Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät

Yleisradio arveli, eurooppalaisten nuorten riehuminen Euroopan kaupunkien kaduilla johtuisi siitä, että vanhemmat vaativat nuorilta kouluttautumista, työntekoa ja luottamusta tulevaan, mutta tarjoavat vastineeksi vain epävarmuutta, kalliita asuntoja ja poliittista sanahelinää. Ja tästä seuraa – edelleen Ylen mukaan – se, että heidän uskonsa parempaan huomiseen horjuu, eivätkä nuoret tyydy odottelemaan muutosta vaan vaativat sitä kaduilla.

Niinpä monissa Ranskan kaupungeissa on päädytty asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja ihmisten ja yritysten suojelemiseksi. Ja Italiassa hallitus on joutunut lähettämään satoja armeijan sotilaita Milanoon pitämään yllä järjestystä.

* * *

Yleisradion selitys Euroopan viime päivien tapahtumista herättää kysymyksen siitä, että miksi esimerkiksi suomalaisnuoret eivät toimineet samalla tavalla 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina, kun maamme väestöstä noin neljännes tai jopa kolmannes kuoli nälkään  ja tuskinpa henkiin jääneillekään riitti kunnollisia aterioita. Sellaisten sijaan nälkää tyydytettiin kunnollisten jauhojen sijaan männyn nilaa sisältävällä pettuleivällä. 

Eikä Suomen nuoriso riehunut 1860-luvullakaan kun nälkä tappoi seitsemän prosenttia suomalaista. Voisihan sitä äkkiseltään kuvitella, ettei nuorilla olisi ollut sitäkään vähää uskoa parempaan huomiseen kuin tämän päivän eurooppalaisilla. 

Sellaista tuskin oli myöskään koko 1600-luvulla, jolloin Ruotsi – johon Suomikin kuului – kävi jatkuvia sotia pitkin Eurooppaa ja valtava osa nuorista miehistä vietiin armeijan palvelukseen, mikä tarkoitti käytännössä varsin todennäköistä kuolemaa joko taistelukentällä tai johonkin tautiin. Mutta silti Suomi pysyi varsin rauhallisena, eivätkä nuoret lähteneet polttamaan turkulaisia kirkkoja tai ryöstelemään Oulun tervaporvareiden rikkauksia. 

Eikä tarvitse ajatella edes sotia tai kriisiaikoja, sillä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun etenkin poikien kohdalla selvästi yleisin säätykierto oli aleneva. Jos isovihan jälkeen 1700-luvun alussa ihmiset olivatkin yleisesti talonpoikia, tilan peri lähes aina vanhin poika, joten nuoremmat joutuivat tyypillisesti rengeiksi tai torppareiksi. Elleivät vanhemmat sitten onnistuneet naittamaan heitä vävyiksi sellaiseen taloon, jossa ei ollut omia poikia. 

Seuraavassa sukupolvessa mentiin jälleen yksi porras alaspäin ja torppareidenkin nuoremmista pojista tuli renkejä tai etenkin 1800-luvun lopulta alkaen työläisiä ja käsityökaluin puita kaatavia metsureita. Mutta eivät nämäkään pojat ryhtyneet sellaiseen riehumiseen kuin nyt nähdään esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, vaikka kaikilla oli tiedossa, että suurin osa heistä joutuu elämään elämänsä alhaisemmassa sosiaaliluokassa kuin vanhempansa.

Kapina puhkesi vasta vuonna 1918, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, joka johti valtatyhjiöön, jota täyttämään muodostettiin kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit. Niiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, mitä punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti siksi omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelle.  

* * *

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista Euroopan maista, sillä Suomi tai sen nuoriso eivät ole – eivätkä ole olleet – mitään poikkeuksia.  Siksi luulen, että riehuvien nuorten käynnissä olevalle riehumiselle on jokin aivan muu syy kuin nuorison heikot tulevaisuudennäkymät. 

Näin jo siitäkin syystä, että tosiasiassa ihmisten elämä on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Euroopassa kukaan ei kuole nälkään ja kaikilla on koulutuksen kautta mahdollisuus sosiaaliseen nousuun, jos siihen vain löytyy viitseliäisyyttä ja kykyjä. Eikä juuri kukaan myöskään kuole kulkutauteihin eivätkä nuoret miehet – länsimaissa – joudu viedyksi sotimaan sukurutsaisen kuninkaansa typerien tavoitteiden puolesta. 

* * *

Lopuksi kirjaan tähän vielä Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittajan – Heidi Hagelinin – tähän asiaan liittyvän eilisen päivityksen sosiaalisessa mediassa: "Tää ilahduttaa mua aika paljon. Kyllä ne kauan katselikin hiljaa, kun tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi. Koti, työ ja tulevaisuus. Aika perusjuttuja. Jos tuntuu, että ne on mahdotonta saavuttaa, ni."

Tuo kyllä veti sanattomaksi. Enkä siksi kommentoi sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan mielenosoitukset

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla