Vaihtoehto maahanmuuttajille

Tuoreen uutisen mukaan hallitus teki eilen päätöksen, joka on tulevaisuuden kannalta käänteentekevä. Se nimittäin ryhtyi valmistelemaan sisäministerin johdolla rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa. 

Tämä on uutinen erityisesti siksi, että sekä pakolaisvaltuutettu että tunnetuimmat ihmisoikeusjuristit ovat siunanneet hallituksen pyrkimyksen jo etukäteen. Näin siksi, ettei maahanmuuttajien palautusta tehdä väkivalloin, vaan sitä tarjotaan vaihtoehtona vankilatuomiolle. 

* * *

Suomessa aika pieni osa rikoksista on niin vakavia, että niiden seurauksena olisi vapauden menetys. Tästä syystä rikoslakiin tullaan lisäämään maahanmuuttajia koskeva niin sanottu motivaationvahvistuskerroin, jonka tarkoituksen on kotiinpaluu-valinnan suosion kohottaminen. Sen perusteena on rikollisen oma asenne. 

Mikäli lakia rikkonut maahanmuuttaja ilmoittautuu viranomaisille itse rikoksensa jälkeen ja tekee tunnustuksen, hän selviää samanlaisella rangaituksella kuin kuka tahansa muukin Suomessa asuva. 

Sen sijaan, mikäli hän kieltäytyy yhteistyöstä, tullaan rangaistusta tehostamaan ylimääräisellä maahanmuuttolisällä, joka tarkoittaa käytännössä sakon muuntamista vapausrangaistukseksi periaatteella päivä per euro. Ja vastaavasti vapausrangaistuksen pidentämistä lisäämällä oikeuden päätökseen niiden päivien lukumäärä, jotka ehtivät kulua rikoksesta tuomioistuimen antamaan rangaistukseen. 

Siten esimeriksi vuoden piileskelleelle maahanmuuttajaraiskaajalle, kaksi vuotta hänen kiinni ottamisensa jälkeen, annettavan – nykyisen käytännön mukaisen – tyypillisesti kahden-kolmen vuoden rangaistuksen sijaan määrättäisiin yhteensä viiden-kuuden vuoden kakku. Ja sen rikollinen voisi halutessaan vaihtaa vapauteen kotimaassaan. 

* * *

Hallituksen suunnitelma tulee toteutumaan käytännössä varmasti, sillä sille on haettu tuki myös poliittisesta vasemmistosta. Se on myyty lakiuudistukseen myönteisesti suhtautuville SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajille ja puoluejohtojen jäsenille päättämällä antaa heille oikeus ostaa alennettuun hintaan helsinkiläisiä hintasäädeltyjä asuntoja vuokrattavaksi eteenpäin. 

Lisäksi heille on tarjottu hyväpalkkaista sivutyötä sitä varten perustettavassa kansalaisjärjestössä, jonka toimialana on poliittinen valmistelu henkisesti köyhien aseman parantamiseksi. Järjestön rahoitusta varten säädetään uusi progressiivinen vero, joka kerätään kaikilta yli 20 000 euroa vuodessa ansaitsevilta. 

Näyttää siis siltä, että tämän vuoden huhtikuu alkaa positiivisissa merkeissä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Xi Jinpin ja Donald Trump sopivat yhteistyöstä rauhan viemiseksi Ukrainaan
Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Simon Hankinson on entinen Yhdysvaltain diplomaatti, joka on palvellut Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Hän tarkasteli The Telegraph-lehdessä väitteitä, joiden mukaan mistä tahansa maailmankolkasta peräisin olevat maahanmuuttajat sopeutuvat helposti läntisiin yhteiskuntiin, muuttuvat nettoveronmaksajiksi eivätkä aiheuta länsimaiden asukkaille haittaa. 

Tarkastelunsa kohteeksi hän valitsi paikan, joka on meille tuttu. Se on "kaukainen Suomi, Euroopan unionin laidalla".

* * *

Hankinsonin mukaan monet maat eivät kerää kattavaa tietoa kansallisesta alkuperästä, joka mahdollistaisi vertailut. Suomessa näin kuitenkin tekee Suomen Perusta, jonka analyysi tästä aiheesta paljastaa arvokkaita opetuksia kaikille maahanmuuttajia vastaanottaville maille.

Kirjoittaja kertoi, että Suomessa on noin 600 000 ulkomailla syntynyttä ihmistä ja sellaisia tulee lisää noin 50 000 vuodessa, monet Afrikasta, Aasiasta ja Lähi-idästä. Helsingin seudulla väestöstä yli viidenneksen arvioidaan olevan ulkomaalaistaustaisia. Vuonna 2024 noin puolet uusista tulijoista tuli perheenyhdistämisen kautta.

Hankinson kertoi myös, että somalit olivat kalleimpia, sillä heidän nettokustannuksensa koko elinajalta oli arviolta 951 000 euroa. Irakilaisten kustannus taas oli lähes 700 000 euroa. Kun maahanmuuttajien lapset huomioitiin, nousivat somalialaisten aiheuttamat kulut 1,34 miljoonaan euroon.

Hänen mukaansa jo vuonna 2011 oli laskettu, että Suomessa syntyneen henkilön vuotuinen nettoverovaikutus oli positiivinen, 3 400 euroa. Sen sijaan kaikkien ulkomailla syntyneiden osalta se oli lähellä nollaa, mutta somalien kohdalla miinus 7 900 euroa ja saksalaisten kohdalla plus 5 100 euroa.

* * *

Amerikkalaisdiplomaatin mukaan on liian aikaista tietää varmasti, mitä tapahtuu seuraavien sukupolvien aikana, mutta Suomen havainnot vastaavat Tanskasta, Alankomaista ja muualta Euroopasta saatuja tuloksia. Ja siksi hän kysyy, että jos Yhdysvalloista olisi saatavilla tarkkaa dataa, nähtäisiinkö sielläkin suuria eroja?

Hän huomautti myös, etteivät kaikki maahanmuuttajat ole samanlaisia. Lähtömaa, kulttuuri, koulutus ja maahantulon tapa tuottavat hyvin erilaisia lopputuloksia. Yhteenvetona diplomaatti totesi, että jotkin länsimaiden tällä hetkellä hyväksymät maahanmuuttajaryhmät vähentävät yhteistä verokertymää sen sijaan, että ne lisäisivät sitä.

Hankinson muomautti myös, ettei suuri osa suomalaisista äänestäjistä halua massamaahanmuuttoa, mutta vasemmiston, yritysintressien ja maahanmuuttajaäänestäjien yhdistelmä voittaa vaaleja ja ylläpitää nykytilaa. Myös hyvinvointituista riippuvaiset tulijat tietävät selvästi mitkä poliittiset liikkeet ajavat heidän asiaansa. 

Siksi yli kaksi kolmasosaa maahanmuuttajista äänestäisi vaaleissa vasemmistopuolueita, jotka yleensä kannattavat laajempaa maahanmuuttoa ja universaaleja sosiaalietuuksia.

* * *

Ilmiö ei ole ainutlaatuinen Euroopassa. Minnesotassa 81 prosenttia somalialaistaustaisten kotitalouksista käyttää jonkinlaista liittovaltion sosiaalitukea, kun vastaava luku kantaväestön kotitalouksille on 21 prosenttia. Myös siellä (ja koko Yhdysvalloissa) "useimmat somalialais-amerikkalaiset äänestäjät pysyvät demokraattien tukijoina".

Yhdysvaltojen järjestelmä asettaa perheenyhdistämisen taloudellisten etujen edelle eikä priorisoi niitä potentiaalisia maahanmuuttajia, jotka olisivat tuottavia ja sopeutuisivat parhaiten. Trumpin hallinnon aikana ulkoministeriö on ollut valmiimpi epäämään viisumeita, jos hakijan katsotaan todennäköisesti muodostavan “julkisen rasitteen” (eli kuormittavan veronmaksajien rahoittamia palveluja).

Se on Hankinsonin mukaan hyvä asia, mutta pitkällä aikavälillä maahanmuuton tulisi olla sekä rajoitettua, jotta tulijoiden sopeutuminen voidaan varmistaa, että kohdennettua niihin, jotka ovat nettomaksajia. Näin voitaisiin välttää julkisen talouden heikkeneminen.

* * *

Diplomaatti totesi myös, että Euroopassa on vuosisatojen aikana nähty paljon sisäistä muuttoliikettä ja siirtymisiä, mutta viimeisen 30 vuoden aikana maanosan ulkopuolelta tullut massamaahanmuutto on muuttanut kansakuntien rakennetta merkittävästi. Useissa suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, kuten Lontoossa, kantaväestö on menettänyt enemmistöasemansa. Ja noin kolmannes pariisilaisista on syntynyt ulkomailla.

Hän myös valisti ihmisiä siitä, että ihmisten halu paeta köyhistä maista tulee aina olemaan suurta. Käytännössä se tapahtuu opiskelija-, perheenyhdistämis- ja työviisumien kautta sekä perusteettomien turvapaikkahakemusten avulla. 

Siksi kysymys siitä, jatkavatko kohdemaiden ihmiset äänestämistä näiden kaikkien väylien ylläpitämiseksi, on perustavanlaatuinen. Ja tästä syystä olisi olennaista tarjota äänestäjille tarkkaa tietoa maahanmuuton kustannuksista ja hyödyistä.

* * *

Hankinsonin kirjoitus Telegraphissa ei jäänyt maailmalla huomaamatta vaan maamme maahanmuuttopolitiikan ydinkohdat välitti sosiaaliseen mediaan Visegrád 24 sivusto X:ssä. Lisäksi koko kirjoitus avautui suomalaisen henkilön linkityksestä. 

Telegraphilla on kuukausittain kymmeniä miljoonia lukijoita. Ja Visegrád 24:llä noin 1,7 miljoonaa seuraajaa ympäri maailmaa ja sen viesti oli uudelleenlähetetty tätä kirjoittaessani 669 kertaa. Siten Suomi sai epäilemättä paljon kaivattua huomiota ympäri maailman. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei tuo huomio johtaisi lisääntyvään maahanmuuttoon vaan Hankinsonin epäilemättä kaipaamaan poliittiseen heräämiseen länsimaihin kohdistuvan kansainvaelluksen aiheuttamiin haittoihin ja – ennen kaikkea – toimiin sen järkevöittämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Terrorismivaroitus
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta

Riikka Purra vilautti

Valtioivarainministeri Riikka Purra vilautti eilen mahdollisuutta, että maahanmuuttajilta edellytettäisiin työntekoa sosiaalitukien saamiseksi. Hänen ajatuksensa taustalla oli Tanskan malli, jossa toimitaan juuri näin. 

THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio kuitenkin totesi, ettei se onnistuisi Suomessa, koska meillä perustuslaki ja sen tulkinta antavat myös maahanmuuttajille poikkeuksellisen vahvan oikeuden viimesijaiseen sosiaaliturvaan. SDP:stä taas kuultiin näkemys, jonka mukaan sosiaalitukien saaminen voitaisiin sitoa esimerkiksi suomen kielen oppimiseen, kunhan opetuksen resurssit ovat riittävät. 

Tässä keskustelussa ehkä mielenkiintoisimman kommentin antoi professori Moisio todetessaan, että "Suomi eroaa muista Pohjoismaista juuri siinä, että sosiaaliturvamme keskittyy passiiviseen rahan jakamiseen. Velvoitteita tai mahdollisuuksia palveluihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen on vähän. Tämä koskee niin pitkäaikais­työttömien ja maahanmuuttajien etuuksia kuin sairaus- ja työkyvyttömyys­etuuksiakin."

Minun nähdäkseni onkin ilmeistä, että juuri helposti saatavan ilmaisen rahan seurauksena erityisesti maahanmuuttajien motiivi työpaikan saamiseksi on heikko. Siksi ehdotan, että kaikki suomalaiset puolueet sitoutuisivat jo ennen vaaleja lisäämään työnteon ja yrittämisen kannusteita sekä maahanmuutajille että myös kantaväestölle.

Tavoitteena pitäisi olla – ei enempää eikä vähempää kuin – järjestelmä, jossa työn tekeminen on aina selvästi palkitsevampaa kuin sosiaaliturvalla eläminen. Ja joka kannustaisi myös yrittämiseen silloin, kun siihen on hyvät edellytykset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin
Miljardi uutta afrikkalaista

Maahanmuuttaja-ongelmat ja niiden ratkaisut

Yleisradio kertoi, että Jyväskylän keskustassa ei liiku yleisesti ihmisiä ryöstelevää porukkaa ja sen kaduilla on siksi turvallista liikkua. Alle 21-vuotiaiden tekemiä epäiltyjä ryöstörikoksia on nimittäin tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana kuukausittain selvästi alle kymmenen – paitsi vuosien 2023 ja 2024 lokakuina, jolloin määrä oli kaksinumeroinen.

Yle kertoi myös, että Jyväskylässä nuoriin kohdistuneissa ryöstöissä valtaosa epäillyistä on maahanmuuttajataustaisia, mutta tällaiset rikokset ovat lisääntyneet sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Tosin ulkomaalaistaustaisten kohdalla kasvu on ollut voimakkaampaa kuin suomalaisten.

Nähtäväksi jää, miten suomalaiset viranomaiset onnistuvat estämään tämän kehityksen – eli mihin se johtaa ajan myötä. 

* * *

Kuten – arvoistat lukijani tiedättekin – on maahanmuuttajien rikollisuus kasvanut Ruotsissa jo aiemmin sietämättömiin mittoihin. Ja siksi yhteiskunta on siellä joutunut tekemään kovia päätöksiä.

Yksi viimeisimmistä ajatuksista on rakentaa alaikäisille suunniteltu vankila, joihin tultaisiin jatkossa passittamaan jopa 13-vuotiaita lapsia, mikäli maan hallitus saa läpi tahtonsa rikosvastuun alaikärajan laskemisesta. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia. 

Asiasta kertoneen Ylen uutisen haastatteleman ihmisoikeusjuristin mukaan lasten vangitsemissa ei ole mitään järkeä. Hänen mukaansa "idea on ristiriidassa kaiken tutkimuksen ja kokemuksen kanssa. Se ei ole tehokasta rikollisuuteen uudelleen syyllistymisen estämisessä".

Voi tietenkin olla, ettei vankila yleisesti paranna rikollisten taipumuksia. Eikä se ehkä toimi edes kovin tehokkaana pelotteena maailmaa muutenkin vajavaisesti hahmottaville teini-ikäisille. Siitä huolimatta on selvää, että alaikäiset ryöstäjät ovat poissa kaduilta sen ajan kun he istuvat kaltereiden takana.

* * *

Kaiken kaikkiaan kaikissa Pohjoismaissa olisi järkevää toimia siten, että tänne tulevien maahanmuuttajien joukossa olisi mahdollisimman vähän tilastollisesti riskialttiisiin kansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä. Tässä suhteessa yksinkertaisin osa maahanmuuttoa ovat kiintiöpakolaiset, jotka me valitsemme itse – ja voimme tosiasiassa olla myös valitsematta ketään. 

Toinen osa on tilastollisesti ongelmallisia maahanmuuttajaryhmiä houkuttelevien hyvinvointivaltioiden etuuksien vähentäminen ja näiden toimenpiteiden tehokas tiedonvälitys. Tätä ollaan onneksi jo tekemässäkin.

Selvää lienee kuitenkin – lähes – kaikille suomalaisille, ettei Ruotsin tie voi olla Suomen tie maahanmuuttoasioissa. Ja siksi jokaisen suomalaisen kannattaa huolehtia asiasta myös äänestyskopissa antamalla äänensä kaikissa tulevissa vaaleissa sellaisille ehdokkaille, joiden tietää ymmärtävän maahanmuuton ongelmat ja jotka ovat valmiita myös ehkäisemään niitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnea Keski-Suomen poliisille konnajahdissa!
Mitä maan hallitus aikoo tehdä nuorisoväkivallalle?
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Maamme kansainvälisesti tunnetuin ekonomisti, nobelisti Bengt Holmström, on kollegoineen nostanut esille sellaisia asioita jotka EU:n tulisi tehdä, jotta se säilyisi taloudellisesti kilpailukykyisenä. Lista on lyhyt ja mielenkiintoinen, ja sellaisena sen voi toivoa tulevan luetuksi ja ymmärretyksi myös eurooppalaispoliitikkojen piiissä.

"Meidän on vähintäänkin valvottava sisämarkkinasääntöjen noudattamista, estettävä direktiivien pirstaloitumista 'harmonisoinnin' nimissä, helpotettava yrittäjähenkisten yritysten kasvua, keskitettävä unioni prioriteetteihinsa ja rajoitettava liiallista lainsäädäntöä.

Lisäksi he muistuttivat siitä, että "Euroopalle kasvu on olemassaolon, poliittisten tavoitteiden ja selviytymisen edellytys. Liian pitkään se on korvattu muilla prioriteeteilla, vaikka näitä prioriteetteja ei voida saavuttaa ilman kasvua. Yrittäessämme tehdä kaikkea olemme estäneet innovaatioita, investointeja ja vaurautta".

Koska monet eurooppalaiset ovat nykyisin arvoiltaan arvoliberaaleja sosialisteja, muistutti tutkijajoukko meitä siitä, että "viime vuosikymmeninä unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sekoittaneet sääntelyn edistykseen ja byrokratian integraatioon". Voitkos sen paremmin sanoa?

Siksi Brysseliin tarvitaan perinpohjaista ajattelutavan muutosta, sillä – jos EU jatkaa nykyisellä linjallaan – siihen kuuluvat valtiot "eivät pysty ylläpitämään kansalaistensa itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita: työttömyysetuuksia, ilmaista terveydenhuoltoa, elinikäisiä eläkkeitä ja kohtuuhintaista koulutusta. Kasvu on välttämätöntä olemassa olevien sitoumusten maksamiseksi ja uusien sitoumusten täyttämiseksi. Pysähtyminen tekee eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta menneisyyden utopian."

Olin ilahtunut huomattuani asiasta kertovan uutisen. Ja toivon todella, että Homströmin ja hänen kollegoidensa lista otetaan vakavasti Euroopan Unionissa. Ja että myös arvoliberaalit eurooppalaiset – olivat he sitten väriltään pinkkejä tai vihreitä - ymmärtäisivät, että kyse on koko maanosamme tulevaisuuden pelastamisesta eli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Päivän aiempi merkintä:
Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Bengt Homström, nobelisti

Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Suomen sosiaali ja terveys -yhdistys Soste on tehnyt mikrosimulointimallilla laskelmia, joiden mukaan pienituloisten ihmisten määrää voisi vähentää palauttamalla sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotukset, työttömyysturvan lapsikorotuksen sekä työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosat samalla tasolle kuin ennen niihin kohdistuneita leikkauksia. Laskelmissa oli määritelty pienituloiseksi henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että määritelmän mukaista köyhyyttä voidaan vähentää antamalla köyhimmille ihmisille rikkaammilta otettua rahaa vähän samaan tapaan kuin Robin Hood teki Sherwoodin metsässä, Nottinghamin kaupungin lähistöllä. Enkä epäile lainkaan, ettei laskelmia olisi tehty oikein.

Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon kuitenkin, että loogisesti ajatellen Sosten malli tarkoittaa sitä, että köyhyyttä voitaisiin vähentää vieläkin enemmän jos toimittaisiin entisen neuvostoliittolaisen ihanteen mukaan eli järjestettäisiin valtion kustannuksella jokaiselle ihmiselle töitä ja maksettaisiin kaikille sama palkka. Silloinhan köyhiä ei olisi lainkaan, vaan kaikki olisivat tulojensa suhteen tasa-arvoisia. 

Outoa on vain yksi asia. Nimittäin se, että Neuvostoliitto kärsi Sosten määritelmän mukaisen köyhyyden puuttumisesta huolimatta monenlaisista talousongelmista, joista vähäisimpiä eivät olleet maataloustuotannon riittämättömyys, teknologinen jälkeenjääneisyys, valmistettujen tuotteiden laadun heikkous tai ympäristötuhojen laajuus. Ja lopulta maan asukkaat elivat pääosin samalla tulotasolla eli nauttuivat köyhän köyhästä elämästä vauvoista mummoihin ja vaareihin, vaikka Sosten kriteerien mukaista pienituloisuutta ei esiintynyt lainkaan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Sostessa varmasti ymmärretty se, ettei tulonjaon tasaisuus takaa yhteiskunnan menestystä kansainvälisessä kilpailussa eikä suhteellinen köyhyys ole sama asia kuin todellinen köyhyys. Tai tajutaanko siellä, että juuri jälkimmäisen välttämiseksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että sen jäsenillä on halu tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista - eli saada palkkio hyvin tehdystä työstä. 

Juuri tämä oli se asia, mikä toimi viime vuosisadalla markkinatalouteen nojaavissa länsimaissa paremmin kuin sosialistisissa valtioissa. Neuvostoliitossa asiaa ei ymmärretty ajoissa, joten se kaatui, mutta kiinalaiset oivalsivat ongelman ja korjasivat sen talousjärjestelmäänsä, joka muutettiin villiksi markkinataloudeksi säilyttäen samalla kuitenkin poliittisten kansalaisvapauksien tiukat rajoitteet.

Näillä opeilla Kiina on kasvanut yhdeksi maailman johtavista talousmahdeista, joka haastaa USA:n globaalista teknologiajohtajuudesta. Ja tulevaisuudessa ehkä jopa maailman johtavan sotilasmahdin asemasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita

Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö

Petteri Orpon (kok) hallitus aloittaa budjettiriihensä punavihreän opposition ilmaistessa kovaan ääneen tyytymättömyytensä kaikista mahdollisista vähennyksistä julkisten varojen käytössä ja arvostellessa hallitusohjelman linjauksia työnteon kannattavuuden lisäämiseksi. Oppositiota säestävät työmarkkinajärjestöt arvostellessaan suunnitelmia työttömyysturvamaksujen käyttämisestä budjetin tulopuolen vahvistamiseen. 

On tietenkin totta, että täydellisessä sosialistisessa yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä tulisi olla sama palkka - tai ainakin käytettävissä elämäänsä sama rahamäärä - riippumatta työtehtävistä. Samoin on selvää, että työttömyysvakuutusmaksuja kerätään työttömyysturvamenojen katteeksi, eikä valtion budjetin katteeksi. 

Siksi on kysyttävä, että miksi pääministeri Petteri Orpo ja valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) aikovat kuitenkin toimia toisin kuin oppositio ja työmarkkinajärjestöt vaativat. Ja vastaus on yksinkertainen: Sanna Marinin (sd) hallituksen perintö, jonka hinta näkyy alla olevassa kuvassa. 

Taustalla on se tosiasia, että Marinin hallituksella oli hoidettavinaan koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisia ongelmia, joihin paloi paljon rahaa. Näiden menojen katteeksi se otti rutkasti lisää velkaa tinkimättä milliäkään muista julkisista menoista, vaikka jo aikaisemmat hallitukset olivat eläneet yli varojensa. 

Näistä kuvioista ensimmäisessä näkyvä valtion korkokulujen äkkinäinen kasvu johtuu siitä, että EU on jo pitkään pitänyt akuuttia talouskriisiään piilossa painamalla lisää rahaa. Tämä on mitä ilmeisimmin tehty siinä luulossa, että talouden lait olisivat muuttuneet, eikä markkinoille tulviva raha enää aiheuttaisi inflaatiota ja sen myötä korkojen nousua. 

Luulo ei kuitenkaan ole tiedän väärtti, joten inflaatio on lähtenyt - ellei nyt aivan laukalle, niin kuitenkin liikkeelle - ja toteuttanut parin vuoden takaisen ennustukseni, jonka mukaan "on todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua".

Tämä näkemys poikkesi Sanna Marinin käsityksestä, jonka mukaan hänen hallituksensa tuhlailevan "talouspolitiikan ansiosta pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on parempi kuin miltä tilanne näytti ennen koronaa" ja siksi "velkasuhteen taittuminen, joka vielä vuosi sitten näytti vaativan miljardileikkauksia ja vuosikymmenen aikaa, voi toteutua jo lähivuosina ilman merkittävää sopeutusta".

Marinin taloustieteen vastainen näkemys on siten johtanut siihen, että Petteri Orpon (kok) hallituksella on taakkanaan rajusti kasvavat korkokulut samaan aikaan kun maailmantalouden kasvu yskähtelee. Eli sen vastuksena ovat sekä maailmantalouden heikko tilanne, että punavihreän hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan realisoituminen. 

Siten ikävä tosiasia on se, että hallituksen talouspoliittinen pelivara on vähissä ja se on siksi pakotettu toimiin, joilla julkinen talous saadaan tasapainotettua. Siitä huolimatta sen budjetin oletetaan edelleen olevan peräti 10 miljardia euroa alijäämäinen. 

Tästä summasta kolme miljardia on yllä olevan kuvan mukaisesti pelkkää aiempien valtionvelkojen korkojen maksua. Ja tämä summa tulee kasvamaan lähivuosina, koska vanhoja halpakorkoisia lainoja joudutaan maksamaan uusilla - korkeakorkoisemmilla - lainoilla. 

Siten hallituksen olisi onnistuttava sekä julkisten menojen supistamisessa että talouskasvun elvyttämisessä. Ensimmäinen näistä tarkoittaa ihmisille tarjottavien vastikkeettomien etuuksien leikkaamista ja ja jälkimmäinen yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - eli verotuksen keventämistä siten, että yrittämisestä ja työstä käteen jäävä raha kasvaa. 

Budjettia arvioitaessa olisi siten seurattava sitä, miten hallitus onnistuu juuri näissä kahdessa asiassa. Tämä olisi myös opposition - tai edes lehdistön - ymmärrettävä, ja niiden olisi kritisoidessaan tulo- ja menoarvion jotain momenttia tarjottava sille vaihtoehto. 

Eli jos arvostellaan jonkin menoerän leikkausta olisi tarjottava vastineeksi jonkin toisen menoerän leikkausta tai vaihtoehtoisesti tulolähdettä, joka ei heikentäisi talouskasvun edellytyksiä. Tai jos arvostellaan verotuksen progression leikkaamista, olisi tarjottava jokin muu keino, jolla yrittämisen ja/tai työnteon kannattavuus paranisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissaliitto huolestui
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta