Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta

Tämän blogin lukijat lienevät hyvinkin tarkasti perillä siitä, miksi Suomessa tehdään nykyisin huomattavasti enemmän seksuaalirikoksia kuin aiemmin. Siksi oli outoa lukea Iltalehdestä niistä huolista, joita opetusministeri Anders Adlercreutzilla (ruots) oli koulujen suhde- ja seksuaalikasvatuksen valuvioista. 

Hänen mukaansa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen roolia tulisi selkeyttää Suomen kouluissa. Eikä se saisi vaihdella koulusta toiseen sen mukaan, minkälainen opettaja sille satutaan saamaan. 

Lisäksi ministerille aiheutti huolta se, ettei Suomessa ole voimassa olevaa perusopetuksen suhde- ja seksuaalikasvatuksen opetussuunnitelmaa. Sellaisen tekemisen aikatauluihin hän ei kuitenkaan ottanut kantaa. 

Adlercreutzilla oli huoli myös siitä, että sosiaalinen media ohjaavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin, minkä hän arveli olevan omiaan lisäämään haasteita siinä, miten opitaan parisuhdetaitoja. Eikä siinä kaikki, sillä jotkut vanhemmat haluavat rajoittaa koko seksuaalikasvatusta kouluissa. 

* * *

IL:n jutussa kerrottiin myös poliisin tilastoihin viitaten, että alaikäisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin levittämisessä. Poliisihallituksen vuoden 2025 tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä on viidessä vuodessa kasvanut 78 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 63 prosenttia.

Kertomatta kuitenkin jäi, että Helsingin yliopiston katsauksen mukaan "vuonna 2024 ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyjen raiskausrikosten epäilyistä oli 28 prosenttia (404 epäiltyä). Kymmenen edeltävän vuoden aikana osuus on vaihdellut 21 ja 38 prosentin välillä. Vuonna 2024 (vakituisesti Suomessa asuvia) ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä 5,8 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,5 henkilöä."

Saman katsauksen mukaan ikä- ja sukupuolivakioitu suhteellinen riski joutua raiskausrikoksesta epäillyksi oli vuonna 2019 julkaistussa tilastokeskuksen raportissa Irakin kansalaisilla noin 16-kertainen- ja Somalian kansalaisilla kuusinkertainen verrattuna suomalaisiin. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että onko ministeri Adlercreutz tietoinen näistä tilastotiedoista, koska hän jätti kokonaan pohtimatta niiden merkityksen nuorten kokeman seksuaalirikollisuuden syynä ja taustana?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba nosti esille syrjinnän – infantilisoinnin – joka kohtaa poikia heidän tyttöjä hitaamman kehityksensä takia. Sen seurauksena pojat menestyvät kouluissa tyttöjä heikommin ja päätyvät kauniimpaa sukupuolta harvemmin lukioon ja yliopistoihin, vaikka heidän kykynsä vain vuotta tai kahta myöhemmin riittäisivät mainiosti korkeimpaan opetukseen ja älyllisesti vaativaan työhön. 

Minusta on erinomaista, että Lunabban ajatukset saivat palstatilaa, sillä Suomella ei ole varaa heittää hukkaan sen enempää naisten kuin miestenkään lahjakkuutta. Sellaisen sijaan pienen maan pienet resurssit – niin nnaisten kuin miestenkin – on syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

* * *

Edelle kirjoittamani uutinen toi mieleeni uudistetun Yleisradion TV-uutisten tunnuksen. Menin siis ohjelman nettisivuille ja käynnistin eilisen pääuutislähetyksen.

Kuten arvoisa lukijani saattaa hyvinkin muistaa, totesin viime keväänä kantasuomalaisten nuorten miesten ja poikien puuttuvan kokonaan uutisten tunnuksesta, mutta siihen sijoitettujen nopeasti ohi vilahtavien pikakuvien sisältävän otoksia nuorista maahanmuuttajamiehistä. 

Ylen uutisten nykyisessä tunnuksessa on videoita. Niistä ensimmäisessä vanha mies kahlaa loikkivan koiran kanssa vedessä. Toisessa on lentokonetta ohjaava nuorelta aikuiselta vaikuttava henkilö, jonka kasvot peittää hengityssuojain: hänen sukupuoltansa ei pysty tunnistamaan varmuudella, mutta sekä minä että myös puolisoni arvelimme hänen olevan naisen. 

Kolmannessa videossa kävelevät kameraa kohti Zelenskyi, Stubb ja Trump takanaan muutama mies ja Stubbin taakse jäävä nainen. Neljännessä vilahtaa hymyilevä pikkutyttö.

Sitten seuraa video, jonka sisältöä katsoja tuskin ehtii tunnistaa, ainakaan tietoisesti. Siinä näkyy valoa vasten esiintymislavalla oleva vähäpukeinen nainen edessään pystyssä olevia käsiä. 

Tämän jälkeen katsoja ehtii huomata kaksi juhlatunnelmissa olevaa nuorta naista, mutta tuskin tiedostaa, että toisella on koru nenässään ja (koru tai siltä näyttävä meikkaus) silmäkulmassaan sekä toisella musta tukka ja violettia väriä (tai koristeita) kasvoillaan. Sen jälkeen kuvissa vilahtaa perunoita, joskin pahvilaatikko ja vanhan miehen käsi jäänevät katsojalta huomaamatta. Tämän jälkeen kuviin tulee ensin jäänmurtaja ja sitten turvavarusteisiin pukeutunut henkilö tekemässä työtä. 

Näitä seuraa toimittaja Ilmari Reunamäki ja hänen vierellään takaa päin kuvattuna kaksi kännykkää pitelevää naista, joista toisella on pitkät, vaaleanpunaiset, kynnet. Viimeisessä videossa on drooni. 

Sen enempää kantaa ottamatta totean ainoastaan, että minusta tämä on mielenkiintoista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Opiskelijoiden mielenosoitus Egyptiä vastaan?

Gaza on tulitauon alkamisen jälkeen poistunut uutismedioiden etusivuilta, mutta se ei tarkoita, etteikö siellä tapahtuisi mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen on Israelin lupaus avata Rafahin rajanylityspaikka Gazasta Egyptiin. 

Asian tekee kiinnostavaksi se, ettei Egypti näyttäisi suostuvan siihen, vaan haluaa edelleen estää palestiinalaisten saapumisen omalle maaperälleen, ellei rajan yli voi kulkea myös toisin päin eli Egyptistä Gazaan. Arvoitukseksi tosin jää, löytyisikö siihen suuntaan kovinkaan montaa menijää – tuskin ainakaan sellaisia, joilta voitaisiin kutsua viattomiksi siviileiksi.

* * *

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Sitä odotellessa seuraan kuitenkin suurella jännityksellä, keksivätkö Helsingin yliopiston pari päivää sitten Israelin kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön boikotoimista vaatineet opiskelijat kokoontua vastustamaan Egyptin edellä mainitsemaani palestiinalaisten siviileiden vastaista toimintaa.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi syytä pikemminkin tiivistää tutkimusyhteistyötään Israelin kanssa. Onhan se merkittävä korkean osaamisen, huippututkimuksen ja teknologian maa, joka tieteellisissä rankingeissa on Suomen edellä. Ja sellaisena tutkimusyhteistyö sen kanssa on meitä suuresti hyödyttävää. 

Sen sijaan Egypti on tieteellisesti ja teknologisesti kaukana takanamme – huolimatta yli sadasta miljoonasta asukkaastaan – joten sen boikotoimisesta olisi epäilemättä vähemmän haittaa suomalaiselle tiedeyhteisölle ja sitä kautta maamme tulevaisuudelle. Mutta ei toki egyptiläistenkään kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön lopettaminenkaan olisi haitatonta, kuten kaikkien yliopisto-opiskelijoidenkin voisi kuvitella ymmärtävän. Vai voisiko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!

Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa

Ylen mukaan ihmisten älykkyysosamäärät nousivat 1900-luvun alusta alkaen, mutta viime vuosikymmeninä ne ovat kääntyneet laskuun, erityisesti kehittyneissä maissa. Jutussa haastatellun psykologian professorin – Markus Jokelan – mukaan ilmiölle on haettu selitystä muun muassa ympäristötekijöistä. 

Minulla ei tietenkään ole tästä asiasta sen parempaa tietoa, mutta epäilen ilmiön taustalla olevan myös perinnöllisiä tekijöitä, joihin on viime vuosikymmeninä tullut varsin suuria muutoksia migraation kautta. Harmi sinänsä, ettei asiasta kertoneessa uutisessa mainittu tästä mahdollisuudesta halaistua sanaa.

* * *

Lieneekö sitten älykkyysosamäärän laskun syytä, mutta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kerrottiin eilen maksaneen rahallista tukea anarkistiryhmälle. Siis sellaiselle järjestäytyneelle joukolle, jonka tarkoituksena on tuhota valtioksi järjestäytynyt yhteiskunta.

Tämä HYY:n tukema opiskelijajoukko on aiemmin toiminut tavoitteensa puolesta kantamalla mielenosoituksessa banderollia, jossa ihmisiä yllytettiin  valtiovarainministerimme pään irti leikkaamiseen. Siis poliittiseen henkirikokseen. 

Kuluneella viikolla sama ryhmä on käynyt ripustamassa naisen sukupuolielimen haistamiseen yllyttävän tekstin sisältävän banderollin samaisen – naispuolisen – ministerin kodin välittömään läheisyyteen. Tällainen käytös on sellaista primitiivisen järjetöntä käyttäytymistä, jollaista ei odottaisi näkevänsä yliopisto-opiskelijoiden tekemänä – eikä varsinkaan korkeinta opetusta saavia ylioppilaita edustavan järjestön rahoittamana. 

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että Helsingin yliopistossa on yli 30 000 opiskelijaa, mikä on niin suuri joukko, että siihen sopii monenlaista kaduntallaajaa. Ja toki meillä tunnetaan erinomaisesti myös vanha viisaus, jonka mukaan tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Siksi epäilen, että valtionvarainministeriin liittyviä typeriä banderolleja tehtailevat HY:n anarkistiopiskelijat ovat molempien edellä mainitsemieni ilmiöiden äärilaitaa, jossa yleisen älykkyysosamäärän lasku on tiivistynyt suorastaan hämmästyttäviin mittoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Yksi ihmiskunnan suurista arvoituksista on, miksi nykyihminen säilyi hengissä, kun läheiset sukulaislajit – neandertalilaiset ja denisovalaiset – katosivat. Kalifornian yliopiston tutkija Renaud Joannes Bouyay kollegoineen on tuoreessa tutkimusraportissaan esittänyt syyksi sitä, että ihmisaivot olisivat kehittyneet kestävämmiksi lyijyn vaikutuksia vastaan. Tämä suojasi niitä myrkyllisiltä vaurioilta, joita varhaiset hominidit saattoivat saada juomavedestä tai ravinnosta, ja mahdollisti monimutkaisempien ja yhteisöllisempien yhteiskuntien synnyn.

Tutkimus yhdisti fossiilihampaisiin perustuvaa todistusaineistoa ja laboratoriossa kasvatettuja aivo-organoideja. Jälkimmäiset ovat pieniä aivokudospalloja, jotka jäljittelevät ihmisaivojen kehitystä.

Tutkimusta johtaneen Alysson Muotrin ryhmä analysoi 51 muinaista hammasta ja löysi lyijyjäämiä 73 prosentista näytteitä, myös varhaisilta ihmisiltä ja apinoilta. Tämän tiedon perusteella he muokkasivat organoideja sisältämään joko nykyihmisen tai neandertalilaisen version geenistä, joka ohjaa hermoston kehitystä. 

Kun nämä organoidit altistettiin pienille määrille lyijyä, arkaaiset “miniaivot” kärsivät erityisesti alueilla, jotka liittyvät kieleen ja kommunikaatioon. Nykyihmisen organoidit sen sijaan selvisivät lähes vahingoittumattomina.

* * *

Muotrin mukaan tulokset viittaavat siihen, että luonnollinen lyijyaltistus saattoi ohjata evoluutiota: ihmiset, joiden aivot kestivät myrkkyä paremmin, kykenivät rakentamaan tiiviimpiä ja tehokkaampia yhteisöjä – ja siten selviytymään. Hänen mukaansa "evoluutio kääntää joskus vastoinkäymiset eduksi".

Muotrin teoria on kiehtova, mutta – kuten tieteessä yleensäkin – sille löytyy epäilijöitä. New Yorkin yliopiston antropologi Shara Bailey huomauttaa, ettei hampaista ole varmaa näyttöä siitä, että altistus olisi tapahtunut varhaislapsuudessa, jolloin vaikutus aivoihin olisi suurin. Myös Helsingin yliopiston neurotieteilijä Takashi Namba pitää tuloksia kiinnostavina, mutta varoittaa, ettei organoidien käyttäytyminen välttämättä täysin vastaa todellisten aivojen kehitystä.

Silti tutkimus herättää kiehtovan ajatuksen: ihmislajin sosiaalinen ja älyllinen etumatka saattaa olla seurausta siitä, että esi-isämme oppivat elämään myrkyn kanssa – ja jopa hyötymään siitä evoluution kautta. Se jää kuitenkin nähtäväksi, kestääkö tämä ajatus niitä kokeita, joissa sen oikeellisuutta testataan uusilla tavoilla, mitä ikinä ne sitten lienevätkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku

Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Helsingin yliopiston avajaisissa oli paikalla häiriköitä, jotka huutelivat rehtorin puheen aikana omia mielipiteitään. Sen lisäksi, että tuollainen käytös on hyvien tapojen vastaista, osoittivat näiden henkilöiden puheet osoittivat heidän esille nostamastaan aiheesta. 

Ensinnäkin Helsingin yliopisto on jo ajat sitten tuominnut väkivallan Palestiinan alueella. Eivätkö avajaisten huutelijat olleet tästä tietoisia, vai huutelivatko he muuten vain?

Toiseksi Gazan tilanne ei ole sikäli yksioikoinen, että sillä on sekä proksimaattinen että ultimaattinen syy. Nyt huutelijat näkevät vain ensimmäisen eli Israelin – sinänsä monessa suhteessa moitittavan – toiminnan alueella. 

Ultimaattinen eli perimmäinen syy Gazan väestön ahdingolle on kuitenkin ennen kaikkea palestiinalaisten oma toiminta: heille ei ole kelvannut rauha vuonna 1947, eikä se kelvannut myöskään vuonna 2000, vaan he päättivät jatkaa terrori-iskujen tiellä. Osana tätä toimintaa Hamas aloitti nyt käynnissä olevan Gazan sodan tekemällä yli tuhat henkeä vaatineen terrori-iskun Israelin puolelle ja lisäksi pitää edelleen hallussaan tuolloin ottamiaan panttivankeja. Se ei ole myöskään suostunut tulitaukoon kieltäytymällä luovuttamasta aseitaan. 

Itse kukin voi tietenkin pohtia sitä, kumpi on tuomittavampaa – ultimaattinen vai proksimaattinen. Omalta kohdaltani asiassa ei ole epäselvää, sillä jälkimmäistä ei olisi ilman ensimmäistä. Ja siksi tämänpäiväisten yliopistohäiriköiden toiminta ei osoita muuta kuin käyttäytymistapojen puutetta ja ymmärtämättömyyttä. 

Päivän aiempi merkintä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Uutissuomalainen keräsi kokoon Petteri Orpon (kok) hallituksen maahanmuuttopoliittiset toimet. Vaikka olenkin jo aiemmin kirjoittanut asiasta, päätin kopioida jutun väliotsikot tähän, koska näin syntyy varsin mukava kokonaiskuva asiasta. Näin siksi, että vasemmalle kallellaan olevat valtamediamme - Yleisradio ja Helsingin sanomat - ovat pitäneet näitä hallituksen toimia varsin vähän esillä. 

1. Oleskelulupien ehtoja on kiristetty

2. Kansainvälinen suojelu on muutettu luonteeltaan väliaikaiseksi

3. Suomen kansalaisuuden saaminen on vaikeutunut

4. Säilöönoton enimmäiskesto on pidentynyt

5. Maahantulokieltoa on kiristetty

6. Rajamenettely on otettu käyttöön

7. Vastaanottorahaa on pienennetty

Jutussa haastatellun Helsingin yliopiston politiikan tutkijan, dosentti Pasi Saukkosen mukaan kiristykset ovat kovimpina, mitä tällä vuosituhannella on nähty. Hänen mukaansa jää kuitenkin nähtäväksi, miten ne vaikuttavat Suomen kehitykseen.

Omalta osaltani totean, että tämä on pieni haitta, sillä me tiedämme kuitenkin nyt jo varsin hyvin, miten tähän asti toteutunut - erityisesti kehitysmaista tänne suuntautunut - maahanmuutto on vaikuttanut sekä kotimaahamme että naapurimaahamme Ruotsiin. Enkä ainakaan minä halua sen kaltaisen kehityksen jatkuvan enää yhtään pidemmälle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta 
Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ruotsalainen tomaattihyökkäys ja Venla Berneliuksen oppineisuus

Eilisaamuna tulin kirjoittaneeksi ruotsalaisen yhteiskunnan surullisesta tilanteesta. Torstaipäivä toikin sitten mukanaan uutisen, jonka mukaan Ruotsin ulkoministeri sai sikäläisessä eduskunnassa niskaansa pussillisen tomaatteja ja punasipuleita. Ministeri pakeni täysistuntosalista, ja keskustelu keskeytettiin hetkeksi. Aikamoista demokratiaa...

Tapauksen seurauksena kahta naista ja yhtä miestä epäillään nyt virallisen tilaisuuden häiritsemisestä. Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että oliko tapauksessa kyse ruotsalaisista vai "ruotsalaisista" häiriköistä. Palestiinalaismielisiä he joka tapauksessa olivat.

* * *

Kun nyt aloin vanhoja kaivelemaan, niin palaan myös toissapäiväiseen aiheeseeni. Näin siksi, että Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen dosentti Venla Berneliusta oli haastateltu Ylellä. Ja sen perusteella vaikuttaa vahvasti, ettei hän ole eilisestä blogimerkinnästänäni huolimatta ymmärtänyt, että maahanmuuttajataustaisten lasten huonoon koulumenestykseen saattavat vaikuttaa etnis-kulttuuriset seikat. 

Siis sellaiset kuin maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Tai älykkyyden korkea periytymisaste, joka seuraa siihen kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 

Se taas on johtanut eri geenimuotojen frekvenssien vaihteluun väestöryhmien välillä, mikä näkyy eri ihmispopulaatioiden älykkyyttä koskevissa mitattuksissa. Näin siitä huolimatta, että niiden tuloksissa näkyvät myös ympäristötekijät. 

Eikä hän liene havainnut myöskään tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan. 

Jos dosentti Bernelius nyt sattuisi lukemaan tämän jutun, niin kehotan häntä perehtymään edellisen kappaleen linkitettyihin nettisivuihin ja tarvittaessa tutkimaan myös niissä linkitettyjä faktasivuja ja tutkimusraportteja. Oppiminen on nimittäin elinikäinen prosessi, eikä lisäoppi kaada ojaan edes dosenttia, vaikka sellaisella onkin tittelinsä mukaisesti jo perusteelliset tiedot - ainakin omalta alaltaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Ylen taitavaa propagandaa

Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan

Helsingin yliopiston äärivasemmistolaiset naisopiskelijat - Ida Korhonen ja Aura Kinnunen - ovat luopuneet opiskeluoikeudestaan, koska heidän opinahjonsa ei ole suostunut lopettamaan tutkimusyhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Ja päätti pyytää poliisia lopettamaan heidän juutalaisvaltion vastaisen mielenosoituksensa.

Kyseisillä opiskelijoilla on tietenkin oikeus opintojensa lopettamiseen - näinhän tekevät monet opiskelijat muutenkin syystä tai toisesta. Tosin ainakin toinen opintonsa keskeyttänyt oli opiskellut jo viiden vuoden ajan, eli olisi halutessaan voinut suorittaa samassa ajassa tutkintonsa loppuun. 

Nyt se jää tekemättä, ellei yliopisto päätä tehdä heidän kohdallaan poikkeusta ja sallia opintojen jatkamista joskus myöhemmin. Minusta sellainen olisi kuitenkin vähintäänkin outoa ja ehkä jopa opinto-oikeudestaan luopuneiden halventamista. 

Selvää on joka tapauksessa, että opinto-oikeudestaan fanatisminsa takia luopuneiden naisten tulevaisuus on nyt usvan peitossa. Parhaassa tapauksessa - siis itsensä kannalta - he saattavat elättää itsensä ammatti-mielenosoittajana maassamme juuri epäjärjestystä aiheuttaneen Greta Thunbergin tavoin, mihin heidän tähänastinen toimintansa on muutenkin viitannut. Tai kenties he nousevat aikanaan vihreän liikkeen äärilaidan merkittäviksi poliitikoiksi. 

Maailmaan ei kuitenkaan mahdu kovin montaa gretathunbergiä, eikä sellaiseksi pääsemisestä ole mitään takeita. Myöskään ääriajattelulla ei - onneksi - ole Suomessa ollut viime aikoina kovin suurta kannatusta, vaikka poliittisessa julkisuudessa onkin tullut tavaksi huudella äärisitä ja ääritätä. Ja tästä syystä nyt puheena olevilla nuorilla naisilla saattaa pahimmillaan olla edessään vaikea tie elettäväksi.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja saa osoittaa mieltään vastenmielisiksi katsomiansa asioita vastaan. Olkoon sellainen sitten vaikka tieteen vapaus, kuten Korhosella ja Kinnusella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Nuorten mielenterveysongelmista

Verkkouutisissa kerrottiin, että Britannian parikymppiset nuoret ovat mielenterveysongelmien vuoksi useammin poissa työmarkkinoilta kuin 40–44-vuotiaat. Jutun mukaan 18–24-vuotiaista nuorista peräti 34 prosenttia kärsii masennuksesta, ahdistuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä - näin erityisesti nuoret naiset.

Nämä ihmiset kokevat koulumaailman muuttuneen aiempaa kilpailullisemmaksi ja paineistetummaksi, mutta myös työelämä aiheuttaa ahdistusta. Lopputuloksena tästä kaikesta on kyvyttömyys huolehtia omasta toimeentulosta sekä osallistumisesta yhteiskunnan pyörittämiseen. 

Kirjoituksessa mainittiin myös sosiaalisen median vaikutus. Sen sanottiin häiritsevän nuorten oman identiteetin rakentamista, koska normaalin sijasta siellä näkyy joko idealisoitu tai liioitellun kamala versio todellisuudesta. 

Tosiasiassa nuorten ihmisten elinolot länsimaissa ovat tänä päivänä paremmat kuin lähes koskaan ihmiskunnan historiassa. Nälkäkuolemaa ei tarvitse pelätä, eikä ketään pakoteta töihin alle kymmenvuotiaana kuten vielä omien isovanhempieni aikana köyhien lapset joutuivat. Parikymppisiä ei menneiden vuosisatojen tavoin viedä myöskään kuolemaan kuninkaiden päähänpistojen takia vieraisiin maihin, eivätkä vihollisen sotajoukot raiskaa tappiolle jääneen osapuolen naisia pikkutytöistä vanhuksiin.

Siksi pidän länsimaisten nuorten mielenterveyden järkkymistä valtavana paradoksina. Onko minun sukupolveni kautta kaikkien länsimaiden tehnyt virheen halutessaan tarjota lapsille ja nuorille mukavan lapsuuden ja nuoruuden, jossa heihin kohdistuvia vaatimuksia on vähennetty, mutta vapaa-aikaa ja vapauksia maksimoitu? 

Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen on viime aikoina nimittäin havaittu myös Suomessa. Meilläkin 25 prosenttia nuorista kärsii nykyisin mielenterveyden häiriöistä, joskin täällä asiaa on selitetty pikemminkin yhteiskunnan suorituskeskeisyydellä kuin sosiaalisen median luomilla paineilla tai peloilla. 

Parin vuoden takaisen suomalaisen opinnäytteen mukaan sosiaalisella medialla on nuoriin niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia. Toisaalta se tukee nuorten identiteetin ja itsenäistymisen kehitystä sekä yhteisöllisyyttä, mutta myös altistaa heitä verkkokiusaamiselle, mielenterveydenhäiriöille ja seksuaaliselle häirinnälle.

Verkkouutisten alussa linkittämässäni jutussa mainitusta sosiaalisen median liian kamalasta todellisuudesta esimerkiksi käynee ilmastonmuutoksen uhka. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan "ilmastoon liittyvillä kielteisillä tunteilla on vaikutusta henkisen hyvinvoinnin haasteena". Ja hän tarjoaa siitä syystä ratkaisuksi tiedon ja ymmärryksen lisäämistä "ympäristömyönteisen ja hyvinvointia edistävän toiminnan edistämiseksi". 

En väitä kollegalle vastaan, mutta totean kuitenkin, että oikea tieteellinen tieto ei tänä päivänä tavoita kaikkia nuoria. Tähän yksi merkittävä syy on se, että sosiaalinen media on johtanut ihmisten kuplautumiseen. Eli etenkin nuoret hakeutuvat itsensä kaltaisia ajatuksia esittävien joukkoon, jolloin syntyy helposti lumipalloilmiöitä, joissa pienetkin asiat kasvavat vuorten suuruisiksi - ja aiheuttavat sen seurauksena ahdistusta.

Tämän vähän kuin irrallisten ajatusten luetteloksi muodostuneen - anteeksi siitä - kirjoitukseni lopuksi totean, ettei minulla tietenkään ole tarjota patenttiratkaisua nuorten mielenterveysongelmien vähentämiseksi. Se on harmi, sillä niiden lisääntyminen nuorten parissa lisää jo muutenkin yhä vinoutuneeksi muuttuvan väestörakenteen - eli aktiiviväestön suhteellisen osuuden pienenemisen - vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Ja ehkä myös nopeuttaa sen vääristymistä, mikäli nuorten mielenterveysongelmat johtavat työkyvyttömuuden lisäksi myös lapsettomuuden yleistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Veronmaksajien rahojen polttaminen haitallisiin tarkoituksiin on lopetettava

Suomessa on tullut vöiden kiristämisen aika: polttoaineet kallistuvat, ruuan hinta nousee ja valtio velkaantuu yhä kiihtyvää tahtia. Sen seurauksena esimerkiksi tutkimuksesta tingitään ja sairaiden ihmisten Kela-korvauksia leikataan. 

Tätä taustaa vastaan oli pöyristyttävää huomata, että Verkkouutiset kertoi Suomessa käytetyn vuosina 2015-2022 veronmaksajien varoja yhteensä 10,6 miljoonaa euroa Suomi-Venäjä-seuran tukemiseen. Tänä vuonna hallitus tukee sitä 825 tuhannella eurolla. 

Seuran hallituksen puheenjohtaja Petri Honkonen (kesk.) ei kuitenkaan osannut kertoa Verkkouutisten toimittajalle, miten seura aikoo Sanna Marinin (sd) hallitukselta saamansa tuen käyttää. Sen sijaan hän kertoi, että "olemme ideoineet nopeasti uusia toimintamuotoja, joiden kautta saisimme venäläistä rauhanaktivismia Suomessa esille, estäisimme vihapuhetta ja lisäisimme kulttuurista vuorovaikutusta."

Alfa-TV:n toimitus kertoi puolestaan, että Marinin hallituksen valtakaudella rauhanjärjestöjen tukia on nostettu noin 150 000 eurolla vuosittain. Pelkät korotukset ovat suuremmat kuin maanpuolustusta tukevien Varusmiesliiton, Reserviläisliiton ja Rerserviupseeriliiton yhteensä saamat tuet. 

Yksi näistä järjestöistä on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron vetämä Suomen rauhanpuolustajat, jolta on kuultu Putinin pelikirjaan sopivia lausuntoja. Sen nimissä on esimerkiksi väitetty viime vuoden maaliskuussa, että "suomalaismedialle on ilmeisen vaikea tunnistaa ja myöntää Ukrainan sisäinen konflikti. Itä-Ukrainan tilanteeseen keskittyneessä uutisoinnissa ei yleensä nouse esiin muuta kuin Venäjän sekaantuminen maan asioihin. Ukrainan sisäinen konflikti jää tämän tarinan varjoon. Onko kyseessä tietoinen valinta, sattuma vai tietämättömyys? Pelottaako toimittajia tarttua aiheeseen pelosta tulla syytetyksi putinisteiksi?"

Ehdotan, ei kun vaadin ehdottomasti, että Sanna Marinin (sd) hallitus käy välittömästi läpi kaiken veronmaksajien piikkiin vastikkeettomasti annetun kotimaahan ja muualle annettavan tukirahoituksen. Sekä siivoaa valtion budjetista pois edellä kuvatut Venäjää palvelevat suomettumisajalta periytyvät puuhastelut sekä kaikki muutkin vastikkeettomasti annetut rahoituskohteet, joista ei ole nähtävissä suomalaisille tai Suomelle suoranaista hyötyä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Mikkonen valmistelutti selvityksen laittomuuden palkitsemisesta
Verovarojen polttamisesta ja rikollisuuden tukemisesta?
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Rasistinen tiedekunta

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella. 

Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."

Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".

Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.

Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".

Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen. 

Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan.  Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa. 

Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?

Pyrin yleensä kirjoittamaan yhden ajatuksen päivässä - tänään se koski ajankohtaisia metsäasioita. Mutta syyslomakautisen päivän mittaan kuulin toisenkin uutisen, joka pakotti - tai suorastaan vaati - ajattelemaan vielä toisenkin kerran.

Kirjoitin nimittäin eilen kovasti kohua herättäneestä uutisesta, jossa tummahipiäisen germaanitytön väitettiin raivostuneen nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin hahmoina. Totesin jo tuolloin, että "koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä".

Uskoin tarinan kuitenkin todeksi, koska asian esille nostaneen IL:n jutut olivat toimittajan kirjoittamia, ja kyseinen henkilö oli jo ennen tätä kirjoittanut useita juttuja samaan lehteen. Tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että Keijon tapana on aiemmin ollut lähettää samankaltaisia järjettömiä, mutta ns. suvaitsevaista maailmankuvaa mukailevia kirjoituksia valtamedioiden yleisönosastoihin, ja ne ovat niitä yksi toisensa jälkeen julkaiseet.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olisi sittenkin pitänyt uskoa omaa arviota, sillä Keijo Kaarisade kyseli Twitterissä Helsingin yliopiston viralliselta Twitter-tililtä että "Miten menee omasta mielestä @helsinkiuni? #keijotus". Tämä on se ilmaisumuoto, jota hän on käyttänyt aiemminkin.

Hän kertoi myös, että "jos aiempien keijotusten kaava toistuu, Helsingin yliopisto tunnustaa pian tulleensa keijotetuksi ja että virhe oli ettei keijotusta tunnistettu, eikä se että Afrikan tähden takia syyllistetään suomalaisia rasisteiksi ja määrätään henkilöstö kalliiseen uudelleenkoulutukseen".

Lisäksi Kaarisade kertoi yhdessä viestissään, että "Keijolle tulee jo tilitystä yliopistoväeltä: ´Sinun takiasi joudun käyttämään monta työpäivää antirasismikoulutukseen oman tutkimus- ja opetustyön sijaan´!" Ja ripotteli vielä suolaa tuoreeseen haavaan vinkkaamalla, että "🚨@helsinkiuni teillä on rasisteja joiden mielestä tiede on muka tärkeämpää kuin Afrikan tähden kitkeminen kampukselta! 🚨"

Ja piruili hiukan myöhemmin vielä, että "Huhujen mukaan Helsingin yliopiston johdossa on tänään kyselty: ´Mitä se keijotus tarkoittaa?´ Uskotteko jo että koulutusleikkaukset aiheuttavat osaamisvajetta?"

Tämän tapauksen yhteydessä on mielenkiintoista, että Helsingin ylioipisto ehti jo tehdä päätöksen henkilöstölle räätälöidyn kolmipäiväisen antirasismikoulutuksen järjestämisestä osana antirasismi-teemavuotta. Koulutuksen tarkoitus on, että henkilöstö pystyy paremmin tunnistamaan ja toimimaan vastaavissa tilanteissa.

Tapaus ehti saada myös yhteiskuntatieteiden tohtorin ja entisen valtioneuvoston kansliapäällikön Risto Volasen varoittamaan yliopistoa siitä, että "jos peräännytte tämän wokediktatuurin edessä olette pian samassa tilanteessa kuin meillä 1970 -luvun stalinstien aikana ja nyt useissa amerikkalaisissa yliopistoissa eli pienet salaseurat pyrkivät määräämään, mitä saatte opettaa. USA:ssa tämä on jo pitkällä, mutta niin on myös demokratian ja tieteen puolustus."

* * *

Nähtäväksi siis jää, vahvistaako Helsingin yliopisto langenneensa keijotukseen, luopuvansa antirasistisen koulutuksen järjestämisestä ja lopettavansa perääntymisensä voukkidiktatuurin edessä. 

Mielenkiintoista on nähdä myös se, ottaako joku valtamedioistamme kertoakseen sen mitä olen edellä kertonut - joko ennen yliopiston tunnustusta tai sen jälkeen. Ja syntyykö tästä tapauksesta lopultakin terve yhteiskunnallinen keskustelu siitä, kuinka syvässä rähmässä suomalaisten on maattava voukkien ja känseleiden edessä, vai olisiko sittenkin seisottavaa selkä suorana omalla kannalla ja tosiasioihin nojaten?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Parodiahorisontin ylityksiä
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Maahanmuuttokriittiset ovat yhteiskuntamme eliittiä

Helsingin yliopistossa on tehty äärimmäisen mielenkiintoinen tutkimus, jossa on selvitetty nuorten aikuisten (eli 18-29-vuotiaiden) suomalaisten asenteita. Siinä saatu tulos kumoaa jälleen kerran monien ns. suvaitsevaisten hellimän ajatuksen  syrjäytymisen ja maahanmuuttovastaisuuden välisestä yhteydestä osoittamalla, etteivät maahanmuuttokriittiset ole köyhiä tai työttömiä, vaan hyvin koulutettuja, korkeatuloisia ja henkisesti hyvin voivia henkilöitä.

Tutkimuksen tiedotteessa arvellaan tästä ikäluokkansa eliitistä, että "he puolustavat vahvasti vallitsevaa hierarkiaa ja siten omaa asemaansa."

Itselleni tuli kuitenkin mieleen vaihtoehtoinen tai tutkijan omaa näkemystä täydentävä selitys, jonka mukaan tämä nuorten aikuisten osa ei ole sattumalta eliittiä, vaan siksi, että siihen kuuluvat ikäluokan kyvykkäimmät. Siksi se on hankkinut muita paremman koulutuksen, tulotason ja hyvinvoinnin. Ja siksi sen valmiudet ymmärtää nykyisen kaltaisen leväperäisen maahanmuuttopolitiikan tuhoisat seuraukset ovat paremmat kuin muilla.

Tutkimus osoitti myös, että maahanmuutto oli äärimmäisen polarisoiva tekijä nuorten keskuudessa. Ainakaan itselleni tämäkään tulos ei ollut kovin yllättävä, vaan nuorten aikuisten vanhempana olin hyvinkin selvästi tietoinen asiasta.

Tutkimuksen mukaan suurin ideologinen ryhmittymä olivat maahanmuuttoon ja tuloeroihin myönteisesti, mutta sosiaalietuuksiin kielteisesti, suhtautuvat oikeistoliberaalit (44 %). Tämä ryhmä oli näkemyksiltään myös kaikista maltillisin.

Toiseksi suurin ryhmä olivat oikeistokonservatiivit (23 %), joille tuloerot ja vahva armeija olivat tärkeitä, mutta suhtautuminen maahanmuuttoon, ympäristönsuojeluun ja sosiaalietuuksiin oli kielteinen. Kolmantena tulivat vasemmistokonservatiivit (18 %), jotka suhtautuivat erittäin kielteisesti maahanmuuttoon, mutta kannattivat sosiaalietuuksia ja vastustivat tuloeroja.

Pienimmän ryhmän muodostivat vasemmistoliberaalit (15 %), jotka noudattivat nykyisten vallanpitäjien näkemyksiä. Toisin sanoen he olivat vahvasti maahanmuuttomyönteisiä, kannattivat ympäristönsuojelua ja sosiaalietuuksia ja suhtautuivat kielteisesti tuloeroihin ja vahvaan armeijaan.

Sukupuolittain tarkasteltuna miehistä joka kolmas oli oikeistokonservatiivi ja joka kymmenes vasemmistoliberaali. Naiset sen sijaan olivat yliedustettuina vasemmistoliberaaleissa ja aliedustettuina oikeistokonservatiiveissa.

Puolueittain tarkasteltuna Kokoomuksen, Keskustan, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajat jakaantuivat talouskysymyksissä puolueiden linjojen mukaisesti vasemmistolaisiin ja oikeistolaisiin, mutta hajaantuivat arvoliberalismin ja -konservatismin kesken. Sen sijaan Vihreiden ja Perussuomalaisten kannattajat olivat vahvasti joko liberaaleja tai konservatiiveja arvokysymyksissä, mutta jakaantuneita talouskysymyksissä.

Tutkimuksen tehnyt Rasmus Mannerström otti kantaa myös Perussuomalaisten suureen kannatukseen: "nähdäkseni syy Perussuomalaisten suureen suosioon tällä hetkellä on nimenomaan, että he profiloituvat ainoana voimakkaasti konservatiivisena mutta sekulaarina puolueena. Mitä enemmän poliittinen keskustelu keskittyy sosiokulttuuristen kysymysten ympärille, sitä enemmän tulevat etenkin Perussuomalaiset, mutta osin myös Vihreät, houkuttelemaan kannattajia kaikista muista puolueista".

Minun käsittääkseni tämä johtopäätös on täysin oikea ja alleviivaa sitä, kuinka hukassa Suomen perinteiset suurpuolueet ovat flirttaillessaan maahanmuuton aiheuttaman haasteen edessä tosiasioiden sijasta poliittisen korrektiuden kanssa. Samansuuntaisen linjauksen on aiemmin tehnyt myös Jussi Halla-aho (ps).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Yle tarjosi Halla-ahon kannattajien näkemyksiä
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen

HS yksisilmäisten asialla

Helsingin Sanomat päätti tänään julkaista peräti kolme ns. suvaitsevaiston agendaa valottavaa mielipidekirjoitusta. Ensin luin niitä hiukan huvittuneena argumenttien yksisilmäisyydestä, mutta lopulta päällimmäiseksi jäi ajatus nostaa niiden ydinsanoma sellaisenaan esille tässä blogissa.

Ensimmäisenä oli kansanedustaja Pilvi Torstin (sd) puolueensa yleistä linjaa korostava kannanotto, joka kaipasi kriittistä selvitystä suomalaisen turvapaikkapolitiikan muutoksesta edes vähän paremmin kansan tahtoa vastaavaksi. Kirjoituksen keskeisin sanoma tiivistyi seuraavassa lainauksessa.

"Päätökset eivät ole aina olleet lyhyellä aikavälillä kustannus­tehokkaita, mutta niiden ytimessä on ollut suomalaisen ­arvomaailman tärkein sanoma: me emme jätä ketään oman ­onnensa nojaan. Tästä periaatteesta lipeäminen osana turvapaikkaprosessien läpivientiä tarkoittaisi suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin perusarvojen kyseenalaistumista. Siihen meillä ei ole varaa." 

Eli Torstin mielestä veronmaksajien rahojen vastuullisella käytöllä ei ole väliä silloin, kun vaakakupin toisessa kupissa ovat turvapaikanhakijoiden vaatimukset elinikäisestä elatuksesta Suomessa. Huikeaa ajattelua jopa demarilta.

Seuraavaksi joukko jyväskyläläisiä jatko-opiskelijoita ja aktivisteja oikein vaativat (sanavalinta kirjoittajien), "että Suomi ottaa vakavasti turvapaikanhakijoiden psyykkiset ongelmat ja ­takaa pääsyn matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin".

Nämä henkilöt eivät varmaankaan ole koskaan laskeneet tai kuulleet paljonko maksaisi Suomen rooli kaikkien asiansa sotkeneiden valtioiden jäsenten mielenterveyspalveluiden maksajana. Eivätkä he varmaankaan ole tulleet ajatelleeksi, että sellainen saattaisi toimia vetovoimatekijänä, joka houkuttelisi entistä useampia uskon- ja yhteisöllisyyskiihkonsa väkivaltaisista seurauksista sairastuneita ihmisiä hoidettavaksemme vastoin suomalaisten veronmaksajien tahtoa.

Kolmas kirjoitus sitten räjäyttikin potin. Sen oli kirjoittanut lukion opettaja, joka oli ihastunut kymmeniä maahanmuuttajajengien hallitsemia kaupunginosia luoneeseen ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Hänen suoraan orwellismin ytimestä nouseva näkemyksensä tiivistyi aivan uskomattomalla tavalla seuraavaan lainaukseen.

Ruotsalaisessa "lukiossa seurasin kansainvälisyyskurssia, jossa ­lukiolaiset ohjatusti viettivät ­aikaa vasta maahan tulleiden kanssa. Olen varma, että me suomalaisetkin pystymme muuttamaan asenteitamme. Toivoisin, että meitä ohjattaisiin siinä päättäväisesti."

Eikä tässä kaikki. Opettaja nimittäin arveli, että "onnistuessamme turvaamme ihmisoikeuksien toteutumista mutta myös koko maamme asuttuna säilymistä – ja verotulot valtion kassaan". Saahan sitä arvella noinkin, sillä onhan kieliopillis-filosofisesti totta sekin, että onnistuessaan lehmätkin lentävät.

Tästä uskomattomasta kirjoituskokoelmasta nousi kysymys siitä, että saako HS pelkästään kehitysmaalaisten massamaahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia mielipidekirjoitustarjokkaita, vai valitseeko se julkaistavaksi vain omaan agendaansa sopivia kirjoituksia sivuilleen?

Mikäli kyse on ensimmäisestä, osoittaa se suomalaisen sananvapauden kärsineen pahasti postmodernin poliittisen korrektiuden pitkäaikaisesta tuputtamisesta. Jos taas jälkimmäisestä, osoittaa se HS:n poliittisen agendan ulottuvan myös sen julkaisemiin mielipidekirjoituksiin. Itse veikkaan, että lehden mielipidekirjoituspolitiikassa yhdistyvät molemmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri: uutisointi ja seuraukset
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?

Yhteiskunnassamme on muutoksen merkkejä ilmassa

Iltalehti kertoi, että joissakin Helsingin päiväkodeissa isänpäivä muutetaan läheistenpäiväksi. Näin lasten ei tarvitse joutua ikävään tilanteeseen silloin, kun heillä ei ole isää. Sellainen tilannehan voi syntyä esimerkiksi isän kuoleman tai riitaisan eron takia. Eikä isää tietenkään ole myöskään silloin, jossa lapsi elää naisparin kasvattamana.

Tapaus kertoo paljon yhteiskuntamme muutoksesta. Perinteiset - jopa itsestäänselvyyksiltä vaikuttavat - tavat saavat antaa tilaa pienten vähemmistöjen tarpeille. Tosiasiahan kuitenkin on, että ylivoimainen enemmistö lapsista elää isän kanssa, tai ainakin heidän isänsä on muuten mukana heidän elämässään.

#metoo-kampanja on osaltaan tuonut esille naisten kokemia ongelmia meillä ja muualla. Niiden yhteydessä ei kuitenkaan ole puhuttu varsinaisista raiskauksista vaan vähäisemmistä - sinänsä tuomittavista - tapauksista.

Varsinaiset raiskaukset ovat yhä useammin maahanmuuttajamiesten tekemiä. Äskettäin Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan peräti 95,6% siellä tehdyistä raiskauksista on heidän tekemiään. Meilläkin he ovat rajusti yliedustettuina kaikissa seksuaalirikosten lajeissa.

Raiskauksista vaikeneminen #metoon yhteydessä saattaakin johtua tästä tosiasiasta, koska seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajat jostain minulle käsittämättömästä syystä ovat myös kritiikittömän maahanmuuttopolitiikan kannattajia.

Mutta toki myös eurooppalainen kantaväestö osaa edelleen tehdä seksuaalirikoksia. Helsingin Sanomat nimittäin uutisoi aamun lehdessä, että 33-vuotias Petri Aukusti Laine saalisti 10–15-vuotiaita lapsia netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, minkä seurauksena käräjäoikeus tuomitsi hänet yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

On tietenkin sinänsä hienoa, että Laine pääsi kaltereiden taakse. Valitettavasti hänen uhrinsa - tai ainakin osa heistä - tulee kantamaan sisällään hänen tekojaan koko loppuikänsä aivan samoin kuin maahanmuuttajamiesten tekemien puskaraiskausten uhrit. Toivotan heille kaikille voimia omaan selviytymisprosessiinsa, ja minunkin maksamieni verovarojen käyttöä mahdollisesti tarvittavan hoidon järjestämiseen.

Lopuksi hiukan erilaisista yhteiskunnallisen muutoksen merkeistä. Ruotsissa ovat viime aikoina herättäneet huomiota poliiseihin kohdistuneet iskut.

Toinen muutoksen merkki saatiin eilen kun Skavstan lentokenttä Tukholman ulkopuolella tyhjennettiin epäillyn räjähteen vuoksi. Räjähteitä ei löytynyt, mutta on selvää, että tapahtunut kertoo omaa karua kieltään ruotsalaisten turvallisuudentunteen katoamisesta.

Kolmas muutoksen tuuli kertoi Helsingin yliopiston perutusta islamin seurausten torjuntaan liittyvästä keskustelutapahtumasta. Tilaisuuteen ei haluttu alun perin kutsuttua sveitsiläissyntyistä islamtutkijaa, professori Tariq Ramadania, koska häntä epäillään kahden ranskalaisnaisen raiskauksesta. Korostan kuitenkin, että kyse on vasta epäilystä.

Kun koko edellä olevaa listaa katsoo, ei voi kuin todeta, että yhteiskunnassamme on tosiaankin vahvoja muutoksen merkkejä ilmassa. Aika näyttää mihin ne johtavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus

Hyväksyykö maailman vapain lehdistö demokratian?

Slovakiassa pidettyjen parlamenttivaalien tuloksena sosiaalidemokraattinen hallituspuolue on saanut osakseen murskatappion: puolueen ehdoton enemmistö hupeni noin 30 prosenttiin parlamenttipaikoista. Samalla Slovakian parlamenttiin nousi uusia puolueita, joita luonnehditaan Yleisradion uutisessa äärikansallismielisiksi, eurovastaisiksi, muukalaisvihamielisiksi ja uusnatsistisiksi.

Tuntematta sen enempää Slovakian politiikkaa on jälleen kerran todettava, että Ylen käyttämistä vähemmän mairittelevista sanamuodoista päätellen maailman vapaimmalla lehdistöllä näyttäisi olevan jonkinlaisia vaikeuksia hyväksyä demokratiaa. Se on toki lehdistömme mukaan maailman paras poliittinen järjestelmä silloin, kun vaalitulokset ovat toimittajien mieleen, mutta suhtautuminen kansanvaltaan on vähemmän mairittelevaa aina kun tulos ei jostain syystä miellytä.

Esimerkkejä lehdistön nuivasta suhtautumisesta kannatustaan nostaneisiin, mutta suomalaisten toimittajien maailmankuvan valossa moitittaviin, puolueisiin ja poliitikkoihin voi hakea esimerkiksi Ruotsista, Ranskasta, Unkarista tai vaikkapa USA:sta. Tarkoitan siis sellaisia poliitikkoja kuin Jimmie Åkesson, Marine Le Pen, Victor Orban tai aivan viimeksi Donald Trump.

Slovakian tapauksessa on kyllä pantava merkille, ettei meikäläinen lehdistö ole suhtautunut erityisen suosiollisesti edes nyt hävinneeseen pääministeriin, joka on sosiaalidemokraattisuudestaan huolimatta Helsingin Sanomien mukaan myös maahanmuutto- ja muslimivastainen.

Ehkäpä juuri siksi hän jatkaa vaalitappiosta huolimatta Helsingin Sanomien mukaan edelleen Slovakian pääministerinä. Ja tämän vuoden loppupuolella EU:n puheenjohtajamaan ykkösmiehenä hallituksessa, jossa istuu myös lehdistömme mielestä äärikansallismielisiksi, eurovastaisiksi, muukalaisvihamielisiksi ja uusnatsistisiksi katsottavia ministereitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Portugalin sairaalakuolema ja Suomen herrat

Helsingin Sanomat välitti meille tiedon, jonka mukaan Portugalissa on syntynyt paljon keskustelua tapauksesta, jossa aivoverenvuodon saanut potilas menehtyi, koska sairaalassa tehtiin aivokirurgisia leikkauksia ainoastaan arkipäivinä. Oppositio syyttää tapauksesta hallituksen säästöpolitiikkaa, jonka avulla maan  konkurssikypsä talous on saatu kasvu-uralle.

Tässä on mielenkiintoinen yhtymäkohta Suomen viime kuukausien poliittiselle kehitykselle. Sitähän on leimannut SDP:n kannatuksen nopea nousu pohjalta huipulle, ilmeisesti siksi, etteivät vasemmalle kallellaan olevat suomalaiset ole hyväksyneet hallituksen toimia Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi ja ovat siksi kuunnelleet SDP:n linjauksia nykyistä elvyttävämmästä talouspolitiikasta sen vaihtoehtona.

Tässä tilanteessa en voi olla kopioimatta Wikipediasta pätkää, joka kertoo Portugalin toimista ennen sen talouskriisiä. Sen mukaan sosialistisen pääministeri "Sócratesin toisen kauden ohjelmaan kuului suuria talouden elvytyshankkeita etenkin infrastruktuurin alalle: suurnopeusjuna AVE:n reitin rakentaminen yhdistämään Madrid Lissaboniin, Oportoon ja Vigoon, kolmas silta Tajon yli ja uusi Lissabonin lentokenttä."

Palataan kuitenkin itse asiaan, sillä lukemalla portugalilaisen potilaan kuolemasta kertovan uutisen tarkasti voi havaita, ettei tragedia johtunut pelkästään säästöpolitiikasta vaan sen yhdistymisestä sikäläisen terveydenhuollon kelvottomaan hallintoon ja käytäntöihin. Leikkaus olisi nimittäin voitu tehdä yksinkertaisesti siirtämällä potilas toiseen sairaalaan, jonka aivokirurgit tekevät töitä myös viikonloppuisin.

Kaikkinensa tapaus osoittaa kuinka vaarallista on päästää talous hallitsemattomaan tilaan. Tässä tapauksessa siis suorastaan hengenvaarallista.

Siksi oli hyvä, että presidentti Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille Suomen talouden kääntämiseen liittyvät ongelmat, joiden taustalla on talouden päätöksentekijöiden täydellinen kyvyttömyys asettaa maan taloudelliset realiteetit oman ahneuden edelle. Niinpä keskustelu on mennyt lapselliseksi saavutettujen, ellei peräti ansaitsemattomien, etujen puolusteluksi ja omissa poteroissa kädet korvilla "lällällään" huuteluksi.

Samassa lehdessä kerrottiin myös edistymisestä monien hankalien sairauksien kuten syövän hoidossa. Mutta myös siitä, ettei vanhenevaa väestöä laajalti uhkaavan Alzheimerin taudin hoidossa ole juuri saavutettu edistystä huolimatta siihen uhratusta miljardien dollareiden soveltavasta tutkimuksesta.

Jutussa amerikkalainen lääketeollisuuden neuvonantaja toteaakin, ettei ongelmaan mitä todennäköisimmin löydy ratkaisua lääketeollisuuden omin voimin, vaan yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen kautta.

Suomessa asia on nähty toisin ja meillä tutkimusvaroja on siirretty pohjoiskorealaisittain yhä enemmän poliittiseen ohjaukseen eli poliittisesti ohjattuihin soveltaviin tutkimuksiin. Näin jo yleisen tutkimusrahoituksen vähentämisen vaikeuttaman perustutkimuksen asemaa on entisestään heikennetty yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Siksi oli hieno huomata professori Göte Nymanin muistuttavan siitä, että maamme korkeimmin koulutettujen tutkijankoulutettujen tohtoreiden työttömyys on parhaillaan rajussa kasvussa. Samaan aikaan heihin suhtaudutaan jopa maan pääministerin suulla halveksivasti.

Tämä siis tilanteessa, jossa maamme talous tarvitsisi uusia tuotteita, joiden ainutlaatuisuuden takia niille ei olisi suoranaisia kilpailijoita eikä niiden hinnoittelua tarvitsisi kilpailun takia jättää marginaaliseksi. Kuten lääketeollisuuden neuvonantaja puheenvuorossaan toteaa, tällaisten läpimurtojen saavuttamiseksi tarvitaan aiempaa syvällisempää ymmärrystä - jota käytännössä saavutetaan vain tieteellisen kunnianhimon ja uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen kautta.

Koska perustutkimus kuitenkin tuottaa tulosta vain hyvin pitkällä aikavälillä, on siitä tinkiminen nykyisen hallituksen aikana "vain" pitkän aikavälin uhka. Nopein tie osaamiseen perustuvan hyvinvoinnin lisäämiseksi on yritysten oma tuotekehitys.

Tavallaan onneksi sille on yliopistojen ja tutkimuslaitosten taloudellisen alasajon kautta avautumassa uusia mahdollisuuksia. Professori Nymanin sanoin "tohtorit edustavat juuri sitä tietämystä ja osaamista, joka luo edellytyksiä uudelle työlle Suomessa". Nyt tämä ekspertiisi olisi vain saatava yritysten ja erityisesti niiden tuotekehitysyksiköiden käyttöön. Tässä kilpailussa nopeat syövät hitaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?
Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta