Esimerkillinen demokratia

Saksan osavaltiovaalit ovat herättäneet poikkeuksellisen paljon huomiota, koska niissä on tapahtumassa historiallinen muutos, jossa Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD on ajamassa vanhaa vallanpitäjää eli Kristillisdemokraatteja (CDU) pienpuolueeksi. 

Tästä saatiin esimakua pari viikkoa sitten ja lisää on tulossa tänä viikonloppuna Berliinissä ja Mecklenburg-Etu-Pommerissa. Suurimman tyytymättämyyden syynä on saksalainen maahanmuuttopolitiikka, joka on muuttamassa koko yhteiskuntaa rajulla tavalla. 

Maahanmuuttopolitiikan lisäksi Saksassa muuttuu moni muukin asia, koska AfD:llä on myös muita linjauksia, jotka poikkeavat CDU:sta ja sen kanssa vallan jakaneista sosiaalidemokraateista. Niistä esimerkkeinä mainittakoon puolueen euro-, Venäjä- ja ilmastopolitiikka, jotka kaikki poikkeavat Berliinin vallanpitäjien ja myös useimpien muiden eurooppalaisten johtajien näkemyksistä. 

* * *

Kaiken tämän seurauksen AfD:n menestyksen uutisointi on suomalaismedioissa muistuttanut ajoittain katastrofiraportointia (esimerkki, toinen). Ja samalla on unohdettu, että saksalaisessa muutoksessa on kyse – ei enemmästä eikä vähemmästä kuin – esimerkillisesti toimivasta demokratiasta, jossa muutos seuraa poliittisen eliitin kansan tahdon vastaisesta politiikasta. Eli sikäläistä yhteiskuntaa rajusti muuttaneen kehitysmaalaisten kansainvaelluksen sallimisesta. 

Samalla Saksan osavaltioiden poliittinen muutos osoittaa demokratian hienouden, koska se pakottaa vastahankaisen eliitin hyväksymään kansan tahdon. Tämä ei olisi mahdollista näennäisdemokratioissa, kuten Venäjällä tai Kiinassa, mutta Saksassa kansanvalta näyttäisi toimivan.

* * *

Siksi myös meidän suomalaisten – ja meidän medioidemme – olisi syytä ylistää ja juhlia saksalaisen demokratian toimivuutta. Ja samalla rohkaista myös suomalaisia käyttämään sitä valtaa, joka meille on perustuslaissa suotu. 

Sen mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle". Ja sitä me pääsemme käyttämään seuraavan kerran ensi huhtikuun 18. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa
Saksalainen vaihtoehto
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Riikka Purra vilautti

Valtioivarainministeri Riikka Purra vilautti eilen mahdollisuutta, että maahanmuuttajilta edellytettäisiin työntekoa sosiaalitukien saamiseksi. Hänen ajatuksensa taustalla oli Tanskan malli, jossa toimitaan juuri näin. 

THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio kuitenkin totesi, ettei se onnistuisi Suomessa, koska meillä perustuslaki ja sen tulkinta antavat myös maahanmuuttajille poikkeuksellisen vahvan oikeuden viimesijaiseen sosiaaliturvaan. SDP:stä taas kuultiin näkemys, jonka mukaan sosiaalitukien saaminen voitaisiin sitoa esimerkiksi suomen kielen oppimiseen, kunhan opetuksen resurssit ovat riittävät. 

Tässä keskustelussa ehkä mielenkiintoisimman kommentin antoi professori Moisio todetessaan, että "Suomi eroaa muista Pohjoismaista juuri siinä, että sosiaaliturvamme keskittyy passiiviseen rahan jakamiseen. Velvoitteita tai mahdollisuuksia palveluihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen on vähän. Tämä koskee niin pitkäaikais­työttömien ja maahanmuuttajien etuuksia kuin sairaus- ja työkyvyttömyys­etuuksiakin."

Minun nähdäkseni onkin ilmeistä, että juuri helposti saatavan ilmaisen rahan seurauksena erityisesti maahanmuuttajien motiivi työpaikan saamiseksi on heikko. Siksi ehdotan, että kaikki suomalaiset puolueet sitoutuisivat jo ennen vaaleja lisäämään työnteon ja yrittämisen kannusteita sekä maahanmuutajille että myös kantaväestölle.

Tavoitteena pitäisi olla – ei enempää eikä vähempää kuin – järjestelmä, jossa työn tekeminen on aina selvästi palkitsevampaa kuin sosiaaliturvalla eläminen. Ja joka kannustaisi myös yrittämiseen silloin, kun siihen on hyvät edellytykset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin
Miljardi uutta afrikkalaista

Mitä seuraavaksi, Iran?

Julkisuudessa on pohdittu aika vähän sitä, mitä tapahtuu sitten, jos Iranin islamistihallinto kaatuu käynnissä olevan kansalaistensa kapinan seurauksena. Astuuko valtaan – edesmenneen, diktatorisesti maata hallinneen, shaahin poika – Reza Pahlavi. Ja jos astuu, järjestääkö hän lupauksensa mukaisesti maahan vapaat vaalit, jolloin iranilaiset saisivat demokraattisen hallinnon? Vai ryhtyykö seuraamaan isänsä jalanjälkiä epädemokraattisena, mutta länsimaihin tukeutuvana johtajana? 

Vai hajoaako maa sisällissotaan, jossa erilaiset poliittiset ryhmät ottavat yhteen aseellisesti. Ja jonka lopputuloksen ratkaisevat osittain iranilaiset itse, mutta myös sen tuen määrä, mitä eri osapuolet saavat kilpailevilta suurvalloilta. Siis Trumpin Yhdysvalloilta ja Xin Kiinalta – mutta tuskin kuitenkaan omaan erityisoperaatioonsa hukkuvalta Venäjältä tai joka suhteessa levällään olevalta Euroopalta. 

* * *

Olisi tietenkin hienoa, mikäli iranilaiset pääsisivät valitsemaan vapaissa vaaleissa valistuneen maan isän, jonka johdolla maahan luotaisiin moderni perustuslaki ja sen pohjalta uudistettaisiin myös muu lainsäädäntö. Ja samalla uskonto määriteltäisiin jokaisen ihmisen omaksi asiaksi, kuten on tehty esimerkiksi täällä Pohjantähden alla. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että onko tämä sitä, mitä kaikki iranilaiset tahtovat? Vai onko heillä muunlaisia haaveita? Tai onko kenties suurvalloilla tai esimerkiksi naapurimailla omat lusikkansa sopassa, jota hämmentämällä he ajavat iranilaiset uskonnollisesta dystopiasta maalliseen tyranniaan? 

Ellei sitten käy niin, että maan nykyinen islamistinen hallinto onnistuu sittenkin säilyttämään asemansa ja jatkaa valtiolaivan peräsimessä käyttäen entistäkin raaempia ohjauskeinoja kansalaistensa alistamiseen.

Päivän aiempi merkintä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan

Pitäisikö yhteiskunnan suurille perheille maksamista tuhansien eurojen kuukausituista tinkiä?

Helsingin sanomat tarttui Riikka Purran väitteeseen, jonka mukaan "Helsingissä yksinasuva saa tukea noin 1 300 euroa, yksinhuoltaja 2 000 euroa, kaksilapsinen perhe 3 000 euroa ja nelilapsinen 4 000 euroa. Suurissa perheissä summa nousee lähes 5 000 euroon."

Jutussaan HS:n toimittaja tunnusti Purran luvut oikeiksi toteamalla, että "esimerkiksi kahden aikuisen ja neljän lapsen perheessä toimeentulotuen perusosa on noin 500 euroa aikuista kohden ja 300–400 euroa lasta kohden. Kuusihenkisen perheen asumismenoja voidaan korvata enintään vajaat 1 400 euroa kuukaudessa. Yhteensä perheen tuki on siis nettona enintään Purran mainitsema noin 4 000 euroa kuukaudessa eli noin 2 000 euroa aikuista kohden".

Sen jälkeen hän kuitenkin vähätteli asiaa kirjoittamalla, että "näin suuret tukisummat ovat kuitenkin harvinaisia". Ja vetosi keskimääräiseen tukisummaan: 515 euroa kuukaudessa kotitaloutta kohti. 

* * *

Jutussa oli haastateltu asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Jussi Tervolaa, joka totesi nykyisen toimeentulotuen tason periytyneen vuoden 1994 uudistuksesta. Tuolloin Suomea hallitsi jo kolmatta vuotta Keskustavetoinen Esko Ahon (kepu) hallitus, jonka piikkiin nämä tulonsiirrot voi siis panna – ja epäillä anteliaisuuden motiiviksi Keskustaan myönteisesti suhtautuvien monilapsisten lestadiolaisten kannatuksen kosiskelua.

Tuolloinhan Suomessa oli vain pieni määrä tuen nykyisiä suurkäyttäjiä, eli erityisesti islamilaisista maista tulleita maahanmuuttajia. Eikä lakia säädettäessä todennäköisesti edes ajateltu heitä – tai jos ajateltiinkin, pidettiin heille kohdistuvaa summaa merkityksettömänä.

* * *

HS:n jutun mukaan "katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen ja tietoliikenteen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot", joiden lisäksi "korvataan asumismenot, 'vähäistä suuremmat' terveysmenot ja muun muassa varhaiskasvatusmaksut".

Jokainen voi tietenkin itse pohtia, ovatko kaikki nämä menot sellaisia, että ne kuuluvat veronmaksajien kustannettaviksi. Ja mietiskellä myös sitä, että Tervolan mukaan "tukien tasot ovat aina kompromisseja köyhyyden vähentämisen ja työnteon kannustimien välillä". 

Tämä siis tilanteessa, jossa Suomeen on ilmaantunut ideologisista syistä työstä kieltäytyviä ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen elämisen muiden kustannuksella.

* * *

Tervola teki HS:n jutussa myös vertailun muihin pohjoismaihin toteamalla, että "Ruotsissa on yleisesti matalampi toimeentulotuen taso kuin Suomessa... Tanskassa sen sijaan tuki on monissa tilanteissa korkeampi kuin Suomessa, mutta nuorilla ja maahanmuuttajilla Tanskankin tuki on laajalti Suomen tukea matalampi." Lisäksi Tanskassa tukeen liittyy hänen mukaansa tiukkoja velvoitteita.

Omalta osaltani totean, että kaiken edelle kirjoittamani perusteella toimeentulotukia on sekä varaa että syytä tiukentaa ja rajata. Tähän on viitannut myös perustuslakivaliokunta, joka – edelleen HS:n artikkelin mukaan – on tulkinnut lain kohtaa "jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" painottamalla sanoja "joka ei kykene hankkimaan". 

Toisin sanoen veronmaksajalla ei ole velvollisuutta maksaa tukia esimerkiksi sellaisille, jotka kieltäytyvät heille osoitetuista muista keinoista hankkia elämälle välttämättömän toimeentulon. Siis esimerkiksi tarjotusta työstä.

* * *

Tervola puolestaan nosti esille periaatteen, jonka mukaan tukien leikkaamista "olisi syytä perustella halutun kulutustason kautta ja mahdollisesti karsia lakisääteisen kulutuskorin sisältöä. Tällöin tason asettaminen olisi läpinäkyvää myös kansalaisille". 

Tämä kuulostaa järkevältä, mutta nähtäväksi jää, mitä hallitus lopulta esittää eduskunnalle. Samoin kuin se, mitä kansanedustajat hyväksyvät. 

Selvää kuitenkin on, että EU:n päätös ottaa Suomi holhoukseen asettaa eduskunnalle vahvan insentiivin huolehtia julkisten menojen leikkaamisesta. Ja sillä listalla tarpeettomat ja työntekoon negatiivisesti vaikuttavat tulonsiirrot on syytä asettaa ensimmäiseksi poistettavian – tai ainakin supistettavien – menojen joukkoon.

Päivän aiempi merkintä:
Humanisteilla on näytön paikka

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Työstäkieltäytyjäliitto

Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Markus Leikola kirjoitti sosiaaliseen mediaan, että eilen - Ylen irtisanomisten julistuspäivänä - olisi ollut suomalaisen tiedonvälityksen, journalismin ja suomalaisen kulttuurin musta päivä. Ja perusteli sitä omalla ymmärtämättömyydellään.

Hän nimittäin väitti, että "katsojien, kuulijoiden ja tekijöiden toiminnan tai laiminlyöntien, virheiden tai ansioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä". Väite on peräti merkillinen ottaen huomioon kaiken sen vasemmalle kallellaan olleen poliittisen vinouman, jota Yle ja sen toimittajat ovat harjoittanut toiminnassaan etenkin sen jälkeen, kun sille luotiin oma verotusoikeus.

Näitä tapauksia olen analysoinut ja/tai kommentoinut tässä blogissa kerta toisensa jälkeen (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs ja viides) ja ongelman ovat kyllä huomanneet muutkin (esimerkki). Siten en katso tarpeelliseksi perustella asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan totean, että olisi ollut älyllisesti rehellistä, mikäli toimittaja Leikola olisi miettinyt hetken ennen avautumistaan, että olisiko Ylellä enemmän puolustajia, jos se ja sen toimittajat olisivat toimineet kuten valtion mediayhtiöltä odotetaan. Siis pyrkien poliittisen vaikuttamisen sijaan totuuteen ja tasapuolisuuteen omassa toiminnassaan. 

Joko hän ei tätä ymmärtänyt tai - mikä vielä pahempaa - ei ole edes tunnistanut tällaisen ongelman olemassaoloa. 

* * *

Suomen pääkaupunkina toimi vuoteen 1812 asti Turku. Sen jälkeen statuksen sai Helsinki, koska Venäjän tsaari katsoi Turun sijaitsevan liian lähellä Ruotsia. 

Pääkaupunki tarkoittaa sitä paikkaa, johon on sijoitettu valtakunnan hallintoelimet. Siis sellaiset kuin eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt ja kaikenlaiset keskusvirastot, joiden perimmäisenä tehtävänä demokratiassa - toisin kuin diktatuureissa - on palvella kansalaisia.

Tämä asia on ilmaistu Suomen perustuslain toisessa pykälässä seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen."

Tätä tarkoittaa sitä, että pääkaupungilla on muihin kaupunkeihin verrattuna erikoisasema. Ja siksi sen tulee olla mahdollisimman hyvin kansan saavutettavissa.

Tätä ei ole ilmeisesti ymmärretty Helsingin vihreänsävyisessä hallinnossa, joka eilisen uutisen perusteella suunnittelee polttomoottoriautojen kieltämistä alueellaan. Eli erityisesti huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevien kansalaisten liikkumisen vaikeuttamista alueellaan. 

Siksi ehdotan eduskunnalle, että se poistaisi erityisasemastaan piittaamattomalta Helsingiltä pääkaupunkistatuksen ja siirtäisi valtionhallinnon eduskuntaa, presidenttiä ja valtioneuvostoa myöden sellaiseen kaupunkiin, jonka asukkailla on halu palvella koko kansaa. Samalla voitaisiin korjata se maantieteellinen ongelma, että Helsinki etelärannikon satamakaupunkina sijaitsee Suomen reunalla eli mahdollisimman kaukana kaikesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Eristäytyvä pääkaupunki

Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Suomen perustuslaissa linjataan seuraavasti. "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".   

Perustuslaki kertoo myös, että "jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin... Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. "

* * *

Viime itsenäisyyspäivänä nähtiin Helsingin Oodissa arvoton näytelmä, jossa äärivasemmistolaiset mielenosoittajat huusivat muun muassa iskulauseita "Helsinki ilman natseja" ja "äärioikeisto tappaa" häiritäkseen siellä lukupiiriä pitäneitä sinimustan liikkeen jäseniä. Sen lisäksi he rummuttivat kirjahyllyjä ja pitivät kirjoja ylhäällä häiriten kirjaston muita asiakkaita. 

Syynä äärivasemistolaisten riehumiselle oli halu sabotoida sinimusta liikkeen järjestämää lukupiiriä eli estää heiltä perustuslain takaamat - kirjoituksen alkuun listaamani - vapaudet. Näin he varmistivat, että kyseinen liike sai maksimaalisen huomion suomalaisissa medioissa. 

Ehkä tästä innostuneena sinimustat ovat sittemmin järjestäneet eri paikkakunnilla muitakin lukupiirejä, joista yksi keskeytettiin punaisella Tampereella. Loppiaisena eli viime maanantaina he palasivat Helsingin Oodiin, jonne kerääntyi heitä häiritsemään - poliisin mukaan noin sata - vasemmistolaista pitämään ennalta ilmoittamatonta - eli laitonta - mielenosoitusta.

* * *

Tämän seurauksena Helsingin kaupungin julkisissa tiloissa on nyt linjattu tiukemmasta yleisötilaisuuksien sääntelystä turvallisuuden takaamiseksi. Toimialajohtaja Juha Ahosen mukaan Helsingissä "katsotaan, että avoimesti koolle kutsuttavat tapahtumat, kuten lukupiirit, ovat yleisötilaisuuksia ja sitä kautta tilaisuuksien järjestäjien täytyy saada myös kaupungilta lupa tilojen käyttöön. Linjauksen mukaan tiloilla on oltava myös vastuuhenkilö, jolta lupa pyydetään."

Kaupungin uusi linjaus koskee kaikkia tapahtumia niiden aatemaailmasta riippumatta ja - Ahosen mukaan - "kohtelemme kaikkia tilaisuuksia samojen periaatteiden mukaan. Tietysti tilojen haltija keskustelisi näiden toimijoiden kanssa, ei se tavallaan sen kummempaa ole".

Näin toteutuessaan kaupungin linjaus ei ole perustuslaissa taattujen sananvapauden ja ihmisten tasa-arvon vastaista tai muutenkaan ongelmallista. Tilaisuuden järjestäjä vain ilmoittaa kirjastolle tapahtumasta ja kutsuu sitten sen koolle. Samalla vastuu tilaisuuden turvallisuusjärjestelyistä siirtyy entistä selvemmin kirjaston henkilöstölle ja sen mahdollisesti avuksi kutsumalle virkavallalle.

* * *

Sen sijaan yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin kannanotto oli poikkeuksellisen typerä. Hän nimittäin otti asiaan kantaa sanomalla, että Helsingin kaupungilla on hyvät perusteet kieltää sinimustan liikkeen lukupiirit kirjastoissa, "jos kirjaston seinien sisällä on sellaisia tilanteita, joihin sisältyy lain vastaista syrjintää ja yhdenvertaisuuden loukkauksia". 

Tämän seurauksena yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan esimerkiksi lukupiirin kaltaisia tilaisuuksia ei saisi järjestää, mikäli järjestäjille vihamielisen tahon arvellaan aiheuttavan ongelmia. Hän siis legitimoisi nyt äärivasemmistolta kirjastoissa nähdyn kaltaisen väkivaltaisen käytöksen ja antaisi sille veto-oikeuden kanssaan eri mieltä olevien tilaisuuksiin. 

Tämä johtaisi varsin todennäköisesti Oodissa nähdyn kaltaisten vihamielisten mielenosoitusten eskaloitumiseen politiikan molemmilla laidoilla eli yhteiskunnan polarisoitumiseen. Näin yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaisen toimintatavan voittajia olisivat väkivaltaiset ääriliikkeet ja tappion kärsisi koko suomalainen yhteiskunta sanan- sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden heikentyessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

Suomalaisen vasemmiston ja valtamedian viime päivien yhteisoperaatio kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd) maanpetostyyppisen toiminnan pitämiseksi poissa julkisuudesta onnistui erinomaisesti. Operaatioon saatiin houkuteltua jopa maan korkein poliittinen johto eli presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiljusen tapaus ole julkisuudesta katoamisen seurauksena kadonnut minnekään, vaan hänen toimintansa oli ja on edelleen täysin tuomittavaa sekä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle anteeksiantamatonta. Ja sen seurauksena Kiljusen poliittinen ura on toivottavasti ohi.

Tänään nimittäin valitaan ulkoasiainvaliokunnalle uusi demaripuheenjohtaja. Tyrkylle ovat asettuneet Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri ja Ville Skinnari. 

Toivoa sopii, että heistä valituksi tuleva ymmärtää tehtävänsä luonteen paremmin kuin edeltäjänsä. Ja toimivat noudattaen sitä Suomen itsenäisyyttä kunnioittavaa perinnettä, jonka Suomen Sosialidemokraattinen puolue omaksui - Väinö Tannerin johdolla - viimeistään talvisodan aattona.

* * *

En olisi enää tänään palannut aiheeseen, ellei Kiljusen toiminnan peittelyn järkevintä kommenttia olisi kuultu eilen sisäministeriön kehityspäällikkö Tarja Mankkiselta. Hän nimittäin linjasi, että "äärioikeisto kuuluu demokratiaan. Meillä on erilaisia puolueita ja erilaisia ideologioita. Ne ovat oikeutettuja ja tärkeä osa demokratiaa. Sen takia on tärkeää, että puhumme väkivaltaisestä äärioikeistosta, eikä äärioikeistosta yleisesti."

Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa harvinaisen järkevää puhetta ja asetti erityisesti pääministeri Petteri Orpon taannoisen kommentin häpeään. Tämähän tuli kertoneeksi, että "pidän kaikenlaisia ääriliikkeitä vaarallisina ja Suomen vakaudelle haitallisina". 

Ilmeisesti pääministeri ei näin sanoessaan tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on joka tapauksessa laaja kirjo poliittisia mielipiteitä, joista osa sijoittuu jollain mittapuulla "poliittisiin ääriin". Ja siksi on tärkeää, että demokratiassa on mahdollisuus ajaa myös näitä näkemyksiä niin kauan, kun siihen käytetyt menettelytavat eivät riko voimassa olevia lakeja tai vaaranna ihmisten turvallisuutta. 

Ilman tätä oikeutta nämä näkemykset voisivat purkautua muuta tietä eli johtaa organisoituun poliittiseen väkivaltaan tai jopa valtiopetokseen. Ja muuttua sitä kautta ihan oikeastikin vaarallisiksi ja Suomen vakaudelle haitallisiksi - toisin kuin säilyessään laillisina, mutta kannatukseltaan marginaalisina.

* * *

Saattaa kuitenkin olla, ettei pääministerin kommentti ollut aivan vakavalla mielellä sanottu, sillä en ole huomannut hänen kommentoineen Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäen (vas) yritystä estää politiikan toisella laidalla olevien ihmisten kokoontumisen lukupiiriin Helsingin keskustan kirjastorakennukseen Oodiin. Eli tämän pyrkimystä estää Suomen perustuslain 13 §:n toteutuminen. 

Minusta viime päivien tapahtumien jälkeen olisi kuitenkin vähintäänkin kohtuullista, että Suomen ylin johto - presidentti tai pääministeri - puolustaisivat selväsanaisesti suomalaisten sanan- ja kokoontumisvapautta. Sekä viime päivien linjaustensa mukaisesti kertoisivat yksiselitteisesti hyväksyvätkö he Arhinmäen äärivasemmistolaisen toiminnan vai pitävätkö myös sitä vaarallisena ja Suomen vakaudelle haitallisena. 

Ohjenuoraksi Stubb ja Orpo voisivat ottaa edellä lainaamani sisäministeriön virkamiehen kommentin sisältämän ajatuksen. Sekä noudattaa sitä jatkossa myös itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Criticism from the Left Brought a Small Association’s Independence Day March into the Spotlight
A Finnish MP Resigned After Straining Finland-Russia Relations

SAK ei kannata uutta eläkeleikkuria

Uutissuomalainen kertoi, että SAK vastustaa automaattisen eläkeleikkurin luomista. Näin siksi, että eläkejärjestelmään on nyt rakennettu kaksi eläkkeiden automaattista vakauttajaa. Niistä elinaikakerroin leikkaa alkavia eläkkeitä automaattisesti ihmisten elinajanodotteen pidetessä ja eläkeikä nousee automaattisesti, mikäli ihmisten elinikä pitenee edelleen.

Sen sijaan järjestelmässä ei ole varauduttu siihen, että nuoret ihmiset eivät halua tehdä lapsia edes sen vertaa, että väestö uusiutuisi. Tästä syystä työeläkemaksut ovat viime vuosina nousseet kerta toisensa jälkeen - eikä SAK vastusta niiden edelleen nostamista, koska "nykyisellä maksutasolla emme voi tulevia eläkkeitä maailman tappiin rahoittaa. Mitä aiemmin eläkemaksuja nostettaisiin, sitä pienemmillä muutoksilla pärjättäisiin."

* * *

Vaikka olenkin yleensä varsin kriittinen ay-liikettä kohtaan, olen tässä asiassa SAK:n kanssa samoilla linjoilla. Onhan niin, etteivät ihmisten maksamat työeläkemaksut ole valtion rahaa, vaan ihmisiltä pakkotoimin kerättyä varallisuutta, jonka tarkoituksen on kattaa osin heidän vanhempiensa sekä osa heidän omasta toimeentulostaan työuran jälkeen. 

Siten valtiojohdolla ei ole mandaattia sosialisoida eläkevaroja edes hyvällä syyllä - asiasta on jopa perustuslakivaliokunnan päätös. Käytännössä se voi kuitenkin tehdä niin esimerkiksi eriyttämällä entistä enemmän työstä ja eläkkeistä saadun toimeentulon verotusta - siinähän on jo nyt selkeä ero eläkeläisten maksettavaksi. 

Nyt nähdyn SAK:n ulostulon taustalla on Petteri Orpon (kok) hallituksen tahto leikata kaiken muun lisäksi myös eläkekuluista kokonainen miljardi. Ja se on siksi antanut työmarkkinajärjestöille mahdollisuuden tehdä ehdotus, millä tavalla leikkaus tehtäisiin.

Nähtäväksi jää, millä tavalla muut työmarkkinajärjestöt suhtautuvat hallituksen toimeksiantoon. Asettuvatko myös ne SAK:n rinnalle, vai syntyykö jonkinlaista ristiriitaa? Ja elleivät ne pääse yksimielisyyteen, niin minkälaiseen ratkaisuun hallitus lopulta päätyy.

* * *

Tässä yhteydessä muistutan aiemmin esittämästäni ajatuksesta, jossa eläkemaksut määritettäisiin koko ongelman juurisyyn eli perheiden lapsiluvun perusteella. Eli näen tässä asiassa oikeutuksen sille, että eläkemaksuja korotettaisiin siten, että oman eläkkeensä maksajista huolehtimatta jättänyt henkilö kompensoisi ratkaisunsa seurauksia suurempien työeläkemaksujen kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän

Helsingin sanomien kirjoittelu Wille Rydmanin (ps) entiselle - mutta sitäkin kostonhimoisemmalle - tyttöystävälleen lähettämistä viesteistä on saavuttanut ainakin osittain tavoitteensa. Tämä tapahtui, kun RKP:n puheenjohtaja katsoi asialliseksi toivoa Rydmanilta julkista anteeksipyyntöä tämän yksityisissä viesteissä käyttämistä sanoista. 

Tarkoitan tällä sitä, että RKP:ssa katsottiin edelleen tärkeämmäksi jatkaa hedelmätöntä keskustelua vanhoista asioista, joita ei ole edes tarkoitettu julkisuuteen sen sijaan, että puolue asettuisi yksiselitteisesti hallituksen yhtenäisyyden taakse. Ymmärrän toki puheenjohtaja Henrikssonin vaikean tilanteen, sillä hänen puolueessaan vaikuttaa monenlaisia klikkejä, joista yksi hakeutui juuri julkisuuteen vaatimalla puolueen eroa hallituksesta. 

Pääministeri sen sijaan asettui tässä(kin) asiassa hallituksensa yhtenäisyyden puolelle, vaikkei malttanutkaan olla kommentoimatta Rydmanin käyttämiä sanavalintoja. Oleellista on kuitenkin se, että hän totesi selkeästi, että "hallitusohjelma ei pelkästään pistä Suomen asioita taloutta kuntoon, vaan se pitää sisällään erittäin hyvät linjaukset myös tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen".

Tämän näytelmän oikeudellisen ongelman lausui eilen tutkija Markku Ylisipilä, jonka mukaan "Perustuslakimme 10 § toteaa, että ´jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu´ ja että ´kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton´. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle." 

Jos HS:n nyt jatkamaa linjaa jatketaan, on edessä kalteva pinta, jolla - edelleen Jokisipilän mukaan "kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä."

Itse kukin voi pohtia, lisääkö vai vähentääkö tällainen kalteva pinta ihmisten halua hakeutua poliittisiin tai muihin yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Ja olisivatko sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiit tekemään näin, juuri sellaisia, joiden haluamme päättävän yhteisistä asioistamme?

Omalta osaltani muistutan vielä siitä, että nyt nähdyltä kesänäytelmältä olisi todennäköisesti vältytty, mikäli Keskusta ei olisi vaalien jälkeen jälleen kerran pettänyt suomalaisia ilmoittaessaan jo ennen hallitusneuvotteluita jäävänsä oppositioon. Näin siksi, että mikäli puolue olisi ottanut toisen kannan, ei oppositiolla tai suomalaisen lehdistön vihervasemmistolaisella enemmistöllä olisi ollut toivoakaan hallituksen kaatamisesta nyt nähdyllä tavalla. Eikä nyt nähtyä arvotonta näytelmää olisi siitä syystä edes nähty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Edistikö Provinssirock tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta?

Ilta-Sanomat kertoi, että Provinssirockiin kutsuttu kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) poistettiin festivaaleilta, koska hän ei jaa tilaisuuden järjestäjien kanssa samoja arvoja. 

Tilaisuuden järjestäjän edustajan mukaan "olemme sitoutuneet noudattamaan toimintaperiaatteita, jotka pyrkivät edistämään tasa-arvon, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tuo kirjoitus oli selvästi ristiriidassa meidän arvojemme kanssa. Ilmoitimme hänelle jo päivällä, että valitettavasti joudumme häneen kutsunsa perumaan, ja hän ei kutsuvieraana ole meidän tapahtumaan tervetullut."

Otetaanpa uudelleen. Festivaalien järjestäjä väitti siis olevansa sitoutunut edistämään tasa-arvon, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tässä tilanteessa on tehtävä kolme kysymystä. 

Yksi. Millä tavalla järjestäjän kanssa toisenlaisen arvomaailman omaavan henkilön sulkeminen pois tapahtumasta edistää tasa-arvoa?

Kaksi. Millä tavalla järjestäjän kanssa toisenlaisen arvomaailman omaavan henkilön sulkeminen pois tapahtumasta edistää monimuotoisuutta?

Kolme. Millä tavalla järjestäjän kanssa toisenlaisen arvomaailman omaavan henkilön sulkeminen pois tapahtumasta edistää yhdenvertaisuutta?

Vastauksen saamiseksi näihin kysymyksiin turvauduin Wikipediaan. Ja löysin sieltä seuraavat tiedot, joiden valossa edellä esitettyihin kysymyksiin voidaan hakea vastauksia.

Yksi. Tasa-arvo tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan samanarvoisuutta ja varsinkin kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.

• Tämä ei tarvinne minun tulkintojani, vaan arvoisa lukijani osaa itsekin päätellä, edistikö kansanedustajan poistaminen tasa-arvoa vai oliko kyseessä pikemminkin ihmisten välisen tasa-arvon loukkaus. 

Kaksi. Monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkia niitä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka erottavat ihmiset toisistaan. Erottavia tekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli, etninen tausta, uskonto, koulutus, siviilisääty, seksuaalinen suuntaus, asenteet ja arvot, persoonallisuus sekä poliittinen ja taloudellinen asema. 

• Tämä ei tarvinne minun tulkintojani, vaan arvoisa lukijani osaa itsekin päätellä, edistikö kansanedustajan poistaminen monimuotoisuutta vai oliko kyseessä pikemminkin monimuotoisuuden loukkaus etenkin määritelmän kursivoitujen osien suhteen.

Kolme. Yhdenvertaisuus tarkoittaa ihmisten samanarvoisuutta riippumatta heidän välillään vallitsevista eroista, kuten sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.

• Tämä ei tarvinne minun tulkintojani, vaan arvoisa lukijani osaa itsekin päätellä, edistikö kansanedustajan poistaminen yhdenvertaisuutta vai oliko kyseessä pikemminkin yhdenvertaisuuden loukkaus etenkin määritelmän kursivoitujen kohtien suhteen. Samalla lukijani voinee kysyä itseltään, että noudattivatko festivaalin järjestäjät Suomen perustuslakia ja sen henkeä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren
Juha Mäenpää (ps) poliittisen farssin objektina

Järki voitti oudossa näytelmässä

Chilessä on viime aikoina nähty outo näytelmä, jossa kansa valitsi itseään huomattavasti vasemmistolaisemman joukon suunnittelemaan maalle uuden perustuslain. Nämä tekivät niin ja lakiehdotuksesta tuli suunnittelijoidensa näköinen: sitä kutsuttiin yhdeksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, mitä tulee esimerkiksi ympäristönsuojeluun, sukupuolten tasa-arvoon ja alkuperäiskansojen oikeuksiin.

Uusi perustuslaki olisi muuttanut valtion luonnetta huomattavasti nykyistä vasemmistolaisemmaksi. Niinpä chileläiset päättivät viikonlopun kansanäänestyksessä hylätä esityksen. Ja hyvä niin. 

Perustuslain muutostarve on syntynyt siitä, että nykyinen on suurelta osin peräisin diktaattori Pinochetin ajalta. Ja sen uusimisen kannalla on sinänsä ollut ylivoimaisesti suurin osa chileläisistä. 

Mutta on kuvaavaa, että kun kansa valitsi poliittista vasemmistoa tekemään perustuslakiehdotuksen, nämä päätyivät äärimmäisen arvoliberaaliin ja sosialismilta haisevan ehdotukseen. Siis sen sijaan, että olisivat tehneet poliittisesti tasapainoisen esityksen, jolla olisi ollut läpimenon edellytykset. 

Chilehän on sinänsä yksi niistä valtioista, joka on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana taloudelliseen kukoistukseen ja yhä korkeampaan hyvinvointiin. Maan BKT on noussut 1980-luvulta peräti lähes yksitoistakertaiseksi. Samalla ihmisten taloudellinen tasa-arvo on parantunut, sillä siitä kertova Gini-indeksi on pudonnut 1990-luvun sinänsä korkeasta 55:stä kymmeniseen pykälää. 

Maa on toki edelleen talous- ja hyvinvointikehityksessään vaikkapa Suomea jäljessä, mutta siis oikein hyvällä tiellä. Sitä paitsi Venezuelan esimerkki sosialismin kyvyttömyydestä tuottaa hyvinvointia on saattanut olla chileläisten mielessä heidän käydessään äänestämässä. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on seuraava askel Chilen pyrkimyksessä päivittää perustuslakiaan. Toistaiseksi esitetty näytelmä on kuitenkin ollut lievästikin sanottuna outo. 

Miksi ihmeessä chileläiset äänestivät vasemmistolaisjoukon suunnittelemaan perustuslakiaan? Ja mikseivät valitut edes yrittäneet tehdä järkevää ehdotusta, jolla olisi ollut läpimenon mahdollisuus? Tässä vaiheessa oleellista on kuitenkin vain se, että viime viikonloppuna järki vei loppujen lopuksi voiton. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Mapuchet ja maahanmuutto

Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Maa- ja metsätalousministeriö perusti työryhmän, jonka tarkoituksena oli suunnitella Evon retkeilyalueen matkailu-, virkistys-, tutkimus- ja opetuskäyttöä. Työryhmään oli kutsuttu edustajia opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Luonnonvarakeskuksesta, ympäristöministeriöstä, luonnonsuojelujärjestöistä, Metsähallituksen luontopalveluista, Asikkalan ja Padasjoen kunnista, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, Suomen Partiolaiset ry:stä, Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), Hämeen metsänhoitajista, Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiristä, Suomen Ladusta, Helsingin yliopistosta ja alueen yrittäjistä.

Nyt kävi kuitenkin niin, ettei ympäristöpuolen väki - siis ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt - halunnutkaan mukaan. Syynä oli normaalille uhmaikäiselle lapselle tyypillinen käyttäytymiskoodisto, jossa "mä en leiki sun kanssa, ellei leikitä sitä, mitä mä tahdon". Ympäristöväki kun tahtoi tehdä alueesta kansallispuiston.

Ajatus kansallispuistosta on herättänyt voimakasta vastustusta muun muassa alueen maanomistajien ja metsästäjien parissa. Mutta ympäristöväki - tapansa mukaan - haluaisi omistajia kuulematta ja perustuslaissa taattua omaisuuden suojaa kunnioittamatta sosialisoida halunsa kohteen.

Tapaus on sikäli erityisen mielenkiintoinen, että se täydentää nykyajan äärimmäisen vihervasemmiston kuvaa, josta yksi puoli nähtiin taannoisessa Sannikka-ohjelmassa, jossa wokeltajia edustanut naishenkilö vaati puheoikeuden kieltämistä kanssakeskustelijaltaan. Ja nyt siis ympäristöministeriö ja ympäristöjärjestöt ovat ilmaisseet asian toisen puolen, eli evänneet itseltään asiansa edistämisen muiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta. 

Omituisinta asiassa on, että evänneiden mukana on Suomen hallituksen johtama ministeriö. Siis taho, jonka tehtävänä on panna toimeen kansalaisten tahto maan kehittämisessä - mutta joka kieltäytyy toimeksiannosta edellä kuvaamaani uhmaikäisen lapsen käytöstä muistuttavalla tavalla. 

Hämmästyttävintä taas on se, kuinka suuri osa suomalaisista (lähinnä naisista) on valmis antamaan uhmaikäisten tasolla ja keinoilla toimivalle puhavihreiden joukolle äänensä vaaleissa. Ihan oikeastiko he ajattelevat tällä tavoin rakentavansa parempaa tulevaisuuden Suomea? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin

Kun Suomi lähti useilla miljardeilla eurolla mukaan Etelä-Euroopan rahoittamiseen, puhuttiin poliittisen pääoman ylläpitämisestä. Samalla astuttiin askel kohti liittovaltiota, jossa kansallista päätösvaltaa supistetaan ja valtaa keskitetään yhä enemmän Brysseliin.

Samalla keskusvalta pyrkii saamaan käsiinsä myös päätösoikeuden luonnonvaroista, kuten äskettäin vuodettu komission strategiapaperi osoittaa. Siinä komissio täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella on vaatimassa Suomea luopumaan nykymuotoisesta metsien tehokkaasta monikäytöstä ja palaamaan sotia edeltävään ja niitä välittömästi seuranneeseen aikaan, jolloin metsäteollisuus hankki puunsa pääosin poimintahakkuina jättäen jälkeensä harvapuustoisia ja huonosti tuottavia metsiä. 

Tarkalleen ottaen komissio vaatii siis avohakkuiden kieltämistä. Ja tämä olisi viime vuosisadan kokemusten mukaan Suomen metsätalouden kannalta melkoinen katastrofi. Samalla suomalaiset metsät yksipuolistuisivat yhdenmukaisen peitteisiksi kautta maan - ja kuusettuisivat entisestään, mikä ilmaston lämmetessä lisäisi tuhoriskejä ennennäkemättömällä tavalla. 

Tähän komission paperiin reagoi ministeri Jari Leppä (kepu), jonka mukaan "hallituksen EU-selonteko toteaa yksiselitteisesti, että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan. Tästä tulemme pitämään kiinni. Suomi edistää kestävää biotaloutta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Osaamme hoitaa metsämme ilman komission puuttumista."

Myös europarlamentaarikko Elsi Katainen (kepu) otti asiaan kantaa todeten, että "komission ehdottamat yhteiset metsien hoito- ja käyttösuunnitelmat ja kestävän metsänhoidon uudelleen määrittely tarkoittaisivat käytännössä EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa. Tässä menee raja, jota ei voi hyväksyä. Komissio astuu tietoisesti jäsenmaiden toimivallan tontille ja se on pysäytettävä."

Katainen viittasi myös komissaarien ymmärryksen puutteeseen todeten, että "komissiolta näyttäisi kokonaan puuttuvan ymmärrys uusista biotalouden innovaatioista eli siitä, mitä kaikkea puun sivuvirroista jo tehdään kemikaaleista tekstiileihin ja muovia korvaaviin tuotteisiin". Samalla hän muistutti, että "ei komissio voi päättää puun käytöstä markkinoiden tai omistajien puolesta". 

Nämä komission suunnitelmat astuisivat myös Suomen perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan varpaille, koska metsämme ovat enimmäkseen yksityisessä omistuksessa. Tämä viimeistään osoittaisi Unionin keskusvallan luonteen. 

En epäile yhtään punavihreän hallituksemme intoa hyväksyä komission suunnitelmat, vaikka Keskustan edustajat ovatkin ottaneet edellä kuvaamiani kantoja ja aluksi mainitsemani elvytyspaketti onkin tuottanut meille poliittista pääomaa. Harmi kyllä, luottamukseni juuri Keskustan edustajien kykyyn ja haluun hoitaa Suomen asioita on varsin heikko - vaikka epäilemättä puolue järjestääkin jälleen jonkinlaisen teatterin asian johdosta. 

Siksi joudun turvautumaan niinkin epätoivoiseen tekoon kuin asettamaan toivoni pääministeri Sanna Mariniin (sd) siinä, että edes hän ymmärtäisi meidän olevan taloudellisen tulevaisuutemme suhteen megaluokan ongelman edessä. Ja käyttäisi miljardeilla lunastamansa pääoman sen ratkaisemiseksi. Tässä minua rohkaisee hänen aiempi esiintymisensä metsien monikäytön puolesta yhdessä Ruotsin pääministerin kanssa.

Nähtäväksi siis jää mitä metsillemme ja samalla koko Suomelle tapahtuu. Heikoin vaihtoehto olisi Suomen metsien valjastaminen kivihiilen polttamisen mahdollistavaksi hiilinieluksi ja luontoreservaateiksi, mistä euroedustajamme Petri Sarvamaa (kok) totesi seuraavasti: "pohjoisen metsäisiä maita ei voida valjastaa syntipukiksi tai muiden jäsenmaiden ongelmien vastuunkantajiksi eteläisten maiden liidellessä vapaamatkustajina". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti eurooppalaista liittovaltiota
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Hyviä metsäuutisia

EU:n elvytyspaketti etenee omituisin perustein kohti hyväksyntäänsä

Perustusvaliokunta katsoi, ettei EU:n elvytyspakettia saa hyväksyä eduskunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaan sille tarvitaan kahden kolmasosan kannatus. Näin siksi, että kyseessä olisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävä toimivallan siirto Euroopan unionille.

Koska tämä asia on päivänselvä, on peräti omituista, että valiokunnan päätös syntyi äänestyspäätöksen kautta. Se osoittaa, etteivät ne valiokunnan jäsenet, jotka äänestivät tätä päätöstä vastaan, ole ymmärtäneet tehtäväänsä laillisen menon vartijoina vaan toimivat yksinkertaisesti poliittisin perustein.

Sen sijaan jatkossa kansanedustajilla on lupa ratkaista kantansa poliittisten tavoitteidensa mukaan. Siksi on ollut mielenkiintoista nähdä millä kaikilla tavoilla äänestykseen suhtaudutaan.

Juuri nyt näyttää siltä, että koko vihervasemmisto yhdessä ruotsalaisten kanssa tulee äänestämään budjettivallan osittaisesta siirtämisestä unionille, sillä juuri siitähän tässä paketissa on kyse. 

Pakettia vastaan eli Suomen taloudellisen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta äänestänevät perussuomalaiset, kristilliset, Harkimo ja Turtiainen. Kokoomus on ilmoittanut äänestävänsä tyhjää, mutta muutama puolueen jäsen liittynee itsenäisyyttä kannattaviin. Enkä ihmettelisi, vaikka myös sitä vastaan äänestäviä ilmaantuisi.  

Myös kepulaisten ylivoimainen enemmistö äänestänee paketin puolesta, mutta ainakin edustaja Hoskonen sitä vastaan. Veikkaan, että joukosta löytyy myös joku muu vastaanpanija tai ainakin tyhjän äänestäjä.

Jollain tavalla kuvaavaa on se, millä perusteella pakettia lähdettiin heti perustusvaliokunnan päätöksen jälkeen puoltamaan. Pohjanoteeraus lienee Sirpa Pietikäisellä (kok), joka ajoi poliittiseen päätöksentekoomme häpeäkulttuuria. Eli Suomelle miljardeja euroja maksava - ja samalla tulonsiirtovirran pohjoisesta etelään avaava - paketti pitäisi saada läpi, koska muuten Suomelle koituisi häpeää. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Muilta osin Kokoomus ei halua ottaa paketista vastuuta, mutta kertoi kuitenkin puheenjohtajansa suulla, ettei se halua tulla sen esteeksi. Puolueella on tässä asiassa siten sanatarkasti vastuuton EU-politiikka. 

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen puolestaan kauhisteli, että paketin hylkääminen olisi "maanjäristyksen kokoinen asia". Siis mitä? Pitäisikö meidän hyväksyä taloudellisen itsenäisyyteemme menetys vain siksi, että asia on merkittävä?

Kaikista traagisin peruste löytyi kuitenkin Eurooppanuorilta, joiden mukaan paketti on hyväksyttävä siksi, ettei EU:lla ole sen kaatumisen varalta varasuunnitelmaa. Tämä on normaalin EU-käytännön mukaista (esimerkki, toinen ja kolmas), eikä siten tarkoita muuta kuin uutta todistetta Unionin kelvottomasta hallinnosta. Voisi kuvitella, että olisi pöyristyttävää, jos hallinnon kelvottomuutta käytetään perusteena paketin hyväksymiselle - mutta näköjään sekin on mahdollista silloin, kun usko on vahva.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta olisin äärettömän yllättynyt, mikäli maallemme katastrofaalinen paketti ei menisi läpi eduskunnasta. Jos kokoomus äänestäisi kahta edustajaa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan tyhjää ja hallitus Hoskosta lukuunottamatta sen puolesta syntyisi kaikkien ollessa paikalla seuraavat päätöslukemat: 115-49 paketin puolesta. Se tarkoittaa noin 70 prosentin kannatusta. 

Siten paketin hylkääminen vaatisi melkoisia muutoksia edelle kirjoittamiini ennakkoihin. Paketti kaatuisi esimerkiksi seuraavilla vaihtoehdoilla 

1. Seitsemäntoista kyllä-puolelle odotettua äänestäjää jättää äänensä käyttämättä
2. Kymmenen kokoomuslaista (kahden jo näin ilmoittaneen lisäksi) päättää äänestää pakettia vastaan
3. Kuusi kepulaista Hoskosen lisäksi päättää äänestää pakettia vastaan.

Jätän teidät - arvoisat lukijani - näissä tunnelmissa odottelemaan Suomen taloudellisesta itsenäisyydestä ison palasen lohkaisevan äänestyksen lopputulosta. Sekä valmistaumaan samalla maksamaan tästä ikuisuuteen etelä- ja itäeurooppalaisille aluetukia lisääntyvän verotuksen kautta.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Elvytyskysymys eduskunnassa
Julkisen salaisuuden paljastuminen aiheutti reaktioita

Kuoleman tie

Suomessa on nyt tultu siihen tilanteeseen, että hallituspuolue on ilmoittanut rankaisevansa kansanedustajaa, koska tämä on äänestänyt ministerin epäluottamuslauseen puolesta tilanteessa, jossa perustuslakivaliokunnan mukaan tämän "menettelyä muistutuksen kohteena olevassa asiassa... on pidettävä hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaisena ja siten moitittavana".

Kyseessä ovat siis Keskustapuolue ja heidän edustajansa Hannu Hoskonen, joka on ollut myös turveasioissa puolueen johdon kanssa erimielinen. Niistä hän on todennut - käsittääkseni aivan oikein - että kyseessä on "karmea päätös ja keskustan kuoleman tie".

Tässä tilanteessa olen surullinen tehdyistä päätöksistä, mutta samalla erittäin iloinen siitä, että maamme kepulein puolue on päättänyt tehdä hitaan itsemurhan. Tämän pääministeri Sanna Marinin kanssa käydyissä hallitusneuvotteluissa alkaneen prosessin lopputulos nähtäneen vuonna 2023. 

Silloin on toivottava, etteivät puolueen kannattajat asetu nukkuvien puolueen kannattajaksi, vaan siirtyvät sellaisen puolueen tueksi, jonka voi nähdä toimivan Suomen kansan ja sen elinolojen puolesta sekä totalitarismia ja ankeutta tarjoavan vihervasemmiston vastapainona. Ja joka - toisin kuin entinen maaseudun valtapuolue - tunnistaa ja tunnustaa perustuslain määräyksen, jonka mukaan "kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tänään ratkeaa kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto jatkaa
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?

Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla

Pekka Haavisto (vihr) rikkoi lakia, mutta pääsi perustuslakivaliokunnan syyteharkinnasta kuin koira veräjästä, vaikka rikoksen todettiinkin tapahtuneen. Tässä ei ollut mitään yllättävää, vaikka toki asia on virkamiesten tulevan toiminnan ja sen itsenäisyyden kannalta murheellinen. Ja sitä kautta Suomen asema oikeusvaltiona - jossa poliittinen ja oikeudellinen valta on eriytetty toisistaan - voidaan asettaa hyvillä perusteilla kyseenalaiseksi.

Yllättävää ja oikeusvaltiokäsitteen kannalta paljon itse tuomiota raskauttavampaa olivat päätöksen liepeillä ja sen jälkeen tapahtuneet seikat. Siis se vyyhti, joka lähti siitä, kun hallituspuolue Vihreät yritti vaikuttaa poliittisin argumentein ministereiden toimintaa arvioivan elimen oikeudelliseen ratkaisuun. Ja se, että Haaviston toiminnan tultua perustuslakivaliokunnan käsittelyssä todetuksi laittomaksi johti hallituspuolueiden puheenjohtajien pääministeri Sanna Marinin (sd) suulla antamaan ilmoitukseen, jonka mukaan rikolliseksi todettu nauttii tehtävässään heidän kaikkien luottamusta.

Oikeusvaltioon kuuluvan sananvapauden kannalta suorastaan traagiseksi on puolestaan nähtävä se, että Vihreiden vaikutusyrityksen vuodettua lehdistöön hallituspuolueeseen kuuluva perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) uhkasi sähköpostivuodon seurauksena lehdistöä kurinpalautuksella. En vähään aikaan muista kuulleeni maata johtavilta tahoilta näin vahvaa sananvapauteen kohdistuvaa hyökkäystä, ja jään odottamaan minkälaisin keinoin tämä kurinpalautus toteutetaan.

Kaiken kaikkiaan nyt nähty farssi ei varmaankaan pääty tähän, sillä siksi lähelle viime vuosisadan erilaisten diktatuurien toimintatapoja maamme hallitus ja erityisesti Vihreät on tässä jupakassa sortunut. Jälkimmäisistä onkin jo todettu, että "vihreillä tuntuu olevan linja, että lakia saa rikkoa, jos ministerin tarkoitus on ollut hyvä". Yhdenmukaisuus sekä Hitlerin Saksaan, että Leninin ja Stalinin Neuvostoliittoon on ilmeinen.

Lieneekö tämä poliittinen tuki vaikuttanut myös siihen, että omien kannanottojensa mukaan Haavisto ei näyttäisi pitävän lainrikkomustaan mitenkään pahana asiana. Päinvastoin, hän piti edelleen perustuslakivaliokunnassa lainrikkomukseksi todettua toimintaansa hyvänä. Ellei tämä ole niljakasta ja röyhkeää, niin mikä sitten?

Oma toiveeni on, ettei lehdistömme nöyrtyisi hallituksen ja Haaviston edessä, vaan pitäisi asiaa esillä opposition avulla niin kauan, että vihreä ministeri ymmärtäisi itse erota tehtävästään. Onhan tässä maassa lähdetty hallituksesta paljon pienemmistäkin syistä kuin Haaviston rikos - siis sellaisista kuin kaksimielisten tekstiviestien lähettämisestä naisystävälle tai esiintymiskoulutuksen hankkimisesta valtion varoin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Poliisin epäily pudotti Haaviston pois presidenttipelistä
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä

Halla-aho ja Marin kohtasivat politiikanteon vaikeuksia

MTV3 järjesti eilen TV-tentin neljän suurimman puolueen puheenjohtajille. Mielestäni kaikki puheenjohtajat selvisivät tentistä kohtuullisen hyvin. 

Tosin ensimmäiseksi minua hämmästytti Jussi Halla-ahon (ps) kiemurtelu silloin, kun kysyttiin koronavirusrokotteen ottamisesta. Sen sijaan, että hän olisi sanonut ottavansa rokotteen koronavirusta vastaan heti kun se on saatavilla, hän vetosi siihen, ettei vielä ole tullut aika ottaa asiaan kantaa. 

Nähdäkseni tässä näkyi se, että Perussuomalaisten äänestäjäkunnasta kohtuullisen suuri osa suhtautuu rokotteisiin negatiivisesti. Sitä en tiedä, kuuluuko Halla-aho tähän ryhmään, mutta epäilen että hän on liian fiksu ollakseen niin hölmö. Tätä käsitystä tukee se, että hän toimittajan ahdisteltua sai lopulta sanotuksi mahdollisimman monen ihmisen rokottaminen olevan tärkeää, koska se tarjoaa väestölle laumasuojan.

Tapaus lieneekin kertonut puheenjohtajan omien asenteiden sijasta siitä, kuinka vaikeaa politiikan tekeminen toisinaan on. Rokotusasiahan on Halla-aholle ja hänen puolueelleen toissijainen seikka, johon tieteellisesti perustellun kannan ottaminen ei tuo puolueelle uusia kannattajia, mutta saattaa kuitenkin karkottaa valtavan joukon äänestäjiä. Sama vaikeus lienee aiemmin vaikuttanut myös puolueen nousevan tähden Riikka Purran (ps) kannanotoissa.

Nyt jää sitten nähtäväksi, mitä tapahtuu puheenjohtajan epäröityä päivänselvässä asiassa. Johtaako se vastoin odotuksia loogiseen ajatteluun perustavien ihmisten pakoon puolueen kannattajakunnasta? Vai katsovatko nämä puheenjohtajan tavoin, että tietyt muut asiat - joiden suhteen Perussuomalaiset on ainoa loogisesti järkevän vaihtoehdon kannattaja - painavat vaakakupissa enemmän.

* * *

Samaisessa tentissä toinen huomionarvoinen seikka oli pääministeripuheenjohtaja Sanna Marinin (sd) haluttomuus kertoa, miksi hallitus haluaa tukea kuntia COVID-19-pandemian aiheuttamien taloudellisten menetysten takia kolmella miljardilla, vaikka jo kaksikin riittäisi täyttämään niiden rahoitusvajeen.

Toimittaja pani pääministerin vastaamaan neljään kertaan tähän kysymykseen, ja tämä jätti aina vastaamatta samalla tavalla. Tapaus jätti pääministeristä kieltämättä varsin typerän vaikutelman. 

Näin etenkin, kun Jussi Halla-aho arveli ylimääräisen miljardin johtuvan siitä, että tulossa on kunnallisvaalit. Eli toisin sanoen hän arveli pääministerin tukevan hallituspuolueiden vaalikampanjaa miljardilla eurolla veronmaksajien rahaa. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä vaikuttaa SDP:n kannatukseen.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen asema oikeusvaltiona joutuu kyseenalaiseksi, mikäli ministeri Pekka Haavisto (vihr) pääsee kuin koira veräjästä kansanedustajista koostuvan perustuslakituomioistuimen vapauttavalla tuomiolla, jollaisen hän on ennakkotietojen mukaan saamassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
Kuntavaalit ratkaisevat hallituksen kohtalon
Riikka Purra sortui kuolemanvakavaan populismiin

Kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä

Menossa on kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä. Tarkoitan sitä keskustelua, jossa Ville Tavio (ps) on todennut, että pääministeri Sanna Marin (sd) on sopiessaan EU:n elvytyspaketista todennäköisesti rikkonut perustuslakia.

Kelvottomaksi keskustelun teki Sanna Marinin Twitterissä esittämä "tietämättömyys". Hänhän väitti, että "pitäisin kohtuullisena, että kun syytetään niin samalla täsmennettäisiin, missä kohdin olen toiminut vastoin Suomen perustuslakia".

Ville Tavio vastasi pääministerille vähemmän kohteliaasti, että "älä esitä tyhmää. Tiedät hyvin, että kyse on perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 16/2020) oikeudelliset reunaehtojen ohittamisesta".

Kyse on siis samasta asiasta, josta kirjoitin vajaa viikko sitten. Eli Marinin välinpitämättämyydestä perustuslakivaliokunnan tulkinnasta, joka on itsenäisen Suomen poliittisessa historiassa ollut ehdoton reunaehto poliittisessa päätöksenteossa.

Nyt puheena olevassa asiassa perustuslakivaliokunnan kannanotto kuului, että "valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltioiden siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä". Näin pääministeri Sanna Marin Suomen neuvottelijana kuitenkin teki perustellen toimintaansa suuren valiokunnan näkemyksellä, vaikka sillä ei lainsäädännössämme ole minkäänlaista roolia perustuslain tulkinnan suhteen.

Mutta niin. Tuosta kevottomuudesta ja poliittisten toimijoiden arvon alenemisesta. Siitä saanee käsityksen seuraavista edelle linkittämääni Marinin twitter-viestiä seuranneista kommenteista (kirjoitusvirheet ja kieliasu alkuperäisistä viesteistä).

• Persut ovat yksinkertaisesti "huuhaa" porukkaa. Vastuutonta, asiatonta ja moraalitonta. Yli 80% suomalaisista myös tietää sen.
• Höpö höpö.
• Sanna, hän on "rohkea Suomalainen", varmaan hänen mielestä hän voi huudella ja sanoa mitä haluaa, ilman argumentteja.
• Eikö nyt jumankauta aikuiset, Suomen asioista päättävät ihmiset osaa keskustella asioita halki järkevästi? Heitellään kuitteja, väitöksiä, arvailuja jne. puolin ja toisin. Helvetti että hävettää olla Suomalainen katsellessa eduskunnan piirileikkejä! Vaihtoon koko sakki.
• Minäpä kerron, Brysselissä mentiin Suomen Suomen lippu perustuslain yli heti kun kirjekuori vilahti EU:lta
• V**** sä olet tyhmä akka
• olet myynyt meidät suomalaiset velkavankeuteen ilman suomenkansan lupaa ,pelkkä sinun mielipide ja teidän muutaman hassun mielipide ei ole Kansan mielipide ,olette ROSVONEET SUOMEN KANSAN
• Etkös sinä taannoin syyttänyt Twitterissä Petteri Orpoa valehtelusta ilman sen kummempia päteviä perusteluita?
• Tyhmäkin ymmärtää, valitettavasti meidän PM on täysi idiootti Ei ihme ettei edes kaupan kassalla pärjännyt.
• Maanpetturuus plus miljardeja syitä löytyy. Tajuatko mitä vittua olet mennyt tekemään??? Paljonko sulle maksettiin? Mikä pesti odottaa EU:saa?
• Tuki nyt jo turpasi, ääliö!!!
• Kovaa puhetta vaativan tempun teit. Älä leiki tyhmempää kuin olet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Euroopan Federalistinen Unioni
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi

Perussuomalaiset yrittivät saada aikaiseksi eduskuntakeskustelua pääministeri Sanna Marinin (sd) johdolla otetusta Etelä-Euroopan tukipaketista maamme veronmaksajien piikkiin. Eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kepu) ei kuitenkaan aio kutsua parlamenttiamme koolle kesken kesän istuntotauon tällaisen asian takia.

MTV3 oli sillä aikaa seurannut maailman uutisvirtaa ja huomannut italialaisten tutkijoiden varoittaneen tukirahojen todennäköisesti valuvan suurelta osin mafialle. Tämä näkemys perustui peräti 900-sivuiseen raporttiin, joka oli luovutettu maan parlamentin hyödynnettäväksi. Ei siis liene syytä epäillä, etteikö pelko olisi aiheellinen.

Eilinen Nature-lehti puolestaan kertoi COVID-19 epidemian vauhdittaneen eri maiden perustulokokeiluja. Erityisesti esillä oli Espanjan päätös maksaa halukkaille 1 015 euron perustulo. Kuten muistamme, on Espanja yksi niistä maista, jotka hyötyvät eniten Marinin hyväksymästä rahansiirrosta EU:n pohjoisista maista eteläisiin valtioihin. 

Sivuseikkana todettakoon, että Nature kommentoi myös Suomen taannoista perustulokokeilua. Lehden mukaan se epäonnistui, eivätkä kansalaispalkan saajat olleet verrokkiryhmää innokkaampia työnhakijoita - ehkä siksi, että perustulo vähensi näiltä ihmisiltä yhteiskunnan muuta tukea.

Palataan kuitenkin asiaan. Eli miettimään sitä, mihin rahamme käytetään ja miten ne vauhdittavat omaa vientiteollisuuttamme. Ainakin on selvää, että jaettavat rahavirrat vievät EU:n suurista vientimaistamme kohti pienempiä vientimaita.

Tilastojen mukaan Saksa on vientitilastomme sijalla 1, Ruotsi sijalla 2, Alankomaat sijalla 4 ja Belgia sijalla 8. Suurista tuensaajista Ranska on parhaana sijalla 9, Puola sijalla 11, Italia sijalla 14 ja Espanja sijalla 15.  

Ehkä joku arvoisista lukijoistani osaa kertoa, millä logiikalla esimerkiksi valtionvarainministerimme Matti Vanhanen (kepu) on päätynyt siihen, että suurten vientimaiden rahavirtojen siirtäminen pienempiin lisää maamme vientiä, kun en itse tätä ymmärrä. Päinvastoin, minusta näyttäisi loogiselta, että tähän suuntaan tapahtuvan varainsiirron vaikutus on pikemminkin vientimahdollisuuksiamme heikentävä kuin parantava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Euroopan Federalistinen Unioni

Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

800 euron perustulo?

Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

Verkkouutisten mukaan eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on ottanut kantaa Suomen hallituksen ja erityisesti pääministeri Sanna Marinin (sd) toimintaan EU:n elpymispaketista esittämiä linjauksia. Syynä on se, että Marin on julkisuudessa asettanut suuren valiokunnan näkemyksen perustusvaliokunnan lausuntojen edelle.

Tämä on Suomessa ennenkuulumatonta, sillä perustuslakivaliokunnan kantoja ei ole menneinä vuosina yritetty ohittaa, vaan niiden edessä on monenlaista lainsäädäntötyötä jouduttu rajoittamaan siinä määrin, että on puhuttu jopa perustulakifundamentalismista. Leino-Sandbergin mukaan onkin niin, että perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät valtiosääntöiset arviot "sisältävät ehdottomana pidettävän ohjeen valtioneuvoston toiminnalle"

Suomen perustuslain 74 §:ssä on ilmaistu kuinka tapahtuu "perustuslainmukaisuuden valvonta". Sen mukaan "eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin".

Pykälässä ei siten sanota selvästi, että valiokunnan lausuntoa tulisi noudattaa. Siksi pääministerin ja hallituksen menossa olevat toimet perustuslain noudattamisen suhteen eivät ole perustulakia kirjaimellisesi tulkiten selvästi perustuslain vastaisia. Tämä kertoo lähinnä siitä, että vuonna 1999 lakia säädettäessä on tarkoituksellisesti tai huolimattomuudesta syyllistytty epämääräiseen lainsäädäntötyöhön.

Se ei kuitenkaan muuta sitä, että perustuslain tulkinnasta on olemassa vakiintunut käytäntö, joten jos Marinin ja hallituksen tahto menee nyt läpi, on jatkossa riskinä se, että tulevat pääministerit voivat Marinin toimintaan vedoten heittää perustuslailla vesilintua kaikenlaisissa muissakin hankkeissaan. Siksi on tärkeää, että perustuslakivaliokunta pitäisi nyt käsillä olevassa tapauksessa tiukasti kiinni omasta tulkinnastaan suhteessa suureen valiokuntaan ja hallitukseen.

Professori Leino-Sandberg ilmaisi asian merkityksen painottamalla, että "tämä on merkittävä oikeusvaltioperiaatteeseenkin liittyvä, perustavaa laatua oleva kysymys". Toisin sanoen Marinin pyrkimys muuttaa valtioneuvoston omalla päätöksellä vakiintunut tulkinta perustuslaista näyttää yritykseltä saattaa koko Suomen asema oikeusvaltiona kyseenalaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmiuslain muuttaminen on monimutkainen juttu
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä
Keskusta ja Kokoomus lahjoittaisivat verorahamme EU:n käytettäväksi