Vironvenäläiset, ihmiselämän reunaehdot ja vihreä siirtymä

Virossa on tekeillä valtava koulu-uudistus, jonka myötä maan itäosissa - eli Narvan alueella - luovutaan kaksikielisestä opetuksesta. Asiasta kertoneessa uutisessa oli virke, johon pysähdyin sitä lukiessani. 

Sen sanoi maan venäjänkielisen vähemmistön edustaja, jonka mukaan "me emme ylipäänsä ajattele putineja tai natoja, koska ennen kuin voi ajatella, pitää saada ruokaa pöytään. Haluamme vain normaalia elämää, turismin paluuta ja vastaavaa".

Toinen - niin ikään - venäjänkielinen henkilö totesi niin ikään pysäyttävästi, että "viroa osaavilla on Narvassa selvästi venäjänkielisiä korkeampi sosiaalinen asema. Johtajat ovat aina vironkielisiä... Siksi meillä on tilanne, jossa kaupungin ainoaan vironkieliseen päiväkotiin kuten myös ainoaan vironkieliseen kouluun on jatkuva pitkä jono".

Molemmat kommentit kertovat valaisevalla tavalla siitä, mikä ihmisille on viime kädessä tärkeää. Eli toisin sanoen ihmisten perimmäisistä prioriteeteista. 

Tämä olisi hyvä huomata myös suomalaisessa ympäristö- ja ilmastokeskustelussa. Ja niihin liittyen esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvässä päätöksenteossa. 

Jos ja kun tavoitteena on - uskoisin tämän koskevan lähes kaikkia suomalaisia - ekologisesti kestävä tulevaisuus, kannattaisi sen toteuttamiseksi huolehtia siitä, että mentäisiin ihmisten henkilökohtaisen elämän kestävyyden ehdoilla. Eli tehtäisiin tarvittavia lainsäädännöllisiä muutoksia tai toteutettaisiin kansainvälisiä sopimuksia siten, ettei vaarannettaisi ihmisten jokapäiväistä leipää tai muita elämän edellytyksiä. 

Metsäalalla tämä tarkoittaisi ainakin kahta asiaa. Yksi on metsänomistajien toimintaedellytysten ja omaisuudensuojan turvaamisen huomioiminen kaikissa lainsäädännön muutoksissa ja toinen metsiä hyödyntävän teollisuuden käytettävissä olevan raaka-ainemäärän ennustettavuudesta huolehtiminen pitkälle tulevaisuuteen, jotta Suomeen investoiminen ei käy niille liian riskipitoiseksi ja investointipäätökset tulisi yrityksille siitä syystä liian riskipitoisiksi tehtäväksi tänne Pohjantähden alle. 

Maataloudessa taas olisi huolehdittava siitä, että karjankasvattajien ja viljelijöiden toimintaedellytykset säilyvät, jotta saamme myös tulevaisuudessa kotimaista ruokaa. Tässä asiassa erityisesti turvemaille perustetut pellot ovat avainasemassa, koska ne on todettu valtaviksi hiilidioksidilähteiksi ja siksi ympäristöväellä - ja jopa tutkijoilla - näyttäisi olevan kova halu sosialisoida ne - tai ainakin rajoittaa omistajien päätösvaltaa oman omaisuutensa. Jos heidän tahtoaan noudatettaisiin, autioituisi Suomen maaseutu laajoilla alueilla Pohjanmaaalta Kainuuseen ja Lappiin. Eli olisi valtava inhimillinen katastrofi.

Jos edellä esittämistäni reunaehdoista pidettäisiin kiinni, ei niin sanottu vihreä siirtymä herättäisi likimainkaan niin paljon vastarintaa tai inhimillistä kärsimystä kuin se tekee tällä hetkellä, sillä ihmisille on aina tärkeintä - ensin lainaamani vironvenäläisen näkemyksen mukaisesti - oman elämän edellytysten turvaaminen. Ja toisaalta - kuten toinen lainaamani vironvenäläinen totesi - ovat ihmiset valmiita tekemään elämässään suuriakin muutoksia, kunhan he vain näkevät sen kokonaisuuden kannalta järkeväksi ja omia intressejään palvelevaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä

Eilinen sähkön hintapiikki oli eräänlainen kylmä suihku pörssihintaisen sähkösopimuksen tehneille ihmisille ja yrityksille. Kovin suuri yllätys sen ei kuitenkaan olisi pitänyt olla, koska - asiantuntijanäkemyksen mukaan - eilinen "tilanne on aivan tehtyjen poliittisten päätösten ja linjausten mukainen. Sähköntuotannon muutos oli väistämätön, mutta se nopeus ja ehdottomuus millä toimittiin, johti vallitsevaan tilanteeseen". 

Tällä hän viitannee sekä ripeään fossiilisen energian tuotantolaitosten sulkemiseen ja aiemmin erityisesti poliittisen vasemmiston toimintaan ydinvoiman rakentamisen estämiseksi että niiden tilalle rakennetun tuulivoiman tuotannon suureen vaihteluun. Lisäksi myös turpeen energiakäytön alasajolla ja Venäjän kauppasaarrolla lienee omat osuutensa. 

Tämä kaikki aiheuttaa kovaa poliittista painetta. Tärkein kommentti kuultiin eilen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäseltä, joka linjasi, että Suomeen tarvitaan lisää säästä riippumatonta perusvoimaa ja säätövoimaa, koska sähköjärjestelmämme on nykyisin liian haavoittuvainen. 

Tämä viitannee siihen, että hallitus pyrkii käynnistämään mahdollisimman nopeasti uusia energiahankkeita. On kuitenkin selvää, ettei niitä synny taikaiskusta, vaan uusien voimaloiden rakentaminen vie aikansa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista, että Kemijoki Oy peruutti eilen aikeensa rakentaa Kemijokeen vielä yhden voimalaitoksen. Tämä Sierilän vesivoimala on ollut suunnitteilla jo pitkään ja ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet sen rakentamista tiukasti - ja kiittäneet päätöksestä. Yhtiön mukaan hanke olisi taloudellisesti kannattamaton.

Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö yhtiön päätös, sillä ainakin Kokoomuksesta kuultiin välittömästi päätöksen jälkeen vaatimus rakentaa voimala. Asiaan kantaa ottaneen Heikki Vestmanin (kok)  mukaan "Sierilän vesivoimala on käytännössä ainoa lähivuosina toteutettavissa oleva voimalaitoshanke, joka parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja kohtuullistaa hintapiikkejä. Se pitää toteuttaa, vaikka valtio-omistajan väliintulon kautta."

Nähtäväksi siis jää, käyttääkö hallitus määräysvaltaansa valtionyhtiössä ja käskee sen rakentamaan kannattamattoman voimalaitoksen yleisen hyvän nimissä eli tasatakseen sähkön hintapiikkejä. Ja jos käyttää, niin synnyttääkö se uuden ympäristösodan Suomessa? 

Entä kuinka mahdolliseen maan hallituksen mahtikäskyyn suhtautuvat yhtiön yksityiset vähemmistöosakkaat? Niillä tuskin on suurta halukkuutta rahoittaa tappiolliseksi arvioitua hanketta. 

Tässä mielessä jää nähtäväksi myös se, minkälaisen reaktion erityisesti ympäristöjärjestöissä - ja yleisemminkin poliittisessa vihervasemmistossa - saavat aikaan mahdolliset pumppuvoimahankkeet. Sellaisillahan on tyypillisesti vähäinen teho, joten voimaloita pitäisi siksi rakentaa paljon, minkä takia niillä on helppo nähdä merkittäviä ympäristövaikutuksia. 

Kävi miten kävi, kaiken kaikkiaan eilinen sähkön hintapiikki jäänee historian lehdille yhtenä merkittävänä käännekohtana Suomen vihreässä siirtymässä. Haasteita lisää sähkönkäytön nopea lisääntyminen esimerkiksi autoliikenteen, asuntojen lämmityksen ja teollisten prosessien siirtyessä pois fossiilisista polttoaineista. Sekä tietenkin Suomen arvaamaton talvi, joka tuottaa varmuudella nyt käynnissä olevan kaltaisia äärimmäisen kylmiä pakkasjaksoja myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kylmäävän kylmää
Vihreän politiikan uhri(t)
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Verkkouutisissa oli juttu Björn Wahlroosin näkemyksistä. Se sisälsi melkoista ruoskaa viime aikojen suomalaisille päättäjille. Suosittelen lukemaan koko jutun, mutta kopioin tähän herkullisimmat palat. 

Taloustilanteesta. "Pidän tämänhetkistä taloustilannetta vakavampana kuin 1990-luvun alun talouskriisiä... Ei budjettitasapaino koskaan leikkauksilla korjaannu, vaan se korjaantuu talouskasvulla. Suuri probleema on, että meillä ei ole ollut talouskasvua 15 vuoteen."

Hallituksesta. "Meillä on nyt porvarihallitus, joka ensimmäistä kertaa vuosiin ymmärtää, että tilanne on vakava ja ymmärtää myös osin, miksi se on vakava ja suunnilleen, mitä pitäisi tehdä".

Ay-liikkeestä. "Yksittäiset ay-johtajat ymmärtävät, että tässä tarvitsisi tehdä jotain, mutta kun ne pannaan kaikki samaan huoneeseen, niin se johtava yhteinen näkemys on sitten jotain aivan muuta".

Perussuomalaisista. "Osa Perussuomalaisten johdosta on intellektuelleinta poliittista johtoa, mitä pystyt tänään suomalaisesta puoluekentästä löytämään. Perussuomalaisten johto on erittäin raikas tuuli ummehtuneessa suomalaisessa poliittisessa debattihuoneessa."

Euroopan Unionista. "Eurooppalainen regulaatiohulluus on kilpaillulle taloudelle kymmenen kertaa vaarallisempi kuin amerikkalaiset monopolit".

Liian korkeasta verotuksesta. "Kun joku varakas perhe tai yksilö alkaa suunnitella perintöään ja muuttaa ulkomaille, siinä ei mene pelkästään perintövero vaan siinä menevät pääoma- ja ansioverot samalla, jos henkilö on vielä töissä. Perintövero tuottaa sen efektin, että häipyy paljon muutakin verotusta."

Verokilpailusta. "Irlanti on vetänyt puoleensa valtavan määrän amerikkalaisia yhtiöitä ja niiden eurooppalaisia holdingyhtiöitä, joka on tuottanut Irlannille valtavan renessanssin... verokilpailu on entisestään koventunut. Suomi ei näytä edes ymmärtävän, että kilpailu on käynnissä."

Vihreästä siirtymästä. "Suurin osa tästä niin sanotusta vihreästä siirtymästä ja siihen liittyvistä investoinneista on täyttä huuhaata... Se tulee johtamaan katastrofiin tuulivoiman liian rakentamisen ja konkurssien kautta."

Talouselämän tukemisesta. "Lupaus siitä, että aletaan tukea osaa talouselämästä, kuten vihreää siirtymää, on kuin kärpäspaperi. Se tuo puoleensa kaikkein nopeimmin mutta myös kaikkein epäluotettavimmin toimivat kansainväliset sijoittajat."

* * *

Kun nyt sitten pääsin sitaattien makuun, niin otanpa vielä muutaman mehevän lainauksen Argentiinan tuoreelta presidentiltä Javier Milein puheesta, joka aiheutti sikäläisessä oppositiossa nikottelua. Suosittelen katsomaan koko edellä olevassa linkissä olevan englanniksi tekstitetyn videon, mutta tässä muutama herkkupala englannista vapaasti suomeksi käännettynä ja järjesteltynä loogisemmin kuin itse puheessa. 

Tästä hetkestä. "Vuosikymmenten epäonnistumisten, köyhtymisen, rappion ja anemian jälkeen aloitamme virallisesti jälleenrakennuksen polun".

Ideologiasta. "Ne ideat, jotka epäonnistuivat Argentiinassa, ovat samoja ideoita, jotka ovat epäonnistuneet koko planeetalla, koska kaikkialla missä niitä on kokeiltu, ne ovat olleet taloudellinen epäonnistuminen, sosiaalinen epäonnistuminen ja kulttuurinen epäonnistuminen. Lisäksi ne ovat vaatineet miljoonien ihmisten hengen. Sen opin jotkut voisivat nimetä vasemmistolaiseksi sosialismiksi, kommunismiksi, fasismiksi, mutta me kutsumme sitä kollektivismiksi. Se on ajattelutapa, joka laimentaa yksilön valtion vallan hyväksi... ja perustuu oletukseen, että valtio on tärkeämpi kuin kansakunnan yksilöt."

Uskomuksista. "Epäonnistumisen keskeinen osa on ollut valtion puuttuminen kansalaisten elämään. Tästä uskomuksesta, että poliitikot ovat ylemmän olennon asemassa ja heidän on hallittava jokaisen kohtaloa, nousee esiin institutionaalinen tukiranka, joka tekee mahdottomaksi työskennellä, käydä kauppaa, liikkua tai saada koulutusta ilman heidän lupaansa".

Historia. "Viimeisen 100 vuoden aikana poliitikot ovat olleet kiireisiä laajentamaan valtion valtaa argentiinalaisten kustannuksella. Tämä valtion laajeneminen on liittynyt historian suurimpaan valtion tuhoamiseen. Maassamme, joka oli 1900-luvun alussa vauraudessaan maailman ensimmäinen, on viimeisten 100 vuoden aikana ollut loputon kriisien kierto, joiden kaikilla juurilla on sama syy: valtion talousvaje."

Lopputuloksesta. "Tuloksena on maa..., joka tuhlaa niin paljon, ettei edes maailman korkein verotaakka riitä kattamaan kustannuksia."

* * *

Minulle jäi sellainen käsitys, että nämä kaksi herraa ovat kuin kaksi marjaa. Ja heillä molemmilla on meille kerrottavana vakava viesti. 

Kuten Wahlroos edellä kuvasi, on Suomi on viimeisen viidentoista vuoden aikana ajettu samaan pisteeseen kuin Argentiina oli ehkä joskus 1940-luvulla. Siis edelleen varsin vauras valtio, joka on holtittoman taloudenpidon seurauksena luisumassa taloudelliseen syöksykierteeseen. 

Siksi täällä Pohjantähden alla ei kannata enää jatkaa samojen virheiden tekemistä kuin Etelän ristin alla on tehty viimeisen sadan vuoden ajan. Lopputuloshan olisi epäilemättä täsmälleen samanlainen kuin presidentti Milein johtoonsa saamassa konkurssipesässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Järki voitti oudossa näytelmässä

Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan

Tänään pääsenkin helpolla. Näin siksi, että kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) kirjoitti Suomen uutisiin kolumnin mieleisimmistään hallitusohjelman virkkeistä. Minä puolestani ajattelin kommentoida Keskisarjan listaa - eli seuraavassa lainausmerkkien ympäröimänä kansanedustajan valitsema virke ja sen jälkeen oma kommenttini.

 

"Yleisradion rahoitus ja varojen käyttö avataan julkiseksi osakeyhtiölain puitteissa". Tämä on kaikkien suomalaisten etu - eikä vähiten Ylen toimittajien, jotka joutuvat lopultakin pohtimaan tehtäväänsä suomalaisten palvelijoina.  

"Suomen metsäpolitiikka pidetään kansallisissa käsissä". Erinomaista, että Greenpeacen talutusnuorassa olevan komission ahnaat sormet pidetään erossa suomalaisten arvokkaimmasta uusiutuvasta luonnonvarasta.  

"Suomi ei sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan". Eikö tämän pitäisi olla itsestäänselvyys? 

"Tuulivoimalle lisätään velvoitteita sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamiseksi ja säätövoimatarpeen rahoittamiseksi". Toisin sanoen tuulivoimalla rahaa tekevät pannaan maksamaan aiheuttamansa kustannukset - eli ulotetaan aiheuttaja maksaa -periaate ja lopetetaan tuulivoiman epäsuora tukeminen veronmaksajien kukkarosta.  

"Hallitus tähtää ensisijaisesti jalostavan teollisuuden investointeihin ja korkean jalostusarvon vientiin sen sijaan, että Suomi veisi vuositasolla suuria määriä sähköä tai jalostamatonta vetyä". Toivottavasti tämä onnistuu. Olkaamme mieluummin vihreän siirtymän Japani kuin Kongo.

"Tehdään kolmansille maille annettava kahdenvälinen taloudellinen apu ehdolliseksi sille, että maa ottaa vastaan palautettavia kansalaisiaan". Kaikki muu olisikin silkkaa hulluutta. Mutta mitä kertoo maamme edellisistä hallituksista se, että tämä periaate kirjattiin hallitusohjelmaan vasta lähes kahdeksan vuotta kehitysmaalaisten toistaiseksi suurimman kansainvaelluksen jälkeen?

"Kotoutumisen edistämiseksi eriytetään maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturvaa ja -etuuksia perustuslain reunaehdot huomioiden". Toivottavasti perustuslain tulkinnassa käytetään kerrankin järkeä. Eli vähennetään Suomen vetovoimaa niille maahanmuuttoa harkitseville, joiden motiivina on elintasopakolaisuus sosiaaliturvan varassa.

"Pysyvää oleskelulupaa ei voi saada ilman aktiivisuutta oman henkilöllisyytensä selvittämisen edesauttamisessa". Miksi ihmeessä tämäkin virke kirjoitettiin hallitusohjelmaan vasta nyt? Ja miksei tätä kohtaa ole muotoiltu siten, ettei edes väliaikaista oleskelulupaa voisi saada ilman aktiivisuutta oman henkilöllisyyden selvittämisessä?

"Turvataan kotimaisten tieteellisten julkaisukanavien toiminta ja mahdollistetaan tieteellisten artikkeleiden avoin julkaiseminen niissä ja siten tutkitun tiedon saatavuus kansalliskielillä". Tämä on isänmaallinen teko, joka vähentää vaaraa siitä, että suomesta tulisi ns. kyökkikieli. Toki ainakin luonnontieteellinen tieto on jatkossakin syytä julkaista kansainvälisillä foorumeilla, mutta voisiko kotimaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa palkita tutkijoita myös luonnontieteellisen tutkimustiedon julkaisemisesta kansalliskielillä - vaikkapa tieteellisten yhteenvetoartikkeleiden muodossa?

Kaiken kaikkiaan Keskisarjan poimintojen oivallisuuteen on helppo yhtyä. Ja siksi voi jo nyt sanoa, että niiden toteuttamisella on kauaskantoiset seurauksen Suomen ja suomalaisuuden tulevaisuuden kannalta - edellyttäen, että hallitus toteuttaa ohjelmansa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiahorisontin ylityksiä
Punavihreä kenttäoikeus
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

Plug Power haluaa investoida miljardeja Suomeen

Eilisen päivän jymyuutinen oli amerikkalaisen Plug Power -yhtiön ilmoitus kolmen vetytehtaan mahdollisesta rakentamisesta Suomeen. Kyse olisi 3,9-7,3 miljardin euron investoinnista ja tuhansien uusien työpaikkojen syntymisestä maahamme. Siis erittäin merkittävästä asiasta. 

Helsingin sanomat ehtikin jo kertoa, ettei kyseinen yritys ole tuottanut voittoa yhtenäkään vuonna tällä vuosituhannella. Tarkemmin sanottuna sitten vuoden 1997. 

Sen sijaan investoijakandidaatti on tänä aikana onnistunut tekemään yhteensä 2 920 miljoonan dollarin tappiot, joista 680 miljoonaa dollaria viime vuonna. Siksi minun oli aivan pakko katsoa onko kyseessä täysi vitsi, jossa tarkoituksena on jollain tavalla hyötyä suomalaisten sinisilmäisestä innosta päästä maailman nopeimmaksi vihreäksi siirtyjäksi. 

Hyvää yrityksessä on ensinnäkin se, ettei sitä ole perustettu näitä investointeja varten, vaan se on ollut olemassa edellä mainitut 26 vuotta. Lisäksi Plug Power on ollut kovassa kasvussa ja arvelee liikevaihtonsa kasvavan kuluvana vuonna 1,4 miljardiin euroon.  

Kovin ristiriitaiselta siis näyttää. Ja siksi etsin yrityksen osakekurssin pidemmän ajan kehityksen, joka osoitti, että aikanaan lähes 67 dollarissa käyneen osakkeen nykyarvo on selvästi alle kymmenen dollarin - ja pudonnut äskettäin jopa alle kahdeksaan dollariin. 

Löysin myös tiedon, jonka mukaan yritys on viimeisten vuosineljänneksien aikana alittanut kerta toisensa jälkeen analyytikkojen ennusteet. Toisaalta nämä arvelevat sen tästä huolimatta kääntyvän voitolliseksi vuonna 2025.

Osinkoa yritys ei luonnollisesti ole maksanut ainakaan viime vuodelta, mutta jotain hyvää siinä kuitenkin näyttäisi olevan, koska analyytikkojen keskimääräinen arvio siitä oli kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta varovainen ostokehotus. Eli ainakin heidän mukaansa kyseessä olisi todennäköisesti kannattava sijoituskohde. 

Wikipedia puolestaan tiesi kertoa, että "maaliskuun 2. päivänä 2021 Plug Power ilmoitti... Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissiolle..., ettei se pystynyt toimittamaan ajoissa vuosikertomustaan... Maaliskuun 16. päivänä 2021 yhtiö ilmoitti joutuvansa muuttamaan taloudellisia raporttejaan vuosilta 2018 ja 2019 sekä joitakin viimeaikaisia kvartaaliraportteja". 

Lisäksi saman lähteen mukaan yhtiötä "vastaan on meneillään osakkeenomistajien ryhmäkanne arvopaperihuijauksesta, jossa väitetään, että yhtiö on vääristellyt ja/tai jättänyt ilmoittamatta kyvyttömyytensä toimittaa vuoden 2020 vuosikertomus ajallaan ja että sillä on materiaalivajauksia sisäisissä taloudellisten raporttien valvontajärjestelmissään".

Näillä perusteilla sanoisin, että antaa Plug Powerin tulla Suomeen ja toivottakoon sille parasta, mutta pidättäydyttäköön veronmaksajien varojen käyttämisestä sen tänne saamiseksi. Tai täällä toimimisen tukemiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Terästehdas, hömötiainen ja Rydman
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Suomi on ainakin toistaiseksi sitoutunut taloutensa hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Nähtäväksi jää, onnistutaanko tässä, vai jääkö sitoutuminen kuolleeksi kirjaimeksi. Tosiasia kuitenkin on, että tieteellinen tutkimus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti uusia keksintöjä, jotka auttavat tämän tavoitteen saavuttamista. 

Yhdestä sellaisesta raportoitiin Nature Energy -lehdessä. Siinä oli aiheena vetyä polttoaineeksi aurinkovoiman avulla tuottavan voimalaitoksen tehostaminen. Tällainen uusiutuvan energian avulla tuotettu vety voisi toimia vihreänä polttoaineena ajoneuvoille. 

Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka aurinko-vesi -teknologia on usein osoittautunut lupaavaksi laboratorio-olosuhteissa, on sen laajentaminen käytännön mittakaavaan ollut haasteellista koskien kustannuksia, tehokkuutta ja vakautta. 

Nyt julkaistussa Sveitsin Liittovaltion teknillisen korkeakoulun tutkimuksessa oli suunniteltu prototyyppi voimalaitoksesta, joka keskittää auringonvalon suureen astiaan ja muuntaa sen sitten sähköksi aurinkopaneeleilla. Siinä hajotettiin vettä happi- ja vetykaasuksi sisäänrakennetulla elektrolyysillä, joka sai virtansa aurinkopaneeleista ja kierrätetystä lämmöstä.

Tämä voimalaitos muunsi yli 20 prosenttia keräämästään aurinkoenergiasta vedyn polttoaineeksi. Tämä on  ennätyksellisen korkea tulos kierrätettyä lämpöä käyttävälle järjestelmälle todellisissa olosuhteissa. Tärkeää on, että laitos tuotti vetyä kahden kilowatin teholla, mikä on yli kaksi kertaluokkaa korkeampi kuin aiemmat saavutukset. Toisin sanoen, edelle linkittämässäni raportissa kuvattu tutkimus vei maailmaa yhden askeleen lähemmäs kestävän kehityksen polttoaineita.

Yleisesti ottaen minulla onkin sellainen käsitys, että nyt, kun uusiutuvaan energiaan liittyvään tutkimukseen on ohjattu aiempaa enemmän varoja, tapahtuu fossiilisista polttoaineista luopuminen nopeammin kuin olemme aavistaneetkaan. Suomessa tämä on jo käytännössä varmaa siksi, että meillä myös yksityinen elinkeinoelämä on päättänyt siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin - veikkaisin syyksi Venäjän Ukraina-toimia, jotka tekivät kaikille selväksi omavaraisuuden tärkeyden. 

Tämä kaikki tarkoittaa käytännössä sitä, ettei poliittisilla päätöksillä ole tämän asian kannalta enää juurikaan merkitystä - kunhan vihreää siirtymää ei ryhdytä suorastaan estämään. Ja siksi poliittisten toimijoiden - kuten maan hallituksen, kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja niin edelleen - ainoaksi ja tärkeimmäksi tehtäväksi tässä muutoksessa jää huolehtiminen siitä, ettei siirtymä aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia yksityisille ihmisille eikä teollisuuden toimintaedellytyksille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Kolmen suuren hallitus?

Hallitusneuvotteluissa otettiin eilen mielenkiintoisia askelia. Ensinnäkin puolueet julkaisivat vastauksensa hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok) kysymyksiin ja toiseksi kolmen suurimman puolueen edustajat keskustelivat Ylen A-studiossa. 

Puolueiden vastauksia en ole lukenut, mutta mediatietojen mukaan ne vastaavat pitkälti niitä linjauksia, jotka nähtiin jo vaalitaistelun aikana. Siten hallitustunnustelijan tehtäväksi jää selvittää, mitkä puolueet pystyvät tinkimään vaatimuksistaan siten, että hallitus saadaan syntymään. 

Ylen A-studion sen sijaan katsoin. Siellä keskustelu oli sivistynyttä eikä minulle jäänyt epäilyksiä siitä, etteivätkö Kokoomus ja Perussuomalaiset sopisi melko helposti samaan hallitukseen. Ja kyllä minusta kuulosti myös siltä, että Kokoomus sopisi samaan hallitukseen demareiden kanssa. 

Ohjelman lopussa toimittaja kysyi, voisivatko kaikki kolme keskustelussa mukana olevaa puoluetta osallistua samaan hallitukseen. Kokoomukselle ja Perussuomalaisille tämä mitä ilmeisimmin sopisi, mutta SDP:n edustaja Antti Lindtman oli skeptinen jälkimmäisen suhteen. 

Minulle jäi kuitenkin hänen vastauksestaan huolimatta sellainen käsitys, ettei kolmen suuren hallitus ole mitenkään pois suljettu vaihtoehto. Pikemminkin tuntui siltä, että Lindtman toppuutteli pikemminkin periaatteen - ellei suorastaan teatterivaikutelman - kuin todellisen vastustuksen takia. 

Jos tuntemukseni on oikea, on SDP noudattamassa puolueensa vanhaa tannerilaista perinnettä, jossa se ottaa vastuuta silloin, kun isänmaan tilanne sitä vaatii. Ja juuri tällä hetkellä se - vasemmistodemari Sanna Marinin (sd) johtaman vihervasemmistohallituksen jäljiltä - todellakin vaatii sitä. 

* * *

SDP:n asemaa hallitusneuvotteluissa vahvistaa myös se, että RKP:n linjaukset ovat olleet äärimmäisen tiukkoja Perussuuomalaisia kohtaan - jopa niin, että puheenjohtaja Riikka Purra (ps) ilmoitti yhteistyön olevan mahdotonta, ellei kielipuolue taivu maahanmuuttokysymyksissä. Tämä RKP:n peli ei voi olla ärsyttämättä myöskään Petteri Orpoa, sillä maamme talouden kuntoon paneminen tuskin onnistuisi ruotsalaisten mitä ilmeisimmin ajaman sinipunan (kok+dem+vihr+ruots) voimin, koska julkisten menojen supistamisesta tulisi käytännössä mahdotonta.

Siksi oma veikkaukseni juuri tällä hetkellä on se, että hallitus lopulta muodostetaan kolmen suuren puolueen varaan. Ne kaikki olivat vaalivoittajia sekä lisäksi yksimielisiä siitä, että kansakunnan vyötä on kiristettävä.

Ja jos tarkkaan kuuntelee, niin kaikki kolme ovat varsin samanmielisiä myös siitä, ettei vyönkiristystä pidä tehdä tinkimällä yhteiskunnan keskeisistä palveluista. Ja jopa siitä, että Suomen talouden vihreä siirtymä on tehtävä tuhoamatta maamme talouden perustaa. 

Toki yksityiskohdissa - kuten tunnetun vuosiluvun mainitsemisesta hallitusohjelmassa - on neuvoteltavaa. Sitä paitsi hallitusneuvottelijoiden on syytä huomata teollisuudesta jo linjatun, että siellä kannatetaan vihreää siirtymää ja rahaakin löytyy, joten tähän asiaan ei enää tarvita kovin kummoista veronmaksajan lompakon kuppaamista. 

Kaikki kolme puoluetta ovat myös yksimielisiä siitä, että Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa. Siten työperäisen maahanmuuton neuvottelukohteeksi jää ainoastaan sellaisen kaikille sopiva määritelmä. 

Ja on minulla sellainenkin käsitys, ettei yhdelläkään näistä kolmesta puolueesta - tai SDP:ssä ainakaan lindtmanilaisella siivellä - ole kovin suuria intohimoja haalia maahamme määrätöntä määrää työelämään sopimatonta maahanmuuttaja-ainesta. Siten myös humanitaarisessa maahanmuuttopolitiikassa on löydettävissä kompromissi, jos vain halutaan.

Työllisyysasteen kohottamisen osalta kitkaa aiheuttavat tarvittavat keinot. Lähellä ay-liikettä olevalle SDP:lle voi erityisesti työttömyysturvaan koskeminen olla paha paikka.  Kompromissi löytynee kuitenkin siitä, että korvaustasoa nostetaan työttömyysjakson alussa ja lyhennetään sen lopusta siten, ettei kokonaisuus ole yhtä radikaali kuin kokoomuslaisten haaveissa. 

* * *

Voi tietenkin olla, että olen tulkinnoissani turhan optimistinen. Ja saattaapa olla niinkin, että tahtoisin RKP:n ja Keskustan saavan näpäytyksen omasta pelin politiikastaan sen sijaan että jompikumpi tai molemmat saisivat palkinnoksi venkoilustaan kokoonsa nähden kohtuuttoman suuren vaikutusvallan Orpon tulevassa hallituksessa. 

Tämä olisi suotavaa jo senkin takia, että mikäli RKP:n tai Keskustan peli johtaa niiden kannalta hyvään lopputulokseen, tulee järkevän hallitusohjelman muodostaminen tulevaisuudessa olemaan entistä vaikeampaa välttämättömien takiaispuolueiden kohtuuttomien vaatimusten edessä. Siksi sellaisille olisi hyvä osoittaa oikea paikkansa - oppositiossa - jo näissä hallitusneuvotteluissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Terästehdas, hömötiainen ja Rydman

Vihreä siirtymä sai eilen julkisuudessa melkoisen nosteen, kun norjalaisyhtiö ilmoitti aikeestaan perustaa Inkooseen vihreän terästehtaan. Siis sellaisen, joka ei käytä lainkaan fossiilista energiaa, vaan puhtaasti tuotettua vetyä - joka niin ikään tuotettaisiin Suomessa.  

Jos hanke toteutuu, olisi se tietenkin todella iso ja positiivinen asia Suomelle. Vielä ei kuitenkaan kannata nuolaista, sillä mainitulla yhtiöllä ei toistaiseksi ole lainkaan omaa tuotantoa eikä liikevaihtoa - saati rahaa - eikä edes osaamista vety- ja terästehtaiden rakentamiseen.

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko norjalaisyhtiö aikomuksessaan vai paljastuuko se aikanaan jonkinlaiseksi vedätykseksi. Tässä vaiheessa kuitenkin vallitsee melkoinen optimismi: poliitikoistamme ainakin Maria Ohisalo (vihr), Annika Saarikkko (kepu), Mika Lintilä (kepu), Timo Harakka (sd), Atte Harjanne (vihr), Anders Adlercreutz (ruots), Arto Satonen (kok), Kai Mykkänen (kok) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok) sekä muista toimijoista Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila ja Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen ovat asiasta innoissaan. 

On siis syytä toivottaa hankkeelle hyvää onnea ja menestystä. Sekä kaiken varalta varoittaa suomalaisia päättäjiä sinisilmäisyydestä hankkeeseen mahdollisesti pyydettävän julkisen tuen suhteen. 

* * *

Meille on jo jokin aika sitten kerrottu tutkimuksen osoittaneen, että suomalainen metsätalous on ajanut aiemmin erittäin yleisen hömötiaisen erittäin uhanalaiseksi. Tänä aamuna saimme sitten harvinaista herkkua mielipidekirjoituksesta, jossa saksalaisnimen omaava dosenttismies kyseenalaisti väitteen tutkimuksesta löytämillään puutteilla. 

Dosentin ala ei kuitenkaan ole lintutiede eikä edes mitään sinne päin viittaavaa. Siksi päätin katsoa Google-haun avulla, minkälaisella taustalla hän otti kantaa hömötiaiseen. 

Selvisi, että samanniminen henkilö on ainakin kirjoittanut kirjan valkoselkätikasta - siis toisesta uhanalaisesta linnusta. Sekä kritisoinut maamme suurta hirvieläinkantaa metsien monimuotoisuuden tuhoamisesta. Kyseessä näyttäisi siten olevan oikea lintumies ja luonnonsuojelija. 

Saapa siis nähdä, minkälaisen vastauksen linnuista ja ympäristön monimuotoisuudesta kiinnostunut dosentti tulee aikanaan saamaan. Ettei vain maamme luonnonsuojelijoiden välille olisi syntymässä eripuraisia kuppikuntia?

* *  *

Lopuksi täysin vihreään siirtymään tai ympäristönsjuolejuun liittymätön tunnustus siitä, että olin väärässä. Ex-kokoomuslainen Wille Rydman ei nimittäin valinnut uudeksi puolueekseen Liike Nytiä, vaan Riikka Purran Perussuomalaiset. 

Rydmanin uuden viiteryhmän puheenjohtaja totesi siirtymisen jälkeen puolueen kannalta oleellisen: se "oli tietenkin muutaman viikon takainen syyttämättäjättämispäätös. On oleellista, että henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen."

Nähtäväksi jää, miten Rydmanin siirtyminen vaikuttaa asiaan liittyvien puolueiden kannatukseen - eli kuinka moni äänestäjä siirtää kannatuksensa Kokoomukselta Perussuomalaisille. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka siirtyminen vaikuttaa eräiden muiden kokoomuslaisten tulevaisuuteen: tunteeko esimerkiksi poliittisesti nyt siirtynyttä kansanedustajaa lähellä oleva Atte Kaleva kiinnostusta seurata kollegaansa Riikan siipien suojaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minne vie Wille Rydmanin tie?
Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Puheenjohtaja Riikka Purra (ps) oli eilen ikävien tosiasioiden äärellä. Hän nimittäin nosti esille Saksassa viriämässä olevan tahdon ratkaista vihreän siirtymän ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression seurauksena syntyneen energiakriisin EU:n yhteisellä rahoituksella. 

Purran mukaan "elpymispaketin käsittelyn yhteydessä eduskunta ja kaikki puolueet ilmoittivat vastustavansa toimia, jotka vievät EU:ta kohti epäsymmetristä tulonsiirtounionia. Elpymispaketin edellytettiin olevan tarkkarajainen ja kertaluonteinen toimi. Perussuomalaiset varoitti, että paketin hyväksyminen tulee johtamaan uusiin paketteihin."

Kyse on viime kädessä siitä - kuten totesin jo lähes kaksi vuotta sitten - että "EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä". Ja sen lopputuloksena Unioni on luonut "insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta". 

Nykyisestä tilanteesta Purra totesi asian, jonka voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys: "Suomen tehtävä ei ole olla EU:n tiettyjen jäsenmaiden sosiaalitoimisto eikä varsinkaan maksaa Saksan huonojen päätösten aiheuttamia kustannuksia... väitän, että hallitus tiesi elpymispaketin käsittelyn yhteydessä, että kertaluonteisuus on vitsi. Silloin kyseessä oli tietoinen harhautus, kuten usein EU-asioiden käsittelyn yhteydessä tapahtuu". 

Valitettavasti Suomen hallitus ei ole vieläkään ottanut asiakseen puolustaa kansallista etua EU-asioissa. Siten se tulee epäröimättä toimimaan kumileimasimena myös mahdollisessa uudessa yhteisrahastossa. Ja kuittaa maamme veronmaksajien maksettavaksi kohtuuttoman suuren osan sen kustannuksista, mikäli joku vain kehtaa pyytää sellaista - enkä valitettavasti epäile lainkaan, että tässä asiassa olisi vallalla jonkinlainen kainous. 

Toivottavasti olen väärässä. Ja Purra myös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Euroopan Federalistinen Unioni

Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Yle kertoi Suomen saaneen uuden metsästrategian, jossa ilmastoasiat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi ja niiden rinnalle on noussut metsien monimuotoisuus. Luulisi, että nämä ovat asioita, jotka tyydyttäisivät myös ja erityisesti ympäristönsuojelijoita. 

Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, sillä Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen vaikutti jutun mukaan kovin pettyneeltä syntyneeseen ratkaisuun. Tämä koski erityisesti monimuotoisuuden käsittelyä metsästrategiassa.

Tässä nousee valaisevalla tavalla esille luonnonsuojeluväen fanaattisuus - onhan luonnonsuojeluliiton jäsenkunta kuitenkin heidän joukossaan maltillisemmasta päästä. Ja siksi sen voisi kuvitella ymmärtävän metsien monipuolisen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa niin taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen kuin ekologisenkin kestävyyden osalta. 

Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Siitä toisen esimerkin tarjosi eilisen päivän Helsingin sanomat, jossa samainen Paloma Hannonen kirjoitti erittäin negatiivisesti maamme kaivoslain uudistuksesta. Kirjoituksesta jäi sellainen käsitys, ettei hän pysty hyväksymään edes sitä tosiasiaa, että hiilivapaaseen energiasiirtymään - ja siten ennustetun ilmastonmuutoksen torjuntaan - tarvitaan kaivosteollisuutta. Tai ainakaan hän ei näyttäisi hyväksyvän sen harjoittamista Suomessa. 

Luonnonsuojeluliittoa radikaalimman Greenpeacen maajohtaja puolestaan kirjoitti niin ikään HS:ssä, että hakkuita olisi vähennettävä välittömästi suomalaismetsissä. Hänen mukaansa "uuteen sopeutuminen voidaan käynnistää valtion metsissä välittömästi laskemalla hakkuutasoja ja suojelemalla jäljellä olevat luonnonmetsät".

Kun edellä olevia näkemyksiä lukee, ei voi välttyä johtopäätökseltä, että vihreästi ajattelevat aktiiviset ihmiset eivät pelkästään vastusta - taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeää - metsien talouskäyttöä, vaan asettavat myös ekologisen kestävyyden osalta monimuotoisuustavoitteet hyvin selkeästi ilmastonmuutoksen torjunnan edelle. 

Syitä tälle arvoasetelmalle voin vain arvailla, mutta epäilen, että sillä on jotain tekemistä eräänlaisen nuorisomuodin kanssa. Tarkemmin sanoen: jokainen ympäristöaktiivien ikäluokka haluaa profiloitua juuri omilla aatteillaan, eikä sellaiseen kelpaa enää gretalaisen sukupolven ajama ja nykyisin jopa maan hallituksen asialistalleen ottama ilmastonmuutoksen torjunta. Monimuotoisuuden suojelu siihen kuitenkin vielä passaa - mutta vain tullakseen syrjäytetyksi jollain muulla agendalla ikäluokkien vaihtuessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?
Ilmastonmuutoksen torjunnasta

Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Valta Suomessa on Sanna Marinin hallituksella vielä puolisen vuotta. Siksi on mielenkiintoista tarkastella Yleisradion tuoretta puoluekannatuskyselyä. 

Sen mukaan yksi maamme demokraattisen historian valtapuolueista eli Maalaisliitto/Keskusta on vaipumassa pienpuolueiden joukkoon. Sen gallupkannatus oli nimittäin historiallisen huono: Annika Saarikon johtama puolue sai mittauksessa vain 10,3 prosentin kannatuksen.

Yksittäinen mittaus on tietenkin aina varsin epätarkka, mutta puolueen pitkän aikavälin kannatus - vielä vuoden 2019 vaaleissa se sai 13,8 prosentin äänisaaliin - on kuitenkin vahvasti suuntaa antava. Eikä siinä mikään vihjaa muuhun kuin vanhan valtapuolueen alamäkeen. 

Ongelma on toki tiedostettu myös Keskustan itsensä piirissä. Siitä merkkinä vanha konkari Seppo Kääriäinen (kepu) kirjoitti kolumnissaan, että "Keskustan elinehto on ollut ja on se, että puolue on – ja se myös koetaan – itsenäiseksi ja omintakeiseksi poliittis-aatteelliseksi vaihtoehdoksi vasemmistolle ja oikeistolle". 

Eikä Kääriäinen jättänyt myöskään toteamatta sitä itsestäänselvyyttä, että "leimautuminen apupuolueeksi jompaankumpaan suuntaan on tuhoisaa. Joustava yhteistyöpolitiikka ei saa johtaa omintakeisuuden kutistumiseen eikä puolueen muuttumiseen osto- ja myyntiliikkeeksi."

Ja juuri tästä on nähdäkseni kyse Keskustan alamäessä. Puolue on Marinin hallituksessa siunannut talouden tosiasioista täydellisen ymmärtämättömän pääministerin vastuuttoman talouspolitiikan ja samaan aikaan puolueen ydinkannattajien eli maaseudun väestön tulevaisuudennäkymät ovat - pitkälti Marinin hallituksen ja EU-päättäjien ajaman vihreän siirtymän seurauksena - vaipuneet toivottomiksi. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suomalaisen poliittisen erikoisuuden eli suuren agraaripuolueen lopulta käy. Katoaako se lopullisesti pienpuolueeksi, vai keksivätkö Saarikko ja kumppanit vielä kerran keinon kääntää puolueensa suunta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho: vihervasemmisto panee köyhät kyykkyyn
Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?
Aisankannattajan uikutusta

Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

ST1:n omistaja Mika Anttonen lateli tämän aamun lehdessä näkemyksiään vihreästä siirtymästä. Koska kyseessä on vakavasti otettava henkilö, olisi hänen näkemyksillensä annettava arvoa myös Suomessa. 

Anttosen mukaan fossiilisen energian osuus "ei... ole pienentymään päin. Silti poliitikot, maailman bisnesjohtajat ja muut tärkeät ihmiset kertovat vuodesta toiseen, kuinka he ovat sitoutuneet puolentoista asteen skenaarioon. Eihän se ole toteutumassa ollenkaan!" 

Hän totesi aurinko- ja tuulienergian epävakauden takia tarvittavista säätövoimalaitoksista sen, ettei kukaan halua rakentaa kaasuturbiinivoimaloita, joita käytetään ainoastaan silloin, kun ei tuule. Ja yllytti toimittajaa - ja kaikkia vihreään siirtymään kiirehtimään vaativia - ehdottamalla, että "tee siitä investointisuunnitelma ja vie se yhtiön hallitukselle. Katsotaan, miten mahtaa käydä. Et tiedä käyttötunteja, et tiedä hintaa. Mutta tiedät, että tällaista tarvitaan, jotta järjestelmä pysyy pystyssä."

Kaiken kaikkiaan vihreään siirtymään liittyy megalomaaninen ongelma, koska - Anttosen mukaan - "meiltä puuttuu kaikki. Ihan ihmisetkin puuttuvat. Näitä pitää jonkun tehdä."

Hän totesi myös vihreään siirtymään pikaista siirtymistä äänekkäimmin vaativista tieteen edustajista, että "siellä ei tarvitse olla yhtään ilmastotieteilijää, kun tehdään tiekarttaa voimalaitoksien rakentamiseen... he eivät voi tulla kertomaan, miten nopeasti tänne voidaan rakentaa voimaloita, koska he eivät tiedä siitä mitään."

Anttonen kertoi myös toivovansa, että "talous voi kasvaa samaan aikaan kun vähennetään päästöjä ja energiankulutusta. Mutta mikään fakta ei tue sellaista tilannetta. Ei ole sellaista innovaatiota keksitty, että näin voisi tehdä."

Hän totesi lisäksi, että koska ilmakehä on yhteinen, vaikutukset pitää aina katsoa globaalisti. Siten "Euroopan omia päästöjä kannattaisi Anttosen mukaan vähentää sitä tahtia kuin uudet innovaatiot antavat myöten", mutta "ei silmät kiiluen, että ollaan maailman ykkönen jossain vuosiluvussa. Vaan rationaalisesti, niin kuin on järkevää. Ja sitten pistetään kunnianhimo sinne Afrikkaan ja Aasiaan. Jos siellä rakennetaan tuhat uutta hiilivoimalaa, meidän touhuilla ei ole hirveästi merkitystä."

Edelle kirjaamani öljymiljonäärin näkemykset lienevät kaikille järkensä säilyttäneille itsestäänselvyyksiä. Siitä huolimatta Suomen ja Euroopan Unionin vallanpitäjät uhoavat oman hiekkalaatikkonsa toimilla. 

Ja siksi heidän ajamansa ihmisten elintasoa vääjäämättä laskevat muutokset eivät edes toteutuessaan tule tekemään maailmasta sen parempaa. Siksi onkin syytä toivoa, että ilmastotieteilijöiden mallit - ja siten myös heidän luomansa uhkakuvat - eivät sittenkään perustuisi tosiasioihin, eivätkä siitä syystä tulisi toteuteumaan ennustetulla tavalla. 

Siihen liittyen lienee tässä yhteydessä syytä mainita, että noiden mallien mukaan nopeimmin lämpenevän arktiksen merijää on saavuttanut kuluvan vuoden minimilaajuutensa. Se on kuitenkin aika kaukana vuoden 2012 lukemista - eli koko tilastohistorian pohjakosketuksesta - jolloin pohjoisen merijään minimilaajuus supistui noin 72 prosenttiin tämänvuotisesta. Toisin sanoen napajää oli noin kolmanneksen laajempi kuin kymmenen vuotta sitten. 

Näiden vuosien väliin jäävät myös vuodet 2007, 2008, 2010, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Toisin sanoen 1980-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti nopeasti sulaneen pohjoisen napajään tämänvuotinen laajuus oli vasta tilastohistorian 12. pienin - eikä sen katastrofaalisen nopeasta sulamisesta näyttäisi olevan juuri nyt viitteitä. Sellaiseen ei viittaa myöskään pohjoisen merijään paksuus, joka jäi tämän vuoden minimikohdassaan suurimmaksi sitten vuoden 2018.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vihreän siirtymän hintalappuja
Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan

HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista

Helsingin sanomat julkaisi uutisen Sri Lankan tilanteesta. Sen mukaan rehottava korruptio ja hillitön velkaantuminen ajoivat Sri Lankan talouden suureen sekasortoon. 

Jutussa on esitetty kolme grafiikkaa, joista ensimmäisessä nähdään maan valuutan romahtaneen maaliskuussa, toisessa näytetään inflaation lähteneen nousukiitoon viime vuoden lopulla ja kolmannessa on esitetty maan valuuttavarannon laskeneen jo vuodesta 2019 alkaen. Taustalla on jutun mukaan myös koronapandemia, joka pahensi maan velkaantumista.

HS:n jutun saamissa kommentissa mainittiin vielä muita mahdollisia syitä. Sellaisia ovat väestönkasvu vuoden 1960 noin 10 miljoonasta 22 miljoonaan sekä fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ja ehtyminen. 

Blogistikollega Vasarahammer kirjoitti myös aiheesta viitaten Mikko Paunion kirjoitukseen omassa blogissaan. Paunio puolestaan viittasi Foreign policy-lehden artikkeliin. Myös Time-lehti kirjoitti asiasta. 

Näiden kirjoitusten mukaan maasta nyttemmin pakoon lähteneen presidentin hallitus asetti valtakunnallisen kiellon synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuomiselle ja käytölle sekä määräsi maan kaksi miljoonaa maanviljelijää siirtymään luomuviljelyyn. Tästä seurasi luonnollisesti sietämätön ruokapula, koska orgaanisessa viljelyssä satotasot jäävän keskimäärin selvästi pienemmiksi kuin perinteisessä maataloudessa. 

Kaiken tämän seurauksena Sri Lanka joutui turvautumaan riisin tuontiin aiemman omavaraisuuden sijaan. Samalla maan valuutanlähde eli teentuotanto romahti lannoitekiellon takia, jolloin maan valuuttatilanne vajosi kestämättömäksi. 

Tämän kaiken seurauksena hallitus joutui perumaan lannoitekieltonsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ja nähtäväksi jää, millä tavalla maan tuleva johto pystyy viemään valtiolaivaansa eteenpäin.

Suosittelen tässä vaiheessa lukemaan sekä Vasarahammerin että Paunion edellä linkitetyt blogitekstit nähdäkseen niiden johtopäätökset liittyen Euroopan Unioniin. Omalta osaltani tyydyn ihmettelemään vain sitä, miksi Helsingin sanomat salasi omassa raportissaan lukijoilta Sri Lankan ongelmien keskeisimmän perussyyn. 

Oliko lehden tarkoituksena kohdistaa lukijoihinsa valheellista vihreää propagandaa nyt kun EU:ssakin ollaan tekemässä vihreää siirtymää maatalouden alalla? Vai oliko jutun tehnyt toimittaja vain tietämätön kaikista tosiasioista ja kirjoitti siksi omaan punavihreään agendaansa sopivaa puolitotuutta selvittämättä asiaa sen tarkemmin - suurin osa suomalaistoimittajistahan on tutkitusti punavihreitä.

Oli totuus kumpi tahansa, niin joka tapauksessa Helsingin sanomat tuli julkaisseeksi malliesimerkin kelvottomasta journalismista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?
Politiikan ensimmäinen uhri
Omituista

Kunta-alaan sopimus aiheutti vaikeasti selvitettävän vyyhdin

Suomessa solmittiin jokin aika sitten kunta-alalle hankala työsopimus, jossa työntekijöiden palkat sidottiin muiden palkankorotuksiin. Totesin tämän mallin ongelmallisuuden jo aiemmin eli edelleen kesken olevien hoitajien vaatimusten yhteydessä.

Sopimuksen solmimisen jälkeen on yksityisellä sektorilla ja aivan erityisesti vientiteollisuudessa kipuiltu. Uusin ulostulo nähtiin teknologiateollisuuden työnantajilta, jotka ehdottivat työehtosopimusta, jossa ei mainittaisi lainkaan palkankorotuksia. 

Näin toimien kunta-alan työntekijöiden palkannousuille ei löytyisi vertailukohtaa, eikä niiden määrittely olisi helppoa. Myös Suomen yrittäjien toimitusjohtaja on ollut samoilla linjoilla.

Vaikka kunta-alan sopimus herätti paljon närää myös yksityisen sektorin työntekijäpuolella, ei Teollisuusliiton puheenjohtaja innostunut ajatuksesta, vaikka ei hyväksykään kunta-alan ratkaisumallia. Hänen pelkonaan oli se, ettei työnantaja nostaisi työntekijöiden palkkoja lainkaan, mikäli niitä ei mainittaisi sopimuksessa: "käytännössä työnantaja tarjoaa tässä meille nollaratkaisua":

Oman lisänsä tähän vyyhteen tuo kiihtyvä inflaatio. Työntekijäpuolelta todettiinkin, että "kun inflaatio hakkaa kahdeksaa tai kymmentä prosenttia, niin voi kysyä, onko kukaan huolissaan työntekijöiden ostovoimasta".

Todettakoon tässä, että inflaation kiihtyminen alkoi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ja sen perustukset luotiin itse asiassa viimeistään noin kymmenen vuotta sitten, kun EKP ryhtyi ostamaan ongelmavaltioiden velkakirjoja pois markkinoilta - eli EU ryhtyi käytännössä painamaan rahaa. 

Tämän päälle tulivat koronakauden hulppeat - ja velkavetoiset - avustukset maasta riippuen joko yrityksille ja/tai ihmisille. Sekä kaiken kukkuraksi kansainvälisen kaupan sekoaminen Venäjän hyökkäysen takia sekä vihreän siirtymän aiheuttama energiakustannusten nousu.

Jos ja kun nyt lähdetään sopimaan kilvan yhä kovempia palkankorotuksia, ei inflaatio ainakaan seisahdu. Eivätkä numerollisesti aiempaa suuremmat palkankorotukset näy ihmisten ostovoimassa. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla nyt käsillä oleva suma purkautuu. Selvää on tässä vaiheessa ainoastaan se, että rahaa sukanvarteensa säästäneille on edessä harvinaisen vaikeat ajat, joiden seurauksena heidän omaisuutensa olisi sijoitettava taiten, jotta inflaatiopeikko ei söisi siitä leijonan osaa. Ja vieläkin hankalammaksi käy nuorten asuntovelkaisten asema.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä
Pääministeri pelaa uhkapeliä ihan pokerina

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen

Aamulla kirjoitin lyhyen tekstin yhdestä maahanmuuton vivahteesta. Vasta sen jälkeen luin Helsingin sanomat ja huomasin siellä uutisen, johon oli kerta kaikkiaan pakko ottaa kantaa. 

Kyseinen lehti nimittäin kertoi Sri Lankan nälänhädästä. Sen mukaan tämä on seurausta turistitulot katkaisseesta koronapandemiasta sekä maan edellisen presidentin asettamasta kemiallisten lannoitteiden kielloista. Jostain syystä lehdessä ei mainittu, että lannoitteiden lisäksi Sri Lankan maanviljelijöiltä kiellettiin torjunta-aineet eli käytännössä maanviljelijät määrättiin siirtymään luonnonmukaiseen orgaaniseen viljelyyn. 

Näiden toimien seurauksena Sri Lankan riisisato putosi viidenneksellä ja aiemmin sen suhteen omavarainen maa joutui riippuvaiseksi ruuan tuonnista. Samalla riisin hinta puolitoistakertaistui, eikä kaikilla ihmisillä ollut enää varaa ruokaan.

Lisäksi maan ulkomaankaupan kannalta tärkeä teentuotanto romahti, joten maan valuuttavarannot ovat huvenneet olemattomiin ja jopa puoli miljoonaa ihmistä on vajonnut köyhyyteen. Tämä on johtanut satoja uhreja vaatineisiin levottomuuksiin ja saanut hallituksen lopulta luopumaan luomu-viljelypakosta vientituotteiden osalta. 

Akuutti tilanne ei kuitenkaan ole hellittänyt, eikä aivan lähiaikoina luultavasti hellitäkään Venäjän ja Ukrainan sodan seurauksena syntymässä olevan globaalin ruokakriisin oloissa. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. 

Sen sijaan haluan korostaa tässä kirjoituksessa sitä, mitä voi seurata ideologisesta puhdasoppineisuudesta elintärkeissä asioissa - kuten ruokahuollossa. Sri Lankan esimerkkihän osoittaa kouriintuntuvasti, että luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymisen seurauksena maatalouden satotasot romahtivat, vientitulot katosivat ja köyhimpien ihmisten elämäntilanne muuttui kestämättömäksi.

Tämä olisi syytä huomioida myös Euroopan Unionissa ja Suomessa. Vaikka vihreänsävyisillä aatteilla onkin nyt etenkin urbaanien ihmisten ja valtakunnantason poliitikkojen vahva kannatus - lähes puoluekantaan katsomatta - on Euroopassa syytä pitää järki päässä.

Vaikka luomu onkin kaunis ajatus, ei se muuta sitä tosiasiaa, että maatalouden tuotantokasvit vaativat kasvaakseen edelleen paljon ravinteita, niitä vaanivat monenlaiset tuholaiset ja kasvitaudit eivätkä maanviljelijät elä pelkästä pyhästä ideologiasta, vaikka se olisikin klorofyllinvihreää. Sama koskee myös muita eläviä luonnonvaroja, joista metsä on Suomessa tärkein. 

Tästä syystä myös suomalaisen metsänhoidon viherryttämisessä on syytä edetä varovaisin askelin. En kiistä, etteikö meilläkin tarvittaisi biodiversiteetin ja hiilinielujen kasvattamisen takia nykyistä monimuotoisempaa metsänhoitoa, mutta kaikkien munien yhtäkkinen heittäminen samaan ideologiseen koriin on maamme elintasolle yhtä riskialtista kuin teentuotannon luonnonmukaistaminen Sri Lankassa. 

Siksi Suomen on huolehdittava siitä, ettei EU seuraa yksisilmäisesti biodiversiteettistrategiaansa monimuotoisuuden suojelussa ja metsien hiilinielukäytössä. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta niitä ei tule tavoitella tuhoamalla yhdellä kerralla ruokahuoltomme ja luonnonvarataloutemme perusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Yllättäviä käänteitä

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tuoreen tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää liikkumistaan, mikäli liikennepolttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti. Jo nyt yli 70 prosenttia alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista ihmisitä pitää polttoaineiden korkeita hintoja vapautta rajoittavina ja yli 80 000 asukkaan paikkakunnillakin näin ajattelee puolet.

Suomessa polttoaineiden hintoihin vaikuttavat voimakkaasti verot, joita peritään autoilusta monin tavoin. Tällaisia veroja ovat Wikipedian mukaan autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero. Lisäksi autoilijat maksavat käyttövoimaveroa sekä liikenne- ja autovakuutusten sisältämää vakuutusmaksuveroa. 

Autoista ja liikennepolttoaineista peritään myös arvonlisäveroa ja liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes kahdeksan miljardia euroa vuodessa autoilusta. Tästä summasta noin neljännes palaa liikenneverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen, eli kuusi miljardia menee valtion muihin tarpeisiin. 

Tässä mielessä oli hämmästyttävää lukea paikallislehdestä, että huonokuntoisten teiden määrä Suomessa kasvaa kuluvana vuonna 500 kilometrillä. Priorisoinnin avulla pidetään maanteiden vilkkain verkosto - jossa liikenteestä kulkee noin 70 prosenttia - kohtuullisessa kunnossa, mutta muut tieosuudet saavat rapistua. Lisäksi jatketaan kävely- ja pyöräilyväylien päällysteisiin panostamista.

Kiinnitin eilen huomioni Nurmijärvelle jääneeseen autoon, jonka rengas oli hajonnut - luultavasti osuttuaan asfaltissa olevaan kuoppaan. Olinhan itsekin väistellyt lukemattomia samanlaisia kuoppia matkani varrella. 

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa laskettaisiin se kustannus, joka syntyy autoilijoille teiden heikon kunnon takia. Omalta osaltani olen vuosien varrella joutunut ostamaan varmuudella yhden huonon päällysteen takia hajonneen renkaan autooni. Hintaa taisi tulla parisataa euroa ja päälle tuntikausia hukkaantunutta aikaa. 

Renkaiden lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi autojen jousitusten, iskunvaimentimien ja nivelien ylimääräisestä kulumisesta. Sekä epäilemättä myös hajonneesta päällysteestä syntyvien palasten hajottamista tuulilaseista. 

Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei autoilun erilaisten verotuottojen maksajaa tärkeämmiksi katsottujen edunsaajien tarpeita kattavia julkisia rahoja voida siirtää liikenteen kulujen korvaamiseen. Eikä näin tule tapahtumaan myöskään vihreän siirtymän kautta, sillä myös sähköautoista tullaan aikanaan keräämään edellä mainitut kahdeksan miljardia euroa verotuottoja. 

Tämän kaiken on mahdollistanut suomalainen äänestäjä valittuaan edustajakseen henkilöitä, joiden mielestä suomalaisten liikkumistarpeet ovat alisteisia esimerkiksi Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden kuten Etiopian sääennusteille. Niihinhän ollaan upottamassa huomattavia määriä kehitysapurahoja. 

Tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia, koska tämän kirjoituksen alussa mainitusta kyselystä ilmeni, että vain 32 prosenttia suomalaisista aikoo äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat laskea polttoaineiden hintaa. Siksi autoilun tuottojen käyttöpäätöksistä ei oikeastaan ole valitusoikeutta. 

Tai olisi toki, mutta vasta 2. huhtikuuta 2023, jolloin valitaan maallemme seuraava eduskunta. Se edellyttäisi kuitenkin suurta muutosta äänestäjien käyttäytymisessä. 

Enkä itsekään kehota ketään äänestämään sillä perusteella, lupaako ehdokas panna tiet kuntoon tai kertooko hän aikovansa alentaa polttoaineiden veroja. Sen sijaan suositteleen äänestäjiä kannattamaan sellaisia ehdokkaita, joiden voi odottaa priorisoivan verovarojen käytön ensisijaisesti suomalaisten hyväksi - ja silloinkin katsovan, voisiko joistain menoista luopua, jotta kansalaisten palkastaan käteen jäävän rahan osuus kasvaisi nykyisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista
Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Vihreän siirtymän hintalappuja

IPCC:n mukaan maailman tiedeyhteisö on lähes yksimielisen varma siitä, että maailmaa uhkaa katastrofaalinen lämpeneminen, mikäli vihreää siirtymää ei nopeuteta entisestään. Ei siis liene epäselvää, etteikö näin myös tehtäisi ainakin Suomessa. 

Tässä mielessä eilisen päivän uutisanti oli hyvin mielenkiintoinen. Siinä nimittäin mainittiin muutamia hintalappuja tuolle siirtymälle. 

Ensimmäinen oli Iltalehden jutussa, joka koski ilmalämpöpumppuja. Niiden sisältämät F-kaasujen käyttöön on nimittäin pikavauhdilla lisätty uusia rajoitteita Euroopan Unionissa. Jutussa haastateltu asiantuntija kertoi, ettei silti ole syytä huoleen, koska vanhoja pumppuja saa päätöksestä huolimatta huoltaa ja korjata. 

Eli päätös koskee vain uusia ilmalämpöpumppuja. Asiat ovat sikälikin kunnossa, että korvaavia aineita on kyllä tiedossa. Mutta "ne ovat sitten palovaarallisempia ja räjähdysherkempiä, mikä vaatii huomiointia". 

Jos IL:n jutussa hintana oli pikemminkin välittömän turvallisuuden vaarantuminen kuin euromääräinen hinta, oli Helsingin sanomien uutisessa kyse riihikuivista euroista. Valtion teknillisen tutkimuslaitos nimittäin varoitti, että "fossiilienergian käytön vähentäminen syö vero­tuloja 500 miljoonalla eurolla".

VTT:n mukaan energiaverotulot kuitenkin olisi mahdollista turvata vuoteen 2035 saakka poistamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä maatalouden energiaverotuet sekä laittamalla metsähake verolle ja nostamalla energiasisältöveroa. Samalla verotusta voitaisiin keventää toisaalla niin, että kasvihuoneet siirrettäisiin alhaisempaan sähköveroluokkaan ja päästökaupan piirissä käytetyiltä polttoaineilta poistettaisiin energiaveron hiilidioksidikomponentti.

Näillä toimenpiteillä energiaverotuksen tuotot vähenisivät VTT:n mukaan vain 100 miljoonaa euroa ilman, että syntyisi suurempaa haittaa. Jostain kai sekin raha olisi kuitenkin kerättävä, koska ei liene mahdollista, että ainakaan nykyinen hallitus - ja tuskin tulevatkaan niin kauan kuin mukana on poliittista vasemmistoa - vähentäisi vastaavalla summalla valtion kuluja. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla energiaverotus muuttuu. HS:n jutun mukaan ainakaan teollisuus ei kuitenkaan kannata VTT:n ehdotusta. 

Sen edusmiehen mukaan "tilanteessa, jossa kestävästi tuotetun metsähakkeen käytön kasvu on välttämätöntä fossiilisia polttoaineita korvattaessa, energiaveron käyttöönotto tai edes sen suunnittelu antaa väärän signaalin uusia päästöttömiä tuotantoinvestointeja suunnitteleville energiayhtiöille". 

Lopuksi HS:n jutussa mainittiin vielä ikään kuin ohimennen valtiovarainministeriön työryhmän arvioineen "aiemmin, että liikenteessä fossiilipolttoaineiden käytön vähentyminen pienentää verotuloja 1,1 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä". Ei liene vaikea arvata, että ne rahat eivät jää sähköautoilijoiden taskun, vaan kerätään heiltä pois tavalla tai toisella - joko suoraan autoveron tai auton käyttöön liittyvien maksujen kautta. 

Vai olisinko sittenkin väärässä ja nykyinen ja tai ainakin tuleva hallitus vähentäisi valtion kuluja parhaaksi katsomaltaan momentilta sen sijaan, että yrittäisi puristaa veronmaksajan kukkarosta viimeisenkin sentin? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Vihreän politiikan uhri(t)

Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus

Nyhtökaura oli yksi niistä tuotteista, jotka lanseerattiin markkinoille suurin toivein ihmisten tunteman ilmastohuolen ja veganismin siivillä. Se saavuttikin huiman alkumenestyksen: tuote valittiin viisi vuotta sitten vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi ja jopa minä kirjoitin siitä positiiviseen sävyyn.

Alkuun nyhtökaura oli keksijänsä pienyrityksen Gold & Green Foodsin tuote, jolla oli tarkoitus täyttää kasvavan kasvissyöjäjoukon proteiinitarve. Firma myytiin sittemmin Pauligille ja noin kuukausi sitten Gold & Green Foodsin aineeton omaisuus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta siirtyivät Valiolle.

Yhtiö päätti myös lopettaa tuotannon ja sen seurauksena käydyissä YT-neuvotteluissa jouduttiin päättämään 57 ihmisen työsuhde. Tapaus on tietenkin suomalaisittain surullinen tapaus. 

Olihan nyhtökauraan investoitu pelkästään veronmaksajan euroja seitsennumeroinen summa ja lisäksi yksityistä rahaa. Ja olisihan se ollut koko kansakunnan kannalta hienoa, mikäli suomalainen innovaatio olisi valloittanut elintarvikkeiden maailmanmarkkinat ja sitä kautta tuonut maahamme hyvinvointia valmistajan liikevoiton, kauranviljelijöiden maataloustulon, työntekijöiden palkanmaksun ja kaikkeen tähän kohdistetun verotuksen kautta.  

Tapaus ei tietenkään ole mitenkään ainutlaatuinen. Eikä se poista sitä tosiasiaa, että nykyaikana maailmanlaajuiset menestystuotteet perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Mutta se ei yksin riitä: niille pitää olla myös kuluttajien parissa tilaus, joka tuotteen on täytettävä.

Nyhtökaura siis perustui Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja sille oli ilmastonmuutoksen luoma tilaus. Valitettavasti sen kohtalosta päätellen tuote ei kuitenkaan täyttänyt kohderyhmänsä odotuksia. Syytä en osaa sanoa, koska en tullut koskaan itse maistaneeksi sitä, vaikka asia kävi kaupan hyllyjen välissä mielessäni muutamankin kerran. Päädyin kuitenkin aina aitoon lihaan tai kalaan.

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tästäkin tapauksesta on Suomessa otettava opiksi eli nähtävä se, ettei tuotanto kannata pelkän yhteiskunnallisen tilauksen takia. Eikä yksistään tieteellisen innovaation varassa. Eikäpä ehkä edes ainoastaan korkean laatunsa takia. 

Yksittäisten asioiden sijaan menestystuotteen pitää olla muista erottuva kokonaisuus, jolla on sekä yhteiskunnallinen tilaus, selvä uutuusarvo, erinomainen laatu että kaiken kukkuraksi sopiva hinta. Siis jotain sellaista kun vaikkapa suomalaisissa metsäkoneissa tai Vaisalan mittauslaitteissa on ollut jo vuosikymmenten ajan. 

Seuraavaksi jännitämme, käykö Stora Enson hiiliakuille, UPM:n puupohjaisille täyteaineille tai Metsä Groupin ja/tai Spinnovan puukuiduille paremmin kuin nyhtökauralle. Onnistuminen on näillä kaikilla yhtä epävarmaa kuin nyhtökaurallakin, mutta mikäli tuotteiden laatu riittää, on niistä jokaisella valloitettavanaan valtavat maailmanmarkkinat, joille tunkeutumisessa ilmastonmuutoksen torjunta antaa vipuvarren.

Eikä periksi kannata antaa myöskään ruokasektorilla, vaan ottaa tarkasti opiksi aiemmasta. Mämmistä tuskin tulee maailmanmenestystä, vaikka sen myynnissä onkin kuluvalla viikolla havaittavissa huima nousu verrattuna edellisiin 11 kuukauteen. Mutta onnistuminen jonkin muun tuotteen kohdalla on - nyhtökauran kohtalosta huolimatta - mahdollista myös elintarviketeollisuuden puolella.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Nyhtökauran äiti puhuu viisaita