Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

MTV3 kertoi, että Chicagolaisen ilmastotutkimuslaboratorion tutkijat ovat arvelleet "super-El Niñon" aiheuttaman äärimmäinen kuumuuden voivan johtaa jopa 451 000 ylimääräiseen kuolemaan maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttamiin riskeihin lukeutuvat tulvat sekä äärimmäinen kuivuus ja lämpötilat.

Ilmastotutkijoiden mukaan juuri korkeat lämpötilat ja niiden vaikutukset aiheuttavat mainitut lähes puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, koska äärimmäisen kuumat päivät tulevat lisääntymään jopa 44 prosenttia tavanomaiseen vuoteen nähden. Ja niiden seurauksena kuivuusjaksot, maastopalot ja tulvat yleistyvät. 

* * *

Kaiken tämän lopputuloksena saattaa olla jopa ihmisten lamaantuminen. Ja siksi suurimman riskin aluille – kuten Nigeriaan, Indonesiaan ja Sudaniin –  tulisi rakentaa yhteisöllisiä viilentymispaikkoja asukkaille, palkata lisää hoitohenkilökuntaa lämpötilapiikkien aikana sekä hankkia parempia suojavarusteita etenkin ulkona työskenteleville. Sellaisten rahoittamiskysymykseen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, mutta eiköhän lasku löydä tiensä myös Euroopan Unionin alueelle. 

Super-El Niñon pahimman kauden on arveltu ajoittuvan kuluvalta syyskuulta helmikuulle, mutta ennenaikaisia kuolemia arvellaan tapahtuvan tavanomaista enemmän aina kesä–heinäkuulle ensi vuoteen. Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. 

Ja varautukaamme kustantamaan lisää katastrofiapua ennustetun lämpöpiikin runtelemille alueille. Etenkin siinä tapauksessa, että ensi kevään vaalit johtavat vallan siirtymiseen kohti politiikan vasenta laitaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Tyhmimmän kansanosan suuruus

Eilisen kahden kirjoituksen (yksi, kaksi) "juhlapäivän" jälkeen on aika palata arkeen. Ja mikäpä siihen kävisi paremmin kuin demareiden politiikan tarkasteleminen. 

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmania (sd) nimittäin kävi melkein sääliksi, kun hän puolueensa kesäkokouksessa yritti keksiä kritisoitavaa hallituksen talouspolitiikasta. Niinpä hän tarjoili sekä jakopolitiikkaa että tempputyöllistämistä potentiaalisille äänestäjilleen. 

Lindtmanin jakopoliittinen lista sisältäisi alle 30-vuotiaille työttömille työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikkaa veronmaksajien tuella, eläkkeelle pääsyä pitkäaikaistyöttömille, valtionraha yrityksille pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä, kotitalousvähennystä, pienyrityksille 25 prosentin verohyvityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta ja arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista sekä sosiaaliturvan suojaosien uudistamista työn vastaanottamisen kannustamiseksi.

Eikä Lindtman unohtanut myöskään retoriikkaa, vaikkei mikään varsinainen ruuneperi olekaan. Niinpä hän huomautti sinänsä aivan oikein, että työllisiä on nyt noin 70 000 vähemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka Suomi lähti tälle vaalikaudelle historiansa korkeimmasta työllisyydestä. 

* * *

Suomalaisten työllisten määrän vähenemiseen ovat vaikuttaneet sekä pitkään jatkunut heikko suhdannetilanne – johon maailmanpoliittiset tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet – että Petteri Orpon (kok) hallituksen toimet, jotka pitkällä aikavälillä pyrkivät lisäämään työn tekemisen ja työvoiman palkkaamisen kannustimia, mutta samalla heikentävät lyhyen aikavälin kokonaiskysyntää. Toisin sanoen talouden pohjaa on tervehdytetty vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. 

Orpon hallitus on siten tehnyt toimia, joiden seurauksena suomalainen talous voi nyt lähteä taloudellisesti terveeseen kasvuun, jossa yrittäminen ja työllistäminen kannattavat aiempaa paremmin. Ja sitä kautta Suomen taloudesta tulee aiempaa dynaamisempi markkinatalouden ristiaallokossa.

Antti Lindtmanin ja koko opposition kannalta tilanne on ikävä. Hallituksen talouspolitiikan tulokset ovat alkaneet nyt näkyä suomalaisten yritysten ja sitä kautta koko kansantaloutemme toiminnassa. Siitä on viime aikoina raportoinut Tilastokeskus, jonka mukaan esimerkiksi teollisuustuotanto kasvoi kesäkuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta, teollisuuden liikevaihto kasvoi 13,5 % vuoden 2026 kesäkuussa, rakentamisen liikevaihto kasvoi vuoden 2026 kesäkuussa 12,4 % vuodentakaisesta, teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 kesäkuussa 16,6 % vuodentakaisesta ja vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2026 kesäkuussa. 

Alla olevasta kuvasta näkyy viime kesäkuun talouskasvun poikkeuksellisuus tällä vuosikymmenelle. Eikä siten ole mikään ihme, että esimerkiksi Osuuspankin ekonomistit ennustivat eilen Suomen talouden kasvavan ensi vuonna kaksi prosenttia. 

* * *

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä Antti Lindtmanin ja SDP:n pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Koska himo valtiolaivan peräsimeen on kova, ei Orpon hallitukselle voi antaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siten vaihtoehdoksi jää alussa kuvaamani vasemmistolainen retoriikka, joka uppoaa tyhmimpään kansanosaan.

Tämän seurauksena kevään eduskuntavaalit ratkaiseva kysymys on tyhmimmän kansanosan suuruus armaassa kotimaassamme. Ymmärretäänkö Orpon ja hänen oikean kätensä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johtaman hallituksen tekemä suurtyö suomalaisen yhteiskunnan taloudellisten raamien tervehdyttämiseksi ja annetaan nykyiselle hallituspohjalle neljän vuoden jatkoaika? Vai langetaanko Lidtmanin ja hänen vieläkin vasemmistolaisempien kumppaneidensa sujuvasanaiseen – mutta järjettömään – retoriikkaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä
Vihreät talouskasvua vastaan

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta

Helsingin Laajasalo näyttäisi olevan eräänlainen pääkaupunkimme päättäjien leikkipaikka tai koelaitos. Siellä on muun muassa muutettu erinomaisesti toimivien eritasoliittymien kautta liikennettä palveleva läpiajotie liikennettä seisottavaksi kaupunkibulevardiksi. Koululaisia on puolestaan ohjattu ja ohjataan jatkossakin kauppojen tarjoaminen pikaruokien kuluttajiksi lisäämällä syömättä jääviä kasvisruokia oppilaiden lounaslistalle.

Sinne on myös rakennettu niin sanottu miljardisilta, jossa ei voi ajaa autolla – eikä sitä taida alkaa käyttää edes kovin moni jalankulkija tai pyöräilijäkään, koska ensin olisi ajettava korkea ylämäki, koska sillan alituskorkeus vesiliikenteelle on peräti 20 metriä ja pituus yli 1,2 kilometriä. Ja sen jälkeen olisi vielä tultava jarrutellen samanmoinen alamäki.

* * *

Tämän päivän uutinen kertoi edellisten tapausten jatkoksi, että Helsingin kaupungin kokonaan omistaman asuntofirman – Hekan – Laajasaloon rakentamaan taloon on tullu pienoinen lapsus. Sen seurauksena talossa on ovia, joiden kynnys on yli kaksi metriä maanpinnan yläpuolella, joten niitä ei voi ottaa käyttöön. 

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen olisi tämän kaiken seurauksena epäilemättä kutsunut pääkaupunkimme päättäjiä ja virkamiehiä saatanan tunareiksi. Eikä hän tietenkään edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa olisi ollut millään tavalla väärässä – perimmäinen syy ovien väärään korkeuteen on nimittäin se, ettei kaupunki malttanut odottaa rakentamisen aloittamista niin pitkään, että sen itse tekemien katutöiden suunnittelu olisi tuottanut tiedon maanpinnan korkeudesta.

Epäilen, että jos kyse olisi yksityisestä yrityksestä, saisi aika moni henkilö – niin suorittavasta kuin johtoportaastakin – lähteä etsimään muita töitä. Ainakin asiasta vastaava johtaja – kuten vaikka yrityksen rakennustoiminnasta vastaava henkilö – olisi saanut lähteä.

Helsingin kyseessä ollessa tällaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta, vaan jopa rakentamisesta vastaava apulaispormestari Johanna Laisaari (sd) voi nukkua yönsä aivan rauhassa. Eikä muillakaan tunareilla ole mitään estettä jatkaa nykyisissä töissään tekemässä lisää sutta ja sekundaa pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin ja kiusaksi.

Päivän aiempi merkintä:
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Eristäytyvä pääkaupunki

Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinki aikoo rakentaa Helsingin eteläisimpään kärkeen eli Hernesaareen asuntoja. Talot rakennetaan täyttömaalle ja niistä kolmannes tulee olemaan valtion tukemia vuokra- ja loput omistusasuntoja. 

Arkkitehti Jari Huhtaniemen vision mukaan "lapset oppivat jo oman korttelin hiekkalaatikolla leikkimään eri taustoista tulevien lasten kanssa". Lisäksi hän on asiasta kertoneen uutisen mukaan huomauttanut, että "sekoittuneella asukasrakenteella voidaan tuottaa hyvää kaupunkia ja vähentää eri asuinalueiden välistä eriarvoistumista, mistä on huonoja esimerkkejä muissa pohjoismaissa".

Myös kaupunginvaltuutettu Otso Kivekäs (vihr) perusteli vuokra- ja omistusasuntojen sekoittamista kertomalla omana näkemyksenään, että "en pitäisi hyvänä, jos rakentaisimme tiukan segregaation, jossa kaikki hyväosaiset ohjattaisiin Hernesaareen ja huono-osaiset Malmille. En usko, että kukaan täällä pitäisi sitä hyvänä, emmekä sitä varmasti tavoittele."

* * *

Taustalla luuraa siis Ruotsin tie eli pohjoismaiden avoin maahanmuuttopolitiikka, jonka seurauksia halutaan minimoida asuttamalla erilaisia väestöryhmiä samalle alueelle. Ajatus on tietenkin kaunis, joten on mielenkiintoista nähdä miten se toteutuu. Ja millä tasolla alueen omistusasunnot saadaan lopulta myydyksi.

Oletusarvo tietenkin on, että uusien omistusasuntojen hintataso merellisellä asuinalueella aivan kaupungin kalleimpien asuinalueiden vieressä nousisi korkeaksi, etenkin kun täyttömaalle rakentaminen on kaikkea muuta kuin halpaa. Hernesaaressa omistusasuntoja sisältävien talojen pystyttämisestä tulee tosin vielä tavallistakin kalliimpaa, koska tuetut vuokra-asunnot rakennetaan alueen parhaimmille rakennuspaikoille, jotta niitä saataisiin pystytettyä mahdollisimman halvalla.

Toivoa tietenkin sopii, että kaikki menee kuin Strömsössä ja alueesta muodostuu lintukoto, jossa maan johtavat poliitikot, yritysjohtajat ja erityisasiantuntijat elävät sulassa sovussa pienipalkkaisten työläisten, yksinhuoltajien, narkkareiden ja monenlaisten maahanmuuttajien kanssa. Ja että väestöryhmien sekoittaminen osoittautuisi siksi toivotuksi huippuinnnovaatioksi, jolla maassamme vältetään Ruotsin tie. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Afrikan sarven väkivallasta työperäiseen maahanmuuttoon

Helsingin sanomat kirjoitti Etiopian ja Eritrean sotilaiden vuosina 2020-22 tekemästä seksuaalisesta väkivallasta. Jutun mukaan – tavallisten ja joukkoraiskausten lisäksi – "sotilaat pyrkivät tuhoamaan naisten hedelmällisyyden lopullisesti" muun muassa työntämällä naisten kohtuihin teräviä esineitä tai paperilappuja.

Artikkeli oli vastenmielistä luettavaa ja kertoi omaa – varsin ikävää – kieltään siitä, minkälaisia ihmisiä asuu Afrikan sarven alueella. Kauniisti sanottuna sellaisia, joita ei toivoisi edes olevan olemassa. 

* * *

Maahanmuuttovirastomme eli Migri puolestaan on peruuttanut tänä vuonna jo 468 työperusteista oleskelulupaa automaattisen jälkivalvonnan seurauksena. Näin siksi, että erityisesti siivous-, rakennus- ja kuljetusalalla on ollut aikaisempaa vähäisempi työvoiman tarve. Tämän seurauksena osa näille aloille hakeutuneista ulkomaisista työntekijöistä on jäänyt työttömäksi, eikä heillä ole siten oikeutta Suomessa oleskeluun. 

Toisin sanoen näyttää siltä, että suomalainen työperusteinen maahanmuutto alkaa vähitellen toimia – ainakin osin – siten kuin sen pitäisikin toimia. Eli työntekijät ovat sinänsä tervetulleita, mutta heitä ei haluta tänne elämään sosiaaliturvan varassa. 

Nähtäväksi jää, onko nyt tehdyillä oleskelulupien peruuttamisilla jatkossa – kun talous alkaa vetää ja maahan syntyy uusia työpaikkoja –  vaikutusta siihen, minkä verran ulkomaalaisia ihmisiä haluaa tulla Suomeen tekemään työtä. Oma käsitykseni on, ettei sillä ole juurikaan vaikutusta, eikä etenkään sellaisiin ulkomaalaisiin, joiden työmotivaatio ja usko omaan tekemiseensä ovat kunnossa.

Päivän aiempi merkintä:
Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Onko kestävä kehitys mahdollista mustassa Afrikassa?

Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita

Helsingin sanomat kertoi, että Espoon Finnooseen on rakentumassa uusi tiiviisti rakennettu asuinalue, jossa on runsaasti vuokra-asuntoja, mutta myös omistusasuntoja. Jälkimmäisten joukossa on juuri nyt myös paljon sellaisia, joita ei ole vielä myyty, joten Finnoon taloihin kaivataan uusia asukkaita.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten alue lopulta asutetaan ja millaisia ihmisiä sinne muuttaa. Eli tuleeko espoolaisperheitä vai "espoolaisperheitä". Vai kenties molempia, ensin mainittuja kenties runsaammin omistus- ja jälkimmäisiä vuokra-asuntoihin. 

Joka tapauksessa Ukrainan sota on saanut aikaan sen, että rakennustyöt ovat pahasti myöhässä ja alue valmistuu vasta 2040-luvulla. Siis noin 15-20 vuoden päästä, jolloin kantaväestön heikko lisääntyminen ja maahanmuutto yhdistettynä kehitysmaalaistaustausten ihmisten korkeampaan lapsilukuun on ehtinyt muuttaa myös Suomen – ja erityisesti pääkaupunkiseudun – väestörakennetta huomattavasti. 

Siksi olisin valmis veikkaamaan, että tulemme vielä kuulemaan Finnoosta monenlaisia tarinoita. Erityisesti sellaisia, joita jotkut ovat tottuneet jo nyt liittämään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jääkäämme siis odottamaan, miten kehitys kehittyy. 

Päivän aiempi merkiintä:
Ilmastopaneelin toive toteutumassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Petteri Orpon (kok) hallitus sai valmiiksi budjettiesityksensä valtion ensi vuoden tuloista ja menoista. Se oli lupausten mukaisesti ennen kaikkea julkisia menoja pienentävä, mikä on erinomainen asia, sillä Suomella ei ole varaa sen enempää mittaviin veronkorotuksiin kuin jakopolitiikkaankaan.

Hallitus teki vähennyksiä erityisesti asuntorakentamiseen (365 miljoonaa euroa) ja yritysten tukiin (141 miljoonaa euroa), mutta myös monia muita valtion menoja kohtuullistettiin. Sen sijaan kehitysmaalaisille – koti- ja ulkomaille – syydettävään rahoitukseen tehtiin vain pienehköjä leikkauksia (vaivaiset 50 miljoonaa euroa). 

* * *

Oma ensituntumani budjettiesityksestä on kohtuullisen positiivinen – jos nyt tällaisen lamabudjettiin voi ylipäänsä suhtautua muuten kuin negatiivisesti. Tosiasia kuitenkin on, että silloin kun menoja karsitaan, kärsii siitä aina joku – eli se, joka kustakin menosta on aiemmin hyötynyt. 

Näkemykseni mukaan Orpon hallituksen esityksessä on kuitenkin vain kaksi suuremmin kritisoitavaa kohtaa. Niistä ensimmäinen on tutkimus- ja kehitystoiminnan supistaminen 95 miljoonalla eurolla. Toivoa siis sopii, että näitä rahoja hallinnoivat viranomaiset kykenevät kohdistamaan vähennykset siten, että niistä aiheuttavat vahingot suomalaisen yhteiskunnan innovaatiotoiminnalle ovat mahdollisimman pienet. 

Toinen kritiikkini kohde on virastojen toimintamenojen supistaminen vain 25 miljoonalla eurolla. Vuosikymmeniä julkisen sektorin toimintaa sisältä päin seuranneena nimittäin tiedän, että niiden hallintoa on viime vuosina kasvatettu niin rennolla kädellä, että suurempikin sopeutus olisi ollut helposti hoidettavissa vain perumalla turhia byrokratian kukkasia.

* * *

Budjettiesitys esiteltiin vasta myöhään eilen illalla, eikä silloinkaan yksityiskohtaisesti. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista seurata eri tahojen reaktioita siihen. 

Ennalta oli tietenkin selvää, että oppositiosta kuuluu räksytystä. Näin erityisesti vihervasemmistosta, johon kuuluvassa SDP:stä kansanedustaja Joona Räsänen lähti vuoden 1917 hengessä nostattamaan yhteiskunnallista polarisaatiota. Hänen mukaansa tavalliset suomalaiset joutuvat odottamaan kunnon veronkevennyksiä, koska hallitukselle "miljonäärit tulevat aina ensin". 

Räsänen kommentoi myös, että "samalla monen pari tonnia tienaavan myyjän verotus kiristyy", mikä on niin sanotusti muunneltua totuutta. Näin siksi, että hallituksen nyt ehdottama ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto – jonka puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman laski veronkorotukseksi – ei ole lisävero, vaan päätös julkisin varoin tapahtuvan ammattiyhdistysten toiminnan tukemisen lopettamisesta.

 

Eikö tämä kannattaisi panna merkille myös puoluetta kannattavien parissa ja harkita, että onko tämä sellaista rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua, jonka avulla Suomea voidaan viedä kohti parempaa tulevaisuutta? Vai ovatko puolueen kannattajat ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi saataisiin nousuun valheellisilla ja yhteiskuntaa polarisoivalla agitaatiopuheella?

* * *

Muista hallituksen esitystä kommentoineista tahoista Veronmaksajain keskusliitto pysyi asialinjalla ja totesi, että budjettiriihessä päätetty verolinja on pääosin onnistunutta. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja ja Suomen Yrittäjät suhtautuivat hallituksen esitykseen positiivisesti. Toivottavasti tämä näkyy myös niiden jäsenten – eli suurten ja pienten yritysten – toiminnassa uusien investointien ja työntekijöiden rekrytointien muodossa. 

Tosiasia nimittäin on, että nyt tehty budjettiesitys on tosiasiassa 11 miljardia alijäämäinen. Kun se lisätään valtion tämänhetkiseen velkaan eli reiluun 178 miljardiin, saattaa jokainen huomata, ettei maamme talous nouse yksin hallituksen toimilla, vaan siihen tarvitaan talouskasvua. Eikä se ole mahdollista muuten kuin elinkeinoelämän toimien ja työnteon kautta. 

* * *

Tässä mielessä Osuuspankin tuore suhdanne-ennuste kuulostaa peräti hyvältä. Sen mukaan Suomen talouden elpyminen vankistuu monesta syystä.

Niitä ovat viennin kasvu USA:n ja EU:n välisen tulliepävarmuuden poistuttua, vaihtotaseen jo tapahtunut kääntyminen ylijäämäiseksi, yksityisen kulutuksen elpymisen edellytysten olemassaolo, työmarkkinoiden aktivoituminen sekä odotettavissa olevien yksityisten investointien kasvaminen ja asuntomarkkinoiden vilkastuminen ensi vuonna. 

Kun huomataan, että tämä OP:n katsaus oli tehty jo ennen eilistä hallituksen budjettiesitystä, on suomalaisilla pitkästä aikaa hyvä syy odottaa positiivista tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Poliittinen peli
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa

Israel aloitti eilen uuden hyökkäyksen Gazan alueella sen jälkeen, kun maan asevoimat oli ottanut yhteen terroristijärjestö Hamasin taistelijoiden kanssa. Operaation tavoitteena on Gazan kaupungin valtaaminen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Egyptin ja Qatarin ehdottama aselepo - jonka Hamas ehti jo hyväksyä - tule toteutumaan. Israelin mukaan se johtuu siitä, että maan armeija laskee aseensa vasta sitten, kun Hamas on vapauttanut kaikki panttivankinsa. 

Jos ja kun näin on, voivat gazalaiset syyttää uusista kärsimyksistään edelleen ensisijaisesti Hamasia, jolle Israelin kiristäminen panttivankien avulla näyttäisi olevan tärkeämpää kuin rauhan aikaansaaminen. Ja sen hintana gazalaisten kurjuus tulee jatkumaan myös seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. 

* * *

Pyhän maan alueella nähtiin tällä viikolla myös toinen päätös, jolla saattaa olla vielä Gazan tapahtumiakin suurempi merkitys. Israel nimittäin päätti uuden siirtokunnan rakentamisesta Jerusalemin itäpuolelle. 

Mikäli päätös toteutetaan, katkeaa yhteys Jerusalemin ja Länsirannan välillä. Tämän seurauksena - etenkin huomioiden Gazan tilanne - näyttää itsenäisen palestiinalaisvaltion syntyminen entistäkin kaukaisemmalta. Tai oikeastaan mahdottomalta. 

* * *

Näin ollen historiallisen Palestiinan alueella 1900-luvun alussa lordi Arthur Balfourin julistuksesta alkanut kehitys saavuttaisi päätepisteensä, jossa koko Palestiina siirtyisi yksiselitteisesti juutalaisten hallintaan. Ja palestiinalaisten tulisi - toisin kuin Balfourin julistuksessa edellytettiin - tyytyä osaansa toisen luokan ihmisinä tai löytää uusi kotimaa jostain muualta. 

Kuten olen aiemminkin todennut, olisi tässä asiassa voinut käydä toisinkin. Tarjottiinhan palestiinalaisille vuonna 1947 noin puolta koko Palestiinan alueesta, mutta ympäröivät arabimaat päättivät toisin. Ja vielä vuonna 2000 heille tarjottiin Länsirannan ja Gazan aluetta, mutta silloinen palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat halusi enemmän. 

Kaiken tämän lopputuloksena on nyt siis tultu Hamasin lokakuussa 2023 tekemän terrori-iskun kautta tilanteeseen, jossa palestiinalaisten oman valtion syntymisen edellytykset ovat lopullisesti katoamassa heidän käsistään. Jos olisin ilkeä, kysyisin palestiinalaisilta, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 

* * *

Koska en kuitenkaan ole, teen rakentavan ehdotuksen. Se kuuluu näin: miten olisi, jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi panttivankinsa ja lähettäisi johtajansa tuomittavaksi rikoksistaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. 

Ehdotan myös, että tämän jälkeen terroristeista riippumattomat palestiinalaisjohtajat tarjoutuisivat neuvottelemaan Israelin hallituksen kanssa Länsirannan - ja mahdollisesti myös Gazan - alueelle perustettavasta demilitarisoidusta valtiosta, jonka turvallisuudesta vastaisi Israel. Ja huolehtisin siitä, että arabimilitarismin reinkarnaatio tässä uudessa valtiossa estettäisiin - tarvittaessa vaikka Israelin asevoimien intervention avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Pelihimo ja takapiru

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista

Ulkoministeriön mukaan "Suomen kehitysyhteistyö miehitetyllä palestiinalaisalueella edistää tasa-arvoista ja laadukasta opetusta, hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista sekä heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen elinoloja. Suomen tuki kohdistuu Länsirannalle, erityisesti C-alueelle ja Itä-Jerusalemiin, sekä Gazaan."

Sekä edelleen "Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö suuntautuu vuosina 2021–2024 opetuksen laadun parantamiseen, Palestiinan valtionrakennukseen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien palestiinalaisyhteisöjen kriisinsietokyvyn tukemiseen. Suomen suunniteltu tuki Palestiinalle vuosina 2021–2024 on 28 miljoonaa euroa."

Kuten arvoisa lukijani on huomannut, ei tämä kehitysapu ole johtanut palestiinalaisten määrätietoiseen pyrkimykseen kehittää omia olojaan. Sen sijaan etenkin Gazan alueella on vallassa ollut terroristijärjestö Hamas, joka eilen hyökkäsi yllättäen Israeliin tappaen silmittömästi siviilejä ja murhaten jopa maassa rauhan puolesta järjestetyssä musiikkitapahtumassa vierailleen saksalaisnaisen. Sekä häpäisten hänen ruumiinsa. 

Tämän hyökkäyksen seurauksena Israel pommittaa Gazan kaistaleen rakennukset jälleen kerran murskaksi. Eikä ole epäilystäkään siitä, etteivätkö Hamasin hyökkäyksestä päättäneet johtajat olisi tienneet tästä hyökkäyksensä lopputuloksesta jo etukäteen.

On myös selvää, että Hamasin aseistus on peräisin lähinnä islamistisesta Iranista. Lisäksi on erittäin todennäköistä, että taustalla häärii Putinin Venäjä tavoitteenaan vähentää Ukrainan saamaa tukea lännestä. 

Edelle kirjoittamani perusteella vaadin, että Suomi luopuu palestiinalaisille annettavasta kehitysavusta tuloksettomana rahan tuhlauksena. Lisäksi oletan Petteri Orpon (kok) hallituksen ymmärtävän ilman minun vaatimustanikin, ettei suomalaisten veronmaksajien varoja ole syytä käyttää Gazan alueen mahdolliseen jälleenrakennukseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille
Iranin palvelus Israelille
Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat

Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon

Yle kertoi tapauksesta, jossa Suomea vietiin kuin entistä merirosvoa laivan kölin alta. Tapauksessa edellisen hallituksemme ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle (kok) tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta saada maahamme YK:n kehitysmaahankkeisiin valitsema järjestö. 

Vastauksen saamisella Suomen hallitukselta oli kova kiire, mutta halu osallistua maailmanparantamiseen vei ilmeisesti ministeriltä ja hänen ministeriöltään terveen harkinnan. Niinpä Suomi ehti sijoittaa hankkeeseen peräti kymmenen miljoonaa euroa ennen kuin paljastui, että kuvio oli varsinainen korruption pesä. 

Tarjouksen yhteydessä ministerille tai muillekaan suomalaisille ei kerrottu, että hankkeeseen liittyvä rahaliikenne oli ollut jo ennen tarjouksen tekemistä tutkinnan alla. Tätä eivät sinisilmäiset suomalaiset tietenkään osanneet edes aavistaa, saati kysellä.

Koko kuvio on toistaiseksi selvityksen alla, mutta se osoittaa mainiosti minkälainen korruption pesäke kehitysapu on. Rahaa jaettiin 1,3 miljoonan asunnon rakentamiseen ja hommaan palkattiin toimija, jolla ei ole kokemusta edes sadan asunnon rakentamisesta. 

Muutama miljoona sijoitettiin myös palkatun ohjelmatoimiston 20-vuotiaalle tyttären perustamalle yhdistykselle, jonka tavoitteena oli aktivoida Z-sukupolvea merten suojeluun muun muassa musiikin, pelin ja sosiaalisen median keinoin. Tästä summasta pieni osa kanavoitui myös suomalaiselle pelifirma Roviolle, jota ei tiettävästi epäillä väärinkäytöksistä.

Tapaus sietäisi saada Suomessa rikostutkinnan lisäksi kunnollisen julkisen keskustelun. Miten on mahdollista, ettei ulkoministeriön hälytyskello soinut siinä vaiheessa kun meille tarjottiin niin kiireistä hanketta, ettei sen taustojen selvittämiselle ollut aikaa? Tämähän on vanhastaan tunnettu merkki siitä, että tarjouksen tekijällä on ketunhäntä kainalossa - ja luulisi tämän riskin olevan tiedossa myös ministeriöiden virkamiehillä.

Toiseksi tapauksen soisi herättävän nykyisen hallituksen huomaamaan kehitysapuun sijoitettujen varojen riskit - myös silloin kuin niiden taustalla on YK. Ja ymmärtämään tämän kaiken tarkoittavan Suomen nykyisessä taloustilanteessa sitä, että kehitysapuvarat on syytä asetta budjetin tasapainoa haettaessa ensimmäiselle sijalle supistettavien menojen listalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?

Suomen talous on rakennettu markkinatalouden varaan. Se tarkoittaa, että taloudessa pyritään hyödyntämään niin sanottua markkinoiden näkymätöntä kättä, joka ohjaa yksityisten kansalaisten ja heidän omistamiensa yritysten rahaa taloudellisesti kannattaviin vaihtoehtoihin ja samalla ehkäisee heitä tarttumasta huonoihin. 

Koska näkymätön käsi on kuitenkin joskus kovin raaka heikoimmille, on suomalaisessa taloudessa myös monia piirteitä suunnitelmataloudesta, jossa ajatuksena on se, että ihminen suuressa viisaudessaan kykenisi toteuttamaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kuin raakojen markkinoiden ohjaamana. Tiedämme historiasta ja nykypäivästä, ettei suunnitelmatalous toimi käytännössä, mutta siitä on kuitenkin usein suurta hyötyä inhimillistämään markkinatalouden tuottamia lieveilmiöitä. 

Yksi esimerkki suomalaisesta suunnitelmatalousväritteisestä markkinataloudesta näyttää syntyvän Helsingin uudelleen rakennettavaan Mellunmäkeen. Siellä suunnitellaan rakennettavaksi Metroaseman yhteyteen kahta suurta kerrostaloa, jotka on tarkoitus kaupata siten, ettei asuntojen ostajiksi hyväksytä suuria sijoittajia. 

Lisäksi rakennettavien asuntojen kokoa rajataan siten, että asunnoista 40 prosenttia olisi vähintään kolmen huoneen perheasuntoja ja yksiötkin kohtuullisen suuria. Kaupungin ilmiselvänä tarkoituksena on siis saada asuntojen ostajiksi tavallisia perheitä sen sijaan, että ne täytettäisiin vuokralla asuvilla henkilöillä. 

Näin tehdään punavihreän apulaispormestari Anne Sinnemäen (vihr) mukaan siksi, että että vapaarahoitteiseen omistusasuntotuotantoon on viime vuosina tullut toimijoita, jotka ovat hankkineet paljon asuntoja vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokäyttöön. Näin halutaan myös "ehkäistä alueellista eriarvoistumista ja kohottaa huonossa kunnossa olevan metroaseman seudun profiilia".

Kaiken tämän taustalla on pyrkimys rajoittaa Helsigin asuntojen hintojen nousua, mutta tietenkin myös se sanomatta jäänyt tosiasia, että Helsinki on monikulttuuristumassa erittäin nopeasti ja sen seurauksena on syntynyt suuri vaara siitä, että vuokra-asuntovaltaiset asuinalueet muuttuvat Ruotsin esimerkin kaltaisiksi ongelmalähiöiksi. Tosin ongelmana eivät niinkään ole Venäjältä tai Virosta työtä tekemään tulleet maahanmuuttajat, vaan etelämpää tulevat sotaa ja vainoa paenneet henkilöt. 

Siis henkilöt, joiden maahanmuuttoa ovat tukeneet täsmälleen samat tahot, joiden talouspoliittiset ajatukset ovat lähempänä suunnitelma- kuin markkinataloutta - eli Sinnemäen kaltaiset poliittisen vasemmiston edustajat. Siksi lähivuosina tuleekin olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistutaanko poliittisen vihervasemmiston luomaa ongelmaa torjumaan poliittisen vihervasemmiston keinoin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anni Sinnemäki hidasti Helsingin detroitisoitumista
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Meidän suomalaisten sähkölaskut ovat nousseet lähes holtittomasti vihreän siirtymän seurauksena. Kehityksen taustalla on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi Saksan toteutusvaiheeseen tullut vanha päätös ydinvoimasta luopumisesta, norjalaisen vesivoiman kuivasta kesästä johtuva niukkuus sekä pohjoismaisten sähköverkkojen yhdistyminen keskieurooppalaisiin. 

Lisäksi asiaan on vaikuttanut Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästyminen, minkä seurauksena olemme varsin riippuvaisia tuontisähköstä. Mutta toki ongelma koskee koko Eurooppaa.

Siksi oli mielenkiintoista huomata uutinen, jonka mukaan Ranska on päättänyt ryhtyä rakentamaan jälleen uutta ydinvoimaa. Tosin sielläkin on oma olkiluoto-ongelmansa eli moninkertaisesi budjettinsa ylittänyt ja pahasti myöhässä oleva ydinvoimalatyömaa.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, johtaako Ranskan päätös dominoefektiin eli ydinvoiman uuteen rakennusbuumiin muualla Euroopassa ja ehkäpä myös muualla maailmassa. Oman maanosamme ulkopuolella ainakin hiilivoimaan panostavan Kiinan voisi kuvitella siirtyvän vihreän siirtymän kannalta hyväksyttävämpään ydinvoimaan.

Tämä kaikki on sikäli mielenkiintoista, että juuri ympäristöihmiset ovat olleet vuosikymmeniä ydinvoimaa vastaan, ja kun he vihdoin ovat saaneet ajetuksi agendansa läpi kansainvälisessä yhteisössä, on sen tuloksena syntymässä uusi ydinvoimabuumi. Joka jatkunee niin kauan, kunnes jossain päin maailmaa tapahtuu jälleen uusi onnettomuus, joka säikäyttää ihmiset perinpohjaisesti.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että nähty energian hinnannousu on jo nyt osoittanut, että täällä kylmässä pohjolassa on syytä huolehtia energiaomavaraisuudesta. Ydinvoiman ja tuulienergian lisäksi sitä paikkaamaan on Kemiin nousemassa uusi sellutehdas, joka valmistuttuaan tulee vastaamaan noin 2,5 prosentista koko Suomen sähköntuotannosta. 

Tämä viimeisin seikka on myös sellainen asia, jonka kanssa ympäristöihmiset ovat nikotelleet. Hehän haluaisivat suojella kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta ja siten vähentää aivan oleellisesti mahdollisuuksiamme tuottaa bioenergiaa. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, ettei ole helppo olla samaan aikaan aatteiltaan vihreä ja älyllisesti rehellinen. Ehkäpä tämä tosiasia on myös perimmäinen syy sille, ettei puolue ole valtamedian - aivan erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomien - massiivisesta tuesta huolimatta onnistunut nousemaan maassamme suurten puolueiden joukkoon. Ja hyvä niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä
Satiiri Vihreiden alamäen syistä
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Elias Oikarinen yllättyi

Tänä aamuna opimme, että tonttien hinnan osuus asunnon hinnasta on laskenut Helsingin keskustassa ja on pienempi kuin esikaupunkialueella. Asiasta kertoneessa HS:n uutisessa akatemiatutkija Elias Oikarinen piti tulosta hämmästyttävänä.

Hänen mukaansa "tämä on täysin vastoin sitä, mitä voisi taloustieteen teorian ja empirian perusteella olettaa". Lisäksi hän pohdiskeli, että "asuinneliöt ovat kantakaupungissa esikaupunkeja arvokkaampia ennen kaikkea sijainnin houkuttelevuuden takia, ja sijainnin houkuttelevuus näkyy suoraan maan arvossa".

Koska arvon akatemiatutkijalta on jäänyt huomaamatta eräs seikka, johon viittasin kerran aiemminkin, niin kerrottakoon se hänelle tässä: uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu ei ole Helsingissä eikä varsinkaan keskustassa enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin. Ja ne ovat pilvissä, koska pääkaupungissamme vallitsee asuntopula.

Sama toki pätee myös ainakin osittain maan hintaan, mutta asuntojen kysynnän käydessä kuumana jää maan hinta merkityksettömäksi asuntojen markkinahinnan rinnalla. Ja juuri siksi ei ole lainkaan yllättävää, että asuntopulan vallitessa tontin osuus asuntojen myyntihinnoista jää suhteellisen vähäiseksi.

Itse sanoisin, toisin kuin Elias Oikarinen, että nyt paljastuneen selvityksen tulos ei ole lainkaan yllättävä, vaan pikemminkin täysin odotusten mukainen.

Teen lopuksi myös ehdotuksen akatemiatutkijan ymmärtämättömyyden syystä: hän on tullut sisäistäneeksi liiankin hyvin taloustieteessä yleisesti oletetun kuluttajien päätöksenteon rationaalisuuden. Sen on kuitenkin osoitettu olevan virheellinen lähtökohta - asian selventämisestä jaettiin mm. taloustieteen Nobel-palkinto aiemmin tänä vuonna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta

Kolumnisti Heli Saavalainen kirjoitti lähes 70 tutkijan peränneen julkilausumalla keskustelua siitä, miten puunkäytön avulla voitaisiin saavuttaa maailmanlaajuiset ilmastotavoitteet ja turvata monimuotoisuus. Itse julkilausuma löytyi Ylen nettisivuilta.

Sen teksti oli vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa. Julkilausuman mukaan metsien lisääntyvä käyttö vähentää niihin sitoutuneen hiilen määrää enemmän kuin niiden avulla korvattavien uusiutumattomien materiaalien korvaaminen vähentää sitä. Siksi lisääntyvät hakkuut toimivat allekirjoittajien mielestä ilmastonmuutostavoitteita vastaan.

Lisäksi julkilausumassa ennustetaan, että Suomen metsälajeista tulee seuraavan 50 vuoden aikana katoamaan 74 - 243 lajia, mikäli metsiä käytettäisiin nykyisellä intensiteetillä. Näin siitä huolimatta, ettei lajien uhanalaisuus ole vähentynyt kahden viimeksi tehdyn uhanalaisarvion aikana.

Joka tapauksessa julkilausumassa todetaan, että hallitusohjelman mukaiset entistä intensiivisemmät hakkuut lisäisivät julkilausuman tehneiden mielestä monimuotoisuuden katoamista. He sanovat myös Suomen metsien nuorentuneen viime aikoina voimakkaasti: yli 100-vuotiaiden metsien määrä on vähentynyt rajusti viimeisen 15 vuoden aikana.

* * *

Heli Saavalainen kirjoitti omaan kolumniinsa seuraavasti: "aika ajoin tutkijoiden viesti unohtuu, ja tutkimuksista poimitaan omiin pyrkimyksiin sopivat kohdat. Jos tieto ei miellytä, se saatetaan sivuuttaa kokonaan."

Nähdäkseni Saavalaisen havainto on oikea. Toisaalta se näyttäisi ilmiselvästi koskevan myös edelle lyhyesti referoitua tutkijoiden kannanottoa. Ei nimittäin ole vaikea löytää toisten tutkijoiden näkemyksiä, joissa todetaan, että hakkuumääriä voidaan lisätä kestävästi - myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Tässä tutkijoiden tiedotteessa todetaan näin: "vuotuisten hakkuumäärien lisäys 40 % nykytasosta ei merkittävästi pienennä puuston tilavuutta, tai puustoon sitoutuneen hiilen määrää nykytasoon verrattuna. Intensiivisesti hoidettu metsä sitoo hiiltä tehokkaammin. Metsät ovat elinvoimaisempia ja nopeakasvuisempia tuottaen nopeammin hiiltä sitovaa biomassaa.

Metsien käsittelyn ilmastovaikutukset riippuvat pitkälti siitä mitä hakkuissa talteen otetulle hiilelle tapahtuu. Ratkaisevaa on se, mitä tuotteita puuraaka-aineesta tehdään, eli kuinka kauan hiili on sitoutuneena tuotteisiin ennen vapautumista takaisin ilmakehään."

On siis selvää, etteivät julkilausuman allekirjoittaneet melkein 70 tutkijaa edusta koko tutkijakuntamme näkemystä, vaan ainoastaan sen pientä osaa. Todellisuudessa onkin luultavasti niin, että tutkijoiden tulevaisuutta ennakoiviin malleihin ja/tai niiden tulkintoihin ovat (valitettavasti) vaikuttaneet puhtaiden faktojen lisäksi tekijöidensä talous- ja ympäristöpoliittiset näkemykset.

Tähän viittaa sekin, että Ylen uutisessa julkilausumasta haastateltu professori Timo Pukkala on yksi maamme tunnetuimmista jatkuvan kasvatuksen advokaateista. Näin siitä huolimatta, että siihen liittyy vakava riski metsien lahoamisesta pystyyn.

* * *

Tässä yhteydessä oli hämmentävää, että nyt julkilausumansa antaneet tutkijat jättivät kokonaan tarkastelematta taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat. Metsäthän ovat Suomen merkittävin uusiutuva luonnonvara; sekä ylivoimaisesti tärkein ilman veronmaksajan tukiaisia pyörivä perinteinen maaseudun elinkeino ja sellaisena aluepolitiikan tärkeä kulmakivi. Metsillä on siis valtava taloudellinen ja sosiaalinen merkitys koko Suomelle.

Kokonaiskestävyyden kannalta olisikin tärkeintä hyödyntää metsien biomassaa mahdollisimman tehokkaasti - siis biotalousohjelman mukaisesti - samalla huolehtien siitä, että korjatusta biomassasta mahdollisimman suuri osa käytettäisiin pitkäaikaisiin tuotteisiin kuten puurakennuksiin.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi suomalaisen rakennuskulttuurin kääntämistä betoniteollisuuden rahasammosta puurakentamisen edelläkävijäksi. Onneksi kehitys onkin jo menossa tähän suuntaan vanhan teollisuuden raivoisasta vastustuksesta huolimatta - ja sivutuotteensa saadaan myös kasvihuonekaasuja sidotuksi tehokkaasti sekä suomalaisiin, että toivottavasti myös ulkomaille vietäviin puurakennuksiin.

Monimuotoisuuden osalta on todettava, että Suomessa on viime vuosina tehty päätöksiä, joiden seurauksena suojeltujen metsäalueiden määrät ovat kasvaneet. Lisäksi talousmetsiin on ohjeistettu jättämään lahoavaksi tarkoitettuja puita. Ja jopa jatkuvan kasvatuksen lainsäädännölliset esteet on poistettu, joskin metsänomistajien into sen käyttämiseen on ollut laimeaa.

* * *

Kaiken edelle kirjoitetun yhteydessä on muistettava, että Suomen metsien kasvu on nopeutunut jatkuvasti. Näin se tulee tekemään jatkossakin, tosin luultavasti hidastuen koska nykyisen kasvun taustalla on sekä ilmaston lämpeneminen että siirtyminen tehometsätalouteen 1950 - 60 -luvuilla. Ensimmäisen kasvunlisäajurin pitäisi ilmastotutkimusten mukaan jopa kiihtyä, mutta jälkimmäisen suurin hyöty on pian saavutettu.

Lopuksi on kiitettävä tämän jutun taustana olevaa lähes 70 tutkijaa siitä, että he haluavat käydä metsäkeskustelua. Toki sitä on käyty jatkuvasti muutenkin, mutta eri näkökulmien esillä pitäminen on tärkeää.

Kolumnisti Heli Saavalaisen olisi puolestaan hyvä sisäistää itse kirjoittamansa teksti ja huomata, että se koskee myös tutkijoita. Myös meidän kohdallamme voidaan valitettavasti todeta, että joskus "tutkimuksista poimitaan omiin pyrkimyksiin sopivat kohdat. Jos tieto ei miellytä, se saatetaan sivuuttaa kokonaan."

Tämä ei tarkoita, ettei päätöksentekoa tulisi perustaa tutkittuun tietoon. Mutta se tulisi, kuten ymmärsin Saavalaisenkin tarkoittavan, ottaa päätöksenteossa huomioon kokonaisuutena ja suodattamattomana.

Lisäksi tulisi ymmärtää, että monimutkaisissa asioissa, kuten biotaloudessa, tutkimustieto ei anna valmiita vastauksia, vaan ne on punnittava yhteiskunnan moninaisten tarpeiden valossa. Biotalouden osalta siis sekä taloudellisen, ekologisen, että sosiaalisen kestävyyden näkökulmista pyrkien löytämään niiden välille tasapainoinen ratkaisu.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leonardo DiCaprio metsässä
Satu Hassi avasi ajatteluaan
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?

Vihapuhe on rumaa. Se on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan "sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen."

Suvaitsevaisuus on puolestaan Unescon mukaan "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.

Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

Voidaan siis todeta, että vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan jonkinlaista vihaa niitä kohtaan,  jotka ovat tavalla tai toisella erilaisia kuin vihapuhuja itse.

Ja vielä ennen varsinaista asiaa muistutan siitä, että sanalle fasisti on urbaanissa sanakirjassa kolme määritelmää. "1) Italiassa 1922-1943 vallassa olleen Benito Mussolinin johtaman totalitaristisen järjestelmän kannattaja, 2) ahdasmielinen, fanaattinen, kontrollinhaluinen tai yksilönvapauksia halveksiva ihminen ja 3) Vasemmistolaisten poliittisista vastustajistaan käyttämä iskusana."

Merkityksistä viimeinen on edelle Wikipediasta kopioimani Unescon määritelmän mukaan ilman epäilystä suvaitsemattomuuteen perustuvaa haukkumista toisinajattelevasta henkilöstä. Onko se sellaisena myös vihapuhetta, jääköön arvoisan lukijani itse pääteltäväksi.

* * *

Satuin tänään lukemaan entisen Kansan Uutisten päätoimittajan ja SKDL:n liittoneuvoston jäsenen Yrjö Raution kirjoittamaa tekstiä, joka pani minut ajattelemaan vihapuheen syvällisintä olemusta. On siis syytä jakaa muutama Raution ajatus arvoisan lukijanikin ihmeteltäväksi. Teksti puhukoon itse puolestaan.

"Halla-aho on korkeimman oikeuden tuomitsema pesunkestävä rasisti."

"Soinin viitoittama tie on nyt loppuun kuljettu. Nyt on vain hallitusvastuuta, jonka aikana puolue on pettänyt kaikki lupauksensa."

"Nyt puolue on vaihtamassa kaiken tästä aateperinnöstään kansainväliseen oikeistopopulismiin, jonka juuret ovat fasismissa. Fasismi on äärikansallismielisyyttä, joka tavoittelee yhtenäistä kansakuntaa ja yhteisön sisäisten uhkien murskaamista vaikka väkivalloin."

"Nämä nykyiset erottaa oikeista fasisteista vain se, ettei heillä ole kykyä murskata sisäisiä uhkia väkivalloin. Halusta se ei ole kiinni."

"Mitään ei jää jäljelle siitä hyvästä, terveestä ja tarpeellisesta, mikä heidän populismiinsa sisältyi. Jäljelle jää silkkaa pimeyttä ja pahuutta."

* * *

Kaikki edelle kirjoitettu liittyi Perussuomalaisiin ja erityisesti sen puheenjohtajakilpailuun ilmoittautuneeseen Jussi Halla-ahoon. Tämä ei kuitenkaan provosoitunut luettuaan itseänsä epäilemättä suvaitsevana ja hyvänä ihmisenä pitävän Raution maamme laatulehdistön lippulaivaan kirjoittaman tekstin, vaan naputteli ilmeisen huvittuneena Facebookiin lyhyen kommentin.

"No nyt on laatulehti Helsingin Sanomat liekeissä. (Selvennys toimittajille: Edellinen ei tarkoita, että uhkaan polttaa Sanomatalon.)"

Itse jäin miettimään sitä, kuinka ylpeä edellä mainitun laatulehden päätoimittaja on julkaisunsa sisällöstä... Ei niin, että epäilisin, mutta kuitenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Vihapuhe on tuomittavaa
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen

Työmarkkinakiistelijöiden pitäisi korvata sivullisille aiheuttamansa vahingot

Ilmailualan unioni (IAU) ja sen neuvottelukumppani (Palta) ovat päättäneet kiusata suomalaista matkailuelinkeinoa oikein tosissaan. Tänään kiusanteko kohdistuu 6500 matkustajaan.

Kyseessä on IAU:n ja työnantajien välinen kiista alan työehdoista. Tai oikeastaan siitä, mikä ammattiliitto saa tehdä sopimuksen työnantajan kanssa.

Kuvaan kuuluu suuri tilanteeseen syyttömien, mutta siitä kärsivien ihmisten joukko. Siihen nähden on käsittämätöntä, että IAU hylkäsi suoralta kädeltä valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen. Liitolla on siis kovat piipussa taistelussaan oman reviirinsä ja toimihenkilöidensä työpaikkojen puolesta, eivätkä siihen vaikuta sivullisten syyttömien kärsimykset.

* * *

Ilmailuala kaikkinensa näyttäisi olevan varsin lakkoherkkä (esimerkki ja toinen). Suomessa äärimmilleen viedyt Finnairin työntekijöiden lakkoaseen avulla (esimerkki ja toinen) saavuttamat edut olivat kaataa koko sinivalkoisen lentoyhtiön joitain vuosia sitten.

Vasta talouden realiteetit saivat työntekijät suostumaan työehtojensa kohtuullistamiseen. Tämä koski niin lentäjiä kuin matkustajahenkilökuntaakin. Samalla yhtiön palvelutaso laskettiin halpalentoyhtiöiden tasolle.

IAU:n tapauksessa puhutaan lentokenttien teknisestä väestä. He tietävät olevansa välttämättömiä lentoliikenteen toiminnalle ja käyttävät nyt häikäilemättömästi tätä asemaansa neuvotellessaan työnantajansa Airpron kanssa.

Toisaalta on vaikea ymmärtää myöskään Airprota, joka tahtoo vaihtaa neuvottelukumppaninsa vaikka väkisin. Tosin yritys ja Palta sentään hyväksyivät IAU:n hylkäämän valtakunnansovittelijan kompromissiehdotuksen, mikä olisi IAU:n niin tahtoessa ratkaissut tilanteen.

* * *

En tässä kirjoituksessa halua ottaa kantaa siihen, kumpi on kiistassa oikeassa. Sen sijaan ehdotan hallitukselle ja eduskunnalle, että he säätäisivät työmarkkinaosapuolille velvoitteen korvata työtaistelutoimien seurauksena kärsimään joutuville kolmansille osapuolille aiheuttamansa taloudelliset vahingot.

Mikäli lainsäätäjä säätäisi tällaisen korvausvelvollisuuden, muuttuisi avainalojen lakkoaseen käyttö aivan oleellisesti. Ja asettaisi heidät edes osittain samaan asemaan kuin muiden alojen toimijat.

Tämän päivän tapauksessa IAU ja Palta voitaisiin velvoittaa maksamaan 6500 henkilölle heidän kärsimänsä suorat vahingot. Esimerkiksi seitsemän päivän lomamatkalaisella, joka menettäisi yhden päivän lomastaan, olisi oikeutettu saamaan korvausta yhden hotelliyön ja päivälle ostamiensa palvelujen hinnasta seitsemäsosan.

Eli vaikkapa 700 euroa lomamatkastaan maksanut olisi oikeutettu saamaan 100 euron korvauksen mikäli lomasta jää pitämättä yksi päivä. Jos tämä olisi keskimääräinen korvaus, tulisi IAU:n ja Paltan maksaa tältä päivältä yhteisvastuullisesti 650 000 euroa heidän kiistastaan kärsineille.

On huomattava, ettei ehdotukseni todellisuudessa kata läheskään kaikkia syyttömästi kärsimään joutuneiden menetyksiä, kuten mielipahaa tai stressiä. Siitä huolimatta periaate saattaisi hyvinkin tehostaa neuvotteluosapuolien halukkuutta löytää ratkaisuja ongelmiinsa.

Sama lainsäädäntö toimisi myös vaikkapa Suomen vientialojen kannalta äärimmäisen vahingollisissa satamatyöläisten ja heidän työnantajiensa kiistoissa. Jos vaikkapa paperinvienti viivästyisi, voisi metsäjätti vaatia satamien pysähtymisestä aiheutuvat menetykset kiistan osapuolilta. Tai mikäli JOT-periaatteella toimivan yrityksen alihankintaketju keskeytyisi, voisi se vaatia kiisteleviltä osapuolilta kompensaation menetyksistään.

Tekemäni esitys olisi edullinen lähes kaikille suomalaisille. Suomen talous voittaisi työkiistoihin kuluvan ajan vähenemisenä. Sivullisten kärsimykset vähenisivät. Ja ehkäpä myös nyt käsillä olevan järjettömän kiistan kaltaiset työtaistelut jäisivät kokonaan syntymättä.

Tarjoan ideani vapaasti Sipilän hallituksen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea

Arvoisa lukijani muistaa epäilemättä kuinka Alexander Stubb kiirehti vakuuttamaan naapurimaamme maahanmuutto-ongelmiin liittyvän presidentti Donald Trumpin kommentin jälkeen, että "Ruotsi on yksi maailman vauraimmista, rikkaimmista ja turvallisimmista paikoista. Lisäksi se kansainvälinen ja liberaali, ja siellä suhtaudutaan myönteisesti maahanmuuttajiin."

Ruotsalaiset puolestaan eivät olleet ymmärtävinään mistä Trump puhui. Ei, vaikka ainakin itselleni oli ilmiselvää, että viestinä oli Ruotsin epäonnistuminen maahanmuuttopolitiikassaan tavalla, jonka ei olisi vielä joitain aikoja sitten voinut kuvitella olevan mahdollinen.

Sosiaalisessa mediassa on seurailtu jo pitkään Ruotsalaiseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia (esimerkki jos toinenkin), mutta vastuullinen valtamedia on maininnut asiasta vain harvakseltaan. Silloinkin usein salailleen yksityiskohtia.

Yksi tällainen uutinen sai päivänvalon eilen Ylellä. Sen mukaan "Tukholman läänissä on meneillään yhteensä 12 sellaista jengien välistä konfliktia, jotka voivat johtaa kuolettavaan väkivaltaan. Poliisi on pyytänyt lisäapua Ruotsin keskusrikospoliisilta Noalta."

Ylen uutinen mainitsee edelleen, että "Tukholman poliisi tutkii parhaillaan 47:ä murhaa ja 57:ä murhayritystä. Ampumisia on ollut vuoden alusta 17, ja niissä seitsemän ihmistä on kuollut ja 14 loukkaantunut." Lisäksi se lainaa ruotsalaispoliisia, jonka mukaan "olemme takavarikoineet suuren määrän Kalašnikoveja, käsikranaatteja ja pistooleja".

Vastuullisuutta maamme verorahoitteinen media pyrkinee osoittamaan sillä, ettei uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan.

* * *

Oli sinänsä hyvä, että Yle julkaisi uutisen ruotsalaiseen yhteiskuntaan pesiytyneestä rikollisuudesta ja väkivallasta. Huonoa asiassa oli se, että ne ihmiset, jotka ovat luottaneet yhtiön uutisvälitykseen niin vahvasti, etteivät ole seuranneet muita medioita, saattoivat olla yllättyneitä nyt kerrotusta murhakierteestä.

Huonoa oli sekin, ettei Yle edes tätä uutista tehdessään kertonut mistä tässä on kaiken kaikkiaan kyse. Ruotsalaista kollegaani lainaten: lähiöissä 90 prosenttia maahanmuuttajista haluaisi vain elää rauhassa, kaksi prosenttia tekee rikoksia ja kahdeksan prosenttia tukee heitä. Hän on maininnut minulle myös Ruotsidemokraattien puhuvan oikeista asioista, vaikka harmittelikin näiden joukossa esiintyvän edelleen sellaista ääriajattelua ja -toimintaa, joka heikentää sanoman perillemenoa.

En tiedä kollegani "tilastojen" luotettavuudesta, mutta hän - akateemisena henkilönä ja yliopiston professorina - on hyvin tietoinen ongelmista, eikä kiistä niiden todellisia syitä. Ehkäpä Suomessakin olisi syytä huolehtia siitä, että vastuullinen media pitäisi huolen maailman tapahtumien välittämisestä siten, että myös Suomen kansa pysyisi informoituna naapurimaan asioista.

Muun muassa siitä syystä on hyvä, että Yleisradiota vähän ravistellaan eduskunnassa. En ole huomannut, että siinä yhteydessä kukaan olisi vaatinut yhtiötä tekemään muuta kuin uutisoimaan maailman tapahtumista rehellisesti ja olemaan valikoimatta juttujensa aiheita tai sisältöjä poliittisin perustein.

Omituista tässä kaikessa on se, että tavallisella maalaisjärjellä ajatellen rehellisen uutisoinnin ja epäpoliittisen asenteen luulisi olevan etenkin verorahoitteisessa mediassa suoranainen itsestäänselvyys. Eduskuntakeskustelun jälkeen voisikin toivoa, että ajatus mahdollisimman objektiivisesta tiedonvälityksestä ottaisi tulta myös Pasilan uutishuoneissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen viestii vajaasti
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen