Totta ja tarua Joulusta

Tänä aamuna joulukiireet on jo melkein ohitettu ja ihmiset käyvät puolilta päivin kuuntelemaan keskiajalta peräisin olevaa joulurauhan julistusta. Illemmalla juhlapöydässä taas luetaan jouluevankeliumia, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus-lapsi syntyi neitsellisesti raskaaksi tulleelle Marialle, joka oli mennyt yhdessä kihlattunsa Joosefin kanssa verolle pantavaksi Betlehemiin. 

Tämä kaikille läsimaalaisille tuttu tarina on varsin kaunis kertomus. Lisäksi siihen liittyy monilla sellaisia lapsuudenmuistoja, että niitä halutaan verestää siinäkin tapauksessa, ettei maailmankatsomus ole teistinen. Tämä jos joku osoittaa, että perinteet ovat ihmisille äärimmäisen tärkeitä. 

* * *

Kuten varmaan useimmat teistä – arvoisat lukijani tietävät – monet joulun perinteistä ovat paljon vanhempia kuin kristinusko. Yksi sen lähteistä on roomalaisten Saturnalia-juhla, jota vietettiin viikon mittaisena talvipäivän seisauksen aikoihin.

Saturnaliasta esimerkiksi Wikipediassa annettu kuvaus kuulostaa kovin tutulta, vaikka toki erojakin on havaittavissa muutenkin kuin juhlan kristillisyyden suhteen. Juhlan aikana ihmiset minittäin antoivat toisilleen lahjoja ja tarjolla oli paljon juhlaruokaa, leikkejä ja hauskanpitoa. Mielenkiintoista on myös se, että Saturnalian keskuspaikkana pidetyssä roomalaistemppelissä oli Saturnuksen kulttipatsas, jonka jalat vapautettiin siteistään. 

Toisaalta Saturnaliaa johti sitä varten valittu karnevaalikuningas ja orjat saivat vapaiden ihmisten vapaudet. Se tarkoitti, että he saivat lyödä vetoa, humaltua julkisesti ja heittää hillityn käytöksen viitan yltään ja jopa käyttäytyä julkeasti. Myös kaduilla juhlittiin riehakkaasti. 

Jälkimmäiset roomalaisten tavat eivät kuulu minun ikäluokkani jouluihin, mutta olen ollut huomaavinani, että ainakin juhlimisen osalta Suomi on vähitellen muuttumassa. Enää kaikki eivät vietä joulua kotonaan, vaan ihmiset lähtevät riehakkaille lomamatkoille etelään tai pohjoiseen. Ja ehkäpä yöelämäkin on aiempaa virkeämpää myös niissä kaupungeissa, joissa ihmisten kodit sijaitsevat.

* * *

Muinaisilla roomalaisilla ei ollut joulukuusta eikä joulupukkia. Ensin mainitun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. 

Virolaisten mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi oli pystytetty Tallinnaan jo vuonna 1441, mutta latvialaisten arkistolähteiden mukaan joulukuusen olisi tuonut Riikaan Mustapäiden veljeskunta vuonna 1510. Lisäksi tunnetaan kertomus, jonka mukaan joulukuusi olisi peräisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin alueelta. 

Varmaa on kuitenkin, ettei joulukuusiperinne ole peräisin Suomesta tai edes pohjoismaista, koska täällä kuusia alkoi ilmaantua ihmisten koteihin – ensin aatelisille – vasta 1800-luvulla. Tavallisen kansan parissa joulukuusesta tuli yleinen vasta noin sata vuotta sitten.

* * *

Joulupukki toki asuu Suomen korvatunturilla yhdessä muorinsa ja tonttujensa kanssa. Näin siitä huolimatta, että jotkut häneen uskonsa menettäneet luulevat joulupukin syntyneen jonkinlaisena 300-luvulla eläneen Myran piispan Pyhän Nikolauksen perinteenjatkajaksi. 

Vieläkin hassumpaa on se, että amerikkalaiset kuvittelevat joulupukin asuvan pohjoisnavalla ja matkustelevan lentävillä poroilla. Ihan kuin he eivät tietäisi, ettei pohjoisnavalla edes elä poroja. Ja vaikka eläisikin, ne eivät tietenkään osaa lentää. 

Sen sijaan Suomessa on aina elänyt myös joulupukin sukulaisia, nuuttipukkeja ja kekripukkeja. Niiden tiedetään kulkeneen talosta taloon juoden ensinnäkin tarjottuja alkoholijuomia ja toiseksi jaellen kilteille lapsille lahjoja ja kolmantena mahdollisuutena tuhmille risuja. 

Onneksi joulupukki on viime vuosina vähentänyt ensimmäiseksi ja kolmanneksi mainitsemiani harrastuksiaan, ja keskittynyt pikemminkin lasten kirkkailla äänillään esittämien joululaulujen kuuntelemiseen ja lahjojen jakamiseen.

Näillä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavilla sanoillani toivotan teille – arvoisat lukijani – oikein hyvää ja onnellista joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilainen joulu

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!

Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?

Nykyaikainen kansainvaellus ei ole synkkä asia pelkästään eurooppalaisten kannalta. Ilta-Sanomat nimittäin kertoi, että Kanariansaarilta kuljetetaan afrikkalaislapsia seksiorjuuteen Ranskaan. 

Siihen liittyen on pidätetty yksitoista ihmistä, joista kymmenen Kanarialla ja yksi Madridissa. Tutkinnassa on löydetty muun muassa väärennettyjä asiakirjoja, jonkinlaisia sähkölaitteita ja seteleitä.

Näistä ihmisistä neljä on edelleen vangittuna ja syytteessä muun muassa ihmiskaupasta, rikollisjärjestöön kuulumisesta ja lapsipornon hallussapidosta. IS:n jutussa ei kuitenkaan kerrottu siitä, minkälaisten ihmisten käyttöön nämä seksiorjat päätyvät. 

Eli emme tiedä, että ovatko he kantaranskalaisia vai kenties myöhemmin maahan tullutta väkeä. Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska kyseiset ihmiset ovat – taustastaan riippumatta – joka tapauksessa yököttäviä rikollisia, jollaisia ei soisi olevan edes olemassa.

Saman jutun mukaan Karariansaarilla käydään oikeudenkäyntiä neljän nigerialaisen miehen ja kolmen naisen ryhmää vastaan. Heitä syytetään naisten pakottamisesta prostituutioon. Lehden mukaan naisia on peloteltu muun muassa jonkinlaisella voodoorituaalilla. 

* * *

Täältä Suomesta katsottuna edelle kirjoittamani vaikuttaa varsin karulta. Ja sellaisena se käy hyvin yhdeksi lisäperusteeksi rajoittaa spontaania – ja muutakin – kansainvaellusta kehitysmaista Eurooppaan. Tämä voitaisiin tehdä yksinkertaisesti siten, että jokainen EU:n alueelle – kuten Kanariansaarille – saapunut spontaanipakolainen palautettaisiin automaattisesti takaisin Afrikan rannikolle. 

Käytin sanaa "lisäperusteeksi" siitä syystä, että tämä kansainvaellus on meille eurooppalaisille haitallista ilman lasten myymistä seksiorjiksikin. Ovathan nämä spontaanipakolaiset saaneet länsimaissa aikaiseksi yhteiskunnan voimakasta polarisoitumista ja naisten alistamista, lisänneet erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuutta sekä kasvattaneet julkisen sektorin menoja. 

Toki Euroopassa on nähty vieläkin vakavampia seurauksia kuten terrorismia ja huumekauppaan liittyviä jengisotia. Sekä alaikäisten käyttämistä palkkamurhaajina.

Siksi ihmettelen syvästi täällä näppäimistöni takana, että mikä mahtaa olla syy sille, että Suomestakin löytyy edelleen ihmisiä ja puolueita jotka haluavat lisätä kehitysmaalaisten maahanmuuttoa. Onko kyse järjettömästä tyhmyydestä vai sen lisäksi myös tietämättömyydestä?

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:

29-vuotias afgaani ammuskeli
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?

Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Helsingin sanomien muut lehdet-palstalla oli lainattu Kehitys-lehteä. Sen haastatteleman filologin mukaan suomalaiset olivat mukana sortamassa kehitysmaita. Väitteen perusteeksi annettiin myös lista esi-isiemme pahoista teoista. 

"Suomessa muun muassa innostuttiin mahdollisuudesta muuttaa Karibialle Ruotsin vuonna 1784 haltuunsa ottamalle St. Barthélemyn saarelle, jossa käytiin vilkasta orjakauppaa. Reilut sata vuotta myöhemmin kymmeniä suomalaisia lähti Leopold II:n ja Belgian Kongoon konemiehiksi jokilaivoille, jotka kuljettivat raaka-aineita Kongosta Eurooppaan. Suomalaisia työskenteli myös Kongon Katangan kuparikentillä ja osallistui Etelä-Afrikassa buurisodan taisteluihin vuosina 1899–1902.”

”Suomeenkin tuotiin kolonialistisen tuotannon hedelmiä sokerista puuvillaan, ja suomalaiset hyötyivät kolonialistisesta kaupasta. Se, että suomalaiset ovat joskus olleet sorrettuja tai altavastaajia, ei sulje pois suomalaisten osallisuutta kolonialismiin ja rasistiseen perintöön."

Toisin sanoen suomalaiset olivat lähteneet eurooppalaisten valtioiden siirtomaihin tekemään töitä, tuoneet niistä kauppatavaraa tai toimineet palkkasotilaina Afrikkaan muuttaneiden englantilaisten ja hollantilaisten välisessä sodassa. Jos joku näkee tämän kehitysmaiden moitittavaksi hyväksikäytöksi tai rasismiksi, on päästään vialla tai ainakin hänen kykynsä ymmärtää kohtuullisen yksinkertaisiakin asioita on alentunut. 

* * *

Suomen monin tavoin ankea kohtalo Ruotsin suurvallan osana päättyi sen romahdukseen Suuressa pohjan sodassa, jonka aikana - Wikipedian mukaan - "venäläiset ryöstivät suomalaisia orjiksi itselleen ja kaupattaviksi... arviolta 20 000–30 000. Heitä käytettiin peltotöissä ja palvelijoina ja myytiin muslimeille. Lapsista ja vaaleista naisista saattoi saada hyvän hinnan, poikia kastroitiin eunukeiksi. 

Suuren Pohjan sodan aikana Suomesta vietiin orjia Venäjälle suhteessa väkilukuun enemmän kuin monista Afrikan alueista Amerikkoihin...Venäläiset veivät suomalaisia väkisin Venäjälle muun muassa maaorjiksi, seksiorjiksi ja rakennustöihin. Osalta oli ensin omaiset tapettu tai kidutettu heidän nähtensä... Pietari Suuri määrännyt kansanmurhan Ruotsin armeijan heikentämiseksi."

Kuten arvoisa lukijani lienee kuullut, on suomen kielessä vanha sanonta, jonka mukaan "ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi". Niinpä ei liene kenellekään omaa historiaamme tuntevalle yllätys, että venäläiset vievät ukrainalaislapsia Venäjälle. 

Sehän on ainoastaan samaa vakaata venäläispolitiikkaa, jonka uhreiksi suomalaiset joutuivat reilut 300 vuotta sitten. Ja osoittaa, että edellä mainitsemani kotoperäinen sanontamme tavoittaa erinomaisesti venäläisyyden syvimmän olemuksen.

Tuosta venäläisyyden syvimmästä olemuksesta voi tietenkin väittää, ettei se välttämättä koskisi kaikkia venäläisiä, vaan pikemminkin venäläistä yhteiskuntaa ja sen toimintatapoja. Siksi ei ole yllättävää, että venäläismedioissa kirjoitetaan - Ilta-Sanomien mukaan - suomalaisten varautuvan nälänhätään.

Kyseessä on niin paksu vale, ettei sen luulisi menevät läpi itäisen naapurin ihmisille. Niinpä on venäläisten omaa tyhmyyttä, mikäli he ottavat todesta tämän ja muut omien medioidensa tarinat. Luulisi, että viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen olisi osoittanut sikäläisen valtamedian epäluotettavuuden, kun tyhmimmillekin neuvostokansalaisille paljastui työläisten paratiisin ankeus suhteessa seitsemän vuosikymmentä parjattuihin länsimaihin. 

Kysymys siis kuuluukin, että kuinka suuri osa venäläisistä uskoo omiin medioihinsa? Jos nämä ihmiset ovat enemmistönä, lienee syytä jättää epäilyt vähemmälle ja uskoa rajan tälläkin puolella, ettei mainittu sanonta koske pelkästään venäläistä yhteiskuntaa, vaan kuvaa yleisellä tasolla hyvinkin tarkasti itänaapurimme väestöä. Valitettavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valkoisia idiootteja
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Suomen historian kurjin aika

Finlandia-voittaja Anni Kytömäki: metsätalous = orjatalous?

Kapellimestari Hannu Lintu valitsi tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-voittajan. Valinta osui Anni Kytömäkeen, jonka voittajateoksessa on tarinan lisäksi paljon erilaisia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, kuten luonnonsuojelu, metsien hakkuu, kehon itsemääräämisoikeus, rauhanaate.

Itse voittaja on luonnollisesti lapseton ja suojellut omistamansa metsät. Niinpä hän eilisillan Ylen uutisissa kauhisteli metsiemme talouskäyttöä ja vertasi sitä menneisiin aikoihin sanomalla, että "yhtä laillahan orjatalous on aikanaan tuottanut hyvinvointia". Itse kirja on painettu mahdollisimman ohuelle paperille.

Kaikkiaan voidaan todeta, että saimme aikamme poliittisen establishmentin näköisen Finlandia-voittajan. Eikä se tietenkään ole mikään yllätys, kun tiedämme palkinnon valitsijan kuuluneen seksuaalivähemmistöön ja valintalautakunnan puheenjohtajana toimineen vihreän poliitikon Johanna Sumuvuoren.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?
Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista

Pyrkiikö HS:n toimituskunta totuuteen

Helsingin Sanomien toimittaja vakuutteli eilen, että maamme valtalehdistössä toimivat toimittajat pyrkivät aina totuuteen. Joskus ehkä epäonnistuen, mutta ei koskaan tahallaan lukijoitaan tarkoituksella harhaan johtaen.

Siksi minun on pakko kysyä, että miksi saman lehden toimittaja Katja Kuokkanen kirjoittaessaan alaikäisten raa´asta hyväksikäytöstä jätti oleellisia asioita kertomatta. Eikö juuri sellainen ole tarkoituksellista harhaanjohtamista?

Hän nimittäin puhui ensin pakkotöiden uhreista. Heistä annetaan hyvin tarkka etnis-kansallinen kuva, mutta jutusta ei löytynyt sanallakaan mainintaa minkälaiset ihmiset heitä käyttävät hyväkseen. Lukija ei siten voi jutun perusteella tietää ovatko nämä iljetykset kantasuomalaisia vai kenties esimerkiksi uhrien maanmiehiä tai muuten vain maahanmuuttajia.

Seuraavaksi hän kirjoitti pakkoavioliitoista. Siinä kyllä kerrottiin kyseessä olevan maahanmuuttajiin liittyvä ongelma - ehkä siksi, että asia lienee ilmeinen kaikille suomalaisille. Pieni epärehellisyyden maku jäi kuitenkin siitä, ettei tämän hyväksikäyttömuodon uskonnollista ulottuvuutta mainittu. Ehkä siksi, että asiaan liittyvä uskonto vaikuttaa usein olevan HS:n toimituksen erityissuojeluksessa.

Sen sijaan kolmantena ryhmänä puheena olleiden seksuaalisen hyväksikäytön uhrien osata jäi jälleen epäselväksi, ketkä heitä tuovat maahan seksityöläisiksi tai ketkä pakottavat seksiin ns. grooming-ilmiön osana. Eikö totuuteen pyrkivän journalistin olisi pitänyt valottaa meille lukijoille myös tämän uhriluokan hyväksikäyttäjien olemusta ja taustaa? Ellei muuten niin siksi, että kaikenlaiset maamme asukkaat etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta osaisivat varoa heitä?

Minulle itselleni on pitkäaikaisena HS:n asiakkaana valitettavasti syntynyt sellainen käsitys, että lehti pyrkii kylläkin julkaisemaan totta olevia asioita, mutta jättää tarkoituksella kertomassa sellaisia seikkoja, jotka eivät sovi sen arvoliberaaliin agendaan. Viitaten eiliseen vakuuttelukirjoitukseen onkin kysyttävä, että onko tämä sellaista totuuteen pyrkimistä, joka lehden toimituskunnan mielestä vastaa sen lukijakunnan tarpeeseen luoda itselleen totuudenmukainen kuva maailmasta ja sen ilmiöistä.

En moiti tässä HS:n valintoja siksi, etteikö yksityinen toimija saisi välittää sellaista propagandaa kuin tahtoo. Sen sijaan moitin sitä ulkokultaisuutta, jonka antamalla varmuudella lehdessä vakuutetaan kirkkain silmin toimittavan yhdellä tavalla eli totuuteen pyrkien, mutta kuitenkin todellisuudessa ajetaan omaa agendaa totuutta vältellen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen olkinukke vai valeuutinen?
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?
HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa

Orjille auttava puhelin

Yleisradio uutisoi varsin hätkähdyttävästi Britannian avanneen auttavan puhelinlinjan orjuudessa eläville. Hyvä niin, jos sellaiselle on tarvetta.

Valitettavasti uutinen vain herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Eli avoimeksi jäi sekä se ketkä ovat nykyisin orjia että se ketkä sellaisia pitävät?

Pienen googlauksen mukaan romanialaismiehet Marius Stefan, 42, ja Valentine Merclusca, 49, tuotiin Britanniassa oikeuteen vangitsemisoikeudenkäyntiä varten. Vuoden 2017 alkupuoliskolla poliisin tietoon oli tullut 820 tapausta, joissa henkilö oli pakotettu tekemään työtä vastoin tahtoaan ja palkatta - siis toimimaan orjana.

Toisen löydökseni perusteella Suomessakin on kymmeniä ellei suorastaan satoja orjia. He joutuvat työskentelemään muun muassa seksiorjina. Myös etnisissä ravintoloissa on havaittu orjuustapauksia. Poliisin selvittämiin tapauksiin on liittynyt tyypillisesti järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta ja ihmiskauppaa.

Vaikuttaisi siis siltä, ettei nykyajan orjuudessa ole niinkään kysymys pahojen eurooppalaisten ylläpitämästä sorrosta vaan maahanmuuton lieveilmiöstä. Pankaamme siis merkille, että nykyajan kansainvaellusten seurauksena länsimaihin on syntynyt myös tällainen lieveilmiö.

Avoimeksi jää, että tekeekö se maailmasta paremman paikan elää. Samoin se, että tarvittaisiinko myös Suomeen auttava puhelin orjuuteen joutuneille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Tuhannen uhrin pedofiilirinki
Rasistileiman julma seuraus?