Googlen investointi on sekä talous- että turvallisuusasia

Suomen taloudellinen käännös sai jättimäisen lisän kun Google ilmoitti rakentavansa Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan isoja datakeskuksia. Investointi on peräti 13 miljardia euroa, mistä osalla yhtiö aikoo osallistua suomalaisen energiantuotannon kehittämiseen.

Vaikka investointi on maamme talouden kannalta melkoinen edistysaskel, piilee siinä omat vaaransa. Yksi sellainen on sähkön riittävyys, mikäli sen tuotannon rakentaminen ei pysy investointien rinnalla. Tai ainakin hirvittävät hintapiikit, mikäli maamme sähköntuotanto on jatkossakin yhtä riippuvainen säistä kuin nykyisin. 

* * *

Nämä tosiasiat on syytä ottaa vakavasti Suomessa, jonka energiantuotannosta yhä suurempi osa on riippuvaista tuulesta tai auringonpaisteesta. Ydinvoima olisi tietenkin datakeskuksia ajatellen erinomainen vaihtoehto, mutta sen lisärakentamien kestää kauan. Siksi me emme voi laskea pelkästään atomivoiman varaan, vaan on kehitettävä myös muita keinoja tasata energiapiikkejä. 

Siihen on onneksi monenlaisia vaihtoehtoja, joista nostan tässä esille kaksi. Ensinnäkin Suomen soista voidaan saada – niin haluttaessa – vaikka kuinka paljon ja suhteellisen nopeasti bioenergiaa eli turvetta. Viime aikoina sitä ei vain ole ympäristösyistä haluttu käyttää. Googlen ilmoituksen jälkeen on kuitenkin kysyttävä, että kannattaisiko nämä päätökset perua? 

Toinen optio on pumppuvoimaloiden rakentaminen. Sitä on toki ajettu Suomeen – Kemijärvelle – kuin käärmettä pyssyyn, mutta tämän pyrkimyksen lopputulos on toistaiseksi epävarma ympäristösyiden perusteella tehtyjen valitusten takia. Toivoa kuitenkin sopii, että järki voittaisi ja Suomeen saataisiin Kemijärvelle ja muuallekin joukoittain hyvin rakennettuja pumppuvoimaloita, joiden ideana on varastoida halvan sähkön aikaan vettä korkealle ja ohjata sitä hintahuippujen aikana pyörittämään voimalaitoksia

* * *

Lopuksi huomautan vielä siitä, ettei Googlen investointi tarkoita pelkästään rahan ja työpaikkojen tuloa maamme talouteen. Sen lisäksi se lisää oleellisesti amerikkalaisten kiinnostusta huolehtia Suomen turvallisuudesta. 

Siksi datakeskusten saaminen maahamme ei ole pelkästään talous- vaan myös turvallisuuskysymys. Eikä sellaista sovi vähätellä Suomessa, jonka raja sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vladimir Putinin kotikaupungista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Jäätyvää energiantuotantoa

Yle kertoi syyn tämänhetkisiin korkeisiin sähkön hintoihin. Se on tuulimyllyjen jäätyminen, minkä seurauksena ne eivät tuota sähköä odotetulla tavalla juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin. 

Ongelma on akuutti, sillä tänään pörssisähkön  korkein varttituntihinta on 43,17 senttiä kilowattitunnilta. Ongelma on myös fataali, sillä se syntyy juuri sellaisina hetkinä, jolloin kotitalouksien sähköntarve on korkeimmillaan - johtuen tietenkin monien talojen sähkölämmityksestä.

Myllyjen jäätyminen lienee myös esimerkki siitä, kuinka vihreään energiasiirtymään lähdettiin maassamme ilman riittävää ymmärrystä. Tai – mikäli jäätyminen oli tiedossa – uhmaten tosiasioita, mikä on inhimillisen typeryyden ehdottomasti järjettömin muoto.

* * *

Tässä tilanteessa me nyt joka tapauksessa olemme ja on sähköyhtiöiden ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia siitä, ettei nyt nähty tilanne muutu käytännöksi sitten kun maamme sähköntuotannosta vielä nykyistäkin suurempi osa tuotetaan tuulimyllyillä. Vaihtoehtoja toki on useita.

Tuulimyllyllä tuotetun energian osuutta koko sähköntuotannosta voitaisiin rajoittaa esimerkiksi lainsäädännöllä. Tämä pienentäisi säistä riippuvan sähköntuotannon osuutta koko energiantuotannosta ja pakottaisi yhtiöitä etsimään vaihtoehtoisia – tuotantovarmempia – tapoja tuottaa sähköä. 

Vaihtoehtoisesti tuulimyllyihin voitaisiin vaatia rakennettavaksi jäätymistä estävät rakenteet tai toimintatavat. Se vähentäisi tuulimyllyillä tuotetun energian taloudellista kannattavuutta ja ohjaisi sähköntuotantoa varmempiin tuotantotapoihin, jotka eivät ehkä edistäisi yhtä paljon vihreää siirtymää kuin tuulienergia. 

Molemmat edellä esittämäni vaihtoehdot tarkottaisivat kuluttajalle mitä todennäköisimmin vuoden keskimääräisen sähkönhinnan nousua, mutta samalla parantaisivat sähköntuotannon ennakoitavuutta ja sen riittävyyttä kaikissa sääoloissa. Siksi meidän suomalaisten ja koko yhteiskuntamme on päätettävä, kumpaa haluamme energiantuotannoltamme: varmuutta vai halpaa keskihintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan

Tuore uutinen kertoi, että Venäjällä on käytössään raskaasti aseistettuja panssarijunia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että luulin sellaisten vaipuneen jo aikoja sitten historiallisiksi anekdooteiksi. 

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan alussa maan eteläosien rataverkko ja suurin osa junaliikenteeseen liittyvistä konepajoista jäivät punaisten haltuun. Niinpä vallankumouksen tavoittelijat aloittivat panssarijunien valmistamisen ja hankkivat venäläisiltä kokemuspohjaista tietoa niiden käytöstä.

Rautateihin sidottujen junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi, vaikka bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Merkityksettömiä ne eivät kuitenkaan olleet, joten asetta kehitettiin myös Suomessa edelleen ennen toista maailmansotaa. 

Sen alettua kävi kuitenkin selväksi, että ilmavoimien kehitys oli tehnyt panssarijunista helposti haavoittuvia, joten niiden käyttöarvo jäi olemattomaksi jo 1940-luvulla. Niinpä ne muutettiin jo vuonna 1942 tärkeitä joukkojen ja materiaalin kuljetuksia, purkausasemia ja ratapihoja suojaaviksi ilmatorjuntapattereiksi sijoittamalla niihin ilmatorjuntatykkejä. 

Panssarijunien vanhenemista ei ilmeisesti ole kuitenkaan havaittu Venäjällä, koska siellä ne ovat edelleen käytössä. Tai sitten maan armeija arvelee hallitsevansa ilmatilaa riittävän suvereenisti, jotta rautatiekiskoihin sidotut "hirviöjunat" voisivat toimia edelleen ainakin turvaamassa kotilinjoja kaukana varsinaisesta taistelurintamasta.

On toki toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se, että panssarijunien ilmaantuminen Venäjän armeijan käyttöön kertoisi vain niistä hankaluuksista, joiden voittaminen alkaa käydä venäläisille yhä hankalammaksi mies- ja kalustotappioiden kasvaessa ja ukrainalaisten iskiessä yhä kauempana sijaitseviin infrastruktuurikohteisiin. 

Tässä mielessä Putinin erikoisoperaatiota toteuttavan armeijan tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut asettavansa sanktioita kahdelle suurimmalle venäläiselle öljy-yhtiölle, Rosneftille ja Lukoilille. Eikä tämän toimen tehokkuutta vähennä ainakaan se, että päivä päivältä lähestyy jäisen kylmä ja pimeä Venäjän talvi, jonka aikana ihmiset ovat tavallistakin riippuvaisempia toimivasta energianjakelusta. 

Päivän aiempi merkintä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Verinen sisällissota

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Ylen A-studio: poliittista korrektiutta vai ymmärtämättömyyttä?

Eilisessä A-studiossa käytin keskustelua siitä, miten Venäjän sotataloutta ylläpitävä öljy- ja kaasukauppa kukoistaa, vaikka se on periaatteesa asetettu boikottiin. Raakaöljyä kuljetetaan Intiaan, missä se jalostetaan venäläisten omistamassaan öljynjalostamossa vietäväksi EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Eikä edes maakaasuputkia saada suljetuksi.

Asiantuntijoista professori Kari Liuhto totesi ohjelmassa, että pääsyy venäläisen öljyn kauppaan on kysyntä. Öljyä ostetaan siitä huolimatta, että se tulee alkujaan Venäjältä. Professori Veli-Pekka Tynkkynen puolestaan kertoi, että toinen ongelma on Euroopan suuri riippuvuus venäläisestä putkikaasusta. 

Lisäksi hän kertoi, että populistit oikealla ja vasemmalla ovat sitä mieltä, ettei venäläisten kanssa käytävää kauppaa saisi rajoittaa, koska energian hinnan pitää olla alhaalla. Tätä täydensi toimittaja Anna Karismo kertomalla, että esimerkiksi pian vaaleihin käyvässä Saksassa "osin äärioikeistolaisen ja Venäjämielinen" AfD on kasvattanut kannatustaan. Lisäksi hän mainitsi, että Unkari ja Slovakia haluaisivat jopa lisätä energian tuontia Venäjältä.

Tätä kuunnellessani tuntui kuin katselisin kissan kiertävän kuumaa puuroa. Näin siksi, ettei kukaan maininnut sanaakaan siitä, miksi eurooppalaiset niin sanotut populistipuolueet kasvattavat suosiotaan. Eli kehitysmaalaisten maahanmuuttoa, joka on johtanut monien eurooppalaisten yhteiskuntien syvälliseen muutokseen ja ihmisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen. 

Tämän seurauksena eurooppalaiset antavat vaaleissa äänensä yhä useammin sellaisille poliittisille toimijoille, jotka lupaavat pysäyttää kansainvaelluksen. Eivätkä he tässä oman ympäristönsä kurjistumistilanteessa pane painoa niiden muille poliittisille tavoitteille.

Toisin sanoen Venäjä hyötyy - ja Ukraina kärsii - tällä hetkellä voimakkaasti EU:n ja eurooppalaisten päättäjien viime vuosikymmeninä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, koska kaikkien maiden maahanmuuttokriittiset puolueet eivät toimi ulkoisen turvallisuuden kysymyksissä samalla lailla vastuullisesti kuin Suomen Perussuomalaiset.  

Palaan vielä eiliseen A-studioon. Sitä katsoessani mietin, että tunnistivatko professori Tynkkynen ja toimittaja Karismo Euroopassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan merkityksen venäläisten energiakaupan taustalla, mutta vaikenivat siitä niin sanotun poliittisen korrektiuden takia. Vai eivätkö he edes ymmärtäneet koko asiaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Ranska kaipaa poliittista suvaitsevaisuutta

Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Kuluneella viikolla Yleisradio kertoi, että "Rovaniemeläinen energiayhtiö Napapiirin Energia ja Vesi Oy (Neve Oy) on ostanut puuta kiistellystä Värriön yhteismetsästä Sallassa". Näin on tehty siksi, että kyseessä on yksityinen talousmetsä, josta isot metsäyhtiöt ovat kieltäytyneet ostamasta puuta Greenpeacen ja muiden ympäristöorganisaatioiden vientimaissa harjoittaman propagandan pelossa.

Metsää ei syystä tai toisesta ole suojeltu myöskään reilun suomalaisen käytännön mukaisesti eli maksamalla omistajalle täysi korvaus sosialisoidusta omaisuudesta. Voidaan tietenkin kysyä, että miksei näin ole tehty. Ovatko metsän luontoarvot siihen nähden liian vähäiset vai onko samanlaisia luontotyyppejä jo suojeltu riittävästi?

Jälkimmäiseen selitykseen viittaa vahvasti se, että esimerkiksi Sallaa hiukan pohjoisemmassa, mutta luonnoltaan Värriön alueen kaltaisessa Inarissa on suojeltu peräti 72,2 prosenttia kunnan pinta-alasta. Lisäksi itse Värriössäkin sijaitsee jo nyt Venäjään rajautuva Värriön luonnonpuisto.

Jos ja kun tilanne on tämä, on Ylen uutisessa puheena ollut yhteismetsä omistajineen ikään kuin puun ja kuoren välissä. Sillä on pääomaa kiinni metsäomaisuudessa, jota sen enempää valtio kuin suuret metsäfirmatkaan ei suostu vaihtamaan rahaksi. Jäljelle on jäänyt puiden myynti energiaksi. 

Tämäkin on todennäköisesti tapahtunut kalliin tukkipuun hinnan sijasta halvalla. Onhan kuutiohinnan ero tukilla ja energiapuulla yli kaksinkertainen metsänomistajan tappioksi  - linkissä mainittu kuitupuun hinta on nykyisin kutakuinkin sama kuin energiapuun. 

Ylessä nyt yksisilmäisesti - luontojärjestöjen agendaa mukaillen - kirjoitettu juttu saattaakin johtaa siihen, että myös Neve Oy lopettaa puun ostamisen Värriön yhteismetsästä, jolloin sen vaihtoehdot käyvät entistäkin vähäisemmiksi. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä jopa niin, että heidän omaisuutensa menettäisi kotitarvepuu- ja virkistyskäyttöä lukuun ottamatta kokonaan arvonsa. 

* * *

Tapaus ei ole Suomessa ensimmäinen laatuaan, sillä Inarin yhteismetsä ajettiin pari vuotta sitten samanlaiseen tilanteeseen. Ratkaisu löytyi kaivosyhtiöstä, joka osti silloin Värriön yhteismetsän tapaan kaupalliseen paitsioon joutuneen metsän - josta yritykset eivät uskaltaneet ostaa puuta, ja jota valtio ei nähnyt tarpeelliseksi suojella - viherpestäkseen toisaalla tapahtuvaa ympäristöä rasittavaa toimintaansa. 

Nähtäväksi siis jää, syntyykö myös Värriöön samankaltainen älyllisesti epärehellinen, ympäristönsuojelun kannalta kyseenalainen ja oikeusvaltioperiaatteen vastainen ratkaisu. Siis ratkaisu, jossa ei de facto tunnusteta sitä, että "jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä". 

Oikeussuojan puuttuminen tarkoittaa Värriön metsänomistajien tapauksessa sitä, että heidän omaisuutensa taloudellinen arvo on hävitetty ympäristöjärjestöjen tehokkaalla propagandalla ja teollisuuden painostamisella tilanteessa, jossa omaisuuden luontoarvot - mitä ilmeisemmin - eivät oikeuta suojelua valtion rahoilla. Eikä omistajille siten jää tosiasiallista mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan lain sallimissa rajoissa. 

Tämän asian ymmärtää, kun katsoo Luonnonvarakeskuksen tuottamia tietoja, joiden mukaan Lapin metsistä oli vuonna 2019 suojeltu jo lähes kolmannes kun taas eteläisen Suomen maakunnissa metsistä on suojeltu vain 3,3 - 7,7 prosenttia. Siten metsiensuojelun tarve on Etelä-Suomessa monin verroin suurempi kuin pohjoisessa - ja tarkoitukseen käytettävissä olevat varat on järkevää käyttää pohjoisen ihmisten omistusten sosialisoinnin sijaan etelän vauraissa maakunnissa. 

Tästä syystä olisin mielelläni nähnyt verovaroin toimivan Yleisradion uutisoivan aiheesta nyt nähdyn jutun sijaan sellaisella analyysillä, jossa olisi käsitelty asiaa rehellisesti eli huomioiden edelle kirjoittamani näkökohdat. Ja nyt nähdyn ympäristöjärjestöjen myötäilyn sijaan kyseenalaistettu se mafiamainen valta, joka niillä on nykyisin pohjoisessa Suomessa. Ja jota ne näyttävät käyttävän täysin paikallisten ihmisten elämisen mahdollisuuksien tuhoutumisesta piittaamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä

Eilinen sähkön hintapiikki oli eräänlainen kylmä suihku pörssihintaisen sähkösopimuksen tehneille ihmisille ja yrityksille. Kovin suuri yllätys sen ei kuitenkaan olisi pitänyt olla, koska - asiantuntijanäkemyksen mukaan - eilinen "tilanne on aivan tehtyjen poliittisten päätösten ja linjausten mukainen. Sähköntuotannon muutos oli väistämätön, mutta se nopeus ja ehdottomuus millä toimittiin, johti vallitsevaan tilanteeseen". 

Tällä hän viitannee sekä ripeään fossiilisen energian tuotantolaitosten sulkemiseen ja aiemmin erityisesti poliittisen vasemmiston toimintaan ydinvoiman rakentamisen estämiseksi että niiden tilalle rakennetun tuulivoiman tuotannon suureen vaihteluun. Lisäksi myös turpeen energiakäytön alasajolla ja Venäjän kauppasaarrolla lienee omat osuutensa. 

Tämä kaikki aiheuttaa kovaa poliittista painetta. Tärkein kommentti kuultiin eilen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäseltä, joka linjasi, että Suomeen tarvitaan lisää säästä riippumatonta perusvoimaa ja säätövoimaa, koska sähköjärjestelmämme on nykyisin liian haavoittuvainen. 

Tämä viitannee siihen, että hallitus pyrkii käynnistämään mahdollisimman nopeasti uusia energiahankkeita. On kuitenkin selvää, ettei niitä synny taikaiskusta, vaan uusien voimaloiden rakentaminen vie aikansa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista, että Kemijoki Oy peruutti eilen aikeensa rakentaa Kemijokeen vielä yhden voimalaitoksen. Tämä Sierilän vesivoimala on ollut suunnitteilla jo pitkään ja ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet sen rakentamista tiukasti - ja kiittäneet päätöksestä. Yhtiön mukaan hanke olisi taloudellisesti kannattamaton.

Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö yhtiön päätös, sillä ainakin Kokoomuksesta kuultiin välittömästi päätöksen jälkeen vaatimus rakentaa voimala. Asiaan kantaa ottaneen Heikki Vestmanin (kok)  mukaan "Sierilän vesivoimala on käytännössä ainoa lähivuosina toteutettavissa oleva voimalaitoshanke, joka parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja kohtuullistaa hintapiikkejä. Se pitää toteuttaa, vaikka valtio-omistajan väliintulon kautta."

Nähtäväksi siis jää, käyttääkö hallitus määräysvaltaansa valtionyhtiössä ja käskee sen rakentamaan kannattamattoman voimalaitoksen yleisen hyvän nimissä eli tasatakseen sähkön hintapiikkejä. Ja jos käyttää, niin synnyttääkö se uuden ympäristösodan Suomessa? 

Entä kuinka mahdolliseen maan hallituksen mahtikäskyyn suhtautuvat yhtiön yksityiset vähemmistöosakkaat? Niillä tuskin on suurta halukkuutta rahoittaa tappiolliseksi arvioitua hanketta. 

Tässä mielessä jää nähtäväksi myös se, minkälaisen reaktion erityisesti ympäristöjärjestöissä - ja yleisemminkin poliittisessa vihervasemmistossa - saavat aikaan mahdolliset pumppuvoimahankkeet. Sellaisillahan on tyypillisesti vähäinen teho, joten voimaloita pitäisi siksi rakentaa paljon, minkä takia niillä on helppo nähdä merkittäviä ympäristövaikutuksia. 

Kävi miten kävi, kaiken kaikkiaan eilinen sähkön hintapiikki jäänee historian lehdille yhtenä merkittävänä käännekohtana Suomen vihreässä siirtymässä. Haasteita lisää sähkönkäytön nopea lisääntyminen esimerkiksi autoliikenteen, asuntojen lämmityksen ja teollisten prosessien siirtyessä pois fossiilisista polttoaineista. Sekä tietenkin Suomen arvaamaton talvi, joka tuottaa varmuudella nyt käynnissä olevan kaltaisia äärimmäisen kylmiä pakkasjaksoja myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kylmäävän kylmää
Vihreän politiikan uhri(t)
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Venäjä on ajamassa 141 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon energian hinnoista. Meillähän siihen vaikuttavat sekä Ukrainan sodan aiheuttama venäläisen öljyn tuonnin loppuminen, keskeneräinen vihreä siirtymä sekä eduskunnan hallituspuolueiden ja arpapelin voimalla päättämä turpeen käytön loppuminen. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka peräti 141 miljoonaa ihmistä on vaarassa joutua äärimmäiseen köyhyyteen Venäjän ja Ukrainan sodan pahentaman energiakriisin seurauksena. Tähän lopputulokseen päätyivät hollantilaiset tutkijat arvioidessaan mallien avulla kivihiilen, öljyn ja maakaasun hintojen vaikutusta kotitalouksiin 116 eri maassa. 

Tutkijat tarkastelivat sekä suorien kustannusten kasvua - kuinka paljon kotitalouden polttoainelasku kasvoi - että epäsuorien kustannusten nousua. Eli kuinka paljon ylimääräistä rahaa jouduttiin käyttämään tavaroihin ja palveluihin. 

Analyysi osoitti, että maailmanlaajuiset energiakustannukset kotitaloutta kohden kasvaisivat 62,6-112,9 %, mikä vastaa kotitalouden kulutuksen 2,7-4,8 %:n nousua, josta suuri osa johtui epäsuorista kustannuksista ja oli pääasiassa seurausta raakaöljyn ja öljytuotteiden kohoavista hinnoista. 

Tutkijoiden mukaan tämä kriisi osoittaa, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista lisää energiaturvallisuusriskiä. Siihen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, minkälaisia riskejä liittyy vihreiden energiamuotojen käyttämiseen.

Normaalilla maalaisjärjellä ajatellen lienee kuitenkin selvää, että mitä monipuolisempi energiantuotantovalikoima kullakin valtiolla on käytössään, sitä pienempi vaikutus yksittäisten energiamuodon kriisillä on sen asukkaiden elämään ja vaurauteen. Samoin on selvää, että mitä korkeampi energiavaraisuus eri mailla on, sitä vähemmän niissä elävillä ihmisillä on syytä huoleen energian loppumisesta tai kallistumisesta. 

Siksi on hyvä, että Suomessa energiaa tuotetaan monilla eri tavoilla. Fossiilisen tuontitavaran lisäksi käytössä on puuta, ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa. Ja Olkiluodon ydinvoimalan lopulta käynnistyessä saavuttanemme lopulta myös keskimääräisen energiaomavaraisuuden, joskin kasvava tuulienergian osuus saattaa myöhemminkin aiheuttaa ajoittaisia tuontitarpeita etenkin talvien kylminä pakkasjaksoina. 

Kaiken kaikkiaan Suomi ja me suomalaiset voimme suhtautua varsin rauhassa omaan energiatulevaisuuteemme. Kunhan vain pidämme huolen, että energiantuotantoomme liittyvät päätökset pysyvät omissa käsissämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään
USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Virheellistä argumentointia

Tuore mielipidekysely kertoi, että suomalaiset eivät enää ole yhtä huolestuneita ilmastonmuutoksesta kuin aiemmin. Silti hiukan yli puolet arvelee edelleen, että ilmastonmuutos voisi aiheuttaa merkittäviä haittoja lähitulevaisuudessa. 

Edellä linkitettyyn juttuun liittyi myös kysely. Sen aihe oli toki mielenkiintoinen, mutta kysymykset järjettömiä. Esimerkiksi kyllä/ei-vaihtoehdot lentämisestä tai henkilöauton omistamisesta eivät kertoneet juuri mitään, sillä päästöthän syntyvät vasta käytettäessä näitä välineitä eli kilometrien mukaan. Lisäksi esimerkiksi auton vaihtovälillä on merkitystä.

Helsingin sanomat puolestaan julkaisi jutun, jonka mukaan Suomessa on onnistuttu vähentämään kaikkien ilmastopahisten eli niin öljyn, hiilen, maakaasun kuin turpeenkin käyttöä. Mutta sen jälkeen kerrottiin, että ongelma on ratkaistu väärin - polttamalla puuta.

Jutun mukaan "puu on kyllä kotimaista, ja uusiutuvaakin, mutta sen päästöttömyys on sopimuksenvaraista". Tätä väitettä perusteltiin seuraavilla seikoilla.

Puun poltosta syntyy hiilidioksidia, jopa enemmän kuin fossiilisista energianlähteistä. Ja samalla metsiemme hiilinielu on pienentynyt. Ja lopputuloksena Suomen hiilidioksidinettopäästöt eivät ole pienentyneet juuri lainkaan. 

Niinpä Suomen Ilmastopaneeli ehdotti suurten energialaitosten käyttämille kiinteille puupolttoaineille veroa muiden polttoaineiden tapaan. Ja unohti yhden oleellisen seikan, kuten teki myös HS:n jutun kirjoittaja.

Professori Markku Ollikaiseen paneelilta ja toimittajalta on nimittäin jäänyt huomaamatta, ettei puun polttaminen lisää lainkaan ilmastoomme vaikuttavan hiilen määrää. Se vain kierrättää sitä, mikä siellä on jo nyt, eikä siten vaikuta sitä eikä tätä pidemmän aikavälin kasvihuonekaasujen kokonaisyhtälöön.

Jos nyt sitten oletetaan, että Suomessa olisi käytetty puun sijasta fossiilista energiaa, olisi se maanalaisista varastoista kaivettuna tai pumpattuna lisännyt ilmastoon vaikuttavan hiilen määrää. Ja siten lisännyt ilmastoon vaikuttavien kasvihuonekaasujen määrää. Ja ilmastomallien perusteella lämmittänyt ilmastoa.

Ja tämä - juuri tämä - on se syy, miksi bioenergiaa ei tulisi ottaa mukaan päästömaksujärjestelmään. Eikä etenkään siksi, että käytännössä lähes kaikki Suomessa poltettava puu on - HS:n jutussa olleen kuvan mukaisesti - peräisin metsäteollisuuden sivuvirroista: harvennushakkuista, muuten käyttämättä jääneistä latvuksista sekä puunjalostustehtaiden jalostusprosessien muuten käyttämättä jäävistä fraktioista. 

Ellei niitä käytettäisi energiaksi, tulisi niistä jätettä, joka pitäisi käsitellä tavalla tai toisella. Ja joka - joka tapauksessa - lahoaisi sitä kautta ilmakehän hiilidioksidiksi. Ja samalla metsäteollisuutemme kilpailukyky eli Suomen talous heikkenisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun

Vihreä metsäpolitiikka menee metsään

Suomen valtionvelka on kasvanut nopeasti viime vuosina. Lisäksi maamme talouskasvu matelee ja nopeasti kiihtynyt inflaatio on tuhoamassa ihmisten säästöt. Myös maahanmuuttajavaltainen nuoriso aiheuttaa ongelmia ja näin talvea vasten jopa energian riittävyys on alkanut mietityttää. 

Hyvää tässä on se, että meiltä suomalaisilta kysytään ensi keväänä neuvoa millä linjalla maatamme hallitaan tulevina vuosina. Niinpä meidän kaikkien äänioikeutettujen on syytä perehtyä siihen, miten eri puolueet suunnittelevat hoitavansa maamme asioita, mikäli saavat siihen valtuutuksen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea Vihreiden vaaliteemoista. Puolue on nimittäin vaatimassa muun muassa 50 euron korotusta perusturvaan, kaksi viikkotuntia lisää opetusta peruskouluihin, kaikkien valtion omistamien vanhojen tai luonnontilaisten metsien suojelemista ja miljoonan hehtaarin ennallistamista suoksi. 

Toisin sanoen ympäristöpuolueemme uskoo, että meille olisi saatavissa parempi tulevaisuus lisäämällä julkisia menoja ja jäädyttämällä suomalaista taloutta entisestään. Erityisestä huolta Vihreät tuntee puheenjohtajansa Maria Ohisalon mukaan Suomen hiilinielujen romahtamisesta. 

Niinpä hän haluaisi vähentää maamme metsien talouskäyttöä. Näin siitä huolimatta, että metsäteollisuutemme on jo jonkin aikaa tehnyt kovasti töitä korvatakseen ne menetykset, jotka ovat aiheutuneet monikymmenvuotisen rahasammon eli paperin markkinoiden hiipumisesta. 

Tämä työ on johtamassa myös tuloksiin. Esimerkiksi UPM on ilmoittanut, että sen uusi "biojalostamo tuottaa sataprosenttisesti puupohjaisia biokemikaaleja, jotka mahdollistavat siirtymän fossiilisten raaka-aineiden käytöstä kestävämpiin vaihtoehtoihin useissa kuluttajalähtöisissä lopputuotteissa". 

Aamun lehti taas kertoi Stora-Enson keksinnöstä, jonka seurauksena puusta tullaan tulevaisuudessa valmistamaan fossiilisista ja kaivannaismateriaaleja korvaavaa materiaalia sähköautojen akkuihin. Myös kolmas suuri metsäfirmamme eli Metsä Group on uutisoinut fossiilipohjaista muovia korvaavista puupohjaisista innovaatioista. 

Niinpä mieleeni hiipi aamun uutisia lukiessani väkisinkin epäilys siitä, että mahtaakohan Vihreiden hiilinieluajattelu olla millään tavalla kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Vai onko se viime kädessä jopa ympäristön kannalta haitallista ehkäistessään siirtymistä fossiilisista raaka-aineista uusiutuviin ja samalla ympäristöystävällisempiin raaka-aineisiin.

Vihreiden tulevaisuussuunnitelmat eivät kuitenkaan ole valmiit, joten jään suurella mielenkiinnolla seuraamaan minkälaista keskustelua puolueessa käydään tänään sen maahanmuutto­poliittisista linjauksista ja maatalousohjelmasta. Löytyyköhän niistä julkista taloutta tervehdyttäviä tai ympäristön tilan parantamiseen toteutuessaan johtavia ajatuksia? Vai hallitseeko puolueen linjauksia näilläkin politiikan sektoreilla ideologialla kuorrutettu syvällisen ymmärtämättömyyteen perustuva - ja tosiasioille sokea - älyllisesti epärehellinen haihattelu? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään
Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä
Vihreiden naisten logiikka

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Puheenjohtaja Riikka Purra (ps) oli eilen ikävien tosiasioiden äärellä. Hän nimittäin nosti esille Saksassa viriämässä olevan tahdon ratkaista vihreän siirtymän ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression seurauksena syntyneen energiakriisin EU:n yhteisellä rahoituksella. 

Purran mukaan "elpymispaketin käsittelyn yhteydessä eduskunta ja kaikki puolueet ilmoittivat vastustavansa toimia, jotka vievät EU:ta kohti epäsymmetristä tulonsiirtounionia. Elpymispaketin edellytettiin olevan tarkkarajainen ja kertaluonteinen toimi. Perussuomalaiset varoitti, että paketin hyväksyminen tulee johtamaan uusiin paketteihin."

Kyse on viime kädessä siitä - kuten totesin jo lähes kaksi vuotta sitten - että "EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä". Ja sen lopputuloksena Unioni on luonut "insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta". 

Nykyisestä tilanteesta Purra totesi asian, jonka voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys: "Suomen tehtävä ei ole olla EU:n tiettyjen jäsenmaiden sosiaalitoimisto eikä varsinkaan maksaa Saksan huonojen päätösten aiheuttamia kustannuksia... väitän, että hallitus tiesi elpymispaketin käsittelyn yhteydessä, että kertaluonteisuus on vitsi. Silloin kyseessä oli tietoinen harhautus, kuten usein EU-asioiden käsittelyn yhteydessä tapahtuu". 

Valitettavasti Suomen hallitus ei ole vieläkään ottanut asiakseen puolustaa kansallista etua EU-asioissa. Siten se tulee epäröimättä toimimaan kumileimasimena myös mahdollisessa uudessa yhteisrahastossa. Ja kuittaa maamme veronmaksajien maksettavaksi kohtuuttoman suuren osan sen kustannuksista, mikäli joku vain kehtaa pyytää sellaista - enkä valitettavasti epäile lainkaan, että tässä asiassa olisi vallalla jonkinlainen kainous. 

Toivottavasti olen väärässä. Ja Purra myös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Euroopan Federalistinen Unioni

YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä

Vladimir Putin julisti eilen suuren osan Ukrainasta osaksi Venäjää. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista, eikä suurin osa maailman valtioista tule hyväksymään tsaarintekeleen ilmoitusta. Päinvastoin, on todennäköistä, että hän tällä toimellaan vain lisäsi länsimaiden ja Ukrainan laillisen hallituksen päättäväisyyttä käydä jo muutenkin Venäjälle tappiolliseksi käynyttä sotaa. 

Kuten olen jo aiemmin todennut, antaa Putinin julistus hänelle näennäisiä oikeuksia Mainilan laukausten tapaan. Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkälle hän lopulta menee ja miten länsi siihen vastaa. Toivottavasti maailma ei kuitenkaan ajaudu täysimittaiseen ydinsotaan.

USA ja Albania veivät asian myös YK:n turvallisuusneuvostoon, jossa ainoastaan Venäjä itse äänesti Putinin toimet tuomitsevaa päätöslausumaa vastaan. Ja esti - sinänsä odotetetusti - veto-oikeudellaan sen hyväksymisen. 

Seuraavaksi Venäjän laiton rajojen siirtely etenee YK:n yleiskokoukseen, missä se saannee taakseen murskaavan enemmistön. Mutta siitä huolimatta Putin ei tule perumaan toimiaan, vaan Ukrainan itä- ja eteläosien tulevaisuuden ratkaisevat aseet. 

Tämä kaikki osoitti jälleen kerran kuinka outo järjestö YK lopultakin on. Sehän perustettiin suurimpien voittajavaltojen aloitteesta heti toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Eivätkä perustajat jättäneet ottamatta itselleen erityisoikeuksia eli turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä ja veto-oikeutta sen päätöksiin.

Tilanne on ollut absurdi jo pitkään, koska osa perustajavaltioista - Ranska, Britannia ja erityisesti Venäjä - on vuosikymmenten kuluessa vajonnut toisen luokan suurvalloiksi. Ranskan ja Britannian edelle ovat erityisesti taloudellisessa mielessä nousseet toisen maailmansodan häviäjät eli Saksa ja Japani ja Venäjä on pudonnut jopa Intian, Italian, Brasilian, Kanadan ja Etelä-Korean taakse. Eikä sen sotilaallinen voimakaan näyttäisi Ukrainan tapahtumien perusteella enää olevan maailmanluokkaa - ellei ydinaseita lasketa.

YK:n perustamissopimus on kuitenkin voimassa oleva sopimus ja sen mukaisesti mennään. Niinpä tästä maailmanjärjestöstä ei ole tulossa ratkaisua. Sen sijaan Putinin johtaman Venäjän ja Zelenskyin Ukrainan tulevaisuuden ratkaisee ennen kaikkea länsimaiden tahto puolustaa Ukrainan itsenäisyyttä eli vastustaa voimapolitiikan käyttämistä valtioiden rajojen siirtämiseksi. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka tulevan talven mahdollinen energiakriisi EU:n alueella vaikuttaa asiaan. Pääkysymykseksi noussee se, tuleeko energiasta Keski- ja Etelä-Euroopassa pula - ja jos tulee, niin asettavatko EU-kansalaiset oman mukavuutensa ukrainalaisten suvereniteetin edelle. 

Ja juuri tämä lienee syy sille, miksi Itämeren NordStream kaasuputket on räjäytetty: sillä varmistetaan se, ettei Keski-Euroopan - erityisesti Saksan - kaasutoimituksia saada ainakaan helposti nostettua pelastamaan mahdollista akuuttia tilannetta. Siten tulevana talvena tullaan mittaamaan erityisesti saksalaisten kestävyys putinilaista voimapolitiikkaa vastaan.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta valloittamillaan alueella niin sanotun kansanäänestyksen. Sen tavoitteena on Mainilan laukausten tavoin luoda vaihtoehtoista todellisuutta - eli luoda laillisuuden verho sille, että Venäjä voi jatkossa väittää Ukrainan ulottaneen sotatoimensa sen alueelle. 

Toisin sanoen, jos ja kun kansanäänestyksen seurauksena valloitetut Ukrainan alueet liitetään Venäjän osaksi, on Putinilla mahdollisuus jopa ydinaseen käyttöön tappiolliseksi muuttuneen sodan kääntämiseksi. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, ettei käytännössä kukaan - ainakaan länsimaissa - usko äänestyksen tulosta rehelliseksi. 

Kansanäänestyksen lisäksi Venäjän johto näyttäisi turvautuvan terrorismiin edistääkseen sotaansa Ukrainassa. Sillä kuka tai mikäpä muu taho olisi järjestänyt Itämerellä kulkevien kaasuputkien räjäytyksen kuin Vladimir Putin ja hänen hallintonsa.

Riitaisassa Euroopassa etenkin Saksalla on ollut vaikeuksia asettua selkeästi yhteisrintamaan aggressiivisesti käyttäytyvää Putinia vastaan. Syynä lienee ainakin osin sen riippuvaisuus venäläisestä fossiilisesta energiasta. 

Nähtäväksi siis jää useampikin asia. Johtaako Ukrainan menestys venäläisen ydinaseen vilauttamiseen tai jopa varsinaiseen käyttöön? Ja jos niin käy, niin kuinka USA - tai NATO - vastaa siihen?

Entä saako talvi Saksan ja muut venäläisestä energiasta riippuvaiset maat horjuttamaan länsimaiden yhteisrintamaa? Ja kuinka käy Venäjän sisäisen yhtenäisyyden nyt, kun Putin on päättänyt viedä joukoittain vastentahtoisia venäläismiehiä tapettavaksi teknisesti ylivoimaisilla länsiaseilla Ukrainassa? Vai onko hänen tavoitteenaan "vain" käyttää sotaa työkaluna etniselle puhdistukselle maassaan? 

Tämä kaikki ei ole vain mielenkiintoista mediaspektaakkelia, vaan arvaamattomaan lopputulokseen johtavaa kauhunäytelmää, joka saattaa tavalla tai toisella eskaloitua koko Eurooppaa koskevaksi todellisuudeksi. Siksi siihen on syytä varautua myös Suomessa ja koko Euroopan Unionissa - sekä toivoa, että päivä päivältä yhä vaarallisemmaksi muuttuvan Putinin aika maansa johdossa loppuisi mahdollisimman nopeasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven

Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Sosiaalisessa mediassa sattui eilen silmiini pieni uutinen. Sen mukaan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli väittänyt Länsi-Suomi-lehdessä ilmastonmuutokseen viitaten, että "meillä on parikymmentä vuotta aikaa... kun puu kaadetaan, ei sinne parissakymmenessä vuodessa kasva kuin pajukko".  

Hänen kommenttinsa kirvoitti valtavan määrän kommentteja, joista monet sisälsivät kuvia parikymmenvuotisista nopeassa kasvussa olevista metsiköistä. Suomessahan 20-vuotias metsä alkaa olla siinä iässä, jolloin siihen tehdään ensiharvennus puiden järeytymisen edistämiseksi - päätehakkuun aika tulee 60-80-vuoden iässä, eli parikymppinen metsä on elänyt jo noin kolmanneksen tai neljänneksen kiertoajastaan. 

Pietikäisen näkemys on sikäli tärkeä, että hän vastusti EU-parlamentissa metsien energiakäyttöä, jossa Suomen kannalta oli kyse siitä, luetaanko metsänhoidon sivuvirrat eli esimerkiksi ensiharvennuksessa kertynyt pienpuu tai myöhäisempien hakkuiden latvukset fossiilisen maakaasun (!?!?) tapaan uusiutuvaksi energiaksi. Länsi-Suomi-lehdelle antamansa lausunnon perusteella hän oli päätöstä tehdessään jättänyt täydellisesti perehtymättä suomalaisten metsien kasvuun, hoitoon ja käyttöön.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei Pietikäisen toiminta tämän asian osalta tullut suurena yllätyksenä, koska hän on aiemminkin toiminut suomalaismetsien talouskäyttöä vastaan. Yllätys oli sen sijaan se, että tämä tapahtui perehtymättä millään tavalla päätöksentekonsa faktaperusteisiin. Mutta tokihan hänellä on oikeus ohittaa tosiasiat siinä, missä poliittiseen vihervasemmistoonkin kuuluvilla europarlamentaarikoilla. 

Niinpä tässä asiassa itseäni jäi ihmetyttämään vain se, että markkinatalousmyönteisenä, kansallismielisenä ja asiallisena puolueena itseään mainostava Kokoomus haluaa vuodesta toiseen pitää politiikkansa täydelliseen tietämättömyyteen perustavan Pietikäisen riveissään. Eikö sellainen syö puolueen uskottavuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkimielistä nimittelyä
Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

ST1:n omistaja Mika Anttonen lateli tämän aamun lehdessä näkemyksiään vihreästä siirtymästä. Koska kyseessä on vakavasti otettava henkilö, olisi hänen näkemyksillensä annettava arvoa myös Suomessa. 

Anttosen mukaan fossiilisen energian osuus "ei... ole pienentymään päin. Silti poliitikot, maailman bisnesjohtajat ja muut tärkeät ihmiset kertovat vuodesta toiseen, kuinka he ovat sitoutuneet puolentoista asteen skenaarioon. Eihän se ole toteutumassa ollenkaan!" 

Hän totesi aurinko- ja tuulienergian epävakauden takia tarvittavista säätövoimalaitoksista sen, ettei kukaan halua rakentaa kaasuturbiinivoimaloita, joita käytetään ainoastaan silloin, kun ei tuule. Ja yllytti toimittajaa - ja kaikkia vihreään siirtymään kiirehtimään vaativia - ehdottamalla, että "tee siitä investointisuunnitelma ja vie se yhtiön hallitukselle. Katsotaan, miten mahtaa käydä. Et tiedä käyttötunteja, et tiedä hintaa. Mutta tiedät, että tällaista tarvitaan, jotta järjestelmä pysyy pystyssä."

Kaiken kaikkiaan vihreään siirtymään liittyy megalomaaninen ongelma, koska - Anttosen mukaan - "meiltä puuttuu kaikki. Ihan ihmisetkin puuttuvat. Näitä pitää jonkun tehdä."

Hän totesi myös vihreään siirtymään pikaista siirtymistä äänekkäimmin vaativista tieteen edustajista, että "siellä ei tarvitse olla yhtään ilmastotieteilijää, kun tehdään tiekarttaa voimalaitoksien rakentamiseen... he eivät voi tulla kertomaan, miten nopeasti tänne voidaan rakentaa voimaloita, koska he eivät tiedä siitä mitään."

Anttonen kertoi myös toivovansa, että "talous voi kasvaa samaan aikaan kun vähennetään päästöjä ja energiankulutusta. Mutta mikään fakta ei tue sellaista tilannetta. Ei ole sellaista innovaatiota keksitty, että näin voisi tehdä."

Hän totesi lisäksi, että koska ilmakehä on yhteinen, vaikutukset pitää aina katsoa globaalisti. Siten "Euroopan omia päästöjä kannattaisi Anttosen mukaan vähentää sitä tahtia kuin uudet innovaatiot antavat myöten", mutta "ei silmät kiiluen, että ollaan maailman ykkönen jossain vuosiluvussa. Vaan rationaalisesti, niin kuin on järkevää. Ja sitten pistetään kunnianhimo sinne Afrikkaan ja Aasiaan. Jos siellä rakennetaan tuhat uutta hiilivoimalaa, meidän touhuilla ei ole hirveästi merkitystä."

Edelle kirjaamani öljymiljonäärin näkemykset lienevät kaikille järkensä säilyttäneille itsestäänselvyyksiä. Siitä huolimatta Suomen ja Euroopan Unionin vallanpitäjät uhoavat oman hiekkalaatikkonsa toimilla. 

Ja siksi heidän ajamansa ihmisten elintasoa vääjäämättä laskevat muutokset eivät edes toteutuessaan tule tekemään maailmasta sen parempaa. Siksi onkin syytä toivoa, että ilmastotieteilijöiden mallit - ja siten myös heidän luomansa uhkakuvat - eivät sittenkään perustuisi tosiasioihin, eivätkä siitä syystä tulisi toteuteumaan ennustetulla tavalla. 

Siihen liittyen lienee tässä yhteydessä syytä mainita, että noiden mallien mukaan nopeimmin lämpenevän arktiksen merijää on saavuttanut kuluvan vuoden minimilaajuutensa. Se on kuitenkin aika kaukana vuoden 2012 lukemista - eli koko tilastohistorian pohjakosketuksesta - jolloin pohjoisen merijään minimilaajuus supistui noin 72 prosenttiin tämänvuotisesta. Toisin sanoen napajää oli noin kolmanneksen laajempi kuin kymmenen vuotta sitten. 

Näiden vuosien väliin jäävät myös vuodet 2007, 2008, 2010, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Toisin sanoen 1980-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti nopeasti sulaneen pohjoisen napajään tämänvuotinen laajuus oli vasta tilastohistorian 12. pienin - eikä sen katastrofaalisen nopeasta sulamisesta näyttäisi olevan juuri nyt viitteitä. Sellaiseen ei viittaa myöskään pohjoisen merijään paksuus, joka jäi tämän vuoden minimikohdassaan suurimmaksi sitten vuoden 2018.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vihreän siirtymän hintalappuja
Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan

Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä

Sanna Marinin (sd) hallituksessa valmistellaan Suomen pääkaupunkiin eli Helsinkiin saapuville autoilijoille ruuhkamaksua. Kansanedustaja Kalle Jokisen (kok) mukaan ne "ovat paluu keskiaikaisten kaupunkien tullimuureille, jotka viestittivät, että pysykää poissa. Ne ovat negatiivinen viesti veronmaksajien toimeliaisuudelle ja liikenteelle, joka luo kasvua yhteiskuntaan."

Helsingin kauppakamarin johtavan asiantuntija puolestaan totesi, että "toteutuessaan ruuhkamaksut koskisivat ennen muuta Helsingin seudun työntekijöitä ja yrityksiä. Kyse olisi ylimääräisestä verosta, jonka tuotto hyvin todennäköisesti menisi muualle kuin Helsingin seudulle."

Asiaa valmisteleva virkamies puolestaan arveli tästä valtiotason hankkeesta, että "kunnallinen vero olisi ongelmallisempi". Siis arvoisat lukijani, huomatkaa että kyseinen hallituksen renki totesi selvällä Suomen kielellä olevansa puuhastelemassa ongelmia aiheuttavaa veroa. 

Sellaisena se toki vastaa pääkaupunkina koko Suomea palvelevan Helsingin nykyistä suuntaa. Onhan kaupungissa menossa niinkin "järkevä" tiehanke kuin Laajasalon läpi kulkevan kaksiajorataisen tien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. 

Työssä on jo nyt käytetty runsaasti veronmaksajien varoja mm. sujuvasti toimivien moottoritiemäisten poistumisramppien ja niihin liittyvien siltojen purkamiseen, jotta niiden tilalle on voitu pystyttää ruuhkia aiheuttavia liikennevaloja. Sama on odotettavissa seuraavaksi mm. Tikkurilan, Tuusulan ja lentokentän suunnasta Helsinkiin liikennettä välittävälle Tuuulanväylälle.

Muita viime aikojen järjettömiä poliittisia päätöksiä on ollut maksaa tukea turveyrittäjille, jotta nämä lopettaisivat kotimaisen energianlähteen tuotannon. Tämä tapahtui juuri ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti Euroopan laajuiseen energiapulaan. 

Ja kun koko Euroopasta - tai ainakin EU:sta - puhutaan, on tässä yhteydessä muistettava myös EU-parlamentin äänestystulos, jonka seurauksena metsätalouden sivuvirtana syntyvää puuta ei saisi käyttää energian tuotantoon. Onneksi tämä päätös astuu voimaan vasta sitten, jos se hyväksytään myös muissa EU:n päätöksentekoelimissä.

Tämän kaiken järjettömyyden ovat tietenkin mahdollistaneet äänestäjät EU-, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa antamillaan valtakirjoilla. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pitkään suomalaiset jatkavat järjettömiä päätöksiä tekevien puolueiden äänestämistä Suomessa ja Helsingissä. Ainakaan toistaiseksi asiaan ei kuitenkaan ole näkyvissä muutosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Kauppapula kauppakeskuksessa
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?

Surkeiden uutisten päivä

Eilinen päivä oli meille suomalaisille harvinaisen surkea. Sanna Marinin (sd) leväperäisyys Uniper-asiassa on johtanut uhkatilanteeseen, jossa Suomen kahdeksan miljardin euron sijoitus saksalaisten energiantuotantoon näyttää menevän hukkaan kuin aikanaan Soneran sijoitukset saman maan telekommunikaatioon. Näin siksi, että Saksa on ilmoittanut harkitsevansa yhtiön kansallistamista. 

Tässä prosessissa jää nähtäväksi, millä tavalla Suomen asiasta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (sd) onnistuu toteuttamaan tuoreen lausuntonsa. Sen mukaan "meille on tärkeää, että Uniper palauttaa kahdeksan miljardin rahoituspaketin takaisin Fortumille".  

Toivottavasti hän onnistuu, mutta en oikein tiedä mitä muita keinoja hänellä on tavoitteensa saavuttamiseksi kuin vetoaminen germaanien hyväntahtoisuuteen. Julkisuudessa Tuppurainen on tyytynyt vaikenemaan asiasta ja toteamaan ainoastaan, että "tässä on kysymyksessä yhtiöiden välinen neuvottelu Saksan hallituksen kanssa ja minua sitoo myös sisäpiirisäännökset".

* * *

Eilisen päivän toinen katastrofia enteilevä uutinen liittyi uusiutuvaan energiaan. Kyse on ilmeisen arasta asiasta, koska Ylen pääuutislähetys ei maininnut sitä lainkaan. 

Sen sijaan Maaseudun tulevaisuus nosti uutisen esille välittömästi EU-parlamentin äänestystuloksen ratkettua. Sen mukaan uusiutuvan energian osuus olisi nostettava 45 prosenttiin kaikessa EU:n energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä, mutta siihen ei laskettaisi pohjoismaissa merkittävää metsätalouden sivuvirtana kertyvää energiapuuta - harvennuksissa poistettuja taimia ja tukkipuiden latvoja ja oksia sekä juuria, kantoja tai pahkoja - joka jokainen suomalaisella maaseudulla kulkenut on nähnyt teiden varsille kerättyinä risukasoina. 

Päätös on pohjoismaille ns. isku vyön alle, mutta sen lisäksi se on tosiasioiden vastainen. Onhan samaisen EU:n mukaan keskieurooppalaisille tärkeä maakaasu kuitenkin uusiutuvaa, vaikka se oikeasti onkin fossiilista energiaa. 

* * *

Nähtäväksi jää, millä tavalla Suomen Uniperiin käyttämien rahojen käy ja muuttuuko metsistä kerättävä hukkapuu tosiaankin uusiutumattomaksi energiaksi. Tavalliselle Suomen kansalaiselle edelle kirjoittamani seikat kuitenkin osoittavat liiankin selvästi, minkälaisen aseman keski- ja eteläeurooppalaiset haluavat antaa vähäväkisille pohjoismaille Euroopan Unionissa. Eikä se ole hääppöinen.

Mutta onneksi kumpikaan tässä käsiteltävistä seikoista ei ole vielä saanut ratkaisuaan. Voihan käydä niin, että Tuppurainen saa neuvottelutaidoillaan saksalaiset lahjoittamaan suomalaisille jo saamansa kahdeksan miljardia - jos niin käy, lupaan kirjoittaa häntä kehuvan blogimerkinnän - ja komissio tai jäsenmaat lopulta kaatavat EU-parlamentin tosiasioiden vastaisen näkemyksen hukkapuun luonteesta uusiutumattomana energianlähteenä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talveen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut vaikeuksissa jo pidempään, koska ukrainalaiset ovat alusta asti puolustaneet maataan korkealla moraalilla. Ja ennen kaikkea koska he ovat jo pitkään saaneet aseapua lännestä.

Samalla on paljastunut, ettei Venäjän suuri armeija ole suorituskyvyltään likimainkaan samalla tasolla kuin läntiset puolustusvoimat. Sama pätee maan tiedustelutoimintaan, jota näyttäisi luonnehtivan vähäinen ammattitaito ja johtajan pelko. 

Toisaalta ei ole mennyt kovin hyvin länsimaillakaan. Niistä erityisesti Saksassa luultiin kylmän sodan jälkeen, että maailman tai ainakin Euroopan rauhantila voitaisiin varmistaa sitomalla valtiot kiinni toisiinsa yhteisillä taloudellisilla intresseillä. Putinin hyökkäys Ukrainaan osoitti tämän kuvitelman harhaluuloksi. 

Valitettavasti juuri EU:n suurin maa eli Saksa tuli kuitenkin uskossaan tehneeksi itsensä suorastaan riippuvaiseksi Venäjän hyväntahtoisuudesta rakentaessaan taloutensa venäläisen fossiilienergian varaan. Ja nyt presidentti Putin pyrkii rapauttamaan länsimaiden tukea Ukrainalle kiristämällä Saksaa kaasutoimituksilla. 

Viimeinen episodi tätä näytelmää nähtiin eilen kun Venäjä väitti, että se joutuu pitämään Nord Stream-kaasuputken suljettuna, koska siinä on Siemensin toteama vika. Tiedämme tämän valheeksi, koska Siemens on kiistänyt väitteen. 

Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siitä syystä, että länsimaiden usko taloudellisten sidosten rauhan takaavaan voimaan on syntynyt Euroopan Unionin (ja sen edeltäjien) aikana vallinneesta rauhantilasta Länsi-Euroopassa. Ajatus on kulkenut kutakuinkin siten, että taloussiteiden murtumisesta seuraisi niin ikäviä asioita, ettei kukaan järjissään oleva lähde sellaiseen.

Länsi-Euroopan pitkälle rauhalle on toki muitakin selityksiä, joista vähäisin ei liene kaksi kertaa maailmansodan hävinneen Saksan mahdollinen oppimisprosessi. Siis sen tosiasian tunnustaminen, ettei edes Saksa kykene saavuttamaan sotimalla lisää elintilaa nyky-Euroopassa. 

Ottamatta kantaa siihen, mikä lopultakin on johtanut EU:n pitkään sisäiseen rauhantilaan, jätettiin kaikissa eurooppalaisissa laskelmissa huomioimatta se, että keskinäisiin talousriippuvuuksiin perustuva rauhanrakennelma kaatuu, mikäli jossain suuressa valtiossa nousee valtaan ihminen, joka ei ole "järjissään oleva". Ja ehkä juuri siksi Saksa - ja muutamat vähäisemmät valtiot - eivät huolehtineet varasuunnitelmasta, vaan rakensivat omasta taloudestaan riippuvaisen Venäjästä.

Ja juuri tästä kärsii nyt Saksan ja koko läntisen Euroopan talous. Ja siksi Ukrainan ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta avainkysymys tässä tilanteessa on se, kestävätkö tavalliset eurooppalaiset Venäjän lännenvastaisten toimien seuraukset kylminä talven kuukausina - vai onnistuuko Putin energiakiristyksellään hajottamaan läntisten valtioiden päättäväisyyden. 

Itse en olisi - valitettavasti - valmis lyömään vetoa etenkään saksalaisten kestävyyden puolesta. Sen estää järki, vaikka sydän sanoisikin muuta: ovathan EU-kansalaiset ja siis myös saksalaiset ilmoittaneet kannattavansa Venäjän vastaisia talouspakotteita, mutta vain mikäli he eivät joudu itse maksumiehiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan

Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta

Fortumin seikkailu Saksassa on nyt saavuttanut yhden välivaiheen, kun Suomen ja Saksan hallitukset päättivät hyväksyä mallin, jossa 30 prosenttia yhtiöstä siirtyy saksalaisille. Lisäksi germaanit luotottavat yritystä hybridilainalla, joka on tarvittaessa vaihdettavissa osakkeiksi. 

Jälkimmäinen johtanee ajan myötä siihen, että Saksasta tulee Suomen valtion hallitseman Fortumin sijaan yhtiön suurin omistaja. Lisäksi saksalaiset suostuivat nostamaan kaasun hintaa kuluttajille - mutta vasta syksyllä.

Tässä tilanteessa on syytä huomata professori Timo Rothoviuksen näkemys - johon yhdyn täysin. Sen mukaan Fortumin nykyinen omistuspohja on ongelmallinen, koska valtio omistaa yhtiöstä 51 prosenttia ja loppu on pörssin kautta yksityisissä käsissä. 

Tästä puolisosialistisesta mallista aiheutuu jatkuvasti ongelmia, joista Rothovius mainitsi luonnollisen monopolin eli sähkön siirtoverkkojen myynnin ulkomaiselle Carunalle, minkä seurauksia maksaa tänäkin päivänä suuri osa Suomen kansasta. Samalla ostajalle annettiin "takuut, että se saa kahdeksan prosentin takuutuoton investoinneille. Se oli posketon tuotto siihen aikaan kun korot olivat nollassa, täysin riskittömästä bisneksestä."

Toinen Rothoviuksen kommentti koskee Fortumin johdon ammattitaitoa. Se on tähän mennessä nähdyn perusteella niin heikkoa, että yhtiön tulisi lopettaa kaikki investoinnit Pohjoismaiden ulkopuolelle ja keskittyä sielläkin vain perustoimintoihinsa eli ydin- ja vesivoimaan. Ellei tästä olisi muuta iloa, niin näin toimien lienisi kelvottominnankin yritysjohdon mahdotonta - tai ainakin varsin vaikeaa - tehdä uusia miljardilaskuja suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Fortumin seikkailujen surullisten vaiheiden yhteydessä on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle se, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus ole onnistunut millään tavalla vähentämään valtion velkaantumista. Sen itsensä mukaan "valtionvelan määrän arvioidaan kasvavan noin 144 miljardiin euroon vuonna 2023". 

Lisäksi hallitus jättää seuraajilleen lohduttoman tulevaisuudenkuvan, jossa valtionvelan kokonaismäärän suhde bruttokansantuotteeseen nousee - kuin pieni nokipoika vaan - yhä ylöspäin. Vuoteen 2026 mennessä on valtionvelan arvioitu kasvavan noin 165 miljardiin euroon, mikä on noin 54 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Lukua voinee suhteuttaa sillä, että 165 miljardia euroa jaettuna 5,5 miljoonalla asukkaalla tekee pyöreät 30 000 euroa jokaista suomalaista kohden - vauvasta vaariin. Se tarkoittaa nelihenkiselle perheelle 120 000 euron osuutta yhteisestä velkavastuusta. 

* * *

Toisin kuin poliittisesta vasemmistosta joitain aikoja sitten huudeltiin, juuri nyt näyttäisi siltä, että valtioidenkin pitää jossain vaiheessa maksaa velkojansa. Nähtäväksi jää, kuinka tulevan syksyn aikana käy esimerkiksi hallituksensa kaataneelle Italialle tämän asian kanssa. 

Kuten hyvin muistamme, on Suomi jo aiemmin osallistunut Italian talous- ja velkahuoliin sekä EKP:n mittavien tukiostojen että EU:n yhteisen elvytysvelan rahoittajana. Lienee selvää, että jos Italia tarvitsee syksyn aikana lisätukea, on Suomi jälleen ensimmäisten joukossa tyrkyttämässä avuksi omia miljardejaan. 

No tulipa tästä ryöpytys, joten jätän tällä kertaa tähän. Toivon mukaan te, arvoisat lukijani, annatte turhan pitkän ja monipolvisen ajatusvirtani anteeksi. Pankaa asia vaikka sen piikkiin, että viime aikoina minulla on kesämenojen takia ollut hiukan vaikeuksia päästä näppäimistön taakse, joten ajatuksiini on kertynyt turhankin paljon tähän blogiin purettavaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvotteluapua Tuppuraiselle
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Laillistettu ryöstö