Sanna Marin uhosi, mutta miksi?

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmoittanut olevansa valmis palaamaan Suomen politiikkaan, mikäli Venäjä hyökkäisi Suomeen. Lisäksi hän vaati eurooppalaisia varustautumaan ja ampumaan ilmatilaansa loukkaavat venäläiset hävittäjät alas. 

Tämä oli kieltämättä varsin yllättävä ulostulo, jonka perusteita voimme vain arvailla. Omalta osaltani epäilen, että kyse saattaisi olla Marinin presidenttikampanjan aloituksesta: olihan jo etukäteeen selvää, että tällaisilla puheilla saa Suomessa palstatilaa eli julkisuutta. 

* * *

Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että niin sanotun tyttöhallituksen kädenjälki oli siksi tuhoisa, että pelkkä ajatuskin Marinista valtionpäämiehenä puistattaa. Maan talous lähti syöksykierteeseen, josta se on – ehkä – oikenemassa vasta nyt, julkinen velka räjähti edelleen jatkuvaan kasvuun, maahan tuotettiin islamisteja, sote-alueeita nousi maahan kuin sieniä sateella ja kaikkea politiikkaa ohjasi syvimmältään orwellilainen intersektionaalisen feminismin aate.

Siksi olisi hienoa, että Marin jatkaisi kansainvälisissä tehtävissä ja menestyisi niissä myös jatkossa. Ja ennen kaikkea – pysyttelisi poissa suomalaisesta politiikasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?
Sanna Marinin näkemyksestä

Helsingin sanomat ja suojelupoliisin valvonta

Helsingin sanomat kirjoitti jutun pohjoiskaukaasialaisista muslimimiehistä, jotka ovat suojelupoliisin mukaan uhka Suomen turvallisuudelle. Siinä miehet – vähemmän yllättävästi – kertoivat, etteivät he ole uhaksi kenellekään, eikä toimittaja kyseenalaistanut tätä näkemystä. 

Jutusta ei jäänyt lukijalle käteen kuin se, että osa miehistä on ollut tekemisissä ISIS:ssä toimineen Belgiassa tuomitun terroristin kanssa. Ja siksi ainakin neljän haastatellun pakolaisasema ja oleskelulupa on peruttu ilman muuta perustetta kuin väite heidän aiheuttamastaan turvallisuusuhasta. 

Venäjälle miehiä ei kuitenkaan palauteta, koska siellä heidän henkensä saattaisi olla vaarassa. Ja siksi he elävät jatkossa edelleen Suomessa Kelan toimeentulon varassa, millä – yhden turvallisuusuhaksi luokitellun mukaan – pärjää kyllä. Mutta minkä suojelupoliisi toivoo olevan niin hankalaa, että miehet poistuisivat kaikessa hiljaisuudessa maastamme.

Toimittaja kertoi myös, ettei suojelupoliisi perustele päätöksiään millään tavalla, koska se vaarantaisi tulevaisuuden tiedonhankinnan. Tämä on toki lähtökohtaisesti oikeusvaltion näkökulmasta ongelmallista, mutta maamme turvallisuuden kannalta välttämätöntä. 

* * *

Jutun luettuani jäin hiukan ristiriitaisiin tunteisiin. Onhan selvää, että Suomessa elävien ihmisten turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, ja jos joku on sille uhaksi, ei hänen oleskelunsa maassamme ole suotavaa. 

Yhtä selvää on, että suojelupoliisin tulee kyetä suorittamaan tehtäväänsä tehokkaasti, eikä sen toimia tai edes toimintatapoja kannata – eikä edes voi – siksi läpivalaista julkisuudessa. Sen sijaan sitä tulee valvoa ilman julkisuutta. 

Jutussa kerrottiin, että suojelupoliisin päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta se johtaa äärimmäisen harvoin päätösten muuttumiseen. Lisäksi valitusten käsittely tapahtuu sikäli poikkeuksellisesti, ettei valittaja saa tietoa päätösten perusteluista.

Toisin sanoen toimittaja antoi epäsuorasti ymmärtää, että suojelupoliisin toiminnassa olisi sellaisen mielivallan mahdollisuus, joka ei sovi oikeusvaltioon. Ja että sen uhreina olisi juuri nyt joukko muslimimiehiä.

* * *

Jostain syystä HS:n toimitus jätti kuitenkin kertomatta, ettei suojelupoliisi suinkaan ole valtio valtiossa, vaan myös sen toiminta on jatkuvan valvonnan alaista. Tuo valvoja on tiedusteluvalvontavaltuutettu, jonka tehtävänä on vahtia laillisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelussa. 

Valtuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, jolla on rajoittamaton tiedonsaantioikeus suojelupoliisin asiakirjoihin ja tietoihin sekä pääsy tiloihin ja tietojärjestelmiin, jotta hän voi tehdä tarkastuksia. Hänellä on myös oikeudessa puheoikeus, ja hän voi kannella tuomioistuimen ratkaisusta, jos se on tehty väärin perustein. 

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi valvoa tiedustelumenetelmien käyttöä myös reaaliaikaisesti, ja hänellä on oikeus keskeyttää niiden käyttö. Lisäksi hänellä on velvollisuus ilmoittaa esitutkintaviranomaisille, jos hän havaitsee laittomuuksia. 

Tiedusteluvalvontavaltuutetun lisäksi eduskunnassa on tiedusteluvalvontavaliokunta, joka valvoo yleisellä tasolla sitä, millaista tietoa tiedustelulla tuotetaan ja miten tiedustelua tehdään. Sillä on oikeus ottaa oma-aloitteisesti käsiteltäväksi mikä tahansa suojelupoliisin valvontaan kuuluva asia ja mahdollisuus laatia mietinnön eduskunnan täysistunnolle, jos se katsoo asian merkityksen vaativan sitä. 

* * *

Minusta näyttääkin siltä, ettei Helsingin sanomat suinkaan pyrkinyt edellä linkittämälläni jutulla suinkaan kertomaan lukijalleen objektiivisesti suojelupoliisin toiminnasta, vaan sen sijaan vaikuttamaan lukijoidensa maahanmuuttopoliittisiin asenteisiin jättämällä jutusta pois oleellisesti asiaan liittyviä faktoja. Tällainen saattaa – muiden salaliittoteorioiden tapaan – olla vaikuttavaa retoriikkaa, mutta samalla myös ilmeisen tarkoituksellista harhaanjohtamista. 

Toki valistuneet lukijat ymmärtävät tämän, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia. Ja siksi laatulehtenä yleisesti pidetyn HS:n artikkelin jutussaan harjoittama puolitotuuden viljely ei ole omiaan parantamaan yhteiskuntamme ilmapiiriä sen enempää kantaväestön kuin maahanmuuttajienkaan kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttaja löytyi, mutta kuva sensuroitiin
Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Erävoitto aktivisteille

Gazalaisten tilanne Hamasin järjestämän massiivisen terrori-iskun jälkeen on saanut punavihreitä länsimaalaisia – niin sanottuja ihmisoikeusaktivisteja – hakemaan julkisuutta pyrkimällä laivoilla muka avustamaan sikäläisiä ihmisiä. Aluksi nämä laivastot saivatkin paljon julkisuutta, mutta sittemmin näkyvyys on ollut hiipumaan päin. 

Viimeisin laivue pysäytettiin muutama päivä sitten ilman sen suurempaa julkisuutta, kunnes Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben Gvir julkaisi videon, jossa Gazaan matkalla olleelta niin sanotulta avustuslaivueelta kiinni otettuja henkilöitä kohdellaan epäasiallisesti. Tämä oli suuri palvelus palestiinalaisaktivisteille, jotka nousivat jälleen otsikoihin. 

Onhan selvää, ettei suurin osa ihmisistä hyväksy nähdyn kaltaista kovakouraista ihmisten kohtelua ja näiden säilyttämistä polvillaan, kädet sidottuna ja pää maahan painettuna. Ei sittenkään, vaikka nämä olisivat itse lähteneet hakemaan konfliktia ja julkisuutta.

* * *

Aktivistien kohteluun on herännyt uutisten mukaan ainakin Italia, jonka pääministeri Giorgia Meloni on vaatinut kiinni otettujen vapauttamista ja Israelilta anteeksipyyntöä. Myös Suomen ulkoministeriö on pyytänyt selvitystä tapahtuneesta. 

Näiden kannanottojen seurauksena Israelin hallituksessa on herätty huomaamaan tehty julkisuusvirhe. Sen seurauksena maan ulkoministeri Gideon Saar tuomitsi kollegansa toiminnan viestimällä sosiaalisessa mediassa, että "olet tahallasi aiheuttanut vahinkoa valtiolle tällä häpeällisellä esitykselläsi".

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei tapahtuneella ole pidemmällä aikavälillä muuta merkitystä kuin erilaisten aktivistiryhmien – konfliktiteollisuuden – voimaantuminen yhä näyttävämiin tempauksiin, joissa toivotaan saavutettavan samankaltaisia julkisuusvoittoja kuin olen edellä kuvannut. Onhan sen saama palsta- ja bittitila epäilemättä pantu merkille palestiinalaismielisten lisäksi myös niin sanottujen luonnonsuojelu- ja eläinoikeusliikkeiden parissa – ja ehkäpä myös poliittisen aktivismikentän toisella äärilaidalla. 

Nähtäväksi siis jää, millaisiin "urotekoihin" omaa asiaansa ajavat liikkeet yltävät tulevina viikkoina ja kuukausina. Ja miten paljon ne keräävät julkisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Syömälakko Hamasin puolesta

Pullan leipominen kiellettiin

Ylen mukaan taloustieteen nobelistimme – Bengt Holmström – on kertonut, että "Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä". Tästä mainion esimerkin tarjosi Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha, joka kielsi hygieniapassin omaavalta ja pitkään suurkeittiössä työskenneeltä henkilöltä pullan leipomisen vanhuksille. 

Hyvinvointialueen toimialuejohtaja kertoi, että "tässä on kysymys siitä, että päivätoiminnan kokonaisuus alkoi uudessa toimintamuodossa syyskuun alussa ja käytännöt yhtenäistettiin. Pullanleipomismahdollisuutta ei ole muuallakaan."

Toisin sanoen hänen näkemyksensä näyttäisi olevan se, että vanhustenhoidossa pitää aina mennä ankeimman vaihtoehdon mukaan. Positiivista tässä byrokratian kukkasessa on se, että vapaaehtoisleipuri on kertonut saaneensa valtavan määrän positiivista – eikä lainkaan negatiivista – palautetta tultuaan asian kanssa julkisuuteen. 

Vankasta kansan tuesta kertoo myös se, että adressit.com-sivustolla "Pullia pitää saada leipoa jatkossakin" -vetoomus on kerännyt yli 3 000 allekirjoitusta. Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä mielipiteenilmaisu millään tavalla pirkanmaalaisiin ankeuttajiin ja byrokraatteihin.

Päivän aiempi merkintä:
29-vuotias afgaani ammuskeli

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Syömälakko Hamasin puolesta

Greta Thunbergin kööri saavutti tavoitteensa ja tuli otetuksi kiinni lähestyessään Gazan rannikkoa. Nyt he ovat viranomaisten hallussa Israelissa ja lähettelevät sieltä viestejä maailmalle. Niiden mukaan heitä on kohdeltu peräti ikävästi. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että joukko on saavuttanut erinomaisesti tavoitteensa päästä julkisuuden valokeilaan. Eikä menestystä ainakaan vähennä se, että osa porukasta – tai ainakin yksi suomalainen – on ryhtynyt syömälakkoon. 

Kyseessä on sinänsä melko yleinen ja varsin vaaraton tapa saada julkisuutta. Sitä voi jatkaa ainakin noin parin kuukauden ajan, joten nyt syömisestä kieltäytyvä suomalaisaktivisti ehtii lähes täydellisellä varmuudella päästä takaisin Suomeen, ennen kuin hänelle ehtii tapahtua mitään sen dramaattisempaa. 

Suomalaisporukka on hakenut julkisuutta myös yrittämällä vetää suomalaiset viranomaiset mukaan demonstraatioonsa vaatimalla siltä "kunnollista demonstraatiota". Näyttää kuitenkin, ettei tämä onnistu, koska ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner on kertonut, että aktivisteille on tarjottu allekirjoitettavaksi vapaaehtoisen poistumisen asiakirjaa, eikä tilanteessa ole sikäli mitään erikoista tai vaarallista.

* * *

Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan maailma – siis kaiken maailman lehtimiehet ja bloggarit – jaksaa tällä kertaa olla kiinnostunut Gretan ja hänen seuraajiensa elättämisestä julkisuudessa. Itse Gazan tilanteeseenhan heidän toimillaan ei ole mitään vaikutusta, sillä se ratkaistaan Kairossa juuri käynnistyneissä neuvotteluissa, joissa ratkaisun avaimet ovat Hamasilla, jonka tulee luopua muun muassa panttivangeistaan ja aseistaan rauhan ehtona. 

Valitettavasti Greta, suomalainen nälkälakkolainen tai heidän kumppaninsa eivät ole ymmärtäneet, että heidänkin olisi gazalaisten asiaa auttaakseen tullut suunnata painostustoimensa Israelin sijasta Hamasia kohtaan. Vai ymmärsivätkö he sittenkin, mutta päättivät vaieta, koska sellainen olisi saattanut olla vaarallista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity
Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan
Vääriä profeettoja

Seksuaalivähemmistöjen performanssit

Suomessa on viime päivinä nähty kaksi seksuaalivähemmistöjen performanssia. Niistä molempien tarkoitus oli hankkia osallistujilleen ympäröivän yhteiskunnan huomiota.

Tarkoitaan ensimmäisellä performanssilla sitä, kun kaksi lestadiolaisuudesta eronnutta lesboa halusi ja sai julkisuutta liimailemalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esille tuovia tarroja Suviseuroissa. Palstatilaa tuli jo etukäteen ja vielä enemmän sen jälkeen, kun - toisen lesbon mukaan - "teltan ympärille tultiin huutamaan kuorossa minuutin ajaksi, että homot hirteen. Kaikki on koettu kävyistä, kepeistä ja laudoista aina kananmuniin ja jäätelöön."

Omalta osaltani totean tapauksesta, että näiden lesbojen toiminta oli yksiselitteisesti väärin ja huonoa käytöstä. Mutta niin oli myös suviseuralaisten lainvastainen reaktio siihen. Toivon mukaan molemmat osaavat näin jälkikäteen hävetä noloa toimintaansa. 

* * *

Toinen suuri kansanjuhla oli seksuaalivähemmistöjen suurperformanssi eli Pride-paraati. Siellä ei tiettävästi nähty erityisiä häiriöitä, mutta omalta osaltani kummastelin vaatimusta siitä, että presidentin olisi pitänyt erikseen perustella osallistumattomuuttaan kyseiseen tapahtumaan. Ei tarvitse - ei edes siksi, että hän oli lupautunut tilaisuuden suojelijaksi.

Ehkä oudoin asia Pridessa olivat kuitenkiin palestiinalaisliput. Näin siksi, ettei Palestiinan arabeilla liene sen positiivisempi suhde seksuaalivähemmistöihin kuin muillakaan muslimeilla - toisin kuin Palestiinan juutalaisilla. 

Lisäksi täytyi ihmetellä, etteivät seksuaalivähemmistöt näytä osaavan roskisten käyttöä. Se näkyi siinä, että he jättivät käytössään olleen Kaivopuiston ruokottomaan tilaan poistuttuaan paikalta. 

Toki heidän edustajansa lupasivat, että asiaan palataan seuraavana päivänä. Hyvä näin, mutta siitä huolimatta on syytä ihmetellä, etteivät juhlijat itse vieneet roskiaan asianmukaiseen paikkaan.

Toki taitaa olla niin, etteivät tätä asiaa osaa monet muutkaan suomalaiset. Onhan Kaivopuisto samanlaisessa kunnossa vuosittain myös Vapun jälkeen. Mutta silloin roskaajat ovatkin pääosin nuorisoa, kun taas Pridessa juhlivat lähinnä aikuiset, joille siisteyden voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys. Ei näköjään ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Helsinki Pride ja suvaitsevaisuus
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut lähettävänsä peräti 2 000 kansalliskaartin sotilasta Los Angelesiin, jossa mielenosoittajat jatkoivat lauantaina jo toista päivää protesteja maahanmuuttoviranomaisia vastaan. Taustalla on USA:n hallinon pyrkimys hankkiutua eroon maassa laittomasti olevasta väestöstä. 

Nähtäväksi jää miten lähes kahden miljoonan laittoman maahanmuuttajan Kaliforniassa lopulta käy. Selvää kuitenkin on, että nyt nähdyt yhteenotot ovat vakavia, eikä näin suuren ihmisjoukon karkottaminen tule olemaan helppo tehtävä edes suurvallan johtajalle - pikemminkin se vaikuttaa täysin mahdottomalta. Ja sellaisena korostaa ennalta ehkäisevien maahanmuuttopoliittisten toimenpiteiden tärkeyttä.

Mielenosoittajat ovat puolestaan - ainakin - tehneet tiesulkuja, potkineet viranomaisten ajoneuvoja ja heitelleet poliisia betoninkappaleilla. Lisäksi he ovat viimeaikaisen anarkistimuodin mukaisesti maalailleet graffiteja rakennuksiin. 

* * *

Poliittiseksi protestoimiseksi verhottu seiniin maalailu on levinnyt myös Suomeen. Muistammehan kaikki, kuinka ruotsalaiset vajakit aiheuttivat vahinkoa eduskuntatalolle ja nyt on puolustusministeriön rakennus töhritty Helsingissä. 

Tekijäksi on ilmoittautunut ainakin itselleni aiemmin tuntematon aktivistiryhmä, joka koostunee poliittiseen vihervasemmistoon kuuluvista ihmisistä. Erityisen ikäväksi näiden anarkistien teon tekee se, että kyseessä on - jälleen - museoviraston suojelema ja historiallisesti arvokas rakennus.

On tietenkin selvää, ettei tällainen yhteisen - tai yksityisen - omaisuuden töhriminen edistä mitään asiaa sen enempää USA:ssa kuin Suomessa. Ja siksi nyt nähdyt maalinruiskuttelut kertovat vain siitä, että töhrijät käyttävät maailmanpoliittista tilannetta keppihevosena päästäkseen näkyviin julkisuudessa sekä kokeakseen jännityksestä seuraavan adrenaliiniryöpyn tuottamaa henkilökohtaista mielihyvää. 

Tämä puolestaan kertoo yksiselitteisesti näiden henkilöiden narsismista, älyllisen kapasiteetin vajavaisuuksista, julkisuudenkipeydestä ja kyvyttömyydestä arvostaa ihmiskunnan - ja erityisesti suomalaisten - yhteistä historiallista perintöä. Ja osoittaa heidän olevan kyvyttömiä ymmärtämään, ettei oman egon nostaminen muiden ihmisten yläpuolelle ole millään tavalla ansiokasta vaan pikemminkin säälittävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen
Outoja Juhannus-uutisia

Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Norjalaiset ekofasistit aikovat häiritä Trondheimin MM-hiihtojen niin sanottua kuninkuusmatkaa eli 50 kilometrin hiihtoa. Uhkaus on varteenotettava, sillä nämä niin sanotut aktivistit ovat aiemminkin pyrkineet sabotoimaan hiihtokilpailuja.

Uhkauksen tehnyt Folk mot fossilmakta on kertonut aiheuttavansa ongelmia, ellei heidän kahteen ehtoonsa suostuta. Ne ovat seuraavat: 1. kaikki fossiilisten polttoaineiden yritysten näkyvät logot ja mainokset on poistettava sekä 2. koko MM-kisojen aikana on toistettava suurilla näytöillä lyhyttä tiedotusvideota fossiilisten polttoaineiden leviämisen estämistä koskevasta sopimuksesta.

Toisin sanoen kyse ei ole pelkästään vaatimuksesta, vaan Folk mot fossilmakta on tehnyt mafiaympyröistä tunnetun "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Eli se kiristää MM-hiihtojen järjestäjiä tottelemaan uhkaamalla tuhota heidät - tai siis tässä tapauksessa kilpailun, johon niin järjestäjät kuin maailman parhaat hiihtäjätkin ovat valmistautuneet vaivaa ja kustannuksia säästämättä. 

Nähtäväksi jää, kuinka MM-hiihtojen järjestäjät suhtautuvat nyt nähtyyn kiristykseen. Järjestäjien kannalta helpointa olisi tietenkin suostua uhkaukseen ja toteuttaa ympäristöfasistien toiveet. Siinä olisi vain se ongelma, että näin toimien mafiamainen toimintatapa johtaisi suureen näkyvyyteen ja sen seurauksena vastaavia uhkauksia tultaisiin jatkossa näkemään yhä enemmän, mitä erilaisimmissa tapahtumissa sekä mitä kummallisimmista syistä. 

* * *

Kilpailujen järjestäjien harmaita hiuksia lisää myös se, että maastohiihdon kuninkuusmatkalla on tarkoitus kilpailla pitkällä - 8,3 kilometrin mittaisella - ladulla, jonka aukoton vartioiminen olisi lähes mahdotonta. Näin siitäkin huolimatta, että ekofasistit pyrkivät mitä todennäköisimmin maksimoimaan näkyvyytensä tekemällä hyökkäyksensä TV-kameroiden läheisyydessä. 

Tämä johtuu siitä, että yhteislähtökilpailuissa kamerat asetetaan siten, että koko latu tulee kuvatuksi, eli sabotaasi voidaan toteuttaa käytännössä lähes missä tahansa. Eikä asiaa helpota se, että 50 km kilpailut järjestetään Trondheimissa kahdesti eli sekä miehille että naisille.

Nähtäväksi siis jää, miten kansainvälinen hiihtoliitto ja norjalaiset kisajärjestäjät suhtautuvat ekofasistisen mafian uhkaukseen. Suostuvatko he näiden kiristykseen varmistaakseen sen, etteivät kilpailut päädy katastrofiin? Vai luottavatko siihen, että virkavalta - jolle järjestyksen pitäminen kuningaskunnassa viime kädessä kuuluu - huolehtii siitä, ettei Folk mot fossilmakta pääse sotkemaan tapahtumaa. 

* * *

Pidemmällä aikavälillä ekofasistien sabotaasin onnistuminen tai sen vaatimuksiin suostuminen tarkoittaisi kannustetta vastaaviin vaatimuksiin ja häiriköintiin myös tulevaisuudessa. Eikä pelkästään urheilukilpailuissa vaan kaikenlaisissa tapahtumissa, joissa voi saada näkyvyyttä häiritsemällä suuria ihmisjoukkoja tai aiheuttamalla muuta vahinkoa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli norjalainen yhteiskunta huolehtisi siitä, ettei kiristäjille annettaisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tulkita MM-hiihtojen aikaisia tapahtumia omaksi edukseen. Eli 1. estäisi sabotaasin, 2. huolehtisi, ettei sen mahdollista yritystä esitettäisi julkisuudessa mainintaa suuremmalla palstatilalla, eikä 3. etenkään millään lailla positiivisessa valossa. Siis huolehtisi siitä, ettei "uhkaus, josta ei voi kieltäytyä" kuulu nykyaikaan, eikä sen käyttäminen edistä mitään asiaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista
Mytologisia tapahtumia

Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Tänään on tärkeän prosessin aloituspävä, sillä teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava Teollisuusliitto istuvat neuvottelupöytään sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Lähtökohta on kuitenkin huono, sillä - Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan - neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla muutetaan sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä.

Myös Teknologiateollisuuden Jarkko Ruohoniemi on pessimistinen, sillä hänen mukaansa alan taloustilanne vaikeuttaa neuvotteluita. Näin siksi, että hänen mukaansa alan yritysten talous ei ole odotuksista huolimatta kääntynyt kasvuun, joten Suomessa on edelleen tarve maltillisille palkkaratkaisuille, jotta yritysten kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin säilyisi.

Nähtäväksi siis jää, millainen työmarkkinasyksy meille suomalaisille avautuu tänä syksynä. On selvää, että edellä mainitut johtajat pyrkivät puheillaan asemoimaan jo etukäteen omiensa neuvotteluasemia mahdollisimman vahvoiksi. Ja yhtä lailla pelaavat julkisuuspeliä, jolla tavoitellaan meidän suomalaisten hyväksyntää heidän omille vaatimuksilleen. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut rähmällään jo yli puolitoista vuosikymmentä, eikä siitä kuopasta nouseminen onnistu ilman työnantajien kustannuskilpailukykyä ja työntekijöiden vahvaa motivaatiota. Ja tästä syystä pitää toivoa, että nyt alkavien neuvotteluiden lopputuloksena on molempia osapuolia tyydyttävä suomalaisen teknologiateollisuuden toimintaedellytyksiä tukeva loppuratkaisu.

Erityisen typerää tässä tilanteessa olisi, mikäli nyt käynnistyvissä neuvotteluissa ryhdyttäisiin politikoimaan hallituksen Suomen talouden kasvuun tähtääviä työmarkkinauudistuksia vastaan. Tai tekemään jonkinlaista protestia sellaisista päätöksistä, jotka eivät varsinaisesti koske töiden tekemistä vaan esimerkiksi oikeutta poliittisiin lakkoihin tai työttömyyskorvauksiin. 

Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen suurin työntekijöiden puolue löydy suinkaan poliittisesta vasemmistosta tai edes oppositiosta, vaan Petteri Orpon (kok) porvarihallituksesta. Ja tämän puolueen puheenjohtaja istuu sen valtiovarainministerinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Demokratian vastainen korporaatio

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Valtakunnan ykköshomon ajatuksista

Yle antoi itsensä valtakunnan ykköshomoksi nostaneelle miehelle tilaa kertoa ajatuksistaan. Hän valitti yksittäistapaukseen viitaten, että "ei vaadita kuin normaali elämä, että joku kokee oikeudekseen käydä päälle". 

Miehen syyttävä sormi osoitti kohti "poliitikkoja, jotka ovat voineet tehdä vuosikymmenien uran pitkälti sen varaan, että he vihaavat homoja" - keitä he sitten lienevätkään. Ja kertoi omakohtaisena kokemuksenaan tapauksesta, jossa hänen esiinnyttyään meikattuna ja kynnet maalattuina oli käynyt niin, että "tällaiset pohjanmaalaiset pojat kommentoivat, että ´tässä tätä homoseksuaalista agendaa meille tungetaan´". 

Ei liene syytä epäillä, etteikö valtakunnan ykköshomon omakohtainen - ikävä - kokemus pitäisi paikkaansa. Lieneehän selvää, että Suomessa asuu kaikenlaisia ihmisiä, ja kun sosiaalinen media on muutenkin johtanut kommentointikynnyksen alenemiseen, saatetaan helposti kommentoida ihmisten käytöstä ja ulkonäköä. 

Toisaalta seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina olleet esillä näyttävästi niin julkisessa sanassa kuin kaduilla ja toreillakin. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, on tarkoituksena nimenomaisesti herättää keskustelua heidän asemastaan maassamme. 

Siksi koin hiukan oudoksi se, että kun sitä keskustelua on sitten syntynyt, se ei kelpaakaan. Toiveena näyttäisi pikemminkin olevan, että keskustelu olisi puhtaan yksisuuntaista tai ehkä jopa seksuaalivähemmistöjä hymistelevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisissa kuten muissakin ihmisissä on monenlaista väkeä. Suurin osa hyväksyy ihmiset enemmän tai vähemmän sellaisina kuin he ovat ja katsovat seksuaaliasiat yksityisiksi - olivat ne sitten homo- tai heteroluonteisia. Arvoisalle lukijallenikin lienee tuttu - usein itsenikin käyttämä - muotoilu, joka mukaan "suomalaisia ei kiinnosta mitä itse kukin tekee makuuhuoneessaan, kunhan se tapahtuu aikuisten kesken ja vapaaehtoisesti". 

Kuten jo edellä totesin, eivät seksuaalivähemmistöt ole tyytyneet pitämään intiimejä asioitaan normaalina yksityisasiana, vaan homoseksuaalisuutta on viime vuosina tuotu julkisuuteen varsin aktiivisesti, mikä on herättänyt vastareaktion. Eli ykköshomon luonnehdintaa käyttäen: jotkut heteroseksuaalit "pohjanmaan pojat" ovat tympääntyneet asiaan ja ilmaisevat omat ajatuksensa suoraan.

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisten yleinen suhtautuminen homoseksuaaleihin

on kaiken kaikkiaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvun aikana. Ja siinä mielessä heidän asemansa on parempi kuin koskaan. Siksi on syytä kysyä, että kannattaisikohan näiden ihmisten hyväksyä tämä fakta ja omaksua suomalaisten enemmistön asenne seksuaalisuuteen yksityisasiana? Ja jättää intiimit asiansa - heteroseksuaalisten suomalaisten tapaan - makuuhuoneidensa verhojen taakse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyydestä toisinajattelijoihin
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Punavihreää wokellusta

MTV3 kertoi yksityiskohtaisesti siitä, kuinka pääosin maahanmuuttajataustaisista nuorista koostunut joukkio oli ryöstänyt ja pahoinpidellyt kaksi nuorta miestä Kirkkonummella. Mukana oli ollut myös kantasuomalainen nuori, joka oli kuvannut tapahtumia videolle.  

Jos olisin punavihreä - ja miksipä en näin aamutuimaan olisi - huomaisin tapahtuneessa myös positiivisen piirteen. Onhan nimittäin selvää, että videoita kuvannut kantasuomalainen henkilö ei mitä ilmeisimmin ole rasisti antaessaan videoillaan kunniaa maahanmuuttajataustaisille. Ja siksi esimerkillinen henkilö.

* * *

Muistamme kaikki, kuinka kaunoinen ex-pääministerimme Sanna Marin (sd) kertoi, ettei halua yksityiselämäänsä kommentoitavan julkisuudessa. Tällainen pyyntö on tietenkin sellainen, että perinteisen suomalaisen - yksityisyyttä jopa liiaksi kunnioittavan - kulttuurin omaksuneet ihmiset noudattavat sitä mielellään. 

Sittemmin ex-pääministerimme on alleviivannut tahtoaan julkaisemalla sosiaalisessa mediassa sellaisia kuvia, joista tuskin kukaan on kiinnostunut. Tällaisena lähes ikäloppuna henkilönä kunnioitan tietenkin mielelläni kauniin naisen toivetta.

Valitettavasti nyt kävi niin, että minua kiinnostivat myös saksalaisten näkemykset entisen pääministerimme uuteen uraan. Ja kuinka sattuikaan, olivat germaanit julkaisseet Marinin yksityiselämän kunnioittamisvaatimuksesta huolimatta hänen bikinikuvansa. 

Jos olisin punavihreä wokeltaja - ja miksipä en näin aamutuimaan voisi olla sitäkin - ymmärtäisin tästä, että saksalaiset ovat mitä pahimpia misogyynejä ja sovinisteja sekä tietenkin pesunkestäviä natseja. Ja ihmettelisin, että eivätkö he kadu lainkaan maailmansotien miljoonia uhreja vaatineita ihmisoikeusrikkomuksiaan, vaan katsovat edelleen oikeudekseen rikkoa meidän kauniin Sannamme toiveita vastaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

Suomessa toimii yhdenvertaisuusvaltuutettu-niminen viranomainen. Se tekee toimialaansa liittyviä lausuntoja sekä kommentoi asioita myös sosiaalisessa mediassa. 

Viestipalvelu X:ssä tämä viranomainen on viimeksi välittänyt tiedon, jonka mukaan "yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi, että lähes kaikkien itärajan rajanylityspaikkojen sulkeminen ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen Raja-Joosepin rajanylityspaikalle vaarantaa oikeuden hakea turvapaikkaa." 

Jos viestiin yrittää vastata, se ei onnistu, vaan kommentteja voi antaa ainoastaan valtuutetun erikseen mainitsemilta tileiltä. Niiden omistajiin en kuulu minä, eikä myöskään oikeusministeri Leena Meri. 

Tämä on hämmentävää, sillä yhdenvertaisuusvaltuutettu on veronmaksajain kustantama julkinen toimija, jonka tulisi palvella koko kansaa. Kuten edeltä ilmenee, näin ei kuitenkaan tapahdu, joten on syytä kysyä miksi. 

Eli miksi tässä puheena oleva viranomainen ei ole lähtökohtaisesti avoin kansalaiskeskustelulle - tai edes julkiselle dialogille maan hallituksen kanssa - vaan määrittelee etukäteen keiden kanssa se suostuu keskustelemaan. 

Siksi on kysyttävä, että miten tämä toimintamalli toteuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa selvällä suomenkielellä sanotun tarkoituksen, jonka mukaan "säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan."

Lopuksi totean, että yhdenvertaisvaltuutettuna toimii tällä hetkellä aiemmin mm. Pakolaisneuvonnassa, Martin Scheininin avustajana ja kaupunginjohtajana toiminut Kristina Stenman. Hän aloitti virassaan 1.8.2020 eli on Sanna Marinin hallituksen nimittämä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä

Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Sosiaalisessa mediassa on käyty kummallista keskustelua, jossa tiedeyhteisön ulkopuolinen henkilö on kaivanut esille julkisten tietojen perusteella turhanaikaisilta vaikuttavia Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita. Siis sellaisia kuin "julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa", "afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa" tai "diagnoosina arkistokuume: historioitsijat, arkistot ja muuttuva keskiluokkainen kulttuuri n. 1840-1914". 

En ole huomannut kyseisten tutkimusten tekijöiden lähteneen puolustamaan hankkeitaan, mutta heidän rahoittajansa on näin tehnyt julkaisemalla tiedotteen otsikolla "Suomen Akatemia tuomitsee virkamiehiin ja tutkijoihin kohdistuvan häirinnän". Siinä toisaalta tuomitaan nyt sosiaalisessa mediassa käynnissä oleva keskustelu ja avataan rahoituspäätöksiin johtavaa prosessia, mutta todetaan myös, että "tutkimuksesta ja sen rahoituksesta on voitava jatkossakin kertoa avoimesti. Tutkimusaiheista ja -näkökulmista keskustelu on osa yhteiskunnallista keskustelua, mutta sitä on käytävä asiapohjaisesti ja muita osapuolia arvostaen".

On totta, että sosiaalisen median keskustelu on ainakin osittain sisältänyt ruokotonta kieltä, jonka kaltainen ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun. Tässä suhteessa tässä puheena oleva viestintä ei kuitenkaan poikkea muusta sosiaalisen median keskustelusta, jossa epäasialliset kommentit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Toisaalta keskustelussa pääosaan noussut henkilö - Mika Merano - on pyytänyt, että koko päätöksentekoprosessi dokumentaatioineen tehtäisiin julkiseksi, että julkisessa hankekuvauksessa kerrottaisiin selkeästi, mitä hyötyä hanke voi tuottaa, että kaikki hankkeen tuottamat artikkelit julkisesti listattaisiin rahoituspäätöksen yhteyteen sitä mukaa kun hanke niitä tuottaa ja hankkeen lopuksi tehtäisiin vaikuttavuusanalyysi ja yhteenveto siitä, mitä ollaan saatu aikaan. 

Nämä eivät ole kohtuuttomia pyyntöjä, sillä rahoitusta saaneet tutkijat toimittavat muutenkin Akatemialle lähes kaikki pyydetyt asiat. Siten kutakuinkin ainoa asia, joka Akatemian tulisi tehdä, olisi niiden saattaminen kaiken kansan nähtäväksi - tai kertoa miksei sellainen tule kyseeseen.

Tässä yhteydessä on myös muistettava, että Suomen Akatemialla on kahdenlaista rahoitusta. Se on perinteisesti rahoittanut perustutkimusta, jonka tärkein ja käytännössä ainoa tavoite on tieteellisen tiedon lisääminen. Vaikka tämä voi maallikon silmin kuulostaa rahan haaskaukselta, on juuri perustutkimus tuottanut ihmiskunnalle sen tärkeimmät edistysaskeleet, joita soveltamalla on luotu nykyinen teknologiaan painottuva hyvinvointiyhteiskunta. 

Ongelmana näissä on kuitenkin se, että kun tutkitaan tuntematonta, ei kukaan pysty etukäteen sanomaan mistä tutkimuksesta löytyy se maailmaa muuttava edistysaskel ja mikä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Käytännössä tutkimushakemusten arvioinnissa on se vaara, että rahoituspäätös osuu poikkeuksellista tietoa tuottavien tutkimusten sijaan sinänsä hyvin tehtyyn akateemiseen puuhasteluun. 

Mika Meranon sosiaalisessa mediassa esittämät vaatimukset sopivat tähän Suomen Akatemian perinteisen roolin osaan huonosti. Sen sijaan minun nähdäkseni niitä voitaisiin aivan hyvin soveltaa niin ikään Akatemian hallinnoimaan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitukseen. Sen päättämät hankkeen ovat soveltavaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on nimenomaisesti tuottaa käytäntöä hyödyntävää tutkimusta. 

Lopuksi totean keskustelua jonkin aikaa seurattuani, ettei minun olisi tarvinnut kirjoittaa tätä blogimerkintää, vaan sen olisi tuottanut Suomen Akatemia sen sijaan, että se julkaisi nyt nähdyn turhanaikaisen tiedotteensa. Samaan hengenvetoon ilmaisen omana näkemyksenäni, että kaikesta kritiikistä huolimatta juuri Suomen Akatemia on suomalaisen tieteen rahoittajista ylivoimaisesti luotettavin ja tieteen kehitystä parhaiten edistävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Tieteen kehitys on hidastumassa

Aivan väärät naiset?

Suurin osa Suomen uuden hallituksen ministereistä on nimetty, sillä vain RKP pihtaa enää koko nimilistaansa, mutta senkin osalta lienee selvää että puolueen kärkinainen ottaa yhden 2,5 pestistään. Lisäksi Kristillisdemokraattien puolikas ministeripesti on vielä avoinna. 

Hallituksen sukupuolijako onkin mielenkiintoinen. Helsingin sanomien julkaiseman kuvalistan perusteella kahdeksan toistaiseksi nimettyä ministeriä on ulkonäkönsä perusteella miehiä. Ja heistäkin neljä on sellaisia, jotka istuvat vallankahvassa vain puolet vaalikaudesta. 

Ulkonäöltään naisen oloisia ministereitä on sen sijaan nimetty - siis laskematta Henrikssonia - jo yksitoista kappaletta, joista kaksi vaihtaa viestikapulaa kesken vaalikauden. Siten tulevassa hallituksessa istuu kerralla vähintään yksitoista nais- ja kuusi miesministeriä. 

Näiden lisäksi ministeriksi pääsee vielä Henriksson ja kaksi muuta henkilöä, joten hallituksessa tulee olemaan miehiä enintään kahdeksan ja naisia vähintään edellä mainittu lukumäärä eli yksitoista. Tuleva hallitus on siten edeltäjänsä tavoin vahvasti naisvaltainen. 

Otin aiheen esille siksi, että en huomannut maamme valtalehdistössä suitsutettavan Petteri Orpon (kok) tulevan hallituksen naisvaltaisuutta. Eikä yksikään otsikko julistanut Perussuomalaisten naisten erityisen vahvaa esiintymistä ministerilistalla. Itse asiassa, en huomannut yhdenkään uutisen edes mainitsevan koko naisasiaa. 

Tämä on tietenkin vähän outoa, koska yleensä naisten osuutta hallituksissamme on aina kommentoitu ja - kuten arvoisa lukijani hyvin muistaa - viime hallituskaudella hallituksen naisvaltaisuutta suorastaan suitsutettiin. Siksi mielessäni heräsi kysymys, että olisikohan nyt sitten päässyt käymään niin, että valtaan ovat pääsemässä lehdistömme toimituskuntien mielestä aivan väärät naiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Perussuomalaisten arvojen kannattajille
Kelvollinen hallitusohjelma
Petteri Orpon naisvalinta

Poliisi perusti jengirikosryhmän - ei heijasta ministeri Mikkosen näkemystä

Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) kertoili meille suomalaisille taannoin, että maahanmuuttajanuorten aiheuttamat ongelmat johtuvat kantasuomalaisista. Hiukan epäselväksi tosin jäi, tarkoittiko hän maahanmuuttajien olevan kuin isoja lapsia tai elukoita, joilla ei ole mitään vastuuta omista tekemisistään.

Joka tapauksessa nyt on käynyt niin, että sisäministeriön ohjauksessa toimiva poliisimme on ryhtynyt toimenpiteisiin paljolti maahanmuuttajataustaisista nuorista koostuvien katujengien kitkemiseksi pois. Ja perustanut niitä varten erillisen ryhmän.

Asiasta kertonut Iltalehden uutinen ei kuitenkaan kertonut minkälaisiin toimenpiteisiin poliisi aikoo ryhtyä ministerin syypääksi osoittamaa kantaväestöä vastaan. Sen sijaan se mainitsi poliisin tarkoituksena olevan kehittää katujengirikollisuuteen liittyvää havainnointia, tiedonkulkua, tilannekuvaa ja tutkintajärjestelyä poliisilaitoksen sisällä sekä ratkaista vakavat rikokset tehokkaasti ja estää näin väkivallan kierteen jatkuminen.

Samasta asiasta kertoneen toisen uutisen mukaan rikoksilla haetaan jengiläisille tietynlaista julkisuutta, eikä poliisi halua tarjota sitä yhtään enempään kuin on tarve. Ottaen huomioon sisäministerin aiemmat puheet kantaväen syyllisyydestä, vaikuttaa jossain määrin yllättävältä, ettei poliisi kummankaan uutisen mukaan kuitenkaan kohdista toimia kantaväestöä kohtaan.

Eihän kai nyt kuitenkaan voida ajatella, että sisäministerimme puheet olisivat irrallaan poliisin kohtaamasta reaalimaailmasta. Velvoittaahan jo Suomen perustuslakikin, että "ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia". 

Vaikka sitä ei ole lakiin kirjattukaan, tämän vaatimuksen tulisi koskea erityisesti valtion sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa ministeriä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Taina Laajasalo "valaisi" jengirikollisuuden syitä
Onko Krista Mikkonen tyhmä vai valtionhallintoon soluttautunut terroristi?
HS huomasi Södertäljen ampumisongelmassa mahdollisuuden

Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?

Suomessa on syntynyt jonkinlainen skandaali siitä, kun ammattipsykiatri kirjoitti mielipidekirjoituksen (tässä sensuroitu osa), jonka mukaan pääministeri Sanna Marin olisi palamassa loppuun. Perusteluina hän käytti Marinin itsensä kertomia asioita kuten siivousintoa ja intohimoista lenkkeilyä sekä havaintoja tämän ulkonäöstä. 

Kyseinen lääkäri ei ole tiettävästi koskaan hoitanut Marinia - eikä siksi ole rikkonut lääkärin vaitiolovelvollisuutta potilaansa asioista. Mutta ei hänellä siitä syystä tietenkään ole myöskään yksityiskohtaista tutkittua tietoa päämnisterin terveydentilasta.

Olen hiukan hämmentynyt tästä skandaalista, koska nähdäkseni Suomessa ei voi olla juuri sen tärkeämpää asiaa kuin valtiojohdon terävimmän kärjen työkyky. Siksi jokaisella kansalaisella on - tai ainakin pitäisi olla - oikeus nostaa esiin huolensa siitä, etenkin jos sen tueksi on antaa perusteita.

Toki ymmärrän, että asian esille nostaminen on Marinin kannalta ikävää ja mikäli hänellä todella on riski loppuunpalamisesta, ei julkinen kirjoittelu ainakaan edistä sen välttämistä. Samoin tiedostan, että tällainen kirjoittelu voi olla pikemminkin poliittista mustamaalaamista kuin aitoon huoleen perustuvaa.

Meillä Suomessa on kuitenkin kokemusta myös siitä, kun maan terävin poliittinen johto on muuttunut aidosti työkyvyttömäksi ilman, että siitä olisi julkisuudessa puhuttu. Tarkoitan tietenkin Suomea neljännesvuosisadan lähes diktaattorin ottein hallinneen presidentti Urho Kekkosen uran loppuvaiheita, jotka eivät todellakaan olleet kunniaksi maamme demokratialle. 

Siksi tämän skandaalin yhteydessä olisi kansanvaltaisessa maassa ollut kirjoituksen sensuroinnin tai lääkärin vaitiolovelvollisuuteen viittaamisen sijaan ollut parempi vastata epäilyihin asiallisesti, mieluiten saattamalla julkisuuteen hoitavan lääkärin tiedote pääministerin terveydentilasta. Jos pääministerin työkykyyn ei liity ongelmaa, olisi se pitänyt kertoa, tai mikäli psykiatrin näkemys osui oikeaan, olisi Marinin syytä ottaa sairaslomaa - tai jättää tehtävänsä kokonaan - ennen lopullista loppuunpalamista.

Sen sijaan nyt nähty vaikeneminen ja psykiatrin moittiminen eivät edistä mitään asiaa. Päinvastoin, reaktio saattaa pikemminkin lisätä kuin rauhoittaa kansalaisten epäluuloja pääministerin terveydentilasta ja nostaa lisäksi epäilyjä poliittisen establishmenttimme poliittisesta suhmuroinnista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin aamiaiset paljastivat
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

Greta teki oikein

Greta Thunberg on kieltäytynyt ottamasta vastaan pohjoismaista ympäristöpalkintoa. Perusteluksi hän on todennut, että "ilmastoliike ei tarvitse enää uusia palkintoja, vaan että valtaapitävät kuuntelevat tiedettä".

Thunbergin ja hänen taustajoukkojensa todellista motiivia on tietenkin mahdotonta tietää, mutta oma veikkaukseni on, että varsinainen syy palkinnosta kieltäytymiselle oli mediahuomion etsiminen julkisuudesta katoamassa olevalle teinitytölle. Ja saattoihan mukana olla hieman pettymystä siitäkin, että pohjoismainen ympäristöpalkinto on kovin valju korvike saamatta jääneestä Nobelin rauhanpalkinnosta sen jälkeen, kun vedonlyöjät olivat asettaneet hänet ykkösehdokkaaksi.

Joka tapauksessa on selvää, ettei palkinnon vastaanottaminen olisi vaikuttanut millään tavalla siihen kuuntelevatko valtaapitävät tiedettä vai eivät. Eikä myöskään siihen, tottelevatko he Thunbergin vaatimuksia vai elinolojensa puolesta mellakoivia kotimaidensa kansalaisia.

Totta puhuen on vaikea ymmärtää miksi Greta olisi palkintoa edes ansainnut. Eihän hän ole tehnyt mitään konkreettista vähentääkseen omaa tai muiden hiilijalanjälkeä. Päinvastoin, Thunberg on lennellyt - ja lennättänyt apujoukkojaan - ympäri maailmaa pitämässä mediatempauksia lisäten siten ilmakehään joutuvia fossiilisia päästöjä sekä lintsannut koulusta saadakseen lehdistöltä huomiota.

Näitä tosiasioita ei muuta miksikään se, että lennoista on mahdollisesti ns. kompensoitu hiilipäästöt nykyaikaisen anekaupan keinoin maksamalla muutaman puun istuttamisesta jonnekin. Toivottavasti nuo puut ovat kuitenkin tulleet istutetuiksi - ja etenkin että joku pitää huolen niiden elossa pysymisestä. Kuollut puu kun ei ole hiilinielu, eikä edes elävä puu vähennä eliökunnan ja ilmakehän yhteistä hiilimäärää, jota kaikki fossiiliset päästöt kuitenkin aina lisäävät.

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Greta teki oikein kieltäytyessään ympäristöpalkinnosta. Harmi vain, että hänen ääneen lausumansa peruste ei ollut validi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

Suomen Uutisten mukaan Ruotsin yleisradioyhtiön eli SVT:ssa haastateltiin viimeisen 30 viikon aikana 90 eri panelistia, joista 73 voidaan luokitella vasemmistolaisen, sosialidemokraattisen tai liberaalin maailmankatsomuksen omaavaksi henkilöksi. Asiasta oli hermostunut oppositiossa oleva Maltillinen kokoomus, joka asetti työryhmän selvittämään julkisen palvelun toimintaa ja rahoittamista.

Tästä innostuneena päätin katsoa miltä näyttää kotoisen Ylen kahden viime viikon A-studioissa puoluepoliittisin tunnuksin haastateltaviksi kutsuttujen henkilöiden lista. He olivat Ylen TV-oppaan mukaan toissa viikon maanantaina Katri Kulmuni (kepu) ja Petteri Orpo (kok), tiistaina Timo Harakka (sdp) ja Juhana Vartiainen (kok), keskiviikkona Pekka Haavisto (vihr) ja Krista Kiuru (sd) sekä torstaina Mia Laiho (kok).

Viime maanantaina A-studioon pääsivät Mari-Leena Talvitie (Kok.) ja Antti Rantakangas (Kepu), tiistaina ei kukaan, keskiviikkona Sirkka-Liisa Anttila (kepu) ja Ulpu Iivari (sd) sekä torstaina  Ilkka Kanerva (kok) ja Erkki Tuomioja (sd). Tänään maanantaina A-studiossa ovat Ylen TV-oppaan mukaan Sirpa Paatero (sd) ja Suldaan Said Ahmed (vas).

Toisin sanoen Ylen A-studio on reilun kahden viikon aikana antanut veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa viidelle kokoomuslaiselle ja demarille, kolmelle kepulaiselle sekä yhdelle vihreälle ja vasemmistoliittolaiselle poliitikolle.

Meillä ei siis Kokoomuksella näyttäisi olevan aihetta valitukseen sen enempää kuin demareilla tai keskikokoiseksi puolueeksi vajonneilla keskustalaisillakaan. Sen sijaan eduskunnan toiseksi suurimmalla puolueella ja nykyisellä gallup-ykkösellä eli Perussuomalaisille voisi kuvitella olevan syytä moittia Yleä verovarojen korruptoituneesta käytöstä sitäkin enemmän.

Testasin havaintojani vielä kolmen viikon takaisten A-studioiden poliittisilla vierailla. He olivat maanantaina Krista Kiuru (sdp) ja Sanna Vesikansa (vihr), tiistaina Li Andersson (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd), keskiviikkona Hannu Hoskonen (kesk) ja Jenni Pitko (vihr) sekä torstaina Antti Kurvinen (kesk), Elina Lepomäki (kok), Bella Forsgrén (vihr) ja Päivi Räsänen (kd). Siten tämä pieni lisäselvitys vahvisti varsinaisen "tutkimukseni" päätuloksen perussuomalaisten poliitikkojen syrjinnästä.

Kysymykseni kuuluu, että olikohan tämän pienen "tutkimukseni" tulos puhdasta sattumaa, vai olisiko myös suomalaisen verorahoitteisen median poliittisesta puolueettomuudesta syytä tehdä selvitys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla
Ylen viestii vajaasti