Israelilaisministereiden kansanmurha- ja väestönvaihtopuheet kohentavat palestiinalaisterroristien asemaa

Eilisillan uutiset kertoivat israelilaisministereiden palestiinalaisia koskevien puheiden koventuneen. Päähallituspuolue Likudia edustava ulkoministeri Israel Katz kertoi maan tyhjentävän Gazan asukkaista heti kun Yhdysvallat osoittaa paikan, mihin nämä voi karkottaa. 

Nämä puheet eivät ole minkään kansainvälisen lain mukaisia, päinvastoin. Siitä huolimatta ne ovat kevyempiä kuin Katzin ministerikollegan ja Otzma Yehudit -puolueenjohtajan Itamar Ben-Gvirin haaveilu 30-40 gazalaisen salamurhaamisesta joka yö.

* * *

Molemmissa tapauksissa ministereiden ääneen ajattelun lopputulos kansainväliseen politiikkaan on yksiselitteinen: ne heikentävät Israelin asemaa. Ja vahvistavat siten palestiinalaisiin muualla maailmassa kohdistuvaa sympatiaa eli voimaannuttavat heitä tukevaa aktivismia. 

Toki on selvää, että Katzin puheet ovat todellisuudessa paljon vakavammin otettavia kuin Ben-Gvirin salamurhahaaveet. Näin jo siksi, että hän on valtapuolue Likudin eikä minkään pienen ääripuolueen edustaja. 

Lisäksi Katzin puheille tuo uskottavuutta se, ettei Gazan ongelmaan ole edes kymmenien vuosien aikana löydetty Israelin turvallisuudeen takaavaa ratkaisua – kuten vuoden 2023 terrori-isku kiistatta osoitti. Tämä epäilemättä turhauttaa juutalaisvaltion kaikkia niitäkin päättäjiä, jotka haluaisivat löytää rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun niin sanotun Pyhän maan kahden kansan ongelmaan.   

Toisaalta on aivan selvää, että edellä manitujen ministereiden ääneen ajattelu on kuin lottovoitto Hamasille, jonka asema oli jo ehtinyt heikentyä 7. lokakuuta 2023 tehdyn terrori-iskun ja sen seurausten jälkeen. Eihän kukaan merkittävä länsimainen poliitikko voi asettua puolustamaan tai tukemaan kansanmurha- tai edes kansan pakkosiirtopuheita demokraattisen hallituksen ministereiltä. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Israelin ja palestiinalaisten tilanne kehittyy jatkossa. Nyt kuullut kannanotot eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan kertovat Israelin juutalaisten syvästä turhautumisesta palestiinalaisongelman vuosikymmenestä toiseen jatkuneeseen ratkaisemattomuuteen ja sen terroristisiin seurauksiin. 

Valitettavasti vain ratkaisut ovat kortilla tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei luota toisiinsa. Eikä palestiinalaishallinnolle kelvannut aikanaan edes itsenäisyys, vaikka sitä tarjottiin. 

Sitä paitsi, ainakaan Hamasilla ei ole tänä päivänäkään todellista tahtoa luopua haaveestaan ulottaa valtansa – kuten he itse sanovat – "from the river to the sea" eli koko nykyisen Israelin alueelle. Ja samalla tyhjentää koko alue juutalaisista.

Siksi minusta näyttää siltä, että Pyhän maan väestöjen vastakkainasettelu ja väkivaltaisuudet tulevat jatkumaan vielä kymmeniä, ellei suorastaan satoja, vuosia. Enkä ihmettelisi lainkaan, mikäli – joskus kuitenkin väistämättä vastaan tuleva – ratkaisu noudattaisi tässä käsiteltyjen israelilaisministereiden ajatuksia. Tai vaihtoehtoisesti palestiinalaisterroristien haaveita juutalaisten syöksemisestä Välimereen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta

Hamas muistutti meitä eurooppalaisia siitä, millainen järjestö se on. Tämä tapahtui teloittamalla julkisesti kahdeksan Israelin kanssa tehdystä yhteistyöstä epäiltyä ihmistä. Ei ollut oikeudenkäyntiä, eikä siis myöskään valitusoikeutta. 

Tämä olisi hyvä huomata ja ymmärtää myös täällä Suomessa niissä piireissä, joissa on tapana heilutella Palestiinan lippua ja banderolleja, joihin on kirjoitettu "from the river to the sea". Sellainen on suoraa tukea ihmisiä murhaavalle terroristijärjestölle, jonka toiminta on merkittävästi vaikuttanut palestiinalaisten mahdollisuuksiin elää normaalia elämää. 

Valitettavasti en usko, että tapaus vaikuttaa millään tavalla suomalaisten palestiinalaisfanaatikkojen toimintaan. He ovat tunteiden vietävissä olevia ihmisiä ja sellaisina umpisokeita tosiasioille. 

Samalla heidän tukensa Pyhän maan terroristeille pidentää näiden valtaa – ja sen seurauksena Israelin miehitystä Gazan alueella. Ja omalta osaltaan tarjoaa perusteita yhä julmempiin vastareaktioihin, joista innostuvat erityisesti vastapuolen fanaatikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen
Erävoitto aktivisteille

Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?

Yle kertoi, että ruotsalaiset vasemmistopoliitikot olivat lähettäneet kannustavia kirjeitä Israelin vangitsemille palestiinalaisterrorristeille. Yksi kirjeen saaneista oli Ahmad al-Moghrabi, joka oli määrännyt perhejuhlaan kohdistuneen iskun, jossa kuoli yksitoista ihmistä mukaan luettuna kaksi pikkulasta.

Ruotsalaiset olivat pyytäneet ja saaneet maassaan asuvilta palestiinalaisilta listan henkilöistä, joille kirjeen voisi lähettää. Ja nämä olivat toimittaneet heille sellaisen, jossa oli mukana terroristeja. 

Nyt ruotsalaispoliitikot sitten pahoittelevat tapahtunutta ja syyttävät palestiinalaisia virheestään. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei edes Israelissa ihmisiä suljeta vankilaan – ainakaan pitkäksi aikaa – ilman hyvää syytä. Ei edes palestiinalaisia. 

Nähtäväksi jää, vaikuttaako tapahtunut jollain tavalla ruotsalaisen vasemmistopuolueen kannatukseen. Ja jos vaikuttaa, niin tapahtuuko se heidän kannaltaan positiivisesti vai negatiivisesti – eli löytyykö maahanmuuttajataustaisista ruotsalaisista terrorismia tukevaa henkeä, vai ovatko he jo omaksuneet länsimaisen käsityksen, jonka mukaan terrorismi ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä

Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

MTV3 julkaisi pikku-uutisen, jonka mukaan muutamat libanonilaiset kylät haluaisivat tulla liitetyksi Israeliin. Tiedon lähde on pääministeri Benjamin Netanjahu.

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, on kyse merkittävästä asiasta. Näin siksi, että se liittyy aluella viimeisen sadan vuoden aikana nähtyyn väestön muutokseen.

Libanonin asukkaiden asukkaiden enemmistö oli vuonna 1932 kristittyjä, mutta vuonna 2023 muslimeita arvioitiin olevan 64 ja kristittyjä 31 prosenttia maassa elävistä. Toisin sanoen Libanon on muuttunut muslimienemmistöiseksi samalla kun se oli vaipunut sekasortoon Iranin ohjauksessa olleen Hizbollah-terroristijärjestön toiminnan seurauksena. 

* * *

Tämä kehitys on epäilemättä perimmäinen syy sille, että libanonilaiskristityt haluaisivat liittää kotiseutunsa eteläiseen naapurimaahansa. Näin siitä huolimatta, että Israel on perustuslakinsa mukaan juutalaisvaltio. 

Kuten muistamme, on samankaltaisia pyrkimyksiä ollut myös Syyrian druuseilla, joita Damaskoksen hallinto on aika ajoin vainonnut. Näin siitä huolimatta, että he ovat uskonnollisesti muslimeja. 

* * *

Sekä Libanonin kristittyjen ja Syyrian druusien pyrkimykset liittyvät siihen, että heidän kotimaansa ovat epävakaita. Sen seurauksena Israel näyttää heidän silmissään lähes paratiisilta – tai ainakin paremmalta vaihtoehdolta – huolimatta palestiinalaisten tunnetuista ongelmista. 

Toisaalta ainakin Libanonissa lienee kaikille selvää, että heidän omat ongelmansa liittyvät islamistiseen terrorismiin eli Hizbollahiin. Ja siksi saattaa hyvinkin olla niin, että sikäläiset kristityt vetävät yhtäläisyysmerkin Hizbollahin ja Israelin palestiinalaisten parissa toimivan Hamasin välille. 

Ja katsovat siten myös Israelin muslimien ongelmien johtuvan pikemminkin islamilaisesta terrorismista kuin juutalaisvaltion hallinnosta. 

* * *

Jos näin on – mitä pidän todennäköisenä – olisi hyvä, että asia huomioitaisiin myös Suomessa. Ja erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa palestiinalaisten tukemisessa keskityttäisiin toimiin, jotka olisi suunnattu Israeliin sijasta alueen terroristijärjestöjä vastaan. 

Avain tähän muutokseen on Hannu Juusolan ja Timo Stewartin kaltaisilla Lähi-idän asiantuntijoilla, joista varsinkin jälkimmäisellä näyttäisi olevan jonkinlainen sokea piste islamilaisen terrorismin kohdalla. He luovat omilla analyyseillään sen julkisen kuvan, jonka pohjalta myös Suomessa nähdään jopa aseellista kapinaa tukevia banderolleja. 

Toki on selvää, ettei suomalaisissa mielenosoituksissa näkyvillä kannanotoilla ole sinänsä mitään merkitystä Lähi-idän tapahtumille. Parhaimmillaankin se voi tuottaa vain näkyvyyttä ja tuloja länsimaiselle konfliktiteollisuudelle. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että – libanonilaiskristittyjen pyrkimystenkin perusteella –  Lähi-idän ongelmien ratkaisun kannalta olisi tärkeintä vetää kaikki tuki pois Hamasin ja Hizbollahin kaltaisilta jatkuvan konfliktin ylläpitäjiltä. Ja siksi olisi erinomaista ja älyllisesti rehellistä, jos myös suomalaiset palestiinalaisaktivistit suuntaisivat toimintansa Israelin sijasta niitä vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä
Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity

Erävoitto aktivisteille

Gazalaisten tilanne Hamasin järjestämän massiivisen terrori-iskun jälkeen on saanut punavihreitä länsimaalaisia – niin sanottuja ihmisoikeusaktivisteja – hakemaan julkisuutta pyrkimällä laivoilla muka avustamaan sikäläisiä ihmisiä. Aluksi nämä laivastot saivatkin paljon julkisuutta, mutta sittemmin näkyvyys on ollut hiipumaan päin. 

Viimeisin laivue pysäytettiin muutama päivä sitten ilman sen suurempaa julkisuutta, kunnes Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben Gvir julkaisi videon, jossa Gazaan matkalla olleelta niin sanotulta avustuslaivueelta kiinni otettuja henkilöitä kohdellaan epäasiallisesti. Tämä oli suuri palvelus palestiinalaisaktivisteille, jotka nousivat jälleen otsikoihin. 

Onhan selvää, ettei suurin osa ihmisistä hyväksy nähdyn kaltaista kovakouraista ihmisten kohtelua ja näiden säilyttämistä polvillaan, kädet sidottuna ja pää maahan painettuna. Ei sittenkään, vaikka nämä olisivat itse lähteneet hakemaan konfliktia ja julkisuutta.

* * *

Aktivistien kohteluun on herännyt uutisten mukaan ainakin Italia, jonka pääministeri Giorgia Meloni on vaatinut kiinni otettujen vapauttamista ja Israelilta anteeksipyyntöä. Myös Suomen ulkoministeriö on pyytänyt selvitystä tapahtuneesta. 

Näiden kannanottojen seurauksena Israelin hallituksessa on herätty huomaamaan tehty julkisuusvirhe. Sen seurauksena maan ulkoministeri Gideon Saar tuomitsi kollegansa toiminnan viestimällä sosiaalisessa mediassa, että "olet tahallasi aiheuttanut vahinkoa valtiolle tällä häpeällisellä esitykselläsi".

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei tapahtuneella ole pidemmällä aikavälillä muuta merkitystä kuin erilaisten aktivistiryhmien – konfliktiteollisuuden – voimaantuminen yhä näyttävämiin tempauksiin, joissa toivotaan saavutettavan samankaltaisia julkisuusvoittoja kuin olen edellä kuvannut. Onhan sen saama palsta- ja bittitila epäilemättä pantu merkille palestiinalaismielisten lisäksi myös niin sanottujen luonnonsuojelu- ja eläinoikeusliikkeiden parissa – ja ehkäpä myös poliittisen aktivismikentän toisella äärilaidalla. 

Nähtäväksi siis jää, millaisiin "urotekoihin" omaa asiaansa ajavat liikkeet yltävät tulevina viikkoina ja kuukausina. Ja miten paljon ne keräävät julkisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Syömälakko Hamasin puolesta

Arvoliberaali vasemmisto ja palestiinalaiset

Olen ymmärtänyt, että juuri palestiinalaiset ovat arvoliberaalin vasemmiston ulkopoliittisessa suosiossa, koska heillä ei ole omaa valtiota. Tämä olisi tietenkin hyväksyttävä peruste, ellei kielteistä päätöstä itsenäisen Palestiinan syntymisestä olisi tehty juuri palestiinalaisten johdon omalla päätöksellä – jopa kahdesti.

Olen myös siinä käsityksessä arvoliberaalin vasemmiston joukossa tuetaan erityisesti erilaisia seksuaalivähemmistöjä ja rauhanaatetta. Sen sijaan en ole ymmärtänyt sitä, miten vasemmistoon kallellaan olevien ihmisten aivot toimivat, jotta kaikki heidän erilaiset näkemyksensä muodostavat jollain tavalla koherentin tuntuisen maailmankuvan. 

Tämä juolahti mieleeni, kun lueskelin MTV3:n ja Ilta-Sanomien uutisia tuoreesta raportista, joka koskee palestiinalaistaistelijoiden toimintaa lokakuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2023. Niiden mukaan heidän hyökkäyksessään nähty raaka seksuaalinen väkivalta ei ollut sattumanvaraista vaan tarkoituksellista ja koordinoitua. 

* * *

Raportin mukaan palestiinalaiset käyttivät peräti kolmeatoista väkivallan muotoa kuten raiskausta ja joukkoraiskausta, seksuaalista kidutusta ja silpomista, pakotettua alastomuutta, seksuaaliseen väkivaltaan liittyvää tappamista, kuoleman jälkeistä seksuaalista väkivaltaa sekä seksuaalista väkivaltaa perheenjäsenten silmien edessä. Eikä tämä kaikki suinkaan ollut tekijöilleen vastenmielistä, vaan he suorastaan nauttivat teoistaan. 

Toki palestiinalaistaistelijat tappoivat juutalaisia myös ilman seksuaalista väkivaltaa. Kaikkiaan uhreja kertyi noin 1 200 ja lisäksi he ottivat 251 panttivankia. 

* * *

Voisi kuvitella, että arvoliberaalit vasemmistolaiset, jotka puheissaan tukevat seksuaalista monimuotoisuutta ja rauhaa tuomitsisivat edellä kuvatun kaltaisen käytöksen ja vähintäänkin moittisivat sitä harjoittanutta kansaa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan palestiinalaisten "saavutusta" on näissä piireissä juhlittu estoitta vielä senkin jälkeen, kun lokakuun 7. päivän tapahtumien yksityiskohdat ovat olleet julkisuudessa. 

Näin oli myös Suomessa vuoden 2024 Pride-kulkueessa, johon osallistui peräti 100 000 ihmistä – epäilemättä pääosin sellaisia, jotka kannattavat arvoliberaalia vasemmistoa. Eikä palestiinalaisten tukemista ja lippuja unohdettu myöskään viime vuonna. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Pelihimo ja takapiru

Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Yleisradio kertoi, että Tanskassa on noin sata rikollissukua, jotka yhdessä aiheuttavat yhteiskunnalle ainakin miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Se jopa mainitsi, että nämä suvut asuvat tyypillisesti kaupunginosissa, joita Tanskassa kutsutaan haavoittuvaisiksi alueiksi tai rinnakkaisyhteiskunniksi ja ne ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia kuten irakilaisia ja palestiinalaisia. 

Jutussa mainittiin myös, että Ruotsissa on samanlaisia sukuja, mutta vielä Tanskaakin enemmän. Tämä ei tietenkään yllätä tämän blogin lukijoita, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko myös Suomessa tällaisia rikollissukuja. 

Jos ja kun sellaisia on, olisi mukava nähdä myös laskelma niiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista. Luulen, että summa saattaisi olla täälläkin yllättävän korkea. 

* * *

Viime aikoina on puhuttu paljon maahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan. Erityistä huomiota tässä suhteessa sai Teemu Keskisarjan Lahdessa pitämä luento historiallisista väestönvaihdoista. 

Luennossaan hän otti esille myös paljon puhutun äärioikeistolaiseksi sanotun "väestönvaihtoteorian" toteamalla, että "en ole koskaan eläessäni kohdannut ihmistä, joka uskoo, että jokin salaliitto vaihtaa valkoisia mustiin taikka päinvastoin". Sikäli väite on uskottava, etten ole minäkään. Ja vielä vähemmän olen tavannut ihmisiä, jotka olisivat itse olleet osallisena sellaiseen.

Sen sijaan olen havainnut, että jopa eduskunnassa on ihmisiä, jotka haluaisivat ottaa maahamme mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka sanovat olevansa vainottuja kotimaassaan tai joilla on siellä muuten vain heikot elinolot. Jos näin tehtäisiin, olisi – matemaattisesti vääjäämättömänä – lopputulemana ensin etnisesti suomalaisen väestönosan suhteellisen osuuden lasku ja lopulta sen jääminen vähemmistöksi maassamme. 

Tuosta aiheesta tulin aikanaan tehneeksi myös laskelmia. Niiden mukaan muslimien määrä Suomessa ylittäisi miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaisi kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049. Laskelma perustui muslimien määrän prosentuaaliseen kasvuun vuodesta 1990, mutta viimeisten vuosien aikana heidän maahanmuuttoaan on rajoitettu, joten mainitut islaminuskoisten – ja heidän jälkeläistensä – määrät tullaan saavuttamaan myöhemmin. 

Lopuksi todettakoon, etten itse ollut kuuntelemassa Teemu Keskisarjan luentoa – ja vielä vähemmän osallistunut sitä vastustaneeseen mielenosoitukseen. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon Lahden kirjastoon olisi ollut tulossa kuulijoita: sali oli täynnä ja lisäksi sen ulkopuolelle jäi samankokoinen joukko. Sanoisin, että melko suosittu tiedetapahtuma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian terrori-iskun opetukset
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?

Toisin kuin suomalaisesta uutisvirrasta voisi kuvitella, on Iranissa parhaillaan käynnissä kansannousu, joka haastaa maan islamistihallinnon vakavammin (yksi, kaksi, kolme lähdettä) kuin kertaakaan sitten mullahien valtaannousun. Tästä huolimatta verorahoitteinen Yleisradio ei – esimerkiksi – eilisessä pääuutislähetyksessään maininnut asiasta sanaakaan (ja tämän päivän Helsingin sanomissakin kerrottiin lähinnä maanpaossa elävästä prinssistä). 

Myös britit ovat ihmetelleet, miksei BBC uutisoi kattavasti Iranin tapahtumista. Yksi sille esitetty selitys on se, että BBC News ei haluaisi "loukata" islamisteja Isossa-Britanniassa tai muualla. 

Tämän näkemyksen puolesta puhuu se, että saarivaltiossa asuu miljoonia muslimeja – heidän joukossaan myös islamisteja – joiden reaktiot Iranin tapahtumien uutisointiin voisivat olla hyvinkin väkivaltaisia. Eikä liene BBC:n toimituskunnan tai edes Keir Starmerin hallituksen intresseissä joutua heidän hampaisiinsa – puhumattakaan siitä, että uutisointi johtaisi tuhoisiin mielenosoituksiin. 

* * *

Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, eikä meille ole vielä muodostunut samanlaisia isoja islamistisisia rinnakkaisyhteiskuntia kuin Englannin suuriin kaupunkeihin. Siten en usko, että suomalaismediat – kuten Yle – pyrkisivät varjelemaan Suomea islamistisilta väkivaltaisuuksilta. Sen sijaan selitys voi löytyä verorahoitteisen mediamme laskuun työskentelevien toimittajien poliittisesta vinoutumasta. 

Onhan esimerkiksi Gazan taannoisen uutisinnin valossa jokaiselle vähänkään ajattelukykyiselle suomalaiselle epäilemättä selvää, että Ylen – samoin kuin Helsingin sanomienkin – toimituskunnat ovat äärimmäisen antisemitistisiä. Ja siten varsin vahvasti sitoutuneita tukemaan palestiinalaisten taistelua Israelin hallintoa vastaan.

* * *

Miten tämä sitten liittyy Iranin tapahtumien salailuun? 

Iran on sekä Hamasin että Hizbollahin tärkein tukija. Ja jopa niin merkittävä, että molemmat järjestöt tulisivat käytännössä menettämään merkityksensä, mikäli Iranin islamistihallinto romahtaisi. 

Jos näin kävisi, nousisi voittajaksi erityisesti Israel. Ja siksi epäilen vahvasti, että Ylen toimittajat tuntevat juuri tästä syystä vastenmielisyyttä Iranin kansannousua kohtaan. Ja toivovat vallankumousyrityksen sittenkin epäonnistuvan, jotta Israelin vastainen terroristijärjestöjen rintama voisi jatkaa kuten ennenkin.

Jos olen oikeassa, olisi varsin hyvin ymmärrettävää, ettei verorahoitteinen mediamme halua tarttua asiaan, vaan välttelee toimituskunnalleen epämiellyttävästä asiasta uutisointia. Ja tulee samalla pitäneeksi suomalaiset pimennossa Iranin tapahtumista toivoen, että kapina kukistettaisiin tavalla tai toisella ja Israelia vastaan toimivien terroristijärjestöjen toiminta voisi jatkua kuten ennenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Opiskelijoiden mielenosoitus Egyptiä vastaan?

Gaza on tulitauon alkamisen jälkeen poistunut uutismedioiden etusivuilta, mutta se ei tarkoita, etteikö siellä tapahtuisi mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen on Israelin lupaus avata Rafahin rajanylityspaikka Gazasta Egyptiin. 

Asian tekee kiinnostavaksi se, ettei Egypti näyttäisi suostuvan siihen, vaan haluaa edelleen estää palestiinalaisten saapumisen omalle maaperälleen, ellei rajan yli voi kulkea myös toisin päin eli Egyptistä Gazaan. Arvoitukseksi tosin jää, löytyisikö siihen suuntaan kovinkaan montaa menijää – tuskin ainakaan sellaisia, joilta voitaisiin kutsua viattomiksi siviileiksi.

* * *

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Sitä odotellessa seuraan kuitenkin suurella jännityksellä, keksivätkö Helsingin yliopiston pari päivää sitten Israelin kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön boikotoimista vaatineet opiskelijat kokoontua vastustamaan Egyptin edellä mainitsemaani palestiinalaisten siviileiden vastaista toimintaa.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi syytä pikemminkin tiivistää tutkimusyhteistyötään Israelin kanssa. Onhan se merkittävä korkean osaamisen, huippututkimuksen ja teknologian maa, joka tieteellisissä rankingeissa on Suomen edellä. Ja sellaisena tutkimusyhteistyö sen kanssa on meitä suuresti hyödyttävää. 

Sen sijaan Egypti on tieteellisesti ja teknologisesti kaukana takanamme – huolimatta yli sadasta miljoonasta asukkaastaan – joten sen boikotoimisesta olisi epäilemättä vähemmän haittaa suomalaiselle tiedeyhteisölle ja sitä kautta maamme tulevaisuudelle. Mutta ei toki egyptiläistenkään kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön lopettaminenkaan olisi haitatonta, kuten kaikkien yliopisto-opiskelijoidenkin voisi kuvitella ymmärtävän. Vai voisiko?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!

Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Tänä aamuna silmiini pisti kaksi Ylen artikkelia, jotka valottivat poliittiseen vasemmistoon liittyvien tahojen perimmäistä ajattelutapaa, jossa on edelleen aimo annos leninististä perinnettä. Se tarkoittaa ammattimaista vallankumouksellisuutta eli epädemokraattista ja väkivaltaista vallanvaihtoa, joka johti aikanaan myös Suomen sisällissotaan.

Ensimmäinen huomiotani kiinnittänyt juttu kertoi siitä, että saksalainen vasemmisto, anarkistit ja fasismin vastustajat haluavat estää Vaihtoehto Saksalle -puolueen nuorison järjestäy­tymisen puolueen demokraattisen johdon siipien alle. Artikkelin mukaan vasemmistolaisilla on nimenomainen tarkoitus häiritä AfD:n kokousta estämällä kokousvieraiden saapuminen paikalle sekä tekemällä näiden elämä mahdollisimman vaikeaksi ja tarvittaessa "sytyttää Gießenin palamaan".

On todennäköistä, että tämä johtaa väkivaltaisuuksiin, joissa leninistiset toimijat saavat vastaansa AfD:n kannattajia ja mahdollisesti myös natsistisia ajatuksia kannattavia ääriaineksia, joista viimeksi mainittujen demokratian kunnioitus on yhtä vähäistä kuin kommunisteillakin. 

* * *

Toinen kulmiani kohottanut Ylen uutinen koski irlantilaisirjailija Sally Rooneyta, jonka kirjat saatetaan vetää myynnistä Britanniassa. Tämä johtuu siitä, että hän tukee Britanniassa terrorismilakien perusteella kiellettyä Palestine Action -ryhmää. 

Kyseinen ryhmää käyttää suoria toimia häiritäkseen Ison-Britannian aseteollisuutta. Sen terrorismin keskeisiä kohteita ovat olleet israelilaisen asevalmistajan Elbit Systemsin brittiläiset tehtaat sekä RAF Brize Nortonin tukikohta. 

Palestine Action on kampanjoissaan käyttänyt protesteja, tilojen valtausta, omaisuuden tuhoamista ja ilkivaltaa. Niiden seurauksena sen jäseniä on pidätetty ja viety oikeuteen syytettynä muun muassa törkeästä poliisin pahoinpitelystä.

Rooney ei suinkaan ole ilmaissut ymmärtävänsä brittien päätöstä vaan on uhriutunut julistamalla teostensa kieltämisen olevan äärimmäinen valtiollinen puuttuminen taiteellisen ilmaisun alueelle. Ja siten vahvistanut leninistisen ajattelutapansa tukemalla väkivaltaista kapinointia saadakseen tahtonsa läpi. 

* * *

Sivumennen todettakoon lopuksi vielä kotoista Yleä koskeva huomioni. Rooneytä koskevassa uutisessa nimittäin kerrottiin, että "poliisi on pidättänyt heinäkuun jälkeen satoja ryhmälle tukeaan osoittaneita mielenosoittajia Britanniassa". Wikipedian mukaan taas "Britannian poliisi on pidättänyt ainakin 2 269 henkilöä Palestine Action -liikkeen tukemisesta". 

Siksi kysyin mielessäni, että oliko Ylen tarkoitus vähätellä vasemmistolaista väkivaltaa? Vai jäikö jutun kirjoittamalta toimittajalta vain huomaamatta, että Palestine Actionin tukijoita on pidätetty monissa muissakin yhteyksissä kuin siinä, mistä hänen linkittämänsä artikkeli kertoo?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Tapaus Charlie Kirk
Vaihtoehto Saksalle
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?

Suomi ulos Euroviisuista!

Mediatietojen perusteella suomalaiset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt vaativat Israelia ulos Euroviisuista. Tämän näkemyksen takana on muun muassa Seta ry, mutta myös muita sateenkaarijärjestöjä.

Sinänsä ei tietenkään ole outoa, että juuri erilaiset seksuaalisten poikkeavuuksien edustajat ovat aktiivisia kyseisen laulukilpailun suhteen, sillä onhan siitä vähitellen muotoutunut juuri tämän ihmisryhmän suosima spektaakkeli. 

Tämän hyvin tietäenkin olen kuitenkin hiukan ihmeissäni. 

Ei sillä, etten olisi tähän ikääni mennessä havainnut ihmisten käyttäytymisen olevan omituista, mutta tämä on jotenkin tavallistakin absurdimpi tapaus. Onhan sateenkaarijärjestöjen protesti suunnattu terrori-iskun kohteeksi joutunutta ja seksuaalisiin vähemmistöihin neutraalisti suhtautuvaa valtiota vastaan sekä samalla tukemaan yhteiskuntaa, joka suhtautuu LGBTQ-ihmisiin varsin kielteisesti. 

Tämän suhtautumistavan eroista kertoo omaa kieltään (edellä linkitetyssä Wikipedia artikkelissa kerrottu) tieto, jonka mukaan 90 LGBTQ-yhteisöön identifioituvaa palestiinalaista asui "turvapaikanhakijoina Israelissa" vuonna 2022.

Siksi jäin miettimään, että onkohan suomalaisella seksuaaliväestöllä käsitystä palestiinalaisen LGBTQ-väen todellisuudesta. Vai ovatko he siitä hyvinkin tietoisia, mutta tukevat kaikesta huolimatta tätä homofobista väestöryhmää – mahdollisesti siksi, että se on ilmeisen muodikasta antisemitistisissä vihervasemmistopiireissä. 

Omalta osaltani totean, että Euroviisut on jo ajautunut niin kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan eli maanosamme valtioiden välisten yhteyksien yhdistämisestä ja tiivistämisestä (kuten seksuaalivähemmistöjen vaatimuksetkin osoittavat), että Suomi joutaisi hyvin jäämään pois näistä karkeloista osana Ylen budjettileikkauksia. 

Päivän aiempi merkintä:
Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Euroviisut, politiikka ja sananvapaus

Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä

Ylen Israelin ja palestiinalaisten konfliktien asiantuntijana käyttämä Timo Stewart esitti rankan väitteen. Sen mukaan Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja maita, jotka pyrkivät siirtelemään valtioiden rajoja sodalla. 

Venäjän osalta tästä on tietenkin vahva näyttö monellakin taholla, joten hyväksyn Stewartin näkemyksen siltä osin. Sen sijaan Israelin osalta olisin varovaisempi. 

* * *

Varovaisuuteni ymmärtämiseksi on katsottava lokakuun 7. päivään vuonna 2023. Tuolloin Hamas iski Gazasta Israelin puolelle, tappoi 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia ja piilotti heidät Gazan alueelle.

Sen jälkeiset tapahtumat ovat hyvin tunnettuja. Israelin ilmavoimat iskivät Gazan alueelle, ja maavoimat tekivät operaation, jonka avulla ne ottivat – taistellen – takaisin haltuunsa Hamasin Etelä-Israelista valtaamat alueet. Israelin maavoimat tunkeutuivat vasta tämän jälkeen  – eli 20 päivää terrori-iskun jälkeen – Gazan alueelle tarkoituksenaan neutraloida Hamas ja vapauttaa panttivangit. 

Stewartin väitettä on katsottava näiden tapahtumien valossa. Eli oliko siis tosiaan niin, että Israelin hyökkäyksen motiivina oli "rajojen siirtäminen sodalla" ja sen oikeuttaakseen se – jollain mystisellä tavalla – houkutteli Hamasin tekemään järisyttävän terrori-iskunsa? 

Vai olisiko sittenkin niin, että Hamas teki iskunsa jostain muusta syystä. Sellaisia voisivat olla ainakin 1) juutalaisten turvallisuudentunteen horjuttaminen, 2) Hamasin voimanosoitus järjestön kannatuksen kasvattamiseksi palestiinalaisten keskuudessa tai 3) Israelin houkutteleminen hyökkäämään järeällä terrori-iskulla, jotta Hamas järjestönä voisi uhriutua ja saada puolelleen suuren osan maailman ihmisistä?

Jos katsomme tämänhetkistä tilannetta, näyttäisi siltä, että näistä vaihtoehdoista viimeinen on toteutunut aivan erinomaisesti. Ehkä myös yksi tai molemmat kahdesta muusta. Lisäksi Stewartin väitteen kannalta on tärkeä huomata, että Israel on allekirjoittanut tulitaukosopimuksen, joka sisältää sen vetäytymisen pois Gazan alueelta.

* * *

Stewartin väitettä tarkasteltaessa on syytä huomata myös, että aiempien vuosikymmenten aikana Israel on valloittanut Syyrialta Golanin, Jordanialta Länsirannan ja Egyptiltä sekä Gazan että Siinain. Näistä vain Golan on liitetty yli 40 vuotta sitten pysyvästi Israeliin – ilmeisesti siksi, että alueen sijainti ympäristöään korkeammalla parantaa oleellisesti maan pohjoisosien turvallisuutta. Länsirannalla on tälläkin hetkellä itsehallinto eikä Gaza aikanaan kelvannut Egyptille vaan ajautui Hamasin valtapiiriksi.

Näiden lisäksi Israel on valloittanut aika ajoin myös osan Etelä-Libanonista, mutta palauttanut sen takaisin Beirutin hallintaan. Samoin se eteni vuonna 1973 Suezin kanavan länsipuolelle, mutta palautti myös nämä alueet takaisin tehdessään rauhan Egyptin kanssa. Eikä unohdeta myöskään sitä, että Israel tunkeutui Syyrian druusialueelle suojelemaan sen asukkaita maan vallankumouksen jälkeen, mutta on ilmoittanut tavoitteekseen alueen demilitarisoinnin, eikä siis sen liittämistä juutalaisvaltioon.

Minun nähdäkseni Stewartin näkemystä Israelista maana, "joka pyrkii yhä siirtelemään rajoja sodalla", on arvioitava kaikkien edelle kirjaamien tosiasioiden valossa. Ja ainakin omasta mielestäni vastaus on yksiselitteinen: jos Lähi-idässä joku valtio pyrkii yhä siirtelemään rajoja sotimalla, sen tekee kyllä jokin aivan muu taho kuin Israel. 

Päivän aiempi merkintä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen
Syömälakko Hamasin puolesta

Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Kuten kaikki tiedämme, saatiin Gazaan lopulta tulitauko ja terroristisen Hamasin pari vuotta sitten ottamat panttivangit vapautettiin. Onko alueella nyt siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Yhden vastauksen tähän on antanut Hamas, joka on tappanut sotatoimien loputtua noin kolmekymmentä palestiinalaista. Ainakin osa heistä teloitettiin kadulla. 

Hamasin mukaan kyse oli rikollisista, mutta heidän tekemiensä rikosten laatu on epäselvää. Palestiinalaisterroristien mukaan kyse on Israelin "kätyreistä", mutta saattaa olla pikemminkin niin, että ainakin osa tapetuista oli Hamasin kanssa vallasta kilpailevien klaanien jäseniä. 

Oli asia sitten niin tai näin, on tänään ja huomenna mielenkiintoista seurata medioista, ketkä kaikki tuomitsevat nähdyt teloitukset. Ovathan ne – perusteistaan riippumatta – kiistatta poikkeuksellisen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. 

Erityisen kiinnostunut olen tässä suhteessa alueen ihmisoikeusloukkauksista aiemmin mölynneiden Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon, SDP:n Nasima Razmyarin ja Vihreiden Sofia Virran edesottamuksista tässä suhteessa. Tulihan näille kauniimman sukupuolen edustajille heti aselevon alettua tilaisuus osoittaa, ettei heidän motiivinsa ole ollut antisemitistinen vaan aidosti ihmisoikeusperusteinen. Eli kaikenlaisen väkivallan vastustaminen riippumatta sen tekijästä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Syömälakko Hamasin puolesta
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?

Tämän aamun suomalaisessa kansainvälisten uutisten tarjonnassa oli kaksi ylitse muiden. Niistä Suomen kannalta merkittävämpi liittyi Iso-Britannian konservatiivipuolueeseen, mutta sitä suuremman kansainvälisen huomion saanee Gazan rauhanneuvotteluissa saavutettu yhteisymmärrys. 

Sen mukaan Israel ja Hamas ovat päässeet sopuun siitä, että 20 vielä elossa olevaa juutalaista panttivankia vaihdetaan kahteen tuhanteen vankiloissa istuvaan palestiinalaiseen rikolliseen. Vaihto on tarkoitus tehdä 72 tunnin sisällä aseleposopimuksen voimaantulosta. Samalla sovittiin siitä, että Israelin armeija vetäytyy osittain Gazan alueelta. 

Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa tänään torstaina, mutta ilmeisesti sitä ennen Israelin parlamentin on hyväksyttävä sen sisältö. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsevät panttivangit vapauteen todennäköisesti maanantaina. Palestiinalaisvankien vapauttaminen sen sijaan alkaisi mahdollisesti jo sunnuntaina, koska siihen aiotaan ryhtyä 72 tunnin sisällä sopimuksen toimeenpanosta. 

Valitettavasti vielä ei ole sovittu terroristien eli Hamasin aseistariisunnasta eikä Gazan hallinnon tulevaisuudesta, vaan molemmat asiat ovat yhä auki. Siten rauhan syntyminen Pyhälle maalle ei suinkaan ole vielä varmaa. 

Ja rehellisesti sanottuna, vaikka aivan kaikki asiat sujuisivat erinomaisesti, jää kuitenkin nähtäväksi, millaiseksi Israelin ja palestiinalaisten tulevaisuus kehittyy. Tässä suhteessa erityisen epäselvää on, että mahtavatko kaikki palestiinalaiset malttaa mielensä, ja pidättäytyä terroriteoista odotellessaan kansansa hitaasti paranevia elinolosuhteita. 

Vai palataako nyt tekeillä olevasta rauhasta sittenkin tulevien vuosien aikana takaisin lähtötilanteeseen, josta eivät hyödy muut kuin rikastuvat terroristijohtajat – tosin hekin vain henkensä uhalla.

Päivän aiempi merkintä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

USA:n presidentti Donald Trump kävi eilen neuvottelemassa Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun kanssa Gazan tilanteesta. Lopputuloksena syntyi rauhansuunnitelma, jonka seurauksena "Hamas riisutaan aseista. Gazasta tulee demilitarisoitu. Israelilla säilyy vastuu turvallisuudesta, mukaan lukien turvavyöhyke aina nähtävissä olevaan tulevaisuuteen saakka. Ja lopuksi Gazaan tulee rauhanomainen siviilihallinto, jota ei johda sen paremmin Hamas kuin palestiinalaishallintokaan."

Ylen jutun mukaan suunnitelman pääkohtia ovat kaikkien Hamasin hallussa olevien panttivankien vapauttaminen 72 tunnin kuluessa sopimuksen hyväksymisestä sekä Israelin vangitsemien palestiinalaisten elinkautisvankien päästäminen vapaalle jalalle, Gazan säilyminen Israelista erillisinä, mutta ilman, että Hamasilla tai Länsirannan palestiinalaisia olisi roolia sen väliaikaishallinnossa, jota johtaisi  itse Donald Trump.

* * *

Pallo on nyt siirretty Hamasille ja Länsirannan palestiinalaishallinnolle, joiden tulee käytännössä vastata yhteen yksinkertaiseen kysymykseen. Haluatteko Gazaan rauhan vai jatkaa mieluummin heidän kärsimyksiään, jotta pysyisitte itse vallassa?

Netanyahun mukaan "Israel hoitaa asian itse", mikäli vastaus on jälkimmäinen. Tämä tarkoittanee sitä, että sellaisessa tapauksessa maan armeija vie kansanmurhaksikin luonnehditun Gazan operaationsa loppuun asti. Ja sillä on tällä kertaa siihen – Netanyahun mukaan – myös Yhdysvaltain täysi tuki. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on Hamasin ja Länsirannan palestiinalaishallinnon vastaus. Ja etenkin se, että noudattavatko kaikki Hamasin terroristit niiden päätöstä, mikäli palestiinalaisjohtajat asettavat rauhan gazalaisten kärsimysten edelle. 

* * *

Mikäli Gazaan syntyy rauha, tulee myös gazalaisten itse tehdä päätös tulevaisuudestaan. Jos Israelin terrorisointi Gazasta ammutuilla raketeilla jatkuu rauhanteon jälkeen, tulee maan armeija aivan varmasti tekemään sotilaallisia vastatoimia, jotka tuskin edistävät palestiinalaisten elinolosuhteidensa paranemista tulevina vuosina tai vuosikymmeninä.

Siksi alueen tulevan hallinnon on itse huolehdittava siitä, että rakettien ampujat ja muut terroristit – mikäli sellaisia ilmaantuu – otetaan kiinni ja pannaan vankilaan. Sekä huolehtia siitä, ettei alueelle rauhanteon jälkeen epäilemättä virtaavia miljardien eurojen avustuksia käytetä – aiempaan tapaan – terrorismiin tarkoitettujen tunneleiden tai aseiden hankintaan vaan ne sijoitetaan viimeistä killinkiä myöden ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon

Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?

Eilen kuultiin yksi absurdeimmmista perusteluista sille, miksi Suomen pitäisi tunnustaa Palestiinan valtio juuri nyt. Sen lausui ääneen akatemiatutkija Timo Miettinen, jonka mukaan "jos oletetaan, että Yhdysvallat tai Israel asettaisi jonkinlaisia vastatoimia, niiden todennäköisyys pienenisi, kun huomio jakautuu laajemmalle rintamalle eikä vain yksittäiseen maahan... Puhtaasti turvallisuuspoliittisista syistä ajatellen se selkänojan laajuus on keskeinen argumentti, joka puoltaa tunnustamista nimenomaan tässä hetkessä."

Häntä säesti Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta. Hänen mukaansa "tässä aallossa Suomen mahdollinen negatiivinen näkyvyys voisi olla pienempää, koska se jakautuisi suuremmalle porukalle". 

Nämä kommentit unohtavat sen, että tosiasiassa ei ole olemassa sellaista Palestiinan valtiota, jonka voisi tunnustaa. Sen sijaan on niin sanotun palestiinalaishallinnon johtama Länsiranta sekä terroristijärjestö Hamasia tukevien ihmisten asuttama Gazan alue, jossa tosiasiallinen valta on Israelin armeijalla. 

* * *

Valtio on termi, jonka käytöstä on sovittu jo vuoden 1933 Montevideon sopimuksessa. Sen mukaan sellaisen tulee täyttää neljä kriteeriä. Niistä ensimmäinen on pysyvä väestö, toinen määritelty maa-alue, kolmas valtaa pitävä hallitus ja neljäs kyky solmia suhteita muihin valtioihin. 

Jokainen voi siis kysyä itseltään, että täyttääkö arabien Palestiina nämä kriteerit. Ja niin tehdessään havaita, että näin on selvästi vain ensimmäisen ja varauksella toisen kohdan osalta. Sen sijaan kolmas ja neljäs kohta eivät täyty edes hyvällä tahdolla. 

Niinpä Palestiinan tunnustaminen valtioksi ei olisi tosiasioiden tunnustamista vaan älyllisesti epärehellistä poliittista peliä ellei peräti moraaliposeerausta, jollaiseen yhdenkään sivistyneen valtion ei pitäisi osallistua. Ei edes siksi, että sellaista harjoittavat jotkin muut maat.

* * *

Tätä taustaa vastaan on ihmeteltävä Miettisen ja Mustasillan väitettä siitä, että Palestiinan valtion tunnustaminen myöhemmin johtaisi negatiivisiin seurauksiin. Todellisuudessa asia on päinvastoin, sillä Montevideon sopimuksen mukaiset kriteerit täyttävän – ja naapureidensa kanssa rajoistaan sopineen – valtion tunnustaminen tuskin aiheuttaisi edes silmäkulmien nostoa sen enempää Israelin kuin Yhdysvaltainkaan hallinnossa. 

Sen sijaan silloin kyse olisi tosiasioiden tunnustamisesta ja suhteiden luomisesta uuteen valtioon. Enkä siksi ymmärrä miten tämä voi olla liian vaikeaa tutkijastatuksella asiaa kommentoivien ihmisten ymmärrettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle

Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Helsingin yliopiston avajaisissa oli paikalla häiriköitä, jotka huutelivat rehtorin puheen aikana omia mielipiteitään. Sen lisäksi, että tuollainen käytös on hyvien tapojen vastaista, osoittivat näiden henkilöiden puheet osoittivat heidän esille nostamastaan aiheesta. 

Ensinnäkin Helsingin yliopisto on jo ajat sitten tuominnut väkivallan Palestiinan alueella. Eivätkö avajaisten huutelijat olleet tästä tietoisia, vai huutelivatko he muuten vain?

Toiseksi Gazan tilanne ei ole sikäli yksioikoinen, että sillä on sekä proksimaattinen että ultimaattinen syy. Nyt huutelijat näkevät vain ensimmäisen eli Israelin – sinänsä monessa suhteessa moitittavan – toiminnan alueella. 

Ultimaattinen eli perimmäinen syy Gazan väestön ahdingolle on kuitenkin ennen kaikkea palestiinalaisten oma toiminta: heille ei ole kelvannut rauha vuonna 1947, eikä se kelvannut myöskään vuonna 2000, vaan he päättivät jatkaa terrori-iskujen tiellä. Osana tätä toimintaa Hamas aloitti nyt käynnissä olevan Gazan sodan tekemällä yli tuhat henkeä vaatineen terrori-iskun Israelin puolelle ja lisäksi pitää edelleen hallussaan tuolloin ottamiaan panttivankeja. Se ei ole myöskään suostunut tulitaukoon kieltäytymällä luovuttamasta aseitaan. 

Itse kukin voi tietenkin pohtia sitä, kumpi on tuomittavampaa – ultimaattinen vai proksimaattinen. Omalta kohdaltani asiassa ei ole epäselvää, sillä jälkimmäistä ei olisi ilman ensimmäistä. Ja siksi tämänpäiväisten yliopistohäiriköiden toiminta ei osoita muuta kuin käyttäytymistapojen puutetta ja ymmärtämättömyyttä. 

Päivän aiempi merkintä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Petteri Orpo moraaliposeerasi

Hallituksen ykkösmies Petteri Orpo (kok) sanoi pääministerin haastattelutunilla, että "hallitusohjelmaneuvotteluissa linjattiin selkeästi pakolaiskiintiön kooste ja sitä ei muuteta". Toisin sanoen hän kertoi yksiselitteisesti panevansa kiintiöpakolaiset suomalaisten edelle juuri nyt, kun julkisista menoista etsitään säästökohteita, joista osa iskee hyvinkin voimakkaasti kansamme vähävaraisimpiin henkilöihin. 

Tämä oli sellainen viesti, jonka olisin erityisen mielelläni halunnut olla kuulematta pääministeriltä. 

Eikä siinä kaikki, sillä hän ilmoitti myös harkitsevansa sairaalahoitoa tarvitsevien palestiinalaisten lasten tuomista hoitoon Suomeen. Näin siitä huolimatta, että Suomen Punaisen Ristin Marko Korhonen totesi mahdollisten potilasmäärien olevan niin pieniä, ettei niillä olisi merkitystä Gazan terveystilanteeseen. Sen sijaan oleellista olisi potilaiden hoitomahdollisuuksien parantaminen kriisialueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

Tästä syystä - etenkään jälkimmäistä - pääministerin kannanottoa ei voi pitää minään muuna kuin niin sanottuna moraaliposeerauksena. Ja vieläpä erityisen huonona sellaisena, koska hän samassa tilaisuudessa ilmoitti, ettei hallitusohjelmaa voi muuttaa ensin mainitun asian takia, mutta - hänen mukaansa - näin olisi mahdollista kuitenkin toimia jälkimmäisessä tapauksessa. 

Toivon mukaan Orpo itsekin huomaa puheidensa ongelmallisuuden ja pyrkii jatkossa loogisesti kestävään politiikkaan. Sekä säästämään julkisista menoista siten, että etusijalla ovat suomalaisten tarpeet hänen omien moraaliposeeraushaaveidensa sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen peli
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa

Israel aloitti eilen uuden hyökkäyksen Gazan alueella sen jälkeen, kun maan asevoimat oli ottanut yhteen terroristijärjestö Hamasin taistelijoiden kanssa. Operaation tavoitteena on Gazan kaupungin valtaaminen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Egyptin ja Qatarin ehdottama aselepo - jonka Hamas ehti jo hyväksyä - tule toteutumaan. Israelin mukaan se johtuu siitä, että maan armeija laskee aseensa vasta sitten, kun Hamas on vapauttanut kaikki panttivankinsa. 

Jos ja kun näin on, voivat gazalaiset syyttää uusista kärsimyksistään edelleen ensisijaisesti Hamasia, jolle Israelin kiristäminen panttivankien avulla näyttäisi olevan tärkeämpää kuin rauhan aikaansaaminen. Ja sen hintana gazalaisten kurjuus tulee jatkumaan myös seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. 

* * *

Pyhän maan alueella nähtiin tällä viikolla myös toinen päätös, jolla saattaa olla vielä Gazan tapahtumiakin suurempi merkitys. Israel nimittäin päätti uuden siirtokunnan rakentamisesta Jerusalemin itäpuolelle. 

Mikäli päätös toteutetaan, katkeaa yhteys Jerusalemin ja Länsirannan välillä. Tämän seurauksena - etenkin huomioiden Gazan tilanne - näyttää itsenäisen palestiinalaisvaltion syntyminen entistäkin kaukaisemmalta. Tai oikeastaan mahdottomalta. 

* * *

Näin ollen historiallisen Palestiinan alueella 1900-luvun alussa lordi Arthur Balfourin julistuksesta alkanut kehitys saavuttaisi päätepisteensä, jossa koko Palestiina siirtyisi yksiselitteisesti juutalaisten hallintaan. Ja palestiinalaisten tulisi - toisin kuin Balfourin julistuksessa edellytettiin - tyytyä osaansa toisen luokan ihmisinä tai löytää uusi kotimaa jostain muualta. 

Kuten olen aiemminkin todennut, olisi tässä asiassa voinut käydä toisinkin. Tarjottiinhan palestiinalaisille vuonna 1947 noin puolta koko Palestiinan alueesta, mutta ympäröivät arabimaat päättivät toisin. Ja vielä vuonna 2000 heille tarjottiin Länsirannan ja Gazan aluetta, mutta silloinen palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat halusi enemmän. 

Kaiken tämän lopputuloksena on nyt siis tultu Hamasin lokakuussa 2023 tekemän terrori-iskun kautta tilanteeseen, jossa palestiinalaisten oman valtion syntymisen edellytykset ovat lopullisesti katoamassa heidän käsistään. Jos olisin ilkeä, kysyisin palestiinalaisilta, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 

* * *

Koska en kuitenkaan ole, teen rakentavan ehdotuksen. Se kuuluu näin: miten olisi, jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi panttivankinsa ja lähettäisi johtajansa tuomittavaksi rikoksistaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. 

Ehdotan myös, että tämän jälkeen terroristeista riippumattomat palestiinalaisjohtajat tarjoutuisivat neuvottelemaan Israelin hallituksen kanssa Länsirannan - ja mahdollisesti myös Gazan - alueelle perustettavasta demilitarisoidusta valtiosta, jonka turvallisuudesta vastaisi Israel. Ja huolehtisin siitä, että arabimilitarismin reinkarnaatio tässä uudessa valtiossa estettäisiin - tarvittaessa vaikka Israelin asevoimien intervention avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Pelihimo ja takapiru