurinta puoluetta.

* * *

Eilen alkoi eurovaalien ennakkoäänestys. Niissä on perinteisesti moni jättänyt äänestämättä, minkä seurauksena jokaisen vaaliuurilla käyneen ihmisen vaikutusvalta on ollut eduskunta- tai presidentinvaaleja suurempi. 

Siksi kannustan kaikkia lukijoitani käyttämään äänioikeuttaan juuri näissä vaaleissa. Tämä kannattaa, sillä viime kädessä suurin osa suomalaista lainsäädäntöä ohjaavista päätöksistä tehdään Euroopan Unionissa. 

Siten nyt on mahdollisuus vaikuttaa juuri siellä, mistä kaikki - hyvä tai paha - saa alkunsa. Siis muun muassa sellaiset asiat kuin asetukset luonnon ennallistamisesta, metsien käytöstä, pullonkorkeista, yhteisveloista tai vaikkapa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. 

Ja niin, myös Unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Siis siitä, voiko Suomi lopultakaan säätää omaa "albania- tai marokkolakiaan" EU:n ulkopuolisen Britannian tavoin. Vai määrääkö EU:n yhteinen päätös meidät pitämään kaikki tänne saapuneet ja meille unionin yhteisellä päätöksellä jaetut turvapaikanhakijat Suomessa koko vuosia kestävän käsittelyprosessin ajan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tyhmyydellä jokin raja?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

MTV3 kertoi, että Ruotsin Foxtrot-rikollisverkostosta irtaantuneen ryhmän ja Bandidos MC:n välit ovat kiristyneet Suomessa. Toisin sanoen täällä entisen suurvallan itäosassakin alkaa näkyä emämaan eli Ruotsin tien seuraava vaihe. Siis huumekaupan motivoima jengisota. 

Tämä tilanne on saavutettu varsin pienellä määrällä ongelmalliseksi osoittautuneista maista sukujuurensa, kielensä ja kulttuurinsa mukanaan tuoneita maahanmuuttajia: arabiaa, somalia, persiaa, kurdia, albaniaa, ja turkkia puhuvia ihmisiä oli Suomessa vuoden 2022 lopussa noin 125 000 henkeä. 

Toisaalta heitä oli kymmenen vuotta aiemmin vain noin 56 000 henkeä eli jos kasvu on ollut yhtä suurta kuin aiemmin, on näitä ihmisiä Suomessa tällä hetkellä lähes 135 000. Siis jonkin verran vähemmän kuin Jyväskylässä - mutta kuitenkin enemmän kuin Kuopiossa - on asukkaita. 

Nähtäväksi siis jää, miltä Suomi näyttää esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2034, jos edellä mainittujen kielten puhujia on - tasaisen taulukon mukaan laskettuna - noin 200 000 henkeä. Puhumattakaan siitä, miltä se näyttäisi, mikäli kyseisten kielten puhujien määrä lisääntyisi aritmeettisen sarjan sijaan eksponentiaalisesti kuten lienee todennäköistä ilman sen torjumiseksi tehtäviä erityisiä poliittisia päätöksiä. 

Tämä olisi hyvä tiedostaa Petteri Orpon (kok) hallituksessa sekä myös kaikkea hyvältä ja pehmoiselta kuulostavaa sympatiseeraavassa vihervasemmistolaisessa oppositiossa. Tosiasia nimittäin on, että jos Suomen tilanne eskaloituu samanlaiseksi kuin Ruotsissa, on siitä tilanteesta poispääsy vaikeaa ja edellyttää mitä todennäköisimmin karkeita niin sanottujen kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomisia. 

Tosin asiasta ei tietenkään ole syytä murehtia, mikäli pitää Ruotsissa nähdyn kehityksen toistumista Suomessa toivottavana. Ja huumekauppaa käyvien jengien keskinäisiä taisteluita - ja niissä sattuvia sivullisten ihmisten menetyksiä - toivottavana asiaintilana. Uskon kuitenkin, ettei näin ajatella sen enempää hallituksen kuin vihervasemmistonkaan piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina

Suomen itärajan takaa odotetaan kevääksi ennennäkemätöntä hybridioperaatiota, jonka taisteluvälineinä toimivat minimissäänkin tuhannet EU:n alueelle pyrkivät kehitysmaalaiset. Siksi sisäministeri Mari Rantasen johdolla pyritään kiivaasti löytämään muotoilua poikkeuslaille, joka saisi eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön sekä mahdollistaisi Suomea ja EU:ta vastaan kohdistetun putinilaisen hyökkäyksen torjumisen.

Hallituksen osalta rivit ovat järjestyksessä kokoomuslaisten, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattisten kansanedustajien osalta, mutta ruotsalaiset nikottelevat. Opposition puolella taas Keskustasta ja Liike nytistä löytyy ymmärrystä ja ilmeisesti ainakin osittain myös osalta sosiaalidemokraatteja. Sen sijaan suurin osa vasemmistoliittolaisista ja vihreistä näyttäisi olevan valmiita asettamaan hyökkääjän intressit kansallisen etumme edelle - eli toimimaan hyväntahtoisina idiootteina. 

Viisi kuudesosaa tarkoittaa 167 kansanedustajaa, joten Vihreiden 13 ja Vasemmistoliiton 11 kansanedustajaa eivät riitä estämään poikkeuslain säätämistä. Niiden lisäksi tarvitaan vielä yhteensä kymmenen putinistia. Nähtäväksi jää, löytyykö eduskunnasta sellaista joukkoa - lähinnä RKP:n ja SDP:n riveistä. 

* * *

Ruotsalaiset ovat tunnetusti korviaan myöden keltaisessa nesteessä, joka on tuotettu maassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan avulla. Siksi sikäläiset Ruotsidemokraatit ovat vaatineet EU:ta huolehtimaan rajojensa pitävyydestä ja heidän asiansa koskee mitä suurimmassa määrin yli 1300 kilometrin itärajan Suomea. 

Puolueen maahanmuuttolinjaukset on esitetty varsin selkeästi äskettäisessä mielipidekirjoituksessa. Sen mukaan "seuraavalla vaalikaudella on jatkettava työtä sen eteen, että fyysiset rajaesteet rahoitettaisiin EU:n budjetista. Kehitysavun ehtona olisivat palautussopimukset ja koko turvapaikkaprosessi pitää siirtää Euroopan ulkopuolisiin vastaanottokeskuksiin".

Tässä suhteessa on merkittävää, että pari päivää sitten uutisoitiin Albanian parlamentin päätös, jonka mukaan maa on valmis majoittamaan Italiaan saapuneita turvapaikanhakijoita heidän hakemustensa käsittelyn ajaksi. Myös maan perustuslakituomioistuin on hyväksynyt aikomuksen. 

Kun laki astuu voimaan, rakennetaan Albaniaan kaksi keskusta, joissa voidaan majoittaa 3 000 turvapaikanhakijaa sekä käsitellä myös heidän hakemuksensa. Keskuksia hallinnoi sijoitusmaan sijasta Italia. 

Suomella ei ole ainakaan toistaiseksi ollut aikomuksia turvapaikanhakijoiden sijoittamiselle maan rajojen ulkopuolelle. Siitä huolimatta maamme hallitus on ilmaissut edistävänsä EU-tason toimia siirtää turvapaikkaprosessi kolmansiin maihin. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen parlamentin EU saa ensi kesän vaaleissa, ja miten se vaikuttaa Unionin maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että äänen antaminen kesäkuussa oikealle ehdokkaalle on Suomen turvallisuutta edistävä ja virhervasemmiston edistämän putinismin vastainen toimi - ja siksi yksi niistä harvoista teoista, joilla tavallinen kansalainen voi edes yrittää edistää omaa ja jälkeläistensä parempaa tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttouutiset täyttivät median
Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta
Professori Jussi P. Laine vaati laaja-alaisempaa turvallisuuskäsitystä

YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä

Vladimir Putin julisti eilen suuren osan Ukrainasta osaksi Venäjää. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista, eikä suurin osa maailman valtioista tule hyväksymään tsaarintekeleen ilmoitusta. Päinvastoin, on todennäköistä, että hän tällä toimellaan vain lisäsi länsimaiden ja Ukrainan laillisen hallituksen päättäväisyyttä käydä jo muutenkin Venäjälle tappiolliseksi käynyttä sotaa. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, antaa Putinin julistus hänelle näennäisiä oikeuksia Mainilan laukausten tapaan. Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkälle hän lopulta menee ja miten länsi siihen vastaa. Toivottavasti maailma ei kuitenkaan ajaudu täysimittaiseen ydinsotaan.

USA ja Albania veivät asian myös YK:n turvallisuusneuvostoon, jossa ainoastaan Venäjä itse äänesti Putinin toimet tuomitsevaa päätöslausumaa vastaan. Ja esti - sinänsä odotetetusti - veto-oikeudellaan sen hyväksymisen. 

Seuraavaksi Venäjän laiton rajojen siirtely etenee YK:n yleiskokoukseen, missä se saannee taakseen murskaavan enemmistön. Mutta siitä huolimatta Putin ei tule perumaan toimiaan, vaan Ukrainan itä- ja eteläosien tulevaisuuden ratkaisevat aseet. 

Tämä kaikki osoitti jälleen kerran kuinka outo järjestö YK lopultakin on. Sehän perustettiin suurimpien voittajavaltojen aloitteesta heti toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Eivätkä perustajat jättäneet ottamatta itselleen erityisoikeuksia eli turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä ja veto-oikeutta sen päätöksiin.

Tilanne on ollut absurdi jo pitkään, koska osa perustajavaltioista - Ranska, Britannia ja erityisesti Venäjä - on vuosikymmenten kuluessa vajonnut toisen luokan suurvalloiksi. Ranskan ja Britannian edelle ovat erityisesti taloudellisessa mielessä nousseet toisen maailmansodan häviäjät eli Saksa ja Japani ja Venäjä on pudonnut jopa Intian, Italian, Brasilian, Kanadan ja Etelä-Korean taakse. Eikä sen sotilaallinen voimakaan näyttäisi Ukrainan tapahtumien perusteella enää olevan maailmanluokkaa - ellei ydinaseita lasketa.

YK:n perustamissopimus on kuitenkin voimassa oleva sopimus ja sen mukaisesti mennään. Niinpä tästä maailmanjärjestöstä ei ole tulossa ratkaisua. Sen sijaan Putinin johtaman Venäjän ja Zelenskyin Ukrainan tulevaisuuden ratkaisee ennen kaikkea länsimaiden tahto puolustaa Ukrainan itsenäisyyttä eli vastustaa voimapolitiikan käyttämistä valtioiden rajojen siirtämiseksi. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka tulevan talven mahdollinen energiakriisi EU:n alueella vaikuttaa asiaan. Pääkysymykseksi noussee se, tuleeko energiasta Keski- ja Etelä-Euroopassa pula - ja jos tulee, niin asettavatko EU-kansalaiset oman mukavuutensa ukrainalaisten suvereniteetin edelle. 

Ja juuri tämä lienee syy sille, miksi Itämeren NordStream kaasuputket on räjäytetty: sillä varmistetaan se, ettei Keski-Euroopan - erityisesti Saksan - kaasutoimituksia saada ainakaan helposti nostettua pelastamaan mahdollista akuuttia tilannetta. Siten tulevana talvena tullaan mittaamaan erityisesti saksalaisten kestävyys putinilaista voimapolitiikkaa vastaan.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi

Helsingin sanomat seurasi professorin ajatuksia ja kirjoitti faktalaatikon, josta näkyy kuinka Suomeen saapuu turvapaikanhakijoita lähinnä sellaisista maista, joista tulevilla ei ole kansainvälisen suojelun tarvetta. Tosin HS:n toimittaja ei osannut tai halunnut tehdä edelle kirjoittamaani johtopäätöstä.

Tämän elintasopakolaisuuden seurauksena jopa ministeri Petteri Orpo on herännyt kyselemään ilmeisesti Irakista johdetun ja ruotsalaisten hyväksymän EU-säännösten vastaisen rautatieyhtiön toiminnan perään. Hyvä niin, mutta pelkkä kyseleminen ei taida riittää, vaan pitäisi tehdä jotain niille syille, miksi näistä maista suuntautuu ihmisvyöry nimenomaan Suomeen.

HS kertoo, että irakilaisilla on sellainen käsitys, että he saavat Suomesta helposti turvapaikan. Ja toden totta: maahanmuuttoviraston tilaston mukaan Suomesta sai tammi-heinäkuussa turva- tai oleskeluluvan 298 kaikkiaan 362:sta irakilaisesta hakijasta, joiden hakemukset käsiteltiin. Siis noin 82% heistä sai jäädä Suomeen.

Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat luvut olivat viime vuonna 50 ja 13 prosenttia. Ei ihme, että irakilaisille on syntynyt käsitys Suomesta poikkeuksellisen suopeana vastaanottomaana.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Ensimmäiseksi tulisi todeta maahanmuuttovirastomme toimintatapojen terävöittämisen tarve. Edelle kirjaamani luvut osoittavat selvästi, ettei virasto ole pystynyt tulkitsemaan irakilaisten turvapaikantarvetta oikein, vaan on joutunut kaksoisvirtain maasta tulevien tarinankerronnan pauloihin ihan eri mittakaavassa kuin muiden pohjoismaiden vastaavat virastot.

Käytännössähän jopa Tanskan 13 prosentin lukema vaikuttaa epäilyttävältä ottaen huomioon Irakin aseman demokratiana, jossa on myös rauhallisia alueita. Maahanmuuttovirasto siis perustakoon toimintansa vastaisuudessa tosiasioille.

Toiseksi hallituksen tulisi seurata Tanskan esimerkkiä ja puolittaa maahanmuuttajien enimmillään saama rahallinen tuki. Tästä päätöksestä tulisi tiedottaa niinikään Tanskan mallin mukaisesti tärkeimpiin tulijamaihin Irakiin, Albaniaan, Somaliaan ja Afganistaniin.

Kolmanneksi Suomen parasta ajattelevien kansalaisten tulisi harkita äänestyskäyttäytymisensä muutosta. Vaikka Perussuomalaiset sai kaksissa viime vaaleissa varsin suuren kannatuksen ja istuu nyt jopa hallituksessa, ei maahanmuuttopolitiikkaan ole tullut muutosta vaikka vanha linja on johtamassa täyteen katastrofiin.

Minä oletan soinilaisten kyvyttömyyden johtuvan maahanmuuttoon liittyvän poliittisen paineen puutteesta. Siksi Suomeen tarvitaan vakavasti otettava puolue kilpailemaan turvapaikkabisnekseen realistisesti suhtautuvien äänistä.

Se tarkoittaa, että ensi vaiheessa äänestäjien kannattaisi mielipidekyselyissä ilmoittaa kannattavansa aikanaan Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuuteen tähdänneistä kannattajakorteista lähteneen Muutos 2011 -puolueen kannattamista.

Jos Muutos-puolueen kannatus lähtisi ripeään nousuun, tukisi se Perussuomalaisten maahanmuuttorealistisen siiven asemaa puolueessa ja samalla terävöittäisi hallituksen toimia nykyisen kansainvaelluksen pysäyttämiseksi. Tai mikäli näin ei kävisi, kannattaisi maahanmuuttorealistien siirtää äänensä myös todellisuudessa Muutos 2011 -puolueelle.

Muutos on toki profiloitunut julkisuudessa monenkirjavana ja jopa kummallisena joukkona, eikä se siksi ole vakuuttanut ainakaan allekirjoittanutta kyvystään hoitaa Suomen asioita. Toisaalta nykytilanne on osoittamassa, etteivät siihen kykene myöskään Suomen muut puolueet.

Siitä syystä Suomeen tarvittaisiin Muutos 2011 -puolueen pääagendanaan ajamaa sveitsiläistyyppistä suoraa demokratiaa, jossa kansalla on viime kädessä veto-oikeus yli poliitikkojen päätösten. Ehkäpä se - ja nykyisen maahanmuuttopolitiikan kyvyttömyys ajaa suomalaisten parasta - vakuuttaa muutkin kuin minut tarpeesta siirtää poliittinen tuki Muutos-puolueelle. Ainakin niin pitkäksi aikaa, kunnes Suomen maahanmuutopolitiikka on palannut realistisiin käytäntöihin ja ihmisvyöry supistunut sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestäviin mittoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen propagandapäivän alku ei lupaa hyvää
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Helsingin Sanomat kertoi meille tänä aamuna, että Suomeen on saapunut kahden viime viikon aikana noin 2000 turvapaikanhakijaa. Sen sijaan se ei, eikä mikään muukaan media, vaivautunut kertomaan minkälaisesta hädästä nämä ihmiset hakevat turvaa.

Migrin tilastoistakaan ei näy vielä kahden viimeisen viikon tulijoiden alkuperämaita. Mutta jotain osviittaa saanemme heinäkuun tilastoista, koska nykyinen ryntäys Suomeen alkoi silloin: kesäkuun 770 tulijan sijasta heinäkuussa maahamme saapui 1479 turvapaikanhakijaa.

Mutta ne kansallisuudet siis.

Eniten tulijoita saapui Irakista. Yhteensä 627 turvapaikanhakijaa, mikä on 371 (59%) enemmän kuin kesäkuussa. Ja siis 42% kaikista tulijoista.

Irak on maa, jossa ISIS aiheuttaa ongelmia. Siellä on kuitenkin myös demokraattinen hallinto ja kurdeilla oma itsehallintoalue.

On siis selvää, että kukaan heinäkuussa saapuneista 627 irakilaisesta ei tarvitse kansainvälistä suojelua, vaan heidät tulisi asuttaa Irakin rauhallisiin osiin. Siis samaan tapaan kuin suomalaiset asuttivat karjalaiset talvi- ja jatkosodan jälkeen.

Toiseksi suurin ryhmä heinäkuun saapujista on somaleita (285). Heidän määränsä kasvoi kuitenkin vähemmän, eli "vain" 71 henkilöllä (25%) kesäkuusta.

Myös Somalia on nykyisin demokratia, vaikka islamistit aiheuttavat myös siellä ongelmia. Siten se mitä kirjoitin edelle Irakista koskee myös somaleja. Eli kukaan sieltä tuleva ei tarvitse kansainvälistä suojelua, vaan mahdolliset turvapaikat olisi hoidettava maan rajojen sisäpuolella.

Somaleiden kanssa lähes sama määrä ihmisiä saapui Albaniasta (281). Lisäystä määrässä on kesäkuuhun verrattuna peräti 210 henkeä eli noin 75 prosenttia. On selvää, ettei sieltä tulevilla ole kansainvälisen suojelun tarvetta.

Kaikkiaan voidaan nähdä, että kaikki kolme suurinta tulijaryhmää ovat liikkeellä jonkin muun kuin kansianvälisen suojelutarpeen ajamina. Tätä taustaa vastaan on merkillistä se kiihko, jolla lehdistö ja poliitikot pääministeriä myöden puhuvat hädässä olevien ihmisten auttamisesta. Eivät nämä ihmiset ole hädässä - tai eivät ainakaan olleet ennen Suomeen suuntautunutta matkaansa.

Vaan entäpä se mahdollisen todellisen avuntarpeen tulijoiden lähde eli sekasortoinen Syyria. Sieltä saapui Suomeen uusimpien tilastotietojen eli heinäkuun aikana yhteensä 31 turvapaikanhakijaa. Lisäystä kesäkuuhun oli yhdeksän henkilöä eli 29 prosenttia. Kaikista heinäkuussa Suomesta turvapaikkaa hakeneista hieman yli kaksi prosenttia oli syyrialaisia.

Heidänkin osaltaan olisi muistettava, että EU:n määräysten mukaan turvapaikkaa olisi haettava siitä maasta, johon ensin saavutaan. Suomessa olisi siis käsiteltävä lähinnä lentokoneella maahamme saapuvien sekä Venäjän tai Norjan kautta tulleiden hakemukset. Eikä siis niitä, jotka ovat tulleet Välimeren yli, Turkista tai Balkanin kautta.

Palaan tähän asiaan, kunhan Migri julkistaa elokuun luvut. On jännittävä nähdä mistä yhä kasvaneet tulijajoukot ovat kotoisin - pakkaako tänne nyt suojelun tarpeessa olevia vai edelleen vain parempaa elintasoa hakevia ns. elintasopakolaisia Irakista, Somaliasta ja Albaniasta.

Uusia tilastoja odotellessa toivoisin, että Suomi poistaisi maasta kaikki ne, joilla ei ole kansainvälisen suojelun tarvetta (eli ei myöntäisi oleskelulupia toissijaisin perustein) ja noudattaisi EU:n määräyksiä turvapiakanhakijoiden palauttamisesta siihen EU-maahan, josta he ovat Suomeen tulleet (Dublin-tapaukset). Nämä toimenpiteet vähentäisivät merkittävästi Suomen houkuttelevuutta elintasopakolaisten osalta.

Samalla jään jännityksellä odottamaan mihin pääministerin asunnon luovuttamisen saama kansainvälinen julkisuus johtaa. Pelkään, että se toimii sellaisen signaalina, joka houkuttelee entistä useampia EU:n alueelle pyrkiviä valitsemaan kohdemaakseen pohjoisen Suomen - oli tulijan motiivin sitten todellinen turvapaikan tarve tai oman elintason nostaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laatujournalismia
Tutkivaa laatujournalismia odotellessa
Suomi kansainvaelluksen pyörteissä