Ylen A-studio: poliittista korrektiutta vai ymmärtämättömyyttä?

Eilisessä A-studiossa käytin keskustelua siitä, miten Venäjän sotataloutta ylläpitävä öljy- ja kaasukauppa kukoistaa, vaikka se on periaatteesa asetettu boikottiin. Raakaöljyä kuljetetaan Intiaan, missä se jalostetaan venäläisten omistamassaan öljynjalostamossa vietäväksi EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Eikä edes maakaasuputkia saada suljetuksi.

Asiantuntijoista professori Kari Liuhto totesi ohjelmassa, että pääsyy venäläisen öljyn kauppaan on kysyntä. Öljyä ostetaan siitä huolimatta, että se tulee alkujaan Venäjältä. Professori Veli-Pekka Tynkkynen puolestaan kertoi, että toinen ongelma on Euroopan suuri riippuvuus venäläisestä putkikaasusta. 

Lisäksi hän kertoi, että populistit oikealla ja vasemmalla ovat sitä mieltä, ettei venäläisten kanssa käytävää kauppaa saisi rajoittaa, koska energian hinnan pitää olla alhaalla. Tätä täydensi toimittaja Anna Karismo kertomalla, että esimerkiksi pian vaaleihin käyvässä Saksassa "osin äärioikeistolaisen ja Venäjämielinen" AfD on kasvattanut kannatustaan. Lisäksi hän mainitsi, että Unkari ja Slovakia haluaisivat jopa lisätä energian tuontia Venäjältä.

Tätä kuunnellessani tuntui kuin katselisin kissan kiertävän kuumaa puuroa. Näin siksi, ettei kukaan maininnut sanaakaan siitä, miksi eurooppalaiset niin sanotut populistipuolueet kasvattavat suosiotaan. Eli kehitysmaalaisten maahanmuuttoa, joka on johtanut monien eurooppalaisten yhteiskuntien syvälliseen muutokseen ja ihmisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen. 

Tämän seurauksena eurooppalaiset antavat vaaleissa äänensä yhä useammin sellaisille poliittisille toimijoille, jotka lupaavat pysäyttää kansainvaelluksen. Eivätkä he tässä oman ympäristönsä kurjistumistilanteessa pane painoa niiden muille poliittisille tavoitteille.

Toisin sanoen Venäjä hyötyy - ja Ukraina kärsii - tällä hetkellä voimakkaasti EU:n ja eurooppalaisten päättäjien viime vuosikymmeninä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, koska kaikkien maiden maahanmuuttokriittiset puolueet eivät toimi ulkoisen turvallisuuden kysymyksissä samalla lailla vastuullisesti kuin Suomen Perussuomalaiset.  

Palaan vielä eiliseen A-studioon. Sitä katsoessani mietin, että tunnistivatko professori Tynkkynen ja toimittaja Karismo Euroopassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan merkityksen venäläisten energiakaupan taustalla, mutta vaikenivat siitä niin sanotun poliittisen korrektiuden takia. Vai eivätkö he edes ymmärtäneet koko asiaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Ranska kaipaa poliittista suvaitsevaisuutta

YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä

Vladimir Putin julisti eilen suuren osan Ukrainasta osaksi Venäjää. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista, eikä suurin osa maailman valtioista tule hyväksymään tsaarintekeleen ilmoitusta. Päinvastoin, on todennäköistä, että hän tällä toimellaan vain lisäsi länsimaiden ja Ukrainan laillisen hallituksen päättäväisyyttä käydä jo muutenkin Venäjälle tappiolliseksi käynyttä sotaa. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, antaa Putinin julistus hänelle näennäisiä oikeuksia Mainilan laukausten tapaan. Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkälle hän lopulta menee ja miten länsi siihen vastaa. Toivottavasti maailma ei kuitenkaan ajaudu täysimittaiseen ydinsotaan.

USA ja Albania veivät asian myös YK:n turvallisuusneuvostoon, jossa ainoastaan Venäjä itse äänesti Putinin toimet tuomitsevaa päätöslausumaa vastaan. Ja esti - sinänsä odotetetusti - veto-oikeudellaan sen hyväksymisen. 

Seuraavaksi Venäjän laiton rajojen siirtely etenee YK:n yleiskokoukseen, missä se saannee taakseen murskaavan enemmistön. Mutta siitä huolimatta Putin ei tule perumaan toimiaan, vaan Ukrainan itä- ja eteläosien tulevaisuuden ratkaisevat aseet. 

Tämä kaikki osoitti jälleen kerran kuinka outo järjestö YK lopultakin on. Sehän perustettiin suurimpien voittajavaltojen aloitteesta heti toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Eivätkä perustajat jättäneet ottamatta itselleen erityisoikeuksia eli turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä ja veto-oikeutta sen päätöksiin.

Tilanne on ollut absurdi jo pitkään, koska osa perustajavaltioista - Ranska, Britannia ja erityisesti Venäjä - on vuosikymmenten kuluessa vajonnut toisen luokan suurvalloiksi. Ranskan ja Britannian edelle ovat erityisesti taloudellisessa mielessä nousseet toisen maailmansodan häviäjät eli Saksa ja Japani ja Venäjä on pudonnut jopa Intian, Italian, Brasilian, Kanadan ja Etelä-Korean taakse. Eikä sen sotilaallinen voimakaan näyttäisi Ukrainan tapahtumien perusteella enää olevan maailmanluokkaa - ellei ydinaseita lasketa.

YK:n perustamissopimus on kuitenkin voimassa oleva sopimus ja sen mukaisesti mennään. Niinpä tästä maailmanjärjestöstä ei ole tulossa ratkaisua. Sen sijaan Putinin johtaman Venäjän ja Zelenskyin Ukrainan tulevaisuuden ratkaisee ennen kaikkea länsimaiden tahto puolustaa Ukrainan itsenäisyyttä eli vastustaa voimapolitiikan käyttämistä valtioiden rajojen siirtämiseksi. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka tulevan talven mahdollinen energiakriisi EU:n alueella vaikuttaa asiaan. Pääkysymykseksi noussee se, tuleeko energiasta Keski- ja Etelä-Euroopassa pula - ja jos tulee, niin asettavatko EU-kansalaiset oman mukavuutensa ukrainalaisten suvereniteetin edelle. 

Ja juuri tämä lienee syy sille, miksi Itämeren NordStream kaasuputket on räjäytetty: sillä varmistetaan se, ettei Keski-Euroopan - erityisesti Saksan - kaasutoimituksia saada ainakaan helposti nostettua pelastamaan mahdollista akuuttia tilannetta. Siten tulevana talvena tullaan mittaamaan erityisesti saksalaisten kestävyys putinilaista voimapolitiikkaa vastaan.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talveen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut vaikeuksissa jo pidempään, koska ukrainalaiset ovat alusta asti puolustaneet maataan korkealla moraalilla. Ja ennen kaikkea koska he ovat jo pitkään saaneet aseapua lännestä.

Samalla on paljastunut, ettei Venäjän suuri armeija ole suorituskyvyltään likimainkaan samalla tasolla kuin läntiset puolustusvoimat. Sama pätee maan tiedustelutoimintaan, jota näyttäisi luonnehtivan vähäinen ammattitaito ja johtajan pelko. 

Toisaalta ei ole mennyt kovin hyvin länsimaillakaan. Niistä erityisesti Saksassa luultiin kylmän sodan jälkeen, että maailman tai ainakin Euroopan rauhantila voitaisiin varmistaa sitomalla valtiot kiinni toisiinsa yhteisillä taloudellisilla intresseillä. Putinin hyökkäys Ukrainaan osoitti tämän kuvitelman harhaluuloksi. 

Valitettavasti juuri EU:n suurin maa eli Saksa tuli kuitenkin uskossaan tehneeksi itsensä suorastaan riippuvaiseksi Venäjän hyväntahtoisuudesta rakentaessaan taloutensa venäläisen fossiilienergian varaan. Ja nyt presidentti Putin pyrkii rapauttamaan länsimaiden tukea Ukrainalle kiristämällä Saksaa kaasutoimituksilla. 

Viimeinen episodi tätä näytelmää nähtiin eilen kun Venäjä väitti, että se joutuu pitämään Nord Stream-kaasuputken suljettuna, koska siinä on Siemensin toteama vika. Tiedämme tämän valheeksi, koska Siemens on kiistänyt väitteen. 

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siitä syystä, että länsimaiden usko taloudellisten sidosten rauhan takaavaan voimaan on syntynyt Euroopan Unionin (ja sen edeltäjien) aikana vallinneesta rauhantilasta Länsi-Euroopassa. Ajatus on kulkenut kutakuinkin siten, että taloussiteiden murtumisesta seuraisi niin ikäviä asioita, ettei kukaan järjissään oleva lähde sellaiseen.

Länsi-Euroopan pitkälle rauhalle on toki muitakin selityksiä, joista vähäisin ei liene kaksi kertaa maailmansodan hävinneen Saksan mahdollinen oppimisprosessi. Siis sen tosiasian tunnustaminen, ettei edes Saksa kykene saavuttamaan sotimalla lisää elintilaa nyky-Euroopassa. 

Ottamatta kantaa siihen, mikä lopultakin on johtanut EU:n pitkään sisäiseen rauhantilaan, jätettiin kaikissa eurooppalaisissa laskelmissa huomioimatta se, että keskinäisiin talousriippuvuuksiin perustuva rauhanrakennelma kaatuu, mikäli jossain suuressa valtiossa nousee valtaan ihminen, joka ei ole "järjissään oleva". Ja ehkä juuri siksi Saksa - ja muutamat vähäisemmät valtiot - eivät huolehtineet varasuunnitelmasta, vaan rakensivat omasta taloudestaan riippuvaisen Venäjästä.

Ja juuri tästä kärsii nyt Saksan ja koko läntisen Euroopan talous. Ja siksi Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta avainkysymys tässä tilanteessa on se, kestävätkö tavalliset eurooppalaiset Venäjän lännenvastaisten toimien seuraukset kylminä talven kuukausina - vai onnistuuko Putin energiakiristyksellään hajottamaan läntisten valtioiden päättäväisyyden. 

Itse en olisi - valitettavasti - valmis lyömään vetoa etenkään saksalaisten kestävyyden puolesta. Sen estää järki, vaikka sydän sanoisikin muuta: ovathan EU-kansalaiset ja siis myös saksalaiset ilmoittaneet kannattavansa Venäjän vastaisia talouspakotteita, mutta vain mikäli he eivät joudu itse maksumiehiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan

Neuvotteluapua Tuppuraiselle

Venäjän hyökkäys Saksaan näyttäisi osuvan myös Suomeen, koska Fortum osti puoli vuosikymmentä sitten sikäläisen kaasunjakeluyhtiö Uniperin ja Venäjä on päättänyt vastata EU-maiden pakotteisiin rajoittamalla kaasunsa vientiä. 

Tässä tilanteessa uhkana ovat Uniperin ajautuminen konkurssiin, sen kansallistaminen Saksan valtion omaisuudeksi tai yhtiön kaasutoimintojen "myyminen" - siis lahjoittaminen tai jopa siitä maksaminen - Saksaan. Näistä suomalaiselle veronmaksajalle halvimmaksi tulisi kaasutoimintojen irrottaminen.

Vaihtoehtona tälle kaikelle on tietenkin se, että Saksa sallisi Uniperille irtautumisen pitkistä halpahintaisista toimitussopimuksista - minkä sikäläinen laki kyllä sallisi - josta seuraisi kaasun hintojen reagoiminen markkinaehtoisesti eli nouseminen aivan oleellisesti nykyisestä. Tätä taas eivät halua saksalaispoliitikot, koska silloin saattaisivat äänestäjät pahastua.

Asiasta on fortumlaisten lisäksi neuvottelemassa ministeri Tytti Tuppurainen (sd). En tiedä minkälaista neuvottelukokemusta, -koulutusta tai -ymmärrystä hän omaa. Selvää on kuitenkin, että tässä tilanteessa saksalaisten vastapuoleksi neuvotteluihin tarvitaan parasta osaamista, mitä Suomesta löytyy. 

Olisiko siis mahdollista, että Tuppuraiselle saataisiin matkaan yritysmaailmamme kovan luokan neuvotteluammattilaisia ja/tai kauppakorkeakoulujen neuvottelustrategiaa opettavia professoreita? Siis sellaisia henkilöitä, jotka tietäisivät kuinka Fortumin takavuosien seikkailupolitiikan ja saksalaisten typerän ydinvoimapäätöksen seurauksena syntyneestä tilanteesta päästäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. 

Minulla kun on sellainen käsitys, ettei Tuppurainen ole oikein ymmärtänyt ministerinpestinsä luonnetta suomalaisten edunvalvojana. Ja tulee siitä syystä yksin tai tavanomaisten avustajinsa opastamana saksalaisten kanssa neuvottelupöydässä istuessaan viedyksi kuin sika teuraalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Putinin sodan taloudellinen hinta

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle" todetaan Raamatun sananlaskujen kirjan 26 luvun 27 jakeessa. Tämä kuvaa erinomaisesti Vladimir Putinin toimintaa Ukrainassa sekä sen seurauksia Venäjälle. 

Enkä tarkoita nyt pelkästään Venäjän armeijan hyvin tunnettuja vastoinkäymisiä voimattomaksi luullun vihollisen kanssa, vaan myös niitä toimia, joihin bunkkerimies Putin on ryhtymässä pelastaakseen itsensä. Esimerkkinä siitä on uhkaus maasta poistuvien ulkomaalaisten yritysten omaisuuden kansallistamisesta. 

Sen seurauksena venäläiset voivat toki jollain tavalla voimaantua, mutta samalla Putinin valtakunta voi olla varma siitä, etteivät länsimaalaiset rahamiehet sijoita tulevaisuudessa rahaansa Venäjän markkinoille kovin helpolla. Ja että siitä seuraa vuorenvarmasti investointilama itänaapurissa. 

Samaan aikaan länsimaat etsivät keinoja päästä eroon erityisesti öljyn ja maakaasun tuonnista Venäjältä. Tämä vie epäilemättä jonkin verran aikaa, mutta lopputuloksena on joka tapauksessa venäläisten merkittävimmän vientituotteen elinkaaren oleellinen lyheneminen. Yhdessä investointilaman kanssa se tarkoittaa venäläisten elinolosuhteiden selvää heikkenemistä tulevina vuosikymmeninä.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Suomessa tiettyjen taloustoimien arvo tulee nousemaan oleellisesti, koska länsimaat pyrkivät eroon venäläisestä tuontitavarasta. Esimerkiksi Talvivaaran nikkelin arvo tulee nousemaan oleellisesti. 

Suomalaisen metsäteollisuuden lopettaessa venäläisen puun tuonnin, seuraa siitä suomalaisten metsien arvonnousu. Tämä tarkoittaa suoraa varainsiirtoa metsänomistajille eli suurelta osin maaseudulle. Samalla suomalaisen metsäteollisuuden kotimaisuusaste nousee entisestään, vaikka venäläispuulle toki haetaan korvaajaa aina Etelä-Amerikan eukalyptusta myöden. 

Tässä on tosin se riski, että venäläiset saattavat sulkea metsäteollisuuden tarvitseman maakaasun toimituksen. Se olisi toki suuri ongelma suomalaiselle teollisuudelle, mutta Venäjän ja sen vientitulojen kannalta vastaisi omaan jalkaan ampumista - ellei suorastaan venäläistä rulettia - eikä kaasuhanojen sulkeminen liene siitä syystä kovin todennäköistä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Vladimir Putin on siirtämässä Venäjää laskevan talouden kaarelle, josta nouseminen vaatisi kokonaan uudenlaista politiikkaa ja sille johtajaa. Mutta jos sellainen löytyisikin, olisi edessä valtava tehtävä korjata se vahinko, jonka Putin on suurelle isänmaalleen tuottanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aikamme tyhmyyksiä

Syyrialaisia ja venäläisiä odottaa kurja lähitulevaisuus

Tänä aamuna suomalaismedioissa oli yksi uutinen ja yksi vetoomus, jotka vaativat kommentointia. Uutinen oli se, että venäläiset ovat rekrytoimassa syyrialaisia palkkasotilaita Ukrainassa käytäviin kaupunkitaisteluihin. 

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka syyrialaiset palkkasotilaat pärjäävät ukrainalaisia vastaan. Oma odotusarvoni ei ole kovin korkea, ja toivon todella olevan oikeassa tässä asiassa.

Vetoomus koskee puolestaan tavallisia venäläisiä. Sen mukaan "on tärkeää, että venäläisiä ja venäjää puhuvia ei lähdetä syyllistämään. Tämä on Vladimir Putinin sota."

Tähän vetoomukseen on helppo yhtyä yleisellä tasolla ja etenkin Suomessa asuvien venäläisten osalta. Samalla on kuitenkin todettava, että on tärkeää tehdä tavallisen Venäjällä asuvan venäläisen elämä mahdollisimman kurjaksi. 

Näin siksi, että hän ymmärtäisi kyseenalaistaa Putinin hallinnon toimet sen propagandaverhon läpi, jolla se yrittää pitää kansalaisiaan pimennossa tosiasioilta. Ja loisi lopulta paineen, joka tavalla tai toisella kaataisi heidän ilmeisen sairaan johtajansa hirmuhallinnon.

Siksi on tärkeää, että niin suomalaiset kuin muutkin sivistyneiden kansakuntien asukkaat ja yritykset välttävät mahdollisimman tarkoitin sellaisia toimia, jotka saattaisivat rahoittaa venäläisten sotatoimia. Ja siksi myös Suomesta on luotava painetta erityisesti venäläisen öljyn ja maakaasun EU:n alueelle tapahtuvan tuonnin korvaamiseksi mahdollisimman nopeasti.

Tässä suhteessa panin tyytyväisenä merkille, että anonyymit hakkerit ovat sosiaalisen median tiedon mukaan jälleen tunkeutuneet venäläisiin TV-lähetyksiin ja lähettäneet siellä Ukrainan todellisuudesta kertovaa ohjelmaa. Myös se saattaa avata tavallisen venäläisen silmiä ja nopeuttaa Putinin hallinnon kaatumista. 

Tässä vaiheessa onkin syytä toivoa, että Venäjällä tapahtuisi mahdollisimman nopeasti vallankumous. Ja ettei Putinin sijalle nouse vielä häntäkin kammottavampi henkilö, sillä se olisi kaikkien - myös tavallisen venäläisen - kannalta paras ratkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen

Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit

Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen

Euroopan Unioni ja monet muut maat mukaan lukien Yhdysvallat on päättänyt taivuttaa Venäjän lopettamaan sotaretkensä Ukrainaan talouspakotteiden ja aseellisen avun kautta. Näistä jälkimmäinen luonnollisesti vahvistaa Ukrainan asevoimia välittömästi sen jälkeen kun toimitukset ovat perillä. 

Sen sijaan ensimmäisen vaikutukset eivät periaatteessa vaikuta kuin aikaviiveellä, mutta käytännössä vaikutus tulee varsin pikaisesti, koska Venäjän rupla on jo ehtinyt reagoida siihen. Niinpä kaikki ulkomainen tavara tulee tavalliselle venäläiselle kalliimmaksi kuin ennen sotaa. 

Tuoreen tiedon mukaan Venäjän ruplan kurssi on noin 0,008 dollaria eli 0,8 amerikkalaista senttiä. Se on noin 29 prosenttia alempi kuin perjantaina. 

Tämän toimenpiteen tarkoituksena on ennen kaikkea saattaa venäläiset protestoimaan nykyistä hallintoa vastaan. Tyytymättömyyttä on toki ilmennyt jo nyt, sillä Venäjällä on pidätetty noin 3 500 mielenosoittajaa.

Nähtäväksi siis jää kuinka nopeasti talouspakotteet vaikuttavat Venäjällä. Eli ehtivätkö ne saattamaan Putinin hallinnon vaikeuksiin ennen kuin Ukrainan sotilaallinen selkäranka katkeaa - jos on katketakseen. 

Euroopan kannalta oleellista on myös se, kuinka Venäjä asettaa vastapakotteita. Katkaiseeko se energian viennin Eurooppaan ja saattaa etenkin Saksan ja Italian - mutta myös Suomen - vaikeuksiin. 

Tämä on seikka, joka on jatkossa huomioitava EU:ssa aiempaa vakavammin. Meidän on nostettava energiaomavaraisuuttamme ja ennen kaikkea vähennettävä riippuvuuttamme Venäjästä. Se tarkoittaa toisaalta Venäjältä tuotavasta fossiilisesta energiasta ja uraanista luopumista - tai ainakin varalähteen varmistamista - mutta myös oman Venäjästä riippumattoman energiatuotannon rakentamista ylläpitämistä. 

Jo nyt näemme, että erityisesti Saksan päätös luopua omasta ydinenergiastaan on ollut yksinkertaisesti typerää, koska se on ajanut EU:n suurimman talouden vaarallisen riippuvaiseksi Venäjästä. Samoin voidaan nähdä, että Suomen tulisi miettiä vielä uudelleen, mitä se tekee turvetuotannon pikaiselle alasajolle. Onko todellakin niin, että meillä on suurempi tarve ilmastomalleihin perustuvan tulevaisuuden uhan ennätysnopeaan torjuntaan kuin Venäjän naapureilleen aiheuttaman akuutin vaaran vähentämiseen?

Vihreän siirtymän osalta nyt avautunut tilanne tarkoittaa toisaalta kannustetta rakentaa uusia voimalaitoksia, mutta myös hidastetta luopua käytettävissä olevista omista energialähteistä. Siksi gobaalin lämpenemisen torjunnan kokonaisuus on harkittava kokonaan uudelleen siten, että huomioon otetaan ilmastopolitiikan lisäksi myös akuutti poliittinen tilanne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan

Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan

Kazakstan on yksi niistä valtioista, jotka syntyivät sosialistisen Neuvostoliiton kaaduttua omaan mahdottomuuteensa. Se on pinta-alaltaan Keski-Aasian suurin valtio, jossa asuu noin 19 miljoonaa asukasta. 

Väestö kasvaa 1,3 prosentin vuosivauhdilla ja suurin osa maan asukkaista on kazakkeja. Venäläisiä on viidennes, mutta heidän osuutensa on ollut vähenemään päin. 

Kazakstan on muslimivaltio, koska ihmisistä yli kaksi kolmannesta on Muhammedin seuraajia. Lopuista suurin osa on ortodoksikristittyjä. 

Kazakstanin talous perustuu pitkälle luonnonvaroihin, koska Neuvostoliiton aikainen teollisuus on rapautunut, mutta energiantuotantoon liittyvä kivihiilen, öljyn ja uraanin sekä erilaisten kaivannaisten tuotanto on voimissaan. Maatalouden osalta Kazakstan on karjataloutta lukuun ottamatta omavarainen. Kaiken kaikkiaan maan taloudellinen kehitys on ollut viime vuodet alakuloista, ja esimerkiksi bruttokansantuote henkeä kohti on pudonnut huippuvuoden 2013 lähes 14 000 eurosta reiluun 9 000 euroon.

Kazakstan on muiden Neuvostoliitosta irtautuneiden keskiaasialaisten valtioiden tapaan näennäisdemokratia, jota johtaa käytännössä pitkäaikainen presidentti Nursultan Nazarbajev, joka on kuitenkin siirtänyt valtionpäämiehen tehtävän Kassym-Jomart Tokajeville. Nazarbajevilla on kuitenkin perustuslaissa määritelty asema "kansakunnan johtajana".

Nazarbajevin ja Tokajevin puolueella on maan parlamentissa ehdoton asema. Siten maan talouden hedelmät menevät pitkälti kansakunnan johtajan ja tämän lähipiirin taskuihin. 

Valtaklikki rajoittaa myös ajatuksen- ja uskonnonvapautta, eikä ihmisillä ole länsimaistyyppistä kokoontumisvapauttakaan. Valtio harrastaa myös uskonnollisen kirjallisuuden ennakkosensuuria ja sitä on epäilty toimittajien vainoamisesta.

Tätä taustaa vastaan ei ole ihme, että vihreään siirtymään liittyvä polttoaineiden hinnankorotus on saanut kazakstanilaiset kapinoimaan. Kansannousuun liittyy siten sekä välitön elinkustannusten nousu että yleinen tyytymättömyys elinolojen heikentymisestä. 

Yhdeksi syyksi on julkisuudessa mainittu myös yksinvaltaisen johdon epäilemättä häikäilemätön korruptio: maa on sen suhteen kuitenkin "vain" valtiolistan keskivaiheilla Brasilian ja Etiopian välissä ja esimerkiksi Venäjä on kaukana sen alapuolella.

Nyt käsillä olevan tapahtumasarjan lopputulosta emme vielä tiedä. Mikäli Venäjä ja sen liittolaiset ottavat tilanteen vakavasti ja Kazakstanin armeija pysyy maan johdolle uskollisena, on selvää, että kapina kukistetaan. Mikäli jompikumpi näitä ei toteudu, muuttuu tilanne vaikeammin ennakoitavaksi. 

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan mukaan ei "Kazakstanissa ole yhtenäisiä venäläisalueita eikä siten pohjaa interventiolle" ja "kansallistunne on vahvistunut viime vuosina, ja Kazakstanissa on kansallismielisiä aktivistiryhmiä, mutta vaatimukset venäjän virallisen aseman poistamisesta ovat aivan marginaalisia".

Siten on hyvin mahdollista, että kapinan taustalla on taloudellisen kurjistumisen, vihreän siirtymän ja korruption lisäksi myös kansallistunnetta. Jos näin on, saattaa tilanne muodostua vallanpitäjille ajan myötä pysyväksi ja kasvavaksi ongelmaksi - etenkin jos kapinan kukistaminen tapahtuu Venäjän avulla ja sen seurauksena venäjänkielen asema vahvistuu uudelleen.

* * *

Nähtäväksi myös jää, johtaako vihreään siirtymään liittyvä energian nouseva hinta myös muualla maailmassa mellakointiin. Esimakuahan siitä saatiin vuonna 2018 kun ranskalaiset keltaliivit lähtivät liikkeelle polttoaineiden korotusten seurauksena. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä tapahtuu esimerkiksi Saksassa sen jälkeen kun ydinvoiman alasajon ja kivihiilen päästömaksujen kustannus - ja mahdollinen Venäjän kaasuruuvin kiristys - iskevät täydellä voimalla maan kansalaisten elinkustannuksiin. Ja mitä se tarkoittaa saksalaiselle politiikalle? Tai globaalin vihreän siirtymän aikatauluille? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtiokorruptiota
Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä

Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)