Syynä on näitä kaikkia uhkaava teokraattinen Iran. Ja nyt nähdyn prosessin alkuunpanija USA:n entinen presidentti Donald Trump, joka valtansa päivinä houkutteli arabimaita solmimaan rauhansopimuksia Israelin kanssa.
Nähtäväksi jää, johtavatko edellä mainittujen valtioiden yhteistyöpuuhastelut todelliseen pulustusyhteistyöhön. Avoimista kysymyksistä ehkä tärkein on se, kuinka alueen muut islaminuskoiset suhtautuvat mukana olevien arabimaiden aikomuksiin. Ja mitä tekevät palestiinalaiset?
Joka tapauksessa käsillä on pitkästä aikaa kehityskulku, joka saattaa normalisoida Israelin suhteet naapureihinsa. Toisin sanoen Lähi-idän historiassa merkittävä käännekohta - tai ainakin sellaisen taimi.
Mikäli näin tapahtuu, tulee Iranin mullahhallinto tehneeksi Israelille valtavan palveluksen. Eikä se liene ollut Iranin johtajien perimmäinen tarkoitus niiden harjoittaessa aggressiivista politiikkaa naapurimaitaan kohtaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat
Mielenkiintoinen Trump
Iranilaisohjuksen seurauksista
Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat
Mielenkiintoinen Trump
Iranilaisohjuksen seurauksista
Ählymaissa on aina joku ongelma, olen jo 40 vuotta aina laitttanut telkkarin kiinni kun ählyongemista aletaan jankata.. aivan turhaa touhuu seurata niitä "uutisii"..Sama shit varmaan jo 1500 vuot
VastaaPoistaOlisko noin perinteisessä mielessä Egypti ainoa naapuri? Vai onko ajatus, että nykysuunnitelmat johtavat suhteiden normalisointiin esimerkiksi Syyrian ja Jordanian kanssa. Jälkimmäistä tohdin epäillä.
VastaaPoistaTuollaiset pohdiskelut kertovat vain karua kieltä siitä miten vähän ymmärrämme niistä vahvoista sosiodynaamisista perusvoimista, joilla yhteisöllinen "valta" eri kulttuureissa legitimoituu.
VastaaPoistaKuvakieltokulttuureissa "valta" legitimoituu tabuvoimilla. Sitä "teokratia" on. Ääni ratkaisee vähän toisella tavalla kuin demokratioissa, joissa visuaaliseen mieltämiseen -- kohteen erottamiseen taustasta, syvyysperspektiivin ja ajantajun syntymiseen sekä syysuhteen ja päämäärärtationalismin kehittymiseen -- perustuvat "vallan" legitimoitumisen muodot ovat mahdollisia.
Siellä missä kulttuurisen kuvakiellon tabuvoimat vahvasti vaikuttavat, siellä vallitsee kokonaan toisenlaatuinen ja -asteinen sosiaalinen sitovuus ja yhdenmukaisuuden paine. Sen ylläpitäminen tarvitsee noita vahvoja viholliskuvia, jotka kulttuurisina ominaisuuksina eivät häviä mihinkään, vaikka viholliset vaihtuisivat tai yhteisiksi vihollisiksi valikoituisivat kussakin tilanteessa eri kohteet. Viha on aina yhtä pyhää ja se legitimoi aina yhtä pyhitetyn "vallan" -- ja tätä länsimainen eli eurooppalainen uuden ajan ajattelu ei sitten niin millään opi ymmärtämään.
"Joka tapauksessa käsillä on pitkästä aikaa kehityskulku, joka saattaa normalisoida Israelin suhteet naapureihinsa." Eikös "normalisointi" näiden maiden suhteissa tarkoita vihamielisiä ja välillä sotaisia suhteita, kuten normaalisti? Vähän viisastelen, mutta vaikea uskoa näiden riitapukareiden suhteiden paranemiseen, kun molimminpuolin naapurivihaa ja halveksuntaa on opetettu jo pienille lapsille.
VastaaPoistaSkeptinen olen minäkin. Ja juuri siksi uutinen oli yllättävä. Ehkä ihmeisen aika ei ole vielä ohi?
Poista