Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Sanna Marinin märkä päiväuni

Suomen sosialidemokraattinen puolue näyttäisi juuri nyt nousevan seuraavien vaalien jälkeiseksi pääministeripuolueeksi. Siksi oli mielenkiintoista lukea Helsingin Sanomien uutinen puolueen tunnettujen jäsenten näkemyksistä siitä, kenen kanssa hallitus pitäisi muodostaa.

Valitettavasti puheenjohtaja Antti Rinne ei halunnut valaista näkemystään suosikkihallituskumppaneistaan. Sen sijaan puolueen nouseva naistähti Sanna Marin halusi kertoa toiveensa. Ja se olikin suoraan sanottuna hänen niin sanottu märkä päiväunensa.

"Toivon, että sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmistoliitto ottaisivat sellaisen vaalivoiton, että siltä pohjalta päästäisiin neuvottelemaan seuraavaa hallitusta, joskin se vaatii vielä aika paljon kannatuksen nousua näiltä puolueilta."

Toinen nuori ja paljon julkisuutta saanut demari on Mikkel Näkkäläjärvi. Hän nosti puolestaan esille halunsa muuttaa Suomen nykyistä politiikkaa.

"Kansa pystyy antamaan vaaleissa mielipiteensä nykyhallituksen politiikasta. Jos kansa on sitä mieltä, että se ei ole ollut hyvää, niin totta kai seuraavalla hallituksella pitää olla mahdollisuus tehdä muutoksia."

Puheenjohtaja Rinne puolestaan alleviivasi sitä, että puheista tulee myös seurata tekoja. Hänen mukaansa - aivan oikein - "puheiden ja tekojen ristiriita syö politiikan uskottavuutta".

Lienee siis uskottava, että demareiden nuoren kaartin puheet on otettava tosissaan ja vuoden 2019 jälkeinen tulevaisuus on punavihreä, mikäli niiden jälkeen merkittäviin asemiin nousevien Marinin ja Näkkäläjärven toiveet toteutuvat.

Ja sellaisen seurauksethan me tiedämme nyt, kun maamme talous on lopultakin kääntynyt reippaaseen nousuun. Ja korkein hallinto-oikeuskin on ryhtynyt noudattamaan turvapaikkapolitiikassaan kansainvälisiä sopimuksia määrättyään Espanjasta Suomeen saapuneen nigerialaisprostituoidun palautettavaksi Espanjaan.

Samalla Espanja päätti sosialistisen pääministerinsä johdolla ottaa vastaan myös yli 600 turvapaikanhakijaa kuljettavan laivan, jota Italia ja Malta eivät halunneet päästää omiin satamiinsa. Että se siitä EU:n rajojen tilkitsemisestä kehitysmaalaisten kansainvaellukselta.

Mutta eipä taitaisi demareiden vetämä vihervasemmistolainen hallitus tilkitä sen enempää Suomenkaan rajoja - ei ainakaan jos asiasta olisivat päättämässä Marin tai Näkkäläjärvi. Ja hehän ovat, mikäli kansa niin päättää. Kannattaa siis olla hereillä ensi vuoden äänestyspäivinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue
SDP näytti rehellisesti karvansa
Entä jos koko vasemmisto yhtyisi?