Suomessa ja Euroopan Unionissa on viime aikoina kovasti moitiskeltu Puolan ja Unkarin demokratioita. Siksi oli mielenkiintoista seurata viikonlopun vaaleja.
Puolassa niissä valittiin parlamentti, joka käytössä olevien tietojen mukaan jatkaa vanhalla linjalla. Eli suurimmaksi puolueeksi - todennäköisesti yksinkertaisella enemmistöllä - nousee Laki ja oikeus eli maan viime vuosien valtapuolue ja arvostelun kohde. Äänistä se kuitenkin sai alle puolet.
Näin valitessaan puolalaiset antoivat luottamuksensa maassa viime vuodet harjoitetulle politiikalle EU:n silmätikuksi nostamia tuomioistuinten eläke-ikää koskevia muutoksia myöden. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että poliittiset päätökset alistetaan kansalaisten hyväksyntään vaaleissa ja mikäli ne eivät kansaa miellytä, pudottaa se päättäjät vallasta.
Tätä olisi myös EU:ssa syytä kunnioittaa ja lopettaa Puolan arvostelu vanhojen neuvosto-aikaisten tuomareiden oikeusistuimien huipulta pudottamisesta eläköitysmisikärajaa alentamalla.
Toisessa EU:n silmätikussa eli Unkarissa käytiin puolestaan pääkaupunki Budapestin pormestarinvaalit. Niissä voiton vei opposition ehdokas syrjäyttäen maassa ehdotonta valtaa pitänyttä Fidesziä edustavan entisen pormestarin vallasta.
Epädemokraattisuudesta moititun valtapuolueen ehdokas on tunnustanut tappionsa ja onnitellut voittajaa ja maan hallitus on sanonut kunnioittavansa vaalitulosta. Näin Budapest siirtyy punavihreään valtaan, jonka ansiot jäävät seuraavina vuosina nähtäväksi.
EU:n ja Suomen kannalta oleellista on oivaltaa, että vaalitulos vahvistaa Unkarin demokratian toimivuuden. Siten myös Unkarin demokratian arvostelun soisi vaientuvan, vaikka maan valtapuolueen politiikan arvostelu voi toki jatkua ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Silloinhan nyt toimivaksi osoitettu unkarilainen demokratia antaa joko hyväksynnän tai hylkäyksen Fideszin harjoittamalle politiikalle.
Kolmannet viikonlopun vaalit käytiin Tunisiassa eli siinä ainoassa, maassa, jossa arabivallankumous ei johtanut sekasortoon. Voittajaksi selvisi islamisti, joka on kannattanut kuolemantuomiota, homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja lakia, joka kieltää julkiset hellyydenosoitukset naimattomien pariskuntien kesken.
Myös Tunisian vaalit osoittavat demokratian toimivan ja tulosta on syytä kunnioittaa EU:ssa ja Suomessa. Näin siitä huolimatta, etteivät voittajan näkemykset näyttäisi vastaavan suomalaisten enemmistön näkemyksiä.
Samalla on kuitenkin syytä panna merkille, ettei islamismi ole edes Tunisiassa mikään merkityksetön poliittinen voima. Sen sijaan se on valtavirtaa, joka pystyy nousemaan valtaan myös kiistatta demokraattisissa olosuhteissa. Siten tämä uskonnon ja politiikan sekasikiö on syytä huomioida myös suomalaisessa sisäpolitiikassa; erityisesti sen monikulttuurisuuden hallintaan tähtäävissä toimissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Tekstit
-
Käsitteeseen "demokratia" sisältyy paljon sellaisia reunaehtoja, joita ei koskaan nosteta esiin silloin kun halutaan todistella enemmistömielipiteen itseoikeutettua legitimiteettia.
VastaaPoistaAntiikin kreikkalaisten demokratia perustui juurikin tuohon enemmistön oikeassaolemiseen, mutta mikään silloisessa aikalaisajattelussa ei kyllä vastannut mitään mitä esimerkiksi eurooppalaisen uuden ajan ihmisen korvien välissä tapahtuu. Eurooppalaisen uuden ajan demokratia sisältää ihan erityisen "edustavuuden" kognition, jossa "oikea päättely" tapahtuu yksittäisestä yleisen lainalaisuuden suuntaan. Uuden ajan empirismi ja kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa syntynyt "edustuksellinen" demokratia ovat samaa ajatushistoriallista sukujuurta.
Ja oman demokratiamme ehdot ja edellytykset ovat aika selviä ja vahvoja. Esimerkiksi lukutaito -- joka tarvitsee myös tuon saman kognitiivisen kypsyysasteen -- ja kyky hankkia tietoja ja muodostaa "oma" mielipide ovat oman demokratiamme kulmakiviä. Pelkkä muodollinen hallintojärjestelmä ei itsessään takaa mitään. Demokratiassamme on mahdollista tehdä hyviä tai huonoja päätöksiä, ja demokratiamme haavoittuu helposti nimenomaan kun se lakkaa perustumasta "alhaalta ylöspäin" kulkeviin vallan voimaviivoihin (Arendt) -- eli siis "luottamukseen" -- ja sen sijaan alkaa perustua pelkoon.
Tässä suhteessa me olemme aika heikoilla. Kun yhteiskunnan pinnanalaiset -- puhumattomat, tabunomaiset, pelkoihin vetoavat -- voimat alkavat määrätä sitä mitä julkisuudessa puhutaan ja minkä pohjalta niitä "mielipiteitä" pitäisi muodostaa, silloin autenttiselle demokratialle voidaan sanoa hyvästit.
Ja juuri tällaisten seikkojen vuoksi esimerkiksi "ilmastonmuutoksella" luotu katastrofitunnelma on demokratiallemme myrkkyä. Ja juuri maailmanlopun eskatologioiden saarnamiehet ovat tosiasiassa ihan muulla kuin keskustelun ja demokratian asialla.
Oman eurooppalaisen demokratiamme kehityksestä meidän pitäisi ensisijassa pitää huolta. Se syntyi nimenomaan kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden alustalta, ja tosiasia on, ettei se voi tehdä mitään sirkushyppyä esimerkiksi EU:n kaltaiseen ylikansallisen talouden molokkiin. Voin kansallisissa puitteissa myös se niin sanottu "moniarvoisuus" on mahdollista. "Moniarvoisuus" on kehittyneen demokratian korkein aste, ja sellaisena se on jotain täysin päinvastaista kuin "monikulttuurisuus", joka on jotain aivan muuta -- itse asiassa aidon demokratian edellytykset poissulkevaa, demokratialle päinvastaisiin vallan dynamiikkoihin johtavaa.
Meidän eurooppalaisten pitäisi olla paljon paremmin selvillä oman aivan erityisiin ajatteluehtoihin perustuvan demokratiamme tilasta. Nyt vanhat yhteiskuntamme kriisiytyvät sisäisesti ja alitajuntaa myrkytetään peloilla. Ne epäilemättä antavat saarnamiehille valtaa, mutta samalla tuon vallan legitimiteetti muuttuu laadullisesti -- ja pian voimme huomata elävämme ihan itse luomassamme ja varmaan myös islamisoitumista alitajuisesti kannattavassa teokratiassa.
Viitaten tuohon Oikkosen "Oman eurooppalaisen demokratiamme kehityksestä meidän pitäisi ensisijassa pitää huolta." : vaikuttaako sitä, että Rinteen kohkaaminen EU tukien sitomisesta ryssälän satraappien käsitykseen 'demokratiasta' olisi tällaista huolenpitoa? Eipä taida Antti-pojan rahkeet riittää tällaisiin syvemmälle meneviin arvioihin ja johtopäätöksiin. Se riittää, mitä ryssälästä käskytetään. Ja tämän tasoinen poliitikko meillä on pääministerinä!
VastaaPoistaSuomihan on läpeensä facistinen maa joka ei voi eikä halua ymmärtää demokratiaa missään muodossa.
VastaaPoista