Työstäkieltäytyjäliitto

Opin tänä aamuna, että Suomessa toimii sellainenkin järjestö kuin työstäkieltäytyjäliitto. Sen nettisivu alkaa isolla tekstillä, jossa vaaditaan "vastikkeetonta rahaa kaikille". 

Tähän on siis tultu suomalaisen sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa. Meillä toimii henkilöitä - alussa linkittämäni jutun mukaan jopa yhteiskunnan maksaman tohtorinkoulutuksen saaneita - jotka vaativat kaikille ilmaista rahaa ja uhkailevat työstä kieltäytymisellä. 

En lähtenyt selvittelemään millä työsäkieltäytyjäliitto perustelee vaatimuksiaan, mutta epäilen niiden taustalla olevan tiettyjen suorittavan työn alojen alhaisen palkkatason, jonka he katsovat kohtuuttomaksi. Ymmärrän tietenkin hyvin vaatimuksen korkeammista palkoista, mutta muistutan samalla, ettei palkanmaksuvara - sen enempää kuin julkinen sosiaaliturvakaan - synny ilman tehdyn työn tuottamaa arvonlisää. 

Siten henkilö, joka jättää vapaaehtoisesti kantamatta oman kortensa kekoon on yhteiskunnan loinen eli verenimijä, joka kaventaa muiden työstään saamaa palkkiota. Tämän palkkion - myös matalapalkka-aloilla - katon muodostaa puolestaan työntekijän tuottavuus eli hänen toimijansa työnantajalleen tuottama taloudellinen lisäarvo sen jälkeen kun työn tuloksesta on poistettu työnantajan kulut. 

Tämän seurauksena alhainen palkka johtuu viime kädessä tekijänsä työn alhaisesta tuottavuudesta. Ja ainoa pidemmällä aikavälillä toimiva keino palkan nostamiseen on itse kunkin tekemän työn tuottavuuden nostaminen. Näin siis yhteiskunnan tasolla.

Todellisuudessa asia ei ole näin yksioikoinen, vaan yhteiskunta tukee matalapalkkaisia ihmisiä jo nyt monella tavalla rahoittaen toimintansa verottaen parempipalkkaisia ihmisiä raskaalla kädellä, jotta sillä olisi varaa tarjota pienipalkkaisille erilaisia etuja ja palveluita. Näiden puolestaan kannattaa maksaa ainakin johonkin rajaan asti, koska siten toimien heidän elinympäristönsä pysyy rauhallisena. 

Jos nyt sitten kaikenlainen työstä kieltäytyminen lisääntyisi oleellisesti, kasvaisi yhteiskunnan hyväosaisten verotustaakka entistä sietämättömämmäksi. Sen seurauksena he jossain vaiheessa katsoisivat parhaaksi siirtyä sellaiseen elinympäristöön, jossa tehdystä työstä käteen jäävä palkanosa on tyydyttävä. Samalla uutta hyvinvointia luovien innovaatioiden määrä vähenisi. Ajan myötä tämä kehitys johtaisi yhteiskunnan köyhtymiseen ja pitkään jatkuessaan jopa romahdukseen muiden sosialististen kokeilujen tavoin.

On siis erinomainen asia, että työstäkieltäytyjäliitto on marginaalinen järjestö. Ja sellaisena sen on hyvä pysyä myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
800 euron perustulo?
Kansalaispalkka

Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi

Perussuomalaiset yrittivät saada aikaiseksi eduskuntakeskustelua pääministeri Sanna Marinin (sd) johdolla otetusta Etelä-Euroopan tukipaketista maamme veronmaksajien piikkiin. Eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen (kepu) ei kuitenkaan aio kutsua parlamenttiamme koolle kesken kesän istuntotauon tällaisen asian takia.

MTV3 oli sillä aikaa seurannut maailman uutisvirtaa ja huomannut italialaisten tutkijoiden varoittaneen tukirahojen todennäköisesti valuvan suurelta osin mafialle. Tämä näkemys perustui peräti 900-sivuiseen raporttiin, joka oli luovutettu maan parlamentin hyödynnettäväksi. Ei siis liene syytä epäillä, etteikö pelko olisi aiheellinen.

Eilinen Nature-lehti puolestaan kertoi COVID-19 epidemian vauhdittaneen eri maiden perustulokokeiluja. Erityisesti esillä oli Espanjan päätös maksaa halukkaille 1 015 euron perustulo. Kuten muistamme, on Espanja yksi niistä maista, jotka hyötyvät eniten Marinin hyväksymästä rahansiirrosta EU:n pohjoisista maista eteläisiin valtioihin. 

Sivuseikkana todettakoon, että Nature kommentoi myös Suomen taannoista perustulokokeilua. Lehden mukaan se epäonnistui, eivätkä kansalaispalkan saajat olleet verrokkiryhmää innokkaampia työnhakijoita - ehkä siksi, että perustulo vähensi näiltä ihmisiltä yhteiskunnan muuta tukea.

Palataan kuitenkin asiaan. Eli miettimään sitä, mihin rahamme käytetään ja miten ne vauhdittavat omaa vientiteollisuuttamme. Ainakin on selvää, että jaettavat rahavirrat vievät EU:n suurista vientimaistamme kohti pienempiä vientimaita.

Tilastojen mukaan Saksa on vientitilastomme sijalla 1, Ruotsi sijalla 2, Alankomaat sijalla 4 ja Belgia sijalla 8. Suurista tuensaajista Ranska on parhaana sijalla 9, Puola sijalla 11, Italia sijalla 14 ja Espanja sijalla 15.  

Ehkä joku arvoisista lukijoistani osaa kertoa, millä logiikalla esimerkiksi valtionvarainministerimme Matti Vanhanen (kepu) on päätynyt siihen, että suurten vientimaiden rahavirtojen siirtäminen pienempiin lisää maamme vientiä, kun en itse tätä ymmärrä. Päinvastoin, minusta näyttäisi loogiselta, että tähän suuntaan tapahtuvan varainsiirron vaikutus on pikemminkin vientimahdollisuuksiamme heikentävä kuin parantava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Euroopan Federalistinen Unioni

Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

800 euron perustulo?

800 euron perustulo?

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi esimerkin siitä, mitä tapahtuisi jos Suomi saisi vasemmistohallituksen. Tarkoitan Vasemmistoliiton tuoreita linjauksia suomalaisen sosiaaliturvan muuttamiseksi.

Äärivasemmistomme ehdotuksessa kaikille kansalaisille taattaisiin 800 euron perustulo ilman mitään velvollisuuksia. Se korvaisi työmarkkinatuen, peruspäivärahan, vanhuuseläkeikää edeltävän kansaneläkkeen, perustason sairaus- ja vanhempainrahat, kotihoidontuen, opintorahan sekä yrittäjien starttirahan.

Sen sijaan veronmaksajan maksettavaksi jäisi edelleen asumistuki sekä muita etuuksia kuten vammaisetuudet sekä täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki - sekä niitä jakava byrokratia-apparaatti.

Hyvää mallissa on se, että sen saisivat ainoastaan maan kansalaiset ja että se nähdäkseni poistaisi kaikki kannustinloukut. Mutta se, millä tämä perustulo rahoitettaisiin on mielenkiintoinen kysymys.

Samoin jäin miettimään, että kuinka moni tyytyisi tuohon 800 euron kuukausiansioonsa ja jättäisi työnteon muiden harteille kun jo nykyiset sosiaalituet ovat johtaneet työnteon vieroksumiseen. Ja mitä siitä seuraisi yhteiskuntamme kestävyysvajeelle etenkin nyt kun väestörakenne on muutenkin epäedullinen. Tämä lienee äärivasemmistolle kuitenkin toissijaista, sillä Vasemmistoliitto ei ole antanut laskelmia ehdotuksensa kustannuksista tai vaikutuksista verotukseen.

Tässä yhteydessä on huomattava, että 560 euron perustulo maksaisi veronmaksajille yhteensä 20 miljardia euroa. Siten Vasemmistoliiton mallin kustannukset lienisivät 28-29 miljardin euron luokkaa. Siis noin puolet Suomen valtion budjetista.

Minä luulenkin, että tämä kustannusongelma on tiedossa äärivasemmistossa. Niinpä puolue muuttaisi myös verotusta yhdistämällä pääoma- ja ansiotuloverotuksen, mikä seurauksena jälkimmäisestä tulisi progressiivinen. Mikäli veroastetta ei näin voitaisi nostaa riittävästi, katettaisiin loput lisäämällä hiiliveroja.

Olen itse sinänsä myönteinen perustulolle eli kansalaispalkalle. Se pitäisi kuitenkin mitoittaa työhön kannustavaksi eli niin pieneksi, ettei kukaan halua elää sen varassa.

Samalla tulisi myös poistaa kaikenlaiset harkinnanvaraiset tuet ja niitä jakava byrokratia, jotta järjestelmän kustannukset voitaisiin kattaa ja nykyiset byrokraatit vapautuisivat työvoimapulasta kärsivien tuottavaa työtä tekevien yritysten käyttöön. Näin toimien perustulo tukisi suomalaista työntekoa ja taloutta, eikä muodostuisi sen riippakiveksi ja kaatuisi aikanaan omaan mahdottomuuteensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta

JK jello 19.28. Näköjään Ilta-Sanomien kommentaattori Timo Haapalakin ymmärsi Vasemmistoliiton idean järjettömäksi. Hänen mukaansa "Vasemmistoliitto ohitti Sdp:n katteettomien vaalilupausten ykköspuolueena vaatimalla kaikille täysi-ikäisille 800 euron perustuloa".

Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?

Helsingin Sanomat kertoi kalifornialaisten asenteista laittomiin siirtolaisiin, jotka hoitavat osavaltiossa yhä useammat rutiinityöt kuten avokadojen keruun. Molemmat haastattelut kertoivat yhdenmukaisesti, ettei amerikkalaisia saa enää tekemään maataloustöitä. Tai jos saa, he eivät "kestä kuin puoleenpäivään".

Tarina kuulosti minulle suomalaisena kovin tutulta. Meillähän on marjanpoiminnassa sama tilanne. Metsämarjojen poimijat tulevat enimmäkseen Itä-Aasiasta ja puutarhamarjat kerätään herkuttelijoiden suihin lähinnä itäeurooppalaisella työvoimalla. Molemmat kuitenkin laillisesti joko työlupien tai jokamiehenoikeuden perusteella.

Mutta palataan takaisin siihen faktaan, etteivät maataloustyöt kiinnosta amerikkalaisia. Syykin selvisi HS:n artikkelista, sillä juuri nyt käytännössä kaikki työhön kykenevät amerikkalaiset ovat jo töissä.

Sen sijaan Suomessa ei kaikilla työttömillä ole töitä, vaan meillä noin 240 000 ihmistä eli 8,8 prosenttia työvoimasta elää veronmaksajien tuella. Suomalaisia työttömiä (tai kesätöitä kaipaavia opiskelijoita) marjanpoiminta ei kuitenkaan kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, he keskeyttävät raskaan työn liian usein ennenaikaisesti jättäen marjayrittäjän pulaan.

Mielenkiintoista kyllä, marjanpoiminta ei näyttäisi kiinnostavan myöskään turvapaikanhakijoina maahamme joukoittain saapuneita irakilaisia, somaleita ja muita kehitysmaalaisia. Heidän parissaan on kyllä korkea työttömyysaste, mutta marjanpoiminnassa en ole kuullut heitä juuri käytettävän.

Närpiön tomaattiviljelmienkin kuuluisuutta saaneet maahanmuuttajapoimijat ovat peräisin aivan muulta ilmansuunnalta. Tämä on enemmän kuin outoa ja osoittaa kotouttamispolitiikkamme täydellistä mahalaskua.

Mutta se ei selitä suomalaisten heikkoa menestystä marjanpoiminnassa. Sen sijaan selitys saattaa hyvinkin löytyä kohtuullisesta turvaverkostamme, joka etenkin työttömyyden alussa tarjoaa mukavan elintason ilman työn velvoitteita. Mutta myös pidemmällä aikavälillä, jolloin ansiosidonnaisen työttömyysturvan katoamisen aiheuttama tuloaukkoa voi tarvittaessa paikata harkinnanvaraisella tuella.

En väitä, että kukaan rikastuisi turvaverkon varassa - tai että se olisi edes mukavaa - mutta on kiistatonta, että se aiheuttaa ns. kannustinloukun sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa. Ongelma olisi kuitenkin helposti ratkaistavissa sellaisen kaikille suomalaisille maksettavan perustulon eli kansalaispalkan avulla, joka perittäisiin meiltä vauraammilta vähitellen pois verotuksen kautta ja/tai jonka lanseeraamisen yhteydessä laskettaisiin yleistä palkkatasoa vastaavasti, jolloin yritystemme kilpailukykyä saataisiin nousemaan ja sitä kautta kaikenlaisten työpaikkojen määrä lisääntymään. Eli mahdollistettaisiin kaikille halukkaille lisätulojen hankkiminen kansalaispalkan päälle.

En mene yksityiskohtiin, mutta kansalaispalkan tason tulisi olla elämisen ehdottomalla minimillä siten, ettei se houkuttaisi ketään elämään pelkästään sen varassa. Sen sijaan se toimisi pohjana, jonka päälle tulevilla satunnaisilla marjanpoiminnan tapaisilla lisätuloilla itse kukin voisi parantaa elintasoaan. Tavoitteena ei siis olisi eläminen perustulon varassa vaan työntekoon kannustaminen.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että kansalaispalkkaan siirryttäessä tulisi harkinnanvarainen tuki lopettaa kokonaan ja lakkauttaa sitä jakava koneisto perustuloon tarvittavien varojen saamiseksi. Lapsiperheiden osalta on selvää, että kansalaispalkkaa ei tulisi rajoittaa henkilön iän mukaan, vaan sen pitäisi ulottua kaikkiin Suomen kansalaisiin vauvasta vaariin. Sairauden tai muun vastaavan syyn takia työkyvyttömien perusturva tulisi järjestää erikseen kansalaispalkkaa korkeammalle tasolle.

Asiasta kirjoitti tänään myös freelancer-työtä tekevä henkilö HS:n mielipidekirjoituksessaan ja toi esille sen, että perustulo toimisi erinomaisesti myös yrittäjille, kuten on jo aiemmin ollut puhetta. Ehkäpä tätä kautta saataisiin nostettua myös suomalaisten laimeaa yrittäjyysintoa. Ja sitä kautta koko kansan elintasoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marjanpoimintaa
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Kyllä romanit opettavat

Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Pääministeri Juha Sipilä on eilen linjannut, että "minusta ei ole oikein, että työttömät, eläkeläiset ja muut vähäosaiset maksaisivat tämänkin osuuden [talouden tervehdyttämisestä]. Tämän pitäisi olla se työssäkäyvien osuus. Siksi kustannuskilpailukyvyn parantaminen työmarkkinoiden toimilla olisi huomattavasti parempi vaihtoehto."

Edelle lainaamassani lausunnossa Sipilä kertoo ne syyt, jotka ovat johtaneet ay-liikkeen, Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen väliseen kitkaan. Ay-liike puolustaa meidän työssäkäyvien etuja ja EK elinkeinoelämän etuja; niinpä työelämän ulkopuolelle jääneille ei löydy ymmärrystä kummaltakaan.

Ongelman ja yhdenvertaisuuden tukemiseksi hallitus on tehnyt paljon pahaa verta aiheuttaneet "pakkolakinsa". Niiden tarkoitus ei ilmiselvästi ole tulla voimaan, vaan toimia painostuskeinona ay-liikettä ja EK:ta vastaan, jotta ne sopisivat keskenään paremmista toimista.

Toistaiseksi hallituksen pakkolakiuhkaus on tehonnut heikosti ja vaara pelkiksi kiristyskeinoiksi tarkoitettujen lakien voimaantulosta kasvaa päivä päivältä. Samalla ay-liike ja EK ovat ajamassa sulassa sovussa ja yhteistyössä tämän maan köyhät kyykkyyn.

Valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara on vieraskynäkirjoituksessaan kertonut köyhyyteen liittyvän useita eri syitä. Niihin ei hänen mukaansa ilmeisesti kuulu köyhien oma toiminta, vaan lähinnä työelämän ulkopuolelle jääminen taloudellisten suhdanteiden, kitkatyöttömyyden tai kohtaantovajeen takia.

Salmenhaara on tietenkin monella tavalla oikeassa, vaikka minä kyllä epäilen ihmisen voivan vaikuttaa varallisuuteensa myös omilla toimillaan (mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). Jos suhdanteen romahtavat, katoavat työpaikatkin. Jos taas talous reagoi alhaiseen työttömyysasteeseen siten, että työpaikkojen perustaminen muuttuu kannattamattomiksi, on työttömän vaikea löytää töitä. Eikä juuri työttömäksi jääneellä ole kaikista työpaikoista tietoa.

Ensimmäiseen Salmenhaaran kohdista eli rakeennetyöttömyyteen emme pienessä Suomessa voi tehdä oikeastaan muuta kuin elvyttää. Ja sitähän Suomi on tehnyt jo yli 100 miljardin euron edestä niin, että lapsenlapsemmekin saavat aikanaan maksella ainakin korkoja elvytyksestämme. Siksi opposition huutelut elvytyksestä tämänhetkisten ongelmiemme ratkaisukeinona ovat kelvottomia.

Toiseen Salmenhaaran kohdista eli kitkatyöttömyyteenkään emme ilmeisesti voi vaikuttaa. Toisaalta juuri nyt emme ole tilanteessa, jossa työttömyys ehkäisisi uusien työpaikkojen syntymistä.

Kolmanteen kohtaan eli kitkatyöttömyyteen voidaan vaikuttaa informaation kulkua parantamalla. Mitä nopeammin työttömäksi joutunut saa tiedon hänelle sopivasta tarjolla olevasta työpaikasta, sitä nopeammin hän työllistyy. Siksi meillä on työvoimaviranomaiset, joiden toimintaa voidaan aina tehostaa.

Salmenhaaran mainitsemien lisäksi meillä olisi kuitenkin olemassa vielä yksi, edellä mainitsematon keino, joka lyhyellä aikavälillä poistaisi työttömyydestä leijonanosan varsin lyhyellä aikavälillä. Jos ay-liikkeeltä ja työnantajilta poistettaisiin oikeus sopia eri aloilla maksettavista minimipalkoista, muuttuisi moni nykyisillä palkoilla kannattamaton tehtävä sellaiseksi, että jonkun kannattaisi sitä teettää. Eikä ole epäilystä, ettei tilaisuuteen tartuttaisi kuten maahanmuuttobisneksen nopea kehittyminen on osoittanut.

Palkkojen alapäästä joustamisen ongelmana on kuitenkin se, että tien loppupäässä on talous, jossa työnteko ei takaa ihmiselle elämisen edellytyksiä. Mutta työttömyyden se siis poistaisi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi palkkojen alentamisen sijasta voitaisiin käyttää kansalaispalkkaa, jossa jokaiselle Suomen kansalaiselle maksettaisiin muutama satanen kuussa ja vastaavasti laskettaisiin kaikkia palkkoja vastaavalla summalla.

Kansalaispalkan rahoittamiseksi meidän tulisi luopua mahdollisimman täydellisesti erilaisista harkinnanvaraisista ja muista tuista. Lisäksi palkan taso tulisi määritellä niin alhaiseksi, ettei (poikkeustapauksia lukuun ottamatta) kukaan haluaisi jäädä elämään sen varaan. Päämääränä ei siis tulisi olla ihmisten elättäminen kansalaispalkalla (eikä siis myöskään sen asettaminen nykyisen työttömän peruspäivärahan suuruiseksi), vaan sen käyttäminen keventämään työllistymisen kynnystä

Tämä tavoite myös saavutettaisiin lähes varmasti. Palkkoja alentava kansalaispalkka alentaisi oleellisesti työllistämisen kuluja, jolloin montaa tällä hetkellä liian pienen tuoton antavaa työtä kannattaisi teettää. Ja mikä parasta: kansalaispalkka toimisi erinomaisena starttirahana ja elinkeinotukena niille, jotka haluavat perustaa pienyrityksen. Näin myös yrityselämämme saisi uuden piristysruiskeen.

Pidemmällä aikavälillä suomalaisen yhteiskunnan elintason ylläpitäminen on täysin riippuvainen innovaatiojärjestelmästämme. Ellemme pysty tuottamaan sellaisia tuotteita, joilla on korkea tuottavuus ja maailmalla kysyntää, ei elintasommekaan voi olla muuta maailmaa korkeampi.

Siksi tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvat budjettileikkaukset ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Samoin tutkimusrahoituksen kytkeminen uutta ajattelua ehkäisevään poliittiseen talutusnuoraan. Olisi hienoa, jos Sipilän hallituskin ymmärtäisi tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta

Tämän päivän Helsingin Sanomat nostaa esiin kahdessa jutussa (tämä ja tämä) starttirahojen loppumisen. Ja sen, ettei hallituksella näyttäisi olevan aikomustakaan etsiä lisärahoitusta tähän tarpeeseen.

Lehden huoli on erittäin aiheellinen, sillä jokainen kannattava uusi yritys lisää Suomen taloudellista toimeliaisuutta ja tuo sitä kautta maallemme hyvinvointia. Jos tie kannattavuuteen on mahdollista ainoastaan pienen alkuvaiheen tuen kautta, saa yhteiskunta tukeen investoimansa varat nopeasti takaisin.

Helsingin Sanomat ehdottaakin, että starttirahojen nyt loputtua tarpeeseen voisi käyttää työttömyyskorvauksiin korvamerkittyjä rahoja.Tämä ratkaisisi ongelman, mutta epäilen onko työttömyyskorvauksiinkaan varattu ylimääräistä rahoitusta.

Nyt käsillä oleva tilanne onkin akuutti esimerkki järjestelmämme toimimattomuudesta. Ratkaisua siihen pitäisi hakea kansalaispalkasta eli perustulosta, joka maksettaisiin kaikille Suomen kansalaisille.

Oman näkemykseni mukaan kanslaispalkka tulisi pitää niin pienenä, ettei se houkuttaisi ketään jäämään työelämän ulkopuolelle eikä sosiaaliturvan perässä tulevia maahanmuuttajia; eikä sen päälle voisi saada harkinnanvaraisia tukia. Samalla voitaisiin myös laskea kaikkia palkkataulukoita kansalaispalkan verran, jolloin ihmisten palkkaaminen työtehtäviin kävisi yrityksille nykyistä kannattavammaksi, mutta olisi palkansaajien kannalta neutraali.

On siis aika lopettaa saivartelu ja antaa hallitukselle täysi tuki sen pyrkimyksessä teettää kokeilu kansalaispalkasta - ja mikäli se näyttäisi toimivan laajentaa malli koko maahan. Varat siihen saataisiin nykyisen monimutkaisen työttömyysturvan purkamisesta. Samalla työn tarjonta lisääntyisi, mikä Juhana Vartiaisen mukaan jo itsessään lisää työllisyyttä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Kyllä kansa tietää
Kansalaispalkka

Kyllä romanit opettavat

Tämän aamun uutinen kertoo siitä, kuinka Romanian romanit pelastivat lumenluontiyrittäjän, joka ei muuten olisi saanut työvoimaa. Yrittäjän mukaan siksi, että suomalainen systeemi rokottaa työttömältä suomalaiselta työttömyyspäivärahaa, mikäli nämä ottavat vastaan lyhytaikaista työtä.

Olettaen ettei romanien työehtoihin, asumiseen ja maassaoloon liity mitään laitonta, on uutinen sekä erittäin positiivinen että jälleen kerran suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimman ongelman osoittava. Siis yhtäaikaisen kannustuksen sekä työttömyyteen että työvoimapulaan.

Samalla uutinen kertoo siitä, ettei kaikilla Romanian romaneilla ole ongelmia työnteossa, vaikka isolla osalla onkin. On hyvä, että näistä ahkerista romaneista uutisoidaan suomalaisessa mediassa, ja olisi vieläkin parempi, jos heistä tehtäisiin esikuva muille Suomeen saapuneille Itä-Euroopan romaneille.

* * *

Suomalaisille poliitikoilla on jo vuosikymmenten ajan on riittänyt parranpärinää ja heltanheilutusta suomalaisen verotuksen kannusteloukuista. Miten olisi, jos niille lopultakin tehtäisiin jotain?

Minä ehdotan ratkaisuksi samaa kuin olen aiemminkin tehnyt, eli kansalaispalkkaa. Sen tasona voisi olla sama kuin romanit saisivat päivän uutisen mukaan työttömänä kotimaassaan eli 300 euroa. Harkinnanvaraista tukea ei olisi, eikä syntyisi kannustinloukkuja.

Näin työllistäminen tulisi työnantajille merkittävästi nykyistä halvemmaksi, koska palkkatasoa voitaisiin pudottaa tuolla yhteiskunnan maksamalla 300 eurolla työntekijän tulojen kärsimättä. Samalla työttömyys käytännössä katoaisi, koska Suomessa on paljon sellaista nyt teekemättömäksi jäävää työtä, jota kannattaisi teettää 300 euroa halvemmalla kuin nykyinen minimipalkka.

Näin ei myöskään tarvittaisi romanialaista halpatyövoimaa, koska muutamalla sadalla eurolla ei juuri kukaan halua elää Suomessa, joten myös kantaväestölle alkaisi taas kelvata kaikenlainen työ. Etenkin kun pääkaupunkiseudulla muutamalla sadalla eurolla ei saa edes asuntoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Kansalaispalkka

Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Kokoomuksen tuore ryhmäjohtaja on julkaissut kirjan, josta Ylessä kirjoitettu uutinen antaa aiheen muutamaan kommenttiin. Etenkin kun tunnen aika hyvin muutaman downshiftaajan ja Satosen kommentointi oli mielestäni juuri sellainen keskustelun avaus, jota Suomi tällä hetkellä tarvitsee.

Käyn tässä siis läpi Satosen näkemykset Ylen uutisen mukaisessa järjestyksessä tuoden jokaisen kohdan yhteydessä esille oman näkökulmani. 

Ensimmäisenä asiana Satonen vaatii työajan pidentämistä. Tämä on näin tutkijan omalta kohdalta yhdentekevä vaatimus, sillä en ole koskaan tehnyt virallisen virka-ajan mukaista työpäivää kuten eivät käsittääkseni muutkaan vakavasti otettavat tutkijat. 

Siten en näe työtuntien määrää mitenkään oleellisena kysymyksenä. Mutta mikäli suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky paranee kohtuullisella työajan lisäyksellä, niin mikäpä siinä. Korvaus pidemmästä työstä tulisi kuitenkin aina maksaa (vaikka tutkijat eivät sellaista saakaan).

Toisaalta nykyisen massatyöttömyyden aikana olisi syytä pohtia myös työajan jakamista. Jos jonkun yrityksen kannattaisi toimia kahdella kuuden tunnin työvuorolla, olisi se työllistämisen kannalta erinomainen ratkaisu. Tällaisessa ratkaisussa oleellista olisi, etteivät työntekijöiden nettotuntipalkat tämän seurauksena nousisi, mutta riittäisivät kuitenkin kohtuulliseen elämiseen.

Toisena asiana Satonen vaatii eläkeiän nostoa. Tämä on yksi viime vuosien omituisimmista vaatimuksista. Suomen työttömyysongelmahan ei ole kadonnut mihinkään, vaan on juuri nyt lievässä nousussa. 

Siten eläkeiän nostaminen pitäisi vanhat ikäluokat entistä pidempään töissä ja samalla sulkisi työelämän ovet yhä tiukemmin nuorilta suomalaisilta ja suurin ponnistuksin kotoutetuilta maahanmuuttajilta. Tällainen kehitys olisi yksinkertaisesti tuhoisa. 

Kolmantena asiana Satonen vaatii nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä, sillä rahan antaminen ihmisille siitä, etteivät nämä pane tikkua ristiin on jo ajatuksena järjetön. Lisäksi vastikkeettoman rahan tiedetään ensin passivoivan ja lopulta syrjäyttävän ihmisiä. Sekä houkuttelevan Suomeen vaikeasti työllistettäviä kolmannen maailman ihmisiä paremman elintason toivossa.

Neljäntenä asiana Satonen ilmoittaa vastustavansa perustuloa, koska se antaisi väärän signaalin. Itse olen kirjoittanut asiasta aiemmin, ja todennut kansalaispalkan tarjoavan hyvän ratkaisun moniin Suomen ongelmiin. 

Keskeisinä periaatteina sen lanseeraamisessa tulisi olla 1) kansalaispalkan niin alhainen taso ettei se houkuttelisi ketään, 2) kaikkien harkinnanvaraisten tukien lopettaminen sekä 3) kokopäiväisestä työstä maksettavan minimipalkan alennus kansalaispalkkaa vastaavalla summalla. Näillä periaatteilla toteutettuna kansalaispalkka ei antaisi Satosen pelkäämää väärää signaalia, mutta alentaisi työllistämiskynnystä ja poistaisi kaikki kannustinloukut.

Itse downshiftaaminen on, kuten Satonen oikein mainitsi, varakkaimman väestönosan etuoikeus. Kun huomioidaan se, että tämän väestönosan ilmaiseen koulutukseen on satsattu valtavasti suomalaisen yhteiskunnan varoja, on kyseessä tosiaankin moraalinen ongelma. Mutta onko siihen olemassa ratkaisua?

Sitä paitsi, jos katsotaan oikein syvälle asian ytimeen, niin suomalaisen yhteiskunnan pahimmat downshiftaajat taitavat löytyä niistä ammattijohtajista, jotka ovat tehneet sopimuksen ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisestä. Kannattaisikohan Satosen siis aloittaa downshiftaamisen vastainen sotansa juuri heistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

Säästöjä vai ei?

Kirjoitin eilen Suomen vaihtoehdoista selvitä velka- ja kestävyysvajeongelmistaan. Listaan tähän vielä varmuuden vuoksi sellaisia "säästötoimia", joista ei ole mitään hyötyä.

Ensimmäinen väärinkäsitys nykyhallituksella on ollut se, että siirtämällä valtion tehtäviä kunnille saataisiin aikaiseksi joitain säästöjä. Jos nämä tehtävät hoidetaan, maksaa se saman, on toiminnon järjestäjä sitten kunta tai valtio.

Samasta syystä säästämistä ei ole myöskään kuntien valtionosuuksien leikkaaminen. Koska samat ihmiset toimivat sekä kuntien että valtion veronmaksajina ovat maksumiehinä samat tahot. Siten on suorastaan järkyttävää, että hallituksen tähän mennessä tekemistä "säästöistä" noin puolet on ollut tällaista rahan siirtämisetä yhdeltä julkiselta toimijalta toiselle, kuten asiantuntijat ovat huomauttaneet.

Julkisen sektorin säästöjä ei lähtökohtaisesti tuota myöskään eri tehtävien yksityistäminen, mutta julkisen sektorin säilyttäminen maksumiehenä. Tällaisessa tilanteessa veronmaksaja maksaa yrittäjälle sekä palvelun että yrityksen voiton - säästöä syntyy ainoastaan mikäli yritys tuottaa palvelun niin paljon tehokkaammin, että voiton sisältävä laskutettava lopppusumma jää pienemmäksi kuin julkisen sektorin järjestäessä palvelun.

Jos yksityiselle sektorille ulkoistetun toiminnan tehokkuus saavutetaan palvelutasosta tinkien, on toki julkisella palveluntarjoajalla mahdollisuus samaan. Tämä on nähtävä aidoksi säästämiseksi, mutta samalla kansalaisten on hyväksyttävä palvelutason laskeminen.

Edelleenkin on turha kuvitella, että todellisia säästöjä syntyisi tutkimuksesta ja koulutuksesta tinkimällä. Toki näin toimien rahaa säästyy lyhyellä aikavälillä, mutta ajan myötä yhteiskunnan koko suorituskyky kärsii ja kansantalouden kehitys suuntautuu korkean elintason yhteiskunnasta sijasta kohti kolmannen maailman ratkaisuja. Tätä tuskin kukaan haluaa.

Entä puolustusvoimat? Niihinhän päätettiin juuri suuren yksimielisyyden vaallitessa sijoittaa lisävaroja, vaikka on selvää etteivät panssarivaunut tuota hyvinvointia. Tämä säästökohde olisikin erinomainen, mikäli voisimme olla varmoja siitä, ettei kukaan käyttäisi hyväkseen vähitellen kehittyvää sotilaallista tyhjiötä.

Viimeksi puolustusvoimien kuluihin liittyvää uhkapeliä pelasi 1930-luvun lopulla kasvitieteilijä Cajanderin hallitus ja seuraukset tunnetaan. En usko, että tätä säästökeinoa kannattaa kokeilla uudelleen.

Entä voisiko humanitaaristen maahanmuuttajien kotouttamisesta säästää. Vastaus on kyllä, mutta vasta kun ensin päätämme vähentää maahan päästettävien turvapaikanhakijoiden määrää ja muokkaamme kotouttamistoimet nykyistä tehokkaammiksi.

Säästöä syntyy, mikäli kotoutamme onnistuneesti kaikki ne, jotka olemme tänne halunneet ottaa. Siten on tärkeää, että Suomen kielen, suomalaisten tapojen ja Suomen kulttuurin opetuksesta ei voida tinkiä. Ei myöskään rikollisten pikaisesta poistamisesta Suomen rajojen ulkopuolelle.

Oikeusavusta, maahanmuuttajille suunnatuista erityispalveluista  ja harkinnanvaraisesta tuesta sen sijaan pitäisi luopua välittömästi; mutta niiden sijaan tulisi järjestää pakollisia työllistämistöitä vaatimatonta asuntoa, ruokaa ja pientä korvausta vastaan.

Niihin osallistumisesta voisi vapautua heti, kun henkilö on saavuttanut aseman yleisillä työmarkkinoilla. Perusteluksi edelliselle riittänee se, että työnteon tärkeys kotoutumisen taustalla on viime aikoina havaittu aivan keskeiseksi.

Maahanmuuton kustannuksista ei ole Suomessa esitetty kunnollisia laskelmia, mutta esimerkiksi Norjassa kulujen on laskettu olevan noin 10 miljardia kruunua vuodessa. Mikäli humanitaariset maahanmuuttajat saataisiin siis edellä kuvatuilla keinoilla keskimäärin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiksi kansalaisiksi, saavutettaisiin pitkällä aikavälillä erittäin merkittäviä säästöjä myös Suomessa.

Lyhyellä tähtäimellä tämä vaatisi kuitenkin pikemminkin kotouttamiskustannusten kasvattamista kuin supistamista (työllistämistyöllistäminen on kallista, siksi siitä luovuttiin kantasuomalaisten kohdalla jo 1960-luvulla).

Edelle kirjoittamani lista ei varmasti ole läheskään täydellinen, mutta sisältää monia sellaisia toimenpiteitä, joita on joko käytetty tai ehdotettu käytettäväksi. Niiden sijaan kannattaisi keskittyä järkevämpiin säästökohteisiin tai valtion tulojen lisäämiseen.

Itse pyrkisin pääministerinä ratkaisemaan nykyistä kriisiä parantamalla vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä, lisämällä yrittäjyyden houkuttelevuutta sekä poistamalla turhia hallinnollisia sääntöjä ja palveluita.

Tehokkaita keinoja olisivat esimerkiksi palkkatason laskeminen tai jäädyttäminen yhteisymmärryksessä ay-liikkeen ja yrityselämän kanssa, nykyisen kilpailulain muuttaminen sellaiseksi, ettei se tappaisi pienyrityksiä sekä nykyisen peruspäivärahan ja harkinnanvaraisen tuen vaihtaminen kansalaispalkaksi pienentämällä samalla minimipalkkaa (ja muitakin palkkoja) maksimissaan kansalaispalkan verran.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kataisen kutsu oppositiolle - keinot on, mutta onko rohkeutta, ymmärrystä ja viisautta?
Kansalaispalkka
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Kansalaispalkka

Asia nousi esiin marjasadon kypsyttyä tavallista nopeammin: ulkomaiset poimijat olivat tulossa Suomeen vasta sadon kypsymisen jälkeen, jolloin osan sadosta pelättiin pilaantuvan pellolle. Samalla huomattiin, ettei mansikanpoiminta houkuttele suomalaisia nuoria tai työttömiä. Taustalla on mansikanpoiminnasta saatavan palkkion alhaisuus.

Marjanpoimijaongelma on vain yksi esimerkki niin sanotuista kannustinloukuista eli tilanteista joissa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan tekemällä enemmän töitä. Yleensä ongelma juontaa erilaisista sosiaalisista tulonsiirroista, jotka vähenevät henkilön saadessa mitä tahansa muuta tuloa.

Yksi selkeimmistä keinoista välttää kannustinloukut olisi kaikkia koskeva perustulo eli kansalaispalkka. Itse muistan kirjoittaneeni joskus keskikoululaisena ainekirjoituksen tulevaisuudesta, jossa robotit hoitaisivat "ikävien töiden" tekemisen ja ihmisille maksettaisiin kansalaispalkkaa. Visiossani työnteko olisi kuitenkin mahdollista ja siihen hakeutuisivat minimiä korkeampaa elintasoa, itsensä kehittämistä, sosiaalista arvostusta yms hamuavat.

No, en ollut murkkuikäisenä ajatuksen ensimmäinen esittäjä, vaan sen juuret juontavat ainakin 1700-luvun lopulle, jolloin Thomas Paine ensimmäisenä unelmoi kansalaispalkasta. Suomessa kansalaispalkasta ovat viime aikoina eniten puhuneet vihreät ja vasemmistoliittolaiset, mutta ajatus on saanut kannastusta kautta koko poliittisen kentän.

Kansalaispalkan on väitetty olevan liian kallis toteutettavaksi. Toisaalta nykyinen harkinnanvarainen tulonsiirtojärjestelmä elättää valtavan kallista byrokratiaa, josta voitaisiin pääpiirteissään luopua kun tulonsiirtojen tarvetta ei enää tarvitsisi pohtia.

Näin suurin osa Kelan kuudentuhannen työntekijän palkkatuloista ja muista kuluista vapautuisi jaettavaksi kansalaispalkkana. Samalla itse työntekijät vapautuisivat täyttämään yksityisen sektorin työntekijätarvetta ja helpottamaan väestörakenteesta syntyvää kestävyysvajetta.

Kansalaispalkka tulisi siis kaikkien kansalaisten käyttöön, eivätkä siihen vaikuttaisi muut tulot. Näin kannustinloukkuja ei syntyisi lainkaan. Samalla poistuisi ongelma elämiseen riittämättömistä työtuloista, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa pakottavat ihmiset tekemään kahta tai useampaa pienipalkkaista työtä.

Toisin sanoen minimipalkasta voitaisiin luopua kokonaan, jolloin monet sellaiset tehtävät, joita nykyisin ei kannata teettää tulisivat tekijöilleen kannattaviksi. Näin pienipalkkaisia työpaikkoja lisäämällä voitaisiin helpottaa työttömyyttä ja välttää esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Tässä ratkaisussa on vaikea nähdä häviäjiä.

Kansalaispalkalla olisi toinenkin seuraus: kansalaispalkan kokoinen summa voitaisiin vähentää suoraan työntekijöiden palkasta, jolloin yritysten kipailukyky luonnollisesti nousisi. Vaihtoehtoisesti verotusta voitaisiin kiristää kansalaispalkan verran, jolloin saataisiin lisärahoitusta yhteiskunnan kuluihin tai esimerkiksi kansalaispalkan rahoittamiseen. Käytännön ratkaisussa kannattaisi varmasti huomimoida molemmat näkökohdat.

Kuten lukija on havainnut, olisi kansalaispalkka mielestäni erinomainen ratkaisu moniin Suomen nykyisiin ongelmiin. Yhden valtavan suuren riskin kuitenkin näen mikäli se toteutuu - se on Euroopan Unionin lainsäädäntö.

Unionihan on määrittänyt, että EU-kansalainen on oikeutettu saamaan "asuinmaansa" sosiaaliturvaa. Toisin sanoen, vaarana on työtä vieroksuvien EU-kansalaisten massasiirtyminen Suomeen kansalaispalkan toivossa. Tämä ei vielä sellaisena aiheuta ongelma, sillä lähtömaan ja Suomen sosiaaliviranomaiset ratkaisevat jokaisen tukea hakevan "asuinmaan" - sitä ei siis voi ilmoittaa itse.

Yrittäjistä tuskin kuitenkaan olisi pulaa, enkä pitäisi mahdottomana tilanteita, joissa erilaiset hyvää tarkoittavat henkilöt hieman Anna Kontulan tapaan tarjoaisivat apuaan, jotta erilaiset huonossa asemassa olevat eurooppalaiset pääsisivät mukaan järjestelmään. Tämä voisi johtaa hallitsemattomaan kustannustason nousuun ja koko kansalaispalkkajärjestelmän kaatumiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä