Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa

Toimittaja Sanna Ukkola julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa tuloksia vielä virallisesti julkaisemattomasta Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä. Sen mukaan Tampereen yliopistossa opiskelevista "suomalaisista journalistiopiskelijoista 78 prosenttia äänestää vasemmistopuolueita (vas 44 %, vihr 20 %, Sdp 14 %)".

Jos ja kun luvut vastaavat todellisuutta, on suomalaisen journalismin tulevaisuudennäkymä karu. Sen ymmärtämiseksi pitää huomata, että tulevista journalisteista 64 prosenttia kannattaa – ei pelkästään vasemmistoa vaan – arvoiltaan ultraliberaalia äärivasemmistoa eli Vasemmistoliittoa ja Vihreitä.

* * *

Toki jo aiemminkin on tiedetty, että journalistiikan opiskelijoiden aatemaailma on kallistunut poliittisesti vasemmalle. En kuitenkaan ole ennen ymmärtänyt opiskelijoiden viehtymystä suoranaiseen äärivasemmistolaisuuteen, jolla on varsin synkkä jalanjälki niin Suomen kuin maailmankin historiassa. 

Toki saattaa olla, etteivät kaikki journalismin opiskelijat – ja jo valmistuneet journalistit – ole perehtyneet kannattamansa aatteen juuriin tai kuvittelevat nykyisen vihervasemmiston jotenkin poikkeavan historiallisista edeltäjistään. Ja toimivat siten pikemminkin – Leninin suuhun pantua termiä lainatakseni – hyödyllisinä idiootteina, jotka uskovat toimivansa moraalisesti oikein, kuin tosiasiallisina orwellilaisen yhteiskunnan puolesta taistelevina vaikuttajina.

Tämä näkyy myös siinä, että monet toimittajat haluavat puolueettoman journalismin sijaan ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Joillekin tahto vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ollut jopa keskeinen syy hakeutua toimittajaksi.

Tämä tilanne on tietenkin ikävä sekä näiden opiskelijoiden, heidän työnsä tuloksia lukevien ja kuuntelevien ihmisten, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Näin siitä huolimatta, että iän karttuessa osa journalisteista havaitsee kannattaneensa totalitaristisia ajatuksia ja siirtyy pois äärivasemmiston kaartista. Mutta valitettavasti vain osa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta

Suojelupoliisin tiistaina julkaiseman kansallisen turvallisuuden katsauksen mukaan kotiopetuskoulut voivat pidemmän päälle lisätä yhteiskunnan eriytymiseen liittyviä turvallisuusuhkia. Tätä riskiä kasvattaa se, että viranomaisten on erittäin vaikea valvoa kotiopetuksessa ja epävirallisissa kotiopetuskouluissa tapahtuvaa opetusta.

Myös eduskuntapuolueet jakavat huolen näistä turvallisuusuhista. Niiden ratkaisut vaihtelevat kotikoulujen nykyistä tehokkaammasta valvonnasta yksiselitteiseen koulupakkoon, johon myönnettäisiin poikkeuksia vain erittäin painavista syistä.

Siten lienee todennäköistä, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan enemmän tai vähemmän radikaaleja rajoituksia lasten kotiopetukseen. Ja samalla vähennetään ihmisten valinnanvapautta lastensa kasvatuksen suhteen. 

Käytännössä tämä muutos tapahtuu Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena, koska sen myötä yhteiskuntaamme on ilmaantunut sekä radikaali-islamismia että sen – sekä muun wokelluksen – vastareaktiona äärioikeistolaisuutta. Siis teemoja, jotka ovat Supon päällikön Juha Marteliuksen mukaan sellaisia ei-toivottuja asioita, joita edistetään yhä useammassa kotikoulussa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka hyvin suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistetaan maahanmuuton negatiivinen vaikutus ihmisten vapauteen. Siis siihen perustuslaissa säädettyyn oikeuteen, jonka mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen".

Edellä kuvaamani koulupakkokeskustelu on toki vain osa tätä prosessia. Lisäksi siihen liittyvät esimerkiksi – etenkin naisten, mutta myös nuorten – turvallisuuteen liittyvät uhat ja pelot, sekä sananvapauden rajoittaminen orwellilaisen kielikäsityksen mukaisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä
Naistaksi
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin sanomat kertoi alaikäisestä puukottajasta, joka väitti oikeudessa rikoksensa syyksi puukotetun rasistisen kommentin. Oikeus ei kuitenkaan uskonut kyseistä henkilöä, koska puukotettu oli hätäkeskukseen soittaessaan käyttänyt sanaa "romani". 

Oikeus siis päätyi siihen, että puukottaja yksinkertaisesti valehteli oikeudessa. Tätä tuki sen mielestä myös se, että uhri oli vihreiden kunnanvaltuutettu - eikä tämän puolueen jäseniä yleensä pidetä rasistisina, pikemminkin päinvastoin. Niinpä puukottaja tuomittiin lukemaan tiilenpäitä kolmeksi vuodeksi.

Vaikka oikeus mitä ilmeisimmin onnistui rikollisen tuomitsemisessa, herätti tapaus kuitenkin kysymyksiä. Eli olisiko puukotus oikeuden mukaan ollut hyväksyttävämpi, mikäli hätäkeskukseen soittanut olisi puhunut "mustalaisesta" - eli käyttänyt sanaa, joka ainakin vanhemman väestönosan parissa on monille edelleen normaalia puhekieltä, eikä siksi välttämättä viittaa millään tavalla sanojansa rasistisuuteen? 

Edelleen on kysyttävä, että olisiko oikeus katsonut puukotuksen yhtä pitkän tuomion arvoiseksi, mikäli uhri olisi ollut jonkin oikeistopuolueen kunnanvaltuutettu? Vai olisiko se katsonut hänen poliittisen kantansa jollain tavalla raskauttavaksi tai ainakin luottamusta vähentäväksi asiaksi? 

Siksi on kysyttävä myös, että mikäli nämä asiat - siis puukotuksen jälkeisessä tunnekuohussa lausutun tavallisen, mutta nyttemmin rasistiseksi leimatun, sanan käyttäminen tai uhrin puoluetausta - olisivat vaikuttaneet mahdolliseen oikeuden ratkaisuun tai rikoksesta annetun tuomion pituuteen, olisiko kansalaisten yhdenvertaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa toteutunut? Vai olisiko syntynyt tilanne, jossa - Orwellia mukaillakseni - kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle
Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa

Suomen valtiontalous velkaantuu tänä vuonna 12 176 226 000 euroa. Se on 2 147,40 euroa per suomalainen lisää vuoden 2024 lopun velkatilanteeseen, jonka mukaan velkaa oli 29 995 euroa per nokka. 

Toisin sanoen tämän vuoden lopussa keskimääräinen nelihenkinen suomalaisperhe on ottanut valtiovallan toimesta vastuulleen yhteensä 128 568 euron velkataakan. Onko se sitten paljon tai vähän, jää meidän itse kunkin pohdittavaksi. Samoin kuin se, että pitäisikö asialle tehdä enemmän tai vähemmän kuin Petteri Orpon (kok) hallitus on suunnitellut tekevänsä.

* * *

Suomen Perustan mukaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneet maahanmuuttajat maksavat elinaikanaan suomalaisille veronmaksajille keskimäärin 700 000 euroa per nokka. Samankaltaiseen tulokseen on päädytty myös esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa, joten ainakin laskelman suuruusluokka pitänee paikkansa. 

Myös tätä kustannusta voi itse kukin pitää joko suurena tai pienenä, sillä eihän 700 000 ole kuin 12,3 senttiä per suomalainen. Toisaalta viime vuonna myönnettiin turvapaikka esimerkiksi 218 syyrialaiselle ja 223 somalille. Näiden 441 henkilön elinaikanaan aiheuttamat kustannukset suomalaisille tulevat siten olemaan yhteensä 308,7 miljoonaa euroa eli 54 euroa per suomalainen eli 216 euroa per nelihenkinen perhe.

* * *

Yhdysvalloissa monet ovat kyllästyneen laittomiin maahanmuuttajiin, mikä lienee yksi tärkeimmistä syistä sille, että Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Valtaan noustuaan tämä ryhtyi välittömästi toimiin heidän poistamiseksi maasta, kuten ehdinkin kirjoittaa jo viime viikolla. 

Tuoreen tiedon mukaan Trump aikoo sijoittaa peräti 30 000 rikoksiin syyllistynyttä laitonta maassaolijaa pahamaineiseen Guantanamon vankilaan. Tähän mennessähän presidentin hallinto on lähettänyt heitä ainoastaan kotimaahansa - ja huolehtinut tarvittaessa kovin keinoin siitä, että nämä otetaan siellä myös vastaan.

* * *

Päätän tämän maahanmuuttoon liittyvän asiakokoelmani toteamalla, että jopa Helsingin sanomat on lopulta taipunut huomioimaan Ruotsin maahanmuuttajiin liittyvien räjähdysten uutisointiin. Tosin mainitsematta jutussaan sanallakaan tapahtumien yhteydestä humanitaariseen maahanmuuttajiin tai heidän etniseen alkuperäänsä.

Mutta mitähän meidän pitäisi ajatella veroilla rahoittamastamme Ylestä, jonka suunnasta on kuulunut kovaa valitusta sen jälkeen, kun sen rasitusta veronmaksajille hiukan kevennettiin. Se ei nimittäin ole vielä pukahtanuut sanaakaan Ruotsin tapahtumista, vaikka PT-media uutisoi asiasta jo viime perjantaina. 

Siksi on kysyttävä Yleisradion johdolta, että onko tämä esimerkki siitä luotettavasta journalismista, jonka takia meidän tulisi jatkaa Yleisradion rahoitusta entisellä tasolla? Vai onko kyseessä sittenkin vain Ylen toimituskunnan poliittisesta - tai suorastaan orwellilaisesta - päätöksestä salata suomalaisilta poliittisesti kiusallisia tosiasioita. 

JK kello 7.45. Huomasin juuri PT-mediasta, että tunnetun ruotsalaisen maahanmuuttajataustaisen rikollispomon Kurdiketun setä on ammuttu eilen. Tästä seuraa epäilemättä ruotsalaisen väkivallan kiihtyminen tulevina päivinä ja viikkoina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Javier Milei and the Great Western Opportunity
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

 

Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Läntisen pallonpuoliskon köyhin ja myös ainoa tummaihoisten ihmisten hallitsema valtio - Haiti - on yksi niistä nykyisen maailman kolkista, jonka yhteiskunnallisen kehityksen seuraaminen tarjoaa mahdollisuuden havainnoida erilaisten väestöryhmien välisiä eroja siinä, kuinka toimivia yhteiskuntia ne pystyvät rakentamaan. Ja siksi olen käsitellyt maan tapahtumia useampaankin kertaan (viimeksi täällä ja täällä). 

Siksi oli mielenkiintoista havaita, että aamun uutisvirrassa näkyi juttuja (esimerkki ja toinen), joiden mukaan Haitin jengiväkivalta on karannut täysin viranomaisten hallinnasta ja sen seurauksena muun muassa maan pääsatama on suljettu. Näin on käynyt siitä syystä, että jengiläiset haluavat erottaa maan pääministerin - ja ovat uhanneet jopa sisällissodalla, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta.

Uhkaus on vakavasti otettava, sillä jengit ovat usein raskaammin aseistettuja kuin niitä vastaan taistelevat turvallisuusjoukot. Niinpä ainakin 15 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa maan pääkaupungissa, jonka pinta-alasta jengit hallitsevat neljää viidennestä. 

Ihmisten hätää lisää vielä se, että Haitin terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamassa, joten maahan vaaditaan länsimaista apua. Haitilaiset eivät myöskään pääse ulos maasta, koska naapurivaltio Dominikaaninen tasavalta on sulkenut - vastoin kansainvälisiä sopimuksia - rajansa sikäläisiltä pakolaisilta. Siis samaan tapaan kuin Egypti on estänyt gazalaisia hakemasta turvaa läntisestä naapurimaastaan. 

Siksi täältä näppäimistön takaa näyttääkin siltä, että Geneven sopimukset koskevat tasa-arvoisesti kaikkia niihin sitoutuneita valtioita, mutta joitakin valtioita - kuten Suomea - enemmän kuin toisia - kuten Egyptiä tai Dominikaanista tasavaltaa. Enkä tarkoita tällä sanoa, ettenkö ymmärtäisi Dominikaanisen tasavallan tai Egyptin hallitusten perusteita pidättyvyyteen sopimusten noudattamisessa. 

Kaiken kaikkiaan jää nähtäväksi, miten Haitin yhteiskunta kehittyy tästä eteenpäin. Vaihtuuko hallitus vai ottavatko jengit haltuunsa koko valtion. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että Haitin naapurimaahan verrattuna jo muutenkin surkeasti kehittynyt talous tulee kärsimään tilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Ekologinen elämäntapa ja bussinkuljettajat

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli mielipidekirjoitus, jossa haikailtiin ympäristöystävällisen elämäntavan perään. Otsikon mukaan "Yhteiskunnan pitää helpottaa ekologisten valintojen tekoa".

Kirjoituksen juonena oli vastuun ja kustannusten siirtäminen ekologista elämäntapaa haikailevalta yksilöltä yhteiskunnalle. Niinpä siinä mainittiin esimerkkinä se, että "kun joukkoliikenne toimii ja päiväkotipaikka löytyy läheltä, ei sujuva työmatka vaadi auton hankintaa".

Itseäni jäi kiinnostamaan, miten tämä henkilö suhtautuu siihen, että julkisen liikenteen työntekijät ovat varsin usein lakossa. Eikä pelkästään omien etujensa ajamiseksi, kuten tällä viikolla näyttäisi käyvän, vaan myös erilaisten muiden vaatimusten tukemiseksi. 

Tämä asia liittyy edellä linkitettyyn mielipidekirjoitukseen siksi, että julkisen liikenteen lakkoherkkyys on omiaan vierottamaan ihmisiä julkisen liikenteen käyttämisestä. Tai ainakin lisää heidän haluaan omistaa oma auto, jolla pääsee liikkeelle myös silloin, kun julkinen liikenne ei toimi. Ja kun auto on kerran hankittu, sitä käytetään muulloinkin kuin lakkojen aikana.

Lisäksi bussikuskit hakevat nyt suurempia palkankorotuksia kuin muut työntekijäryhmät. Jos nämä korotukset menevät lippujen hintoihin, tekee se julkisesta liikenteestä kalliimpaa eli vähemmän houkuttelevaa. Ellei palkankorotuksia sitten kuitata veronmaksajien varoilla eli julkisen liikenteen tuilla, jolloin maksajaksi joutuvat myös ne, jotka eivät käytä näitä palveluja lainkaan.

Mielipidekirjoittaja lopettaakin tekstinsä seuraavasti: "epäekologisten valintojen seuraukset ovat kuitenkin niin suuret, että muutosta ei ole syytä jättää vain yksilöiden hyvän tahdon varaan. Oikein rakennetut kannusteet ja rakenteet sen sijaan lisäävät kansalaisten ekologisia tekoja tekemällä ne luonteviksi ja kannattaviksi."

Tämä lopetus on - arvoisa lukijani - syytä lukea toisenkin kerran. Onhan se kuitenkin aika harvinaista, että demokraattisessa Suomessa näkee näin avointa vaatimusta sosialistisiin ratkaisuihin, joissa kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Bussikuskien ulosmarssi alleviivaa yhteisten pelisääntöjen noudattamisen tärkeyttä
SAK osoitti jälleen, miksi poliittiset lakot olisi kiellettävä

Yhden prosentin vähemmistön armoilla

Suomen hallituksessa on käynnissä outo riita. Maa- ja metsätalousministeriö on nimittäin valmistellut ilmastoruokaohjelmaa, josta vastaava ministeri Antti Kurvinen (kepu) ei suostu kirjaamaan tavoitetta lihansyönnin vähentämisestä. Sen sijaan hän on todennut, että "en tule antamaan kellekään mitään määräyksiä ruokavaliosta."

Riita ei ole outo siksi, että Kurvinen kieltäytyy toteuttamasta orwellilaista määräystä ihmisten ruokavaliosta. Vaan siksi, että hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi laatia "kansallinen ilmastoruoka-ohjelma, joka tähtää kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta... Lisätään julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta."

Hallitusohjelman tavoite on kuitenkin oman kokemukseni perusteella jo ylitoteutunut julkisella sektorilla. Viime aikoina on nimittäin käytännössä kaikissa pitkissä kokouksissa ja tilaisuuksissa - joihin minut on kutsuttu asiantuntijaksi ja joissa on luvattu tarjota ruokaa - lautaselle löytynyt pelkästään kasviksia. Ruoka on toki ollut ilmaista, enkä siksi ole siitä valittanut, vaan ottanut kiitollisuudella vastaan. 

Jokainenhan saa tarjota mitä tahtoo. Tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kuin Suomessa on lajimme evoluutiohistorian ja elimistömme fysiologian valossa luonnollista sekaruokavaliota noudattavia ihmisiä, ei pelkän kasvisruuan tarjoaminen osoita kunnioitusta kutsutuille vieraille.

Sen sijaan se viittaa siihen, että valtionhallintomme on ottanut pitkän askelen kohti punavihreää orwellilaista yhteiskuntaa, jonka tavoitteena on määrätä keskusjohtoisesti kaikista ihmisten asioista. Jopa heidän ruokavaliostaan. 

Ihmettelen syvästi, mikäli sellaiseen yhteiskuntaan johtava kirjaus tulee sisällytetyksi hallituksemme ajamaan viralliseen ohjelmaan, jonka toteuttamisen kustannuksesta vastaa tämän maan sekaruokaa syövä ylivoimainen enemmistö, eikä se yhden prosentin vähemmistö, jolle kasvisruoka on ideologinen kysymys. Ja josta huomattavalla osalla on mielenterveyden häiriöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää liharuokaa
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?

Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski

Helsingin valtuustossa käytiin outoa näytelmää. Se alkoi kun tuore pormestari Juhana Vartiainen (kok) päätti salata budjettiesityksensä.

Nyt on valtuusto käsitellyt tuota helsinkiläisille veronmaksajille tuntematonta suunnitelmaa ja sen seurauksena Perussuomalaisten valtuustoryhmä päätti irtautua koko budjettineuvotteluista. Syitä voivat laskun maksajat toistaiseksi vain arvailla.

Jotain vihiä asiasta saattaa kuitenkin löytää perussuomalaisten valtuutettujen kommenteista. Valtuustoryhmän puheenjohtajan mukaan "lähdimme neuvotteluista, kun totesimme, että näkemyksemme ovat niin kaukana toisistaan, ettei sopua voida saavuttaa". 

Näin ollen tulevassa budjetissa ei tarvitse olla näkyvissä perussuomalaisten kädenjälkeä lainkaan. Avoimeksi kuitenkin jää, olisiko sellainen ollut - vaikka pienikin - mikäli ryhmä ei olisi poistunut. 

Nyt perussuomalaisten edusnainen tyytyi vain toteamaan, että "muut puolueet haluavat kasvattaa kaupunkia lähes kiimaisesti. Meillä sakkaa varhaiskasvatus ja muut palvelut, ja meidän linja kaupungin kasvusta ja velkaantumisesta eroaa muista... varhaiskasvatuksen osalta ollaan varsin suuressa pulassa".

Nähtäväksi siis jää, minkälaiseksi pääkaupungin budjetti muodostuu. Kuten muistamme, on Helsingin valtuuston 85 jäsenestä 23 kokoomuslaisia ja 18 vihreitä, joten nämä puolueet ovat halutessaan voineet perussuomalaisten poissaollessa dominoida budjettisuunnittelua poliittisena enemmistönä.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lopputulosta. Ja sen jälkeen veikkailemaan, oliko perussuomalaisten ulosmarssi helsinkiläisen veronmaksajan kannalta järkevä, yhdentekevä vai haitallinen teko. 

Säästöä heille syntyy joka tapauksessa ainakin siitä syystä, että kaupunki päätti lopettaa lihan tarjoamisen vierailleen. Toki rehellisen orwellilaisessa hengessä siten, että pormestareiden tai muun ylimmän johdon vieraat ovat muita tasa-arvoisempia ja ansaitsevat siten myös liha-aterioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nasima Razmyar tosiasioiden äärellä
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Mitähän Veikko Vallin sanoi, kun vihervasemmisto pillastui?

Yleisradio kertoi kansanedustaja Veikko Vallinin pitäneen Tampereen valtuustossa puheita, joiden seurauksena häntä syytettiin rasismista. Juttuun ei sisältynyt minkäänlaista lainausta kyseisestä puheesta, mutta sen sijaan muutaman muun valtuutetun kommentit oli kerrottu. Nämä olivat vihervasemmistolaisia. 

Vallinin aiheena oli  hänen tekemäänsä aloite kiintiöpakolaisten vastaanoton keskeyttämisestä Tampereella. Ja rasistisiksi väitetyillä puheillaan hän perusteli, miksi aloite pitäisi palauttaa uudelleen käsittelyyn tultuaan jo kertaalleen valtuuston hylkäämäksi.

Tapaukseen kommentoi Twitterissä Perussuomalaisten talouspoliittinen talousasiantuntija Juhani Huopanainen toteamalla käyneensä puheen läpi, eikä ollut huomannut siinä asiattomuuksia tai rikollista. Sen sijaan hän totesi sen olleen "hyvin oikeassa. Ja osui arkoihin paikkoihin".

Tämän vahvisti oululainen silmälääkäri Seppo Siik. Ja jatkoi, että "asioista ei näemmä saa keskustella saamatta rasistin leimaa. Nyt niistä kuitenkin pitäisi viimeistään keskustella ettei Ruotsin ongelmat toistuisi.  Tuli mieleen Orwellin ´1984´".

Tämä kaikki siis samana päivänä, kun Puola on päättänyt lisätä joukkojensa määrää Valko-Venäjän rajalla 10 000 sotilaaseen torjumaan rajusti kasvanutta siirtolaisten virtaa, jonka edistäminen kuuluu Valko-Venäjän EU:ta vastaan käymään hybridisotaan. Ja Helsingin sanomat muistutti meitä maahanmuuttajien tolkuttomiin mittasuhteisiin yltävästä seksuaalirikollisuudesta. 

Humanitaarisen maahanmuuton ongelmista kertoi myös Suomen uutiset, jonka mukaan Suomessa on "40 000 turvapaikan saanutta ja heidän työllisyysasteensa on vain 39 prosenttia". Ja edelleen, että suurin osa ranskalaisista on huolissaan maassaan käynnissä olevasta väestönvaihdoksesta.

Nähtäväksi jää, viekö joku Vallinin valtuustopuheet oikeuteen. Ja todetaanko ne siellä laillisiksi vai laittomiksi. Joka tapauksessa Tampereen valtuuston tapahtumat vahvistivat, että humanitaarinen maahanmuutto on aihe, jossa vihervasemmisto on päättänyt työntää päänsä säkkiin ja ajaa Suomen yhä syvemmälle monikulttuurisuuden suohon. 

Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että koko Suomessa on vallassa vihervasemmistolainen hallitus, jonka aisankannattajana toimivat Keskusta ja RKP. Ja jonka tavoitteena on lisätä ankkurilasten käyttöä maahanmuuton työkaluina - huolimatta asiaa hoitavien viranomaisten vastustuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?
Uusi kehitysmaalaisten kansainvaellus käynnistyi rytinällä
Punavihreä narratiivi

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä

Sosiaalisessa mediassa nousi eilen kriittinen keskustelu Ylen ohjelmatarjonnasta, jossa haastateltiin "eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia". Käytännössä haastatellut olivat kaikista asioista liikuttavan samanmielisiä eli erittäin punavihreitä. 

Keskustelijoiden taustoihin kiinnitti huomiota toimittaja Sanna Ukkola, joka ihmetteli sitä kun "Elokapina vaatii ilmastotekoja, joten Yle kysyy aktivisteilta, koomikko Iikka Kiveltä ja Suvi Auviselta, mitä tarttis tehdä. Yle mitä ihmettä puuhaatte?"

Samasta ilmiöstä esitti huolensa Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, joka yhdisti - aivan oikein - nykyjournalismin 1970- ja 1980-luvun Yleen. Seuraavaksi lainaus hänen kirjoituksestaan.

"Koko 1970-luvun, kuten 1980-luvun alunkin, yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tukahduttava. Se heijastui myös journalismiin, jos sitä nyt journalismiksi aina saattoi kutsua. Elettiin suomettumisen ja YYA-Suomen synkintä aikaa... Monien tiedotusvälineiden sisällä käytiin kovia ideologisia taisteluita, joissa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa yrittivät vaientaa toisin ajattelevat journalistit. Usein onnistuivatkin, keinoinaan mm. eristäminen, mustamaalaaminen ja savustaminen. Monet toimittajat vaikenivat ja alistuivat itsesensuuriin... Oli vain yksi totuus, eikä siitä sopinut poiketa."

Ukkolan ja Sadeojan ilmaisema huoli nykyjournalismin tilasta ei tietenkään ole uusi asia teille, arvoisat lukijani. On kuitenkin virkistävää, että vielä löytyy toimittajia, jotka eivät alistu orwellilaiseen woke- ja känselöintikulttuuriin, vaan jaksavat muistuttaa lehdistön tehtävästä monipuolisen tiedon jakajana ja vallan vahtikoirana. 

Valitettavasti veroautomaatin varassa elävän - ja siten tulosvastuusta vapaan - Yleisradion toimituskunta on tälle kritiikille kuuro. Sen saattoi eilen todeta paitsi kyseiden median tarjoamasta sisällöstä, myös sen piiristä tulleesta vastauksesta eilisessä Twitter-keskustelussa.

Siinä Ylen Helsingin toimitus ei ollut edes ymmärtävinään heihin kohdistuvaa kritiikkiä vaan loihe twiittaamaan, että "Olemme pahoillamme mikäli aiheutimme tästä aiheesta väärän mielikuvan. Tarkoituksemme oli kysyä asiasta aktiivisesti keskustelleilta henkilöiltä näkemyksiä Ylen antamiin väitteisiin Elokapinan esiin nostamista teemoista...  Yle siis ei väitä, vaan Yle esittää julkisessa keskustelussakin esilletulleita väitteitä eri alojen asiantuntijoille ja vaikuttajille herättääkseen keskustelua kyseisen teeman ympärille."

Tästä - ja käytännössä kaikesta muustakin Ylen toiminnasta - ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Se on vaatimus seuraavalle hallitukselle (nykyisellehän ei kannata) Yle-veron lopettamisesta ja Ylen toimituskunnan siirtämisestä sellaiseen todellisuuteen, jossa kykenemättömyys poliittiseen tasapuolisuuteen johtaa resurssien kapenemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Poliisi lopetti Juha Pylvään tutkinnan - entä sitten?

Kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) linjasi muutama viikko sitten, että "me tarvitsemme Suomeen myös omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta. Sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffareita sen sijaan emme tarvitse."

Asiasta nousi pienimuotoinen kohu, jonka seurauksena Pylväs pahoitteli sananvalintojaan tarkentaen että "sosiaaliturvaa väärinkäyttäviä... emme tarvitse. Vuoden 2015 tapahtumista, jolloin suurin osa turvapaikkahakemuksista tuli hylätyiksi, pitää ottaa opiksi – ja varautua tulevaan."

Näyttäisi siten siltä, että Pylväälle kelpaavat omalla toimeentulollaan toimeen tulevien henkilöiden lisäksi myös ihmiset, jotka eivät varsinaisesti väärinkäytä sosiaaliturvaa, mutta eivät myöskään omaa edellytyksiä työllistymiseen esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon puuttumisen takia, mutta onnistuvat kehittelemään tarinan, jota turvapaikantarpeesta päättävät viranomaiset eivät onnistu osoittamaan vääräksi.

Tämän sanomisen takia poliisi kuitenkin otti Pylvään puheet tarkempaan tarkasteluun, mutta totesi eilen, ettei hänen puheissaan ole syytä epäillä rikosta. Nähtäväksi jää, onko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen samaa mieltä, vai aloittaako hän jälleen uuden ajojahdin poliitikkoa vastaan - edellinen yritys kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) kohtaanhan päättyi eduskunnan puuttumiseen asiaan, mutta Päivi Räsäsen osalta prosessi on edelleen oikeusprosessissa. 

Joka tapauksessa kaikki nämä tapaukset osoittavat, että sananvapauden tosiasiallinen asema on Suomessa juuri nyt heikompi kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päättymisen. Jopa kansanedustajien on varottava lausumasta mielipiteitään ääneen ja ainakin käytettävä niiden esittämisessä turvallisia sanamuotoja. 

Tämä ei ole tervettä yhteiskunnallista keskustelua, eikä se tule tekemään Suomesta parempaa yhteiskuntaa. Sen sijaan se johtaa jopa kansanedustajien itsesensuuriin ja sitä kautta päätöksenteon kapeutumiseen ja tosiasioiden kieltämiseen - ja ennen kaikkea erilaisten argumenttien keskinäisen vertailun estymiseen. 

Tällainen kehitys ei ole koskaan eikä missään johtanut hyvään lopputulokseen, vaan orwellilaistyyppiseen rampautuneeseen yhteiskuntaan, jossa tosiasioiden sijaan politiikan ratkaisee vahvimmassa asemassa olevan mielivaltainen tyrannia. Tyrannia, joka kansalaisten pariin levitessään johtaa pahimmillaan jopa yksittäisten ihmisten elinkeinon tuhoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla

Yksi George Orwellin oivalluksista oli se, että totalitarismiin pyrkivät tahot vaikeuttavat ihmisten elämää keksimällä uuskieltä ja sotkemalla siten ihmisten keskustelua ja ajattelua. Kuten tiedämme, on vihervasemmisto jo pitkään tuonut sellaista myös suomeen, esimerkkeinä vaikkapa naisen muuttaminen naisoletetuksi tai neekerin kutsuminen tummaihoiseksi. 

Nyt Emma Kari (vihr) on hermostunut, koska EU:ssa on kielletty sanojen kauramaito ja soijajogurtti käyttö harhaanjohtavina. Lisäksi juuri nyt pohditaan, voiko kasviksista tehtyä juomaa kutsua maidoksi. 

Karin mielestä tässä "hyökkäyksessä kasvimaitoja vastaan on kyse eläinteollisuuden pelosta kasvisruuan jatkuvasti kasvavan suosion edessä. Kieltoesitys on jatkoa pitkään jatkuneelle lobbaukselle kasvisvaihtoehtoja vastaan". Hänen mukaansa uuskielen vastustamisessa on siten kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - hyökkäyksestä kasvisvaihtoehtoja vastaan.

Puhtaana totalitaristina Kari ajaa uuskielen asiaa vaatimalla, että "eläinteollisuuden tulisi tehdä kaikkensa parantaakseen oman tuotantonsa eettisyyttä ja ekologisuutta, ei keskittyä taistelemaan kasvistuotteita vastaan. Suomen on toimittava kestävän ruoantuotannon puolesta ja tehtävä loppu jatkuville hyökkäyksille kasvisvaihtoehtoja vastaan."

Tosiasia on, että kasvisruuan tuottajien tulisi keksiä omille eläinperäisiä tuotteita jäljitteleville tuotteilleen omat houkuttelevat nimet, eikä hämärtää olemassa olevaa nimistöä. Soijajuoman kutsuminen maidoksihan on lähinnä kuluttajan harhauttamista ostamaan vahingossa kasviperäistä tuotetta silloin kun tarkoituksena on ostaa maitoa. 

Tosiasiahan on nimittäin se, että useimpien ihmisten mielestä sekaruokavalio on paremman makuista kuin puhdas kasvisruoka. Ja siksi he haluavat syödä ateriansa osana myös lihaa ja maitopohjaisia tuotteita. 

Tämän osoittaa jo pelkästään se - kuten Jaskan pauhantaa -blogissa taannoin oivallettiin - ettei liharuokia ole tiettävästi vielä tähän mennessä yritetty kaupata sillä, että ne maistuisivat kasvisruualta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Ruokafasismia Helsingissä

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...