Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle.
Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista.
Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia.
Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen.
* * *
Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon.
Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse.
Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään.
Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Yle kertoi tapauksesta, jossa Suomea vietiin kuin entistä merirosvoa laivan kölin alta. Tapauksessa edellisen hallituksemme ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaiselle (kok) tarjottiin ainutlaatuista tilaisuutta saada maahamme YK:n kehitysmaahankkeisiin valitsema järjestö.
Vastauksen saamisella Suomen hallitukselta oli kova kiire, mutta halu osallistua maailmanparantamiseen vei ilmeisesti ministeriltä ja hänen ministeriöltään terveen harkinnan. Niinpä Suomi ehti sijoittaa hankkeeseen peräti kymmenen miljoonaa euroa ennen kuin paljastui, että kuvio oli varsinainen korruption pesä.
Tarjouksen yhteydessä ministerille tai muillekaan suomalaisille ei kerrottu, että hankkeeseen liittyvä rahaliikenne oli ollut jo ennen tarjouksen tekemistä tutkinnan alla. Tätä eivät sinisilmäiset suomalaiset tietenkään osanneet edes aavistaa, saati kysellä.
Koko kuvio on toistaiseksi selvityksen alla, mutta se osoittaa mainiosti minkälainen korruption pesäke kehitysapu on. Rahaa jaettiin 1,3 miljoonan asunnon rakentamiseen ja hommaan palkattiin toimija, jolla ei ole kokemusta edes sadan asunnon rakentamisesta.
Muutama miljoona sijoitettiin myös palkatun ohjelmatoimiston 20-vuotiaalle tyttären perustamalle yhdistykselle, jonka tavoitteena oli aktivoida Z-sukupolvea merten suojeluun muun muassa musiikin, pelin ja sosiaalisen median keinoin. Tästä summasta pieni osa kanavoitui myös suomalaiselle pelifirma Roviolle, jota ei tiettävästi epäillä väärinkäytöksistä.
Tapaus sietäisi saada Suomessa rikostutkinnan lisäksi kunnollisen julkisen keskustelun. Miten on mahdollista, ettei ulkoministeriön hälytyskello soinut siinä vaiheessa kun meille tarjottiin niin kiireistä hanketta, ettei sen taustojen selvittämiselle ollut aikaa? Tämähän on vanhastaan tunnettu merkki siitä, että tarjouksen tekijällä on ketunhäntä kainalossa - ja luulisi tämän riskin olevan tiedossa myös ministeriöiden virkamiehillä.
Toiseksi tapauksen soisi herättävän nykyisen hallituksen huomaamaan kehitysapuun sijoitettujen varojen riskit - myös silloin kuin niiden taustalla on YK. Ja ymmärtämään tämän kaiken tarkoittavan Suomen nykyisessä taloustilanteessa sitä, että kehitysapuvarat on syytä asetta budjetin tasapainoa haettaessa ensimmäiselle sijalle supistettavien menojen listalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää
Suomen talous on rakennettu markkinatalouden varaan. Se tarkoittaa, että taloudessa pyritään hyödyntämään niin sanottua markkinoiden näkymätöntä kättä, joka ohjaa yksityisten kansalaisten ja heidän omistamiensa yritysten rahaa taloudellisesti kannattaviin vaihtoehtoihin ja samalla ehkäisee heitä tarttumasta huonoihin.
Koska näkymätön käsi on kuitenkin joskus kovin raaka heikoimmille, on suomalaisessa taloudessa myös monia piirteitä suunnitelmataloudesta, jossa ajatuksena on se, että ihminen suuressa viisaudessaan kykenisi toteuttamaan parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kuin raakojen markkinoiden ohjaamana. Tiedämme historiasta ja nykypäivästä, ettei suunnitelmatalous toimi käytännössä, mutta siitä on kuitenkin usein suurta hyötyä inhimillistämään markkinatalouden tuottamia lieveilmiöitä.
Yksi esimerkki suomalaisesta suunnitelmatalousväritteisestä markkinataloudesta näyttää syntyvän Helsingin uudelleen rakennettavaan Mellunmäkeen. Siellä suunnitellaan rakennettavaksi Metroaseman yhteyteen kahta suurta kerrostaloa, jotka on tarkoitus kaupata siten, ettei asuntojen ostajiksi hyväksytä suuria sijoittajia.
Lisäksi rakennettavien asuntojen kokoa rajataan siten, että asunnoista 40 prosenttia olisi vähintään kolmen huoneen perheasuntoja ja yksiötkin kohtuullisen suuria. Kaupungin ilmiselvänä tarkoituksena on siis saada asuntojen ostajiksi tavallisia perheitä sen sijaan, että ne täytettäisiin vuokralla asuvilla henkilöillä.
Näin tehdään punavihreän apulaispormestari Anne Sinnemäen (vihr) mukaan siksi, että että vapaarahoitteiseen omistusasuntotuotantoon on viime vuosina tullut toimijoita, jotka ovat hankkineet paljon asuntoja vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokäyttöön. Näin halutaan myös "ehkäistä alueellista eriarvoistumista ja kohottaa huonossa kunnossa olevan metroaseman seudun profiilia".
Kaiken tämän taustalla on pyrkimys rajoittaa Helsigin asuntojen hintojen nousua, mutta tietenkin myös se sanomatta jäänyt tosiasia, että Helsinki on monikulttuuristumassa erittäin nopeasti ja sen seurauksena on syntynyt suuri vaara siitä, että vuokra-asuntovaltaiset asuinalueet muuttuvat Ruotsin esimerkin kaltaisiksi ongelmalähiöiksi. Tosin ongelmana eivät niinkään ole Venäjältä tai Virosta työtä tekemään tulleet maahanmuuttajat, vaan etelämpää tulevat sotaa ja vainoa paenneet henkilöt.
Siis henkilöt, joiden maahanmuuttoa ovat tukeneet täsmälleen samat tahot, joiden talouspoliittiset ajatukset ovat lähempänä suunnitelma- kuin markkinataloutta - eli Sinnemäen kaltaiset poliittisen vasemmiston edustajat. Siksi lähivuosina tuleekin olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistutaanko poliittisen vihervasemmiston luomaa ongelmaa torjumaan poliittisen vihervasemmiston keinoin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anni Sinnemäki hidasti Helsingin detroitisoitumista
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Meidän suomalaisten sähkölaskut ovat nousseet lähes holtittomasti vihreän siirtymän seurauksena. Kehityksen taustalla on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi Saksan toteutusvaiheeseen tullut vanha päätös ydinvoimasta luopumisesta, norjalaisen vesivoiman kuivasta kesästä johtuva niukkuus sekä pohjoismaisten sähköverkkojen yhdistyminen keskieurooppalaisiin.
Lisäksi asiaan on vaikuttanut Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästyminen, minkä seurauksena olemme varsin riippuvaisia tuontisähköstä. Mutta toki ongelma koskee koko Eurooppaa.
Siksi oli mielenkiintoista huomata uutinen, jonka mukaan Ranska on päättänyt ryhtyä rakentamaan jälleen uutta ydinvoimaa. Tosin sielläkin on oma olkiluoto-ongelmansa eli moninkertaisesi budjettinsa ylittänyt ja pahasti myöhässä oleva ydinvoimalatyömaa.
Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, johtaako Ranskan päätös dominoefektiin eli ydinvoiman uuteen rakennusbuumiin muualla Euroopassa ja ehkäpä myös muualla maailmassa. Oman maanosamme ulkopuolella ainakin hiilivoimaan panostavan Kiinan voisi kuvitella siirtyvän vihreän siirtymän kannalta hyväksyttävämpään ydinvoimaan.
Tämä kaikki on sikäli mielenkiintoista, että juuri ympäristöihmiset ovat olleet vuosikymmeniä ydinvoimaa vastaan, ja kun he vihdoin ovat saaneet ajetuksi agendansa läpi kansainvälisessä yhteisössä, on sen tuloksena syntymässä uusi ydinvoimabuumi. Joka jatkunee niin kauan, kunnes jossain päin maailmaa tapahtuu jälleen uusi onnettomuus, joka säikäyttää ihmiset perinpohjaisesti.
Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että nähty energian hinnannousu on jo nyt osoittanut, että täällä kylmässä pohjolassa on syytä huolehtia energiaomavaraisuudesta. Ydinvoiman ja tuulienergian lisäksi sitä paikkaamaan on Kemiin nousemassa uusi sellutehdas, joka valmistuttuaan tulee vastaamaan noin 2,5 prosentista koko Suomen sähköntuotannosta.
Tämä viimeisin seikka on myös sellainen asia, jonka kanssa ympäristöihmiset ovat nikotelleet. Hehän haluaisivat suojella kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta ja siten vähentää aivan oleellisesti mahdollisuuksiamme tuottaa bioenergiaa.
Edelle kirjoittamani osoittaa, ettei ole helppo olla samaan aikaan aatteiltaan vihreä ja älyllisesti rehellinen. Ehkäpä tämä tosiasia on myös perimmäinen syy sille, ettei puolue ole valtamedian - aivan erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomien - massiivisesta tuesta huolimatta onnistunut nousemaan maassamme suurten puolueiden joukkoon. Ja hyvä niin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä
Satiiri Vihreiden alamäen syistä
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?