Kohti kriisitunnelmia

Helsingin Sanomien mukaan Antti Rinteen (sd) syntymässä oleva hallitus olisi lisäämässä pysyviin uusiin menoihin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi kertaluoteisiin menojen kattamiseen myytäisiin valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Näin vältetään näppärästi lisävelan ottaminen samalla periaatteella kuin vanhassa sadussa peittoa pidennettiin leikkaamalla suikale toisesta päästä.

Tähän ei voi sanoa kuin huh huh. Ja palauttaa mieleen, että suomalaisista noin 77 prosenttia vastustaa verojen lisäämistä. Enkä usko, että yhteisen omaisuuden myymiselle löytyy juuri sen enempää kannatusta.

Samalla on syytä toistaa Kokoomuksen Jukka Kopran lausahdus, jonka mukaan "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Tässä tilanteessa onkin helppo ennustaa, että neljän vuoden kuluttua laaditaan hallitusohjelmaa kriisitunnelmissa. Toivottavasti silloin joku muistaa vielä senkin, että Rinteen hallituksen vihervasemmistolaista jakopolitiikkaa kannatti tämän vuoden eduskuntavaaleissa vain himpun yli 37 prosenttia äänensä antaneista.

* * *

Rinteen hallituksen ohjelmasta ei ole annettu juurikaan muita tietoja. Arvaan tässä kuitenkin, että ainakin viime aikoina julkisuudessa olleet ISIS-lapset järjestetään suomalaisten elätettäväksi äitiensä kera. Samalla maahanmuuttopolitiikan valmiuksien kehittäminen jää retuperälle, joten mahdollisen uuden kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä Suomi on yhtä aseeton kuin neljä vuotta sitten.

Siksi ilmaisen jo nyt, että toivon olevani näissä arvauksissani niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Ja jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin hartaasti, että hän toteuttaisi tämän toiveeni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

Viikonlopun pilkkeitä

Eiliset europarlamenttivaalit osoittivat suomalaisten olevat tyytyväisiä EU:n nykytilaan. Suurin puolue oli Kokoomus kuten aiemminkin eikä kansallisvaltioiden liittoa federalismin sijasta ajava Perussuomalaiset menestynyt samalla tavalla kuin kuukauden takaisissa eduskuntavaaleissa. 

Sen sijaan Vihreät saivat Suomen vaaleissa rökelevoiton, mikä johtunee ennen kaikkea siitä valtavasta ilmastonmuutoksen saamasta mediahuomiosta, joka on viime aikoina hallinnut valtamediaa. Koko vasemmiston kannatus jäi kuitenkin reilusti alle 40 prosentin, koska hallitusta kokoavan SDP:n ja ilmeisesti Vihreille äänestäjiään menettäneen Vasemmistoliiton kannatukset jäivät vaatimattomaksi.

Vaalit osoittivat myös, että suhtautuminen EU:n tulevaisuuteen vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Kaiken kaikkiaan merkittävimmäksi muutokseksi saattaa osoittautua se, että konservatiivien ja sosialistien ryhmät menettivät enemmistön parlamentissa.

Siten sen päätöksenteko muuttuu entistä arvaamattomammaksi vihreiden ja nationalistien kannatuksen noustua huomattavasti. Tämä voi olla joko hyvä tai huono asia - toivottavasti hyvä.

* * *

Vaalien alle jäi eilinen kohu-uutinen mustasta kansalaisoikeustaistelijasta Martin Luther Kingistä. Tämä oli nimittäin seurannut vierestä kaverinsa raiskattua naista ja jopa antaneen rikoksentekijälle ohjeita. 

En sano tässä, että King noudatti vain oman kulttuuritaustansa tapoja, vaan totean ainoastaan että hänen käytöksensä oli törkeää ja että ajat ovat onneksi muuttuneet sitten 1960-luvun. Toivottavasti myös Amerikan mustassa yhteisössä.

***

Lopuksi totean Suomen voittaneen kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden joukkueella, jolla ei pitänyt olla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Se osoittaa ennen kaikkea saumattoman yhteistyön ja tahdonvoiman merkityksen tavalla, jollaisen toivoisin leviävän maassamme myös kaukaloiden ulkopuolelle.

Suomella on nimittäin hieno tulevaisuus, jos pystymme riitelevän ja repivän politiikan sijasta yhteistyöhön oman taloutemme tukemiseksi siten, että huolehdimme samalla ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Sen sijaan keskinäisellä riitelyllä ja epärealistisella talous-, ympäristö- tai maahanmuuttopolitiikalla tulemme ajamaan oman hyvinvointimme alas.

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös politiikan vasemmalla laidalla erityisesti nyt, kun se aikoo ryhtyä hallitsemaan maata. Ja sen aisankannattajaksi ryhtyvässä Keskustassa, jonka tärkein tehtävä mahdollisessa uudessa hallituksessa on ylläpitää järjen ääntä, jotta hyvää tarkoittava kasvava verotus ja maailmanparantaminen eivät tukahduta koko suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
EU-vaalien tärkeät asiat
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Yle oli käynyt haastattelemassa islamistinaisia Syyriassa. Siis naisia, jotka ovat Suomen kansalaisia - osa jopa kantasuomalaisia - ja joilla on liuta lapsia islamilaisten fanaatikkomiesten alkuun panemina.

Nämä naiset ja heidän lapsensa olivat eilen puheena myös Ylen vaalikeskustelussa. Puoluejohtajien yleinen mielipide oli, että pitäisi perustaa kansainvälinen tuomioistuin tutkimaan naisten mahdollisia rikoksia - epäilemättä minun, sinun ja muiden kunnollisten ihmisten verorahoilla.

Valitettavasti Jussi Halla-aho (ps) taisi kuitenkin olla oikeassa todetessaan, ettei näiden ihmisten rikoksia ole mahdollista selvittää kuin poikkeustapauksissa. Siten - mikäli tämä joukkio otetaan vastaan Suomeen - maahamme saapuu lähes varmasti myös raskaisiin rikoksiin syyllistyneitä fanaattisia ihmisiä. Käveleviä aikapommeja, kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja muotoili.

Laki on kuitenkin yksiselitteinen. Kuten Antti Rinne (sd) totesi, on kaikilla Suomen kansalaisilla oikeus palata Suomeen olivat he tehneet maailmalla mitä tahansa. Ja lasten osaltahan rikoksia tuskin on edes tapahtunut - ei ainakaan pienimpien.

Siten Juha Sipilän ja sitä edellisten hallitusten kyvyttömyys nähdä islamismin etenemisen seurauksia ja valmistella sen varalta lainsäädäntöä tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan islamististen aikapommien paluuseen Suomeen. Ja mitä todennäköisimmin myös tapahtumiin, jotka ovat tällaisten ihmisten tekeminä valitettavan tuttuja muualta maailmasta.

Siksi Syyriasta palaavilta naisilta on lastensuojelun nimissä otettava lapset huostaan heti Suomen rajalla. Näin siksi, etteivät he pääsisi vahvistamaan näiden mielissä sitä ihmisvastaista ideologiaa, jonka siemen on jo kylvetty ISISin kalifaatissa.

Tässä tilanteessa toivoisin punamultahallituksemme lisäävän hallitusohjelmaansa tarpeellisten pykälien säätämisen perustuslakiin vastaavien tapausten varalle, jotta terrorijärjestöihin kuuluminen tai sellaisen tukeminen johtaisi automaattisesti Suomen kansalaisuuden menettämiseen. Ja maahantulon kieltämiseen.

Tai no, koska tällainen ei ole Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton mukana ollessa mahdollista, panen toivoni hallitusneuvotteluiden kariutumiseen ja sitä kautta Suomen kannalta turvallisemman hallitusvaihtoehdon syntymiseen. Ja sen myötä edellä mainitun lainmuutoksen valmistelun mahdollistumiseen.

Meillä kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan seuraavan kerran ensi sunnuntain eurovaaleissa. Tosin juuri nyt ei näytä hyvältä, sillä Ylen eilen julkaiseman gallupin mukaan Vihreistä olisi tulossa vaalien toiseksi suurin puolue. Onneksi kuitenkin lähinnä SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta siirtyneiden kannattajien seurauksena, joten vasemmiston kokonaiskannatus on edelleen perinteisellä noin 40 prosentin tasolla.

Toisaalta lienee niin, ettei edellä kuvaamaani lainmuutokseen ole valmis kuin yksi puolue - gallupin mukaan 17 prosentin kannatuksella. Siten sunnuntain vaaleissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta jotain ymmärtävät ihmiset kävisivät antamassa äänensä paremman Suomen ja Euroopan Unionin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalifaatin kansalaisten pääsy suomalaisten pariin on estettävä
Mitä tehdä palaaville islamisteille?
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa

Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

Kuten hyvin tiedetään, on Tanskan maahanmuuttopolitiikka ollut jo vuosia varsin kireää. Näin siksi, että maan hallituspuolueet katsovat tätä kautta pystyvänsä torjumaan maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen kasvua. Lisäksi he saavat Kansanpuolueelta vastineeksi maahanmuuttolinjauksistaan tukea monissa muissa kysymyksissä.

Ruotsissa politiikka on periaatteellisempaa ellei suorastaan kehitysmaalaista, eikä mikään puolue halua tukea maahanmuuttokriittiseltä Ruotsidemokraateilta. Siitä huolimatta myös ruotsalaispuolueet ovat ainakin puheiden tasolla ilmaisseet jonkinasteista maahanmuuttokriittisyyttä - ainakin suhteessa aiempaan.

Suomessakin oli eduskuntavaalien alla ilmassa jonkinlaista Perussuomalaisiin kohdistuvaa syrjintäajattelua, vaikka meillä onkin hyviä kokemuksia kaikkien puolueiden välisestä yhteistyöstä. Tässä oli taustalla ehkä hiukan ruotsalaisten matkimista, mutta myös sen laskelmointia, että näin toivottiin mahdollisimman monen Perussuomalaisia kannattavan jättävän vaalit väliin.

Edelle kirjoittamani pitkän johdatuksen jälkeen itse asiaan. Minusta oli mielenkiintoista lukea Ilta-Sanomien toimittajan maalailleen keskustan motiiveja "joululahjalistan" tekemistä muistuttavissa hallitusneuvotteluissa. Hänen mukaansa "Keskustassa halutaan vetää verotuksessa tiukkaa linjaa myös siksi, etteivät perussuomalaiset pääsisi maalaamaan keskustasta kuvaa ´vasemmistovihreän politiikan takuumiehenä´".

Suomen kannalta olisi erinomaista jos tämä keskustalainen logiikka pitäisi loppuun asti ja hallitusneuvottelut joko katkeaisivat tai päätyisivät maamme talouden kannalta siedettävään hallitusohjelmaan. Nähtäväksi jää voiko kumpikaan näistä mahdollisuuksista toteutua vai viekö kepulaisten hallituskiima lopulta voiton terveestä järjestä.

Sen sijaan toimittajan kommentti osoitti, ettei perussuomalaisia äänestäneiden vaalipäivä mennyt hukkaan, sillä jos Keskustan "persunpelko" jo talousasioissa on näin vahva, niin kuinka vahva sen täytyykään olla maahanmuutto- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös anonyymiksi jääneen kepulaisen kommentti, jonka mukaan "sekin kortti on auki, että Keskusta yrittää muodostaa hallitusta Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa." Ellei muuten, niin siksi, että se asettaa Antti Rinteelle ja vihervasemmistolle kovia paineita löytää yhteisymmärrys Keskustan kanssa - eli tinkiä ainakin kaikkein hulluimmista vaalilupauksistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt olen hämmästynyt
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu

Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Euroopan kansallismielisten oikeistopuolueiden ongelmana ei ole se, etteikö erittäin suuri osa kansasta kannattaisi heidän poliittisia näkemyksiään. Se on käynyt selväksi monenlaisissa kyselyissä.

Sen sijaan näiden puolueiden ongelmana on uskottavuuden puute, jota vihervasemmalle kallellaan olevat valtamediat ruokkivat päivästä toiseen. Ja lähes kaikissa EU-maissa.

Tällaisessa tilanteessa näiden puolueiden johtohenkilöiden tulisi ymmärtää toimiensa olevan erityisen tarkkailun alla. Ja jopa mahdollisten ansojen olevan mahdollisia.

Tällainen ansa asetettiin ilmeisesti Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n puheenjohtajalle Heinz-Christian Strachelle, joka joutui eroamaan varaliittokanslerin pestistään neuvoteltuaan videokameran edessä eduista, joita hän voisi saada venäläisiltä urakoiden järjestämistä ja medianäkyvyyttä vastaan. 

Strache ei ole kieltänyt sanomisiaan eikä tapaus sikäli ole vähääkään epäselvä. Eikä selitykseksi käy humalatila eikä kaunis nainen. Sen sijaan Itävaltaan on tulossa syysvaalit, joiden jälkeen pulinat on syytä lopettaa, koska kansa on puhunut ja halutessaan pudottanut FPÖ:n pois politiikan keskiöstä - tai vaihtoehtoisesti antanut sille luottamuslauseen.

Videon esille tuominen juuri eurovaalien alla on ilmeisesti tarkoitushakuista, koska se on tehty jo kauan sitten päätellen siitä, että video on ollut tunnetun koomikon tiedossa jo pitkään. Tämä on tavallaan ikävää, mutta tietenkin myös vaalitaktiikkaa, jolla pyritään tuhoamaan EU:n tasolla yhdistymässä olevien kansallismielisten puolueiden kannatus.

Samalla väitteet kansallismielisten puolueiden venäjämielisyydestä vellovat - suomalaisena esimerkkinä vaikkapa keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemen Twitter-tili - ja niiden kilpailijat lyövät Kremlin kätyrin leimaa koko poliittiseen liikkeeseen. Asiaa ei muuta se, ettei suomalaispuolueen Venäjä-suhteen kriittisyydestä ole pienintäkään epäilystä.

Lopullisena tavoitteena on tietenkin estää kansallismielisten puolueiden yhteisen euroryhmän perustaminen ja ylipäänsä niiden vuoden 2015 tapahtumien seurauksiin perustuva kannatuksen nousu kaikkialla Euroopassa. Jos tämä onnistuu, saavat esimerkiksi Suomen Perussuomalaiset "kiittää" Strachen arvostelukyvyttömyyttä ja ahneutta itselleen aiheutetuista vahingoista.

Lopuksi totean, että jokainen lukijani päättää tietenkin itse siitä, kenelle äänensä antaa. Ja suomalaispuolueet puolestaan päättävät itse, mihin EU-parlamentin ryhmään itsensä asemoivat. Tässä pelissä Venäjän tarkoitusperien edistäminen tuskin vastaa kansallismielisten puolueiden äänestäjien tahtoa, mutta toisaalta puolueiden yhdessä toimiminen lisää aivan oleellisesti niiden vaikutusvaltaa eurooppalaisessa politiikassa.

Kansallismielisen äänestäjän kannalta on valittava kahden vaihtoehdon väliltä: tahtooko hän ajaa EU:ssa näkemyksensä mukaista politiikkaa vai pelkääkö enemmän sitä, että Venäjän vaikutusvalta Unionissa kasvaisi äänestämällä kansallismielisiä tahoja. Eli onko Strache näiden puolueiden eurooppalaisen valtavirran ilmentymä vai pikemminkin niihin liittyvä mätä omena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Itävallassa toteutui kansan tahto
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

EU-vaalien tärkeät asiat

Eurovaalien ennakkoäänestys on ollut edellisiä vaaleja vilkkaampaa. Sen seurauksena äänestämässä on käynyt jo joka kymmenes siihen oikeutettu.

Toivottavasti sama trendi jatkuu ja kansa ottaa kantaa EU:n tulevaisuuteen. Erityisesti toivon, että tuo kannanotto perustuu vakaaseen harkintaan ja näkemykseen siitä minkälaisen Euroopan ja sen myötä Suomen haluamme nähdä tulevaisuudessa.

Omalta osaltani kaipaan EU:ssa subsidiariteetin vahvistamista, tulevaisuuden suurissa haasteissa ihmisten enemmistön näkemysten kunnioittamista sekä talouden toimintaedellytysten vahvistamista. Tämä kokonaisuus tarkoittaa EU:n talousliittoluonteen vahvistamista, mutta federalististen pyrkimysten korvaamista kansallisvaltioiden erityisluonteen tunnustavalla yhteistyöllä.

Poliittisista asioista oleellinen on turvallisuuspolitiikka. Siinä erityisesti varautuminen uuteen kehitysmaista tulevaan kansainvaellukseen siten, että Unionilla on selkeä linja maahanmuuton volyymista sekä kyky pitää siitä kiinni. Lisäksi on syytä lopultakin kiinnittää huomio kulttuurien yhteensovittamiseen siten, että tavoitteeksi otetaan tulijoiden luopuminen lähtömaansa ongelmallisista uskonnollis-kulttuurisista tavoista viimeistään toisessa eurooppalaisessa sukupolvessa.

Keskeistä on myös ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen. EU:n tulee hoitaa oma osuutensa esimerkiksi kasvihuonepäästöjen vähentämisessä - mutta ei tukahduttamalla taloutta vaan tukemalla teknistaloudellista kehitystä ja innovaatioita. Sitran vision mukainen paluu 1800-luvulle ei ole realismia vaan punavihreää fanatismia.

Samalla on rakennettava mekanismi sille, että eurojärjestelmään luodaan eromekanismi, jotta vaikeuksiin joutuneet jäsenvaltiot voivat saada devalvaation mukaan niihin työkaluihin, joilla maan kilpailukyky palautetaan. Näin vältetään rakenteilla oleva varallisuuden siirtoautomaatti Suomen kaltaisista korkean työmoraalin maista siestamaihin.

Itselleni erityisen tärkeää on myös sananvapaus, jonka tulee olla itsestäänselvyys kaikille eurooppalaisille. Ei voida ajatella, että toimivassa EU:ssa tai edes Suomessa voitaisiin hyväksyä elämän pohjan vieminen ihmisten maailmankatsomuksen seurauksena, kuten viime aikoina on tullut tavaksi ainakin Suomessa.

Omalta osaltani en ole vielä päättänyt äänestänkö ennakkoon vai vasta vaalipäivänä. Selvää on kuitenkin, että käytän oikeuttani paremman Euroopan luomiseen. Toivottavasti myös arvoisa lukijani tekee samoin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU on rakentamassa verovarojen siirtomekanismia Suomesta muualle
HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin
Vaalikoneiden oikeasta käytöstä

Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta

Näin eilen Viikin yliopistokampuksen lähistöllä nykysuomalaisen suvaitsevaisuuden ja demokratian kunnioituksen mallikappaleen. Päätin ikuistaa sen ja tarjota kaikelle kansalle katsottavaksi tässä blogissa.

Kuvasta saattaa aavistaa tekijänsä muutenkin suvaitsevaisen ja demokratiaa "kunnioittavan" poliittisen aatesuunnan, koska aktiviteetin kohteeksi ovat joutuneet Perussuomalaisten ja Junes Lokan vaalijulisteet. Omalta osaltani tyydyn toteamaan, että ylle linkittämässäni kuvassa nähdyn kaltaiseen ilkivaltaan syyllistyneet henkilöt ovat samanaikaisesti halveksuttavia, säälittäviä ja naurettavia. kuten heidän poliittinen aatteensakin, josta joutunemme kärsimään seuraavien neljän vuoden ajan.

Olisikin hienoa, mikäli suomalaiset äänestäjät ymmärtäisivät tuomita tällaisen aatesuunnan parin viikon kuluttua pidettävissä EU-vaaleissa. Osoittaisihan se, että suurin osa suomalaisista kunnioittaa vielä nykysuomessakin sananvapautta ja sallii sen mukaisesti oikeuden häiritsemättömään vaalityöhön myös sellaisille ihmisille ja puolueille, joiden aatteita he eivät itse kannata.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

EU on rakentamassa verovarojen siirtomekanismia Suomesta muualle

Olemme Suomessa tottuneet siihen, että maan eri osien välillä tehdään tulonsiirtoja. Sellaisia ovat esimerkiksi kuntien valtionosuudet, joiden tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella.

Tulonsiirrot ovat siis valtion keino tasata eri alueiden taloudellisen tuottavuuden eroja siten, että valtakunnan eri osat pysyvät asuttuna. Maksumieheksi niissä joutuvat ne osat maata, joissa verokertymä on syystä tai toisesta saajaseutuja korkeampi. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi väestörakenne, paikallisen kulttuurin suhtautuminen työntekoon tai yrittämiseen, väestön koulutusaste, luonnonolosuhteet ja niin edelleen. Siis alueen taloudelliseen tuottavuuteen vaikuttavat tekijät.

Euroopan Unionissa eri valtioilla oli aiemmin omat valuuttansa. Niissä oli se hyvä puoli, että kurssia muuttamalla voitiin nostaa valtion taloudellista kilpailukykyä, minkä seurauksena taloudellinen tuottavuus nousi, mikä mahdollisti jälleen yritysten toimintakyvyn ja työllisyyden sekä sitä kautta julkisten palveluiden tuottamisen. 

Tämä muuttui kun EU:n alueelle lanseerattiin yhteinen valuutta ilman, että samalla luotiin eri talousalueiden välille tehokasta tulonsiirtojärjestelmää. Iltalehden mukaan sellainen on nyt kuitenkin tulossa ja Suomi vauraana maana on luonnollisesti joutumassa sen maksumieheksi. 

Jutussa haastatellun valtioneuvoston yleisten EU-asioiden yksikön neuvottelevan virkamiehen Jussi Lindgrenin mukaan suunniteltu erillinen talousarvioväline "on karkeasti sanottuna tulonsiirtoväline vaurailta vähemmän vauraille jäsenmaille... kyllä tässä miinuksen puolelle jäädään". Tosin väline saattaa hyödyttää eurooppalaista taloutta, mistä myös Suomi voisi kenties saada epäsuoraa etua.

Jutun mukaan Suomi suhtautuu uuteen talousvälineeseen lähtökohtaisesti varauksellisesti, mutta ei ole kuitenkaan asettunut vastustamaan sen tuloa, vaan on pyrkinyt vaikuttamaan sen sisältöön. Totuus on kuitenkin, että on välineen sisältö mikä tahansa, joutuu suomalainen veronmaksaja maksumiehen paikalle joka tapauksessa, koska tarkoituksena on tehdä tulonsiirtoja vauraasta pohjoisesta köyhään etelään ja itään. 

Onni onnettomuudessa on se, että tässä kuussa kaikilla äänestysikäisillä suomalaisilla on mahdollisuus ottaa asiaan kantaa äänestämällä Eurovaaleissa. Eli mikäli arvoisa lukijani kokee edelle kuvaamani asian tärkeäksi, kannattaa asia ottaa huomioon ehdokasta valitessaan, sillä IL:n haastatteleman virkamiehen mukaan "se voi olla sikiö isommalle yhteiselle mahdolliselle budjetille, ja jotkut maat haluavat luoda yhteistä taloushallintoa euroalueelle. On EU:n toimintalogiikkaa, että uudet asiat tuppaavat kasvamaan vuosien varrella."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Suomen on siirryttävä eurosta markkaan

HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

Jussi Halla-ahon luotsaamana Perussuomalaiset saivat muhkean äänisaaliin äskeisissä vaaleissa. Yksi puolueen kärkiteemoista oli maahanmuutto, jonka kustannuksista puoluetta lähellä olevat tahot esittivät vaalien alla kaksikin laskelmaa (Pauli Vahtera ja Samuli Salminen).

Maahanmuutolla on kuitenkin myös sellaisia kustannuksia, joita ei voi mitata euroissa. Ei ainakaan yksiselitteisesti.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli rikosjuttuja. Niistä selkeimmin maahanmuuttoon liittyivät maahanmuuttajataustaisen henkilön raiskaustuomiosta kertonut juttu, vaimonsa murhaa yrittäneen maahanmuuttajan veljen aiheuttamasta uhasta kertova uutinen sekä maasta poistettavan henkilön vastustelua kuvannut artikkeli.

Maahanmuuttoon liittyvä oli lähes varmasti myös lapsiaan raiskanneen isän tuomiosta kertonut juttu, jossa mainitaan tyttären lähetetyn entiseen kotimaahansa Afrikkaan.

Enkä oikeastaan epäile myöskään tämän sarjan ainoaa ei-rikosjuttua. Siinä kerrottiin vantaalaisessa päiväkodissa tuberkuloositartunnalle altistetuista lapsista. Tartuntavaaran aiheuttanut henkilö oli todennäköisesti maahanmuuttajataustainen, vaikka uutisen perusteella tätä ei voikaan pitää varmana.

Epävarmimmin maahanmuuttoon näistä HS:n tämän aamun jutuista liittyi artikkeli, jossa kerrottiin 16-vuotiaiden nuorukaisten ryöstelleen aikuisia miehiä Helsingin keskustassa. Se on kuitenkin samantekevää, sillä jo muut edelle linkittämäni uutiset kertovat riittävästi maahanmuuton rahalla mittaamattomista kustannuksista ja kärsimyksistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toki osa HS:n uutisoimista tapauksista oli maahanmuuttajaryhmien keskinäistä kuohuntaa, eikä sikäli aiheuta kantaväestölle muita kustannuksia kuin oikeusseuraamusten kuittaamisen. Koko yhteiskunnan toiminnan kannalta niillä on kuitenkin suuri merkitys, koska kaikenlainen rikollisuus heikentää aina luottamusyhteiskunnan perusteita.

On siis erinomaista, että ainut maahanmuuttopoliittisesti uskottava puolueemme menestyi eduskuntavaaleissa. Samalla on kuitenkin syytä hämmästellä, miksei puolueen vaalimenestys ollut vielä parempi?

Oliko syynä valtamedian puoluetta vastaan käymä taitava vaalivaikuttaminen vai monien suomalaisten taipumus jatkaa äänestyskopissa jo isältä perityn puolueen kannattamista? Niin tai näin, edessä ovat europarlamenttivaalit, joissa maahanmuuttokysymykset ovat vielä eduskuntavaalejakin tärkeämmässä roolissa.

Onhan EU:ssa tehtyjen päätösten vaikutus maahanmuuttoon oleellisesti suurempi kuin kansallisen politiikan. Ongelma voidaan haluttaessa ratkaista vain EU:n tasolla, mutta toisaalta siellä tehdyillä päätöksillä se voidaan myös eskaloida vielä vuoden 2015 tapahtumia suurempiinkin mittoihin.

On siis syyttä unohtaa mahdollinen vaaliväsymys ja antaa äänensä myös seuraavissa vaaleissa sille ehdokkaalle, jonka näkemysten uskoo tuottavan parhaan tulevaisuuden sekä koko Euroopalle että erityisesti meille suomalaisille. Ehkäpä tuon näkemyksen luomisessa on apua myös edelle linkittämistäni HS:n jutuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

Syntyykö Rinteen ensimmäinen?

Eiliset eduskuntavaalit päättyivät siihen, että SDP nousi maan suurimmaksi puolueeksi 40 kansanedustajallaan. Ero toiseksi suurimpaan, Perussuomalaisiin, oli tosin vain yksi ja kolmanteen, Kokoomukseen, kaksi paikkaa. Keskusta romahti 31 paikan puolueeksi ja Vihreät nousi 20 kansanedustajaan. 

Koko vasemmisto sai yhteensä 76 paikkaa, joten pelättyä sosialistihallitusta maamme ei tule saamaan, vaikka Antti Rinne pääseekin kokoamaan uutta valtioneuvostoa. Nähtäväksi jää, onnistuuko hän tehtävässään - ja mitkä puolueet hänen kabinettiinsa päätyvät.

Itse oletan, ettei Perussuomalaisten vaalitulos riitä hallitukseen. Sen sijaan se riittänee siihen, että hallituksen on Persunpelossaan pakko toimia, mikäli Eurooppaan suuntautuu kehitysmaista uusi vuoden 2015 tapahtumien kaltainen maahanmuuttajainvaasio. Se on hyvä, vaikka välitöntä maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ei olekaan odotettavissa.

Lähtökohtaisesti olisi tietenkin outoa, mikäli Suomessa ryhdyttäisiin tekemään vahvasti vasemmistolaista talouspolitiikkaa tilanteessa, jossa vain 38% eduskunnasta on suunnitelmataloutta kannattavien puolueiden hallussa. Tämä tarjoaa erityisesti Kokoomukselle vahvan aseman hallitusneuvotteluissa. 

Siten on luultavaa, ettei SDP pysty toteuttamaan ainakaan kovin laajamittaisesti vastuutonta jakopolitiikkaansa Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa. Tai tarkemmin ottaen, en usko Kokoomuksen tai Keskustan edes lähtevän samaan hallitukseen kaikkien kolmen vasemmistopuolueen kanssa, koska siinä tilanteessa se joutuisi äänettömän aisankannattajan rooliin. 

Todennäköisimpänä pidän hallitusta, jossa ovat SDP ja Vihreät yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa ja jossa jälkimmäisten kädenjälki näkyy vahvana hallitusohjelmassa. Se tarkoittanee jonkinasteista järjenkäyttöä, mutta siitä huolimatta rajua ilmastopolitiikkaa sekä sen myötä valtion velkaantumista ja veroasteen nostamista eli toisin sanoen kansan köyhdyttämistä. Toivottavasti ei kuitenkaan teollisuuden ulosliputtamista Vihreiden ambitioista huolimatta.

Tämä kaikki on tietenkin spekulaatiota. Vasta todelliset neuvottelut ratkaisevat. Mikäli Rinne ja Vihreät ovat neuvotteluissa liian vaateliaita Kokoomuksen suhteen, ei ole poissuljettua, että maassa päädyttäisiin lopulta Perussuomalaisten tai Kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Sellaisen politiikka olisi luonnollisesti mahdollista Rinteen kabinettia paljonkin vastuullisempaa, mutta kovin todennäköisenä en tällaista hallituspohjaa kuitenkaan pidä.

Odotettavissa on siis jännittävä kevät ja ehkä vielä alkukesäkin. Mutta en epäile, etteikö hallitusta saataisi lopulta muodostetuksi. Eihän Suomi entään ainakaan vielä ole muuttunut Ruotsin kaltaiseksi kehitysmaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen

Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa

Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue

Minun ehdokkaani eduskuntaan

Tänään on vaalipäivä. Menen siis äänestämään.

Vaalipäivän kunniaksi Helsingin Sanomat julkaisi selvityksen siitä, millä perusteilla suomalaiset valitsevat ehdokkaansa. Sen mukaan ylivoimaisesti tärkeintä (95% mielestä) on se, että ehdokkaan mielipiteet ovat lähellä omia näkemyksiä.

Sen jälkeen merkittävimpiä seikkoja ehdokkaan valinnalle ovat mm. se, että tämä ajaa jotain tärkeää asiaa (48%), tulee todennäköisesti valituksi (45%), asuu kotipaikan lähellä (43%) tai ansaitsee kannustusta (41%). Vähemmän tärkeitä perusteita ovat ehdokkaan ammatti (32%), ikä (24%), henkilökohtainen tunnettuus (18%), sukupuoli (18%9 ja ulkonäkö (5%).

Puolueiden kannattajien perusteluissa on myös joitakin mielenkiintoisia eroja. Perussuomalaisia ja vihreitä äänestäville erityisen tärkeää on se, että ehdokas on jossain tietyssä asiassa samaa mieltä äänestäjän kanssa. Keskustalaisia äänestäville taas on muita tärkeämpää, että he tuntevat ehdokkaan ja että tämä asuu kotipaikan lähellä. Ehdokkaan ammatti taas on kokoomuslaisia äänestäville selvästi tärkeämpää kuin muille.

* * *

Itselleni tärkeintä on se, että ehdokkaan talouspoliittinen käsitys on realistinen. Se tarkoittaa, että hän ymmärtää talouden ja politiikan muiden lohkojen välisen yhteyden. Sekä ihmisen yrittämisinnon tai työnteon ja niistä saatavan palkkion välisen yhteyden.

Siksi en voisi äänestää sellaista ehdokasta tai puoluetta, joka kannattaa verorasituksen kiristämistä, suunnitelmatalouden lisäämistä yhteiskunnassamme, julkisen sektorin kasvattamista tai sellaisten menojen lisäämistä, joiden seurauksena yhteiskunnan menot kasvavat pysyvästi, mutta jotka eivät nähtävissä olevalla aikavälillä johda talouden vahvistumiseen.

Muista asioista pidän tärkeänä maailmanparantamisen suhteuttamista käytettävissä oleviin resursseihin. Yhtä merkittävää on ympäristöstä huolehtiminen paikallisesti ja globaalisti siten, ettei samalla tuhota taloutemme ja hyvinvointimme perustaa, vaan hyödynnetään teknis-tieteellisen osaamisemme tarjoamia mahdollisuuksia ongelmien ratkaisemisessa nostaen samalla asemaamme maailmanlaajuisessa osaamis- ja talouskilpailussa. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että ehdokkaani ymmärtää huolehtia sekä sisäisestä että ulkoisesta turvallisuudestamme.

Ja vielä näitäkin tärkeämpää on se, etteivät ehdokkaan kannanotot ole ristiriidassa hänen aiemman poliittisen toimintansa kanssa. Eli että hänen näkemyksensä ovat uskottavia eivätkä merkkejä ilmiselvästi valheellisesta kampanjasta.

Näillä kriteereillä olen löytänyt itselleni erinomaisen ehdokkaan. Hänen valintansa kannalta oleellista oli se, että hän on julkisissa kannanotoissaan osoittanut hallitsevansa asiakokonaisuuksia siten, että voin luottaa hänen tekevän järkeviä ratkaisuja myös sellaisissa vastaan tulevissa poliittisissa kysymyksissä, joihin hän ei ole ottanut aiemmin kantaa.

En kuitenkaan ole saanut häntä ensimmäiseksi ehdokkaaksi yhdessäkään vaalikoneessa. Ensihämmästyksestä selvittyäni havaitsin, että eroavien vastaustemme kohdalla hänen perustelunsa ovat olleet yhteensopivia omien näkemysteni kanssa. Siten havaitsemani erot ovat johtuneet pikemminkin vaalikoneen laatijan epäonnistumisesta kysymysten tekemisessä yksiselitteisiksi kuin minun ja ehdokkaani näkemyksen todellisista eroista. Niinpä uskallan antaa ääneni hänelle.

Arvoisalle lukijalleni tahdon vielä tähdentää, että äänestäminen on tärkeää (paitsi yhden puolueen kohdalla). Tämän osoittaa esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaalien tulos Helsingissä: sen seuraukset ovat olleet lievästi sanottuna järkyttävät, kuten jo kahdeksan kuukautta vaalien jälkeen kirjoitin.

Näillä sanoin toivotan kaikille äänioikeutetuille lukijoilleni valtarikasta suomalaisen demokratian juhlapäivää. Ja illan vaalivalvojaisiin aivan kaikille ajatusteni seuraajille sellaista jännitystä, jota edes parhaat urheilukilpailut eivät pysty tarjoamaan.

Hyvää vaalipäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella
Äänestäjä on kuningas

JK Kello 12:13. Nyt on ääni annettu ja valta käytetty. Toivottavasti se johtaa omalta osaltaan entistä parempaan Suomeen.

Vaalikoneiden oikeasta käytöstä

Helsingin Sanomissa oli pieni juttu vaalikokeisiin vastaamisesta. Siinä ehdotettiin, että kussakin kysymyksessä tulisi olla tasapainoinen perustietopaketti puolesta ja vastaan -perusteluille".

Ajatus on sinänsä hyvä, mutta kuten Ylen ns. vaalibotti on osoittanut, voidaan tällaista perustietopakettia käyttää politiikan tekemiseen. Ellei suorastaan piilovaalipropagandaan.

Omalta osaltani olen päätynyt siihen, että vastaan vaalikoneissa vain niihin kysymyksiin, joihin minulla on selkeä näkemys. Näin siksi, että sellaiset asiat, joihin minulla ei ole näkemystä joko tiedonpuutteen, epäselvän kysymyksen tai muuten vain selkeän mielipiteen puuttumisen takia, vain hämärtävät lopputulosta.

Suosittelen samaa periaatetta myös muille vaalikoneiden käyttäjille. Näin toimien niistä saa irti eniten.

Vaalikoneiden tekijöille puolestaan suosittelisin luopumista kysymyksistä, joihin ei ole yhtä selkeää vastausta. Tarkoitan tällä esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, joihin itse asiassa sisältyy kaksi eri kysymystä. 

Esimerkkinä vaikkapa Ylen vaalikoneesta kysymys "Suomen ei pidä kiirehtiä kieltämään uusien bensa- ja dieselautojen myyntiä". Mitähän tähän pitäisi vastata, jos haluaisin kiellettäväksi vain dieselautot, mutta en bensamoottorilla varistettuja? Entä miten samoin ajatteleva ehdokas on mahtanut vastata?

Ongelmallinen on myös samassa vaalikoneessa esiintyvä kysymys "sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että osa nykyisistä tuista korvataan kaikille työikäisille maksettavalla, vastikkeettomalla perustulolla". Epäselvää nimittäin on, että minkälaisesta perustulosta on kysymys. 

Itse kannatan perustuloa, mutta huomattavasti nykyistä perusturvaa alemmalla tasolla ja korvaten muut sosiaaliturvan lähteet siten, että se alentaisi työn teettämisen kustannuksia, vähentäisi byrokraattien määrää ja nostaisi työllisyysastetta. Näiden vaalien alla ehdotettuja runsaan kansalaispalkan malleja en kuitenkaan kannata.

Ylen vaalikone on muutenkin ongelmallinen, koska siinä ei ole mahdollisuutta ohittaa kysymystä kokonaan. En tiedä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty, sillä onhan aivan eri asia olla ottamatta kantaa kuin olla "keskimääräisellä" kannalla, kuten Ylen vaalikoneen vastausvalikon mukaan näyttäisi olevan.

Lopuksi on syytä todeta, että Ylen tuoreen gallupin mukaan Perussuomalaiset on noussut selkeästi Suomen toiseksi suosituimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Samalla SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannatukset olivat laskeneet yhteensä peräti kolme prosenttiyksikköä edellisestä gallupista. 

Muistakaahan valita ehdokkaanne huolella ja käydä äänestämässä! Vain siten voi vaikuttaa maamme eduskunnan koostumukseen ja sitä kautta Suomen tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!

Eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Vielä niihin on kuitenkin matkaa viisi yötä.

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman - ja viimeisen vaaleja edeltävän - gallupinsa, joka toisti samaa tarinaa kuin muidenkin tekemät gallupit: SDP:n kannatus on jyrkässä alamäessä ja Perussuomalaisten vielä jyrkemmässä nousussa. Mikäli sama kehitys jatkuu, syntyy eduskuntaan kolmen melko tasavahvan puolueen edustus sekä suuri joukko pienempiä eduskuntaryhmiä.

HS:n jutun mukaan kolmannes äänestäjistä saattaa kuitenkin vielä vaihtaa gallupissa ilmaisemaansa näkemystä. Siten mikään ei ole edelleenkään varmaa, vaan meidän kaikkien tulee ymmärtää vaaliuurnilla käymisen välttämättömyys, mikäli haluamme vaikuttaa suomalaisen politiikan suuntaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Siihen on mahdollisuus vielä tänään missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa sekä ensi sunnuntaina vaalipaikalla. Käyttäkää siis - arvoisat lukijani - tilaisuutenne; ja tehkää se vakaasti harkiten.

* * *

Näiden vaalien alla on etenkin Kokoomuksen suunnalta kuultu lähes halla-aholaisia äänenpainoja. Syynä tähän pidettäneen yleensä Perussuomalaisten nousun torppaamisyritystä.

Mieleeni juolahti kuitenkin myös toinen mahdollinen selitys. Ja se on muutos eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa.

Eli voisikohan olla niin, ettei maahanmuuttokritiikittömyys olekaan enää väylä EU:n vallan kammareihin, joten sinne pyrkivien kannattaa opportunistisesti esittää kriittistä? Jos ja kun näin on, voisin hyvinkin kuvitella erityisesti kokoomuslaisten johtohenkilöiden kääntäneen takkinsa oman etunsa mukaisesti.

Onhan heidän edeltäjillään vahvoja näyttöjä - ajatusten Säyneenjoesta Jyrki Kataisesta tuli komissaari ja Alexander Stubbista Euroopan investointipankin varapääjohtaja seuraamalla eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan muotivirtauksia. Mikseivät siis Petteri Orpo tai Kai Mykkänen voisi seurata heitä nykyisiä muotivirtauksia noudattamalla. Tarvittaessahan takin voi kuitenkin aina kääntää uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Sipilä panikoi
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!

Jussi Halla-aho varmisti Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei perussuomalaiset mene hallitukseen, ellei ohjelma kiristä maahanmuuttoa. Tärkein asia siinä on hänen mukaansa se, että Suomi ja muut EU-valtiot lakkaavat hyväksymästä toisten jäsenmaiden kautta tulevia turvapaikanhakijoita.

Hän uskoi, että myös muut puolueet ovat maahanmuuttopolitiikassaan tulossa Perussuomalaisten linjoille. Se vaatii hänen mukaansa vain sitä, että ne joutuvat pelkäämään oman kannatuksensa puolesta.

Luulen, että Halla-aho on oikeassa. Ja siksi olen myös sitä mieltä, että nyt on erityisen tärkeää käydä äänestämässä siten, että vanhoille valtapuolueille syntyy tuollainen pelko.

Tämän äänestämisen tärkeyttä alleviivasi Ilta-Sanomien uutinen, jonka mukaan Länsi-Afrikassa Burkina Fasossa on viime sunnuntaista lähtien kuollut yli 60 ihmistä jihadistien iskuissa ja niitä seuranneissa yhteenotoissa. Alleviivasi siksi, että ainakaan minä en halua "kehittää" suomalaista yhteiskuntaa Burkina Fason viitoittamaan suuntaan.

Sitä alleviivaavat myös ne naiset, joista on viime päivinä puhuttu - siis ISIS:in pariin lähteneet kantasuomalaiset. Alleviivaavat siksi, että he osoittavat maahame saapuneen muslimiväestön negatiivisen vaikutuksen ulottuvan myös kantaväestön pariin tavalla, jonka lopputulos näkyy vaikkapa Burkina Fason yhteiskunnallisessa tilassa.

Muistakaapa siis äänestää, arvoisat lukijani, hyvän suomalaisen tulevaisuuden puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja
Nigerian islamistien opetukset
Oulun tapahtumien poliittinen jälki on vahvempi kuin Turun terrori-iskun

Sipilä panikoi

Puheenjohtaja Juha Sipilä (kepu) kertoili Ilta-Sanomille, että "meillä on poliitikkoja, jotka ruokkivat pelkoja ja kaunaa ulkomaalaisia kohtaan hyvin kyseenalaisin keinoin. Kaikki ulkomaalaiset leimataan lapsenraiskaajiksi ja sosiaalipummeiksi. Annetaan ymmärtää, että vanhusten huollon ja kantasuomalaisten työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmat ratkeaisivat heittämällä ulos maahan vuonna 2015 saapuneet turvapaikanhakijat. Tällaista puhetta kuulemme usein Perussuomaisen puolueen johdosta ja johdon liepeiltä."

Nähdäkseni diplomi-insinööri antoi tuossa väärän todistuksen kilpailijastaan. Perussuomalaiset eivät ole leimanneet kaikkia ulkomaalaisia yhtään miksikään, vaan ainoastaan nostaneen esille joidenkin maahanmuuttajaryhmien järkyttävän yliedustuksen lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sekä jo maahanmuuttoviraston päätöstenkin perusteella ilmeisen yleisen maahantulon motiivin korkeamman elintason toivossa. 

Edelleen on selvää, että koska joidenkin tulijaryhmien työllisyysaste mataa vuosikymmenien maassaolon jälkeenkin, heistä aiheutuu korkeat kustannukset veronmaksajille. Tästä seuraa loogisesti se, että tuo raha on pois jostain muualta - siis esimerkiksi vanhusten hoidosta. 

Samoin on selvää, että mikäli Suomessa sallitaan halpatyövoiman vapaa maahantuonti, vaikeuttaa se entisestään kantasuomalaisten työttömien työllistymistä. Etenkin, mikäli nämä odottavat saavansa suomalaisia työehtoja vastaavan palkan.

Eikä perussuomalaisten johto tai sen liepeet ole myöskään vaatinut heittämään maasta ulos kaikkia vuonna 2015 saapuneita, vaan ainoastaan ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin tai joilla ei lähtömaan muuttuneiden olosuhteiden takia ole enää turvapaikan tarvetta. Tai ei ole koskaan sellaista ollutkaan.

Edelleen Ilta-Sanomien mukaan Sipilä oli MTV3:n vaalitentissä (jota en siis katsonut) "ettei olisi välttämättä luvannut Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoiden käyttöön, jos olisi etukäteen tiennyt, millaisen kohun ja keskustelun lupaus aiheuttaa".

Mikäli muotoilu on tosiaankin Sipilän, on se varsin mielenkiintoinen. Entinen pääministerimme ei siitä päätellen näyttäisi edelleenkään ymmärtävän, ettei ongelma ollut asiasta noussut kohu ja keskustelu, vaan se, että hänen lupauksensa levisi erityisesti irakilaisten tietoisuuteen ja johti sieltä Suomeen kohdistuvaan ryntäykseen. Ja sitä kautta niihin ongelmiin, joiden parissa olemme vuoden 2015 tapahtumien jälkeen joutuneet painiskelemaan. 

Kaikki tämä on tulkittavissa kahdella sanalla. Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten viedessä Keskustalta ääniä näiden aiemmin vakiintuneen äänestäjäkunnan näkemyksiä myötäilevillä kannanotoilla on puheenjohtaja Sipilä ryhtynyt panikoimaan. Nähtäväksi jää, seuraako siitä puolueen kannatuksen nousu vai entistä jyrkempi alamäki. Se selviää viimeistään sunnuntaina 14. huhtikuuta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne

Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Osa poliittisesta kentästämme on lähtenyt sellaiselle linjalle, että maamme politiikka on johdettava suoraan ilmastomallien perusteella ennakoidun ilmastonmuutoksen uhasta. Esimerkiksi maamme ainutta merkittävää luonnonvaraa eli metsiä halutaan hyödynnettävän vajaasti ja ihmisten liikkumista pyritään suitsimaan siirtymällä polttomoottoreista sähköön ja vapaista maanteistä maksullisiin.

Yksi näistä linjauksista on ihmisten - etenkin lasten - pakottaminen kasvisruokailuun. Tähän aiheeseen ottivat aamun lehdessä kantaa kaksi alan tunnettua tutkijaa. Hannu Korhonen ja Anne Pihlanto nimittäin totesivat, että vaikka ilmastonmuutoksen "torjuminen on tärkeää, ...sitä ei pidä tehdä poliittisella päätöksellä, joka voi heikentää kasvavien lasten ravitsemusta ja terveyttä".

Arvaan, että he joutuvat tulevalla viikolla kovan kritiikin kohteeksi siitä huolimatta, että heidän väitteensä oli perusteltu tutkimustiedolla ja faktoilla. Niillä ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä, koska elämme nykyisin totuudenjälkeistä yksisilmäisyyden aikakautta, jossa tunne ja vihervasemmistolainen oikeaoppisuus ovat muodostuneet dogmiksi.

* * *

Samassa lehdessä Itä-Suomen yliopiston julkisuudessakin varsin tunnettu ja palkittu professori Jukka Korpela otti kantaa tuohon yksisilmäisten maailmaan. Hänen mukaansa kansleri Kari Raivion ja professori Ilkka Ruostetsaaren ehdotus tiedeministeriöstä kuulostaa aivan Neuvostoliitolta - niin kuin kuulostaakin.

Korpela totesi - nähdäkseni aivan oikein - että "on infernaalinen visio, että Suomeen perustettaisiin tiedeministeriö koordinoimaan kaikkea tutkimusta yliopistoissa ja sektorihallinnoissa. Pian sen hallintovirkamiehet kaappaisivat vallan siihen, mikä on totta ja mitä voi tutkia. Toisin ajattelevat marginalisoitaisiin resurssien jaossa, koska valtaapitävät kysyisivät valitsemiltaan oikein ajattelevilta huippututkijoilta, mikä on totuus. Näin tiede ei enää kehity vaan muuttuu uskonnoksi."

Teräväkatseisena ihmisenä hän totesi tällaisesta näkyvän jo nyt merkkejä "ilmastonmuutoskeskustelussa, kun IPCC:n raportin epäily sivuutetaan pyhäinhäväistyksenä". Samaa on toki näkynyt jo aiemmin ainakin nuoruuteni kauhukuvia maalanneessa "happosadekeskustelussa", jossa puiden sienitautiepidemian aiheuttaman kaikille näkyvän mäntyjen ruskistumisen väitettiin useita vuosia ja suurin otsikoin johtuvan ilmansaasteista - mutta asian oikea laita julkaistiin yhden palstan pikku-uutisena.

Tästä eivät oppineet mitään ainakaan ne 15 000 tieteenharjoittajaa, jotka julistivat omaa totuuttaan ilmastonmuutospoliittisessa julkilausumassaan. Enkä tällä tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutoksen uhkaa tulisi pyrkiä rajaamaan tehokkain toimenpitein, vaan ettei yhdenkään kansakunnan tule ajaa itseään umpikujaan ottamalla vastuulleen oleellisesti muita suurempaa taakkaa.

Näin erityisesti siksi, että julkisista väitteistä huolimatta ilmastonmuutoshypoteesi ei edelleenkään saa kaikkien tieteentekijöiden kannatusta - monet tuntemani ja asiaan liittyvää ensisijaista tietoa omaavat tutkijat ovat skeptisiä, mutta pitävät suunsa kiinni, koska sen avaaminen johtaisi noitavainoon ja ilmastonmuutoshypen kautta virtaavan tutkimusrahoituksen katkeamiseen.

Niin tai näin. Minun on helppo tutkijana ja professorina yhtyä Korpelan näkemykseen siitä, että "terveen tieteen kannalta on parasta, että sille annetaan resursseja mutta sitä ei fokusoida, koordinoida tai hallinnoida. Tieteen pitää olla epäilevää, kriittistä ja ristiriitaista, koska vain niin löytyy huomisen totuus. Politiikassa on tärkeää, että päätöksiä valmistelevat hyvän kriittisen tieteellisen koulutuksen yliopistoissa saaneet virkamiehet."

Tästä ideaalista on valitettavasti edetty turhan kauas. Tutkimusrahoja on siirretty enenevässä määrin poliitikkojen päätettäväksi ja yliopistojen sekä tutkimuslaitosten hallintorakenteet ohjailevat yhä vahvemmin niissä tehtävää työtä - eikä perusteena todellakaan ole mahdollisimman korkean tieteellisen laadun tavoitteleminen vaan halpahintainen poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Siis samanlainen, joka ohjasi entisen itäblokin tieteentekijöitä.

Siksi kaipaisin myös poliittisilta puolueiltamme selkeää linjausta siitä, minkälaista tiedepolitiikkaa heidän johdollaan aiottaisiin toteuttaa - lisäresurssit kun eivät tuota mitään hyvää, mikäli ne tuhlataan poliittisen oikeaoppisuuden alttarille. Siksi haluaisin tietää antaisivatko puolueet tieteelle takaisin vapautensa - jota se historian valossa soveltaa nimenomaisesti tavoittelemalla korkeinta mahdollista laatua - vai ohjattaisiinko sitä yhä enemmän viisivuotissuunnitel... ei vaan vaalikausien mukaisin nelivuotissuunnitelmin kohti uljasta uutta maailmaa, jossa härskeimmät ja opportunistisimmat ovat voittajia ja tieteellisiä löydöksiä hyödyntävät yritykset ja tavalliset kansalaiset suurimpia kärsijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta

Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

Yle julkaisi tänä aamun uuden puolueiden kannatusmittauksen. Sen mukaan Perussuomalaiset on 15,1% kannatuksellaan jälleen noussut ohi Keskustan (14,4%) ja on aivan Kokoomuksen (15,8%) hännillä. Myös SDP:n kannatuksesta (20,1) osa on sulanut, mutta siitä huolimatta puolue on edelleen suosituin.

Katsoin eilen myös Ylen aamu-TV:stä perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaren haastattelun sekä illalla puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vaalitentin. Nähdäkseni molemmat - ja aivan erityisesti Huhtasaari - onnistuivat erinomaisesti, joten nähtäväksi jää kuinka puolueen kannatus kehittyy vaaleihin mennessä.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista huomata, että vuoden 2015 vaaleja edeltäneessä gallupissa Perussuomalaisten kannatus oli 16,7%, joten Halla-ahon johtama puolue ei ainakaan vielä ole aivan samoissa lukemissa. Tosin on huomattava, että tuolloinen mittaus julkaistiin aivan vaalien alla kun tästä päivästä on vaaleihin vielä hiukan yli kaksi viikkoa. Neljä vuotta sitten toiseksi viimeisessä eli kuukautta vaaleja ennen tehdyssä Ylen gallupissa puolueen kannatus oli 14,6%.

Edessä on siis äärimmäisen jännittävät vaalit. Edes SDP:n asema suurimpana puolueena ei ole vielä varma, sillä puheenjohtaja Antti Rinne on sekoillut näkemystensä kanssa.

Tosin demareiden osalta on syytä huomata, että Yle kertoi puolueen kannatuksen olleen vahvinta mittausajankohdan viimeisellä viikolla, joten sen kannattajien puoluevalinta ei ehkä perustu pelkästään tosiasioihin tai puolueen edustajien ääneen lausuttujen kannanottojen uskottavuuteen, vaan taustalla vaikuttavat vahvasti muut syyt kuten esimerkiksi puolueuskollisuus tai tunteet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loogista ja tavallaan loogista
Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen
Piia Elonen listasi puolueita järjestykseen

Loogista ja tavallaan loogista

Helsingin Sanomat nosti tänä aamuna esille äärimmäisen tärkeän asian: poliittisten puolueiden vaalilupausten rehellisyyden tilanteessa, jossa väestö ikääntyy entisestään eli verotettavien määrä vähenee. Lehden mukaan puolueet laidasta laitaan ovat älyllisesti epärehellisiä luvatessaan lisätä menoja ilman, että näin syntyvien julkisten kulujen kattamiseen tarvittavaa varainhankintaa on selvitetty.

Parhaimmillaankin luotetaan ennusteita nopeampaan työllisyyskasvuun, jonka avulla luvatut panostukset rahoitettaisiin. Mutta edes työllisyyden kasvuun ei luvata keinoja, ehkä juuri siksi, etteivät ne taitaisi miellyttää äänestäjiä.

Jutun yhteydessä olleessa kuvissa näkyi kuitenkin se, että Perussuomalaiset (ja myös Liike nyt) olivat valmiita leikkaamaan julkisia menoja, mikä mahdollistaisi veroasteen ja velanoton vähentämisen. Tämä on loogista.

Samoin on tavallaan loogista se, että Vasemmistoliitto ja SDP olisivat valmiita lisäkulujen kattamiseksi nostamaan veroja. Jopa niin paljon, että he pystyisivät julkisten menojen kasvun ohella vähentämään velkaa.

Tavallaan loogista siksi, että tällainen veronkiristys johtaisi eniten veroja maksavien ihmisten maastapakoon sekä työmotivaation laskuun - ja sitä kautta vaarana olisi koko verokertymän pieneneminen. Mutta sellaistahan se sosialismi on.

Tässä tilanteessa onkin syytä toivoa, että ihmiset ovat tarkkana poliitikkojen lupausten kanssa. ja äänestävät niitä puolueita ja ehdokkaita, joiden linja ei perustu äänestäjien nuoleskeluksi tarkoitettuun älylliseen epärehellisyyteen, vaan loogisesti päteviin ja tasapainoisiin eli myös käytännössä toteutettavissa oleviin tavoitteisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen
Perussuomalaisten vaaliohjelma
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Perussuomalaiset nosti esille Yle Kioskin nuorille suunnatun vaalikoneen. Heidän mukaansa se "johdattelee ja tuputtaa poikkeuksellisen voimakkaasti valmista mielipidettä siitä, mikä on oikea vastaus".

Kävin katsomassa tuota "vaalibottia" ja sen nähtyäni asiasta oli helppo olla samaa mieltä perussuomalaisten kanssa. Puolueen nuoret ovat tehneet asiasta tiedotteen ja kansanedustaja sekä Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen (ps) on todennut, että kantelu Julkisen sanan neuvostolle "olisi kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä JSN on miehitetty saman ideologian kannattajilla, puheenjohtajanaan entinen Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström".

Lopulta puolueen vähän tunnettu ehdokas Ossi Tiihonen päätti toimia ja teki vaalikoneesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Nähtäväksi jää kuinka tämä reagoi siihen, mutta toimivaltaa hänellä ei tässä asiassa ole.

Näin siksi, että Ylen kuten kaikkien muidenkin medioiden linjasta vastaa viime kädessä päätoimittaja. Siten myös verorahoitteisella mediallamme on vapaus tuottaa propagandaa siinä kuin muillakin mediataloilla niin kauan kuin päätoimittaja nauttii omistajan luottamusta.

Vaalibottikeskustelussa olisi siten nostettava tikun nokkaan vaalikoneesta vastaavan päätoimittajan asema ja luottamus valinnasta vastaavan Ylen hallituksen parissa. Sekä tietenkin myös Ylen hallintoneuvostossa, joka (tai jonka ainakin pitäisi) käyttää omistajan eli veronmaksajien ääntä yhtiössä.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista se, että nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen antoi ymmärtää heti valituksi tultuaan tavoitteenaan olevan poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta. Se oli rohkeaa ja näköjään myös rehellistä puhetta, joka olisi aikanaan ansainnut enemmänkin julkisuutta.

* * *

Palataan lopuksi vielä itse vaalibottiin. Poliittisesta punavihervärikylläisyydestään huolimatta siinä oli nimittäin se hyvä puoli, että botin tekijät näyttäisivät (jälleen kerran) erehtyneen lipevän nuoleskeluyrityksen kautta tosiasiallisesti halveksumaan nuoria ja heidän ajankäyttöään. Vaalikone kun eteni kysymyksestä toiseen hitaasti kuin etana, enkä usko kovinkaan monen nuoren viitsivät odotella hiljalleen ilmaantuvia tekstinpätkiä siten kuin vaalibotin tekeminen heiltä edellyttäisi.

Niinpä sen merkitys nuorten (saati vanhempien) ihmisten äänten ohjailussa jäänee marginaaliseksi. Mutta siitä huolimatta on hyvä, että asia on nostettu esille.

Toivottavasti nyt nostettu vaalikone tuo poliittiseen keskusteluun myös yleisemmän kysymyksen Yleisradion tehtävästä toimia koko kansalle - myös nuorille - puolueetonta ajankohtaistietoa ja -palveluita tarjoavana mediatalona toimittajiensa maailmankatsomusta propagoivan sylttytehtaan sijasta. Ja johtaa siihen, että seuraava eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ymmärtää ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tämän asiantilan muuttamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

Suomalaiset haluavat vihervasemmiston hallitukseen

Tämän aamun Helsingin Sanomissa julkaistiin mielenkiintoisen mielipidekyselyn tulokset. Niiden mukaan suomalaisista peräti 45 prosenttia haluaisi demarit hallitukseen. Eikä siinä kaikki, sillä toiseksi eniten hallitukseen kaivattiin Vihreitä - heidät halusi maatamme hallitsemaan 33 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Kun mukaan lasketaan vielä Vasemmistoliittoa hallitukseen kaipaavat 25 prosenttia, voidaan todeta, että puhtaalla vasemmistohallituksella on Suomessa hurja kannatus. Vertailun vuosi Kokoomusta, Keskustaa ja Perussuomalaisia kaipasi hallitukseen vain 33, 32 ja 18 prosenttia vastaajista.

Lisärikkana soppaan on vielä todettava, että demareiden, Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjät haluaisivat ensisijaisesti nähdä kolmen puolueen punavihreän hallituksen. Isänmaan talouden ja suomalaisen kulttuurin onneksi sellaiselle ei riitä kannatuspohja.

Ylen viimeisimmässä gallupissa näiden puolueiden yhteenlaskettu kannatus oli vain 43,9 prosenttia, joten edes RKP:n 4,7 prosentin kannatus ei nostaisi kolmikkoa hallitukseen. Kovin kaukana se ei kuitenkaan ole.

Kysely jätti avoimeksi isoja asioita. Minkälaista hallituspolitiikkaa maamme kansalaiset itse asiassa haluaisivat Suomessa tehtävän? Että ihanko oikeasti meillä haluttaisiin tuhota vasta saavutettu talouden edes jonkinlainen tasapaino rankalla jakopolitiikalla yhdistettynä yritysten toiminnan määrätietoiseen heikentämiseen tai avata ovet kaikille maastamme korkeampaa elintasoa hakeville kehitysmaalaisille?

Eli kuten kirjoitin maaliskuussa 2016: "mikäli Suomeen saataisiin sosiaalidemokraattien johtama vasemmistohallitus, saattaisi edessämme olla keskushallinnon ja byrokratian vallan kasvattaminen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin taloudellinen seisahtuneisuus. Siitä huolimatta veronmaksajien rahoja käytettäisiin nykyistä avokätisemmin sosiaalisiin etuuksiin, julkisiin menoihin, kolmannen maailman ihmisten houkutteluun maahamme sekä myös suomalaisen kehitysapurälssin elämän tukemiseen heidän lähtömaissaan."

Vai olisiko kyse sittenkin siitä, että vasemmistolaisten itsensä lisäksi monet porvaripuolueita kannattavat haluaisivat demarit mukaan hallitukseen, jotta työmarkkinoiden ja poliittisten päättäjien yhteiselo sujuisi edellistä vaalikautta sopuisammin? Ja Vihreät mukaan hiljentämään erilaisten ympäristöjärjestöjen mekkalointia, jotta maassa säilyisi yhteiskuntarauha nykyistä paremmin?

Niin tai näin. Kysely vahvistaa omaa mielikuvaani siitä, että suurin osa suomalaisista on pohjimmiltaan sosialisteja. Ja sellaisina he kaipaavat isoveljeä päättämään omista asioistaan sekä käyttämään yhdessä rahavirtoja, jotka syntyvät toisten ahkeroidessa muita enemmän.

Näillä asenteilla kuitenkin mennään. Ja itse kukin voi auttaa oman näkemyksensä toteutumista seuraavalla vaalikaudella äänestämällä sellaista puoluetta ja ehdokasta, jonka näkemysten mukaan haluaa maatamme hallittavan.

Siksi vaaliuurnille kannattaa vaivautua, vaikka yksittäisen äänen vaikutus lopputulokseen onkin varsin pieni. Samanlaisista yksittäisistä äänistä kuitenkin koostuvat myös niiden puolueiden vaalitulokset, jotka haluavat hallita maatamme ihan toisenlaisista ideologisista lähtökohdista. Siten voittajiksi selviävät ne, joiden kannattajat vaivautuvat. Äänestämään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?