Esimerkillinen demokratia

Saksan osavaltiovaalit ovat herättäneet poikkeuksellisen paljon huomiota, koska niissä on tapahtumassa historiallinen muutos, jossa Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD on ajamassa vanhaa vallanpitäjää eli Kristillisdemokraatteja (CDU) pienpuolueeksi. 

Tästä saatiin esimakua pari viikkoa sitten ja lisää on tulossa tänä viikonloppuna Berliinissä ja Mecklenburg-Etu-Pommerissa. Suurimman tyytymättämyyden syynä on saksalainen maahanmuuttopolitiikka, joka on muuttamassa koko yhteiskuntaa rajulla tavalla. 

Maahanmuuttopolitiikan lisäksi Saksassa muuttuu moni muukin asia, koska AfD:llä on myös muita linjauksia, jotka poikkeavat CDU:sta ja sen kanssa vallan jakaneista sosiaalidemokraateista. Niistä esimerkkeinä mainittakoon puolueen euro-, Venäjä- ja ilmastopolitiikka, jotka kaikki poikkeavat Berliinin vallanpitäjien ja myös useimpien muiden eurooppalaisten johtajien näkemyksistä. 

* * *

Kaiken tämän seurauksen AfD:n menestyksen uutisointi on suomalaismedioissa muistuttanut ajoittain katastrofiraportointia (esimerkki, toinen). Ja samalla on unohdettu, että saksalaisessa muutoksessa on kyse – ei enemmästä eikä vähemmästä kuin – esimerkillisesti toimivasta demokratiasta, jossa muutos seuraa poliittisen eliitin kansan tahdon vastaisesta politiikasta. Eli sikäläistä yhteiskuntaa rajusti muuttaneen kehitysmaalaisten kansainvaelluksen sallimisesta. 

Samalla Saksan osavaltioiden poliittinen muutos osoittaa demokratian hienouden, koska se pakottaa vastahankaisen eliitin hyväksymään kansan tahdon. Tämä ei olisi mahdollista näennäisdemokratioissa, kuten Venäjällä tai Kiinassa, mutta Saksassa kansanvalta näyttäisi toimivan.

* * *

Siksi myös meidän suomalaisten – ja meidän medioidemme – olisi syytä ylistää ja juhlia saksalaisen demokratian toimivuutta. Ja samalla rohkaista myös suomalaisia käyttämään sitä valtaa, joka meille on perustuslaissa suotu. 

Sen mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle". Ja sitä me pääsemme käyttämään seuraavan kerran ensi huhtikuun 18. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa
Saksalainen vaihtoehto
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa

Birhinghamin EM-kilpailujen viimeinen päivä tuotti odotetun kultamitalin. Sen sijaan odotettua ei ollut, että sen voittaja – Alisa Vainio – olisi ollut niin järjettömän ylivoimainen kuin hän oli. 

Näin 28-vuotias Alisa osoitti, että kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja suomalaisella sisulla lähes mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä reilun neljänkympin taivallusta vaan hänen koko uraansa. 

* * *

Alisa Vainio oli kymmenisen vuotta sitten suomalaisen kestävyysjuoksun suuri lupaus. 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia ja sijoittui 5 000 metrillä neljänneksi. Alle 20-vuotiaiden SM-kisoissa elokuussa 2015 Vainio voitti 3 000 metrin estejuoksun ikäluokkansa Euroopan kärkiajalla ja voitti kultaa alle 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskisoissa 3 000 metrin esteissä.

Syyskuussa 2015 Vainio juoksi elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan, joka alitti Rion olympialaisten tulosrajan ja sijoittui Suomen kaikkien aikojen listalla kuudenneksi. Hän ei kuitenkaan voinut osallistua olympiamaratonille, koska oli sääntöjen mukaan liian nuori.

* * *

Sitten seurasivat vaikea vuodet ja moni lienee jo pitänyt Vainiota Suomelle tyypillisenä nuorisotähtenä, joka ei koskaan noussut sille tasolle, jota juniorikilpailut olisivat edellyttäneet. Edelleen varsin nuori nainen ei kuitenkaan luovuttanut ja ura lähti kuin lähtikin vähitellen nousuun. 

Siitä nähtiin välähdyksiä jo neljä vuotta sitten, mutta varsinainen läpimurto tapahtui viime vuoden MM-kisoissa Tokiossa, joissa Vainio sijoittui maratonilla viidenneksi. Hän oli kilpailun paras eurooppalainen juoksija ja sivusi Suomen kaikkien aikojen parasta naisten maratonin sijoitusta MM-kisoissa.

Kehitys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan eilinen päivä toi mukanaan mykistävän osoituksen kehityksen jatkumisesta. Ja siksi voitaneen sanoa jo nyt, että mikäli Vainion kehitys jatkuu – ikänsä puolestahan hän on edelleen nuori maratoonariksi – voi Los Angelesin olympialaisissa kahden vuoden kuluttua olla odotettavissa sellainen suoritus, jolla vaalea suomalainen nähdään pitkästä aikaa maailman parhaana kestävyysjuoksijana. Olympiavoittajana.

* * *

Riippumatta siitä tuleeko tuoreesta euroopanmestarista olympiavoittajaa tai ei, on hän osoittanut, ettei vaikeuksien edessä kannata luovuttaa. Sisulla, periksiantamattomuudella ja päättäväisyydellä ne on mahdollista voittaa ja päästä tavoitteeseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös muilla elämänalueilla. Eikä vähiten politiikassa, jossa poliitikkojemme vuosikymmeniä jatkunut leväperäisyys on johtanut suomalaisen yhteiskunnan lähes voittamattomalta näyttävään velkakierteeseen ja samaan aikaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena myös etnis-kulttuurisiin vaikeuksiin. 

* * *

Ratkaisu näihin ongelmiin ei löydy periksi antamisesta vaan määrätietoisesta poliittisesta tahdosta ratkaista molemmat ongelmat. Se ehkä vaatii meiltä suomalaisilta joistain eduista luopumista ja maahanmuuttajiin kohdistuvien vaatimusten kiristämistä. Mutta toki tarvittaessa myös radikaaleja ratkaisuja.

Ne kannattaa kuitenkin ottaa, sillä – kuten Vainion esimerkki meille osoittaa – hyvä lopputulos on saavutettavissa, mikäli niin halutaan. Ja itse asiassa: se on kokonaiselle yhteiskunnalle paljon helpompaa kuin yksinäiselle nuorelle naiselle, jonka tämän kesän onnistuneena (!) tavoitteena oli kukistaa kaikki muut eurooppalaiset naiset. 

Suomelle riittää hyviin se, että säilytämme perinteisen yhteiskuntamme yhtenäisyyden,  vältämme etnis-kulttuurisen segregaation ja rikollisuuden sekä tasapainotamme julkiset menot tuloja vastaaviksi. Toivon mukaan suomen kansa sekä poliitikkomme vasemmalta oikealle ja arvoliberaaleista konservatiiveihin ymmärtävät tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sekä Tokion paras että tyhmin selvisivät tänään
Ai, ai, Arto
Nuoria lahjakkuuksia

Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa

Espanjaan kuuluvaan Ceutaan kohdistuneesta ihmisryntäyksestä on vähitellen saatu tarkempaa kuvaa. Sen pohjalta voidaan nähdä – riippumatta siitä, oliko ryntäyksen takana erillistä valtiollista tai muuta hybriditoimijaa tai ei – mikä meidän eurooppalaisten kannalta on oleellista.

Tulijoiden ääneen lausuttuna tarkoituksena on nostaa omaa elintasoaan sen sijaan, että he pyrkisivät rakentamaan kotimaastaan parempaa paikkaa. Toisaalta tiedämme jo aiemmista nykyaikaisista kansainvaelluksista, ettei näille ihmisille löydy juurikaan käyttöä Euroopassa eikä Suomessa, joten he päätyvät harvoin koulustustaan vastaaviin työtehtäviin. 

Sen sijaan työttömyys on yleistä, sillä niin näyttäisi käyvän täällä Pohjantähden alla noin 50 prosentille pohjoisafrikkalaisista, enkä usko, että marokkolaiset poikkeavat oleellisesti naapurikansoistaan. 

* * *

Meidän suomalaisten on syytä huomata myös se, että pohjoisafrikkalaiset ja länsiaasialaiset näkyvät huomattavasti "paremmin" erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden tilastoissa kuin muut maahanmuuttajat.  Suomalaisittain oman pikantin lisänsä Ceutan tilanteeseen tuo vielä se, että Suomen ainoa nykyaikainen terroriteko oli juuri marokkolaisen maahanmuuttajan tekemä.

Seksuaalirikollisuuden riski puolestaan näyttäytyi ikävällä tavalla Ceutassa, sillä siellä ainakin viisi tyttöä on joutunut sairaalahoitoon jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi. Edellä linkittämässäni Yleisradion jutussa ei avattu sitä, keitä raiskauksesta epäillään, mutta muualla on uutisoitu, että kyse oli laittomista marokkolaisista maahanmuuttajista. 

Nämä tyttöjen raiskaukset alleviivaavat sitä, mitä eurooppalaisille on tarjolla, mikäli me päätämme suostua rauhallisesta kotimaastaan tulleiden marokkolaisten sijoittamiseen EU-maihin. Ja siksi ainakin suomalaisten tulisi palauttaa takaisin Marokkoon kaikki Ceutasta mahdollisesti tänne Suomeen tulevat henkilöt.

Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä – heidän oman todistuksensa mukaan – ryntäyksen syynä ollut elintason kohottaminen ei ole validi peruste turvapaikalle. Eikä siitä pidä sellaista myöskään tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Sitä saa, mitä tilaa

Mies puri koiraa ja iranilaiset amerikkalaisia

Ketään ei kiinnosta, mikäli koira puree miestä. Niinpä sellaisesta ei myöskään kirjoiteta tiedotusvälineissä, eikä ainakaan tehdä suuria otsikoita. 

Toisin on, jos mies puree koiraa. Se on odottamatonta ja siksi myös otsikoiksi kelpaavaa uutisvirtaa.

* * *

Tämä tuli mieleeni, kun käytännössä kaikki merkittävät suomalaismediat uutisoivat (Iltalehti, MTV3, Uutissuomalainen, Erkkomedia, Yleisradio) Iranin asevoimien onnistuneen tappamaan kaksi ja haavoittamaan neljää amerikkalaista sotilasta. Edellisen kerran Iran onnistui ottamaan hengen vihollisestaan viime maaliskuussa ja kaikkiaan se on käynnissä olevan sodan aikana saanut tapetuksi viisitoista amerikkalaissotilasta. 

Wikipedian mukaan iranilaiset olisivat samaan aikaan menettäneet 1 221 sotilastaan. Siten yhden amerikkalaissotilaan hinnaksi tulee noin 81 iranilaista. Eli yksi jenkki vastaa yli kahdeksaakymmentä persialaista muslimia.

Lukua voi verrata vaikkapa talvisotaan, jossa kuoli tai haavoittui noin viisi puna-armeijan taistelijaa jokaista suomalaisten menettämää sotilasta kohti. Tämä viittaa siihen, että amerikkalaiset ovat tänä vuonna iranilaisiin nähden noin 16 kertaa ylivoimaisempia kuin suomalaiset olivat talvisodassa suhteessa venäläisiin. 

* * *

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että jos suomalaisten viisinkertainen ylivoima riitti pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen, niin riittääkö amerikkalaisten 16 kertaa talvisodan suomalaisia suurempi – eli kaikkiaan yli 80-kertainen – ylivoima vihollistaan vastaan kukistamaan iranilaiset. Juuri nyt ei näytä siltä, vaikka amerikkalaiset ovat toki aloittaneet tapahtuneen johdosta kostoiskut.

Sellaisilla ei kuitenkaan voiteta sotia, eikä nähtävästi kyetä edes kaatamaan hallituksia. Sellainen vaatisi maavoimien käyttämistä, mikä tarkoittaisi myös amerikkalaisten sotilastappioiden oleellista kasvua. 

Tähän ei liene valmis edes presidentti Donald Trump, sillä myös hän muistaa Afganistanin sodan, jossa kuoli 2 328 Yhdysvaltain sotilasta. Ja joka päättyi kotirintaman painostuksesta amerikkalaisten – ja heitä avustaneiden eurooppalaisten – tappioon. 

* * *

Edelle kirjoittaman perustella on todennäköistä, että Trumpin sota iranilaisia vastaan päättyy amerikkalaisten nöyryyttävään tappioon. Sen suurimpina kärsijöinä ovat tavalliset iranilaiset, jotka olivat toivoneet keskiaikaisia arvoja noudattavan hallintonsa kukistumista. Sekä tietenkin kaikki maailman ihmiset, jos ja kun Hormuzin salmesta tulee jatkossa iranilaisten kontrolloima kauppareitti, josta läpi pääsemiseen vaaditaan tullimaksu. 

Toinen merkittävä seuraus on se, että iranilaisten vastarinta osoitti amerikkalaisten sotilasmahdin olevan luultua vähäisempi. Tämä on asia, joka on varmuudella pantu merkille Beijingissä, jolla on omia intressejään Itä-Aasiassa. Ja siksi erityisesti Taiwanissa, mutta myös Japanissa, on syytä varautua kiinalaisen imperialismin nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin sota – salaliitto, epäily ja jälkikäteinen besserwisserismi
Kiinalainen juttu
Onko Donald Trump häviämässä Iranin islamisteille omaa tyhmyyttään?

Vuohenraiskaaja jäi kiinni

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt väite, jonka mukaan "19-vuotias afgaanipakolainen on pidätetty Ranskassa useista raaoista raiskauksista, joiden uhrina on ollut sidottuja ja verta vuotavia lampaita ja vuohia". Sen luettuani jäin miettimään kolmea asiaa.

Ensimmäiseksi pohdin, että voiko tämä olla totta? Ja kyllä, samaisessa sosiaalisessa on mahdollista pyytää tekoälyltä vahvistusta erilaisiin kirjoituksiin. 

Näin oli myös tehty ja vastauksen mukaan "Ranskalaiset mediat (Le Figaro, La Provence, France 3) raportoivat, että 19-vuotias afganistanilaismies otettiin kiinni 10. huhtikuuta Pennes-Mirabeaussa lähellä Marseillea sen jälkeen, kun hänet oli tallentunut suljetun piirin kameravalvontaan toistuvasti raiskaamassa vuohia ja lampaita maatilan suojelualueella. Eläimiä oli sidottu ja niissä oli vammoja; häntä odottavat eläinsuojelurikossyytteet (jopa 3 vuoden vankeus + 45 000 euron sakko). Hän saapui oikeuteen tällä viikolla."

Tämän jälkeen ajatukseni siirtyi siihen, että miksi eurooppalaiset poliitikot ovat halunneet tällaisia maahanmuuttajia länsimaihin. Eivätkö he tiedä, että monien nykyaikaisen kansainvaelluksen lähtömaiden kulttuureissa tällainen käytös ei ole lainkaan tavatonta. 

Kolmanneksi mieleeni juolahti vain hetkeä aiemmin lukemani Helsingin sanomien uutinen, jonka mukaan "vasemmiston jättiläiset ja Antti Lindtman pohtivat strategiaa oikeisto­aallon pysäyttämiseksi". 

Sitä käydään Espanjan pääministeri Pedro Sánchezim johdolla. Siis poliitikon, jonka johtama hallitus on juuri äsken tehnyt päätöksen oleskeluluvan antamisesta jopa yli miljoonalle maassaan laittomasti oleskelevalle kehitysmaalaiselle. 

Nähtäväksi jää, löytävätkö Lindtman ja kumppanit keinoja oikeistoaallon pysäyttämiseksi. Ja mitä se voisi tarkoittaa eurooppalaisiin vuohiin kohdistuvien seksuaalirikosten kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Sitä saa, mitä tilaa

Tytti Tuppuraisen maahanmuuttopoliittiset näkemykset eivät edusta suomalaisia eivätkä eurooppalaisia arvoja

Kiusaajaksikin väitetty SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen väitti eilen, että Yhdysvaltain ulkoministeri Marco "Rubio kutsuu Eurooppaa yhteistyöhön arvojen pohjalta, jotka ovat meille vieraita... Hän puhui vahvasti maahanmuutosta sivilisaatioiden rappeutumisen ilmiönä."

Tuppuraisen näkemystä voidaan arvioida esimerkiksi parin vuoden takaiseen Helsingin sanomien mielipidekyselyyn, jonka mukaan 40 prosenttia suomalaista haluaisi siirtää turvapaikanhaun EU-maiden ulkopuolelle ja 31 prosenttia vastusti ajatusta. 

Lisäksi sitä voidaan katsoa Maaseudun tulevaisuuden vuonna 2023 julkaiseman kyselyn perusteella. Siinä 42 prosenttia suomalaisista suhtautui kielteisesti maahanmuuton helpottamiseen ja vain 36 prosenttia suhtautui asiaan positiivisesti. 

Kun vielä huomioidaan, ettei jälkimmäisessä kyselyssä eroteltu työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa, voidaan todeta, että Tuppuarainen on pihalla kuin lumiukko siitä, mitä. suomalaiset ajattelevat maahanmuutosta. Ja siksi on selvää, ettei hän edusta millään tavalla suomalaista, eikä myöskään eurooppalaista, näkemystä maahanmuutosta. 

Toivoa tietenkin sopisi, että tämän ymmärtäisivät myös ne suomalaiset, jotka ovat kannattaneet SDP:tä gallupeissa, sillä muussa tapauksessa on vaarana se, että vuoden 2027 vaalien jälkeen saamme demarivetoisen hallituksen, jonka maahanmuuttopolitiikka perustuu tuppuraismaisille näkemyksille ja arvoille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Wille Rydmanilta räväkkä kannanotto

Helsingin sanomat kertoi tänään siitä kuinka Belgia on vaikeuksissa mafiamaisten huumejengien kanssa, sillä ne käyvät avoimia tulitaisteluita kaduilla ja tuomarit saavat tappouhkauksia. Jutun mukaan näiden porukoiden johtajat koostuvat marseillelaisista, albanialaista ja myös belgialaista, mutta satamissa puuhastelevat – näiden laskuun – paperittomat alaikäiset vastaanottamassa huumekuljetuksia.

Toisin sanoen – vaikka HS ei siitä suoraan mainitsekaan  – kyse on juuri siitä, minkä jokainen tämän blogin lukija on jo arvannutkin. Samoin kuin kansanedustaja Wille Rydman (ps), joka otti sosiaalisessa mediassa harvinaisen räväkästi kantaa tähän asiaan. 

* * *

Rydmanin mukaan: "eurooppalaiset päättäjät levittävät valloittajakansoille punaista mattoa, haluavat valloittajien tavat ja uskonnon oppiaineiksi kouluihin ja syyttävät vihapuheesta niitä, jotka rohkenevat vielä panna vastaan.

Kristallikruunujen valossa eliitti kohottelee maljojaan ja horisee onttoa yhdenvertaisuusliturgiaa nyrpistellen nenää 'rasismille'. Kaduilla juhlasalien ulkopuolella valloittajakansojen edustajat hakkaavat, ryöstävät ja raiskaavat etnisesti eurooppalaiset nuoret ja hukuttavat romahtavan yhteiskunnan huumeisiin. Historia tuskin tuntee typerämpiä hallitsijoita kuin ne aikamme päättäjät, jotka aktiivisesti omilla päätöksillään tilasivat Eurooppaan etnisen ja kulttuurisen itsemurhan."

Päivän aiempi merkintä: Tiedustelujohtajan mukaan Venäjä miehittää Baltian vuonna 2027

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Euroopan Unionin ongelmat ja niiden perussyyt

Euroopan Unionia vaivaa heikko todellisuudentaju eli tosiasioiden ymmärtämisen puute. Siksi oli hyvä, että Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia tuo esille oman näkemyksensä vanhan mantereen asioista. 

Sen mukaan Euroopan ongelmia ovat taloudellisen painoarvon lasku, ylisääntely, hallitsemattomaksi nähty muuttoliike ja syntyvyyden romahdus. Amerikkalaisten lista ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä siihen on lisättävä yletön arvoliberalismi.  

Nämä kaikki ovat asioita, jotka kuka tahansa älyllisesti rehellinen eurooppalainen voi todeta todellisiksi. Tarkemmin ajateltuna kaikki viisi kohtaa eivät kuitenkaan ole toisistaan riippumattomia, vaan ne jakautuvat perus- ja seurannaisongelmiin - siis ultimaattisiin ja proksimaattisiin tekijöihin. 

EU:n ultimaattisia ongelmia ovat ylisääntely ja yletön arvoliberalismi. Ensin mainitun seurauksena maanosamme talous on menettänyt kansainvälisen kilpailukykynsä ja jälkimmäinen on puolestaan tuottanut syntyvyyden romahduksen ja hallitsemattoman muuttoliikkeen. 

Tämä lista ei ole yhdentekevä, vaan se tulisi ymmärtää sekä kansalaisten että poliitikkojen tasolla, sillä vain sitä kautta Euroopan Unioni voi katkaista luisunsa kohti köyhyyttä ja surkeutta. Ja siten varmistaa kansalaistensa elintaso ja turvallisuus sekä myös kyky puolustaa aktiivisesti omaa etuansa kansainvälisten turbulenssien pyörteissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matias Marttinen pitää kiinni hallituksen tavoitteesta
Nyt nähdään, onko EU maailmanpolitiikan toimija vai paperitiikeri?
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Työttömyyttä ja valonpilkahduksia

Eilen julkaistiin uudet työttömyysluvut, jotka ovat kieltämättä huonot: peräti 10 prosenttia 15-74-vuotiaista oli työttöminä. Yhtenä syynä siihen on se, että Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työllistyminen näyttää erittäin heikolta: vajaan kuukauden takaisen jutun mukaan vain noin 60 prosenttia heistä oli työssä. 

Tilanne on surkein Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden ihmisryhmien parissa ja heti heidän jälkeensä tulevat Saharan eteläpuolisesta Afrikasta saapuneet. Näistä ryhmistä vain hiukan yli puolet 20-64-vuotiaista on ansiotyössä. Listan toisessa päässä ovat EU:n, EFTA:n ja Pohjois-Amerikan alueilta tulleet, joiden työllisyysaste on jopa parempi kuin suomalaisen kantaväestön. 

Siksi on hiukan outoa, ettei nyt julkistettujen kymmenen prosentin työttömyyslukujen uutisoinnissa pohdittu lainkaan maahanmuuttajien osuutta. Tai no, ehkä se oli suorastaan tarkoituksellista – ottaen huomoioon suomalaisten valtamedioiden maahanmuuttopoliittisen suuntautumisen.

* * *

Onni onnettomuudessa on se, että valoa on kuitenkin näkyvissä. Eilinen positiivinen välähdys tuli Turun telakalta, joka sai jälleen uuden laivatilauksen, jonka nettovaikutus Suomen talouteen on noin miljardi euroa. 

Eikä kai sitäkään voi väheksyä, että suomalaiset ovat mukana heliumin kvanttitietokoneisiin tarvittavaan isotooppiin liittyvässä – tieteiskirjallisuudelta kuulostavassa – kehitystyössä, jonka tavoitteena on sen kuusta hakemisen metodologian kehittäminen. Nähtäväksi kuitenkin jää, milloin tulee valmista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Positiivisia uutisia

Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle

Eilisen illan moraaliposeerauskirjoituksen jälkeen on hyvä jatkaa toisella samanlaisella.  MTV3 nimittäin kertoi, että Suomi on hankkinut tällä vuosikymmenellä raskaita aseita eniten Israelista. Tämä on hyvä, sillä se kertoo maamme puolustuvoimien käyttävän vähiä resurssejaan tehokkaasti - eli ostavan parasta, mitä on saatavilla. 

Vastineeksi Suomi on vienyt omaa sotilasmateriaalituotantoaan Lähi-idän ainoaan demokratiaan. Tosin tämän kaupan mittasuhde ei ole kovin suuri - vuonna 2023 vain 400 000 euroa koostuen lähinnä erilaisista suojavarusteista.

* * *

Näin ei ole kaikkialla Euroopassa, vaan muutenkin omista NATO-velvoitteistaan venkoileva Espanja on jopa keskeyttänyt jo sovittuja asekauppojaan juutalaisvaltion kanssa. Asiasta kertova artikkeli ei kuitenkaan kerro, onko se hankkinut niiden sijaan kehnompaa - tai ainakin tositilanteessa testaamatonta - sotamateriaalia vai jättänyt aukon omaan puolustukseensa. 

Myös Slovenia on päättänyt moraaliposeerata ja ilmoittanut pidättäytyvänsä israelilaisten aseiden ostamisesta - tosin se ei ole sieltä mitään ostanutkaan. Ehkäpä sloveenit - ja espanjalaiset - luottavat siihen, että muut eurooppalaiset - tai jopa amerikkalaiset - huolehtivat heidänkin puolustuksestaan. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että venäläinen imperialismi on Ukrainaan kohdistuneella aggressiivisuudellaan osoittanut olevansa voimissaan. Ja siksi on parempi huolehtia siitä, että Moskovan kulloinenkin tsaarintekele ymmärtää varmasti pysyä erossa eurooppalaisista demokratioista. 

Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska Ukraina on käytännössä yksinään kyennyt pysäyttämään venäläisten laajamittaisen hyökkäyksen ja jopa iskemään aivan Suomen rajan tuntumaan. Siksi riittää, että kukin maa huolehtii omasta tontistaan - ja tekee sen mieluiten tehokkaaksi osoittautuneella kalustolla. 

Sellaista on saatavilla erityisesti Israelista, joka on joutunut vuosikymmenestä toiseen kehittämään ja testaamaan omaa kalustoaan tositilanteissa. Ja siksi sikäläisten aseiden biokotointi moraaliposeerausperusteilla on täsmälleen yhtä älykästä kuin omaan jalkaan ampuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monta kärpästä yhdellä iskulla
Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee

Grönlannin rekikoira eli qimmit

Grönlannin inuiitit ovat käyttäneet omaa rekikoiraansa apunaan yli 800 vuoden ajan. Tämän koirarodun - qimmitin - kanta on pienenemässä nopeasti useista syistä, kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja moottorikelkkojen käytön lisääntyminen. 

Tuoreessa monikansallisessa tutkimuksessa tutkittiin näiden koirien ja niiden esi-isien geenien muuntelua selvittääkseen, kuinka vuosisatojen eristäytyneisyys on muovannut qimmitien populaatioita. Lisäksi tutkijoita kiinnosti, millainen vaikutus eurooppalaisten mukanaan tuomilla koirilla on ollut nykyisiin Gronlannin rekikoiriin. 

Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa alueellista koirapopulaatioita sekä todisteita siitä, että koirien genomeihin oli vaikuttanut kaksi kertaa kanadalaisisten inuiittien koirista peräisin olevaa geneettistä ainesta. Sen sijaan nykyisissä qimmit-koirissa on vain vähän eurooppalaista perimää. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että koirissa oli vain vähän viimeaikaista sisäsiittoisuutta, vaikka niiden monimuotoisuuden taso oli alhainen. Tämä tilanne on hyvä, mutta sikäli vaarallinen, että mikäli näiden koirien lisääntymisessä hyödynnetään koirien jalostuksessa yleistä sisäsiittoisuutta, saattavat haitalliset geenimuodot yleistyä ja vaikuttaa sitä kautta koko koirarodun elinvoimaan.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksiaan voidaan käyttää Grönlannin rekikoirien suojelutoimissa niiden ympäristön muuttuessa yhteiskunnallisen kehityksen mukana varsin nopeasti. Tämä olisi sikäli tärkeää - tai ainakin mielenkiintoista - että koirarotu on yksi maailman vanhimmista. 

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ampui miehen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille 
Russakan ihmeelliset seikkailut
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Alexander Stubb väänsi rautalankaa

En lähde tässä ruotimaan Donald Trumpin Ukraina-puheita. Sen sijaan kiinnitän teidän, arvoisat lukijani, huomion siihen, mitä oma presidenttimme Alexander Stubb sanoi eilen. 

Hänen mukaansa eurooppalaisten "on vakuutettava Yhdysvallat siitä, että Ukrainan tulevaisuus on kohtalonkysymys ei vain Ukrainalle, vaan myös Euroopan turvallisuudelle, kansainväliselle järjestelmälle ja Yhdysvaltain asemalle suurvaltana". Toisin sanoen Trumpille on tehtävä selväksi - vaikka rautalangasta vääntämällä - viimeistään nyt ne faktat, jotka häneltä ovat jääneet huomaamatta tai ymmärtämättä. 

Presidentti korosti myös, että "nyt jos koskaan pitää toimia: pitää antaa Ukrainalle maksimaalinen tuki ja Venäjälle maksimaalinen paine... Suomi tukee Ukrainan perustuslakia ja demokraattisesti valittua presidenttiä eli Zelenskyiä. Ukraina ei voi hävitä tätä sotaa." 

Toisin sanoen Stubb haluaa tehdä selväksi sekä venäläisille, ukrainalaisille että Trumpille sen, että Eurooppa on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisesti Ukrainan puolella, eikä tule hyväksymään sellaista rauhaa, jonka Putin ja hänen hallintonsa voisivat tulkita omaksi voitokseen. Näin siksi, että sellaisesta seuraisi ainoastaan uusi Putinin sotilaallinen aggressio joko Ukrainaa tai jotain muuta Venäjän rajanaapuria kohtaan.

Lisäksi presidentti kertoi, että "Euroopan instituutioiden johtajat kertovat lähipäivinä, millä tavalla eurooppalaista puolustusta vahvistetaan". Eli korosti sitä, etteivät eurooppalaiset aio jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan ottavat turvallisuutensa ja tulevaisuutensa - lopultakin - omiin käsiinsä vahvistaen sitä kautta asemaansa sekä suhteessa Venäjään että myös Trumpin Yhdysvaltoihin.

Kannanotot ovat sinänsä erinomaisen hyviä ja oikeaan osuneita, mutta valitettavasti meidän on vielä odotettava niihin vahvistusta muilta eurooppalaisilta johtajilta. Toivon mukaan he sekä jakavat Suomen presidentin näkemykset että ovat yhtä päättäväisiä kuin hän niiden toimeenpanon suhteen siinäkin tapauksessa, että presidentti Trump päättää jatkaa veljeilyään Putinin kanssa pyrkien myymään tälle Ukrainan jonkinlaisen diilin kautta - kuten juuri nyt näyttäisi olevan tapahtumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Ylen A-studio: poliittista korrektiutta vai ymmärtämättömyyttä?

Eilisessä A-studiossa käytin keskustelua siitä, miten Venäjän sotataloutta ylläpitävä öljy- ja kaasukauppa kukoistaa, vaikka se on periaatteesa asetettu boikottiin. Raakaöljyä kuljetetaan Intiaan, missä se jalostetaan venäläisten omistamassaan öljynjalostamossa vietäväksi EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Eikä edes maakaasuputkia saada suljetuksi.

Asiantuntijoista professori Kari Liuhto totesi ohjelmassa, että pääsyy venäläisen öljyn kauppaan on kysyntä. Öljyä ostetaan siitä huolimatta, että se tulee alkujaan Venäjältä. Professori Veli-Pekka Tynkkynen puolestaan kertoi, että toinen ongelma on Euroopan suuri riippuvuus venäläisestä putkikaasusta. 

Lisäksi hän kertoi, että populistit oikealla ja vasemmalla ovat sitä mieltä, ettei venäläisten kanssa käytävää kauppaa saisi rajoittaa, koska energian hinnan pitää olla alhaalla. Tätä täydensi toimittaja Anna Karismo kertomalla, että esimerkiksi pian vaaleihin käyvässä Saksassa "osin äärioikeistolaisen ja Venäjämielinen" AfD on kasvattanut kannatustaan. Lisäksi hän mainitsi, että Unkari ja Slovakia haluaisivat jopa lisätä energian tuontia Venäjältä.

Tätä kuunnellessani tuntui kuin katselisin kissan kiertävän kuumaa puuroa. Näin siksi, ettei kukaan maininnut sanaakaan siitä, miksi eurooppalaiset niin sanotut populistipuolueet kasvattavat suosiotaan. Eli kehitysmaalaisten maahanmuuttoa, joka on johtanut monien eurooppalaisten yhteiskuntien syvälliseen muutokseen ja ihmisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen. 

Tämän seurauksena eurooppalaiset antavat vaaleissa äänensä yhä useammin sellaisille poliittisille toimijoille, jotka lupaavat pysäyttää kansainvaelluksen. Eivätkä he tässä oman ympäristönsä kurjistumistilanteessa pane painoa niiden muille poliittisille tavoitteille.

Toisin sanoen Venäjä hyötyy - ja Ukraina kärsii - tällä hetkellä voimakkaasti EU:n ja eurooppalaisten päättäjien viime vuosikymmeninä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, koska kaikkien maiden maahanmuuttokriittiset puolueet eivät toimi ulkoisen turvallisuuden kysymyksissä samalla lailla vastuullisesti kuin Suomen Perussuomalaiset.  

Palaan vielä eiliseen A-studioon. Sitä katsoessani mietin, että tunnistivatko professori Tynkkynen ja toimittaja Karismo Euroopassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan merkityksen venäläisten energiakaupan taustalla, mutta vaikenivat siitä niin sanotun poliittisen korrektiuden takia. Vai eivätkö he edes ymmärtäneet koko asiaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Ranska kaipaa poliittista suvaitsevaisuutta

Lapsenraiskaaja muistutti italialaisen oikeusistuimen päätöksen haitallisuudesta

Italialainen oikeusistuin on päättänyt, että Albaniaan siirrettyjen egyptiläis- ja bangladeshilaismiesten tilanne ei vastaa kriteerejä, joiden mukaan turvapaikanhakijoita voidaan siirtää Albaniaan. Ja siitä syystä pääministeri Giorgia Melonin hallituksen pitää noutaa heidät takaisin Italiaan.

Oikeusistuin vetosi asiassa EU-tuomioistuimen ratkaisuun, jonka mukaan valtioiden osia ei voida julistaa turvallisiksi. Melonin puolue totesi päätöksen poliittisesti motivoituneeksi.

Nähtäväksi siis jää, noudattaako Italian hallitus oikeuden päätöstä ja siirtää turvapaikanhakijat takaisin Italiaan. Vai keksiikö se keinon lykätä tai jopa kokonaan kiertää oikeuden päätös tavalla tai toisella. 

Samaan aikaan Suomen korkein oikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan vähän yli kolmekymppisen Achraf Ben Moussan, 32, törkeä lapsenraiskaus katsottiin viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen arvoiseksi. Ja samalla muistutti meitä karulla tavalla siitä, miksi humanitaarinen maahanmuutto on suomalaisille - ja ylipäänsä eurooppalaisille - haitallista ja kannattaisi minimoida mahdollisuuksien mukaan. 

Valitettavasti italialaisen oikeusistuimen päätös kuitenkin vaikeuttaa eurooppalaisten valtioiden keinoja vähentää humanitaarisen maahanmuuton haittoja. Ja siitä syystä Melonin hallituksen on syytä valittaa päätöksestä maan oman ja EU:n lainsäädännön tarjoamien oikeudellisten mahdollisuuksien mukaisesti. Sekä tarvittaessa käynnistää poliittinen prosessi asian korjaamiseksi koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan

Iso-Britanniassa on mennyt läpi lakiesitys, jonka seurauksena turvapaikanhakijat voidaan jatkossa viedä Ruandaan odottamaan turvapaikkapäätöstään. Aivan vielä näin ei kuitenkaan tehdä, sillä kuningas Charlesin pitää ensin vahvistaa laki ja sen jälkeen niin sanotut ihmisoikeusaktivistit järjestänevät oikeudenkäyntifarssin, jonka jälkeen asialle on myös oikeuden päätös. 

Jatkossa tulemme siis näkemään turvapaikanhakijoiden joukkolennätyksiä Euroopasta Afrikkaan. Lisäksi brittien uuden lain mukaan mahdollinen turvapaikkakin oikeuttaisi hakijansa jäämään vain Ruandaan - eikä siis värisyttämään britannialaista yhteiskuntaa. 

Tapauksessa erityisen mielenkiintoista on se, että pääministeri Rishi Sunak on suoraan sanonut lain säätämisen tarkoituksena olleen pelotevaikutuksen luominen Britanniaan suuntaaville turvapaikanhakijoille. Toisaalta oppositiossa on epäilty, ettei sillä ole vaikutusta kanaalin yli pyrkivien ihmisten määriin. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka laki tulee vaikuttamaan Englanin kannaalin yli pyrkivien turvapaikanhakijoiden määriin. Eli saavuttaako se tavoitteensa ihmisvirtojen uudelleensuuntaamiseksi vai jatkuuko entinen meno sillä erotuksella, että brittien verovaroja käytetään tulijoiden lähes 6 500 kilometrin lentomatkoihin? 

Kysymys on aiheellinen, sillä Brittien oman parlamentaarisen toimielimen mukaan Ruanda-ohjelma maksaa lähes kaksi miljoonaa puntaa Afrikkaan lähetettävää turvapaikanhakijaa kohden. Mikäli tämä arvio pitää paikkansa, tulee lasku nykyajan kansainvaelluksen torjumisesta olemaan melkoinen. 

Toisaalta on niin, että mikäli elintasopakolaisten virrat todella ohjautuisivat tehdyn päätöksen seurauksena tehokkaasti muualle, säästyisi Lontoon hallinnolta monin verroin enemmän rahaa. Ja ennen kaikkea Britannian asujaimiston muutosprosessi, jota joskus näkee kutsuttavan myös väestönvaihdoksi, hidastuisi aivan oleellisesti nykyisestä. Ja sen seurauksena Britannian väestö säilyisi - pitkälle tulevaisuuteen - pääosin eurooppalaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä
Onko EU tekemässä ensimmäistä järkevää turvapaikkapoliittista päätöstään?

Euroopan siirtyminen oikealle jatkui

Eurooppalaisessa politiikassa puhaltavat nyt raikkaat tuulet. Siitä viimeisin esimerkki on Portugalista, jossa käytyjen vaalien jälkeen keskustaoikeistolainen demokraattinen liittouma -koalitio on saamassa suuren vaalivoiton. Lisäksi äärioikeistolaiseksi tituleerattu Chega-puolue on kolminkertaistamassa oman kannatuksensa. 

Siten on todennäköistä, että myös Portugali saa samantyyppisen hallituksen kuin Suomi eli sen suurimmaksi puolueeksi tulee perinteisen keskustaoikeiston edustaja ja lisäksi mukana on maassa viime vuosina harjoitetun maahanmuuttopolitiikan muutosta ajava puolue. Näin päättyy samalla lähes kymmenen vuotta jatkunut sosialistien ummehtunut hallintokausi, jonka aikana maan talous on Suomen tavoin ollut seisahduksissa.

Siitä huolimatta portugalilaiset ovat saanet julkisen taloutensa siinä mielessä tasapainoon, että sen selvästi Suomea korkeampi velkaantumisaste on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Eikä tähän ole odotettavissa muutosta vallanpitäjien vaihdoksen seurauksena, sillä vaalivoittaja lupasi vaalikampanjassaan vauhdittaa Portugalin talouskasvua alentamalla veroja sekä parantamalla epäluotettavaa julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Siis samoilla lääkkeillä kuin Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo korjata Suomen taloutta.

Chegan nousu puolestaan liittyy Portugalin maahanmuuttopolitiikkaan, jonka seurauksena ulkomailla syntynyt väestö on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana ja muodostaa nykyisin noin kymmenesosan koko maan asukkaista. Puolueen vaalilupauksia olivat tiukempi kontrolli maahanmuuttoon ja korruption torjuntaan sekä joidenkin seksuaalirikollisten kemiallisen kastroinnin salliminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton
Portugalin ja Suomen eläkeläiset

Suomalaiset maailman kahdeksanneksi älykkäin kansa

Sattui silmiini tällainen maailman kansojen älykkyystilasto. Sen mukaan suomalaiset ovat maailman kansoista kahdeksaksi älykkäimpiä. 

Edellä ovat vain Japani, Taiwan, Singapore, Hong Kong, Kiina, Etelä-Korea ja Valko-Venäjä. Lisäksi kymmenen joukkoon pääsevät Liechtenstein ja Saksa. Näiden kaikkien maiden kansalaisten lisäksi vielä hollantilaiset ja virolaiset pääsevät yli sadan pisteen muiden valtioiden asukkaiden jäädessä kaksinumeroisiin lukuihin.

Vastaavasti pahnanpohjimmaisina maailman valtioista ovat Nepal, Liberia, Sierra Leone ja Guatemala, joiden asukkaiden älykkyysosamäärät jäävät alle viidenkymmenen. Lisäksi alle kuudenkymmenen jäävät Kap Verden, Gambian, Nicaraguan, Guinean, Norsunluurannikon, Ghanan, Etelä-Sudanin, Mauritanian, Malin ja Togon kansalaiset. 

Jos noita kahta älykkyyden ääripäätä lähtee tarkastelemaan ennakkoluulottomasti, huomaa että maailman älykkäimmät kansat asuvat Itä-Aasiassa ja vasta niiden jälkeen tulevat eurooppalaiset. Vastaavasti listan häntäpää on voimakkaasti painottunut afrikkalaisiin pienellä väliamerikkalaisella vivahteella. 

Tämä järjestys on vahvassa korrelaatiossa sellaisten tilastojen kanssa, jotka kertovat siitä, kuinka hyviä paikkoja eri valtiot ovat asukkailleen asua. Tosin näiden tilastojen välillä on myös eroja, sillä esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksin perusteella eurooppalaiset yhteiskunnat ovat aasialaisia edellä. Toisaalta loppupäässä korostuu afrikkalaisuus vieläkin selvemmin kuin älykkyystilastossa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, ettei korrelaatio välttämättä merkitse syy-seuraussuhdetta, vaikka älykkyys onkin varsin mahdollinen selitys edellä mainitsemilleni kansojen välisille eroille. Samoin on syytä huomata, etteivät edes kansojen väliset älykkyyserot tarkoita välttämättä perinnöllisiä eroja, sillä esimerkiksi lapsena koettu aliravitsemus tai hyvä koulutusjärjestelmä vaikuttavat ihmisten älykkyyden kehitykseen. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita, etteikö myös älykkyyteen vaikuttavilla geeneillä olisi merkitystä.

Joka tapauksessa on hyvä, että maailmalla tehdään edelleen vertailevaa tutkimusta eri kansojen älykkyydestä, vaikka se tuntuukin olevan Suomessa kiellettyä tai ainakin voimakkaasti paheksuttua ellei suorastaan rasismia. Tosiasioiden tunnustaminenhan on viisauden alku, eikä maailmasta tule yhtään nykyistä parempi paikka ilman suurta viisautta, hyvä jos edes sen kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Virallisen totuuden mukaan ihmisryhmillä ei ole eroa älykkyydessä tai muissakaan henkisesti tärkeissä asioissa. Tämä on sikäli merkittävää, että kyseisen "totuuden" perusteella voidaan kehitysmaiden kurjan tilanteen syynä pitää yli puoli vuosisataa sitten päättynyttä imperialismia. 

Olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut tähän aiheeseen liittyen afrikkalaistaustaisista ihmisistä, koska edellä mainitusta virallisesta totuudesta voidaan johtaa sellainen oletus, että kaikkien ihmisryhmien hallitsemat valtiot tulevat ajan myötä saavuttamaan samanlaisen elintason kuin vaikkapa Euroopassa on. Tai jos sellainen on olemassa jo valmiiksi, se säilyy sukupolvesta toiseen samaan tapaan kuin eurooppalaisillakin. 

Jälkimmäisen tapauksen "mannekiinina" toimii apartheidin vuonna 1993 taakseen jättänyt Etelä-Afrikka. Siellä valta on ollut mustaihoisella väestön enemmistöllä jo 30 vuotta, jonka aikana maan BKT:lla mitattu talouskehitys per asukas on jakaantunut kahteen osaan. 

Vuosina 1993-2011 maan talous kasvoi nopeasti, mutta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tämä positiivinen kehitys on halvaantunut. Toisaalta maan taloudessa ei ole tapahtunut myöskään varsinaista romahdusta.

Jos sitten pyytää edellä linkitetyltä maailmanpankin tilastosivulta maita, joiden talous on kooltaan samankaltainen kuin Etelä-Afrikan, saa katsottavakseen Valko-Venäjän, Botswanan, Thaimaan sekä Bosnian ja Herzegovinan BKT-käyrät. Näistä erityisesti kahden ensin mainitun talouskehitykset muistuttavat selvästi Etelä-Afrikkaa nousuineen ja halvaantumisineen. 

Botswanan kohdalla syynä samankaltaisuuteen lienee maantieteellinen ja taloudellinen läheisyys Etelä-Afrikkaan, mutta Valko-Venäjällä syyn täytyy olla jossain muualla. Kyse lieneekin lähinnä Venäjän nykyisen stalinissimuksen eli Vladimir Putinin toimien negatiivisista vaikutuksista nukkevaltioonsa.

Siksi oli mielenkiintoista havaita Ilta-Sanomissa pikku-uutinen siitä, kuinka Etelä-Afrikan valtapuolue Afrikan kansalliskongressi on lähettänyt korkeita edustajiaan Venäjälle. Sen tarkoituksena on keskustella "maailmanjärjestyksen uudistamisesta" Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä-puolueen kanssa. 

 

Nähtäväksi jää, minkälaisiin maailmanjärjestyksen uudistamistoimiin eteläafrikkalaiset ja venäläiset lopulta ryhtyvät. Ja vielä mielenkiintoisempaa on nähdä, millä tavoin Saharan eteläpuolisen Afrikan vauraimman talouden tulevaisuus muotoutuu Putinin kainalossa. Ja mitä sen seurauksena voidaan mahdollisesti tulkita sitä hallitsevan ihmisryhmän älykkyydestä ja muista henkisesti tärkeistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Poliittisesti korrektit Nigerian jorubalaiset ja Italian toskanalaiset

Ihmisten jakaminen virallisiin tai epävirallisiin rotuihin on ollut käytössä ainakin eliölajien nykyisen luokittelujärjestelmän kehittäneen ruotsalaisen Carl von Linnén ajoista asti. Se oli nimittäin juuri hän, joka luokitteli ihmiskunnan amerikkalaiseen, eurooppalaiseen, aasialaiseen ja mustaan rotuun, joka vastaa suurelta osin vielä minun nuoruudessani vallinnutta rotukäsitystä mongolidisesta, kaukasialaisesta ja negridisestä rodusta.  

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on ihmisten luokittelusta rotuihin tullut kuitenkin viime vuosikymmeninä poliittisesti epäkorrektia. Se johtunee pääosin siitä, että tietyissä maissa - erityisesti USA:ssa - on esiintynyt rotukäsitteiseen pohjautuvia ihmisiä eriarvoistavia käytäntöjä.

Toisaalta on niinkin, etteivät rotuluokittelut vastaa ihmisryhmien välisiä geneettisiä suhteita, vaan Saharan eteläpuoliset afrikkalaisryhmät ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin maailman kaikki muut ihmisryhmät yhteensä. Toisaalta afrikkalaiset erottuvat muista ihmisistä myös sikäli, ettei heissä esiinny juurikaan neandertalilaista tai denisovalaista geeniainesta, jollaista taas löytyy kaikista muista ihmisryhmistä. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista havaita, että Yhdysvaltojen kansallisten akatemioiden paneeli ohjeisti kuluneella viikolla, ettei kokonaisia genomeita analysoivien eli genomiikan tutkijoiden tulisi käyttää rotukäsitettä lainkaan kuvaamaan väestön geneettistä perimää, vaan sen sijaan käyttää tarkkaan harkittuja eksakteja termejä. 

Ohjeistus julkaistiin sen jälkeen, kun kansalliset terveyslaitokset olivat pyytäneet tietoa siitä, miten väestöjä voidaan kuvata genomiikkaan liittyvissä tutkimuksissa. Ja sen mukaan ajatus siitä, että ihmiset kuuluisivat geneettisesti erillisiin rotuihin, on tieteellisesti virheellinen. 

Siksi paneeli suositteli rotukäsitteen sijaan käytettäväksi henkilön etnistä taustaa, kuten latinoa, maantieteellistä sijaintia, kuten japanilaista, tai alkuperäisalueen nimeä, kuten afrikkalaista, vain tietyissä tapauksissa. Sellainen on erityisesti terveydenhuoltoon liittyvien eriarvoisuuksien tutkimus, koska rotukategoriat voivat olla hyödyllisiä käsitteitä kuvattaessa ihmisten kokemaa rakenteellista rasismia. 

Sen sijaan esimerkiksi tauteihin assosioituneiden geenien tai ihmisen evoluution tutkimuksissa väestöjä tulisi kuvailla käyttäen esimerkiksi geneettistä samankaltaisuutta tai sitä, kuinka läheisiä jäsenten geenit ovat suhteessa tiettyjen väestöjen referenssigenomeihin, kuten Nigerian jorubalaisiin tai Italian toskanalaisiin. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhdytäänkö myös tällaista luokittelua pitämään ajan myötä poliittisesti epäkorrektina. Näinhän voisi käydä esimerkiksi sellaisessa - sinänsä täysin hypoteettisessa tilanteessa - jossa tutkimukset sattuisivat osoittamaan jorubalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavien maahanmuuttajien syyllistyvän toskanalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavia ihmisiä useammin naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön heille hädältä ja vainolta suojaa tarjonneissa valtioissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään

Venäjällä valmistettu ohjus iskeytyi eilen Puolan maaperälle. Kuka ampui? Miksi ampui? Vai oliko kyseessä vain vahinko? Vai provokaatio? Vai jotain muuta?

Näihin kysymyksiin saataneen lähipäivinä vastauksia, kun tapausta tutkitaan. Siis käytetään hyväksi tieteellistä lähestymistapaa ja tutkimuksen kautta kehitettyjä menetelmiä. 

Siksi päätin tänään - paremman tiedon toistaiseksi puuttuessa Puolan tapahtumista - tarttua tiedebarometriin, jonka mukaan 76 prosenttia suomalaisista uskoi tieteen ja tekniikan kehityksen muuttavan ihmisten arkielämää paremmaksi seuraavien 10–20 vuoden aikana. Tämä kertoo siitä, että ihmisten luottamus tieteeseen ja sen tekijöihin on säilynyt varsin korkeana. Siitä kertoo myös se, että suomalaisten luottamus yliopistoihin ja korkeakouluihin on viime vuosina noussut tasaisesti.

Toisaalta myös tieteeseen skeptisesti suhtautuvien määrä on kasvanut. Tälle kannalle oli asettunut erityisesti niitä ihmisiä, jotka aiemmissa kyselyissä eivät olleet tienneet tai kertoneet omaa suhtautumistaan tieteen tekemiseen. 

Puoluekantojen mukaan tieteeseen luotettiin Vihreiden ja Kokoomuksen äänestäjien parissa eniten ja Perussuomalaisten kannattajien joukossa muita vähemmän. Suuria tunteita herättävistä tiedekysymyksistä taas evoluutioteorian hyväksyntä elämän monimuotoisuuden selittäjänä oli kasvussa, kun taas ilmastonmuutokseen ihmiskunnan suurena uhkana suhtauduttiin aiempaa skeptisemmin. 

* * *

Tuosta viimeisestä tulikin sitten mieleeni sanoa pari sanaa myös tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jossa tutkijat Mikko Weckroth ja Sanna Ala-Mantila olivat selvittäneet eurooppalaisten suhtautumista ilmastonmuutoksen väitettyyn uhkaan. Siinä nimittäin näkyi muutamia mielenkiintoisia seikkoja. 

Tutkimuksen mukaan epäilevä suhtautuminen ilmastonmuutokseen oli maalla asuvien parissa suurkaupunkien eläjiä yleisempää. Myös suurempi huoli ilmastonmuutoksesta sekä ympäristömyönteiset normit liittyvät asumiseen alueella, joiden väestö on kasvussa. Nämä maantieteelliset erot olivat riippumattomia ihmisten sosioekonomisista taustatekijöistä tai poliittisesta kannasta. 

Tutkimuksesta ilmeni myös, että ilmastonmuutosasenteet ja sitoutuminen energiansäästöön korreloivat vahvasti koulutustasoon. Pienipalkkaisemmat ihmiset tunsivat olevansa vähemmän ympäristömyönteisiä, mutta tutkimus kuitenkin osoitti yllättäen, että tästä huolimatta he olivat isotuloisia sitoutuneempia energiaa säästävään käyttäytymiseen. 

Toisin sanoen syntyi vaikutelma, että isopalkkaisilla kaupunkilaisilla aatokset lentävät korkealla ja huoli on suurta, mutta käytännössä ei juurikaan vaivauduta muuttamaan oikeaa elämää. Tämä on varsin mielenkiintoinen ristiriita - joskaan ei ainakaan itselleni kovin yllättävä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus